Toimittajat myös lähettelevät yksityisviestejä, heillekin tulee riitaisia eroja ja läheisiä suhteita päätyy vihasuhteiksi. Nyt, kun ”pää on aukaistu” ison mediatalon toimesta rakentamalla iso juttu puhtaasti yksityisviestien julkistamisen varaan, niin voi olla, että tulee vastaavanlaisia iskuja toiseen suuntaan.
Niin. Ainahan näissä kaksi puolta on. Mutta siinä on pieni ero, lähteekö maalittamaan jotain random-toimittajaa vai julkaiseeko joku artikkelin ministerin tekemisistä / taustasta. Valtaosa toimittajista on "nimettömiä", kun taas ministerin homma on epäilemättä julkinen virka. Toisen toimenkuvaan se asioiden julkistaminen kuuluu, toisen osalta ei. Toiseen toimenkuvaan se arvojohtajuus kuuluu, toiseen ei. Se "vallan vahtikoira" on kuitenkin median toimenkuvan perusjuttuja, poliitikkojen toimenkuvaan yksittäisen toimittajan yksityiselämän puiminen ei kuulu vähääkään. Toki erinäisten PS-poliitikkojen pelikirjaan esimerkiksi artikkelin kritisointi kirjoittajan taustalla on kuulunut jo iät ja ajat, mutta ei se mielestäni oikein ole siltikään. Suotavaa olisi, ettei sitä kukaan edes yritä normalisoida. Asiakritiikki asiakritiikkinä.
Ei tässä niin hirveän syvälle uuteen päätyynkään mielestäni menty. Yksityisviestejä on julkaistu mediassa ennenkin. Mitään uutta ei olisi siinäkään, jos PerSujen syvästä päädystä joku lähtisi asiakritiikin sijaan henkilökohtaisesti maalittamaan jotain toimittajaa. Näitä on nähty ennenkin, jo paljon ennen Hesarin eilistä juttua. Surullista se mielestäni on, että sitä pitää edes vakavasti otettavana vaihtoehtona harkita, mutta todellisuutta se on jo tovin ollut. Melkoista kuonaa osa toimittajista on tämän vuoksi joutunut omissa henkilökohtaisissa some-kanavissaan kohtaamaan. Epäilemättä HS meni eilen harmaalle alueelle yksityisviestejä julkaistessaan, mutta oliko heidän toimintansa väärin? Aika näyttänee, miten ihmiset tuohon lopulta suhtautuvat. Artikkelin toteutustavan voi kyseenalaistaa, mutta nähdäkseni Rydmanin tapauksessa niillä viesteillä haettiin nimenomaan toimenkuvaan liittyvää sisältöä (viestit esimerkkinä Rydmanin arvomaailmasta), ei mitään yksityiselämän retostelua. Harmaata aluetta, mutta perusteltavissa se julkaisukin on. Noin isossa kuvassa pidän ihan positiivisena, että PS-poliitikkojen maalituksen uhka ei riitä syyksi toimittajille jättää työtään tekemättä. Toimittajienkin pitää vain pysyä asiallisella linjalla loppuun asti.
Suhteellisen hanurista tämä nykyinen poliittinen keskustelu on laidasta riippumatta. Ei PerSut tässä yksin ole. Yksityiselämän puiminen osana ministerin arviointia joko tuntuu olevan OK tai sitten ei ihan siitä ministeristä riippuen. Välillä tuomitaan, välillä ei. Samoja maneereita keskustelussa on toiselta laidalta, jos henkilö sattuu ko. "leiriä" edustamaan. Se jo itsessään on surullista, koska se kertoo kuinka vahvasti poteroitunutta nykyinen keskusteluilmapiiri on. Puolueita on monta, mutta "leirejä" nähdään vain kaksi. Kovin moni näkee vain "oikeiston" ja "vasemmiston", ei sillä ole väliä vaikka todellinen jakolinja menisi jossain konservatiivisuuden ja liberaaliuden välillä. "Vihervasemmistoa" kaikki, tai natsirasisteja. Leimakirves on vahva ja toisaalta "omia" pitää loppuun asti puolustaa. Ei niin väliä sillä mitä sanotaan, vaan kuka sanoo.
Silti pidän tätä PerSujen tapaa uhriutua jotenkin huvittavana, turhana jeesusteluna. Kauhea ajojahti koetaan päällä olevan. Samoilla medioilla jotka vain pari vuotta sitten monen persu-äänestäjänkin iloksi ruokkivat kohua pääministerin tanssivideosta.... Siihen peilaten ministerien kirjoitusten kaivelu tuntuu jopa kohtuullisen vahvasti asiasisältöihin keskittymiseltä. Tätä se on politiikan ympärillä ollut jo tovin, ei pelkillä asiasisällöillä klikkauksia kerätä. Nyt PS vain on itse siellä valokeilassa oppositiosta räksyttämisen sijaan.
Koen jeesusteluksi Purran ja kumppanien kiemurtelun, mitä nyt kesän aikana on nähty. Perussuomalaisia on käsitelty asioista, joilla ovat suosionsa rakentaneet, olkoonkin että esimerkit on kaivettu varsin kaukaakin ajoittain. Populismi, "me vs muut", "me teemme asiat toisin..." Olisi suotavaa, että puolue vallankin saadessaan osaisi elää itsestään luomansa julkisuuskuvan kanssa. Ne esiinnostetut sanomiset kun lopulta kuitenkin ovat niitä PerSujen sanomisia. Joko he seisovat niiden takana tai eivät. Nyt kesän mittaan on nähty ulostuloja, joissa toisaalta ne sanomiset kiistetään mutta toisaalta kuitenkin niiden takana edelleen seistään... Ei se oikein toimi. Tietenkin varsinkin PerSuja äänestämättömät sen linjan kyseenalaistavat.
