Pelitapakeskustelu

[erku]

Westerlund tuo uudella maajoukkuekaudellaan nopean hyökkäyspelin Jalosen viivelähtöjen tilalle, mutta juuri sen suurempia eroja Tamminen ei pelitavasta löydä.

Tämä on eittämättä se suurin ero, ja mullistava sellainen onkin. Tosin kyse ei ole pelkästään viivelähdöistä. Myös hidastuksia Leijonat teki eilen todella alhaisen määrän. Itse asiassa sekä viivelähtöjen että hidastusten määrä eilen oli juuri sellainen, joita näkee puhtaiksi pystysuunan joukkueiksi nimettyjen seurojen tai maiden kohdalla.

Joku saattaa pitää vain pienenä nyanssierona sitä, että pelaako joukkue keskimäärin erän aikana kaksi vai kuusi viivelähtöä tai yhden vai viisi hidastusta. Kuitenkin pelin virtauksen kannalta tällaisilla lukumääräeroilla on jumalaton vaikutus. Jos Leijonat ei tee kiekkokontrollitekoja tämän enempää ja vastaan tulee sitten joku Kanada tai USA, jotka ei myöskään tee kiekkokontrollitekoja, niin aika kylmää kyytiä uskallan luvata Leijonille. Tällöin peli menee helposti sellaiseksi jatkuvaksi flipperiksi, jossa pelaajat joutuvat, tai pääsevät, miten kukakin haluaa, pelaamaan vaistoillaan systeemin sijaan ja uskoakseni jenkit sekä kanukit ovat tällaisessa pelaamisessa kylläkin suomalaisia rajusti edellä.

 

[Fordél]

Et näe mielenkiintoa pelitapakeskustelulle? No on kai se näkökulma tuokin. Mutta tavallaan se on samalla ongelma, koska ne analyysit, myös sinun tekemäsi, ovat silloin herkästi asian vierestä.

Nähdäkseni olisi oltava kiinnostus nimenomaan peliä ja sen rakenteita kohtaan, jotta peliä voi yleensäkään analysoida.

Sinulla on ollut tässä viime aikoina harvinaisen huono kyky ymmärtää lukemaasi. En kirjoittanut, että minulla ei olisi mielenkiintoa pelitapakeskustelulle vaan sellaiselle keskustelulle, jossa toisin esille millaisesta lätkästä/futiksesta pidän ja miten organisoisin joukkueeni pelaamisen. Näen hedelmällisempänä keskustella aidoista tapauksista, en kuvitteellisista.

Sisältöön siinä puututtiinkin.

Siinä tapauksessa kritiikkisi on harvinaisen huonoa. Jos todella olisit puuttunut sisältöön, olisit tuonut esille ne kohdat eri kirjoituksistani, joista olet eri mieltä. No niin olet toki tehnyt tuon yhden viestin osalta, mutta samaan aikaan toteat kuinka kyse ei ole vain yhdestä viestistä.

Tiedät varsin hyvin useista meidän väittelyistämme sen mitä pidän sinun heikkoutenasi. Sinulla on tavallaan muotokieli hallussa mutta liian usein tuntuu ettet kuitenkaan ihan ymmärrä niitä käsitteitä ja sen vuoksi keskustelu menee vaivihkaa epäolennaisuuksiin.

Varmasti minulla on paljon puutteita sisällöllisissa kysymyksissä. Minulla ei ole palaajataustaa ja olen vain tavallinen amatoori näissä jutuissa. Kova kiekkofani, joka tykkää seurata etenkin liigaseurojen pelaamista.

Sitä en kuitenkaan allekirjoita, että keskustelu menee epäolennaisuuksiin. Sinä voit nähdä ne epäolennaisina, mutta eri näkövinkkelistä katsottuna niillä voi olla tärkeä merkitys. Sinä haluat monesti puhua vain tiukasti pelitavoista ja suon sinulle mieluusti sen. Toivon samalla, että annat meille muille tilan ja ajan puhua laajemmista kysymyksistä. Sinun ei tarvitse lukea niitä viestejä, saati sitten edes osallistua ko. keskusteluihin. Kaikista typerintä on siinä vaiheessa tulla väheksymään toisten kirjoituksia ja haukkumaan toisten sanomisia liirumlaarumiksi. Kyse ei ole kirjoittajien heikosta itsetunnosta vaan kunnioittavasta ja rakentavast keskustelukulttuurista.

Jossa sielläkin ajauduttiin mm. Blues-keskustelussa lahjakkaasti sivuraiteille, kun sinun piti alkaa toitottamaan sitä johtajuutta yms. jargonia. Se taas ei liittynyt mitenkään artikkelin alkuperäiseen asiaan ja siihen kritiikkiin mitä Sihvonen esitti.

Olisin kaivannut kannanottoa siihen miten sinun mielestäsi pelillinen jatkumo Matikainen-Marjamäki-Aho toimii, missä on mahdolliset sudenkuopat ja miten tämä vaikuttaa esimerkiksi Bluesin junioritoimintaan.

Ne kannanotot on sieltä luettavisssa. Keskusteluissakaan ei ajauduttu millään tavalla sivuraiteille, koska kyse ei ollut pelitapa-ketjusta. Keskustelua käytiin siitä, oliko Bluesilta hyvä veto palkata Aho valmentajaksi. Sihvonen aloitti sen tuomalla oman analyysinsa, jossa asiaa puitiin pelitavan näkökulmasta. Me moni muu toimme keskusteluun mukaan myös muita näkemyksiä, joilla voidaan perustella Ahon olevan hyvä valinta Bluesille. Ihan suotta tässäkin kohdin pyrit rajoittamaan keskustelua. Sinä voit vapaasti käydä sitä pelkän pelitavan näkökulmasta.

Tässä yksi klassinen esimerkki:

"Laukoahan voi vaikka kuinka paljon, mutta se mikä merkkaa on mistä vastustaja pääsee laukaisemaan ja millaisessa tilanteessa?"

Meinaatko, että erku ei tiennyt tuota, tai joku muu meistä tähän keskusteluun osallistuvista?

Tuo on informaatiopitoisuudeltaan ihan yhtä kova lause kuin se, että "peli voitetaan tekemällä enemmän maaleja".

Olet pahasti hakoteilla, koska et näköjään ole lukenut mihin ko. viestilläni viitattiin. Sehän oli vastaus tähän erku:n viestiin:

Itse en kyllä kykene allekirjoittamaan näitä kehuja, mitä jotkut ovat jakaneet tämän illan esityksestä Suomelle. Jos vastustaja laukoo ottelussa lähes kaksi kertaa enemmän kuteja maalia kohti kuin Leijonat ja Suomi joutuu ottamaan yli kaksi kertaa enemmän jäähyjä kuin vastustaja, niin kyllähän kyse on omasta mielestäni pelillisesti heikosta suorituksesta. Nyt Suomi vain oli maalinteon tehokkuudessa, erikoistilanteissa ja ennen kaikkea maalivahtipelissä Tshekkiä niin paljon parempi, että Tshekin kenttätapahtumien dominointi ei realisoitunut tulokseksi. Tämä nyt ei ole eka kerta, kun tuntuu vähän siltä, että tulos ohjaa ihmisten analyysiä vähän liikaa.

Otin siis kantaa siihen, että pelitavan toimivuuden analysoinnin kannalta ei ole olennaista se, kuinka paljon vastustaja pääsee laukomaan vaan miltä paikoilta ja millaisessa tilanteessa. On iso ero siinä tuleeko 50 vetoa pääasiassa organisoitua puolustusta vastaan viivalta tai huonoista kulmista ja väsyneenä pitkän kulmapelin jälkeen vai 20 laukausta suoran ylivoimahyökkäyksen päätteeksi niin, että veska joutuu vielä sivuttaisliikkeeseen.

Ja sinänsä paradoksaalista, että sinä otat kantaa siihen mitä nimimerkki erku tietää tai ei tiedä. Varmasti hän itse osaa ottaa kantaa mikäli joku asia on itsestäänselvää.

No niin, eli olet myös jotain asioita sisäistänyt, joskaan en ymmärrä miten yksilö voi olla viisikko.

Niin tarkoitus oli tuoda esiin, että ei riitä, että vain yksilö reagoi vaan kaikki yksilöt koko kuusikosta/viisikosta/nelikosta/kolmikosta.

Osallistu sinäkin tähän keskusteluun, keskusteluun pelistä ja siitä miten sitä toteutetaan. Se tuo lisäarvoa, ei spekulointi ja näsäviisastelu.

Olen osallistunut jo vuosien ajan ja jos keskustelukulttuuri on hyvää, osallistun jatkossakin. Sinun kanssa keskustelu ei ole todellakaan helpoimmasta päästä ja uskallan sanoa, että vikaa on muuallakin kuin allekirjoittaneessa.

Näsäviisasteluun en ole mielestäni sortunut juuri sen enempää kuin kanssakirjoittajat.

Spekulointia aion jatkaa jatkossakin, koska siitähän tässä on kyse.

 

[Erling]

Viimeisimpien sivujen jankkauksen perään vähän jännittää kommentoida. Josko tämäkin tuomitaan tarpeettomana toistona.

Olen itse käynyt viime aikoina paljon keskusteluja pelaajien kanssa reagoinnista johonkin tiettyyn pelitilanteeseen. Olen pyrkinyt välttämään opettamasta "tee aina näin" -tyyliin, ja korostanut eri ratkaisumallien seurauksia pelin etenemiselle.
Esimerksi jos opetetaan teini-ikäiselle juniorille, että "meidän joukkue haluaa pitää kiekkoa mahdollisimman paljon (kiekkokontrolli)" on tällöin keskusteltava minkälaiset ratkaisut tukevat tätä tavoitetta vaikkapa pelin avaamisessa. Tämä on toki vaikeaa ja onnistuu tosissaan vain kokeilemisen ja kokemisen kautta. Mutta pikkuhiljaa voi nähdä oppimista siinä kenelle tai mihin tilaan kiekko pitää siirtää, jotta kontrollin jatkuminen on mahdollisimman todennäköistä. Tätä on reagointi ja sen opettaminen. Pelitapa tai tyyli on eri pelitilanteissa jonkin tietyn tyypisen ratkaisumallin korostamista tai painottamista muiden yli.

Toinen mielenkiintoinen osa-alua missä olemme keskustelleet reagoinnista on ylivoima. Tämä on raju itsestäänselvyys, mutta ylivoimapelin tulee perustua laukaisuun ja siihen reagoimiseen.
Mutta tämän opettaminen ja avaaminen on äärimmäisen tärkeää: mistä ja milloin kannattaa vetää; miten kiekottomien sijainti tai liike vaikuttavat vedon jälkeisiin reaktioihin?
Muistaakseni valmentajalegenda Scotty Bowman käytti perusajatuksenaan ylivoimaan: vedä - reagoi vetoon - rakenna uusi vetopaikka.
Tämä on äärimmäisen yksinkertaista peliteorian selittämistä, mutta myös äärimmäisen vaikeaa avata pelaajille ja pelaajien oppia.
Näin ollen tullaan paradoksiin pelitapakeskustelussa. Pelitavat ovat usein paperilla yksinkertaisia, niiden erot pieniä ja niistä keskutelu turhauttavaa hiustenhalkomista. Toisaalta niiden käytännön toteutus, ja toteuksen mittaaminen on todella vaikeaa ja voi näyttää monelle triviaalilta.

Kaikki keskutelu pelitavasta on tärkeää. Myös itsestäänselvyyksien laukominen, sillä niitä pelitavat teoriassa aina ovat. Myös mittausten esittely ja analyysi on tärkeää, vaikka ne voivat näyttäyä triviaaleina on niissä usein toteuksen onnistumista avaava pointti taustalla.

 

[J.Grönvall]

Sinulla on ollut tässä viime aikoina harvinaisen huono kyky ymmärtää lukemaasi. En kirjoittanut, että minulla ei olisi mielenkiintoa pelitapakeskustelulle vaan sellaiselle keskustelulle, jossa toisin esille millaisesta lätkästä/futiksesta pidän ja miten organisoisin joukkueeni pelaamisen. Näen hedelmällisempänä keskustella aidoista tapauksista, en kuvitteellisista.

Mistä ihmeen kuvitteellisista? Sinähän nimenomaan sanoit, että ei voi keskustella näistä asioista kun sarjat ovat vielä tauolla. Ja sitten totesit, että sinulla ei ole mielenkiintoa tai tarvetta tällaiseen keskusteluun jossa keskustellaan pelistä teoriatasolla. Ei se ole mitään kuvitteellista.

Kai sinulla nyt joku näkemys on siitä miten lätkää tulisi pelata eri tilanteissa?

Siinä tapauksessa kritiikkisi on harvinaisen huonoa. Jos todella olisit puuttunut sisältöön, olisit tuonut esille ne kohdat eri kirjoituksistani, joista olet eri mieltä. No niin olet toki tehnyt tuon yhden viestin osalta, mutta samaan aikaan toteat kuinka kyse ei ole vain yhdestä viestistä.

Niin no en olettanutkaan, että olisin saanut vastaukseksi muuta kuin loukkaantunutta hämmästelyä mutta joka tapauksessa ilmaisin mielipiteeni.

Sitä en kuitenkaan allekirjoita, että keskustelu menee epäolennaisuuksiin. Sinä voit nähdä ne epäolennaisina, mutta eri näkövinkkelistä katsottuna niillä voi olla tärkeä merkitys. Sinä haluat monesti puhua vain tiukasti pelitavoista ja suon sinulle mieluusti sen. Toivon samalla, että annat meille muille tilan ja ajan puhua laajemmista kysymyksistä. Sinun ei tarvitse lukea niitä viestejä, saati sitten edes osallistua ko. keskusteluihin. Kaikista typerintä on siinä vaiheessa tulla väheksymään toisten kirjoituksia ja haukkumaan toisten sanomisia liirumlaarumiksi. Kyse ei ole kirjoittajien heikosta itsetunnosta vaan kunnioittavasta ja rakentavast keskustelukulttuurista.

Olen sanonut sinulle kymmeniä kertoja, että kirjoita ja puhu mistä haluat mutta pysy aiheessa. Jos keskustellaan pelitavoista ja pelistä, niin silloin keskustellaan englantilaisella termillä "X's and O's" viitaten taktiikkatauluun.

Olen toivonut sitäkin, että perustatte sitten ketjun missä jauhetaan kaikesta muusta voittamiseen liittyvästä. Pelitapojen kanssa niillä on usein kovin vähän tekemistä, välillisesti vaikuttavat mutta silti konteksti on eri.

Ja aina vaan, sinä itse käytät verbiä väheksyä jatkuvasti. Olisit iloinen kun saat kritiikkiä.

Ne kannanotot on sieltä luettavisssa. Keskusteluissakaan ei ajauduttu millään tavalla sivuraiteille, koska kyse ei ollut pelitapa-ketjusta. Keskustelua käytiin siitä, oliko Bluesilta hyvä veto palkata Aho valmentajaksi. Sihvonen aloitti sen tuomalla oman analyysinsa, jossa asiaa puitiin pelitavan näkökulmasta. Me moni muu toimme keskusteluun mukaan myös muita näkemyksiä, joilla voidaan perustella Ahon olevan hyvä valinta Bluesille. Ihan suotta tässäkin kohdin pyrit rajoittamaan keskustelua. Sinä voit vapaasti käydä sitä pelkän pelitavan näkökulmasta.

Niin te kritisoitte nimenomaista artikkelia mutta perustelitte sen jollain ihan muulla kuin varsinaisella asialla. Siinähän ei esimerkiksi otettu kantaa mihinkään johtamistaitoihin, tällöin pidän aika hölmönä kirjoitella että "vaikuttaahan siihen menestymiseen moni muukin asia".

Olet pahasti hakoteilla, koska et näköjään ole lukenut mihin ko. viestilläni viitattiin. Sehän oli vastaus tähän erku:n viestiin:

Aivan ja peliä näkemättä uskalsit ottaa jopa kriittisesti kantaa erkun näkemykseen. Viitaten mm. lausuntoosi siitä, että pitää olla iloinen kun erikoistilanteissa onnistuttiin. Jee.

Otin siis kantaa siihen, että pelitavan toimivuuden analysoinnin kannalta ei ole olennaista se, kuinka paljon vastustaja pääsee laukomaan vaan miltä paikoilta ja millaisessa tilanteessa. On iso ero siinä tuleeko 50 vetoa pääasiassa organisoitua puolustusta vastaan viivalta tai huonoista kulmista ja väsyneenä pitkän kulmapelin jälkeen vai 20 laukausta suoran ylivoimahyökkäyksen päätteeksi niin, että veska joutuu vielä sivuttaisliikkeeseen.

Ja sinänsä paradoksaalista, että sinä otat kantaa siihen mitä nimimerkki erku tietää tai ei tiedä. Varmasti hän itse osaa ottaa kantaa mikäli joku asia on itsestäänselvää.

Juu niin otit ja minun kysyin, että mitä itua noita on toistella jatkuvasti, jos ei kukaan erikseen sitä kysy. Tai mitä lisäarvoa toi Tuomas Tuokkolan kommentti jota lainasit?

Miksi lainasit juuri sen kohdan?

Olen osallistunut jo vuosien ajan ja jos keskustelukulttuuri on hyvää, osallistun jatkossakin. Sinun kanssa keskustelu ei ole todellakaan helpoimmasta päästä ja uskallan sanoa, että vikaa on muuallakin kuin allekirjoittaneessa.

Spekulointia aion jatkaa jatkossakin, koska siitähän tässä on kyse.

Spekuloinnista nimenomaan ei PITÄISI olla kyse, vaan analysoinnista sekä pelin teoriasta. Minun kanssani tulee hyvin toimeen kun pysyy aiheessa.

 

[Fordél]

Mistä ihmeen kuvitteellisista? Sinähän nimenomaan sanoit, että ei voi keskustella näistä asioista kun sarjat ovat vielä tauolla. Ja sitten totesit, että sinulla ei ole mielenkiintoa tai tarvetta tällaiseen keskusteluun jossa keskustellaan pelistä teoriatasolla. Ei se ole mitään kuvitteellista.

Käsitin heittosi niin, että ehdotit minun kirjoittavan tänne näkemystä siitä, millaisesta lätkästä pidän ja miten organisoisin oman joukkueeni pelaamisen. No kun en ole valmentaja ja mitään joukkuetta ei ole niin siksi asia on kuvitteellinen. Varmaan käsitin asian väärin. Keskityn kuitenkin niihin jengeihin, joiden pelejä pääsen katsomaan. Pelit alkavat kohta puolin, joten silloin päästään taas keskustelemaan aidoista tapahtumista.

Niin no en olettanutkaan, että olisin saanut vastaukseksi muuta kuin loukkaantunutta hämmästelyä mutta joka tapauksessa ilmaisin mielipiteeni.

Kyllä, ilmaisit mielipiteesi, mutta et avannut juurikaan kritiikkiäsi. Puuttui kunnon perustelut. Viittasit vain yhteen viestiin, mikä on aika vähän, kun katsoo kuinka paljon olen tästäkin aiheesta kirjoittanut Jatkoaikaan. Tuollaiselle yksittäiselle mielipiteelle on vaikea antaa juuri mitään arvoa. Kunnon perustelut mukaan niin asia olisi jo ihan eri lailla.

Olen sanonut sinulle kymmeniä kertoja, että kirjoita ja puhu mistä haluat mutta pysy aiheessa. Jos keskustellaan pelitavoista ja pelistä, niin silloin keskustellaan englantilaisella termillä "X's and O's" viitaten taktiikkatauluun.

Moderaattorit päättävät täällä kuka puhuu riittävästi aiheesta ja kuka ei. Sinun ei tarvitse sillä asialla vaivata päätäsi. Voit ihan vapaasti antaa niiden keskusteluiden olla, jotka eivät sinun mielestä liity riittävästi aiheeseen.

Edelleen, jos puhumme Ahon valinnasta Bluesin peräsimeen ja yksi kirjoittaja kritisoi valintaa pelitapaan liittyvillä argumenteilla, on ihan loogista kommentoida kritiikkiä pelitapanäkemysten lisäksi muilla argumenteilla. Tuoda esiin syitä miksi Bluesin oli järkevää palkata Aho. Näin luodaan kattavampi näkemys aiheesta. Jos se on sinusta paskaa keskustelukulttuuria niin sille ei minkään voi. Aihe oli kuitenkin sama ja sopi ketjun otsikkoon.

Olen toivonut sitäkin, että perustatte sitten ketjun missä jauhetaan kaikesta muusta voittamiseen liittyvästä. Pelitapojen kanssa niillä on usein kovin vähän tekemistä, välillisesti vaikuttavat mutta silti konteksti on eri.

Voit oikein hyvin perustaa itse tällaisen ketjun, kun kerran asia tuntuu niin kovasti häiritsevän sinua. Ihme kyllä, kovin montaa muutta se ei tunnu häiritsevän.

Ja aina vaan, sinä itse käytät verbiä väheksyä jatkuvasti. Olisit iloinen kun saat kritiikkiä.

Jos toinen käyttää koko ajan termejä liirumlaarumia ja ties mitä, tulee eittämättä mieleen, että hän väheksyy kirjoituksia. Sen sijaan jos ottaisi esiin kohtia, joista on eri mieltä ja esittäisi niihin omat eriävät mielipiteet, pitäisin sitä rakentavana kritiikkinä tai hyvänä keskusteluna.

Niin te kritisoitte nimenomaista artikkelia mutta perustelitte sen jollain ihan muulla kuin varsinaisella asialla. Siinähän ei esimerkiksi otettu kantaa mihinkään johtamistaitoihin, tällöin pidän aika hölmönä kirjoitella että "vaikuttaahan siihen menestymiseen moni muukin asia".

Käytiin siellä myös keskustelua pelitavoista, mutta se teema oli aika nopeasti käyty läpi. Ymmärsin ja ymmärrän Sihvosen kritiikin siltä kannalta. Siinä oli myös hyvä tuo esiin niitä seikkoja, jotka puoltavat Ahon valintaa. Ihan loogista keskustelua ja moni osallistui siihen, mutta sinä pidit sitä jotenkin vastemielisenä. Kun ketjun aihetta ei ole kuitenkaan lyöty missään lukkoon, mahtui tuokin keskustelu hyvin sen alaisuuteen.

Aivan ja peliä näkemättä uskalsit ottaa jopa kriittisesti kantaa erkun näkemykseen. Viitaten mm. lausuntoosi siitä, että pitää olla iloinen kun erikoistilanteissa onnistuttiin. Jee.

Ei kun vaan jos erikoistilannepelaaminen on toiminut. Jalosen johdollahan pyrittiin nousemaan erikoistilanteissa ykkösmaaksi. Jos nyt Erkan johdolla tätä kehitystä pystytään jatkamaan niin se lupaa hyvää Suomen menestysmahdollisuuksille. Ai perhana, taas tuli itsestäänselvyys.

Juu niin otit ja minun kysyin, että mitä itua noita on toistella jatkuvasti, jos ei kukaan erikseen sitä kysy.

Sinulla on kummallinen tapa koko ajan puuttua siihen mitä kukin saa täällä sanoa ja mihin asioihin saa ottaa kantaa. Kaikki energiamme menee nyt näiden asioiden läpikäyntiin. Otetaas silti vielä kerran. Eli kun nimimerkki erku kerran perustelee Leijonien heikkoa pelillistä suoritusta mm. vastustajan suurella laukaisumäärällä niin kait minä saan sentään kysyä, että tulivatko nämä laukaisut laadukkailta paikoilta ja perustella miksi näin kysyn. En muista vähään aikaan käyneeni tätäkään asiaa läpi, mutta sulla palaa hermot jo yhdestäkin kerrasta.

Kaiken kukkaraksi emme ole edes päässet itse aiheeseen vaan jauhamme edelleen sinun johdolla siitä mistä täällä saa keskustella ja mistä ei. Jos nämä asiat ovat sinulle itsestäänselvyyksiä niin miksi edes puutut niihin? Mikset anna meidän keskustelle näistä itsestäänselvyyksistä?

Tai mitä lisäarvoa toi Tuomas Tuokkolan kommentti jota lainasit?

Miksi lainasit juuri sen kohdan?

Toin Tuokkolan lyhyestä haastattelusta esille kaksi pointtia: 1. tilastot, joita hän painottaa ja 2. pelitapojen kirjavuuden, jonka hän näkee rikkautena. Ne olivat mielestäni tuon lyhyen haastattelun kannalta kaksi olennaisinta asiaa, jotka liittyivät tämän ketjun keskusteluihin pelitavoista ja tilastoinnista.

Spekuloinnista nimenomaan ei PITÄISI olla kyse, vaan analysoinnista sekä pelin teoriasta. Minun kanssani tulee hyvin toimeen kun pysyy aiheessa.

Sekin menee aika usein spekuloinniksi, koska emme tiedä tarpeeksi asioita vaan joudumme osassa kohtaa olettamaan.

Mitä tulee sinun kanssasi keskustelemiseen niin keskusteluiden taso laskee, kun kaikki energia menee kanssasi siihen, että jauhetaan asian sijaan siitä pystytäänkö aiheessa vai ei. Olisit varmaan vittumaisen hyvä mode. Kuitenkin nämä jankkaukset eivät hyödytä yhtään ketään eivätkä tuo tähänkään ketjuun mitään lisäarvoa.

 

[Keltainen Jaffa]

Kun en nähnyt eilistä Suomi - Tshekki -ottelua, niin tämä on vähän tällaista kevyttä teoriapohdiskelua.

Viime aikoina myös Jalosen Suomi on muutenkin joutunut tai päässyt pelaamaan verrattain nopeaa Meidän Peliä Tshekkiä vastaan, sillä Tshekki on yleensä antanut Suomelle tilaa lähteä ja Suomi on silloin tietenkin lähtenyt käyttämään tilaa. Aiemmin, pari vuotta sitten, eräässä EHT-pelissä Jalosen Leijonat oli liian runsaine hitaine lähtöineen helisemässä Tshekkiä vastaan, kun organisoitu tshekkimiina käänsi 50% Leijonien maalintakaa lähteneistä yrityksistä tshekkien vastahyökkäyksiksi ja silloin kun Suomi sai kiekon hyökkäyspäätyyn asti, ei Leijonat saaneet kunnollisia maalintekopaikkoja aikaiseksi. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että maailman parasta vastahyökkäysjoukkuetta ei kannata päästää rauhassa rakentamaan keskialueen muuriaan valmiiksi. Siitä päästäänkin minun pointtiini.

Westerlundin ja Suomen nykyinen pelitapa paljastaa heikkoutensa ja vahvuutensa selkeiten vasta Venäjää vastaan sillä nimenomaan Venäjää vastaan kiekon hautominen ja hallussa pitäminen on ollut avainasemassa. Venäjä ei ole osannut laadukkaasti karvata suomalaisia, ja mitä vähemmän aikaa he ovat kiekossa, sitä paremmin Suomella menee. Jopa oman maalin taakse kiekon kanssa maate meneminen on ihan fiksua, ettei kaikenmaailman kovaltsukit ja datsukit saa hetkeksikään kiekkoa. Nyt jos Erkka komentaa Suomen hyökkäämään turhan nopeasti ja haastamaan venäläiset taidossa, ns. flipperikiekossa, niin nähdään hyvin nopeasti tämän tyylin tulevaisuus.

 

[steepler]

Ja kuten olen sanonut, Westerlundin Suomi reagoi mielestäni nopeammin ja rohkeammin, varsinkin lähdöissä. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole.

No ei se ihan yksinkertaistakaan mielestäni ole selvittää mitä reagoinnilla tarkoitetaan.

Tarkoitatko sitä että Westerlundin alaisuudessa pelaaja tekee esimerkiksi nopeammin päätöksen siitä millaista pelaamista pelitilanne kutsuu? Eli kun saa vaikka omalla alueella kiekon niin hän muodostaa päätöksen siitä millaisella toimella jatkaa konkreettisesti nopeammin kuin Jalosen aikana. Jos Westerlund saa tälläiseen ominaisuuteen merkittävän parannuksen aikaiseksi muutamassa päivässä hän on valtava guru. Hänen kannattaisi ilmoittautua esimerkiksi NFL joukkueille heti, jos hän osaa tälläistä kykyä näin nopeasti opettaa ja merkittävästi parantaan niin todennäköisesti NFL:ssä maksettaisiin miljoonia hänelle koska pystyisi huonommatkin pelinrakentajat korjaamaan nopeasti.

Tarkoitatkohan kuitenkin sitä että se toiminta oli nopeampaa, tai ainakin että se näytti nopeammalta, eli pelattiin ehkä nopeammin pystyy tai muuten vain kiekkon laitettiin nopeammin liikkeelle kun taas Jalosen aikana jos oli aikaa niin hidastettiin enemmän, tai odotettiin kauemmin ennen kuin syötettiin. Tämä ei ole mielestäni sama asia kuin nopea reagoiminen.

Esimerkiksi Jalosen aikana pelaaja saattoi helpommin reagoida niin että pysähdyttiin maalin taakse ja pelattiin viivelähtö. Pelaajahan kuitenkin koko ajan reagoi pelin tilanteisiin, jos ei ole mitään syytä tehdä nopeita liikkeitä niin ei niitä välttämättä tehdä mutta silti koko ajan reagoidaan, pidetään katse ylhäällä, seurataan kentän tilannetta, odotetaan viisikon vaihtumista (kuitenkin koko ajan reagoiden jos kentällä tapahtuu muutoksia). Edelleen jos Westerlund pystyy tätä pelaajan reagointikykyä merkittävästi parantamaan muutamassa päivässä hän on täysi maagiggo.

Kyllä kai tätä reagointijutussa on kyse siitä että Westerlund peluuttaa vain nopeampaa kiekkoa, pelaajat tekevät nopeampia liikkeitä, tai eivät valitse niin usein peliä hidastavia ratkaisuja, mutta varsinainen nopeampi reagointi on täysin eri asia.

MTV teksi-tv:llä on juttu jossa Westerlund kertoo haluavansa peluuttaa nopeaa reagointipeliä. No ok voihan näin sanoa, mutta haluaisin tietää että koska ei pelata reagointipeliä? Onko joitan pellopeliä joskun pelattu niin että kyse ei olisi reagointipelistä?

 

[J.Grönvall]

Mitä tulee sinun kanssasi keskustelemiseen niin keskusteluiden taso laskee, kun kaikki energia menee kanssasi siihen, että jauhetaan asian sijaan siitä pystytäänkö aiheessa vai ei. Olisit varmaan vittumaisen hyvä mode. Kuitenkin nämä jankkaukset eivät hyödytä yhtään ketään eivätkä tuo tähänkään ketjuun mitään lisäarvoa.

Puolustusreaktiosi oli toki kiimainen mutta silti toivon edelleen, että jätettäisiin nämä "pelikirjoja on monenlaisia"-mantrat pois.

 

[erku]

Tämä termi reagoiminen on tällä hetkellä suomalaisessa pelitapakeskusteluissa aika epämääräinen käsite ja sillä tarkoitetaan aika eri asioita riippuen siitä kuka puhuu. Maineikas kiekkotoimittaja Vesa Rantanenhan se viime keväänä sanoi suunnilleen seuraavasti: "Tappara on välieräjoukkueista eniten Meidän Pelin joukkue, vaikka sen peli perustuukin pitkälti reagointiin". Tulkitsen tuon niin, että Rantasen mielestä Meidän Peli ei perustu reagointiin. Itse pidän tuota aika käsittämättömänä ajatusmaailmana. Meidän Pelissähän nimenomaan pelaajan pitää useista eri variaatioista valita se siihen pelitilanteeseen juuri sopiva ratkaisu. Niin kutsutuissa pystysuunnan joukkueissa taas pelaajan reagoimistarvetta on pienennetty rajoittamalla jo valmentajan toimesta ratkaisumalleja silloin, kun joukkue saa kiekon.

Tämä joidenkin horina "nopeammasta reagoimisesta" on myöskin hyvin epämääräistä. Steepler jo asiaan ottikin kantaa ja itse uskon myöskin tällä tarkoitettavan lähinnä nopeampaa pelaamista kiekkokontrollitekojen sijaan. Jostain syystä se kuitenkin pitää ilmaista hyvin epämääräisesti.

Ylipäätään olisi hyvä jos pelitapakeskustelussa pyrittäisiin mahdollisimman täsmälliseen ja selkeään ilmaisuun. Kommentoinneistaan huikean korvauksen saava Maikkarin asiantuntija Juhani Tamminen on oikein malliesimerkki henkilöstä, joka puhuu käsittämättömän epämääräisesti liittyen oman alueen hyökkäyspelaamiseen liittyvään terminologiaan.

 

[steepler]

Itse pidän tuota aika käsittämättömänä ajatusmaailmana. Meidän Pelissähän nimenomaan pelaajan pitää useista eri variaatioista valita se siihen pelitilanteeseen juuri sopiva ratkaisu. Niin kutsutuissa pystysuunnan joukkueissa taas pelaajan reagoimistarvetta on pienennetty rajoittamalla jo valmentajan toimesta ratkaisumalleja silloin, kun joukkue saa kiekon.

Kyllä juurikin näin, mitä enemmän on pelitavassa on vaihtoehtoja ja muuttujia niin sitä enemmän tarvitaan reagoimista eri pelitilanteisiin. Mikäli on joku äärimmäisen simppeli pelikirja jossa toistetaan käytännössä koko ajan vain yhtä asiaa niin silloin ehkä reagointia ei tarvitse olla niin paljon, tai ei ole pelitavan toimimisen kannalta niin keskeitä että pelaaja reagoi oikein koska vaihtoehtoja on vähän.

Kuka sitten tietää mitä Rantanen tarkoittaa, mutta hänen regoimisjuttunsa ovat kyllä aivan höpöä. Ei mitään pallopeliä käytännössä voi pelata niin etteikö siinä aivan keskeisessä asemassa ole reagoiminen, sekä yksilön että kollektiivin tasolla.

 

[Cobol]

Sihvonen on tauolla joten vähän vaikea jatkaa aloittamaamme keskusteleua siitä, mitä uutta tai pikemminkin mitä uudistettu vanhaa nähdään pelitapamielessä tulevalla kaudella ainakin NHL:ssä, ehkä maajoukkueella ja jopa SM-liigassa. Mutta eiköhän tämä silti suju vaikka Sihvonen ei olekaan mukana. Vielä.

Katselin joitakin NHL-otteluita vähän uudella silmällä nauhalta ja niiden perusteella voi sanoa jotain. Tulevalla kaudella nähdään (siis ainakin NHL:ssä) yhä enemmän hyökkäyspelaamista, jossa kiekkoa kuljettava sentteri tai laituri leikkaa kiekon kanssa ennen keskiviivaa tai ennen hyökkäyssiniviivaa ja muu kentällinen reagoi oikein tähän leikkaukseen. Miksi näin toimitaan? Kyse on siitä että nykyaikaisessa jääkiekossa staattiset paikat ja staattiset kaistat ovat tulleet tai ovat tulossa evoluution esteeksi. Tällainen leikkaaminen kiekon kanssa ei ole suinkaan uusi idea kuten aloittamastamme keskustelust selviää joku sivu taaksepäin. Itse törmäsin asiaan ensimmäisen kerran (ja siitä yhtään mitään ymmärtämättä) silloin kun Raimo Summanen aloitti Jokerien valmennuksen vuonna yksi ja kaksi. Istuimme kahvilla ja hän heitti useamman kerran esiin ajatuksen pelitavasta jossa ei olisi tarkkoja paikkoja ja kaistoja vaan kiekollinen pelaaja määräisi tahdin tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.

Jos hyökkäyspelitapaan kuuluu aina välillä leikkaaminen kiekon kanssa hyökkäyssuuntaan eteenpäin luistellessa kaistalta toiselle, voidaan vastustajan puolustussysteemi sekoittaa paljon tehokkaammin kuin jos mentäisiin aina saman kaavan mukaan kaistoilla. Kun vastustaja ei ole lainkaan varautunut em. leikkaukseen tai kun vastustaja joutuu ottamaan leikkauksen huomioon tietämättä milloin se tehdään, hyökkäyspelaamisessa avautuu paremmin mahdollisuus joko a) toimittaa kiekko maalille, b) syöttää kiekko eteenpäin, c) syöttää kiekko poikittain tai d) siirtää kiekko ns. jättösyötöllä seuraavaan aaltoon.

Oleellista on myös se, että kun puolustava joukkue joutuu varautumaan leikkauksiin, se voidaan ajaa hyökkäävän joukkueen toimesta helpommin tilanteeseen jossa puolustuva joukkue joko osin "juoksee" kiekollisen pelaajan perässä tai kun kiekollinen leikkaaja tekee tilaa muille, puolustava joukkue joutuu ottamaan jäähyn tai antamaan hyvän maalipaikan. Toinen merkittävä huomio on myös se, että leikkauksen jälkeen suoritettava ns. jättösyöttö onnistuu hyvällä prosentilla ja luo jo sellaisenaan joko hyvän jatkomahdollisuuden (syöttö useaan suuntaan, laukaus tai kiekon toimittaminen laukausta hallitummin ranteella maalille). Kolmas merkittävä tekijä on siinä, että kun alunperin kiekollisen leikkauksella sekoitettiin vastustajan viisikkopelaamista niin hyökkäys voidaan päättää normaalia useammin ajamiseen lopulta joko keskikaistalta tai laidasta maalille.

 

[Wäinö#16]

Itse ymmärrän, että rohkeammalla reagoinnilla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ratkaisu tehdään helpommin nopean hyökkäyksen suuntaan ja pelataan vähemmän varman päälle ja varovaisesti. Tästä olen itse Jalosta joskus kritisoinut, että pelattiin liikaa varmistellen. Parempi kuitenkin ainakin ajoittain pelata rohkeastikin ja siitä on helppo palata varmistelevammalle linjalle.

 

[Cobol]

Itse ymmärrän, että rohkeammalla reagoinnilla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ratkaisu tehdään helpommin nopean hyökkäyksen suuntaan ja pelataan vähemmän varman päälle ja varovaisesti. Tästä olen itse Jalosta joskus kritisoinut, että pelattiin liikaa varmistellen. Parempi kuitenkin ainakin ajoittain pelata rohkeastikin ja siitä on helppo palata varmistelevammalle linjalle.

Pitäisi ensin ihan oikeasti selventää mitä tarkoitetaan reagointipelillä ja rohkealla tai nopealla reagoinnilla. Mulla on sellainen arvaus että niiden perään huutelee ennen kaikkea ne jotka eivät joko ymmärrä kiekosta pelitapamielessä riittävästi tai seuraa kiekkoa riittävästi. Jos katsotaan maailman parhaiden seurajoukkueiden peliä erittäin ratkaisevassa tappioasemassa, niin eihän ne pelaa rohkeammin ja nopeammin. Siis todellisuudessa. Ne pelaavat juuri päinvastoin eli kiekkokontrollia enemmän korostaen, viivelähdöt, jätöt omallakin alueella ja useita pakki-pakki syöttöjä joilla haetaan oikeaa hetkeä iskeä oikealla tavalla vaikka aika on loppumassa.

Otan esimerkin nauhoilta joita katselin. Chicago vs Boston, Game 6 ja Stanley Cupin finaalit mallia 2013. Chicago on tappiolla ottelussa 1-2 ja pelikello on jo ylittänyt 58 minuutin rajan. Jos nyt uskotaan näitä ”rohkeammin” ja ”nopeammin” juttuja niin Chicagon pitäisi ”reagoida nyt nopeasti ja rohkeasti” jotta päästään ”nopeasti ja rohkeasti” Bostonin puolustusalueelle ja rakennetaan maalipaikkaa. Mutta mitä tekeekään Chicago? Joukkue lähtee ottelun lopulla, tappiolla ollessaan hyökkäykseen omalta alueeltaan hitaalla pakki-pakki syötöllä oman maalin takaa. Ei mitään kiirettä, joten seuraava syöttö on pakki-pakki, nyt oman maalin edestä. Vieläkään ei näy paikkaa oikealle avaukselle Bostonin ryhmittäessä jo keskialueen joten kolmas syöttö omalla alueella on pakki-pakki. Sitten tapahtuu, neljäs syöttö on suhteellisen lyhyt pakin avaus keskustaan josta lähdetään rakentamaan maalitilannetta. Tilanne tulee, ei maalia.

Aikaa on vähän yli minuutti ja taas lähdetään omalta alueelta. Mutta miten? Nopeasti – aikahan loppuu? Rohkeasti – aikahan loppuu? Ei, ei ja ei. Chicago lähtee erittäin, erittäin hitaasti. Pakki hakee hitaasti kuin valuen luistellen eteenpäin avaussyöttöä keskustaan mutta se on tukossa joten hän nousee kiekon kanssa omalle siniselle ja antaa jätön taakse. Loppu on historiaa. Chicago tasoittaa pelin harkitulla pelaamisella (ja totta kai itse maalissa on myös onnea) kun vähän yli minuutti on jäljellä lukemiin 2-2. Joukkue voittaa ottelun lopulta 3-2 ja tämä tapahtui vielä varsinaisella peliajalla.

Pointti tässä on se, että Chicago ei missään vaiheessa ollessaan tappiolla aivan ottelun lopussa muuttanut pelitapaansa ”rohkeammaksi” tai ”nopeammaksi” vaan hidasti sitä entisestään. Kaikessa tekemisessä kun saatiin kiekko haltuun omalla alueella, haettiin aina oikeaa ratkaisua. Ja joka kerta se osoittautui rauhalliseksi pelin rakentamiseksi pakki-pakki syötöin, viivelähdöin ja jätöin. Voi sanoa että pelaaminen kiekkokontrollin mukaan sen sijaan että olisi ajan käydessä todella vähiin pelattu nopeasti (riski pitkästä kiekosta) tai heitetty vaan kiekko Bostonin kulmaan tai ristikulmaan, osoittautui oikeasti teoksi. Ja se myös palkittiin olkoonkin että kaksi maalia aivan ottelun lopussa toki vaati onneakin.

 

[choose_life]

Tällainen leikkaaminen kiekon kanssa ei ole suinkaan uusi idea, kuten keskustelusta selviää joku sivu taaksepäin.

Jos hyökkäyspelitapaan kuuluu aina välillä leikkaaminen kiekon kanssa hyökkäyssuuntaan eteenpäin luistellessa kaistalta toiselle, voidaan vastustajan puolustussysteemi sekoittaa paljon tehokkaammin kuin jos mentäisiin aina saman kaavan mukaan kaistoilla. Kun vastustaja ei ole lainkaan varautunut em. leikkaukseen tai kun vastustaja joutuu ottamaan leikkauksen huomioon tietämättä milloin se tehdään, hyökkäyspelaamisessa avautuu paremmin mahdollisuus joko a) toimittaa kiekko maalille, b) syöttää kiekko eteenpäin, c) syöttää kiekko poikittain tai d) siirtää kiekko ns. jättösyötöllä seuraavaan aaltoon.

Oleellista on myös se, että kun puolustava joukkue joutuu varautumaan leikkauksiin, se voidaan ajaa hyökkäävän joukkueen toimesta helpommin tilanteeseen jossa puolustuva joukkue joko osin "juoksee" kiekollisen pelaajan perässä tai kun kiekollinen leikkaaja tekee tilaa muille, puolustava joukkue joutuu ottamaan jäähyn tai antamaan hyvän maalipaikan. Toinen merkittävä huomio on se, että leikkauksen jälkeen suoritettava jättösyöttö onnistuu hyvällä prosentilla ja luo jo sellaisenaan joko hyvän jatkomahdollisuuden (syöttö useaan suuntaan, laukaus tai kiekon toimittaminen laukausta hallitummin ranteella maalille). Kolmas merkittävä tekijä on, että kun alun perin kiekollisen leikkauksella sekoitettiin vastustajan viisikkopelaamista niin hyökkäys voidaan päättää normaalia useammin ajamiseen lopulta joko keskikaistalta tai laidasta maalille.

Joo, mutta em. kaltainen hyökkäyspelaaminen vaatii pelaajistolta myös huomattavan määrän sekä henkilökohtaista että pelinluvun/rytmittämisen taitoa.
Mikä oli yksi syy, miksi siitä luovuttiin SM-liigassa 90-luvun loppua kohden lähes kokonaan. Puolustustaktiikat kehittyivät, vauhti ja pelaajien koko, fysiikka ja urheilullisuus kasvoivat, alettiin (yli)painottaa tilan voittamista ja riistopelaamista, jumituttiin niihin kaavamaisesti jne.

Kun tämä pelin kehitys yhdistyi uusien suomalaispelaajien pikkuhiljaa kumuloituneeseen yksipuolistumiseen kolmoskentän polkukoneiksi (pitkälti juniori-iän vääristä valmennusvalinnoista ja painotuksista johtuen) ja kovempaan kilpailutilanteeseen huippupelaajista kv. markkinoilla, leikkaamiset, jättö- ja poikittaissyötöt ja toiset aallot alettiin nähdä yksinkertaisesti liian riskialttiiksi hyökkäyspeliksi.

Ja riskialttiita ne ovatkin: esim. kaksi senttiä sivuun siinä jätössä, osaava vastustaja, 3-2, 2-1 tai 3-1-vastahyökkäys, 5-10 sekkaa ja omissa soi:), mutta pelin viihdyttävyyden ja pelaajien kehityksenkin kannalta se oli vahinko. Jos valmennuksen kantti ja pelaajiston palikat riittävät ajaa näitä uusvanhoja juttuja sisään maajoukkueessa (Sotshissa ainakin riittänee) ja jopa liigassakin, hienoa.

 

[erku]

Itse ymmärrän, että rohkeammalla reagoinnilla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ratkaisu tehdään helpommin nopean hyökkäyksen suuntaan ja pelataan vähemmän varman päälle ja varovaisesti. Tästä olen itse Jalosta joskus kritisoinut, että pelattiin liikaa varmistellen. Parempi kuitenkin ainakin ajoittain pelata rohkeastikin ja siitä on helppo palata varmistelevammalle linjalle.

Monesti on mielestäni rohkeampaa reagointia jos pelaaja valitsee kiekkokontrolliteon pystysuunnan pelaamisen sijaan. Eirtyisesti sellaisissa tilanteissa, kun vastustaja on pyörittänyt pitkään kulmapeliä, on puolustuskannalla olleen joukkueen laiturilla kiekon saadessaan monasti käytännössä vain kaksi vaihtoehtoa. Joko kuskata kiekko punaviivalle ja kiskaista päätyyn ja suorittaa vaihto tai sitten toisena vaihtoehtona on palauttaa kiekko omalle puolustajalle maalin taakse, tehdä vaihto ja lähteä sitten kontrolloidusta viiveellä hyökkäämään. Sitä voi sitten kukin arvioida, että kumpi näistä vaihtoehdoista on "rohkeampaa reagointia". Omasta mielestäni jälkimmäinen.

 

[steepler]

En tiedä mistä nyt on kiskaistu sellainen tulkinta että rohkea pelaaminen on nopeaa pystysuunnan pelaamista. Jukka Jalonen ei ainakaan ole tätä mieltä ja kun hän on puhunut pelirohkeudesta niin on tarkoittanut kiekkokontrolliin pyrkimistä. Jalosen mielipiteistä on ihan faktatietoa (eikä tarvitse edes turvautua joihinkin yksittäisiin lausuntoihin esim. pelin jälkeen) kirjassa Menestyksen Pelikirja, siinä on luku joka käsittelee rohkeutta.

Kirjassa on sen verran kuitenkin juttua että en viitsi kovin paljon tänne niitä kirjoitta mutta yhden lauseen voisin tähän laittaa joka selvästi paljastaa Jalosen kannan. Jalonen toteaa että, "Olen yrittänyt lisätä hyökkäyspelaamisen rohkeutta eli sitä, että uskalletaan pitää kiekkoa oman joukkueen hallussa, vaikka olisi vähän painettakin ja vaikka pelissä olisi vaikea tilaanne".

 

[Cobol]

En tiedä mistä nyt on kiskaistu sellainen tulkinta että rohkea pelaaminen on nopeaa pystysuunnan pelaamista.

Jos en muista väärin, mm. Tamminen on tuota käyttänyt telkkarissa. Rohkea pelaaminen ei ole synonyymi pystysuunnan pelaamiselle eikä sillä pystysuuntaa noin laajemmasa merkityksessä yleensä tarkoitetakaan. Uskon "rohkean" tulevan siitä, että moni mieltää pitkän avausyrityksen hyökkääjälle (esim omalta alueelta hyökkäyssiniviivalle) rohkeaksi pelaamiseksi vaikka voidaan perustellusti sanoa, että pitäytyminen kiekkokontrollissa on rohkeaa tyyliin Chicago Game 6 jolla Chicago ratkaisi paitsi ottelun voiton, myös Stanley Cupin.

 

[MustatKortit]

Suomen maajoukkue voitti tänään Venäjän 2-0. Kyseessä siis EHT-turnaus Tshekissä, kaksi peliä ja kaksi voittoa.

Venäjää vastaan Suomen peli oli nopeaa kiekkoa, erityisesti pelin kääntäminen pyrittiin tekemään asap.

Taas pelin verran enemmän viitteitä siihen suuntaan, että Erkka on tosiaan muuttamassa/muokkaamassa Leijonien pelikirjaa.

Nimim. J.Grönvallin ennakoima "kuherruskuukausi" Erkan, pelaajien&median välillä varmasti muuten tätä menoa vielä jatkuu ja vahvistuu, mutta miksipäs ei (?) --> peli toimii, kuin junan vessa ja kahdessa ottelussa omiin on mennyt yksi maali.

 

[Hxxx]

Vesa Rantanen Twitterissä: "Meidän pelin hitaan version dominanssi Suomessa oli yhtä haitallinen pelille kuin Nuori Suomi juniorituotannolle."

Harmi, että P.Sihvonen taitaa edelleen kärsiä "pelikieltoaan" palstalla eikä pääse kommentoimaan tätä lausuntoa. Siihen en ota kantaa, että mikä on paras tapa pelata kiekkoa, mutta tämä pelitapakeskustelu on joka tapauksessa todella mielenkiintoista luettavaa ja kiitokset vain kaikille mukana olleille. Jatkakaa samaan malliin, täällähän oppiikin jotain.

 

[Mind over matter]

"No mehän edustetaan tämmöistä luomukoripalloa. Me yritetään pelata peliä mahdollisimman luonnollisella tavalla ja tässä ei ole mistään tämmöisestä tehoviljelystä, jossa pannaan pieneen häkkiin ja rajoitetaan ihmisten toimintaa, vaan tässä yritetään varmistaa se, että jokainen pääsee toimiin omien vahvuuksien kautta ja oikeastaan rohkaistaan pelaajaa syöttään palloa vapaalle.

..totta ihmeessä meilläkin on strategioita, mutta se viimeinen valinta ja päätöksenteko on jätetty pelaajille. Peli on pelaajien ja sen takia pelaajat sitten yksittäisissä tilanteissa niin pystyy tekeen niille ominaisia ratkaisuja sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu."

Henrik Dettmann Urheiluruudussa 31.8 2013

 

[tant gredulin]

Dettmanin haastattelu HS tänään: Filosofi suden vaatteissa - Sunnuntai - Päivän lehti - Helsingin Sanomat

"Vaikeinta valmentajalle on kontrollista luopuminen, sillä kaikki valmentajat ovat kontrollifriikkejä. Sen uskaltaa tehdä vain, jos itsellä on kirkas visio siitä, mitä haluaa. Muuten kaikki menee sattumanvaraiseksi."

 

[LaTe_Show]

Luomukoripalloa ja luontoäidin jääkiekkoa...

IS: Tällaista on luontoäidin jääkiekko - Jääkiekko - Savon Sanomat

 

[Osmo Rapeli]

Pitäisi ensin ihan oikeasti selventää mitä tarkoitetaan reagointipelillä ja rohkealla tai nopealla reagoinnilla.

Joo, tämän asian sekoittaminen tosiaan sotkee jatkuvasti pelitapakeskustelua.

Samaan hengenvetoon toteaisin, että tietysti pelitapa voi sisältää ja sisältää (myös) nopeita omasta päästä lähtöjä. Se vain ei kokonaan poista kiekkokontrollitekoja, joita tulee esimerkiksi keskialueella. Pääasia, että vaikutetaan pelin virtaukseen, omaan vauhtiin suhteessa vastustajaan.

Se, että otit hyvään esimerkkiisi juuri NHL:n, oli kyllä erittäin osuvaa. Eritoten siksi, että pääsääntöisesti vallalla on yhä niin monta lihapala ja perunat -tason tortorellaa. Ja siltikin juuri menestyvillä joukkueilla löytyy tiukoilla hetkillä variaatioita ja hidastusta.

Dettmanin haastattelu HS tänään: Filosofi suden vaatteissa - Sunnuntai - Päivän lehti - Helsingin Sanomat

"Vaikeinta valmentajalle on kontrollista luopuminen, sillä kaikki valmentajat ovat kontrollifriikkejä. Sen uskaltaa tehdä vain, jos itsellä on kirkas visio siitä, mitä haluaa. Muuten kaikki menee sattumanvaraiseksi."

Viksuja puhuu taas Dettman. Varmaan tuostakin joku poimii lajien vastakkainasettelun provosoivana, mutta täyttä asiaahan Henrik filosofoi.

Pelitapakeskustelussakin kieltämättä nähdään nuo Dettmanin asettelemat hyvät ja huonot puolet. Täällä on toisaalta juuri diktaattorimaista, mustavalkoista ehdottomuutta, mutta myös pyrkimystä nähdä homma vähän luovemmin.

 

[J.Grönvall]

Tuo Dettmannin lainaus Phil Jacksonin kommentista oli mielenkiintoinen. Itse näen siinä analogiaa siihen ajatusmaailman, että jääkiekossa Meidän peliä (tai sen eri versioita) pelattaisiin puhtaasti reagointiin perustuvana.

Vähän vastaavaan tapaan mitä cobol kirjoitti Blackhawksin toiminnasta ottelun loppuhetkillä missä lampaat löysivät lopulta sen hyvän ruokapaikan. Tuohan olisi toimiessaan erittäin tehokasta jääkiekkoa mutta mahtaako suomalaisella pelaajalla riittää peliäly siihen? Se kun toisaalta ei sitten kestä yhtään vääriä valintoja, paitsi tietenkin muodon osalta, eli puolustuspelivalmius on yllä koko ajan. Pelin virtauksen kannalta tilanne on sitten ongelmallisempi, koska se taas vaatii automaatiota.

Minusta Dettman on muutenkin antanut viime aikoina sellaisia puheenvuoroja, että varsinainen pelikirjakoutsaaminen olisi hänen mielestään vanhanaikaista. Oletan, että hän ajaa takaa tiukkojen raamien poistamista ja sitä, että luovuudelle annetaan klassisesti "tilaa", eli pelaaja itse päättää mikä on kussakin pelitilanteessa paras ratkaisu.

Reagointi ja pelitilanteiden tunnistaminen kentällä ovat pitkälti myös intuitiivista toimintaa, joskin sitäkin voi harjoitella. Se vaan, että uskaltaako jokainen pelaaja luottaa siihen omaan intuitioon tärkeillä hetkillä, se kun väkisin tuottaa myös virheitä jotka kuitenkin ovat tärkeitä taas sen oppimisen kannalta.

Mielestäni ne pelaajat joita luonnehditaan voittajiksi pystyvät nimenomaan hyödyntämään intuitiota tiukoissa paikoissa, eivät siis pelaa odotetulla tavalla jotain tiettyä tilannetta ja tällä tavoin tekevät sen pienen eron.

Se on tavallaan ihan mielenkiintoinen ajatusleikki jos antaisi matsiin vain otsikkotason ohjeen/ohjeet ja pelaajat itse valitsisivat aina harjoitelluista kuvioista ne parhaat. Päävalmentajan tehtäväksi jäisi silloin ainoastaan katsoa, että fokus on oikeissa asioissa.

Onhan suomalaisen koriksen puolella mm. Pieti Poikola jonka valmennusmetodi Tampereen Pyrinnössä oli hyvin poikkeuksellinen suomalaiseen kulttuuriin. Vähän samankaltainen mikä väitetysti oli Westerlundin menestyksen yksi salaisuus Torinossa.

 

[TosiFani]

Jokainen hiemankaan jääkiekkoon perehtynyt katsoja ymmärtää, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että Westerlundin pelitapa on nopeampi kuin Jalosen pelitapa. Se tarkoittaa sitä, että Westerlundin pelitavassa ei hidasteta tai pysäytetä peliä yhtä usein kun Jalosen pelitavassa. Pakkien kiekottelu tai maalintakana seisoskelu on hitaampaa kuin välitön pelin kääntäminen.

Toisaalta kun puhutaan nopeammasta reagoinnista, jokainen täysijärkinen jääkiekon katselija ymmärtää, että Westerlundin pelitavassa pelaajan täytyy reagoida nopeammin, koska pelitavassa puutuvat hitaat lähdöt ja palautukset. Pelitavassa ei vetäydytä rauhassa "miettimään" maalin taakse vaan peli on aktiivista jatkuvasti.

Ymmärrän myös, että Jalosen pelitavan kontroloitu hyökkäys voi olla nopeampi kuin Westerlundin nopeasti käännetty hyökkäys, koska kentällisen rakenne on parempi.

Kaikki pelitavat perustuvat reagointiin, tämä on mielestäni yksi itsestäänselvyys. Pelaaja tunnistaa pelitilanteen ja valitsee sovituista taktisista kuvioista tilanteeseen parhaiten sopivan ratkaisun. Pelitilanteen tunnistaminen ja siihen reagoiminen.

Mielestäni pohjimmiltaan kysymys on valmentajien johtamiseen liittyvästä filosofiasta, ei niinkään itse pelistä.

Jukka Jalonen halusi kontroloida pelaamista selvästi Westerlundia enemmän. Hänen johtamisfilosofiansa nojasi vahvoihin rakenteisiin, pelitapaan, johonka pelaajat sijoitettiin. Westerlund taas luottaa pelaajiin selvästi enemmän, hän rakentaa pelitapaa enemmän pelaajalähtöisesti.

Tulevalla kaudella maajoukkueen päätapahtuma on olympialaiset, jonne kokoontuvat maailman parhaat pelaajat. Myös Suomen parhaat pelaajat saapuvat kisoihin ja tämä tuo valmentajalle lisähaastetta optimisuorituksen saavuttamiseen.

Jalosen pelitapa ei ole saanut kaikkien suomalaisten huippupelaajien varauksetonta hyväksyntää, mikä näkyi ja kuului edellisten olympilaisten aikana. Nyt valmentajana on pelaajalähtöinen Westerlund, jonka pelitapa on selkeästi erilainen.

Pitääkö valmentajan miellyttää pelaajia? Ei tietenkään, mutta ei pidä myöskään polttaa siltoja, tyytymättömästä huippupelaajasta ei ole valmentajalle hyötyä. Ja menestyäkseen olympialaisissa Suomi tarvitsee jokaisen huippupelaajan ja heille sopivan pelitavan.

Minusta jääkiekkoon kuuluvat myös hitaan lähdöt ja palautukset, ne rytmittävät peliä oikein käytettynä hyvin. En ole kovin riemuissani nykyisestä muutoksesta, mutta kuten olen sanonut, jääkiekkossa voi voittaa monella tavalla. Jos Westerlund saa pienillä muutoksilla vaikka Selänteestä enemmän irti, pelitavallinen muutos saattaa olla kannattava. Ja tästä uskoisin olevan kysymys, Westerlund pyrkii motivoimaan pelaajia.