Tässä Ylen jutussa ihan hyvä kiteytys.Arvoisat kiekkoveljet ja naiset, ottakaahan tuoppi hyvää mallasjuomaa tai porkkanamehua. Rentoutukaa ja selittäkää minulle, rautalangasta väännettynä, että mitä tämä "meidän peli" oikein tarkoittaa?
Olen itse ollut suuri Meidän pelin kannattaja, mutta täytyy myöntää, että Tapparan epäortodoksisen pelitavan seuraaminen on ollut mielenkiintoista, ja vastustajan painostaminen virheisiin on toiminut yllättävän hyvin, vaikka Meidän pelin teorian mukaan väärin ajoitetun paineistuksen pitäisi johtaa vastustajan helppoon kiekkokontrolliin. Toki laadukas pelaajamateriaali on auttanut. Meidän peli onkin erityisen toimiva altavastaajalle, koska materiaaliltaan parempi vastustaja pääsee silloin vähän harvemmin hyökkäämään kiekkokontrollin ja viivelähtöjen ansiosta. Tosin Olli Jokisen Jukurit pelasi myös Tapparan tavoin, ja näytti että on mahdollisista pärjätä, vaikka materiaali ei ollut ihan kärjen tasolla - mutta ilmeisen riittävää...
Tappara kyllä pelasi trappeja viimeiseen finaaliin asti.Tässä Ylen jutussa ihan hyvä kiteytys.
Käytännössä asiaa voi vielä yksinkertaistaa siihen, että sekä hyökkäyksessä että puolustuksesta käytetään kahta "rytmiä":
Hyökkäys
1. Hyökätään nopeasti, jos (ja vain jos) siihen on paikka
2. Jos nopealle hyökkäykselle ei ole paikkaa, painotetaan kiekkokontrollia, mikä yleensä tarkoittaa viivelähtöä, koska siten kiekkoa ei menetetä niin helposti, ja vastahyökkäysten riski pienenee
Koska taitavat vastustajat puolustavat hyvin, viivelähtö on yleisempi vaihtoehto. Olisi "pakottamista" pelata nopea hyökkäys täydessä valmiudessa olevaa joukkuetta vastaan. Se lisäisi omaan päähän suuntautuvia vastahyökkäyksiä - jotka tunnetusti ovat paras tapa tehdä maali...
Puolustus
1. Karvataan agressiivisesti, jos vastustajalla ei ole kiekko täysin kontrollissa
2. Jos vastustaja pääsee hallitusti kontrolloimaan kiekkoa, pelataan passiivisemmin varmistellen, esim. ohjauspeliä ja keskustan tukkimista.
Eivätkö kaikki sitten pelaa näin? Eivät. Esim. Grönborgin Tappara ei pelannut yhtään trappia koko kaudella, vaan painosti aina - jopa silloin, kun onnistumisen mahdollisuuksia ei juuri ollut. Tarkoitus oli kasvattaa vastustajan riskiä epäonnistua kiekonhallinnassa. Tapparan kärkikarvaaja ajoi aina maalin taakse, jos vain ehti. Vaikka tämä ei johtanut varmaan kertaakaan suoraan kiekonmenetykseen, niin vastustajalle tuli kiire, ja yllättävän usein toinen tai kolmas syöttö epäonnistui, ja kiekko päätyi Tapparalle.
Olen itse ollut suuri Meidän pelin kannattaja, mutta täytyy myöntää, että Tapparan epäortodoksisen pelitavan seuraaminen on ollut mielenkiintoista, ja vastustajan painostaminen virheisiin on toiminut yllättävän hyvin, vaikka Meidän pelin teorian mukaan väärin ajoitetun paineistuksen pitäisi johtaa vastustajan helppoon kiekkokontrolliin. Toki laadukas pelaajamateriaali on auttanut. Meidän peli onkin erityisen toimiva altavastaajalle, koska materiaaliltaan parempi vastustaja pääsee silloin vähän harvemmin hyökkäämään kiekkokontrollin ja viivelähtöjen ansiosta. Tosin Olli Jokisen Jukurit pelasi myös Tapparan tavoin, ja näytti että on mahdollisista pärjätä, vaikka materiaali ei ollut ihan kärjen tasolla - mutta ilmeisen riittävää...
Kyllä, Sihvonen taisi kutsua sitä piilotetuksi Meidän peliksi. Siinä hän ylitulkitsi halutessaan saada kaiken onnistumisen Meidän pelin alle. Olisi ollut järkevää myöntää, että Tappara ei nyt vain pelannut Meidän peliä.Ja toki pudotuspeleissä, kun panos ja voittaminen tuli keskiöön, Tapparakin veti jo liinoja pikkasen kiinni.
Ihanaa tekstiä.Paljon on erilaisia pelitapoja pelata jääkiekkoa, mutta itse lähestyn asiaa varsinkin sarjamuotoisessa kiekossa siten, että mikä tapa kehittää pelaajia eniten olisi kannattava tapa pelata.
Kärjistettynä voisi sanoa että trapissa seisoskelu kehittää pelaajaa seisoskelemaan trapissa, mutta turha olettaa mitään sen kummempaa pelin lukemisen kehittymistä.
Ilman kiekkoa pelatessa parhaat joukkueet osaavat ottaa vastustajalta tilan ja ajan pois ympäri kenttää jatkuvasti syöttölinjoja lukemalla ja paineistamalla kiekollista pelaajaa nopeasti ja terävästi. Olisi mielestäni hölmöä, jos tätä tyyliä ei harjoiteltaisi jo junioreista lähtien. Eihän juniorigolfaritkaan pyri varmistelemaan, että draivi kantaa 200m ja pysyy väylällä vaan hakevat mallia ammattilaisista siten, että mennään urku auki se 300m.
Ongelmana lienee valmennusfilosofia, jossa haetaan Suomen maajoukkueen tavoin tulosta yksittäisessä pelissä. Aggressiivisempi tyyli pelata tuottaa lyhyellä aikavälillä enemmän virheitä ja sattumia, koska pelistä muodostuu kaaosmaisempaa eikä se vaikuta olevan niin hyvin kontrollissa. Mutta Jukureiden ja Tapparan esimerkki osoittaa, että tulosta on kyllä mahdollista saada luistelevalla ja paineistavalla tyylillä. Rohkeutta valmentajat! Loppuu se ylikontrollointi ja varmistelu. Pelaajat kehittyvät valtavasti, kun heitä haastetaan ja asetetaan vaikeisiin tilanteisiin kentällä.
Ahaa :) ehkä olen ehkä en, so not kunhan kirjoitus kulkee.@Yohan , voisin luulla sinua erääksi kaverikseni, Niin samankaltaista tekstiä tulee sinulta.
Tappara voitti mestaruuden tänävuonna ylivoimaisella rosterilla ja muiden joukkueiden sulamisen avulla. Itse peli olikin Tapparalta suurimmaksi osaksi paskaa. Pelitapaa vieläpä vaihdettiin kesken pudotuspelien paljon rakenteellisemmaksi kiekkokontrollilätkäksi.Mutta Jukureiden ja Tapparan esimerkki osoittaa, että tulosta on kyllä mahdollista saada luistelevalla ja paineistavalla tyylillä. Rohkeutta valmentajat! Loppuu se ylikontrollointi ja varmistelu. Pelaajat kehittyvät valtavasti, kun heitä haastetaan ja asetetaan vaikeisiin tilanteisiin kentällä.
Mihin sinä nyt perustat väitteesi siitä, että joku päästä päähän havumetsäjunttikendo kehittää pelaajia eniten? Suurin este pelaajien kehitykselle on Suomessa kilpailullisuuden puute ja joukkuemääriltään aivan liian suuret sarjat.Paljon on erilaisia pelitapoja pelata jääkiekkoa, mutta itse lähestyn asiaa varsinkin sarjamuotoisessa kiekossa siten, että mikä tapa kehittää pelaajia eniten olisi kannattava tapa pelata
Mihin sinä nyt perustat väitteesi siitä, että joku päästä päähän havumetsäjunttikendo kehittää pelaajia eniten? Suurin este pelaajien kehitykselle on Suomessa kilpailullisuuden puute ja joukkuemääriltään aivan liian suuret sarjat.
Ostettu mestaruus siis Tapparalta. Kovalla rosterilla on flopattu liigan historiassa niin usein että ei pysy laskuissa. Jukurit teki mielestäni hyvää työtä budjettiinsa nähden ja Jukureissa pelanneiden pelaajien arvo on nyt suurempi kuin ennen OJ:n valmennuskautta. Eli kehitystä tapahtui.Tappara voitti mestaruuden tänävuonna ylivoimaisella rosterilla ja muiden joukkueiden sulamisen avulla. Itse peli olikin Tapparalta suurimmaksi osaksi paskaa. Pelitapaa vieläpä vaihdettiin kesken pudotuspelien paljon rakenteellisemmaksi kiekkokontrollilätkäksi.
Jukurit sitten lähtikin laulukuoroon jo puolivälierissä.
Havumetsäjunttikendo :) olen lähinnä puhunut kiekottomasta pelaamisesta. Aggressiivinen tilan ja ajan pois ottaminen on luontainen huippujoukkueen merkki pallopeleissä yleisesti. Pep Guardiola tai Jurgen Klopp ilmeisesti peluuttavat havumetsien futista, kun heidän joukkueensa prässäävät ja vastaprässäävät kentällä tuon tuostakin. Pointtini on se, että miksei suoraan ottaa oppia kaikista parhaista? Luulen, että moni nuori huippu tennispelaaja on katsonut mielummin Roger Federerin monipuolista hyökkäyspeliä jossa aloitteita otetaan omiin käsiin, kuin Jarkko Niemisen kovaa taistelua ja puolustamista ilman maailmanluokan hyökkäyaseita. Eikä mitään pois Jarkolta, huikea pelaaja oli.Mihin sinä nyt perustat väitteesi siitä, että joku päästä päähän havumetsäjunttikendo kehittää pelaajia eniten? Suurin este pelaajien kehitykselle on Suomessa kilpailullisuuden puute ja joukkuemääriltään aivan liian suuret sarjat.
Ymmärrän mitä yrität selittää, mutta parhaimmissakin u18 joukkueissa on korkeintaan 1 pelaaja huipulle, eli on kaikkien kannalta parempi tilanne , että joukkue kokee huippuhetken 18 vuotiaana puolustuksen avulla kuin , että annetaan avoimella pelillä suomen mestaruus joukkueelle josta 2 meneeNHL:ään vuoden päästä. Ainoastaan todella huippupelaajille kannattaa antaa sooloilu anteeksi tai pelissä ei ole mitään järkeä. Toki jos tulee onnistumisia niin silloin ei kannata haukkua, mutta muuten. Peli ei muistuta Kiekkoa jos jokainen yrittää yksin NHL osumia.Ensin varmaan pitäisi määritellä mihin pelaajia pitää kehittää? Jos tavoite on Skoda Cup niin mikäs siinä, opetellaan parasta mahdollista maalinestopeliä koko sarjan voimin.
Mutta kun pelaajien tavoite on muualla jolloin pitää kehittää vauhtia ja lajitaitoja
Aggressiivinen hyökkäys- ja puolustuspeli ei todellakaan tarkoita samaa asiaa kuin yksin sooloilu NHL-varauksen toivossa. Joukkuepelistä olen itsekin puhunut, mutta enemmän pelaajan omaa pelinlukutaitoa kehittäen kuin fläppitaululle muodostelmia piirtäen.Ymmärrän mitä yrität selittää, mutta parhaimmissakin u18 joukkueissa on korkeintaan 1 pelaaja huipulle, eli on kaikkien kannalta parempi tilanne , että joukkue kokee huippuhetken 18 vuotiaana puolustuksen avulla kuin , että annetaan avoimella pelillä suomen mestaruus joukkueelle josta 2 meneeNHL:ään vuoden päästä. Ainoastaan todella huippupelaajille kannattaa antaa sooloilu anteeksi tai pelissä ei ole mitään järkeä. Toki jos tulee onnistumisia niin silloin ei kannata haukkua, mutta muuten. Peli ei muistuta Kiekkoa jos jokainen yrittää yksin NHL osumia.
Tuo on eri homma mihin vastasin. Tuo kuulostaa hyvältä, Mutta sitten joidenkin joukkueiden tulee panostaa puolustukseen junnuissakin ettei kävellä yli ja koko junnuorganisaatio organisoidaan uudestaan. Kokemusta tuostakin on .Aggressiivinen hyökkäys- ja puolustuspeli ei todellakaan tarkoita samaa asiaa kuin yksin sooloilu NHL-varauksen toivossa. Joukkuepelistä olen itsekin puhunut, mutta enemmän pelaajan omaa pelinlukutaitoa kehittäen kuin fläppitaululle muodostelmia
Erohan on tietysti siinä, että esimerkiksi jalkapallossa korkea prässi on paljon helpompi organisoida puolen kentän paitsioiden ja erikoistilanteiden kuten maalipotkujen ja rajaheittojen ansiosta. Mielestäni fiksu jäkiskoutsi osaa soveltaa sekä korkeaa prässiä, että trappia.Havumetsäjunttikendo :) olen lähinnä puhunut kiekottomasta pelaamisesta. Aggressiivinen tilan ja ajan pois ottaminen on luontainen huippujoukkueen merkki pallopeleissä yleisesti. Pep Guardiola tai Jurgen Klopp ilmeisesti peluuttavat havumetsien futista, kun heidän joukkueensa prässäävät ja vastaprässäävät kentällä tuon tuostakin. Pointtini on se, että miksei suoraan ottaa oppia kaikista parhaista? Luulen, että moni nuori huippu tennispelaaja on katsonut mielummin Roger Federerin monipuolista hyökkäyspeliä jossa aloitteita otetaan omiin käsiin, kuin Jarkko Niemisen kovaa taistelua ja puolustamista ilman maailmanluokan hyökkäyaseita. Eikä mitään pois Jarkolta, huikea pelaaja oli.
Et ole, jos nähdyn kaltainen linja tarkentuu vielä lisää runkosarjaa kohti ja myös pysyy koko kauden aika sellaisena. Suuri vaara pyörii kuitenkin koko sääntöuudistuskavalkaadin ympärillä siinä, että miten yksittäisten tuomarien linja tulee poikkeamaan toisistaan kauden aikana ja miten heitä sitten ohjeistetaan toimimaan yhdenmukaisesti.Uusien sääntötulkintojen avulla pyritään suosimaan taitokiekon esille pääsemistä, kun estopeli vähenee rangaistusten pelossa.
Pidän uhkana sitä, että puolustuspelistä tulee entistä passiivisempaa peruuttelua ja omalla alueella keskustan varjelua. 1 vs. 1 kamppailussa riski jäähyihin kasvaa, joten parempi suojella keskustaa/blokata laukauksia ja pelata syöttölinjat pois kuin lähteä hakemaan kontaktin kautta riistoja. Sama keskialueella: perustellaan mieluummin kuin puolustetaan etuperin luistelemalla. Toivon, että olen tässäkin väärässä.