Pelitapakeskustelu

Pelkään vain pahoin, että sinulle pelikirjaa - "valmentajan tuottamaa peliä" - ilmentävät lähinnä viivelähdöt ja keskialueella seisoskelu.
Täysin väärä olettamus. Viivelähdöt ja keskialeen seisoskelu kuuluvat hyvään lätkään, mutta siihen kuuluu paaaljon muutakin. Ja kerro nyt oikeasti jotain perusteluja, muutakin kuin "valistuneet silmät kyllä huomaa".
Kyllä olettamukseni vaikuttaa nimenomaan oikealta, jos teesisi todella kuului, että KalPa ja HPK eivät päättyneellä kaudella tukeutuneet yhtä vahvasti pelikirjaan kuin muut joukkueet. KalPa ja HPK tukeutuivat enemmän taktiseen pelaamiseen kuin joukkueet keskimäärin. Loistavaa pelikirjapeliä Pekka Virran ja Antti Pennasen suojateilta!

Se, miksi KalPan ja HPK:n pelaaminen ei sinusta vaikuttanut tiukasti valmennetulta pelikirjapelaamiselta, johtui ennen kaikkea siitä, että KalPa ja HPK pelasivat runkosarjassa hieman keskimääräistä vähemmän trapia ja viivelähtöjäkin. Näin minä päättelen. Korjaa, jos olen väärässä; tai voithan samalla halutessasi valottaa, mistä tämä väärinkäsitys johtui.

KalPa ja HPK loivat nähdyn pelinopeuden ennen kaikkea (lyhyt)syöttöpelaamisesta. Joukkueiden viisikkojen rakenteet olivat tiukasti organisoidut ja hyökkäämistä rytmitettiin - voisiko näin sanoa - viisikon tiiveyden ja syöttöpelaamisen säätelyllä!

Molempien, erityisesti HPK:n, 'syöttöpelaamisen rytmittäminen' oli parhaimpina hetkinä kuin eräästä hieman kehittyneemmästä, maailmalla pelattavasta pallopelistä - niin hienosti HPK:n viisikko aina kiekon haltuun saadessaan ikään kuin pienenpienin kiekkokontrolliteoin rytmitti hyökkäystään.

Vielä toistan: Antti Pennasen HPK ja Pekka Virran KalPa pelasivat pelikirjakiekkoa - valmentajan tuottamaa - suurin sydämin.
 
Suosikkijoukkue
Jouel Awrmiia, GeneMatti
Vielä toistan: Antti Pennasen HPK ja Pekka Virran KalPa pelasivat pelikirjakiekkoa - valmentajan tuottamaa - suurin sydämin.
Tämä. Ja, kun puhutaan siitä, ettei pelikirjakiekko kehitä yksilöä, niin tuossahan nimenomaan tuetaan sitä kiekollisten ratkaisujen tekemistä, annetaan mahdollisuus pelata luovasti ja tunnistaa tilanne, koska kiekottomia on tarjolla sovituissa suunnissa. Ja kas kummaa, sieltä lähti isompiin ympyröihin Myttystä, Rissasta, Mankista, Mannista jne.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
@paraspelaaja , eiköhän jokaisella liigavalmentajalla ole jonkinlainen pelikirja tai -tapa jota pyrkivät noudattamaan, joillakin se vaatisi vain hieman päivittämistä. Mitä tulee KalPan pelaamiseen niin uskon että Sami Kapanen vaikutti vahvasti pelinopeuden kasvamiseen.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Kyllä olettamukseni vaikuttaa nimenomaan oikealta, jos teesisi todella kuului, että KalPa ja HPK eivät päättyneellä kaudella tukeutuneet yhtä vahvasti pelikirjaan kuin muut joukkueet. KalPa ja HPK tukeutuivat enemmän taktiseen pelaamiseen kuin joukkueet keskimäärin. Loistavaa pelikirjapeliä Pekka Virran ja Antti Pennasen suojateilta!

Se, miksi KalPan ja HPK:n pelaaminen ei sinusta vaikuttanut tiukasti valmennetulta pelikirjapelaamiselta, johtui ennen kaikkea siitä, että KalPa ja HPK pelasivat runkosarjassa hieman keskimääräistä vähemmän trapia ja viivelähtöjäkin. Näin minä päättelen. Korjaa, jos olen väärässä; tai voithan samalla halutessasi valottaa, mistä tämä väärinkäsitys johtui.

KalPa ja HPK loivat nähdyn pelinopeuden ennen kaikkea (lyhyt)syöttöpelaamisesta. Joukkueiden viisikkojen rakenteet olivat tiukasti organisoidut ja hyökkäämistä rytmitettiin - voisiko näin sanoa - viisikon tiiveyden ja syöttöpelaamisen säätelyllä!

Molempien, erityisesti HPK:n, 'syöttöpelaamisen rytmittäminen' oli parhaimpina hetkinä kuin eräästä hieman kehittyneemmästä, maailmalla pelattavasta pallopelistä - niin hienosti HPK:n viisikko aina kiekon haltuun saadessaan ikään kuin pienenpienin kiekkokontrolliteoin rytmitti hyökkäystään.

Vielä toistan: Antti Pennasen HPK ja Pekka Virran KalPa pelasivat pelikirjakiekkoa - valmentajan tuottamaa - suurin sydämin.
Mun mielestä molemmilla KalPalla ja HPKlla peli perustui ennen kaikkea tilanteiden hallintaan ja rohkeaan pelaamiseen. Ei kummallakaan joukkueella ollut hirveästikään asioita valmentajien kieltolistalla ja siksi molemmilla joukkueilla oli ns. kaikki aseet käytössä. Viisikot oli välillä erittäin tiiviitä, välillä etäisyydet oli taas tosi pitkiä. Kun kaikki aseet on käytössä, ja pyritään pelikentän sijaan hallitsemaan alati muuttuvia tilanteita, siitä tulee mun mielestä ns. pelikirjapelin sijaan ns. pelaajien peli.

Kuten kirjoitin sinulle jo aikasemminkin, niin en missään nimessä tarkoita sitä, että kaikki vetäisivät jäällä hiukset hulmuten sinne minne tuuli kuljettaa, vaan kyllä joukkue on miettinyt miten haluavat pelata tilanteissa ja jopa harjoitelleet näitä tilanteita.

Esim Ahon Ässät pelasi mun mielestä paljon enemmän pelikirjapeliä kuin Pennasen kerho tai Virran KalPa. Tämä vertaus kertoo ehkä aika paljon minun näkemyksestä tämän termin suhteen. Valmentajan pelikirjaa ei mitata opetettujen asioiden määrässä, vaan vahvin pelikirja on se, joka supistaa eniten pelaajien vaihtoehtoja toimia tilanteissa. Ja tuosta jutusta päätellen, samaa mieltä taitaa olla Rautakorpikin.

Rautakorpi on muuten eri mieltä sun kanssa ja enemmänkin mun kanssa samoilla linjoilla. Hän nostaa nimenomaan Virran KalPan esimerkiksi "Valmentajan pelifilosofia ei ole tätä päivää" asian yhteydessä. Sanoen näin:

"Esimerkkinä pelin murroksesta Rautakorpi nostaa esiin Pekka Virran valmentaman KalPan. Aiemmin hitaiden lähtöjen erikoismiehenä tunnettu Virta marssitti tällä kaudella kaukaloon aivan uudenlaisne kuopiolaisryhmän.

- "Peksin" KalPa oli tänä vuonna varmaankin Liigan nopein joukkue. Sanoin syksyllä jo, että KalPa tulee olemaan todella pitkällä, koska pelaavat niin hyvää ja todella nopeaa hyökkäyspeliä. Sekin perustuu kuitenkin lopulta paljon pelaajiin. "Valmentajan pelifilosofia" ei ole oikeastaan enää tätä päivää, vaan pelaajat tuottavat sen pelin."



Tuo lyhytsyöttöpeli on mun mielestä tärkeä osa hyvää lätkää. Aika monet suomalaiset koutsit tuntuu kuitenkin pelkäävän puolustus ja keskialueen syöttöjä kuin ruttoa. Samoin myös viisikon etäisyyksien säätely ja paikkavaihdokset ovat hyvän lätkän osasia. Ja hienoa, että nämä, jokseenkin lätkä a b c:n ensimmäisten kappaleiden joukosta löytyvät toimintatavat löytyvät myös vahvimman pelikirjafilosofi Pennasen kirjan sivuilta. Pennanen taisi ääneen naureskella, kuinka jo kohtuu kokeneiltakin suomalaisilta pelureilta tuntuu unohtuneen ihan lätkän perusasioita, enkä ihmettele kyllä yhtään. Niin paljon tämä pelitapapelitapa keskustelu on vallannut palstatilaa valmentajien ja asiantuntijoiden höpinöissä, että se tärkein, eli tilannepelaaminen on jäänyt jokseenkin unholaan.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Tämä. Ja, kun puhutaan siitä, ettei pelikirjakiekko kehitä yksilöä, niin tuossahan nimenomaan tuetaan sitä kiekollisten ratkaisujen tekemistä, annetaan mahdollisuus pelata luovasti ja tunnistaa tilanne, koska kiekottomia on tarjolla sovituissa suunnissa. Ja kas kummaa, sieltä lähti isompiin ympyröihin Myttystä, Rissasta, Mankista, Mannista jne.
Tää on kyl hauska arvio :D Siis ymmärsinkö oikein, niin sun mielestä heti jos pelaajille annetaan valinnanvapautta suorittaa tilanteissa, niin kiekottoman painaa kaasun pohjaan ja kiekollinen yrittää tehdä maalin? Ja arvatenkin puolustustilanteessa sitten kaikki luistelee täysiä kiekkoa kohti?

Joku lätkän pelaaja vois ottaa tän vittuiluna...jos osais lukea.
 
Suosikkijoukkue
Jouel Awrmiia, GeneMatti
Tää on kyl hauska arvio :D Siis ymmärsinkö oikein, niin sun mielestä heti jos pelaajille annetaan valinnanvapautta suorittaa tilanteissa, niin kiekottoman painaa kaasun pohjaan ja kiekollinen yrittää tehdä maalin? Ja arvatenkin puolustustilanteessa sitten kaikki luistelee täysiä kiekkoa kohti?

Joku lätkän pelaaja vois ottaa tän vittuiluna...jos osais lukea.
Ymmärsit väärin, enkä oikeastaan ymmärrä miten ymmärsit. Ihan yksinkertaistaen, että kun viisikkopeli on kunnossa, niin kiekollisella on vaihtoehtoja, mitä voi kiekolla tehdä, kelle syöttää jne. On kai se kehittävämpää kuin dump and chase.
 
@Sörsseli

Pahin pelkoni siis oli kuin olikin totta. Ymmärrät pelikirjan tai pelin valmentamisen olevan yhtä kuin se, että valmentaja rajoittaa pelaajien pelaamista.

Hattu kouraan, leuka rintaan, ja kohti uusia pettymyksiä. Käyn maaten - surusilmin.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Keskustelussa taitaa mennä sekaisin "Pelikirja" ja "Pelimallit". Ensimmäinen tarkoittaa omaan silmiin(ja ajatuksiin) sitä että on tietty sovittu tapa tehdä joku asia. Eli esim. vasemman puolustajan saadessa kiekko alueella X pitää hänen hakea ratkaisua Y.

Tämä voi pahimmillaan siis tarkoittaa sitä, että "aina kun saadaan omissa kiekko vedetään se pitkänä pois". Tämä korostuu varsinkin junioreissa. Junioreissa missä pitäisi juuri korostua erilaisten mallien, jotka toimivat työkaluina, opettelu. Eli esim. "saan kiekon tällä alueella, kiekko tuli tuolta suunnasta, missä yleensä voisi olla meille edullinen tila tai ylivoima".

Pelikirjojakin on varmasti monenlaisia. Esim. itselläni(toisen lajin puolella) se on kovin avoin opus siitä millaiset tavoitteet joukkueella on ja miten niitä voitaisiin saavuttaa. Esim. tavoite päästä vastustajan muodon sisään-> voimme pelata monipuolisesti eri suuntiin-> vastustajan vaikeampi puolustaa-> meidän helpompi murtautua. Pelaajille on opetettu erilaiset liikemallit miten luoda itselle tilaa, mitkä hetket ne milloin liikkua. jotta voivat hyödyntää tilan ja olla pelattavissa. Sen sijaan pelikirjassa ei määritellä ollenkaan kenen pitäisi syöttää mihinkin, vaan pallollisen pelaajan pitää opetella löytämään paras vaihtoehto jokaisessa tilanteessa.

Tiedän myös pelikirjoja, jopa noin nuorilla, missä pelaajilla on hyvin selvästi opetettu että kun "pelaaja X syöttää pallon, niin pelaaja Y vetää pallon tuonnesuuntaan, johon pelaajan Z pitää juosta". Tällöin siis pelaaja ei valitse parasta vaihtoehtoa ja oppimisprosessia ei tapahdu.

Tämä koskee siis junioreiden pelaamista, mutta ihan vain esimerkkinä että pelikirja voi olla monenlaista. Tämä pätee myös mihin vain aikuisten peliin ja eri lajeihin. Eli pelikirja voi olla hyvin avoin, jossa annetaan työkaluja, mutta silti valinta on pelaajilla. Tai sitten se voi olla hyvin vahvasti sidottu malli missä pelaajan puolesta valinta on tehty jo etukäteen. Se että pystyykö näitä suoraan päättelemään joukkueiden pelaamisesta on vähän niin ja näin. Esim. Barcelonan pelaaminen vaikuttaa todella "kaavamaiselta", mutta silti voidaan miettiä onko se enemmän sitä että pelaajien pelinymmärtäminen ja pelimallit ovat niin samanlaiset että pelaajat pystyvät yhdessä valitsemaan oikeat mallit eri tilanteissa vai sitä että valmentaja on vaatinut joka kerta tiettyä ratkaisua, niin se onkin sitten pidemmän pohdinnan paikka.
 

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuo mielipide että Suomi olisi jotenkin pelitaktiikassa huippumaita jäljessä on levinnyt kuin viirus näillä keskustelupalstoilla. Ikään kuin se olisi jo jokin yhteisesti hyväksytty totuus, että tästä syystä ei ole voittoja tullut. Voin myöntää, että muut huippumaat ovat ehkä saaneet pelitaktiikassa eroa kiinni, tai ovat jopa rinnalla.
Siirsin parempaan ketjuun. Lueppa taas kunnolla ne toisten kirjoitukset, kirjoitin että alkaa tippumaan, ja tarkennan vielä että jos muutosta ei ole luvassa eli jäädään polkemaan paikalleen. Nimenomaan muut maat ovat ottaneet taktista etumatkaa kiinni. Meidänpelihän on toimiva konsepti edelleen, jos sitä toteutetaan oikein, ja viisikkopelaaminen on edelleen nykypäivää, mutta esim. Venäjä ja Ruotsi ovat vuosien varrella oppineet paremmin pelaamaan Suomea vastaan taktisessa mielessä, on löydetty lääkkeitä murtaa Suomen viisikkoa ja aiheuttaa sekaannusta viisikon sisälle esim. hyökkäyksiinlähdöissä.

Yhtenäinen ja hyvin organisoitu viisiikko ympäri kaukaloa asettaa pohjaa meidänpelille, ja sitä Suomen tulee jatkossakin toteuttaa, koska yksilöt ei useimmiten riitä mihinkään Kanada-tyyliseen nopeatempoiseen ja organisoituun lätkään, mutta edelleen toivoisin että tuohon meidänpeliinkin löytyisi vähän variaatioita eri osa-alueiden suhteen. Enkä usko että ''meidänpelin profeetat'' Rautakorvet ja kumppanit jäävät polkemaan paikalleen, eiköhän päivitystä ole luvassa.

Syy miksi pelejä on viimevuosina hävitty on kuitenkin paljon yksinkertaisempi. Suomella ei yksinkertaisesti ole ollut riittävän tasokkaita pelaajia verrattuna vastuksiin. Suomen ratkaisupelaajat ovat olleet joko luokkaa Jussi Jokinen, tai ei vielä parhaassa iässä olevat Barkov\Laine\Aho jne. Hyviä pelaajia kaikki, mutta vertailtaessa maailman parhaisiin, niin vielä ei vain kokonaisuus riitä.
Kojon ja Jukan valmennuksessahan mentiin lopulta hopealle asti ja silloin oli se rosterikin kunnossa. Laten MM-kisoissa peli oli todella sekavaa ja oltiin kusessa esim. Ranskaa vastaan ihan yksinkertaisen prässin alla, ja noita huonoja maita vastaan on turha syyttää huonoa rosteriakaan. Mutta ymmärtänen kyllä pointtisi, ihan kärkimaihin verrattuna se meidän rosteri on usein heikohko, ja se tarkoittaa että pelitavalla ja yhtenäisellä joukkueella pitäisi kuroa sitä takamatkaa niin paljon kuin mahdollista, ja se on aina haastavaa.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Seuraava askel pelitapakeskusteluissa on se, että lähdemme yhdessä pohtimaan suomalaisen peli-identiteetin, Meidän pelin, seuraavia askelia pelin kansainvälisen evoluution raameissa. Avasimme osaltamme tätä keskustelua Tulosruudussa toimittaja Matti Nyrhisen kanssa. Analyysimme kohdistuu Tapparan uuteen pelitapaan. Linkki vie 30.8.2017 Tulosruutuun.

MTV Katsomo
 
Suosikkijoukkue
TPS
Tervehdin ilolla Petteri sinun paluutasi jääkiekkoanalyytikoksi. Dominoit aikoinaan Urheilulehdessä pelitapakeskustelua, ja nyt tunnut jatkavan siitä mihin aikoinaan jäit!
 

Anzi

Jäsen
Seuraava askel pelitapakeskusteluissa on se, että lähdemme yhdessä pohtimaan suomalaisen peli-identiteetin, Meidän pelin, seuraavia askelia pelin kansainvälisen evoluution raameissa. Avasimme osaltamme tätä keskustelua Tulosruudussa toimittaja Matti Nyrhisen kanssa. Analyysimme kohdistuu Tapparan uuteen pelitapaan
No jee jee, kuule se olisikin tosi hyvä lisä, että sinusta P.Sihvonen ja vaikka tuosta sun partnerista tulisi joku "pelin evoluution ajatushautomo". En usko että teillä kykyä on nähdä miten pelin evoluutio kehittyy, mutta olisihan se jotain vaihtelua tähän valmiina olevan pelin hieromiseen ja nysväämiseen. Nytkin selität jo valmiina olevia elementtejä Tapparan pelissä? Mitä toi tuo lisää mihinkään?

Silloin 2004-2006 noita sinun juttuja jaksoi UL:stä viihdemielessä lukea, mutta esim. Ruotsin vuoden 2006 dominanssi ja sen kehittyminen meni sinulta Sihvonen täysin ohi. Sen jälkeen niitä ei ole viitsinyt lukea edes viihdemielessä. Nyt on kulunut jo yli kymmenen vuotta tästä mokasta, ja edelleen esim. jos olisit osannut ennustaa Tapparan tulevan dominanssin v. 2012 tai 2013 tai edes 2015, niin sinussa olisi edes jonkin asteista uskottavuutta, mutta nyt sitä ei ole.

Eli älä nyt ylistä ja ihmettele Tapparaa, vaan määritä ja kerro mitä on todennäköisesti tulossa Tapparan jälkeen tai kehittymässä muualla.
 

Perreault85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit, Maple Leafs, Liiga
Toivottavasti tulee lisää näitä pelitapa-analyysejä nimenomaan video-muodossa, miksei myös tekstinäkin. MTV tietysti näyttää CHL:ää, mutta myös muista Liiga-joukkueista ja Jokereista näitä mielellään lukee/katsoo.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Miksi minä aina luen tuon otsikon pelipaitakeskusteluksi....

Mutta asiaan. Oletteko seuranneet Ruotsin pleijareita? Kyllä on Suomen poffit melkoista hiipimistä siihen vauhtiin nähden. Eikä Suomenssa edes taklata kun varotaan virheitä vaan niin pirusti. Minua alkaa ihan oikeasti kyllätyttämään Suomikiekon seuraaminen. Onneksi junnupeleissä on vielä semmoisiakin, joissa pelaajat saa yrittää eikä valmentaja ole puristanut kaikkia samaan muottiin.
 

Yohan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
On ollut ilo seurata Kärppien ja maajoukkueen kautta, että jotain aika merkittävääkin muutosta suomalaisessa pelitapa-ajattelussa on parhaillaan käynnissä. Virheiden välttely ja passiivinen kontrollipelaaminen lienee pääosin historiaa.
Toivottavasti mahdollisimman moni joukkue oivaltaa ja uskaltaa liigassa lähteä tähän hyökkäävämpään ja aktiivisempaan pelityyliin mukaan. Se vaatii nimenomaan rohkeutta ja ballsseja valmentajilta ja seurajohdolta kenties kestää muutamia virheitä ja tappioitakin tämän pelitavan seurauksena ja kärsivällisyyttä kannattajilta.

Pitkällä tähtäimellä antamalla pelaajille enemmän luottoa ja vapauksia toteuttaa itseään pelaajat ja sitä kautta joukkue kehittyy valtavasti. Syntyy helpommin positiivinen kierre, jossa kannattajilla on hauskaa ja pelaajilla on hauskaa. Kaiken aa ja oo on virheiden sietäminen pelaajilta. Kaikenlaisia höpläyksiä tapahtuu varmasti ja jopa hassuja läpiajoja omiin päin voi aluksi tulla kun pakitikin osallistuvat voimakkaasti hyökkäykseen. Pelaajien koetellesssa rajojaan kehittyminen on kuitenkin lähes vääjämätöntä ja balanssi virheidenkin suhteen paranee kun pelaajat oppivat tunnistamaan tilanteita itsenäisesti.

En määrittele tätä aktiivista pelitapaa, koska sen voi toteuttaa niin monella tavalla. Ehkä katsojana voi tarkastella tiettyjä piirteitä jotka näkyvät katsomoon asti. Näitä ovat mm. voimakas luistelu, joukkueen rohkeus pelata, eräänlainen pelipaikattomuus ja luovuus. Luistelun merkitys on erityisen suuri, koska viisikko on jatkuvassa liikkeessä.

Joskus kuulee kommentteja, että pelitapa olisi jotenkin liian vaativa ja vaatii huippupelaajat toimiakseen. Tämä on tavallaan tottakin. Mutta pääosin ymmärtämättömyyttä. Koko pelitavan idea on nähdäkseni pelin ja pelaajien kehittyminen pitkässä juoksussa. Aluksi seisoskelemaan tottuneet pelaajat voivat olla aivan hukassa. Mutta kun harjoituksesta ja pelistä toiseen mennään täysillä eikä mietitä niin ensinäkin luistelu kehittyy jo valtavasti. Tämä on nähdäkseni yksi syy miksi Ruotsista on tullut niin paljon NHL-pelaajia viimeisen 10 vuoden aikana.

Viihdyttävämpää, voittavampaa!, kehittävämpää.. miksi ei?
 

lätkää

Jäsen
On ollut ilo seurata Kärppien ja maajoukkueen kautta, että jotain aika merkittävääkin muutosta suomalaisessa pelitapa-ajattelussa on parhaillaan käynnissä. Virheiden välttely ja passiivinen kontrollipelaaminen lienee pääosin historiaa.
Toivottavasti mahdollisimman moni joukkue oivaltaa ja uskaltaa liigassa lähteä tähän hyökkäävämpään ja aktiivisempaan pelityyliin mukaan. Se vaatii nimenomaan rohkeutta ja ballsseja valmentajilta ja seurajohdolta kenties kestää muutamia virheitä ja tappioitakin tämän pelitavan seurauksena ja kärsivällisyyttä kannattajilta.

Pitkällä tähtäimellä antamalla pelaajille enemmän luottoa ja vapauksia toteuttaa itseään pelaajat ja sitä kautta joukkue kehittyy valtavasti. Syntyy helpommin positiivinen kierre, jossa kannattajilla on hauskaa ja pelaajilla on hauskaa. Kaiken aa ja oo on virheiden sietäminen pelaajilta. Kaikenlaisia höpläyksiä tapahtuu varmasti ja jopa hassuja läpiajoja omiin päin voi aluksi tulla kun pakitikin osallistuvat voimakkaasti hyökkäykseen. Pelaajien koetellesssa rajojaan kehittyminen on kuitenkin lähes vääjämätöntä ja balanssi virheidenkin suhteen paranee kun pelaajat oppivat tunnistamaan tilanteita itsenäisesti.

En määrittele tätä aktiivista pelitapaa, koska sen voi toteuttaa niin monella tavalla. Ehkä katsojana voi tarkastella tiettyjä piirteitä jotka näkyvät katsomoon asti. Näitä ovat mm. voimakas luistelu, joukkueen rohkeus pelata, eräänlainen pelipaikattomuus ja luovuus. Luistelun merkitys on erityisen suuri, koska viisikko on jatkuvassa liikkeessä.

Joskus kuulee kommentteja, että pelitapa olisi jotenkin liian vaativa ja vaatii huippupelaajat toimiakseen. Tämä on tavallaan tottakin. Mutta pääosin ymmärtämättömyyttä. Koko pelitavan idea on nähdäkseni pelin ja pelaajien kehittyminen pitkässä juoksussa. Aluksi seisoskelemaan tottuneet pelaajat voivat olla aivan hukassa. Mutta kun harjoituksesta ja pelistä toiseen mennään täysillä eikä mietitä niin ensinäkin luistelu kehittyy jo valtavasti. Tämä on nähdäkseni yksi syy miksi Ruotsista on tullut niin paljon NHL-pelaajia viimeisen 10 vuoden aikana.

Viihdyttävämpää, voittavampaa!, kehittävämpää.. miksi ei?
Aekohin elettty! Jees!

Just näin. Rakkaus lajiin. Intohimo. Menkää kentälle, koutsi huutaa pää punaisena, älä hätäile, sano vaan että terve vaan sullekki. Älä lotkauta korvaas. Älä pelkää jos oot epävarma, pikkutakkien tai muitten eessä. Sitten vaan nouset taas ja et kuuntele sitä pikkutakkia. Oo oma ittes. Kunnioita pelikaveria. Kato vastustajaa silmiin pidä hauskaa. Rakastele sitä peliä. Älä kyynisty niitten pelikirjapikkutakkien takia. Ymmärrä niitäkin. Seiso selkä suorassa.

Luovutaan kiekosta, harjoitellaan pelissäkin sitä kiekotonta peliä. Peliyälyä. Peitetään jäätä, linjoja, otetaan ihte vastuu voitosta tappiosta. Ei anneta vastuuta pikkutakeille.

Huipputasolla puolet pelistä on ilman kiekkoa. Iankaikkisesti täällä on pelätty sitä puolustamista. KAAMEAA! Mertarannan sanoin. Aivan purjeessa! Voi ei. Rakastakaa olla ilman kiekkoa. Puolustavat puolustajat. Ottaa vastuun. Keskittyvät. Ratkoo mestaruuksia.

Tämä häviön pelko lopun puolustustaistelussa menee yli lajirajojen. Keskittyminen. Omana itsenä oleminen.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Joskus kuulee kommentteja, että pelitapa olisi jotenkin liian vaativa ja vaatii huippupelaajat toimiakseen. Tämä on tavallaan tottakin. Mutta pääosin ymmärtämättömyyttä. Koko pelitavan idea on nähdäkseni pelin ja pelaajien kehittyminen pitkässä juoksussa.

Koska tästä on niin hyvä esimerkki viimekaudelta, niin laitetaan... Ilves. Kivi lähti tähän pelipaikattomaan nopeaan kääntö- ja reagointipeliin.. Ilveksen materiaalille, varsinkin puolustajille se oli täysin tekemätön paikka ja pleijariviiva katsoi näköpiiristä jo syksyllä. Suunnanmuutos pelitavassa takasin oikein perinteiseen meidänpeliin, viivelähtöjen lisäämien ja puolustajien syöttömatkojen lyhentäminen sitten sai joukkueen pelaamaan taitojensa tasolla ja meinasi saavuttaa sen pleijariviivan.. paria pistettä jäi uupuun.


Eli ei se pitkässä juoksussa auennut, vaikka näinkin kokenut valmentaja kuin Kivi laillasi kuvitteli käyvän.


Nythän Ilves on harkkamatsit pelannut hyvin perinteistä meidänpeliä rintamahyökkäyksineen ja aina vain ylivoimaisena kääntäen ja kiekon menetyksessä keskialuetrappiin vetäytyen. Ilveksen materiaalilla se on se pelitapa, jolla voi menestyä.. menestyä siis sääläripaikan arvoiesesti. Mestaruus tod. näk. viedään modernimmalla tyylillä ala viimekauden Kärpät…
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
Joskus kuulee kommentteja, että pelitapa olisi jotenkin liian vaativa ja vaatii huippupelaajat toimiakseen. Tämä on tavallaan tottakin. Mutta pääosin ymmärtämättömyyttä. Koko pelitavan idea on nähdäkseni pelin ja pelaajien kehittyminen pitkässä juoksussa. Aluksi seisoskelemaan tottuneet pelaajat voivat olla aivan hukassa. Mutta kun harjoituksesta ja pelistä toiseen mennään täysillä eikä mietitä niin ensinäkin luistelu kehittyy jo valtavasti. Tämä on nähdäkseni yksi syy miksi Ruotsista on tullut niin paljon NHL-pelaajia viimeisen 10 vuoden aikana.
Mielestäni juuri näin. Pelaajamateriaali on Suomessa (alle 10-vuotiaista alkaen) vähintään samaa luokkaa tasoltaan kuin Ruotsissa. Täällä esimerkiksi jalkapallo ei vie yhtä tehokkaasti lahjakkaimpia junnuja kuin Ruotsissa, ja pesäpallo on kaikesta huolimatta tasoltaan harrasteurheilua, joten se ei kiinnosta isolla työllä eteenpäin haluavia lahjakkaimpia nuoria.

Koska tästä on niin hyvä esimerkki viimekaudelta, niin laitetaan... Ilves. Kivi lähti tähän pelipaikattomaan nopeaan kääntö- ja reagointipeliin.. Ilveksen materiaalille, varsinkin puolustajille se oli täysin tekemätön paikka ja pleijariviiva katsoi näköpiiristä jo syksyllä. Suunnanmuutos pelitavassa takasin oikein perinteiseen meidänpeliin, viivelähtöjen lisäämien ja puolustajien syöttömatkojen lyhentäminen sitten sai joukkueen pelaamaan taitojensa tasolla ja meinasi saavuttaa sen pleijariviivan.. paria pistettä jäi uupuun. Eli ei se pitkässä juoksussa auennut, vaikka näinkin kokenut valmentaja kuin Kivi laillasi kuvitteli käyvän.
Ongelma on valmentamisessa. Vaikka Suomessa ruokitaan lähinnä yhden sivuraiteelle ajautuneen ex-valmentajan toimesta mielikuvaa, jonka mukaan suomalaisvalmentajat ovat alansa huippua, faktat kertovat muuta. Esimerkiksi Ruotsissa kyetään kehittämään Suomea paremmin tulevia NHL-pelaajia kärkiketjuihin ja avainpakeiksi. Tässä työssä valmennukselliset tavoitteet ovat avainasemassa. Seurajoukkuetasolla Liigassa Suomessa ripustauduttiin liian kauan "meidän pelin" heikoimpiin osa-alueisiin määrittelemällä mm. suuren määrän hitaita viivelähtöjä per erä, vaikka "meidän pelin" perusfilosofia ei tällaista pelaamista edes tukenut. Suomen johtavat valmentajat ovat edelleen hyvin kaavamaisia ja esimerkiksi Jokereista maajoukkueeseen siirtynyt Jukka Jalonen kertoi kesken viime kauden, että Jokerien pelitapa tarkoittaa tietyn pelaamisen (kiekollinen, kiekoton jne) harjoittelua täysin samanlaisena päivästä toiseen. Jalonen oikein alleviivasi, että pelaamista ei varioida lainkaan.

Kivi, Jalonen ja monet muut ovat heikoilla siinä tilanteessa, kun pelaajia ja pelaamista pitäisi kehittää uusien kansainvälisen jääkiekon vaatimusten mukaisesti. Heillä ei yksinkertaisesti ole riittävää osaamista mm. harjoitteiden osalta. Voidaan esimerkiksi katsoa Kanadan pelaamista muutamissa MM-kisoissa ja todeta, että noin pitäisi pelata, mutta sehän ei riitä. Valmentajan tulee osata luoda mentaalinen halu, harjoitteet ja strategia tämän pelaamisen tueksi, ja siihen ei Suomessa enää kyetä.
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Hurricanes, Meidän peli
Panin nuorten kisoissa merkille, miten Kanada ja Yhdysvallat pelasivat todella paljon trapia ja erityisesti Yhdysvallat oli jopa paikoitellen hyvin passiivinen. Slovakiaakaan vastaan se ei paineistanut juuri ollenkaan aggressiivisesti, vaan kärsivällisesti puolusti keskustaa. Tämä trendi on ollut nähtävissä aikuisten tasolla jo useamman vuoden, mutta vaikuttaisi siltä, että myös junnukiekko on muuttunut aiempaa taktisemmaksi ja hyvä näin.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pesäkarhut. KaMa. Ässät.
Teesi ja antiteesi.

Tässä on nyt Kerhon ja Leijonien osalta näytetty miten kyetään voittamaan, hieman altavastaajana ja ohuemmalla yksilötaidolla.

Mitäs seuraavaksi? Paremman materian omaavien joukkueiden vastaisku? Voittaminen merkitsee eniten ja on kaunista, mutta olis se mun makuun hieman tylsähköä, jos seuraavat 5 vuotta vyörytetään kiekkoa pitkin laitoja ja kaikki perustuu maaliodottamiin, tai maaliestämiin.

Ripaus säihkettä, tapahtumaa, yllätyksellisyyttä olis taas tilauksessa.
 

Arsu79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal, New Jersey Devils
Tännekö tullaan, jos luullaan tietävämme jotakin valmentamisesta?

Ihanaa aina nämä pätemiset pelitavoista, kuinka pitäisi olla juuri joku tietty pelitapa jolla menestytään. Ei tietenkään pidä. Yleensä täälläkin katsotaan, millä tavalla 1-2 viimeisintä voittoa on tullut ja vedetään siitä omia, hätäisiä johtopäätöksiä, mikä on se oikea pelitapa.

Kyllä ne valmentajat tietävät mitä tekevät, älkää huoliko
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja