Pelitapakeskustelu

[tant gredulin]

- Koko meidän peli on mulle ihan kiinaa. En ole koskaan ymmärtänyt sitä enkä niitä hitaita lähtöjä.

Selänne lyttää Iltalehdessä Leijonien pelitavan: "Se on mulle ihan kiinaa" - NHL - Urheilu - Helsingin Sanomat

 

[Osmo Rapeli]

- Koko meidän peli on mulle ihan kiinaa. En ole koskaan ymmärtänyt sitä enkä niitä hitaita lähtöjä.

Selänne lyttää Iltalehdessä Leijonien pelitavan: "Se on mulle ihan kiinaa" - NHL - Urheilu - Helsingin Sanomat

Jutun perusteella Selänne ei tosiaan ole Meidän peliä sisäistänyt. Eivätkä jutut toimittaneet Tero Hakola tai Tommi Seppälä. Parhaimmillaan kun koko homman ydin on vaihtaa nopeutta tilanteen mukaan. Reagoida...

"Koko meidän peli on mulle ihan kiinaa. En ole koskaan ymmärtänyt sitä enkä niitä hitaita lähtöjä. Montako hidasta lähtöä näet NHL:ssä? Ei täällä saa kaikessa rauhassa tulla omista", Selänne toteaa.

Kuudetta ja viimeistä kauttaan Leijonia valmentava Jukka Jalonen näyttää olevan itsekin tyytymätön maajoukkueen pelin kehitykseen.

Pettymykseen päättyneen kevään MM-kisojen jälkeen Jalonen on muokannut Leijonien peliä nopeammaksi ja suoraviivaisemmaksi.

Olen itse nähnyt paljonkin hitaita lähtöjä NHL:ssä. Prosentti on eri kuin täällä, mutta niin ovat kaukalon koko ja pelaajatkin. Enkä tiedä tälläkään kertaa, miten NHL:ssä mahdollisesti toimimaton taktiikka tarkoittaisi sitä, että isossa kaukalossa pelaava keskinkertainen maajoukkue voisi sen avulla haastaa isompia kiekkomaita.

Toinen on se, että muita myös Meidän pelissä olevia elementtejä nähdään menestyksellä myös NHL-kaukaloissa. Esimerkkinä hyökkäysalueen peli, aluepeli siellä.

Ja itseasiassa väitän, että Meidän Peliä varioimalla pärjäisi myös NHL:ssä ihan hyvin, ainakin heikointa "dump and chasea" vastaan.

Tuo loppukaneetti Hakolan jutusta on myös vähän asenteella kirjoitettu. Pelitavan normaali kehittäminen esitetään jotenkin negatiivisena tyytymättömyytenä sen perusideaan, vaikka kyse on hiomisesta ja täydellisyyden hakemisesta. Minä en ainakaan ole kokenut, että Leijonien peli olisi jotenkin KEHITTYNYT huonompaan suuntaan. Se vain ei ole ollut täydellistä tai täydellisesti toteutettua, mutta sehän kuuluu projekteihin ja kehitykseen, että tehdään virheitä joista opitaan. Jalonen on kohdannut möykkyjä tiessä alamäen sijaan.

En ymmärrä tätä toisten toimittajien keinotekoista kapinaa Meidän Peliä vastaan. Iltalehden toimittaja tässä on vähän väkisin lypsänyt Selännettä. Muistuttaa raskaimpia kommentteja tässä ketjussa. Toisaalta on hyvä, että Selänne avautuu lehdessä, eikä tule asenteensa kanssa pukukoppiin.

 

[J.Grönvall]

Onhan se vähän hullua, että Selänne vaatii nopeaa reagointia ja sitten haukkuu pelikirjan joka perustuu viime kädessä reagointiin. Tosin, voihan siinä olla ihan validi pointti siinä, että NHL-kaukalossa pitää osata tunnistaa tilanteet erittäin nopeasti ja tähän ei riitä kyky edes Granlundilla tai Vatasella.

Toimittajat voisivat kuitenkin vaihtaa jo soundia kirjoituksissaan. Tämä Meidän Peli = hidasta pelaamista = Petteri Sihvonen alkaa käydä jo vähän vanhaksi. Meidän peliä lienee ihan turha edes sen kummemmin enää yrittää aukoa sillä osa ei selvästi halua sitä ymmärtää ja toinen puoli ei osaa.

Jalonen vetää kyllä KHL:ssä "ihan" hyvin tällä hetkellä, joten siellä varmaan peluuttaa sitten sitä "nopeaa ja suoraviivaista" jääkiekkoa. Muut suomalaiset "nopean ja suoraviivaisen" jääkiekon lähettiläät onkin laitettu jo kilometritehtaalle. Mahtaa olla sitten Jukka Jalosen persoona vallan mainio.

Mitä taas Leijoniin tulee niin päästään taas tähän hauskaan oravanpyörään jossa heikon menestyksen syyt vaihtelevat aina tarpeen tulleen pelaajamateriaalin ja pelikirjan välillä. Tässä kirjoituksessa syy oli pelikirjassa, ei pelaajissa.

Voi kunpa jääkiekkotoimittajistakin suurempi osa unohtaisi "oikean" jääkiekon ja keskittyisi seuraamaan mitä kentällä oikeasti tapahtuu. Suomalainen pelaajatuotanto on ollut heikkoa mutta yksinomaan Meidän pelin syyttäminen siitä on kyllä jo enemmän koomista kuin näkemyksellistä.

Mikael Granlundin ja Sami Vatasen kohdalla on ihan yhtä relevanttia kysyä johtuuko nykytilanne Meidän pelistä vai Meidän pelin puutteesta nuoruusvuosina? Minulle se kertoo jotain, että pelaajat eivät osaa hahmottaa pelitilanteita kentällä, jollekin muulle se on vain paska pelikirja eikä pelaajissa ole mitään vikaa.

Pelaajien peli mutta sitä pelaavat valmentajat, aina kun ei satu peli kulkemaan.

 

[Osmo Rapeli]

Olennainen ero on mielestäni etenkin puolustajissa. Jos puhutaan hyökkäysalueelle pääsemisestä, Drew Doughty tai Kris Letang osaavat nostaa kiekkoa jalalla ja kuljettaa kiekon yksin tai viisikon tukemana hyökkäysalueelle ja laukaisusektorille. Siis vaikka tilanne olisi kuinka epäedullinen, onnistumisprosentti on parempi kuin suomalaisella peruspakilla.

Lisäksi he osaavat napauttaa kiekon viisikon toisen jäsenen lapaan keskialueelle, omalle siniviivalle tai hyökkäyssiniselle juuri haluamallaan hetkellä. Tämä "reagointi" siis tavallaan ajaa Meidän Pelin "peruuttelun ja odottavan lähdön" vastustajan karvaukseen reagoivan osa-alueen, jos onnistumisen mittarina pidetään keskialueen sumpun ohittamista. Suomella tuota samaa sumppua ohitetaan aloittamalla hyökkäys syöttöketjulla tms. vasta sillä hetkellä kun vastustaja on haavoittuvaisesti ryhmittynyt. Parhailla kanadalaisilla on valmiuksia nähdä ja toteuttaa kyseinen ohitus yksilötaidon avulla.

Ero tulee alempien ketjujen pakkien avauksissa. Siinä suomalainen voi simppelillä ja varmistelevammalla avauspelillä pelata kiekon fiksusti ylös, yleensä useamman syöttösuunnan mahdollisuudella, siinä missä puukäsi kanukkipakki viskaa ennalta-arvattavammin keskialueen laitaan tai heti punaisen kohdalla lämää päätyyn. Nämä tilanteet on vastustajan helppo pelata "pois" iskemällä alueellinen ylivoima kahdella tai kolmella miehellä. Esimerkiksi St. Louis Blues mielestäni pelaa juuri keskialueen katkaisut ihanteellisesti. Valtaosa siellä kiekon vastaanottavista pelaajista on heti 1 vs 3 -tilanteessa. Sama tilanne kääntyy vieläpä helposti kyseisen Blues-kolmion kontrolloiduksi hyökkäykseksi.

MM-kisoissa ja etenkin olympialaisissa homma menee sitten prosenttipeliksi, kun NHL-Kanadan koko pakisto on Doughtyä ja Letangia. Valmiuksia on jopa "pöljemmälläkin pelitavalla". Puhumattakaan siitä, että aina tietyssä prosentissa Suomen päätyyn dumpatuista kiekoista Kanada ehtii kiekkoa fiksustikin pois paineen alta liikuttavien pakkien niskaan nopeudella ja voimalla. Monta virhettä ei tarvita. Samaan aikaan se tarkoittaa kuitenkin sitä, että toisella pelitavalla Suomi altistaisi itsensä vielä enemmän kanukkien nopeuden ja voiman alle haavoittuvaiseksi. Ja tämä on yksi niitä asioita, mikä puoltaa Meidän Peliä. Riskialttiiden tilanteiden minimointi.

 

[J.Grönvall]

Olennainen ero on mielestäni etenkin puolustajissa.

Niinpä, keskeisin pelipaikka koko modernissa jääkiekossa. Pakin roolissa tietysti kohtaavat sekä peliäly, että tekninen taito. Suomessa ei ihan huippupakkeja ole syntynyt pitkiin aikoihin ja toisaalta kun katsoo vaikka Kimmo Timosen tai aiemmin Teppo Nummisen peliä niin juuri se aivan jäätävä peliäly nousee/nousi esiin.

Ne jotka paremmin muistavat Torinon turnauksen niin muistatte myös miten Numminen pelasi esim. kaksinkamppailut. Timonen taas on kaikkinensa minusta loistava puolustaja, osaa hyökätä ja puolustaa, ymmärtää milloin annetaan kova syöttö ja milloin hitaampi, koska lapaan ja koska eteen jne.

Minulle ei aukea se yhtälö, että miten Suomi ei osaa kehittää pakkeja tähän modernimpaan kiekkoon vaan kaikki huippupakkimme ovat vanhan liiton pelaajia, ja Joni Pitkänenkin ehkä vielä 90-lukulaisen kiekon oppilapsi.

 

[obi-wan]

MM-kisoissa ja etenkin olympialaisissa homma menee sitten prosenttipeliksi, kun NHL-Kanadan koko pakisto on Doughtyä ja Letangia. Valmiuksia on jopa "pöljemmälläkin pelitavalla". Puhumattakaan siitä, että aina tietyssä prosentissa Suomen päätyyn dumpatuista kiekoista Kanada ehtii kiekkoa fiksustikin pois paineen alta liikuttavien pakkien niskaan nopeudella ja voimalla. Monta virhettä ei tarvita. Samaan aikaan se tarkoittaa kuitenkin sitä, että toisella pelitavalla Suomi altistaisi itsensä vielä enemmän kanukkien nopeuden ja voiman alle haavoittuvaiseksi. Ja tämä on yksi niitä asioita, mikä puoltaa Meidän Peliä. Riskialttiiden tilanteiden minimointi.

Tummennettuun osaan sen verran että viime aikoina tuo prosentti on ollut melko suuri ja on oikeastaan korostunut kuinka Suomi jää syvemmältä karvaavien jalkoihin ja oman pään peli kusee heti.

Tämä on ollut myös jatkuva ongelma joten herää kysymys miksei reagoiva ja muuntuva pelitapa ole pystynyt muuntautumaan niin että tähän saataisiin ratkaisu.

 

[J.Grönvall]

Tämä on ollut myös jatkuva ongelma joten herää kysymys miksei reagoiva ja muuntuva pelitapa ole pystynyt muuntautumaan niin että tähän saataisiin ratkaisu.

Riippuu taas kerran siitä onko kyse pelitavasta vai pelaamisen laadusta, esim. yksi huono syöttö tietää jo menoa paineen alla. Miten pelaaja on sijoittunut, rintamasuunta jne.

Pelkästään nopeiden lähtöjen lisääminen ei auta mitään. Jos taas pelattaisiin kuten Kanada ja USA niin turpaan tulisi kyllä vieläkin lujempaa, kiitos huonompien pelaajien.

Kyllä pelaajillakin on vastuunsa, vaikka Meidän pelin kohdalla mieluusti syyt vieritetään AINA valmennusjohdon ja pelikirjan niskaan.

 

[obi-wan]

Riippuu taas kerran siitä onko kyse pelitavasta vai pelaamisen laadusta, esim. yksi huono syöttö tietää jo menoa paineen alla. Miten pelaaja on sijoittunut, rintamasuunta jne.

Ja taas ollaan tilanteessa jossa pelitapa on täydellinen, sitä vain toteutetaan väärin.

 

[J.Grönvall]

Ja taas ollaan tilanteessa jossa pelitapa on täydellinen, sitä vain toteutetaan väärin.

Niin tai ei voida tietää pelkästään tästä tekstistä mistä on kyse. Pelitavan toteutushan yleensä on se ratkaisevampi tekijä kuitenkin, ellei valmennusjohto ole aivan kahvilla. Jalosen ja Leijonien kohdalla en näe sitä suurimmaksi syyksi.

Ja yksi vaihtoehto on aina se, että Suomi ei vain yksinkertaisesti pärjää huippumaille, pelitavasta ja pelikirjasta huolimatta. Aina pitää kuitenkin huomioida myös kentällä olevat yksilöt. Tällöin on siis toisarvoista miettiä kutakin lähtöä, lopputulos pysyy samana.

Antaako esim. kiekko suosiolla Venäjälle ja vetää siilipuolustusta, vai koittaa pitää itse kiekkoa ja siten antaa sitä mahdollisimman vähän Venäjälle? Siinä niitä valintoja joita valmentajat tekevät.

 

[Osmo Rapeli]

Tummennettuun osaan sen verran että viime aikoina tuo prosentti on ollut melko suuri ja on oikeastaan korostunut kuinka Suomi jää syvemmältä karvaavien jalkoihin ja oman pään peli kusee heti.

Tämä on ollut myös jatkuva ongelma joten herää kysymys miksei reagoiva ja muuntuva pelitapa ole pystynyt muuntautumaan niin että tähän saataisiin ratkaisu.

Mutu-tuntumalla heittäisin ensiajatuksen, että kehittämisen varaa voisi olla poikittain liikkuvassa kiekossa ja palautuksen painopisteessä. Karvaajia pitäisi olla useampi, että he ehtisivät iskeä Suomen päässä helppoina kolmioina poikittain ees taas liikkuvaan kiekkoon, ainakin helpommin kuin ajoittaiseen seisoskeluun.

Pitääkö laiturien tai sentterin osuutta lähdöissä lisätä? Pointtinani se, että nopeasti liikkeeseen pelattavan kiekon ei tarvitse liikkua suoraan pois keskialueelle. Tai palautusten painopistettä saataisiin entistä enemmän B-pisteen ja oman sinisen välille ja puolenvaihtoon? Se "oikeaa avaushetkeä" odottava elementti säilyisi, mutta paikka vaihtuisi.

Ja tokihan noita elementtejä pelissä jo on, mutta se mitä eniten tehdään, ei saa jäädä ennalta-arvattavaksi.

 

[eagle]

Voi kunpa jääkiekkotoimittajistakin suurempi osa unohtaisi "oikean" jääkiekon ja keskittyisi seuraamaan mitä kentällä oikeasti tapahtuu. Suomalainen pelaajatuotanto on ollut heikkoa mutta yksinomaan Meidän pelin syyttäminen siitä on kyllä jo enemmän koomista kuin näkemyksellistä.

Mikael Granlundin ja Sami Vatasen kohdalla on ihan yhtä relevanttia kysyä johtuuko nykytilanne Meidän pelistä vai Meidän pelin puutteesta nuoruusvuosina? Minulle se kertoo jotain, että pelaajat eivät osaa hahmottaa pelitilanteita kentällä, jollekin muulle se on vain paska pelikirja eikä pelaajissa ole mitään vikaa.

Vähän kuin täällä palstalla syytetään vain Nuorta Suomea pelaajatuotannon tyrehtymisestä?

Itse en koe ongelmaksi Meidän, heidän tai teidän Peliä, vaan sen että liian nuorena pelaajat ohjeistetaan pelaamaan liian orjallisesti tietyllä tavalla. Tai sekin tietenkin riippuu millä tavalla ohjeistetaan. Mutta tässä tarkoitan sitä tapaa jossa pelaajalle kerrotaan että mihin kiekko laittaa avatessa, mihin keskialueella tai mihin höykkäysalueella. Kun sen sijaan pitäisi opettaa pelaaja itse ymmärtämään, hahmottamaan ja reagoimaan että mitä sillä kiekolla pitää erilaisessa tialnteessa tehdä.

Valmentajan on helppo opettaa että "kun kiekko on täällä, syötä se Janille" tai pahimmassa tapauksessa vielä huutaa kokoajan ohjeita mihin sitä syöttää.

Valmentajan tehtävä olisi siis oppia ymmärtämään, havainnoimaan ja reagoimaan. Eikä vain pelaamaan kuten on tehokkainta tai parasta tai miten valmentaja haluaa. Tämä on hyvin suuri ongelma Suomessa valmennuksessa, useammassakin lajissa. Ja tällöin tulee sitten helposti niitä muuten hyviä junioreita, mutta pelikäsitykseltään ja reagointikyvyltään ei ehkä niin hyviä kun voisi.

 

[J.Grönvall]

Vähän kuin täällä palstalla syytetään vain Nuorta Suomea pelaajatuotannon tyrehtymisestä?

Itse en koe ongelmaksi Meidän, heidän tai teidän Peliä, vaan sen että liian nuorena pelaajat ohjeistetaan pelaamaan liian orjallisesti tietyllä tavalla. Tai sekin tietenkin riippuu millä tavalla ohjeistetaan. Mutta tässä tarkoitan sitä tapaa jossa pelaajalle kerrotaan että mihin kiekko laittaa avatessa, mihin keskialueella tai mihin höykkäysalueella. Kun sen sijaan pitäisi opettaa pelaaja itse ymmärtämään, hahmottamaan ja reagoimaan että mitä sillä kiekolla pitää erilaisessa tialnteessa tehdä.

Valmentajan on helppo opettaa että "kun kiekko on täällä, syötä se Janille" tai pahimmassa tapauksessa vielä huutaa kokoajan ohjeita mihin sitä syöttää.

Valmentajan tehtävä olisi siis oppia ymmärtämään, havainnoimaan ja reagoimaan. Eikä vain pelaamaan kuten on tehokkainta tai parasta tai miten valmentaja haluaa. Tämä on hyvin suuri ongelma Suomessa valmennuksessa, useammassakin lajissa. Ja tällöin tulee sitten helposti niitä muuten hyviä junioreita, mutta pelikäsitykseltään ja reagointikyvyltään ei ehkä niin hyviä kun voisi.

Nuori Suomi on ollut isossa roolissa mutta ei ainoa syy vaikka populistisimmat niin haluavatkin sanoa. On se kuitenkin vähän eri asia kuin syyttää yhtä pelikirjaa rakenteellisista ongelmista.

Viimeiseen kappaleeseen liittyen en keksi tällä hetkellä juuri parempaa tapaa opettaa jääkiekkoa kuin juuri Meidän peli. Se kun ei poissulje mitään. Se on sitten ikuisuuskysymys, että painotetaanko junioreissa voittamista vai sitä yksilön kehittämistä tuloksesta välittämättä. Minä en näitä kahta (voittamista ja kehittymistä) osaa erottaa mutta ymmärrän toisenkin näkökulman.

Tärkeintä olisi kuitenkin luoda suomalainen tapa toimia. Meiltä selkeästi edelleen puuttuu identiteetti, eikä tämä koske ainoastaan jääkiekkoa.

 

[eagle]

Se kun ei poissulje mitään. Se on sitten ikuisuuskysymys, että painotetaanko junioreissa voittamista vai sitä yksilön kehittämistä tuloksesta välittämättä. Minä en näitä kahta (voittamista ja kehittymistä) osaa erottaa mutta ymmärrän toisenkin näkökulman.

Joka kerta kun kentälle mennään on tavoite voittaa tai pitäisi olla. Sen sijaan valmentajan ei tule yrittää voittamisen todennäköisyyttä maksimoivan. Nopein tapa voittaa kun on välttää virheitä(junioripeleissä, kuten osittain aikuisissakin ne ovat suurin syy maaleihin).

Eli pelaajien tulee tahtoa voittoa, mutta valmentajan tavoite tulee olla kehittää yksilöä. Tällöin joskus voi tulla sen takia turpiin, että joukkue ottaa riskejä joita ei voiton tavoitellessa otettaisi.

Ja jos puhutaan varsinkin vaikkapa 7-11vuotiaista niin tärkein peli mitä opettaa on se että pelaajat sisäistävät mitä tehdä 1vs1, 2vs1, 2vs2 tilanteissa kentällä. Näistähän koko peli koostuu kentällä.

Siitä ollaan samaa mieltä että pitäisi olla joku tavoite(tai identiteetti) valmentamisella. Eli siis se että valmennettaisiin junioria niin että lähdetään antamaan pienestä saakka työkaluja kehittyä kohti sitä aikuispeliä, jossa sitten voi pelata vaikka sitä Meidän Peliä.

 

[LaTe_Show]

Joka kerta kun kentälle mennään on tavoite voittaa tai pitäisi olla. Sen sijaan valmentajan ei tule yrittää voittamisen todennäköisyyttä maksimoivan. Nopein tapa voittaa kun on välttää virheitä(junioripeleissä, kuten osittain aikuisissakin ne ovat suurin syy maaleihin).

Eli pelaajien tulee tahtoa voittoa, mutta valmentajan tavoite tulee olla kehittää yksilöä. Tällöin joskus voi tulla sen takia turpiin, että joukkue ottaa riskejä joita ei voiton tavoitellessa otettaisi.

Erittäin, erittäin hyvä kirjoitus toveri eagle:lta.

Sen verran lisään, että meidän juniorivalmentajien tehtävä on vielä kannustaa näitä junioreita ottamaan riskejä ja kokeilemaan uusia taitoja ja temppuja.

 

[Ruoppaaja]

Luin paperiversiosta Selänteen haastattelun läpi ja nettiversion lisäksi sieltä jäi mieleen, että taktiikat joutaa nhl:ssä romukoppaan ja peli perustuu reagointiin. Valmentajalle jää toisin sanoen rooli vain herättelijänä ja harjoitusten vetäjänä / suunnittelijana. Tämä yhdistettynä siihen, ettei rapakon puolella päävalmentaja ole läheskään aina jäällä, tulee mieleen, että miksi siellä on yleensäkään on valmentajaa. Tai miksi Anaheimilla ei ole viiteen vuoteen oikein kulkenut.

Teemu nuorten maajoukkueen valmentajaksi, niin jatkettaisiin Raimo Helmisen valitsemalla linjalla: "Ei yritetty tarpeeksi... Ei oltu hereillä... Ei haluttu voittaa".

Teemu! Älä ala ikinä valmentamaan. Muuten seuraavan sukupolven kiekkoilijat luulevat, että sä puhut kiinaa.

 

[J.Grönvall]

Joka kerta kun kentälle mennään on tavoite voittaa tai pitäisi olla. Sen sijaan valmentajan ei tule yrittää voittamisen todennäköisyyttä maksimoivan. Nopein tapa voittaa kun on välttää virheitä(junioripeleissä, kuten osittain aikuisissakin ne ovat suurin syy maaleihin).

Eli pelaajien tulee tahtoa voittoa, mutta valmentajan tavoite tulee olla kehittää yksilöä. Tällöin joskus voi tulla sen takia turpiin, että joukkue ottaa riskejä joita ei voiton tavoitellessa otettaisi.

Ja jos puhutaan varsinkin vaikkapa 7-11vuotiaista niin tärkein peli mitä opettaa on se että pelaajat sisäistävät mitä tehdä 1vs1, 2vs1, 2vs2 tilanteissa kentällä. Näistähän koko peli koostuu kentällä.

Siitä ollaan samaa mieltä että pitäisi olla joku tavoite(tai identiteetti) valmentamisella. Eli siis se että valmennettaisiin junioria niin että lähdetään antamaan pienestä saakka työkaluja kehittyä kohti sitä aikuispeliä, jossa sitten voi pelata vaikka sitä Meidän Peliä.

Niin, olisi kyllä hienoa päästä katsomaan vaikka saksalaista tai italialaista juniorikoutsaamista, tai esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan lätkäkoutsaamista. Siis siinä, että kuinka paljon junnut pelaavat "orjallisesti" yhtä pelitapaa ja mistä asti. Jotain muualla tehdään toisin, koska on se peli-identiteetti ja tulee aina uusia pelaajia jotka osaavat pelata sillä tavalla. Joskus vain tuntuu siltä, että Suomessa puhutaan liikaa kaikesta pelaavuudesta, luovuudesta ja sellaisesta, ilman, että oikein ymmärretään mistä niissä on oikeasti kysymys.

Kyllä se Barca, Bayern München tai perinteisesti italialaiset futisjoukkueet ovat hallinneet kollektiivisen pelaamisen erinomaisesti, mutta ovat myös pelipaikkakohtaisesti erinomaisia. Jos ajattelee ihan vaikka Barcan "luovuutta" niin sehän on juuri erittäin kurinalaisen pelaamisen tulosta, samoin tällä kaudella ovat pistäneet silmään juuri Bayern, Ajax ja Dortmund samasta syystä.

Minä en nyt tiedä miten junnukoutsit opettavat yksittäisiä pelitilanteita mutta eihän virheen välttäminenkään tietenkään pelin kannalta väärin ole. Ehkä se pitäisi osata opettaa niin, että juuri tietyissä tilanteissa niitä ei pidä tehdä. Mene ja tiedä.

Yritys ja erehdys on paras oppikeino mutta ehkä itse näkisin senkin enemmän pienpelien ja oman ajan pelaamisen myötä tulevana asiana. Sitten kun ollaan joukkueena kentällä niin pelataan hyvää kollektiivista peliä miten koutsi nyt milloinkin haluaa.

Pelaamisen taitoa ja luovuutta on haluttu jo pitkään suomalaisessa palloilussa mutta tuntuu, että taitotaso on vain heikentynyt vuosien myötä. Eli paradoksaalisesti ne 90-lukulaiset lätkänpelaajat ja miten milloinkin kehittyneet futarit ovat itse asiassa olleet jopa luovempia ja pelaavampia. Onhan se niin, että esimerkiksi Jari Litmanen ei olisi voinut olla taitava pelin rytmittäjä jos hän ei olisi ymmärtänyt muotoa ja luonnollisesti rytmiä. Siihen päälle kun on laittaa kova yksilötaito niin syntyy jo hyvä futaaja.

Sitten toinen hauska pohdinnan aihe on juuri se barcalaisuus ja varsinkin La Masian kautta kasvaneet pelaajat. Keskenään he ovat ehkä maailman parhaita mutta yksinään välttämättä ei. Kumpi sitten on olennaisempi asia?

Naapurimaassa Ruotsissakin on erinomainen maajoukkue, joka on usein enemmän kuin osiensa summa. Suomessa tilanne valitettavan usein on se, että käy juuri päinvastoin -> ei ole suomalaista pelitapaa mihin nojata ja minkä päälle nopeasti rakentaa taktiikka.

Minä esimerkiksi olisin aikanaan lähtenyt jatkamaan Hodgsonin linjoilla mutta muualla haluttiin toisin ja palata jälleen "pelaavaan" ja "luovaan" futikseen. Hodari kuitenkin nimenomaan onnistui organisoimaan joukkueen nopeasti ja sai sen pelaamaan vahvuuksillaan. On sääli ettei suomalainen futiskulttuuri osannut sitä arvostaa.

EDIT. Ehkä siis valmentajan pitää osata pakottaa pelaaja valintatilanteisiin ja vielä niin, että ne vaihtelevat. Tässäkin taustalla kuitenkin joku päämäärä, eli joukkueen pelifilosofa. Jotain tavoitetta vastenhan kaikki teot on opetettava.

 

[Wäinö#16]

Teemu! Älä ala ikinä valmentamaan. Muuten seuraavan sukupolven kiekkoilijat luulevat, että sä puhut kiinaa.

Eiköhän se ole selvä juttu, että Selännettä ei valmentajana tulla näkemään, paitsi sitten ehkä yksilövalmentajana, jollaisena olisi varmasti paljon annettavaa maalinteon saralla. Maalinteko on nimenomaan hyvin paljon tuota reagointia ja selkäydinpelaamista sekä paljon myös sitä peliälyä.

Aika erikoinen haastattelu ylipäänsä ja jotain omaa agendaansa toimittajat ovat yrittäneet sillä edistää. Kun asettaa kysymykset tarpeeksi hölmösti, niin totta kai voidaan vääntää sitten minkälaiset otsikot tahansa, jotka tukee juuri sitä omaa (idioottimaista) asiaa.

 

[Osmo Rapeli]

Detroit Red Wings on myös yksi pelitavan ja valmennuksen merkitystä puoltava esimerkki. Joukkueessa lopettaa sen tärkein puolustaja Nicklas Lidström, eräs NHL:n kaikkien aikojen parhaista puolustajista. Viimeinen kausi ei ollut ihan yhtä MVP-täysosuma kuin jotkut aiemmat, mutta eipä tuo paljon joukkueen tuloksessa näy. Ja jos joku väittää, että Detroit pärjäisi vuodesta toiseen lähellekään yhtä hyvin joku dump and chase ruorissaan, suosittelen lääkkeiden tarkennusta. Syy, miksi Babcock ei saa kenkää edes tappioita perseessään, on se, että parempaa ei ole tarjolla.

Niin ja samaan hengenvetoon totean, että tiukka pelitapa ei edelleenkään tarkoita yksilönvapauden tai -kehittymisen karsimista. Tämä ei ole mustavalkoinen joko/tai.

Crosby ja Malkin tekevät huikeita pistemääriä, vaikka joukkueen pelitapa on mitä on. Entä jos he olisivat Babcockin alaisuudessa? Väitän, että pisteitä ja menestystä tulisi äkkiä 10-15 p ja yksi sormus enemmän.

Nuori Suomi ja vastaavat vaikuttavat sitten enemmän siihen, onko meillä maajoukkuetason kärkipelaajia 15 vai 60. Ruotsilla on nyt "60", ja siihen päälle huippuyksilöitä. Sekään ei silti takaa, että joukkue pärjäisi joka vuosi arvokisoissa sen kummemmin kuin Suomi stabiilin kehittyvällä pelitavalla Suomi.

 

[steepler]

Luin paperiversiosta Selänteen haastattelun läpi ja nettiversion lisäksi sieltä jäi mieleen, että taktiikat joutaa nhl:ssä romukoppaan ja peli perustuu reagointiin. Valmentajalle jää toisin sanoen rooli vain herättelijänä ja harjoitusten vetäjänä / suunnittelijana.

Nämä jutut ovat erittäin hankalia tulkittavia kun puhutaan jotain epämääräisttä reagoinnista jota kukaan ei varsinaisesti yksityiskohtaisesti määrittele.

Kuitenkin fakta on että NHL noudatetaan taktiikoita, sitä en tiedä organisoiko valmentaja peliä vain onko se aina pelaajien itsensä itseorganisoimaa tai sattumanvaraisesti muodostuu pelaajien reagoinnista, mutta eri joukkueiden peleistä on kuitenkin tunnistettavissa että tiettyjä asioita noudatetaan useassa pelissä.

Kuuluisia viivelähtöjäkin pelataan, on puhdasta valehtelua väittää että ei pelata, niitä organisoidaan monesti erilailla (määrällisesti toki myös pelataan vähemmän) kuin esimerkiksi Jalonen mutta niitä silti pelataan.

 

[siffa]

Kuuluisia viivelähtöjäkin pelataan, on puhdasta valehtelua väittää että ei pelata, niitä organisoidaan monesti erilailla (määrällisesti toki myös pelataan vähemmän) kuin esimerkiksi Jalonen mutta niitä silti pelataan.

Viivelähtöjä tosiaan esiintyy NHL:ssä. Myös hidastamisia pakki-pakki-pakki.. sekä palautuksia on NHL-joukkueiden valmentajien pelikirjoissa. Näitä kaikkia on ollut nähtävissä myös Anaheimin peleissä jonkun verran. Ehkä kuitenkin Anaheimin nopeaa, pystysuunnan pelitapaa kuvastaa Dallas-Anaheim peli 9.2.2013, jossa Anaheimin koko ottelun HVP-luvut olivat 1+1+6=8. Suomessa tuon tapaisesti pelaa Jarno Pikkaraisen Jukurit, jolla eilen Kouvolassa oli Mestisfinaalissa HVP-lähtöjä koko ottelussa 1+1+1=3.

 

[Ikurin Vireä]

Nämä jutut ovat erittäin hankalia tulkittavia kun puhutaan jotain epämääräisttä reagoinnista jota kukaan ei varsinaisesti yksityiskohtaisesti määrittele.

Kuitenkin fakta on että NHL noudatetaan taktiikoita, sitä en tiedä organisoiko valmentaja peliä vain onko se aina pelaajien itsensä itseorganisoimaa tai sattumanvaraisesti muodostuu pelaajien reagoinnista, mutta eri joukkueiden peleistä on kuitenkin tunnistettavissa että tiettyjä asioita noudatetaan useassa pelissä.

Kuuluisia viivelähtöjäkin pelataan, on puhdasta valehtelua väittää että ei pelata, niitä organisoidaan monesti erilailla (määrällisesti toki myös pelataan vähemmän) kuin esimerkiksi Jalonen mutta niitä silti pelataan.

Tuo tarttui itsellänikin silmään jutusta ensimmäisenä. Olen katsellut tällä kaudella paljonkin NHL-pelejä, ja kyllä siellä ihan ne kaikki samat elementit ovat käytössä kuin täälläkin. Ehkä ne sitten ovat pelaajien tilanteen tunnistamista ja reagointia "Meidän pelin" sijaan, mutta kyllä siellä palautellaan ja heitetään pakki-pakki -syöttöjä, avataan välillä suoraan eteenpäin ja niin edelleen.

Osaltaan tässä on ehkä samaa asennetta kuin Raipen kommenteissa oli valmennusaikanaan. Riittävän kokenut ja peliälykäs kaveri ei tarvitse pelitapaa tunnistaakseen ja osatakseen pelata noita tilanteita, eikä välttämättä tajua, että kaikilla ei ole yhtä tiukasti selkäytimessä kyky reagoida oikein tilanteisiin. Raipe pelaajana tajusi olla puskematta yksin päätään puolustusmuuriin, vaikka ohje olisi pelata pystysuunnan kiekkoa. Valmentajilla taas pitää olla analyyttinen kyky ymmärtää, miten muutkin kuin Raipe ja Teemu saadaan tekemään kentällä oikeita ratkaisuja. Paras henkilö tuon opettamiseen ei välttämättä ole se, jolle oikeat ratkaisut kentällä tulevat vaistonvaraisesti.

 

[Wäinö#16]

Osaltaan tässä on ehkä samaa asennetta kuin Raipen kommenteissa oli valmennusaikanaan. Riittävän kokenut ja peliälykäs kaveri ei tarvitse pelitapaa tunnistaakseen ja osatakseen pelata noita tilanteita, eikä välttämättä tajua, että kaikilla ei ole yhtä tiukasti selkäytimessä kyky reagoida oikein tilanteisiin.

Näin juuri ja tämä pitäisi myös toimittajien tajuta kun haastattelevat pelaajia. Esim. Erik Karlsson sanoi Suomessa ollessaan suurinpiirtein ettei ole ikinä tajunnut mitään valmentajien taktiikoista ja silti kaveri pelaa täysin suvereenisti ja tekee koko ajan vain oikeita ratkaisuja pelin kannalta.

Ehkä se on niin, että parhaat valmentajat tulee keskinkertaisista pelaajista, koska joutuvat tällöin enemmän pohtimaan kollektiivin merkitystä ja kompensoimaan ylivertaisten ominaisuuksien puutetta. Sitten taas jonkun Helmisen tai Gretzkyn intuitioon perustuvan pelin vieminen valmennettavaan joukkueeseen on mahdoton tehtävä.

 

[eagle]

Kyllä se Barca, Bayern München tai perinteisesti italialaiset futisjoukkueet ovat hallinneet kollektiivisen pelaamisen erinomaisesti, mutta ovat myös pelipaikkakohtaisesti erinomaisia. Jos ajattelee ihan vaikka Barcan "luovuutta" niin sehän on juuri erittäin kurinalaisen pelaamisen tulosta, samoin tällä kaudella ovat pistäneet silmään juuri Bayern, Ajax ja Dortmund samasta syystä.

Minä en nyt tiedä miten junnukoutsit opettavat yksittäisiä pelitilanteita mutta eihän virheen välttäminenkään tietenkään pelin kannalta väärin ole. Ehkä se pitäisi osata opettaa niin, että juuri tietyissä tilanteissa niitä ei pidä tehdä. Mene ja tiedä.

EDIT. Ehkä siis valmentajan pitää osata pakottaa pelaaja valintatilanteisiin ja vielä niin, että ne vaihtelevat. Tässäkin taustalla kuitenkin joku päämäärä, eli joukkueen pelifilosofa. Jotain tavoitetta vastenhan kaikki teot on opetettava.

Otetaan tähän nyt kiinni jalkapallon suhteen, mutta kaikki pätee enemmän tai vähemmän suoraan niin jääkiekkoon, kuin vaikka koripalloonkin. Eli Barcelonassa kaiken perusta on se että a)hallitaan pallo b)havainnoidaan kentällä c)tehdään ratkaisuja havainnoinin perusteella.

Eli kuten sinä tuossa editissä sanotkin niin homman yhdin on se että valmentaja osaa valmentaa niin että pelaaja joutuu ratkaisemaan erilaisia ongelmatilanteita pelissä. 7-vuotiaalla se voi olla mallia "minne kuljetan" 9-vuotiaalla "kuljetanko vai syötänkö" ja 11-vuotiaalla sitten "minne suuntaan pallon pitäisi liikkua että siitä olisi hyötyä eniten joukkueelleni". Nämä noin kärjistetysti ja ihan vain esimerkkinä. Valmentajan tehtävä on luoda sitten harjoitteet jossa nämä asiat tulevat pelaajille tutuiksi, oman oivalluksen ja sisäistämisen kautta.

Tästä päästään nyt tuohon sinun "eihän virheidän välttäminenkään väärin ole". Olet oikeassa, jos puhutaan aikuisista tai vanhoista junioreista. Kuitenkin jos puhutaan vaikkapa 9-vuotiaasta, niin hänen maailmansa on hyvin erilainen. Samoin hänen urheilusta havainnoimat asiansa ovat hyvin erilaiset. Ei sen ikäinen vielä osaa havannoida niin kattavasti että osaisi miettiä tarkasti milloin pitäisi ottaa riskiä ja millon ei. Vaan sen ikäisen pitää uskaltaa ottaa käytännössä aina riskiä. Se kuitenkaan ei enää tarkoita 9-10 vuotiaalla että väkisin kuljetetaan palloa(tai kiekkoa) vaan sen ikäisellä sen pitäisi olla sitä että "kuljetan jos on tyhjää tilaa, syötän jos kaveri on paremmassa paikassa".

Pelaajan kehittyminen ja "rakentaminen" on kuin taloa tekisi, ei sitä kerralla voi kaikkea tunkea paikalle, vaan homma pitää tehdä pala palalta. Niin että otetaan huomioon lapsen ikä, kehitystaso ja myös mm. herkkyyskaudet.

Itse olen aika paljonkin tutustunut Horst Weinin(vaikuttanut mm. Barcelonassa, Arsenalissa ja Juventuksessa) materiaaliin, jossa hyvin perehdytään juuri siihen että pelaajan pitää itseä oppia, valmentajan tehtävä on ohjata tuolla tiellä. Ei siis ladella suoraan mitä tehdä ja mitä ei, vaan opastaa ymmärtämään mitä tehdä, miksi ja milloin. Weinin yksi kirja on muistaakseni Espanjassa paikallisen Palloliiton virallinen opuskin. Jos jotain tuo kyseinen opus kiinnostaa, niin voin suositella lämpimästi ja laittakaa vaikka yv:tä. En viitsi alkaa "mainostamaan" tuotetta. Kirja löytyy siis englannin kielellä, ei suomeksi.

 

[Osmo Rapeli]

Otetaan tähän nyt kiinni jalkapallon suhteen, mutta kaikki pätee enemmän tai vähemmän suoraan niin jääkiekkoon, kuin vaikka koripalloonkin. Eli Barcelonassa kaiken perusta on se että a)hallitaan pallo b)havainnoidaan kentällä c)tehdään ratkaisuja havainnoinin perusteella.

Ja d) tehdään noita kaikkea myös useamman pelaajan ryhminä, puolustaessa ja hyökätessä. Joka hyppää jo ns. selkeästi pelitavan puolelle. Kuinka ryhmänä esimerkiksi lyödään paine 3 vs. 1 -tilanteiden luomiseen. Jolla taas paikataan esimerkiksi yksilön heikkouksia.

Joku Arjen Robben on esimerkki äärimmäisen taitavasta pelaajasta, josta saadaan paljon enemmän irti kun pelitapa on kunnossa, eikä Robben yritä yksin puskea muuriin. Onnistunut sata kertaa yksinkin, mutta prosentit ovat erilailla hänen puolellaan, kun Bayern pelaa kehittyneemmällä pelitavalla.

 

[siffa]

Seuraavan kerran, kun iltapäivälehtien jääkiekkotoimittajat kyselevät Teemu Selänteeltä pelitavoista, he voisivat kysyä Teemulta hänen mielipidettään Jokereiden pelitavasta. Tänään ennen Jokerit-HPK ottelua runkosarjan voiton jo varmistaneen Jokereiden valmentaja Lämsä kertoi, että illan pelin päätarkoitus on viedä omaa pelitapaa eteenpäin, pelata Jokeri-identiteetin mukaan. Tilastoin ottelusta molempien joukkueiden HVP:t: Jokerit erittäin 1+7+16=24, 1+5+3=9 ja 3+8+7=18; HPK erittäin 1+7+7=15, 2+2+2=6 ja 0+4+3=7. Jokerit lähti näillä Teemun ja monien muiden jääkiekkoihmisten arvostelemilla viivelähdöillä siis 20 kertaa ottelun aikana, mikä yllättäen on juuri se optimaalinen Meidän Pelin luku, mistä Jukka Jalonenkin on puhunut Meidän Pelin yhteydessä.