Ei nämä "oikeat työt" tietysti ihan yksiyhteen mene ministeritöiden kanssa, mutta ihan varmasti kokemus tiimityöstä, päätöksenteosta, niiden seurauksista, jne. on hyötyä ministeriössäkin. Jos sinulla on käsitys, ettei noissa "oikeissa töissä" tehdä kompromisseja, en sitten tiedä, oletko itse koskaan tehnyt niitä.Juuri näin.
En myöskään varauksetta osaisi olla sitä mieltä, että ”oikeat työt” ovat aina paras tausta tilanteeseen, jossa pitää tehdä merkittävä määrä kompromisseja ja osata vaikuttaa henkilöiden ja ryhmien tavoitteiden yhteensovittamiseen.
Suomessa on ollut kovilla paikoilla ministereinä kirves- ja sähkömiehistä alkaen, mutta he ovat päässeet ministereiksi vain ja ainoastaan poliittisilla ansioilla oman puolueensa hierarkiassa, ei muutoin....
Ei siihen aina tunnu olevan paras tausta vaikkapa yritysjohtajuuskaan, kun niissä yleensä toiminnan vapaus on suuri niin kauan kuin hallituksen luottamus on riittävä. Äkisti voisi ajatella, että politiikka olisi samanlainen ympäristö, mutta siinä ”hallitus” (eli tässä eduskunta puolueineen) on kovasti heterogeenisempi kuin yrityksen hallitus. Kokemus politiikasta ja vaikuttamistyöstä auttaa, kun sitä käytännön ylintä valmisteluvaltaa käytetään. Ei Purran tai Marinin kokemus siinä mitenkään huonoa ole. Eikä sektoriministerin ole mikään erityinen tarve olla alan substanssiasiantuntija.
Näkisin, että substanssiosaaminen ministerina auttaa jo yksinkertaisesti siinä, että puhuu edes samaa kieltä asiantuntijoiden kanssa, jolloin käsitys, missä mennään, on helpompaa jakaa puolin ja toisin. Yhtenä esimerkkinä vaikka lakimiestausta oikeusministerinä olisi enemmän kuin suotavaa.
Noh, missi kulttuuriministerinä on tietysti jonkinasteinen humoristinen kärjistys tuolle substanssiosaamiselle, mutta olihan meillä sähkömieskin sisäasianministerinä.