Pelitapakeskustelu

lätkää

Jäsen
En tiedä ymmärsinkö sua oikein, mutta jos väität, että kiekkokontrolli on pahasta, niin en ymmärrä kyllä sua.

Kyllähän se Xavi ja Iniestakin on futiksessa ollu ihan paskoja, kun on joutunu kontrolloimaan sitä palloa niin paljon. Ois pitäny mielummin menettää pallo ja juosta nopeasti sen perässä.
Niin, jos siis halusit edes ymmärtää. Jos luit tarkasti mitä kirjoitin, ei pitäisi olla mitään epäselvää. Tarkoitin eritoten pelaajapolkua nuorten liigoista sm-liigaan. Jos siellä pelataan "meidän peliä" jossa maalinteko/maalinesto tilanteita on lukumäärällisesti vähemmän ja luisteluvauhti hitaampaa verrattuna muihin kilpaileviin liigoihin ja etenkin nhl:ään, niin miten se ei voi olla huonontamatta pelaajan mahdollisuuksia päästä nhl:ään?? Tähän kysymykseen vastinetta kiitos..

Ja hienoa että on putkahtanut näitä uusia lupauksia. Ja totta varmasti että nuori Suomen loppuminen vaikuttanut nhl-pelaajien määrän nousemiseen. Ja jos edelleenkin luit mitä kirjoitin, eli ilman "meidän peliä" lupauksia/nhl-pelaajia olisi vieläkin enemmän.

Ja jos tarkasti viitsit lukea/ymmärtää oikein: Kirjoitin että "meidän peliin" kuuluu kiekkokontrolli kiekkokontrollin takia. Eli kiekkoa pidetään jotta vastustaja ei voisi tehdä maaleja. Ruotsin liigan kiekkokontrollin tavoite on tehdä maaleja eli päinvastoin kuten edellä kuvatun "meidän pelin".

Ylikontrollilla, mistä joku kirjoitti, tarkoitetaan varmaan sitä että peli on käsikirjoitettu jokaista luistimenpiirtoa myöten ja mitään riskinottoa ei suvaita. Tämä vaikuttaa negatiivisesti pelaajan itseluottamukseen.

Mun mielestä jääkiekkoon on huono verrata näitä futisesimerkkejä.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
Kirjoitin että "meidän peliin" kuuluu kiekkokontrolli kiekkokontrollin takia. Eli kiekkoa pidetään jotta vastustaja ei voisi tehdä maaleja. Ruotsin liigan kiekkokontrollin tavoite on tehdä maaleja eli päinvastoin kuten edellä kuvatun "meidän pelin"..
Vaikka on karrikoitu väite, kaiketi ei kokonaan väärä. Perinteinen suomalainen kiekkokontrolli sisältää ainakin tempon ja/tai pelinopeuden hidastamisen, oman alueen syöttelyn palauttamisineen tai pakki-pakkeineen, pelin rytmittämisen, useita erilaisia ns, viivelähtöjä sekä viisikon tiiviyden, lyhytsyöttöpelin ja tuen hyökkäyksissä. Näissä on ainakin osa joukkueista mennyt liian pitkälle. Mieleen tulee takavuosien KalPa, joka pyrki ylikontrolloimaan kiekkoa. Seuraus oli, että joukkue ei menestynyt playoffeissa, mutta menestyi kaudella 2016-2017 kun KalPa modernisoi pelitapaansa, mutta säilytti kiekkokontrollin.

Uuden kiekkokontrollin edustaja Kanada pelaa noitakin, mutta ennen kaikkea se pelaa nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, jossa viisikko ei ole aina tiivis, lyhytsyöttöpeliä ei aina käytetä tai pelin rytmittäminen on vajavaista eurooppalaisittain. Kanada antaa viisikon etäisyyksien muuttua tilanteen ja tarpeen mukaan, mutta säilyttää luistelullaan, pelinluvullaan, pelitavallaan ja pelaajien taidolla erinomaisen kontrollin kiekkoon läpi ottelun.

Kanadan pelissä on varsinkin isossa kaukalossa suomalaisia ja eurooppalaisia osia kiekkokontrollista, mutta vielä enemmän siinä on pohjois-amerikkalaisia osia siitä, miten luoda parhaat maalipaikat ja miten viisikko sijoittuu kussakin pelitilanteessa. Venäjän romahdus 0-2 johdosta 40 min jälkeen selvään tappioon välierässä oli pitkälti näiden tiettyjen hyökkäyspelin taktisten osaamisten tulosta. Sillä he loivat oikeastaan jatkuvan paineen.

Sanoisin, että kyse on hyökkäyspelaamisen heikosta osaamisesta Suomessa ylipäätään. Sillä on kenties sukulaisuussuhde kiekkokontrolliin, mutta paljon enemmän siihen, että täällä on ajateltu vuosikymmeniä kaikkea pelaamista puolustuksen kautta. Jo paljon ennen meidän peliä.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Sanoisin, että kyse on hyökkäyspelaamisen heikosta osaamisesta Suomessa ylipäätään. Sillä on kenties sukulaisuussuhde kiekkokontrolliin, mutta paljon enemmän siihen, että täällä on ajateltu vuosikymmeniä kaikkea pelaamista puolustuksen kautta. Jo paljon ennen meidän peliä.
Näkisin että yksi syy viime vuosina pelin hitauteen Liigassa on playoffsien liian tiukka otteluohjelma. Puolustus sumpun pelaaminen ja hidas peli kuluttaa vähemmän energiaa mitä yritykset luistella vastustajalta jalat alta. Syynä pelitahtiin on tietenkin se että halutaan maksimioda perjantai - lauantai pelien määrä, jolloin välillä pelataan 3 peliä 4 päivään. Esimerkiksi NHL:ssä pelejä perättäisinä päivinä ei ole. Tämä ei ole tietenkään ainoa syy Tapparan menestykseen, mutta väitän ettei joukkue ole ainakaan kärsinyt olosuhteista. Monta kertaa viimevuosien aikana playoffseissa joukkue on tullut takaa ohi kun vastustaja alkaa hyytymään. Mestarijoukkueen pelitapa näyttää trendiä myös muille (vrt. NHL).
 
Suosikkijoukkue
Jouel Awrmiia, Jukan haamu 3.0
Tulipa tuossa pohdiskeltua sellaista asiaa, kuin jääkiekkoilijoiden monipuolisuus ja sen rajoitteet pelisuunnitelman näkökulmasta. Jossain vaiheessa 1990-luvun loppupuolella ennustettiin, että jääkiekosta on muovautumassa peli, jossa ei ole pelipaikkoja. Näin ei käynyt, vaan puolustajat ovat puolustajia ja hyökkääjät hyökkääjä. Mistä tämä sitten johtuu? Jalkapallossa huipputasolla on jo havaittavissa selkeästi se, ettei pelaaja yhden roolin opettelulla pärjää kuin pelitavoissa, jotka tukevat tätä. Sen sijaan monipuolisuutta vaativissa ja siihen pyrkivissä pelitavoissa ns. hyväkin pelaaja voi kadota täysin kuvasta. Voi jopa väittää, että jalkapallossa pelipaikatkin ovat katoamassa. Pelaajat sijoittuvat paperilla muotoon, mutta itse pelaamisessa näkee paikkojen vaihtuvan jne. Ehkä villeimpänä esimerkkinä voidaan pitää Espanjan käyttämää taktiikkaa viime EM-kisoissa, jossa ei ollut käytännössä kärkimiestä ollenkaan.

Ok, peli on erilaista, jääkiekossa pelataan nopeammin ylöspäin jne. Mutta miten jääkiekosta voisi tulla "pelipaikatonta"? Kenties siten, että jokin taho päättäisi panostaa siihen, että pelaajat osaavat sekä hyökkääjiltä että puolustajilta vaadittavat taidot luistelun ja aloitustaidon osalta. Suurimmillaan ero näkyy puolustattessa ns. 1-2-2 muodossa. Nythän on niin, että hyökkääjät pelaavat esim. näissä ryhmityksissä hyökkääjinä siksi, että he eivät osaa luistella lähellekään yhtä taitavasti takaperin kuin puolustajat. Mitä jos esim. TPS korvaisi molempien ns. puolustavien ketjujensa molemmat laitahyökkääjänsä peruskoulutukseltaan puolustajilla? Maalinteon tuloksissa eroa ei huomaisi. Ja lisäksi puolustettessa olisi väh. 4kpl pelaajia, joiden ei tarvitsisi kääntyä hätäisesti ympäri keskialueella vaan voisivat luottaa omaan takaperin luisteluunsa?

Jalkapallossa on joskus ollut lähes yhtä jäykät jaot rooleissa, mitä jääkiekossa tänä päivänä. Onko vastaava kehitys mahdollinen jääkiekon puolella, eli pelaajilta vaadittaisiin vielä enemmän ominaisuuksien osalta kuin nyt ? Toki tämä vaatisi edelläkävijyyttä, jota peli itsessään ei kutsu tällä hetkellä, vanhallakin pärjää. Johtunee siitä, että kv-tasolla haasteet ovat joka vuosi samat, kukaan ei järkytä rakenteita.
Rakenteet ovat järkkyneet ja haasteet muuttuneet, vettä on Aurajoessa virranut terakuutioittain, taloja on palanut, ja Kahvakorpi aikoo tosissaan vapautua mainevankilasta. Onhan tämän suuntaisia ulostuloja alettu kuulla tässä viime aikoina enemmänkin, ja itse asiassa tätä lajin murrosta on jo päästy osittain kotimaisessa pääsarjassammekin, erityisesti Kuopiossa ja Hämeenlinnassa, näkemään.

Tässä luettavaksi Kiekkoareenan ansiokas haastattelu Jukka Rautakorven ajatuksista siitä, mihin Tappara ensi kaudella pyrkii, miksi joukkueeseen on hankittu tietynlaisia pelaajia, ja mihin jääkiekko on matkalla, tai missä se jo on kovemmilla tasoilla. Rautakorven Tappara pyrkii pelipaikattomuuten ja pelinopeuteen: "Pelaajan pitää olla kokonaisvaltainen" - Kiekkoareena


E: linkki vie jääkiekkoaiheiselle Kiekkoareena-verkkomediasivustolle, jossa on ensisijaisesti mediasisältöä jääkiekosta.
 
Suosikkijoukkue
Ässät, Hurricanes
Rakenteet ovat järkkyneet ja haasteet muuttuneet, vettä on Aurajoessa virranut terakuutioittain, taloja on palanut, ja Kahvakorpi aikoo tosissaan vapautua mainevankilasta. Onhan tämän suuntaisia ulostuloja alettu kuulla tässä viime aikoina enemmänkin, ja itse asiassa tätä lajin murrosta on jo päästy osittain kotimaisessa pääsarjassammekin, erityisesti Kuopiossa ja Hämeenlinnassa, näkemään.

Tässä luettavaksi Kiekkoareenan ansiokas haastattelu Jukka Rautakorven ajatuksista siitä, mihin Tappara ensi kaudella pyrkii, miksi joukkueeseen on hankittu tietynlaisia pelaajia, ja mihin jääkiekko on matkalla, tai missä se jo on kovemmilla tasoilla. Rautakorven Tappara pyrkii pelipaikattomuuten ja pelinopeuteen: "Pelaajan pitää olla kokonaisvaltainen" - Kiekkoareena


E: linkki vie jääkiekkoaiheiselle Kiekkoareena-verkkomediasivustolle, jossa on ensisijaisesti mediasisältöä jääkiekosta.
No nyt kuulostaa hemmetin hyvältä!! Rautakorpi sanoo tuossa ""Valmentajan pelifilosofia" ei ole oikeastaan enää tätä päivää, vaan pelaajat tuottavat sen pelin." Ja puhuu lisäksi ns. pelipaikattomuudesta, että pakit eivät enää niin paljoa erotu hyökkääjistä.

Lätkä on tilanteenhallinta- ei kentänhallintapeli ja jotta peliä saadaan nopeutettua ja tilanteita hallittua sekä hyödynnettyä mahdollisimman hyvin, tarvitaan myös pelaajien pelipaikkojen vaihtoja. Ja niitä ei tarvita kerran pari erässä, vaan oikeastaan jokaisessa vaihdossa. Näin painetta pystytään antamaan nopeammin, hyökkäyksiin lähtöjä saadaan nopeutettua ja ennen kaikkea voitetaan niitä ratkaisevia metrejä ja sekuntteja kaikissa tilanteissa.

Edelleen, hienoa, että Tappara on lähdössä tälle Kerhon tielle!!! Toivottavasti KalPa jatkaa samalla linjalla. Jos peliä viedään tähän suuntaan, niin lätkän pelaajat tykkää ja yleisö joka on aikanaan ihastunut lätkään tykkää. Tämä tuo lajille varmasti jatkossa lisää harrastajia ja sitä kautta katsojia...

Nyt vielä tuomarilinjasta tukea, että yksilötaidot niin puolustamisessa kuin hyökkäämisessäkin pääsisivät paremmin esille!!!
 
No nyt kuulostaa hemmetin hyvältä!! Rautakorpi sanoo tuossa ""Valmentajan pelifilosofia" ei ole oikeastaan enää tätä päivää, vaan pelaajat tuottavat sen pelin."
Edelleen, hienoa, että Tappara on lähdössä tälle Kerhon tielle!!! Toivottavasti KalPa jatkaa samalla linjalla.
Hetkinen... Mille tielle? Millä linjalla? Viestissäsi on kammottava ristiriita.

Kai sinulla on ymmärrys siitä, että KalPalla ja HPK:lla oli nimenomaan Liigan vahvin valmentajan pelifilosofia?

No, olemme onneksemme siitä joka tapauksessa samaa mieltä, että Antti Pennasen HPK ja Pekka Virran KalPa pelasivat viime kaudella erinomaisen laadukasta jääkiekkoa. Kunnia siitä kuuluu ennen kaikkea em. herroille, jotka ovat aivan pelin valmentamisen - pelikirjapelaamisen - kärkinimet Suomen jääkiekossa vuonna 2017. HPK ja KalPa pelasivat pelikirjajääkiekkoa täysin sieluin!

Ja sitä mukaa jatkan: HPK:ssa ja KalPassa nähdyn erittäin pelinopean kiekkokontrollijääkiekon tuottivat ennen kaikkea ja erityisesti valmentajat, eivät pelaajat.
 
Suosikkijoukkue
Ässät, Hurricanes
Hetkinen... Mille tielle? Millä linjalla? Viestissäsi on kammottava ristiriita.

Kai sinulla on ymmärrys siitä, että KalPalla ja HPK:lla oli nimenomaan Liigan vahvin valmentajan pelifilosofia?

No, olemme onneksemme siitä joka tapauksessa samaa mieltä, että Antti Pennasen HPK ja Pekka Virran KalPa pelasivat viime kaudella erinomaisen laadukasta jääkiekkoa. Kunnia siitä kuuluu ennen kaikkea em. herroille, jotka ovat aivan pelin valmentamisen - pelikirjapelaamisen - kärkinimet Suomen jääkiekossa vuonna 2017. HPK ja KalPa pelasivat pelikirjajääkiekkoa täysin sieluin!

Ja sitä mukaa jatkan: HPK:ssa ja KalPassa nähdyn erittäin pelinopean kiekkokontrollijääkiekon tuottivat ennen kaikkea ja erityisesti valmentajat, eivät pelaajat.
Kerropa nyt oikeasti, miten ihmeessä HPKlla ja KalPallla on vahvin valmentajan pelifilosofia? Odotan innolla valaisusta...

Ja kait ymmärsit, että tuo pelifilosofia, oli lainaus Rautakorvelta, ei minun sanomani? Ja kait sää ymmärrät myös senkin, että periaatteessa, mitä enemmän valmentajan pelikirjassa on sivuja, sitä enemmän se on pelaajien peli? Ja mitä vähemmän niitä sivuja on, sitä vähemmän pelaajalla on toimintatapoja tilanteita pelatessa ja silloin se on enemmän valmentajien peli.

Äläkä nyt vain yritä kääntää näitä mun sanomisia miksikään luomukiekko kaaoshoki ajatuksiksi, koska siitä ei missään nimeessä ole kyse. Tottakai siellä on opeteltuja ja sovittuja juttuja, siellä on jopa ne pelipaikat ryhmittäytymisen ja roolittamisen helpottamiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Kerropa nyt oikeasti, miten ihmeessä HPKlla ja KalPallla on vahvin valmentajan pelifilosofia? Odotan innolla valaisusta...
Tietenkin niillä on. Jos valistunein silmin katsoit näiden joukkueiden pelaamista, huomasit sen. KalPan ja HPK:n pelaaminen oli syvimmin ja huolellisimmin organisoitu kaikista sarjan joukkueista.

Pelkään vain pahoin, että sinulle pelikirjaa - "valmentajan tuottamaa peliä" - ilmentävät lähinnä viivelähdöt ja keskialueella seisoskelu.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Jouel Awrmiia, Jukan haamu 3.0
Uskon ja toivon, että Rautakorven puheet "pelikirjattomuudesta" olivat yleisemmässä käsityksessä pelkkiä myyntipuheita. Ydinasia tuo "pelipaikattomuus", joka mahdollistaa nopeammat transitiot organisoidun viisikkopelin vaiheisiin. Yksilön taitojen ja fysiikan kehittäminen on myös avainasemassa. Jos esimerkiksi pelaajat pystyvät kulloisenkin sijaintinsa mukaan hakemaan viivelähdön, ja ovat nopeampia luistelijoita, niin silloinhan viiveen kesto on pienempi, oma viisikko on yhtä hyvissä kantimissa, ja vastustaja joutuu enemmänkin reagoimaan nopeasti. Eikö näin?
 
, hienoa, että Tappara on lähdössä tälle Kerhon tielle!!!
Hetkinen. Lähdössä? Tapparalla jo viime kaudella puolustajat nousivat riistojen jälkeen hyökkäyksiin mukaan. Kiekollinen ja muut ylimmät suoraan ylöspäin, pelipaikoista viis. Alempana olleet pitivät kentän tasapainossa. Siellä viilettivät rintamissa mukana niin Salonen, Bonsaksen kuin Saravokin - näistä parista kiekollisemmasta puhumattakaan. Ja tekihän Parlettkin kaksi maalia läpiajoista pudotuspeleissä (toinen toki jäähyltä päästyään).

Eli ei Tappara mihinkään uuteen suuntaan ole lähdössä, mutta pelaajiston muutos vahvistaa suuntausta. Viime kaudella Tappara teki paljon maaleja nimenomaan käännyttyään nopeasti hyökkäykseen riiston jälkeen.
 
Uskon ja toivon, että Rautakorven puheet "pelikirjattomuudesta" olivat yleisemmässä käsityksessä pelkkiä myyntipuheita. Ydinasia tuo "pelipaikattomuus", joka mahdollistaa nopeammat transitiot organisoidun viisikkopelin vaiheisiin. Yksilön taitojen ja fysiikan kehittäminen on myös avainasemassa. Jos esimerkiksi pelaajat pystyvät kulloisenkin sijaintinsa mukaan hakemaan viivelähdön, ja ovat nopeampia luistelijoita, niin silloinhan viiveen kesto on pienempi, oma viisikko on yhtä hyvissä kantimissa, ja vastustaja joutuu enemmänkin reagoimaan nopeasti. Eikö näin?
Olet oikeassa. Ei tietenkään ole totta, että Tappara luopuisi vahvasta peli-identiteetistään ja alkaisi pelaamaan jotakin "pelaajien tuottamaa peliä".

Pelipaikattomuus vaikuttaa ennen kaikkea nopeassa reagointipelaamisessa lisäten (viisikon) pelinopeutta. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että pakki systemaattisesti täyttää tyhjän hyökkäyskaistan ja hyökkääjillä pitää puolustusvaiheessa olla valmius vaihtaa viivettömästi pakin paikalle ja pystyä selviytymään tässäkin roolissa. Esimerkiksi vastaliikepelaaminen - joka lisää pelinopeutta - aiheuttaa väistämättä pelipaikkojen sekoittumista. Tähän pitää yksilönkehityksessä pystyä vastaamaan entistä monipuolisemmalla pelaajamateriaalilla. Hampaattomien kanukkien aika on yksinkertaisesti ohi, kuten olen aiemminkin asian muotoillut.

Eräs tärkeä ulottuvuus pelipaikattomuudessa on laiturien ja sentterien yhdenmukaistuminen. Erityisesti puolustuspelissä laiturien pitää yksiselitteisesti pystyä pelaamaan perinteistä sentterin roolia. Moni joukkue pelaa PAPP:ssa siten, että jos laituri ehtii oman pään täyttöön ennen sentteriä, ottaa tämä sentterin paikan vartioiden vastustajan sentteriä. Sama lainalaisuus pätee: kun viive vähenee, pelinopeus kasvaa. Haittapuolena on laiturin huonompi puolustuspelitaito, josta päästään takaisin pelipaikattomuuden edistämiseen yksilönkehityksessä.
 
Suosikkijoukkue
Ässät, Hurricanes
Tietenkin niillä on. Jos valistunein silmin katsoit näiden joukkueiden pelaamista, huomasit sen. KalPan ja HPK:n pelaaminen oli syvimmin ja huolellisimmin organisoitu kaikista sarjan joukkueista.

Pelkään vain pahoin, että sinulle pelikirjaa - "valmentajan tuottamaa peliä" - ilmentävät lähinnä viivelähdöt ja keskialueella seisoskelu.
Täysin väärä olettamus. Viivelähdöt ja keskialeen seisoskelu kuuluvat hyvään lätkään, mutta siihen kuuluu paaaljon muutakin. Ja kerro nyt oikeasti jotain perusteluja, muutakin kuin "valistuneet silmät kyllä huomaa".
 
Suosikkijoukkue
Ässät, Hurricanes
Hetkinen. Lähdössä? Tapparalla jo viime kaudella puolustajat nousivat riistojen jälkeen hyökkäyksiin mukaan. Kiekollinen ja muut ylimmät suoraan ylöspäin, pelipaikoista viis. Alempana olleet pitivät kentän tasapainossa. Siellä viilettivät rintamissa mukana niin Salonen, Bonsaksen kuin Saravokin - näistä parista kiekollisemmasta puhumattakaan. Ja tekihän Parlettkin kaksi maalia läpiajoista pudotuspeleissä (toinen toki jäähyltä päästyään).

Eli ei Tappara mihinkään uuteen suuntaan ole lähdössä, mutta pelaajiston muutos vahvistaa suuntausta. Viime kaudella Tappara teki paljon maaleja nimenomaan käännyttyään nopeasti hyökkäykseen riiston jälkeen.
Kyllä kyllä, itse tuli Tapparan pelejä katsottua lähinnä pudotuspeleissä ja olihan siellä paljon näitä elementtejä nähtävissä. Siltikin, mielestäni turhan usein Tappara ns. unohti tilanteen hallinnan ja pelin käynnissä pitämisen sijaan tyytyi yksinkertaisiin kentänhallintamuotteihin, niin hyökätessä kuin puolustaessakin. Kun tilanteen hallinta unohdetaan ja aletaan suorittamaan jotain sapluunaa kenttätasolla, vastustajan on helppo(jos niillä on hyvä koutsi) lukea peliä ja esim. vaikeuttaa hyökkäämistä ja toiseen suuntaan ajatellen, vastustaja voi hyökätä niillä tavoin, jotka puolustusmuotti antaa helposti toteuttaa.

Varsinkin Ilveksen hyökkäys- ja keskialueen puolustuspelaaminen oli täyttä myrkkyä Tapparan hyökkäyspelaamiselle ja Ilves oli lähellä hoitaa tuon sarjan kotiinsa aika hemmetisti vaatimattomammalla materiaalilla kuin Tappara. Myös Kalpan huomattavasti vaatimattomampaa materiaalia vastaan Tappara oli vaikeuksissa, mutta hiukan KalPalla tuntui bensa loppuvan tuon sarjan edetessä, eivätkä he pystyneet ihan parhaimpaansa. Vaikka tässä tietenkin isona vaikuttajana oli myös Tappara.

Tykkäsin kuitenkin silti pääpiirteittäin Tapparan hyökkäyspelaamisesta ja varsinkin heidän hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen oli hienoa! Hyökkäykset päätettiin usein LAADUKKAASEEN(ei vain toimitus) laukaukseen ja vieläpä usein viivan kautta! Yllättävän harvoilla Liigakoutseilla on uskallusta antaa hyökätä noin paljon viivan kautta, sillä useiden Liigajoukkueiden PAPP huomioiden, tuo on helppo tapa luoda maalintekoyrityksiä!!! Viivasta hyökkäämisen riskejä mielestäni usein yliarvioidaan, sillä väittäisin, että Liigapelaajien keskimääräinen onnistuminen läpiajoissa, 2vs1 saatikka 3vs2 hyökkäyksissä on äärimmäisen heikko. Ja tuo johtuu tietenkin isolta osin keskimääräisen huonosta laukaisutaidosta ja laadukkaista maalivahdeista.

Nyt olenkin mielessäni vähän pelännyt ja harmitellut, että palauttaako Rautakorpi Tapparan pelaamisen muottiin, jota se viimeksi oli hänen aikanaan. Kuitenkin noista jutuista päätellen, näin ei ole käymässä.
 
Pelkään vain pahoin, että sinulle pelikirjaa - "valmentajan tuottamaa peliä" - ilmentävät lähinnä viivelähdöt ja keskialueella seisoskelu.
Täysin väärä olettamus. Viivelähdöt ja keskialeen seisoskelu kuuluvat hyvään lätkään, mutta siihen kuuluu paaaljon muutakin. Ja kerro nyt oikeasti jotain perusteluja, muutakin kuin "valistuneet silmät kyllä huomaa".
Kyllä olettamukseni vaikuttaa nimenomaan oikealta, jos teesisi todella kuului, että KalPa ja HPK eivät päättyneellä kaudella tukeutuneet yhtä vahvasti pelikirjaan kuin muut joukkueet. KalPa ja HPK tukeutuivat enemmän taktiseen pelaamiseen kuin joukkueet keskimäärin. Loistavaa pelikirjapeliä Pekka Virran ja Antti Pennasen suojateilta!

Se, miksi KalPan ja HPK:n pelaaminen ei sinusta vaikuttanut tiukasti valmennetulta pelikirjapelaamiselta, johtui ennen kaikkea siitä, että KalPa ja HPK pelasivat runkosarjassa hieman keskimääräistä vähemmän trapia ja viivelähtöjäkin. Näin minä päättelen. Korjaa, jos olen väärässä; tai voithan samalla halutessasi valottaa, mistä tämä väärinkäsitys johtui.

KalPa ja HPK loivat nähdyn pelinopeuden ennen kaikkea (lyhyt)syöttöpelaamisesta. Joukkueiden viisikkojen rakenteet olivat tiukasti organisoidut ja hyökkäämistä rytmitettiin - voisiko näin sanoa - viisikon tiiveyden ja syöttöpelaamisen säätelyllä!

Molempien, erityisesti HPK:n, 'syöttöpelaamisen rytmittäminen' oli parhaimpina hetkinä kuin eräästä hieman kehittyneemmästä, maailmalla pelattavasta pallopelistä - niin hienosti HPK:n viisikko aina kiekon haltuun saadessaan ikään kuin pienenpienin kiekkokontrolliteoin rytmitti hyökkäystään.

Vielä toistan: Antti Pennasen HPK ja Pekka Virran KalPa pelasivat pelikirjakiekkoa - valmentajan tuottamaa - suurin sydämin.
 
Suosikkijoukkue
Jouel Awrmiia, Jukan haamu 3.0
Vielä toistan: Antti Pennasen HPK ja Pekka Virran KalPa pelasivat pelikirjakiekkoa - valmentajan tuottamaa - suurin sydämin.
Tämä. Ja, kun puhutaan siitä, ettei pelikirjakiekko kehitä yksilöä, niin tuossahan nimenomaan tuetaan sitä kiekollisten ratkaisujen tekemistä, annetaan mahdollisuus pelata luovasti ja tunnistaa tilanne, koska kiekottomia on tarjolla sovituissa suunnissa. Ja kas kummaa, sieltä lähti isompiin ympyröihin Myttystä, Rissasta, Mankista, Mannista jne.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
@paraspelaaja , eiköhän jokaisella liigavalmentajalla ole jonkinlainen pelikirja tai -tapa jota pyrkivät noudattamaan, joillakin se vaatisi vain hieman päivittämistä. Mitä tulee KalPan pelaamiseen niin uskon että Sami Kapanen vaikutti vahvasti pelinopeuden kasvamiseen.
 
Suosikkijoukkue
Ässät, Hurricanes
Kyllä olettamukseni vaikuttaa nimenomaan oikealta, jos teesisi todella kuului, että KalPa ja HPK eivät päättyneellä kaudella tukeutuneet yhtä vahvasti pelikirjaan kuin muut joukkueet. KalPa ja HPK tukeutuivat enemmän taktiseen pelaamiseen kuin joukkueet keskimäärin. Loistavaa pelikirjapeliä Pekka Virran ja Antti Pennasen suojateilta!

Se, miksi KalPan ja HPK:n pelaaminen ei sinusta vaikuttanut tiukasti valmennetulta pelikirjapelaamiselta, johtui ennen kaikkea siitä, että KalPa ja HPK pelasivat runkosarjassa hieman keskimääräistä vähemmän trapia ja viivelähtöjäkin. Näin minä päättelen. Korjaa, jos olen väärässä; tai voithan samalla halutessasi valottaa, mistä tämä väärinkäsitys johtui.

KalPa ja HPK loivat nähdyn pelinopeuden ennen kaikkea (lyhyt)syöttöpelaamisesta. Joukkueiden viisikkojen rakenteet olivat tiukasti organisoidut ja hyökkäämistä rytmitettiin - voisiko näin sanoa - viisikon tiiveyden ja syöttöpelaamisen säätelyllä!

Molempien, erityisesti HPK:n, 'syöttöpelaamisen rytmittäminen' oli parhaimpina hetkinä kuin eräästä hieman kehittyneemmästä, maailmalla pelattavasta pallopelistä - niin hienosti HPK:n viisikko aina kiekon haltuun saadessaan ikään kuin pienenpienin kiekkokontrolliteoin rytmitti hyökkäystään.

Vielä toistan: Antti Pennasen HPK ja Pekka Virran KalPa pelasivat pelikirjakiekkoa - valmentajan tuottamaa - suurin sydämin.
Mun mielestä molemmilla KalPalla ja HPKlla peli perustui ennen kaikkea tilanteiden hallintaan ja rohkeaan pelaamiseen. Ei kummallakaan joukkueella ollut hirveästikään asioita valmentajien kieltolistalla ja siksi molemmilla joukkueilla oli ns. kaikki aseet käytössä. Viisikot oli välillä erittäin tiiviitä, välillä etäisyydet oli taas tosi pitkiä. Kun kaikki aseet on käytössä, ja pyritään pelikentän sijaan hallitsemaan alati muuttuvia tilanteita, siitä tulee mun mielestä ns. pelikirjapelin sijaan ns. pelaajien peli.

Kuten kirjoitin sinulle jo aikasemminkin, niin en missään nimessä tarkoita sitä, että kaikki vetäisivät jäällä hiukset hulmuten sinne minne tuuli kuljettaa, vaan kyllä joukkue on miettinyt miten haluavat pelata tilanteissa ja jopa harjoitelleet näitä tilanteita.

Esim Ahon Ässät pelasi mun mielestä paljon enemmän pelikirjapeliä kuin Pennasen kerho tai Virran KalPa. Tämä vertaus kertoo ehkä aika paljon minun näkemyksestä tämän termin suhteen. Valmentajan pelikirjaa ei mitata opetettujen asioiden määrässä, vaan vahvin pelikirja on se, joka supistaa eniten pelaajien vaihtoehtoja toimia tilanteissa. Ja tuosta jutusta päätellen, samaa mieltä taitaa olla Rautakorpikin.

Rautakorpi on muuten eri mieltä sun kanssa ja enemmänkin mun kanssa samoilla linjoilla. Hän nostaa nimenomaan Virran KalPan esimerkiksi "Valmentajan pelifilosofia ei ole tätä päivää" asian yhteydessä. Sanoen näin:

"Esimerkkinä pelin murroksesta Rautakorpi nostaa esiin Pekka Virran valmentaman KalPan. Aiemmin hitaiden lähtöjen erikoismiehenä tunnettu Virta marssitti tällä kaudella kaukaloon aivan uudenlaisne kuopiolaisryhmän.

- "Peksin" KalPa oli tänä vuonna varmaankin Liigan nopein joukkue. Sanoin syksyllä jo, että KalPa tulee olemaan todella pitkällä, koska pelaavat niin hyvää ja todella nopeaa hyökkäyspeliä. Sekin perustuu kuitenkin lopulta paljon pelaajiin. "Valmentajan pelifilosofia" ei ole oikeastaan enää tätä päivää, vaan pelaajat tuottavat sen pelin."



Tuo lyhytsyöttöpeli on mun mielestä tärkeä osa hyvää lätkää. Aika monet suomalaiset koutsit tuntuu kuitenkin pelkäävän puolustus ja keskialueen syöttöjä kuin ruttoa. Samoin myös viisikon etäisyyksien säätely ja paikkavaihdokset ovat hyvän lätkän osasia. Ja hienoa, että nämä, jokseenkin lätkä a b c:n ensimmäisten kappaleiden joukosta löytyvät toimintatavat löytyvät myös vahvimman pelikirjafilosofi Pennasen kirjan sivuilta. Pennanen taisi ääneen naureskella, kuinka jo kohtuu kokeneiltakin suomalaisilta pelureilta tuntuu unohtuneen ihan lätkän perusasioita, enkä ihmettele kyllä yhtään. Niin paljon tämä pelitapapelitapa keskustelu on vallannut palstatilaa valmentajien ja asiantuntijoiden höpinöissä, että se tärkein, eli tilannepelaaminen on jäänyt jokseenkin unholaan.
 
Suosikkijoukkue
Ässät, Hurricanes
Tämä. Ja, kun puhutaan siitä, ettei pelikirjakiekko kehitä yksilöä, niin tuossahan nimenomaan tuetaan sitä kiekollisten ratkaisujen tekemistä, annetaan mahdollisuus pelata luovasti ja tunnistaa tilanne, koska kiekottomia on tarjolla sovituissa suunnissa. Ja kas kummaa, sieltä lähti isompiin ympyröihin Myttystä, Rissasta, Mankista, Mannista jne.
Tää on kyl hauska arvio :D Siis ymmärsinkö oikein, niin sun mielestä heti jos pelaajille annetaan valinnanvapautta suorittaa tilanteissa, niin kiekottoman painaa kaasun pohjaan ja kiekollinen yrittää tehdä maalin? Ja arvatenkin puolustustilanteessa sitten kaikki luistelee täysiä kiekkoa kohti?

Joku lätkän pelaaja vois ottaa tän vittuiluna...jos osais lukea.
 
Suosikkijoukkue
Jouel Awrmiia, Jukan haamu 3.0
Tää on kyl hauska arvio :D Siis ymmärsinkö oikein, niin sun mielestä heti jos pelaajille annetaan valinnanvapautta suorittaa tilanteissa, niin kiekottoman painaa kaasun pohjaan ja kiekollinen yrittää tehdä maalin? Ja arvatenkin puolustustilanteessa sitten kaikki luistelee täysiä kiekkoa kohti?

Joku lätkän pelaaja vois ottaa tän vittuiluna...jos osais lukea.
Ymmärsit väärin, enkä oikeastaan ymmärrä miten ymmärsit. Ihan yksinkertaistaen, että kun viisikkopeli on kunnossa, niin kiekollisella on vaihtoehtoja, mitä voi kiekolla tehdä, kelle syöttää jne. On kai se kehittävämpää kuin dump and chase.
 
@Sörsseli

Pahin pelkoni siis oli kuin olikin totta. Ymmärrät pelikirjan tai pelin valmentamisen olevan yhtä kuin se, että valmentaja rajoittaa pelaajien pelaamista.

Hattu kouraan, leuka rintaan, ja kohti uusia pettymyksiä. Käyn maaten - surusilmin.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Keskustelussa taitaa mennä sekaisin "Pelikirja" ja "Pelimallit". Ensimmäinen tarkoittaa omaan silmiin(ja ajatuksiin) sitä että on tietty sovittu tapa tehdä joku asia. Eli esim. vasemman puolustajan saadessa kiekko alueella X pitää hänen hakea ratkaisua Y.

Tämä voi pahimmillaan siis tarkoittaa sitä, että "aina kun saadaan omissa kiekko vedetään se pitkänä pois". Tämä korostuu varsinkin junioreissa. Junioreissa missä pitäisi juuri korostua erilaisten mallien, jotka toimivat työkaluina, opettelu. Eli esim. "saan kiekon tällä alueella, kiekko tuli tuolta suunnasta, missä yleensä voisi olla meille edullinen tila tai ylivoima".

Pelikirjojakin on varmasti monenlaisia. Esim. itselläni(toisen lajin puolella) se on kovin avoin opus siitä millaiset tavoitteet joukkueella on ja miten niitä voitaisiin saavuttaa. Esim. tavoite päästä vastustajan muodon sisään-> voimme pelata monipuolisesti eri suuntiin-> vastustajan vaikeampi puolustaa-> meidän helpompi murtautua. Pelaajille on opetettu erilaiset liikemallit miten luoda itselle tilaa, mitkä hetket ne milloin liikkua. jotta voivat hyödyntää tilan ja olla pelattavissa. Sen sijaan pelikirjassa ei määritellä ollenkaan kenen pitäisi syöttää mihinkin, vaan pallollisen pelaajan pitää opetella löytämään paras vaihtoehto jokaisessa tilanteessa.

Tiedän myös pelikirjoja, jopa noin nuorilla, missä pelaajilla on hyvin selvästi opetettu että kun "pelaaja X syöttää pallon, niin pelaaja Y vetää pallon tuonnesuuntaan, johon pelaajan Z pitää juosta". Tällöin siis pelaaja ei valitse parasta vaihtoehtoa ja oppimisprosessia ei tapahdu.

Tämä koskee siis junioreiden pelaamista, mutta ihan vain esimerkkinä että pelikirja voi olla monenlaista. Tämä pätee myös mihin vain aikuisten peliin ja eri lajeihin. Eli pelikirja voi olla hyvin avoin, jossa annetaan työkaluja, mutta silti valinta on pelaajilla. Tai sitten se voi olla hyvin vahvasti sidottu malli missä pelaajan puolesta valinta on tehty jo etukäteen. Se että pystyykö näitä suoraan päättelemään joukkueiden pelaamisesta on vähän niin ja näin. Esim. Barcelonan pelaaminen vaikuttaa todella "kaavamaiselta", mutta silti voidaan miettiä onko se enemmän sitä että pelaajien pelinymmärtäminen ja pelimallit ovat niin samanlaiset että pelaajat pystyvät yhdessä valitsemaan oikeat mallit eri tilanteissa vai sitä että valmentaja on vaatinut joka kerta tiettyä ratkaisua, niin se onkin sitten pidemmän pohdinnan paikka.
 

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuo mielipide että Suomi olisi jotenkin pelitaktiikassa huippumaita jäljessä on levinnyt kuin viirus näillä keskustelupalstoilla. Ikään kuin se olisi jo jokin yhteisesti hyväksytty totuus, että tästä syystä ei ole voittoja tullut. Voin myöntää, että muut huippumaat ovat ehkä saaneet pelitaktiikassa eroa kiinni, tai ovat jopa rinnalla.
Siirsin parempaan ketjuun. Lueppa taas kunnolla ne toisten kirjoitukset, kirjoitin että alkaa tippumaan, ja tarkennan vielä että jos muutosta ei ole luvassa eli jäädään polkemaan paikalleen. Nimenomaan muut maat ovat ottaneet taktista etumatkaa kiinni. Meidänpelihän on toimiva konsepti edelleen, jos sitä toteutetaan oikein, ja viisikkopelaaminen on edelleen nykypäivää, mutta esim. Venäjä ja Ruotsi ovat vuosien varrella oppineet paremmin pelaamaan Suomea vastaan taktisessa mielessä, on löydetty lääkkeitä murtaa Suomen viisikkoa ja aiheuttaa sekaannusta viisikon sisälle esim. hyökkäyksiinlähdöissä.

Yhtenäinen ja hyvin organisoitu viisiikko ympäri kaukaloa asettaa pohjaa meidänpelille, ja sitä Suomen tulee jatkossakin toteuttaa, koska yksilöt ei useimmiten riitä mihinkään Kanada-tyyliseen nopeatempoiseen ja organisoituun lätkään, mutta edelleen toivoisin että tuohon meidänpeliinkin löytyisi vähän variaatioita eri osa-alueiden suhteen. Enkä usko että ''meidänpelin profeetat'' Rautakorvet ja kumppanit jäävät polkemaan paikalleen, eiköhän päivitystä ole luvassa.

Syy miksi pelejä on viimevuosina hävitty on kuitenkin paljon yksinkertaisempi. Suomella ei yksinkertaisesti ole ollut riittävän tasokkaita pelaajia verrattuna vastuksiin. Suomen ratkaisupelaajat ovat olleet joko luokkaa Jussi Jokinen, tai ei vielä parhaassa iässä olevat Barkov\Laine\Aho jne. Hyviä pelaajia kaikki, mutta vertailtaessa maailman parhaisiin, niin vielä ei vain kokonaisuus riitä.
Kojon ja Jukan valmennuksessahan mentiin lopulta hopealle asti ja silloin oli se rosterikin kunnossa. Laten MM-kisoissa peli oli todella sekavaa ja oltiin kusessa esim. Ranskaa vastaan ihan yksinkertaisen prässin alla, ja noita huonoja maita vastaan on turha syyttää huonoa rosteriakaan. Mutta ymmärtänen kyllä pointtisi, ihan kärkimaihin verrattuna se meidän rosteri on usein heikohko, ja se tarkoittaa että pelitavalla ja yhtenäisellä joukkueella pitäisi kuroa sitä takamatkaa niin paljon kuin mahdollista, ja se on aina haastavaa.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Seuraava askel pelitapakeskusteluissa on se, että lähdemme yhdessä pohtimaan suomalaisen peli-identiteetin, Meidän pelin, seuraavia askelia pelin kansainvälisen evoluution raameissa. Avasimme osaltamme tätä keskustelua Tulosruudussa toimittaja Matti Nyrhisen kanssa. Analyysimme kohdistuu Tapparan uuteen pelitapaan. Linkki vie 30.8.2017 Tulosruutuun.

MTV Katsomo
 
Suosikkijoukkue
TPS
Tervehdin ilolla Petteri sinun paluutasi jääkiekkoanalyytikoksi. Dominoit aikoinaan Urheilulehdessä pelitapakeskustelua, ja nyt tunnut jatkavan siitä mihin aikoinaan jäit!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös