Bloggaaja (Katleena Kortesuo?) avaa miksi ihmiset äänestävät Perussuomalaisia.
eioototta.fi - Miksi ihmeessä väki äänestää persuja
Ihan hyvä kirjoitus, jonka olisi toivonut jatkuvan pidempään. Nyt tuo argumentaatio jäi tavallaan kesken.
Mielestäni persuissa - ja kaikissa muissakin populistisissa liikkeissä - on kyse juuri vastareaktiosta; siitä, että halutaan palauttaa jotain, joka koetaan menetetyksi. Nykymaailmassa muutoksen tahti tuntuu päätähuimaavalta. Kun ajattelee vaikkapa 90-luvun lopun vuosia, saati kaukaisempaa menneisyyttä, huomaa eron. Hyviksi koettuja asioita tuntuu koko ajan katoavan, ja yleensä syylliseksi on identifioitavissa se, joka ajaa muutosta. Monen ajatuksissa sillä viitataan poliitikkoihin, eli vanhaan politiikkaan, joka on korruptoitunut ja eliitin hallussa.
Kuohuntaa herättänyt ilmatopolitiikka on oiva esimerkki. Sehän on näyttäytynyt nimenomaan eliitin projektina, jota ohjaavat punavihreät korkeakoulutetut jostain Sanomatalolta tai viestintätoimistojen palaverihuoneista. Ihmiset, jotka ovat ravintoketjun huipulla, vaativat kaikilta samaa, johon itse kokevat helposti taipuvansa. Mitä väliä, vaikka polttoainevero nousee, jos itse kulkee työmatkansa ratikalla? Ihmiset, jotka ajavat muutosta, tuntuvat olevan voittopuoleisesti niitä, jotka joka tapauksessa sopeutuvat asemansa takia muutokseen. Huomaan tämän näin talvikuukausina, sillä omanikäisteni kaupunkilaisten some on täynnä lomakuvia maailmalta. Poissa on ilmastoahdistus, jota vielä hetki sitten valiteltiin.
Ei sovi unohtaa myöskään arvoulottuvuutta. Ihmiset, ja etenkin suomalaiset, ovat aika konservatiivisia. Kun keski-ikä lähestyy, peli on pitkälti menetetty; ihminen jämähtää totunnaisuuteen, ja alkaa vastustaa uhkaavia muutosvoimia. Nekin asiat, jotka ovat nuorena olleet vastenmielisiä, saattavat kääntyä nostalgisiksi avainkokemuksiksi, jotka pitää välittää uusille sukupolville. Vanha edustaa tuttua ja turvallista, kun taas tulevaisuudesta maalatut kuvat ovat yhtä synkkyyden sävyttämää selviytymistaistelua.
Kuka edes jaksaa elää jatkuvassa muutoksessa? Päivät menevät arjen pyörittämiseen, joten muulta ajalta olisi kiva nauttia niistä jutuista, joihin on ehtinyt tottua. Väitän, että tämä on ihmisten yleinen tuntuma nykymaailmasta. Kivat asiat, kuten elintaso, kaverisuhteet, perhe-elämä ja harrastukset ovat jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Eivät konkreettisen, mutta kuitenkin symbolisen hyökkäyksen. Joulupöydässä voi puhjeta ruokakiista tai uimahallin saunassa kiusallinen sananvaihto maahanmuutosta.
Kaiken tämän negatiiviselta tuntuvan kuvaston keskellä ihmisten elintaso on ennennäkemättömällä tasolla. Suomessakin köyhyyttä valittelevat esim. opiskelijat, jotka elävät kuin keisarit. Tiedän kokemuksesta. Tunne siitä, että oma asema heikkenee, on kuitenkin vahva. Entä jos ei pärjää työmarkkinoiden kilpailussa? Mitä jos oma Tinder-profiili on niin paska, että jouluna saa jatkossakin katsella nuorten mm-kisoja keskeytyksettä? Tässäkin asiassa vauras etelä asettaa standardit, joita maakunnissa kuunnellaan kuin Delfoin oraakkelia. Sillä se, mikä alkaa etelästä, päätyy jossain vaiheessa maakuntiin. Tai jos ei päädy, niin maakunnan ihmiset saattavat päätyä Helsinkiin.
Persuilla vaikuttaisi olevan ratkaisut kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin. Vaikka etelän vauraat ymmärtäisivät paremmin mistä on kyse, sillä ei ole merkitystä ihmisten kokemusmaailman kannalta. Tällä hetkellä vanhat puolueet edustavat ikäviä asioita ja persut vaihtoehtoa. Halla-ahon kylmäkiskoinen asenne kaikkia muita kohtaan antaa toivoa niille, jotka ovat vuosikausia sitten kyllästyneet politiikkaan. Nyt sorretullakin on oma mestarinsa, joka puhuu akateemisesti mutta haastaa konsensuksen.
Muiden puolueiden edustajat ovat epäonnistuneet mahdottomassa tehtävässä, eli siinä, että myisivät uskottavia mutta positiivisia tulevaisuuskuvia. Horisontissa ei ole hirveän paljon iloisia juttuja, vaan päinvastoin uusia vaatimuksia kansalaisille. Halla-aho kääntää asian ylösalaisin ja vaatii kansallista itsekkyyttä. Hänen mielestä asiat ovat ehkä huonosti, mutta voivat mennä vielä huonompaan suuntaan. Toisin sanoen hän antaa toivoa, että ehkä muutoksen ei tarvitse tapahtua niin ripeästi - tai ehkä sitä ei edes tule. Tämä kaikki välittyy hyvin Halla-ahon imagosta, joka on hillitty, vaatimaton ja kuitenkin itsevarma. Halla-aho vaikuttaa oikeastaan tyypiltä, joka on ehkä joskus osunut Kortesuon kuvaukseen. Nyt tuo sosiaalisen elämän drop-out, joka ei suostu mukautumaan politiikan etikettiin, tarjoaa vaihtoehdon uuden ajan konservatiiveille. Ei ole ihme, että sanoma puree paremmin kuin Orpolla, jonka jokainen liike hönkii kuvailemaani eliitin ylimielisyyttä.
Tämä näin mielikuvien tasolla. Asiakysymysten osalta on vaikea nähdä, että persut toisivat suurta muutosta. Kansan suuri enemmistö ei kuitenkaan seuraa yksityiskohtia, vaan sitä, miltä asiat näyttävät ulospäin. Tällä hetkellä tuntuma on se, että vanhat puolueet puhuvat paljon mutta tarjoavat vain vähän. Pelkästään se ropisee Halla-ahon pussukkaan.
