Pelitapakeskustelu

[J.Grönvall]

Minun mielestäni Jalosen pelikirja oli korostetusti puolustajien osaamiseen ja pelirohkeuteen sitoutettu pelikirja. Siinä ei hyökkäyksiinlähtöjen osalta vaadittu loppujen lopuksi hyökkääjiltä kovinkaan paljoa pelin ns osaamista, vaan orjallista rintamahaun ajoittamista kolmen pelaajan kesken, joiden hakuun piti taas puolustajan osata ajoittaa oma ulostulonsa maalin takaa ja antaa useimmiten se hyvä kohtalaisen lyhyt syöttö sentterin lapaan. Näin se on yksinkertaisimmillaan hitaassa lähdössä, jota usein kritisoidaan. Viiveet ja palautukset ovatkin sitten jo jotain muuta.

Puolustajilta vaaditaan siinä todella paljon. Ihan jo tietenkin peliälyn puolesta mutta myös siten, että pelaajatyypin on oltava tietynlainen pystyäkseen pelaamaan tuota ideaalilla tavalla. On oltava mainio luistelija ja pystyttävä pitämään koko ajan ns. positiivinen peliasento, siihen päälle sitten taito antaa erilaisia syöttöjä eri kovuuksilla.

Luistimet jalkaan ja maila käteen, vaikeaa on.

Itse olin aika pettynyt esimerkiksi Petteri Nummelinin julkiseen ulostuloon liittyen näihin viivelähtöihin. Numppa olisi ominaisuuksiltaan aivan täydellinen Meidän pelin prototyyppipakki, mutta asenne estää sen esiintulon, kun lätkää "pitää" pelata nopeasti. Toinen huipputyyppi tällaiseen olisi Victor Hedmanin kaltainen iso ja liikkuva puolustaja.

Isoille pakeille haaste kasvaa tietysti tuon liikkumisen osalta mutta kyllähän Ossi Väänänen ja ajoittain jopa Ilari Melart näyttivät, että onnistuu se isoiltakin pojilta.

 

[Korkin Torpedo]

Korkin Topedolle sen verran, että ainakaan minä en pysty kertomaan mikä on toinen toistaan parempi, huonompi tai viisaampi pelitapa. Minulle paras pelitapa on sellainen pelitapa, jolla tulee voittoja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Erkan vetämä peli on lähes täysin ylivoimaista tulosten valossa. Yksi pieni kauneusvirhe Tsekkiä vastaan, joka teki turnauksen ainoan maalin Suomen verkkoon. Koska Suomi on pelannut näin ylivoimaista jääkiekkoa? Toki myönnän, että otanta on kovin lyhyt, vain kolme peliä, mutta lähes 100 % puolustuspeliä. Kovin pitkälle luullakseni mennään, eikä vastaassa ollut kuitenkaan mitään pilipalimaita.

Tämä nykyinen pelitapa on oikein hyvä kun pelataan materiaaliltaan huonompia tai samantasoisia joukkueita vastaan. Sitten kun vastaan tulee isot pojat, sillä ei pärjää. Niinkuin jo kirjoittelin, esim Venäjää ei Sotshissa voiteta muuten kuin pitämällä kiekko itsellä ja Malkinit pois kiekosta. Kai tavoitteena kuitenkin on voittaa myös isoja kiekkomaita.

 

[Mänizeri]

Tämä nykyinen pelitapa on oikein hyvä kun pelataan materiaaliltaan huonompia tai samantasoisia joukkueita vastaan. Sitten kun vastaan tulee isot pojat, sillä ei pärjää. Niinkuin jo kirjoittelin, esim Venäjää ei Sotshissa voiteta muuten kuin pitämällä kiekko itsellä ja Malkinit pois kiekosta. Kai tavoitteena kuitenkin on voittaa myös isoja kiekkomaita.

Onko kuitenkin niin, että oli Suomen maajoukkueella käytössään sitten mikä tahansa pelitapa tasakentällisin, niin todennäköisimmin ratkaisut otteluissa tulevat kuitenkin ylivoiman kautta? Väittäisin, että kurinalaisesti toteutettuna mikään pelitapa, joka suomalaisten huippuvalmentajien selkärangasta löytyy, ei johda kovinkaan moneen maaliin tasakentällisin omassa päässä. Ne ovat viisikon osalta niin tiiviitä paketteja.

Millainen tapa sitten altistaa jäähyille? Äkkiseltään voisi kuvitella, että pitämällä kiekko itsellä jäähyjä ei tule niin paljon kuin esim. pystysuuntaan puskemisen seurauksena. Onko tästä mitään tilastoja, eikä pelkkiä näkemyksiä?

Enemmän minä olisi huolissani siitä, miten Suomen alivoimapeli toimii näitä isoja vastaan kuin siitä, mikä näistä pelitavoista valitaan tasakentällisin pelatessa. Tosin voi olla, että kun vastassa on riittävästi taitoa, niin se on sitten ihan sama miten sitä neliötä ohjeistat, jos esim. Malkinilla on kiekko. Annat tilaa, pam ja kiekko löytyy verkosta. Annat painetta, se syöttää sen Ovetschkinille ja kiekko löytyy verkosta... (No ei tietenkään aina, mutta yleensä näistä tilanteista syntyvät ne maalit)

(Joku Hantta Virta voisi kiireidensä ohella hieman tuktailla videoita aiemmilta vuosilta, missä ne päävastustajien ylivoimien pyörittäjät mielellään seisovat ja millaisia ratkaisuja yleensä tekevät. Esim. viime MM-välierässä tuntui, että ei Suomi ollut skoutannut Sedinien ylivoiman pyörittämistä ollenkaan... Vaikka kivahan se oli, että tasakentällisin oltiin muuten mukana.)

 

[steepler]

Jukka Jalonen halusi kontroloida pelaamista selvästi Westerlundia enemmän. Hänen johtamisfilosofiansa nojasi vahvoihin rakenteisiin, pelitapaan, johonka pelaajat sijoitettiin. Westerlund taas luottaa pelaajiin selvästi enemmän, hän rakentaa pelitapaa enemmän pelaajalähtöisesti.

En tiedä mistä tulkitse että Westerlund luottaa pelaajiin enemmän. Jalonen jos joku luotti pelaajiin koska hän kuitenkin kehitti pelitavan jossa oli paljon eri vaihtoehtoja, jopa jossain määrin kulttuurin vastaista toimintaa, pelaajilta kysyttiin asioita (kiekon pitämistä, kiekkokontrollia) jotka olivat jopa vallalla olevan kulttuurin vastaisia. Miten tälläinen olisi voinut toimia jos Jalonen ei olisi luottanut pelaajiin? Tai miksi olisi edes tälläiseen projektiin lähtenyt jos ei olisi luottanut että pelaajat pystyvät siihen (kulttuurin vastaiseen pelaamiseen).

Eikä Jalonen välttämättä pelaamista halunnut mitenkään enempää kontrolloida, onhan Westerlundkin nyt linjannut että pelataan nopeammin jne. Eikä tämä ole juurikin sitä pelin kontrolloimista, voisiko siellä lähteä suuressa määrin Westerlundin alaisuudessa pelaamaan viivelähtöjä jos joku/jotkut pelaajat niin haluaisivat?

Ilmeisesti teet jotain sen suuntaista päätelmää että oletat että pelaajat lähtökohtaisesti haluavat pelata esimerkiksi nopeaa kiekkoa, jolloin päätellään että Westerlund siksi peluuttaa nopeampaa kiekkoa josta päätellään että Westerlund luottaa pelaajiin.

Minä olisin enemmän sitä mieltä että Westerlund luottaa vähemmän pelaajiin koska tyytyy peluuttamaa sitä minkä ajattelee pelaajien helpommin hyväksyvän ja oppivan. Haluaa päästää pelaajat jossain määrin helpommalla. Hän ei luota pelaajien kykyyn pelata riittävällä tasolla vaativampaa pelitapaa. Tai voi olla että ei usko itse osaavansa valmentaa niin vaativaa pelitapaa. Enkä sano että olisi väärin valmentaa sitä minkä osaa, ei alkuukaan mutta en ymmärrä sitä miten saadaan leivottua sellainen päätelmä että Westelund luottaa enemmän pelaajiin tai haluaisi vähemmän kontrolloida peliä.

 

[Rannari]

Minä olisin enemmän sitä mieltä että Westerlund luottaa vähemmän pelaajiin koska tyytyy peluuttamaa sitä minkä ajattelee pelaajien helpommin hyväksyvän ja oppivan. Haluaa päästää pelaajat jossain määrin helpommalla. Hän ei luota pelaajien kykyyn pelata riittävällä tasolla vaativampaa pelitapaa. Tai voi olla että ei usko itse osaavansa valmentaa niin vaativaa pelitapaa. Enkä sano että olisi väärin valmentaa sitä minkä osaa, ei alkuukaan mutta en ymmärrä sitä miten saadaan leivottua sellainen päätelmä että Westelund luottaa enemmän pelaajiin tai haluaisi vähemmän kontrolloida peliä.

Mistä oikein johtuu sellainen käsitys, että HVP-pelitapa olisi jotenkin vaativampi tai vaikeampi pelitapa kuin nopeampi pelitapa eli se ns pystysuunnan peli. Mun nähdäkseni se nopeampi tapa on juurikin se vaikeampi pelitapa ja siitä kertoo jo syöttöketjujen pituudetkin nopeammassa pelitavassa. Toki peli itsessään on jo hyvinkin erilaista lähtökohdiltaan eivätkä tilastot siten ole suoraan vertailukelpoisia keskenään.

 

[Osmo Rapeli]

Mistä oikein johtuu sellainen käsitys, että HVP-pelitapa olisi jotenkin vaativampi tai vaikeampi pelitapa kuin nopeampi pelitapa eli se ns pystysuunnan peli. Mun nähdäkseni se nopeampi tapa on juurikin se vaikeampi pelitapa ja siitä kertoo jo syöttöketjujen pituudetkin nopeammassa pelitavassa. Toki peli itsessään on jo hyvinkin erilaista lähtökohdiltaan eivätkä tilastot siten ole suoraan vertailukelpoisia keskenään.

Onhan kiekon viskaus keskialueelle vastustajalle heittäminen helpompaa kuin lyhyt syöttö oman pelaajan lapaan. Pääsee samantien puolustamaan. Tai alivoimaiset hyökkäykset, kiekon viskominen päätyyn; sen menettäminen vastustajalle alueellisessa alivoimassa. Röyh. Tämä nyt taisi olla vitsailua, mutta tosiaan aivoja ja ajatuksia perinteinen pystysuunta vaatii vähemmän.

 

[TosiFani]

Parissa edellisessä viestissä tulee esiin aika hyvin erilaisia pelitapoja kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Käsittääkseni molemmat pelitavat oikein pelattuna ovat vaativia. Aika harva pystysuunnan valmentaja käskee paiskata kiekon vain päätyy tai HVP-valmentaja neuvoo pakkia seisoskelemaan maalin takana.

 

[Osmo Rapeli]

Parissa edellisessä viestissä tulee esiin aika hyvin erilaisia pelitapoja kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Käsittääkseni molemmat pelitavat oikein pelattuna ovat vaativia. Aika harva pystysuunnan valmentaja käskee paiskata kiekon vain päätyy tai HVP-valmentaja neuvoo pakkia seisoskelemaan maalin takana.

Näin on, mutta kiekkokeskustelut tuppaavat aina menemään poteroihin, kuten nyt esimerkiksi tässä älyttömässä "Westerlundin pelitapa mullistaa jne., Meidän pelin seisoskelu" -aallossa viime päivinä.

Esittäisin tässä toivomuksia jatkokeskustelulle. Yksi keskusteltava osa-alue olisi esimerkiksi se, miten aluepeli toimii eri pelitavoissa vaikkapa hyökkäyspään kulmissa. Voiko pystysuunnan pelitavassa olla samanlaisia elementtejä kulmapeliin kuin HVP:ssä, tai totta kai samanlaisia elementtejä on, mutta mitkä ovat merkittävimmät erot? Entä kun puolustetaan keskialuetta?

 

[Rannari]

Onhan kiekon viskaus keskialueelle vastustajalle heittäminen helpompaa kuin lyhyt syöttö oman pelaajan lapaan. Pääsee samantien puolustamaan. Tai alivoimaiset hyökkäykset, kiekon viskominen päätyyn; sen menettäminen vastustajalle alueellisessa alivoimassa. Röyh. Tämä nyt taisi olla vitsailua, mutta tosiaan aivoja ja ajatuksia perinteinen pystysuunta vaatii vähemmän.

Tämä on juuri se stereotypia, joka on vallalla pystysuunnan kiekosta. Ei se ole ollenkaan tuota. Tuollaista kiekkoa pelaavat ne, jotka eivät osaa pelata kiekkoa. Se mitä viime kisoista näin meidän peliä, oli muutamassa pelissä aika lailla juuri tuota kuvailemaasi kiekko päätyyn ja perään ja oltiin valmiita puolustamaan, vaikka pelattiin Meidän peliä. Eli ei ne pelitavat kummemmin toisistaan eroitu näin vertaillen.

No vielä ei ainakaan tullut meikäläistä edes millään tavalla tyydyttävää vastausta pelitapojen ylivertaisuudesta toisiinsa nähden. Ei lähellekään.

 

[J.Grönvall]

Mistä oikein johtuu sellainen käsitys, että HVP-pelitapa olisi jotenkin vaativampi tai vaikeampi pelitapa kuin nopeampi pelitapa eli se ns pystysuunnan peli. Mun nähdäkseni se nopeampi tapa on juurikin se vaikeampi pelitapa ja siitä kertoo jo syöttöketjujen pituudetkin nopeammassa pelitavassa. Toki peli itsessään on jo hyvinkin erilaista lähtökohdiltaan eivätkä tilastot siten ole suoraan vertailukelpoisia keskenään.

No se on haastavampi juuri siksi, että kiekollisen pelaajan vaihtoehtojen määrä periaatteessa kasvaa selvästi. Ja samaan aikaan kasvaa haaste kiekottomalle, kun pitää tunnistaa pelitilanne (esim. mikä lähtö on valittava). Tietysti tähän liittyy ottelukohtainen taktiikka joka voi vaikkapa sulkea jotkut vaihtoehdot kokonaan pois (pelataan vaikka vain nopeaa, puolinopeaa jne.).

Opeteltavaa on paljon.

Syöttöketjut ovat sikäli hyvä indikaattori, että ne kertovat hyvin miten joukkue kiekkoa hallitsee. Ja väitän tässä ja heti, että huonosti organisoiduilla joukkueilla juuri syöttöketjut ovat helpoin tapa todeta se (huonous) tilastoista.

Kyllähän nopeaa pystysuunnan kiekkoakin voisi teoriassa pelata pitkillä syöttöketjuilla mutta se vaatii aivan tajuttoman taitavan joukkueen, sekä hyvän kenttätasapainon. Käytännössä se vaatii aina vähintään nuo palautukset pelikirjaan mukaan, jotta viisikko pysyy kasassa ja mahdollistaa ylipäätään syöttöketjut, tai yli kolmen syötön ketjut. Palautuksilla siis otetaan se uudelleen kasaan tarvittaessa.

Esittäisin tässä toivomuksia jatkokeskustelulle. Yksi keskusteltava osa-alue olisi esimerkiksi se, miten aluepeli toimii eri pelitavoissa vaikkapa hyökkäyspään kulmissa. Voiko pystysuunnan pelitavassa olla samanlaisia elementtejä kulmapeliin kuin HVP:ssä, tai totta kai samanlaisia elementtejä on, mutta mitkä ovat merkittävimmät erot? Entä kun puolustetaan keskialuetta?

Niin no tuotahan HVP-lähtöjen käytöllä periaatteessa juuri ajetaan takaa, vaikka huomio aina kiinnityy niihin lähtöihin. Oleellisinta on ymmärtää kenttätasapainon merkitys mm. kulmapelien muodostamisessa sekä termi puolustusvalmius.

Mitä pidemmälle voit pelata (kiekollista)peliä niin, että liikutaan pohjoinen-etelä-suunnassa peliä edistävin syötöin ja viisikon pysyessä kasassa (se muoto!!!), niin sitä korkeampi on puolustusvalmius. Tällöin ei tarvitse ylimiehittää, ei tehdä ylijuoksuja, eli käytännössä luovuttaa tilaa vastustajalle.

Esimerkiksi Leijonat vuoden 1997 kotikisoissa pelasi Juhani Tammisen lanseeraamaa "bussipysäkkijääkiekkoa" jossa pahimmillaan kaikki kolme hyökkääjää olivat peräkkäin laidassa! Tuo on tavallaan se toinen ääripää mikä aika hyvin havainnollistaa kenttätasapainon merkityksen. Luopa tuosta keskialueen bussipysäkkitilanteesta kulmapeli!

Itse en ole kovin hyvä kulmapelien asiantuntija (opiskelu on vielä kesken, prkl!). Mutta kulmapelien kannalta minun mielestäni on oleellista, että hyökkäys tulee vähintään kolmelta kaistalta sisään, myös silloin kun pelataan keskialueelta kiekkoa syvään. Tällöin on myös nopeammin apu kiekollisella ja syöttösuuntia mahdollisesti kaksi, jos pelataan vaikka kolmiopeliä kulmissa.

Pelaajat sijoitettuna niin, että yksi on pelin puolen laidassa, toinen painottomalla puolella maalin takana ja kolmas pelaa keskustan puolelta, eli tavallaan pitää siinä sitä puolustusvalmiutta yllä. Pyrkisin myös välttämään sitä, että kaksi pelaajaa joutuu pelin ulkopuolelle päätyyn.

Nopeassa pystysuunnan pelissä ongelmaksi muodostuu usein se, että miten tuotat toistuvasti rintamahyökkäyksiä. Alivoimainen 2-3-tilannekin voi tuottaa kulmapelin mutta koen, että siinä ei saada tuota hyökkäysalueen "täyttöä" yhtä hyvin aikaan. Eli pitkässä juoksussa kulmapelit jäävät lyhyemmiksi, eikä niillä ole vastaavaa kuluttavaa vaikutusta.

Juuri tämä kenttätasapaino on vaikea säilyttää jos peliä koko ajan käännetään nopeasti ja sen puute johtaa aina viime kädessä siihen "roiskimiseen", eli kiekosta on luovuttava hetkeksi jotta taas saadaan rivit kasaan. HVP-tyylillä tuo roiskiminen korvataan alaspäin pelaamisella, periaate on siis ihan sama, keino vain erilainen. Toinen on tietyllä tavalla negatiivista pelaamista ja toinen positiivista.

Ja tarkennetaan nyt, että molemmat ovat ihan yhtä oikeita tai vääriä tapoja.

 

[Osmo Rapeli]

Tämä on juuri se stereotypia, joka on vallalla pystysuunnan kiekosta. Ei se ole ollenkaan tuota. Tuollaista kiekkoa pelaavat ne, jotka eivät osaa pelata kiekkoa. Se mitä viime kisoista näin meidän peliä, oli muutamassa pelissä aika lailla juuri tuota kuvailemaasi kiekko päätyyn ja perään ja oltiin valmiita puolustamaan, vaikka pelattiin Meidän peliä. Eli ei ne pelitavat kummemmin toisistaan eroitu näin vertaillen.

No vielä ei ainakaan tullut meikäläistä edes millään tavalla tyydyttävää vastausta pelitapojen ylivertaisuudesta toisiinsa nähden. Ei lähellekään.

Niinhän minä juuri sanoin, se oli poteroajattelua ja stereotypiaa. Ei tosin joidenkin NHL-joukkueiden pelitapa tuosta paljon eroa. Odotan todella suurella innolla näkeväni esimerkiksi sen, kuinka Tortorella peluuttaa Sedinien kenttää.

Tuota toista osaa lauseestasi kritisoin. Miksi aina pitää pyrkiä siihen, että keskustelun lopputulemana joku pelitapa on "ylivertainen"? Etenkin pelkästään "ylivertainen". Kaikki joukkueet eivät ole samanlaisia. Miksi ei pyritä siihen, että on juuri jollekin tietylle joukkueelle erittäin sopiva pelitapa ja sanota korkeintaan niin, että se on heille ylivertainen?

 

[siffa]

Mielenkiintoista pelikirjakeskustelua suomalaisesta koripallosta YLE:n nettisivuilla.

Huovinen vs Poikola: Suomen pelitapa | Yle Urheilu | yle.fi

Henrik Dettmann on tullut tunnetuksi äärimmäisen tarkkana pelikirjavalmentajana. SM-valmentaja Poikolainen avaa hienosti Dettmannin pelikirjaa YLE:n haastattelussa.

 

[steepler]

Mun nähdäkseni se nopeampi tapa on juurikin se vaikeampi pelitapa ja siitä kertoo jo syöttöketjujen pituudetkin nopeammassa pelitavassa.

En tiedä millaista vaikeutta tarkoitat, itse tarkoitin sitä että meidän peli vaatii ajattelutyötä enemmän kun pelitapa sisältään enemmän vaihtoehtoja ja on siten vaikeampaa, tai ainakin pelaajilta vaaditaan enemmän ajattelua. Sitä kai se Selännekin tarkoittaa kun sanoo että meidän peli on hänelle kiinaa, hän kokee käytettävän ajatusmallin liian vaikeaksia omaksua, tuskin hän tarkoittaa ainakaan sitä että fyysisesti vaadittaisiin liikaa.

Fyysisesti vaikeammasta suorituksesta esimerkiksi ei ole kysymys.

Mitään varsinaista todistusta siitä mikä pelitapa on ylivertainen suhteessa toiseen tuskin täältä (tai juuri mistään muualtakaan) löydät. Itse ajatusmallin tasolla(ja toki sen toimivuuden on Jalonen ihan käytännössäkin todistanut) pidän meidän peliä siinä mielessä ylivertaisena että se sisältää vaihtoehtoja enemmän ja on siten selkeästi flexibelimbi kun joku selvästi yksinkertaisempi pelitapa, esim. pelkkä pystysuunnan pelaaminen. Käytännön toteutuksen tasolla, tai tietyissä olosuhteissa, joku yksinkertaisempikin pelitapa voi tietenkin toimia käytännössä paremmin.

 

[Rannari]

Minä näen HVP-pelitavan tulleen käyttöön juurikin sen vuoksi, mitä J.Grönvall tuolla muutama viesti takaisin sivusi eli pystysuunnan pelitapa on erittäin vaikea toteuttaa jämptisti ja se vaatii erittäin erittäin taidokkaan ja nopean joukkueen ja niitä käsi-/jalkayhdistelmiä sekä tilanteen erittäin nopeata tunnistamista ja tällaisia pelaajia ei vain Suomen kokoisesta maasta löydy tarpeeksi. Tämän kaltaisesta vaikeudesta minä ajattelen eli taidon puute estää suomalaisia joukkueita pitkän päälle pärjäämään tällaisella pelitavalla. Yksittäisissä peleissä sillä pärjätään.

En ole silti vakuuttunut "optimaalisten" HVP-lähtöjen lukumäärästä peliä kohden. Nyt näyttäisi siltä, että Erkka on löytänyt jotakin hieman uutta suomalaiseen peliin. Toki on vasta kuherruskuukausi meneillään, mutta pelitapa on astetta nopeampi olematta kuitenkaan sitä aivan totaali pystysuuntaa. Kyllä siellä näkyvät kaikki edeltäjän opitkin. Ei se ole huono asia ollenkaan. Ehkä nyt ollaan tällä hetkellä oikealla tiellä pelitavan kehityksessä ainakin näiden turnauksessa olleiden pelaajien kohdalla, mutta mitä seuraavan turnauksen kohdalla ja ketkä ovat pelaajat? Se jää nähtäväksi.

Näin jälkipuheena kommentoisin hieman sitä toivetta puhua ja nähdä tulevaisudessa enemmän tätä kiekkoa, jossa hyökkäyksiinlähdöissä ja varsinkin nopeissa sellaisissa pakki ja sentteri vaihtaisivat osia. Sitä harvoin nähdään, mutta se nopeuttaa avaamista ja hyökkäystä aivan tuhottomasti eli tilanteet joissa sentteri on esim kulmassa ilman välitöntä painetta (vastustaja ei ole aivan toppahousuissa kiinni) hakemassa kiekkoa ja pystyy antamaan sen ensimmäisen avaavan syötön joko laiturille tai sille sentterin paikalla olevalle pakille. Tiedän, että viime vuonna tämän kaltaisia avauskuvioita harjoiteltiin jonkin verran Ässä-leirissä, mutta harvoin niitä kentällä näkyi. Pelirohkeuden puutetta, viisautta vaiko mikä sitten oli ettei niitä juurikaan nähty? Suomalaisessa kiekkokulttuurissa ei kovin montaa tämän tason pakkia kait kuitenkaan liene, jolla pelitapa olisi niin hyökkäysorientoitunutta, jotta tällainen peli luonnistuu.

 

[mjr]

Tuota, ennenkuin tämä ajaton viisastenkivi keksittiin niin mites Suomi pärjäsi parhaita maita vastaan nopeatempoisemmalla pelillä - menikö ihan reisille?

Anyway, koko keskustelu on jotenkin omituista, kun näköjään ajatellaan, että tässä ollaan puhumassa kahdesta täysin vastakkaisesta pelitavasta. Tyhmänä amatöörinä sitä on ajatellut, että nämä erot ovat käytännössä enemmän painotuksia ja korostuksia, ja että kummankin pelitavan tyypillisiä lähtöjä ja reagointeja esiintyy joka tapauksessa kaikissa Suomen peleissä. Itse en kyllä sitä sinänsä surisi, jos Suomi esimerkiksi jotain isoa, pahaa ja nopeasti puolustajiin iskevää Kanadaa vastaan pyrkisi vähän nopeammin saamaan sitä kiekkoa pois alueelta. Vaikka en siis todellakaan pitäisi Kanadan parasta miehistöä vastaan pelatessa pelitaktiikkaa sinä kaikkein olennaisimpana kysymyksenä vaan joukkueen valmiutta, asennetta, luistelutempoa, pelitilannenopeutta, -rohkeutta ja -kovuutta. Ja jos nyt Grönvall tulee sanomaan, ettei tälläisiä saa kirjoittaa tässä ketjussa niin melkein huomauttaisin itsesaastu... korjaan itsemoderoinnin synnistä ellei se jo olisi itsemoderointia.

 

[erku]

Itse en kyllä sitä sinänsä surisi, jos Suomi esimerkiksi jotain isoa, pahaa ja nopeasti puolustajiin iskevää Kanadaa vastaan pyrkisi vähän nopeammin saamaan sitä kiekkoa pois alueelta. Vaikka en siis todellakaan pitäisi Kanadan parasta miehistöä vastaan pelatessa pelitaktiikkaa sinä kaikkein olennaisimpana kysymyksenä vaan joukkueen valmiutta, asennetta, luistelutempoa, pelitilannenopeutta, -rohkeutta ja -kovuutta.

Tuota noin. Mitä kautta mielestäsi joukkueen pelitilannenopeus paranee? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että pelitilannenopeus ja myös -rohkeus ovat pitkälti seurausta joukkueen pelikirjasta ja sen alaviitteestä pelisuunnitelmasta? Myös pelaajien luistelutempo itsessään lienee aika vakio, mutta siinäkin taktisen toteutuksen suunnitelmallisuus ja onnistuminen ovat pitkälti ratkaisemassa asemassa, että saako joku hyväjalkainen laituri kiekon täyteen vauhtiin vai seisovin jaloin haltuun. Myös tuo termisi joukkueen valmius on niin epämääräinen, että siihenkin liittynee pelitavallisia aspekteja mukaan.

 

[J.Grönvall]

Ja jos nyt Grönvall tulee sanomaan, ettei tälläisiä saa kirjoittaa tässä ketjussa niin melkein huomauttaisin itsesaastu... korjaan itsemoderoinnin synnistä ellei se jo olisi itsemoderointia.

Heh, buuhuu.

Miten kummassa te ihmiset yleensä keskustelette jos ette kestä ensimmäistäkään eriävää mielipidettä? Vittu mikä poru yhdestä sananvaihdosta.

Tuota, ennenkuin tämä ajaton viisastenkivi keksittiin niin mites Suomi pärjäsi parhaita maita vastaan nopeatempoisemmalla pelillä - menikö ihan reisille?

Ollaanpas sitä nokkelia. Montako finaalia Suomi voitti vuosien saatossa, vuonna 1995 ja sitten? Joo, mitäpä sitä muutoksia tekemään.

Vaikka en siis todellakaan pitäisi Kanadan parasta miehistöä vastaan pelatessa pelitaktiikkaa sinä kaikkein olennaisimpana kysymyksenä vaan joukkueen valmiutta, asennetta, luistelutempoa, pelitilannenopeutta, -rohkeutta ja -kovuutta.

Jep ja tärkeää on nostaa läheltä ylös ja pysyä pois boksista. Huh, johan tuli pelitavasta taas juteltua. Tiesittekö muuten että ei ole vain yhtä pelitapaa?

Anyway, koko keskustelu on jotenkin omituista, kun näköjään ajatellaan, että tässä ollaan puhumassa kahdesta täysin vastakkaisesta pelitavasta. Tyhmänä amatöörinä sitä on ajatellut, että nämä erot ovat käytännössä enemmän painotuksia ja korostuksia, ja että kummankin pelitavan tyypillisiä lähtöjä ja reagointeja esiintyy joka tapauksessa kaikissa Suomen peleissä.

Anyway, puhutaanko sinun mielestäsi saman pelitavan eri painotuksista, kun toisessa ei ole ollenkaan kiekkokontrollitekoja ja toisessa on?

 

[mjr]

Voisiko mitenkään olla mahdollista, että pelitilannenopeus ja myös -rohkeus ovat pitkälti seurausta joukkueen pelikirjasta ja sen alaviitteestä pelisuunnitelmasta?

Tuota, tässä on ollut vähän kahdenlaista ilmaa termin "pelikirja" suhteen: tarvittaessa se tarkoittaa kaikkea mahdollista jääkiekkojoukkueeseen vähänkin liittyvää (esim. ilmanpainetta ja Big Brotherin kulloistakin äänestystilannetta sekä päävalmentajan viisaudenhampaiden poistoa tai poistamattomuutta), mutta useimmiten kuitenkin selkeästi kapeammin joukkueen pelitaktiikkaa. Minusta olisi aina hyvä selventää mistä "pelikirjasta" kulloinkin puhuu - ja olen kyllä tämän lisäksi sitä mieltä, että tämä pelitaktinen näkökulma on se järkevähkö määritelmä näistä kahdesta.

No, olisin sitten itse kysymyksesi suhteen sitä radikaalia mieltä, että hyvin sisäistetty pelitaktiikka ja siihen luottaminen on tosiaankin hyvinkin olennaista noille tekijöille, mutta että tässä kohtaa ei ole radikaalia väliä sillä, mikä se spesifi taktiikka on kunhan se on mielletty ja osattu ja siihen luotetaan. Tämä edellyttää sitten valmentajalta hyvää johtajuutta ja tietysti myös pelimenestystä eli sitä, että tämä sisäistetty ja noudatettu taktiikka on tuottanut hyviä tuloksia. Sen sijaan en näe, että muuten pelitaktiikan spesifillä luonteella olisi merkitystä.

Notta näin tälläinen puhdas amatööri mieltää tämän asian. Ja jos Grönvall tulee taas kieltämään tälläisten typeryyksien puhumisen niin melkein kyllä huomattaisin itsesaastu... korjaan itsemoderoinnin synnistä ellei se jo olisi itsemoderointia.

 

[J.Grönvall]

Notta näin tälläinen puhdas amatööri mieltää tämän asian. Ja jos Grönvall tulee taas kieltämään tälläisten typeryyksien puhumisen niin melkein kyllä huomattaisin itsesaastu... korjaan itsemoderoinnin synnistä ellei se jo olisi itsemoderointia.

Olet kyllä suloinen :)

 

[mjr]

Olet kyllä suloinen :)

Kiitos! - jopa suloisempi kuin Petteri?

 

[J.Grönvall]

Kiitos! - jopa suloisempi kuin Petteri?

Ehdottomasti.

 

[siffa]

Suomi otti juuri koripallossa historiallisen voiton MM-hopeamaasta Turkista. Tänään joukkuepelaaminen ja Suomen pelitapa voittivat huomattavasti paljon paremman pelaajamateriaalin omaavan Turkin (mukana 3 NBA-pelaajaa). Pelitavalla ja sen tinkimättömällä noudattamisella voidaan kompensoida pelaajamateriaalieroa. Aina ei Tamin yhtälö 65+20+15 pidä joukkueurheilussa paikkaansa. Ei edes jääkiekossa, niinkuin mm. Vancouverin olympiakisat osoittivat, kun Suomi saavutti siellä pronssia joukkueella, jonka pelaajamateriaali oli 7:ksi paras.

 

[LaTe_Show]

Suomi otti juuri koripallossa historiallisen voiton MM-hopeamaasta Turkista. Tänään joukkuepelaaminen ja Suomen pelitapa voittivat huomattavasti paljon paremman pelaajamateriaalin omaavan Turkin (mukana 3 NBA-pelaajaa). Pelitavalla ja sen tinkimättömällä noudattamisella voidaan kompensoida pelaajamateriaalieroa. Aina ei Tamin yhtälö 65+20+15 pidä joukkueurheilussa paikkaansa. Ei edes jääkiekossa, niinkuin mm. Vancouverin olympiakisat osoittivat, kun Suomi saavutti siellä pronssia joukkueella, jonka pelaajamateriaali oli 7:ksi paras.

- Hengen voitto materiasta, Suomen päävalmentaja Henrik Dettmann mutisi suuntaamatta sanojaan kenellekään.

Dettmann: Turkki alkoi pelätä | Urheilu | Iltalehti.fi

Miten muuten tuo Tamin 20% toimii koripallossa?

 

[Cobol]

Minä näen HVP-pelitavan tulleen käyttöön juurikin sen vuoksi, mitä J.Grönvall tuolla muutama viesti takaisin sivusi eli pystysuunnan pelitapa on erittäin vaikea toteuttaa jämptisti ja se vaatii erittäin erittäin taidokkaan ja nopean joukkueen ja niitä käsi-/jalkayhdistelmiä sekä tilanteen erittäin nopeata tunnistamista ja tällaisia pelaajia ei vain Suomen kokoisesta maasta löydy tarpeeksi. Tämän kaltaisesta vaikeudesta minä ajattelen eli taidon puute estää suomalaisia joukkueita pitkän päälle pärjäämään tällaisella pelitavalla. Yksittäisissä peleissä sillä pärjätään.

Tähän voisi heittää vastakysymyksen, missä on joukkue joka pärjää hyvin pystysuunnan pelitavalla kovia joukkueita vastaan? Ja kysymystä voisi laajentaa koskemaan mm. jalkapallon. Jalkapallossa varsinkin takavuosien Norja ja Englanti pelasivat pystysuunnan futista, mutta markkinoita hallitsee kuitenkin espanjalainen lyhytsyöttöpeli ja sen muunnelmat tai sitten - kuten jääkiekkossakin - eräänlainen kombinaatiopeli jolla tarkoitan kykyä pelata erilaisilla pelitavoilla Bayern Munchenin ja kiekosta vaikkapa Chcagon ja Bostonin tapaan.

Pystysuunnan nopeassa kiekossa suurin ongelma ajoitukset ja se että viisikko ei ole yhtä valmis seuraavaan vaiheeseen kuin kiekkokontrollissa jos ja kun peliväline menetetään. Tämä ei siis johdu puuttuvasta taidosta. Sama on nähtävissä myös jalkapallossa jossa taitavimmat joukkueet pelaavat parasta lyhytsyöttöpeliä erittäin pienessä tilassa paineen alla. Toinen merkittävä tekijä on se että pitämällä kiekkoa/palloa ja viemällä se kiekossa vastustajan puolustavan viisikon sisälle pidetään paitsi vastustaja irti pelivälineestä ja siten maalipaikasta, pakotetaan vastustaja myös virheisiin joko sijoittumisen osalta tai väärin pelaamisen osalta (jäähy/vapaapotku).

 

[ftr]

Tähän voisi heittää vastakysymyksen, missä on joukkue joka pärjää hyvin pystysuunnan pelitavalla kovia joukkueita vastaan? Ja kysymystä voisi laajentaa koskemaan mm. jalkapallon. Jalkapallossa varsinkin takavuosien Norja ja Englanti pelasivat pystysuunnan futista, mutta markkinoita hallitsee kuitenkin espanjalainen lyhytsyöttöpeli ja sen muunnelmat tai sitten - kuten jääkiekkossakin - eräänlainen kombinaatiopeli jolla tarkoitan kykyä pelata erilaisilla pelitavoilla Bayern Munchenin ja kiekosta vaikkapa Chcagon ja Bostonin tapaan.

Jürgen Kloppin Borussia Dortmund pelasi tämäntyylistä peliä etenkin Mestarien Liigassa. Piti usein alle 40% palloa ja iski pallon saadessa nopeaan vastahyökkäykseen tappavan nopeasti. Puolustajat (etenkin Hummels) saattoivat avata erittäin pitkiäkin avauksia eteenpäin. Dortmund piti palloa vähemmän jokaisessa alkulohkon kuudesta ottelusta (Real Madrid, Manchester City, Ajax), mutta voitti oman lohkonsa.