Jantta puhuu taas kakkapaskaa:
"Säätövoiman" rakentamisvelvoite energiaomavaraisuuden varmistamiseksi on ihan hatusta vedetty konsepti. Semmoinen olisi teoriassakin edellyttänyt useiden kalliiden, melko suuren kokoluokan voimalaitosten rakentamista, joka laitosten korkeiden investointi- ja ylläpitokustannusten kautta olisi tietenkin nostanut energian hintaa eikä laskenut sitä. Lisäksi meillä ei olisi sen kokoluokan laitoksiin kotimaisia polttoaineita (paitsi turve, jonka käytön lisääminen on täysin mahdotonta kuten tiedetään), vaan se olisi johtanut entistä suurempaan riippuvuuteen venäläisestä kaasusta, öljystä, kivihiilestä ja jopa puusta.
Järkevää siis on panostaa kotimaiseen ja markkinaehtoisesti kannattavaan energiantuotantoon (lähinnä tuulivoima) ja tarvittaessa tuoda energiaa luotettavilta liittolaisilta. Eli ei Venäjältä, vaan lännestä - mikä edellyttää kuulumista eurooppalaisiin sähkömarkkinoihin.
Tämä asia on ihan täysi no brainer, mutta kun se ei mene jankuttajille perille niin se ei saatana mene perille.
Ydinvoiman osalta on sanottava, että Suomessa on viime vuosikymmeninä myönnetty enemmän lupia, kuin mitä lopulta on rakennettu. Olisi hyvä saada lisää ydinvoimaa, mutta nykyisen tyyppisten suurten laitosten toimittajia on hyvin vähän. Pyhäjoenkin projektista länsimaiset toimittajat vetäytyivät. Siihen olisi ehkä saatu japanilainen toimittaja (Toshiba), mutta homma lopulta sananmukaisesti ryssittiin.
Jos "vihreä siirtymä" olisi tehty koko Euroopassa aiemmin, ei oltaisi oltu Venäjästä riippuvaisia energiapolitiikassa ja hyökkäys Ukrainaan ei olisi aiheuttanut vastaavankaltaista energiakriisiä. Liekö koko hyökkäystä edes tapahtunut? Sen sijaan toimittiin, kuten janimäkelät ja muut persut toivoisivat toimittavan nyt: ripustauduttiin fossiilitalouteen, jonka primus motor on Venäjä.
"Säätövoiman" rakentamisvelvoite energiaomavaraisuuden varmistamiseksi on ihan hatusta vedetty konsepti. Semmoinen olisi teoriassakin edellyttänyt useiden kalliiden, melko suuren kokoluokan voimalaitosten rakentamista, joka laitosten korkeiden investointi- ja ylläpitokustannusten kautta olisi tietenkin nostanut energian hintaa eikä laskenut sitä. Lisäksi meillä ei olisi sen kokoluokan laitoksiin kotimaisia polttoaineita (paitsi turve, jonka käytön lisääminen on täysin mahdotonta kuten tiedetään), vaan se olisi johtanut entistä suurempaan riippuvuuteen venäläisestä kaasusta, öljystä, kivihiilestä ja jopa puusta.
Järkevää siis on panostaa kotimaiseen ja markkinaehtoisesti kannattavaan energiantuotantoon (lähinnä tuulivoima) ja tarvittaessa tuoda energiaa luotettavilta liittolaisilta. Eli ei Venäjältä, vaan lännestä - mikä edellyttää kuulumista eurooppalaisiin sähkömarkkinoihin.
Tämä asia on ihan täysi no brainer, mutta kun se ei mene jankuttajille perille niin se ei saatana mene perille.
Ydinvoiman osalta on sanottava, että Suomessa on viime vuosikymmeninä myönnetty enemmän lupia, kuin mitä lopulta on rakennettu. Olisi hyvä saada lisää ydinvoimaa, mutta nykyisen tyyppisten suurten laitosten toimittajia on hyvin vähän. Pyhäjoenkin projektista länsimaiset toimittajat vetäytyivät. Siihen olisi ehkä saatu japanilainen toimittaja (Toshiba), mutta homma lopulta sananmukaisesti ryssittiin.
Jos "vihreä siirtymä" olisi tehty koko Euroopassa aiemmin, ei oltaisi oltu Venäjästä riippuvaisia energiapolitiikassa ja hyökkäys Ukrainaan ei olisi aiheuttanut vastaavankaltaista energiakriisiä. Liekö koko hyökkäystä edes tapahtunut? Sen sijaan toimittiin, kuten janimäkelät ja muut persut toivoisivat toimittavan nyt: ripustauduttiin fossiilitalouteen, jonka primus motor on Venäjä.
Viimeksi muokattu: