Perustyön vanhustenhuoltoalalla taitavat silti tehdä lähihoitajat ja jos tätä ammattia ei pidä matalapalkka-alana niin mitä sitten? Ja heitä tullaan tarvitsemaan myös jatkossa paljon. Kovasti minua kiinnostaa miten työperäisiä maahanmuuttajia ollaan aikeissa ottaa töihin tälle alalle. Ainoa järkevältä kuulostanut vastaus oli tällä foorumilla nimimerkin @Cobol linkkaama artikkeli jossa alan tulijat saavat kielikoulutuksen jo lähtömaassaan mutta tehdäänkö kaikkien kanssa näin?Tottakai halpatyövoimassa on hyviäkin puolia. Ikääntyvä väestö tarvitsee hoitajansa, mutta en pidä sairaanhoitajia matalapalkkatyönä koska se on vaativa työ ja tarvitsee varsin hyvän koulutuksen. Mutta tarvitsemmeko halpoja tarjoilijoita tai kokkeja ravintoloihin? Onko näitä ammatteja varten tarpeen kompensoida valtion tuella yrityksen tuotantotekijöiden kustannuksia?
Mielestäni nyt on ihan paras hetki aikoihin miettiä minkälaista maahanmuuttoa tarvitaan. En liputa täysin PS:n linjausta, mutta tykkään heidän ideasta, jossa ei oteta isosti halpaa työvoimaa vaan keskitytään enemmän tuottavuuden lisäämiseen esimerkiksi automaation kautta.
Siinä tapauksessa että opettelevat kielen vasta täällä, asiaan liittyy monia ongelmia. Jos homma kuviteltaisiin ratkaistavan vaikka niin että maahanmuuttaja tulee ylimääräiseksi harjoittelijaksi töihin niin pitkäksi aikaa että sekä ammatillinen osaaminen (joka lienee pienempi juttu) että kielitaito (vaikeampi asia) riittävät itsenäiseen työskentelyyn jonka jälkeen saavat vakituisen työpaikan.
Ongelmana asiassa on esimerkiksi se että kielitaidoton harjoittelija sekä lisää työnantajan kuluja että lisäksi kuormittaa vakityöntekijöitä. Toimivatko nuo vakityöntekijät myöskin harjoittelijan kielenopettajana, ajatellaanko että tämä kaikki tapahtuu ikään kuin muun toiminnan ohessa josta vakityöntekijöille ei tarvitse maksaa mitään lisäkorvausta? Voidaanko ajatella että vakityöntekijät tekevät entistä enemmän töitä ja rakentavat tulevaisuuttamme ihan vaan talkoohengissä?
Toinen asiaan liittyvä ongelma on se että jos lähihoitajan palkka on pieni, lähihoitaja-harjoittelijan palkan on oltava sitä pienempi. Jos kunnioitamme lähihoitajan koulutusta ja työntekoa, harjoittelijan palkan on oltava huomattavasti pienempi. Harjoittelijan kannalta katsoen työ ummikkona on varmasti raskasta joten ratkaisevaa on se, kuinka kauan harjoittelujakso kestää? Muutama viikko tai muutama kuukausi ei ole realismia, voisin kuvitella että puhutaan vuodesta taikka parista. Jos tänä aikana maahanmuuttaja huomaa että kiitos hyvän sosiaaliturvamme, jokseenkin saman rahan jonka hän saa raskaasta harjoittelusta, saisi myös suoraan kotiin jos jää työstä pois. Jos noin käy niin miten toimitaan? Lähetetäänkö työperäinen maahanmuuttaja takaisin kotimaahansa vai annetaanko olla täällä?