Mikä noiden HVP-lähtöjen arvo pelin voittamista ajatellen on, mikäli laadullista puolta ei huomioida ollenkaan? Tämä ehkäpä retorisena kysymyksenä.
No ei ehkä "meiltä", nämä minunkin juttuni ovat tajunnanvirtaa.
Mutta, hyökkäyksiinlähtöjä olen itse verrannut talon perustuksiin. Eli ilman toimivaa avauspeliä, ei oikein ole mitään. Peli vain on sellainen.
Miksi laskea määriä?
Tällä on nähdäkseni kaksi tarkoitusta. Ensimmäinen on tietenkin selvittää onko käytössä jotain tietyntyyppisiä avausrytmejä ja kuinka paljon. Toinen menee vähän pidemmälle, eli jos on näyttöä tietynlaisesta pelikirjasta yhdellä joukkueella niin päästään puremaan (ainakin pidemmällä aikavälillä) siihen millaista jääkiekkoa valmentaja haluaa joukkueensa pelaavan.
Jos ajattelee hyökkäystä prosessina niin sehän vaati aina avauksen, keskialueen ylityksen ja vasta kolmantena sen itse hyökkäysalueen pelaamisen. Ja päinvastoin, eli kun aletaan purkaa tilannetta ylhäältä alas, on aina katsottava mitä tapahtui edellisellä kentän alueella.
Suomessa olemme tottuneet ajattelamaan jääkiekkoa pelinä, jossa ei voi olla kovin pitkälle tehtyjä pelisuunnitelmia, puhutaan paljon tästä mystisestä "reagoinnista". No, kaikki peli tietenkin vaatii reagointia, mutta se ei poista järjestelmällisyyden tarvetta.
HVP-lähtöjen käyttäminen poistaa pelistä epävarmuuselementtejä joita "perinteinen" pystysuunnan kiekko kiistatta tuo. Pelistä tulee organisoidumpaa ja tietyllä tavalla kaavamaisempaa, mutta siinä on valtava potentiaali myös nostaa pelinopeus vähintään potenssiin. Tämä liittyy siihen, että ideaalitilanteessa kiekkoa saadaan aina pelattua täyteen vauhtiin ja peliä edistävillä syötöillä nimenomaan sinisten välissä!
Kysymys on pelin virtauksesta, ts. siitä kumpi määrää pelin "rytmin" ja pakottaa vastustajaan pelaamaan jollain ennalta-arvattavalla tavalla. Ja taas tähän liittyen viisikolla olisi oltava yhdet aivot (automaatio), asia jota esim. futiksessa käsittääkseni korostetaan paljon nykyään, puhutaan synkronoidusta liikkumisesta yms.
Pelikirjoja ja taktisia lähestymisiä on paljon, ja väitän, että jääkiekossa on edelleen vain raapaistu pintaa sen suhteen. Ja yhtä tosi on se, että pelin evoluution kehittyessä aina tasaisin väliajoin myös ns. vanhan liiton elementit palaavat ikään kuin yllätyksinä kehiin.
Voi siis hyvin olla, että jossain vaiheessa tulemme näkemään pystysuunnan jääkiekon renesanssin, esim. tilanteessa jossa on rakennettu jalkanopeudeltaan ja peliälyltään poikkeuksellisen taitava joukkue. Sitten kun yksi pärjää tällä tavalla, toinen vähän muuttaa sitä jne.
Itse olen näkevinäni pieniä merkkejä siitä, että parin viime vuoden aikana pinnalla ollut kiekkokontrollijääkiekko on kohta menneen talven lumia ja tällainen tietynlainen hybridijääkiekko nostaa päätään vielä enemmän. Tässä on kyse siitä, että mm. HVP-lähtöjä osataan käyttää jo ihan eri tason taktisena elementtinä ja ehkä varioida välillä pelkästään yhtä rytmiä.
Kiekkokontrollipelaaminen kehittyy koko ajan eikä sitä osata missään vielä täydellisesti, ei likimainkaan. Siitä johtuu se, että ihan amattilaisetkin sortuvat virhearviointeihin.
Katsotaan josko SM-Liigaan saataisiin joskus joukkue joka pelaisi vaikkapa Meidän peliä puhtaimmillaan, reagointiin perustuvana. Se vaatisi kuitenkin jo niin edistyneet pelaajat peliälyn puolesta, että taitaa jäädä vain ideaaliksi.
Wäinö#16 kirjoitti:
Jonkun verranhan on täälläkin jo laskettu peräkkäisten omille menneiden syöttöjen määrää ja erityisesti kiinnostavaa olisi verrata näitä lukemia sitten vaikkapa maalipaikkojen määrään. HVP:llekin tulisi ihan uudenlainen arvo, kun laskettaisiin myös syöttöketjun pituus yhdistettynä tiettyyn kiekkokontrollitekoon. Se kertoisi jo paljon enemmän tietyn teon laadusta.
Näkisin, että aika hyvään tulokseen päästään jo yhdistämällä HVP, syöttöketjut ja vaikkapa kiekonhallinta-aika. Tuotahan voi muokkailla vaikka miten ja mennä ihan syöttösuuntien tasolle jos haluaa.
Väitän, että riittävän syvällä ja laadukkaalla video- ja tilastoanalyysilla pystytään purkamaan ottelussa käytetty taktiikka ilman, että kysytään pelaajilta tai valmentajilta yhtään mitään. Ja pitkällä aikavälillä pääsemme käsiksi pelikirjaan, joka taas sisältää erilaisia taktiikoita.
Meidän Jatkoajan tilastointimmehan on todella puutteellista sillä emme tiedä muuta kuin lähtöjen määrän. Tyhmempikin ymmärtää ettei sillä voi selittää mitään.
Mutta jos esim. siffa perustelee tällä sen, että joku joukkue pelaa Meidän peliä niin peruste on mielestäni validi, sillä Meidän peliin tunnetusti kuuluu runsas HVP-rytmien käyttö.