No retoriikka oli toki aika lennokasta, mutta
Sä muuten teet tuota taas. Kuittaat alkuperäisen asian (onko tämä kielenkäyttö kansanedustajalle sopivaa) onelinerillä, lataat perään mutkun ja keksit useita uusia todellisuuksia ja esimerkkejä jotta kaikki olisi kivan mutaisaa.
Mutku poliisitkin. Keksitään jonkun haluavan Gestapoa ja hakataan se olettama matalaksi. Mutku Li Andersson. Ja lopuksi laitetaan yleinen viesti, missä ymmärretään tilanne ja it be like that sometimes.
Ihan sama se sinänsä on. Et sä mulle(kaan) vastaa mun epäasiallisen kirjoitusmuodon takia. On vaan välillä vähän raskasta tämä hyppely keskustelussa.
Mutta siis mun varsinainen kirjoitusasia oli jotain siihen suuntaan, että kansanedustajien pitäisi käyttäytyä kuin opettajien pitäisi käyttäytyä työpaikallaan and then some (sic). Olla lapsellisen lällättelyn, turhan vittuilun ja piikittelyn sijaan edes hieman esikuvia. No, eihän se opettajamaailmassakaan onnistu ja eduskunta on poikkileikkaus kansasta. Urpoja on tasan joka ihmisryhmässä, eikä siinä mitään.
Mutta toivoisi jotain muuta kuin nokkelia vieraslaji-läppiä, mustan huumorin provomeemejä ja jatkuvaa urputtamista. Tekeekö se musta kulttuurielitistin, jos toivon kansanedustajilta akateemisen vittuilun taitoa?
Jotenkin - ihan puolueesta riippumatta, vaikka tämä Persujen ketju onkin - rasittaa se, että nykyaikainen "rehti rehellinen, sanoo miten asiat on-poliitikko kansan silmin" on yleensä joku täysin turha some-vittuilija. Sellainen, joka ei edes yritä rakentaa parempaa yhteiskuntaa (mielsi sen sitten miten tahtoo), vaan keskittyy osoittelemaan sormella ja ölisemään. Tämä on väärin, tämä on tyhmää, tämä on turhaa. Kovin usein tämä keskustelu kiertää juuri PS:n telttaa, mutta hitaasti se on leviämässä muualle myös. Huuda lujaa, niin aina joku kuulee.
Kyllä mä tiedän, että tietyntyyppinen ihmisryhmä kokee vittuilun johtajan ykköstaitona. Eikä kaikki voi olla aina luksussateenkaaria ja homoyksisarvisia taikaseinästä, mutta onko pakko jatkuvasti rikkoa ja kiukutella? Esim. Laura Huhtasaaren koko tehtävä politiikassa on olla vastarannan protestikiiski. Olisi kiva kuulla Huhtasaaren äänestäjältä, mitä asioita sillä annetulla äänellä haluttiin saada? Mitä on saatu?
Lähinnä tämä on haihattelua siitä, että minun mielestä kansanedustajan pitäisi kysyä äänestäjältään: "Miten voin parantaa sinun elämääsi?", eikä: "Mikä vituttaa?"
Politiikka on yksinkertaisten ihmisten monimutkainen peli.