Pelitapakeskustelu

[Nwoke]

Playoffeissa se ei riitä sarjan voittoon, joten siinä mielessä se on väärä. Ja kyllä se ihan tässä reaalimaailmassakin toimii, että kiekottelemalla puret sen paineen. Siinä on ajatuksena juuri se, että tapetaan se momentum ja varsinkin vieraskentällä sillä on aivan mieletön vaikutus molempien peliin.

Esimerkiksi JYP on ollut jo Risto Dufvan päivistä asti vaarallinen kääntämään peliä lyhyellä kentällä, eli kiekkoa ei tosiaan ehdoin tahdoin kannata luovuttaa puoleen kenttään. Ässiä vastaan tiivis ja tylsä keskialueen trap on ensimmäinen ase, sitten tulevat nämä perinteiset kaksinkamppailut ynnä muut itsestäänselvyydet.

Se on minun pelilogiikaani vastaan, että tämä roiskiminen väsyttäisi karvaavan joukkueen, minä näen asian juuri toisinpäin eli joukkue joka joutuu jatkuvasti reagoimaan väsyy nopeammin. Siksi aina sanotaan, että on tärkeää pystyä pelaamaan omaa peliä

JYPin ja yleensäkin pelin kääntäminen on jotain aivan muuta kuin purkukiekon jälkeinen hyökkäys. Pelin kääntäminen alkaa siitä, kuin vastustajan hyökkäys menettää kiekon keskialueella/siniviivalla tai jopa hyökkäysalueella, jolloin "JYP" lähtee monin miehen voimin kohti hyökkäysuuntaa ja samaan aikaan kiekon menettänyt joukkue on useimmiten luistelusuunnassa kohti hyökkäyspäätyä, joka aiheuttaa omat haasteensa ehtiä puolustusasemiin vastustajan mennessä jo kovaa vauhtia kohti toista päätyä.

Ei tämä roiskiminen suoraan väsytä sitä vastustajaa, se on vain yksi lääke vastustajaa vastaan joka pelaa karvauspeliään korkealla tasolla. Kiekollinenpeli on omissakin papereissa kaiken perusta, mutta purkukiekkojen lyöminen tietyillä hetkillä on oiva ase. Vähän sama kuin jalkapallossa joku pitkäpallo voi välillä toimia loistavasti, mutta ei sitä tarvitse koko aikaa viljellä.

Ihanteellinen purkukiekko tulee pleksin kautta ikävänä pomppuna vastustajan siniviivalle, jossa pakki joutuu lyömään kiekon takaisin vastustajan päätyyn, kunhan purkukiekon antanut joukkue osaa paineistaa välittömästi. Hyökkääjät ovat useimmiten paluumatkalla ykkösvaiheen karvauksesta ja mikäli he ovat jo ehtineet pois paitsiosta, niin ainakaan täydestä vauhdista sinne päätyyn ei uudestaan ehditä - luistelumatkat pitenee ja energiaa kuluu. Tästä usein seuraa se, että karvaus ei ole toisessa vaiheessa enää niin aggressiivinen, koska pelaajat eivät ehdi karvaamaan ajoissa ja ronkun heittänyt joukkue saa rauhoittaa peliä sekä rakentaa sen kuuluisan hitaan lähdön. Tappaa se kiekottelukin vastustajan paineen ja sen pahimman momenttumin, mutta siinä on suuri riskitaso mikäli vastustaja osaa karvata hyvin ja koko joukkueella.

Tapparaa kun olet seurannut todella paljon, niin omaan silmään on häirinnyt nimenomaa se, että kotipeleissä joukkue pyrkii liikaa kiekottelemaan omassa päässä, joka on aiheuttanut paljon kiekon menetyksiä ja pitkiä pyörityksiä vastustajalle. On tietenkin hyvä, että kiekollista peliä harjoitellaan, mutta saisi siihen harjoitteluvaiheeseenkin enemmän kuulua niiden jutilaronkkujen heittely tukalissa tilanteissa. Meinataanko pudotuspeleissä jatkaa samalla tyylillä, vai meneekö peli riskittömämpään suuntaan? Ainakin tilanteiden tunnistuksessa povaan ongelmia, jos aletaan riskittömästi välillä purkamaankin, koska tuntuu että koko runkosarja on pyritty kiekottelemalla tuomaan peliväline pois omalta alueelta. Myös tunnetaso tuntuu olevan välillä hukassa, joka on ainakin osittain seurausta tästä oman alueen seisovin jaloin tapahtuneista kiekotteluyrityksistä.

Miten itse lähtisin pelaamaan Poriin Ässiä vastaan? Alkuun todella riskitöntä oman alueen kiekkoa, kova prässi keskialueella ja vastustajan päädyssä. Näin vastataan vastustajan kovaan luisteluun ja saadaan tunnetaso Isönmäen vaativalle tasolle. Pelin edetessä aletaan pelaamaan enemmän kiekollista mikäli vastustaja siihen antaa vähänkin tilaa. Ei sitä kiekollista peliä tarvitse kolmea erää Porissa harjoitella.

Muokataan vielä sen verran, että Ässiä vastaan ei pidä liikaa passivoitua keskialueella träppiin, vaan paineistaa patapaitojen puolustusta mikäli vain oma pelaajamateriaali antaa siihen mahdollisuuden.

 

[J.Grönvall]

JYPin ja yleensäkin pelin kääntäminen on jotain aivan muuta kuin purkukiekon jälkeinen hyökkäys. Pelin kääntäminen alkaa siitä, kuin vastustajan hyökkäys menettää kiekon keskialueella/siniviivalla tai jopa hyökkäysalueella, jolloin "JYP" lähtee monin miehin voimin kohti hyökkäysuuntaa ja samaan aikaan kiekon menettänyt joukkue on useimmiten luistelusuunnassa kohti hyökkäyspäätyä, joka aiheuttaa omat haasteensa ehtiä puolustusasemiin vastustajan mennessä jo kovaa vauhtia kohti toista päätyä.

Peli kääntyy aina kun kiekon suunta muuttuu. Tällöin on ihan sama missä se kiekko menetetään ja ollanko hyökkäämässä, eli itse kiekollisena. Sinä puhut vähän enemmän nyt vastahyökkäämisestä. Purkukiekkohan on myös "hyökkäys" tietyssä mielessä, pelin virtauksen kannalta.

Ihanteellinen purkukiekko tulee pleksin kautta ikävän pomppuna vastustajan siniviivalle, jossa pakki joutuu lyömään kiekon takaisin vastustajan päätyyn, kunhan purkukiekon antanut joukkue osaa paineistaa välittömästi.

Nyt tietenkin looginen kysymys kuuluu, että mikä tai kuka luo sen paineen tälle puolustajalle? Toinen joukkue on purkanut kiekon pois, mikä hyvin suurella todennäköisyydellä tarkoittaa, että sen viisikko kokonaan omalla alueella, ehkä vielä suht syvällä. Puolustajan on helppo antaa pakki-pakki ja peli saadaan nopeasti taas syvälle toiseen päähän. Se on fakta, että yhdellä tai kahdella pelaajalla ei kiirettä saada sille pakille millään, ellei tosiaan tule ihan uskomattomia nokialaisia purkukiekkoja.

Vai tarkoitatko, että kiekko jää jo hyökkäyssiniselle pyörimään?

Tapparaa kun olet seurannut todella paljon, niin omaan silmään on häirinnyt nimenomaa se, että kotipeleissä joukkue pyrkii liikaa kiekottelemaan omassa päässä, joka on aiheuttanut paljon kiekon menetyksiä ja pitkiä pyörityksiä vastustajalle. On tietenkin hyvä, että kiekollista peliä harjoitellaan, mutta saisi siihen harjoitteluvaiheeseenkin enemmän kuulua niiden jutilaronkkujen heittely tukalissa tilanteissa. Meinataanko pudotuspeleissä jatkaa samalla tyylillä, vai meneekö peli riskittömämpään suuntaan? Ainakin tilanteiden tunnistuksessa povaan ongelmia, jos aletaan riskittömästi välillä purkamaankin, koska tuntuu että koko runkosarja on pyritty kiekottelemalla tuomaan peliväline pois omalta alueelta. Myös tunnetaso tuntuu olevan välillä hukassa, joka on ainakin osittain seurausta tästä oman alueen seisovin jaloin tapahtuneista kiekotteluyrityksistä.

Tuota esiintyi alkukaudesta, Tapparahan on parhaimmillaan aivan huikea joukkue rytmittämään peliä. Ja nimenomaan pelitilanteiden tunnistamisessa se on ottanut valtavia harppauksia syksystä. Rautakorpi mahdollisesti ohjeisti yksinkertaistamaan avauspeliä ja mm. Kurtis Fosterin esimerkki oli varmasti kullanarvoinen joukkueelle, juuri oikea-aikaisten purkujen ansiosta.

Tokihan kiekkokontrolli tekee sen, että joskus kiekko menetetään mutta kuten Johtavakin on todennut, niin silloin oma viisikko on TEORIASSA jo hyvissä puolustusasemissa.

Tunnetasossa ei ole ollut ongelmia kuin ajoittain mutta se on luonnollista jokaisella joukkueella. Esimerkiksi tiistaina Tappara suorastaan murskasi HPK:n vieraskentällä, pelaten ihan täysiveristä kiekkokontrollia ja myös kamppailupelaaminen osoitti, että tunnetaso oli kohdallaan. Samaa on nähty aiemmin mm. Jokereita vastaan, joskin taktisesti hyvin erilaisella pelikirjalla.

Tappara on vaikea vastustaja sillä se ei tunnu hätkähtävän oikein mitään tilannetta.

Miten itse lähtisin pelaamaan Poriin Ässiä vastaan? Alkuun todella riskitöntä oman alueen kiekkoa, kova prässi keskialueella ja vastustajan päädyssä. Näin vastataan vastustajan kovaan luisteluun ja saadaan tunnetaso Isönmäen vaativalle tasolle. Pelin edetessä aletaan pelaamaan enemmän kiekollista mikäli vastustaja siihen antaa vähänkin tilaa. Ei sitä kiekollista peliä tarvitse kolmea erää Porissa harjoitella.

Muokataan vielä sen verran, että Ässiä vastaan ei pidä liikaa passivoitua keskialueella träppiin, vaan paineistaa patapaitojen puolustusta mikäli vain oma pelaajamateriaali antaa siihen mahdollisuuden.

Minä lähtisin rohkeasti pitämään kiekkoa ja pakottamaan Ässät luistelemaan matkaa ja sitä kautta pyrkisin ottamaan sen ekan kympin pois. Karvauspelaamisessa hyvä tilanteen tunnistus, siten, että alkuun pelattaisiin ehkä hivenen korostetummin 1-4-trapia, ehkä jopa 0-5-trapia. Pelaajille toki ohjeena, että tilanteen tullen voimakas paine Ässien päätyyn.

Jos olisin Tapparan valmentaja niin todennäköisesti ainakin Chris Connollyn laittaisin haistelemaan näitä paikkoja ja loistavasti peliä lukevat Koskiranta ja Erkinjuntti puolestaan ennakoivat tästä syntyvät syöttösuunnat.

Kakkosketjussa ehkä Olli Palolalle on ajateltu samankaltaista "ajokoiran" roolia, sillä Barkov ja Nieminen ovat erinomaisia puolustamaan, Barkov jopa erittäin aliarvostettu tässä, vielä.

Jossain vaiheessa Ässät ottanee pelin hallinnan kotikentällään, joten pyrkisin juuri lyömään jauhot suuhun avauserään ja sitten tavallaan herran haltuun se hetki, kun peli kääntyy (näin käy aina kun kaksi hyvää joukkuetta kohtaavat).

 

[Nwoke]

Peli kääntyy aina kun kiekon suunta muuttuu. Tällöin on ihan sama missä se kiekko menetetään ja ollanko hyökkäämässä, eli itse kiekollisena. Sinä puhut vähän enemmän nyt vastahyökkäämisestä. Purkukiekkohan on myös "hyökkäys" tietyssä mielessä, pelin virtauksen kannalta.

Nyt tietenkin looginen kysymys kuuluu, että mikä tai kuka luo sen paineen tälle puolustajalle? Toinen joukkue on purkanut kiekon pois, mikä hyvin suurella todennäköisyydellä tarkoittaa, että sen viisikko kokonaan omalla alueella, ehkä vielä suht syvällä. Puolustajan on helppo antaa pakki-pakki ja peli saadaan nopeasti taas syvälle toiseen päähän. Se on fakta, että yhdellä tai kahdella pelaajalla ei kiirettä saada sille pakille millään, ellei tosiaan tule ihan uskomattomia nokialaisia purkukiekkoja.

Vai tarkoitatko, että kiekko jää jo hyökkäyssiniselle pyörimään?

Jos kiekko on purettu nöyrästi pois omalta alueelta, niin koko viisikon ei tarvinne olla omalla alueella valmistautumassa rintamahyökkäykseen. Painetta ei tietenkään pystytä antamaan aivan parhaasta asemasta, mutta sen verran nopeasti päästään kiinni, että vastustajan pakki saadessaan kiekon omalla sinisellään joutuu sen käytännössä lyömään takaisin päätyyn, tai viimeistään pakki-pakkisyötön jälkeen. Tähän päätykiekkoon ei ykkösvaiheesta palanneiden hyökkääjien ole kaikkein helpoin ehtiä ja ne pitkät luistelumatkat/suunnanvaihdot syövät energiaa.

Useinhan myös se purkukiekko menee pitkäksi tai jää omalle alueelle laitojen läheisyyteen, mutta aivan suorin jaloin ei siellä puolustuksessa kuitenkaan olla, joten näihin irtokiekkoihin on mahdollisuus oikeasti ehtiäkin, toisin kuin kiekottelevat ja seisovat pelaajat, jotka näyttävät ettei se liike riitä. No ei taatusti riitä jos toinen pelaa koko ajan liikkeestä ja toinen pyrkii suorin jaloin kiekottelemaan hyökkäykseen lähdettäessä.

Edelleen kaipaan monipuolisempaa pelaamista valmentajilta, oli se pelitapa sitten mikä tahansa.

 

[Nwoke]

Tappara on varmasti kehittynyt tuossa, mutta ainakin tänään taas tuntui, että Saipaa vastaan olisi pitänyt pelata ehdottomasti nöyrempää oman alueen peliä, eikä jäädä liikaa pyörimään omaan päähän. Vieraissahan Tappara on oikeastaan koko kauden pelannut vahvasti, mitä nyt johtoasemien puolustamisessa on ollut vaikeuksia, ainakin tilastojen valossa. Monessa pelissä on tainnut kyllä onni hylätä joukkueen, vaikka pelaaminen on päätöserissä ollut varsin vahvan näköistä.

 

[J.Grönvall]

Jos kiekko on purettu nöyrästi pois omalta alueelta, niin koko viisikon ei tarvinne olla omalla alueella valmistautumassa rintamahyökkäykseen. Painetta ei tietenkään pystytä antamaan aivan parhaasta asemasta, mutta sen verran nopeasti päästään kiinni, että vastustajan pakki saadessaan kiekon omalla sinisellään joutuu sen käytännössä lyömään takaisin päätyyn, tai viimeistään pakki-pakkisyötön jälkeen. Tähän päätykiekkoon ei ykkösvaiheesta palanneiden hyökkääjien ole kaikkein helpoin ehtiä ja ne pitkät luistelumatkat/suunnanvaihdot syövät energiaa.

No ei tietenkään rintamahyökkäykseen, purkukiekkohan sieltä annettiin! Mutta miksi on annettu purkukiekko johtuu siitä, että näin on ollut pakko tehdä vastustajan paineen ja negatiivisen virtauksen vuoksi.

Ainoa joka nyt luistelee matkaa on oma viisikko, jos annat sille ohjeeksi lähteä välittömästi antamaan "painetta" sen purkukiekon perään. Toki voidaan sopia, että yksi hyökkääjä lähtee kärkkymään purkukiekkoja sovitusti, jos annetaan esim. ohje, että puretaan vain nöyrästi koko ajan omista ulos, pelataan siis jonkinlaista poltetun maan taktiikkaa. JYPiä vastaan minä pidän em. pelitapaa itsemurhana.

JYP on todella vahva kamppailujoukkue ja yleensä taktiikan tarkoitus on pelata ne vastustajan vahvuudet pois. Lisäksi se kääntää peliä hyvin, jolloin ns. vajaat purkukiekot satavat suoraan sen laariin, sen päästessä vyöryttämään kerta toisensa perään syvälle. Yhdessä ottelussa taktiikka voi aina onnistua mutta pitkässä juoksussa tulee turpaan aivan saletisti.

Yleensäkin näitä momentum-joukkueita vastaan pyrkisin pelaamaan ääritylsää jääkiekkoa ja sillä tavalla pitämään sen kollektiivisen tunnetason alhaalla koko ottelussa. Jos vastustajan vahvuus on esimerkiksi kamppailupelaamisessa ja se pyrkii niihin aktiivisesti, niin se todennäköisesti alkaa turhautua kun tunne tapetaan pelistä täysin. Turhautuminen tarkoittaa sitten pitkän ottelun aikana aina virheitä ja juuri nämä ovat ne hetket kun on mahdollista lyödä naulaa arkkuun.

 

[J.Grönvall]

Tappara on varmasti kehittynyt tuossa, mutta ainakin tänään taas tuntui, että Saipaa vastaan olisi pitänyt pelata ehdottomasti nöyrempää oman alueen peliä, eikä jäädä liikaa pyörimään omaan päähän. Vieraissahan Tappara on oikeastaan koko kauden pelannut vahvasti, mitä nyt johtoasemien puolustamisessa on ollut vaikeuksia, ainakin tilastojen valossa. Monessa pelissä on tainnut kyllä onni hylätä joukkueen, vaikka pelaaminen on päätöserissä ollut varsin vahvan näköistä.

Tämän päivän otteluista näin vain lopun mutta raporttien mukaan Tapparalta se ei ollut kovin onnistunut ottelu. Mutta SaiPa on ollut vaikea vastustaja ja tässä tullaan taas siihen, että ehkä tunne on ohjannut liikaa Tapparan pelaamista SaiPaa vastaan. SaiPahan on myös näitä joukkueita joka voittavat tilaa ja paineistavat koko ajan ja se johtaa kamppailupelaamiseen väkisin. Siinä on iso haaste miten se niiden vaatima tunne kanavoidaan oikein taas sen teorian, eli pelikirjan kanssa.

Kotona tylsän lätkän pelaaminen onkin vaikeaa, koska kotiyleisö odottaa poikkeuksetta räiskyvää peliä isänniltä. Jos puhutaan ihan kylmästi voittamisesta niin yleisöä ei pitäisi koskaan kuunnella, mutta eihän asia tietenkään näin musta-valkoinen oikeasti ole.

 

[Nwoke]

Niin, ainakaan JYPin pelin rakenne ei ollut HIFKiä vastaan kovin hyvä ja päätykiekkoihin ei ehditty paineistamaan riittävän nopeasti. Kyllä siinä JYPin hyökkääjät joutuivat koville, kun eka hieman myöhässä juoksivat päätyyn, josta HIFK heitti nöyrästi kiekon pois alueelta ja taas oli jypinajokoirilla kiire pois paitsiosta kun uusi päätykiekko oli jo tulossa. Mitään maatamullistavaa prässiä ei JYPin pakille tarvitse tässä toisessa vaiheessa antaa, koska tilanne ei todellakaan ole herkullisin kun seisot suorin jaloin omalla sinisellä kiekon kanssa ja vastustaja liukuu hiljakseen päälle ja omat hyökkääjät ovat myös tulossa kohti punaviivaa.

Kuten sanoin, en koko pelin roiskimista kannata, mutta pahimman paineen alta on mielestäni tultava yksinkertaisesti riskeittä pois.

 

[Nwoke]

Tämän päivän otteluista näin vain lopun mutta raporttien mukaan Tapparalta se ei ollut kovin onnistunut ottelu. Mutta SaiPa on ollut vaikea vastustaja ja tässä tullaan taas siihen, että ehkä tunne on ohjannut liikaa Tapparan pelaamista SaiPaa vastaan. SaiPahan on myös näitä joukkueita joka voittavat tilaa ja paineistavat koko ajan ja se johtaa kamppailupelaamiseen väkisin. Siinä on iso haaste miten se niiden vaatima tunne kanavoidaan oikein taas sen teorian, eli pelikirjan kanssa.

Niin, juuri SaiPan vahvuuksien takia olisi Tapparan pitänyt purkaa enemmän ronkuilla, eikä jäädä yrittämään pieniä siirtoja kun saipapalaajat tulevat täydellä höyryllä päälle. Eikä sitä tunnettakaan ole aivan helppo sitten löytää, kun peli menee liikaa seisomiseksi. Purkukiekkojakin tänään toki nähtiin, joiden seurauksena Tapparalle tapahtui mielestäni hyviä asioita - paine purkautui ja Saipa löi kiekon uudestaan ränniin, josta Tappara sai rauhassa rakentaa hitaan lähdön ja vaikka vaihtaa. Enemmän olisin kuitenkin kaivannut, sillä Saipa sai lukuisia maalipaikkoja näistä oman alueen turhista menetyksistä.

 

[J.Grönvall]

Niin, ainakaan JYPin pelin rakenne ei ollut HIFKiä vastaan kovin hyvä ja päätykiekkoihin ei ehditty paineistamaan riittävän nopeasti. Kyllä siinä JYPin hyökkääjät joutuivat koville, kun eka hieman myöhässä juoksivat päätyyn, josta HIFK heitti nöyrästi kiekon pois alueelta ja taas oli jypinajokoirilla kiire pois paitsiosta kun uusi päätykiekko oli jo tulossa.

Nimenomaan, eli JYP pelasi tyhmästi. Miksi he pelasivat jatkuvasti päätyyn, jos rakenne oli huono ja olivat myöhässä päätykiekoista?

Ja jatkokysymys kuuluu miksei HIFK hyödyntänyt tätä omalla kiekottelulla, vaan purki vain nöyrästi ulos?

Oma arvioni jälkimmäisestä on se, että HIFK ei osaa tuota eikä valmennusjohto halunnut ottaa riskiä omalla alueella, mikä on aivan ymmärrettävää. Ja edelleen jatkaen tuosta (sikäli kun olen kartalla) niin JYP taasen möhli ihan vapaaehtoisesti mahdollisuutensa, kun ei tuota käyttänyt hyväkseen.

 

[Nwoke]

Nimenomaan, eli JYP pelasi tyhmästi. Miksi he pelasivat jatkuvasti päätyyn, jos rakenne oli huono ja olivat myöhässä päätykiekoista?

Ja jatkokysymys kuuluu miksei HIFK hyödyntänyt tätä omalla kiekottelulla, vaan purki vain nöyrästi ulos?

Oma arvioni jälkimmäisestä on se, että HIFK ei osaa tuota eikä valmennusjohto halunnut ottaa riskiä omalla alueella, mikä on aivan ymmärrettävää. Ja edelleen jatkaen tuosta (sikäli kun olen kartalla) niin JYP taasen möhli ihan vapaaehtoisesti mahdollisuutensa, kun ei tuota käyttänyt hyväkseen.

Peli ei varmaan JYPiltä ollut paras mahdollinen, mutta ei se joukkueen materiaalikaan ole niin ylivoimainen, että sen kuuluisi "oikealla" jääkiekolla dominoida HIFKin tapaista joukkuetta vastaan, joka pelaa vielä taktisesti viisaasti. Hyvillä puolustajilla ja valmennuksen hereillä ollessa, nuo JYPin viljelemät päätykiekot pystytään puirkamaan. HIFKiltä löytyi mielestäni molempia ja toinen puolustajista osasi näihin päätykiekkoihin aina hyvissä ajoin varautua, ja myös purkaa sen joka ei joka liigapakilta onnistu.

Toisen vaiheen päätykiekon sijaan, voi pakki lähteä pelaamaan toki alaspäin ja odottaa että oma viisikko palaa ykkösvaiheesta, jonka jälkeen voi yrittää kiekollista ylösvientiä. Tämä nyt ei vaan kuulu etenkään Jyrki Ahon pelikirjaan, enkä sitä kyllä kovin hyvänä vaihtoehtonu tuossa tilanteessa muutenkaan pidä, paitsi ehkä johtoasemassa, jos peli halutaan rauhoittaa riskeittä.

 

[J.Grönvall]

Niin, juuri SaiPan vahvuuksien takia olisi Tapparan pitänyt purkaa enemmän ronkuilla, eikä jäädä yrittämään pieniä siirtoja kun saipapalaajat tulevat täydellä höyryllä päälle. Eikä sitä tunnettakaan ole aivan helppo sitten löytää, kun peli menee liikaa seisomiseksi.

No ei ihan noinkaan, sillä ne pienet siirrot ovat juuri erittäin tehokas keino purkaa esim. prässi. Nyt tullaan taas määrittelykysymykseen, eli puhutaanko pelinopeudesta vai nopeista lähdöistä. Mikäli pelinopeus on riittävän korkea, niin sieltä ei päälle ehdi.

Ja ihan väärinkäsitysten välttämiseksi on painotettava edelleen sitä pelikirjan toteutusta ja pelaamiseen laatua yli kaiken. Tästähän TosiFani mainitsi Ässien kohdalla, eli suoritustaso on korkea sekä kiekollisena, että kiekottomana.

Purkukiekoillekin on paikkansa mutta yleensä löytyy vähintään yksi syöttösuunta kuitenkin. Kaikki tekeminen on aina suhteessa vastustajaan kuitenkin.

Minä en tiedä olenko liian propellihattu mutta minä koen niin, että yksittäisen hyökkäyksen ja sitä seuraavan puolustusteon hyvyyttä on ihan typerää oikeastaan edes arvioida, koska pitäisi pystyä näkemään jo periaatteessa edelliseltä pelikatkolta asti kenttätapahtumat. Jääkiekon luonne flow-pelinä tekee sen, että aina yhtä asiaa seuraa toinen jota taas kolmas ja neljäs.

Näin ollen on vaikea suoralta kädeltä sanoa, että esimerkiksi purkukiekkojen lisääminen olisi AINA hyvä ratkaisu tiettyä pelitapaa vastaan. Valmentajan taktinen viisaus tulee nähdäkseni juuri tästä kyvystä ymmärtää se virtaus ja osata reagoida siihen oikealla tavalla ja riittävän ajoissa, vaikka nyt sitten mainitsemillasi norsukiekoilla jos peli niitä kutsuu.

Voi tietysti kuulostaa tyhmältä, ja korjatakin saa, mutta esimerkiksi yhden virheen todellinen aiheuttaja voikin löytyä jo kaksi-kolme hyökkäystä takaperin. Asiat tavallaan kumuloituvat ja jossain vaiheessa sitten puolustaja voi tehdä virheen paineen alla, etenkin jos joutuu jatkuvasti vaikkapa myöhässä tilanteeseen.

Helvetin hankala selittää tässä palstalla mutta toivottavasti joku nyt edes hiffasi jotain :D

 

[J.Grönvall]

Peli ei varmaan JYPiltä ollut paras mahdollinen, mutta ei se joukkueen materiaalikaan ole niin ylivoimainen, että sen kuuluisi "oikealla" jääkiekolla dominoida HIFKin tapaista joukkuetta vastaan, joka pelaa vielä taktisesti viisaasti. Hyvillä puolustajilla ja valmennuksen hereillä ollessa, nuo JYPin viljelemät päätykiekot pystytään puirkamaan. HIFKiltä löytyi mielestäni molempia ja toinen puolustajista osasi näihin päätykiekkoihin aina hyvissä ajoin varautua, ja myös purkaa sen joka ei joka liigapakilta onnistu.

Ei mutta en oikein vieläkään osta perusteluitasi alkuperäiselle väitteellesi. Purkaminen on yksi keino mutta miten organisoit tällöin hyökkäyspelin ja varsinkin silloin jos lähdet pelaamaan paras seitsemästä sarjaa JYPiä vastaan?

No, minä pysyn kannassani, että tuolla tavalla JYPiä ei pudota kukaan, katsotaan olenko väärässä.

 

[Nwoke]

Ei mutta en oikein vieläkään osta perusteluitasi alkuperäiselle väitteellesi. Purkaminen on yksi keino mutta miten organisoit tällöin hyökkäyspelin ja varsinkin silloin jos lähdet pelaamaan paras seitsemästä sarjaa JYPiä vastaan?

No, minä pysyn kannassani, että tuolla tavalla JYPiä ei pudota kukaan, katsotaan olenko väärässä.

Hyökkäyspeli perustuu hyvään kiekolliseen pelaamiseen, mutta ne pahimmat hetket osataan pelata nöyrästi ja tunnistetaan millloin on aika pitää kiekkoa ja milloin aika roiskaista. Ei siis roiskita koko aikaa, eikä myöskään hakata päätä seinään ja pyritä jokaista prässiä purkamaan keskustan kautta. Monipuolisuutta löytyisi oman joukkueen pelistä.

Jos esim Jokerit tulee tippumaan Ässille pudotuspeleissä, niin se on taatusti seurausta siitä, että hjallislauma ei ole tarpeeksi monipuolinen taktisesti. Runkosarjan viime peleissä on tuntunut, ettei Jokereilla ole riittävsti ollut aseita patoja vastaan, vaikka materiaalin täytysi siihen antaa kaikki edellytykset. Jos Jokerit liikaa kiekottelee Ässien kanssa, niin noutaja tulee, se on toki vain oma veikkaus.

 

[J.Grönvall]

Hyökkäyspeli perustuu hyvään kiekolliseen pelaamiseen, mutta ne pahimmat hetket osataan pelata nöyrästi ja tunnistetaan millloin on aika pitää kiekkoa ja milloin aika roiskaista. Ei siis roiskita koko aikaa, eikä myöskään hakata päätä seinään ja pyritä jokaista prässiä purkamaan keskustan kautta. Monipuolisuutta löytyisi oman joukkueen pelistä.

Voitaneen siis sanoa, että kannatat Meidän pelin prinsiippejä. Olemme siis samaa mieltä lopputuloksesta, toteutus vain vaihtelee.

 

[Nwoke]

Voitaneen siis sanoa, että kannatat Meidän pelin prinsiippejä. Olemme siis samaa mieltä lopputuloksesta, toteutus vain vaihtelee.

Näin voidaan, toki Meidänkin peliin olen kaivannut enemmän näitä riskittömiä purkuja, ja kaipaisin varmasti vieläkin enemmän jos joku joukkue vaikka leijonia vastaan pelaisi yhtä loistavaa karvauspeliä kuin Ässät parhaimmillaan pelaa. USA on tainnut pari kertaa olla jo aika hyvä, tiedä sitten onko Ässät suhteessa vieläkin etevämpi, luulen että on.

 

[Nwoke]

Jos miettii vaikka Ahon JYPpiä, niin aivan taatusti Aho haluaa mielummin että vastustaja hieman riskillä kiekottelee omalla alueella kuin että roiskaisee kiekon keskialueelle ja antaa JYPille mahdollisuuden uuteen hyökkäykseen. Tai vaikka tänään Tirkkonen todella nautti Tapparan oman alueen liiallisesta siirtelystä, jos vaihtoehtona olisi ollut uusien hyökkäysten rakentaminen organisoitua tapparaviisikkoa vastaan.

Vaikka molemmissa on tietenkin se mahdollisuus, että vastustaja sillä kiekottelulla pelaa karvauksen pihalle ja rakentaa maalipaikan, mutta myös Saipalle tai JYPille se luo mahdollisuuden harrastaa sitä ominta vahvuuttaan, kun päästään paineistamaan vastustajaa ja kyttäämään mahdollisia menetyksiä.

Kyse on loppupelissä siitä, kuinka reagoidaan vastustajan tekemisiin, moni ei reagoi tässä vaiheessa kautta ja kaikki ei taida reagoida myöhemminkään:-)

 

[siffa]

Jos miettii vaikka Ahon JYPpiä, niin aivan taatusti Aho haluaa mielummin että vastustaja hieman riskillä kiekottelee omalla alueella kuin että roiskaisee kiekon keskialueelle ja antaa JYPille mahdollisuuden uuteen hyökkäykseen. Tai vaikka tänään Tirkkonen todella nautti Tapparan oman alueen liiallisesta siirtelystä, jos vaihtoehtona olisi ollut uusien hyökkäysten rakentaminen organisoitua tapparaviisikkoa vastaan.

Tästä J.Grönvallin ja Nwoken mielenkiintoisesta keskustelusta sain idean tilastoida myös purkukiekkoja samalla kuin tein HVP-tilastointia. Purkukiekot tulevat siinä sivussa helposti tilastoitua.

Eilisessä Ässät-Kärpät pelissä oli molemmilta paljon purkukiekkoja varsinkin 1. erässä. Ensimmäisen erän HVP:t olivat Ässillä 3+1+8=12 ja Kärpillä 1+1+11=13. Purkukiekkoja 1. erässä heitti Ässät 7 ja Kärpät 6 kertaa. Oman pään hyökkäyksiinlähdöt olivat hyvin samanlaiset Ässillä ja Kärpillä koko ottelun ajan, joten pelitapojen scouttaus oli tehty huolella.

Toisessa eilen pelatussa, myös pelikirjamielessä mielenkiintoisessa ottelussa JYP-Jokerit, nähtiin purkukiekkoja huomattavasti vähemmän. JYP:n 1. erän HVP:t 2+2+6=10 ja Jokereiden Meidän Pelin HVP:t 1. erässä olivat 2+11+12=25. Molempien joukkueiden pelikirjoista löytyivät siis kaikki kontrollilähdöt omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä. Purkukiekkoja tekivät molemmat vain 2 kertaa 1. erässä. Jokerit pelasi siis JYP:iä vastaan rohkeaa kiekkokontrollia omassa päässä 1. erässä ja voitti sen 1-0.

Nyt voidaan todeta, että kauden 2012-13 SM-liigan runkosarjan mestaruus voitetaan pelaamalla oman pään hyökkäyksissä kontrollihyökkäyksiä selvästi eniten kaikista SM-liigajoukkueista. Runkosarjan neljällä parhaalla joukkueella (Jokerit, Tappara, JYP ja Ässät) pelikirjoista löytyyvät tilastointini perusteella jokaiselta HVP-kontrollilähdöt. Jokerit on kuitenkin pelannut Meidän Peliään HVP:n osalta "itsepintaisimmin" koko kauden. Se on myös huomionarvoista, että JYP on lisännyt HVP-lähtöjä aiempiin vuosiin verrattuna. Eilenkin JYP pelasi kahden erän 1-2 tappiotilanteessa 3. erässä HVP-lukemat 2+5+4=11, kun Jokerien lukemat olivat 3. erässä 1+4+10=15. Purkukiekkoja JYP heitti 3. erässä kerran ja Jokerit johtotilanteessa 4 kertaa.

 

[Nwoke]

Eilisessä Ässät-Kärpät pelissä oli molemmilta paljon purkukiekkoja varsinkin 1. erässä. Ensimmäisen erän HVP:t olivat Ässillä 3+1+8=12 ja Kärpillä 1+1+11=13. Purkukiekkoja 1. erässä heitti Ässät 7 ja Kärpät 6 kertaa. Oman pään hyökkäyksiinlähdöt olivat hyvin samanlaiset Ässillä ja Kärpillä koko ottelun ajan, joten pelitapojen scouttaus oli tehty huolella.

Toisessa eilen pelatussa, myös pelikirjamielessä mielenkiintoisessa ottelussa JYP-Jokerit, nähtiin purkukiekkoja huomattavasti vähemmän. JYP:n 1. erän HVP:t 2+2+6=10 ja Jokereiden Meidän Pelin HVP:t 1. erässä olivat 2+11+12=25. Molempien joukkueiden pelikirjoista löytyivät siis kaikki kontrollilähdöt omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä. Purkukiekkoja tekivät molemmat vain 2 kertaa 1. erässä. Jokerit pelasi siis JYP:iä vastaan rohkeaa kiekkokontrollia omassa päässä 1. erässä ja voitti sen 1-0.

Nyt voidaan todeta, että kauden 2012-13 SM-liigan runkosarjan mestaruus voitetaan pelaamalla oman pään hyökkäyksissä kontrollihyökkäyksiä selvästi eniten kaikista SM-liigajoukkueista. Runkosarjan neljällä parhaalla joukkueella (Jokerit, Tappara, JYP ja Ässät) pelikirjoista löytyyvät tilastointini perusteella jokaiselta HVP-kontrollilähdöt. Jokerit on kuitenkin pelannut Meidän Peliään HVP:n osalta "itsepintaisimmin" koko kauden. Se on myös huomionarvoista, että JYP on lisännyt HVP-lähtöjä aiempiin vuosiin verrattuna. Eilenkin JYP pelasi kahden erän 1-2 tappiotilanteessa 3. erässä HVP-lukemat 2+5+4=11, kun Jokerien lukemat olivat 3. erässä 1+4+10=15. Purkukiekkoja JYP heitti 3. erässä kerran ja Jokerit johtotilanteessa 4 kertaa.

Kumpaakaan peliä en nähnyt, joten ollaan täysin mutuilun varassa. Uskon, että Ässien ja Kärppien oli molempien tarkoitus paineistaa avauserässä vastustajan pakkeja, joten kuulostaa hyvältä reagoinnilta että purkukiekkoja on nähty paljon.

JYP-Jokerit- pelistä mainitset Jokereiden pelanneen avauserässä rohkeaa kiekkokontrollia. Numerot oli toki hyvät 0-1, mutta torjunnat taas puolestaan 4-14. Oliko se erä sitten kuitenkaan niin hyvä Jokereilta, kun johtoasema antaa ymmärtää? Kysynkin, oliko Jokereiden taktiikka pitkässä juoksussa sittenkään paras mahdollinen avauserään? Olisiko rohkeaa kiekkokontrollia ollut parempi pelata vasta tokasta erästä eteenpäin? Peliä en tosiaan nähnyt ja aina torjunnat eivät kerro kaikkea pelistä, mutta eivät kerro maalitkaan. Myös materiaalierot on aina hyvä huomioida, kun arvioidaan pelitapoja keskenään. En usko, että JYP olisi runsaammalla kiekottelulla, tai paremmalla meidän pelillä luonut sen parempia torjuntatilastoja. Jokainen veto ei tietenkään ole hyvä maalipaikka, mutta torjuntojen perusteella sanoisin että ei se avauserä aivan huono ole JYPiltä ollut.

 

[J.Grönvall]

Porin Ässät on viime aikoina ollut kovasti pinnalla mutta minulle juuri tuo Jokereiden voitto JYPistä oli mielenkiintoinen signaali. Se oli signaali siitä, että Jokerit on valmis pudotuspeleihin ja on saanut olla pelikirjansa puolesta tavallaan rauhassa, kaikki huomiohan on keskittynyt Jarkko Ruutuun tai Markus Nordlundiin. Jokerit on pelannut koko kauden omaa lätkäänsä ja tammikuun Tappara-ottelut olivatkin melkoista shakkia, juuri sitä mistä meikäläiset saavat isot kiksit ja muut kannattajat kiroavat alimpaan helvettiin.

Samoin sarjan kakkoseksi noussut Tappara on erittäin vaarallinen vastustaja. Tapparan selkeä vahvuus on monipuolisuus, se pystyy repimään voittoja monella tyylillä ja ottamaan aina sen mitä on tarjolla. Joukkueella on Rautakorven tunnusmerkki eli kurinalainen viisikko, joka puolustaa kärsivällisesti mutta hyökkäystehojen parantuminen nostaa odotusarvoja. Tappara on hyvin pragmaattinen joukkue eikä esimerkiksi johtoasemassa tee yhtään enempää kuin on tarpeen, sillä ei ehkä lippuja myydä mutta voittoja tulee.

JYP ja Ässät ovat kenties olleet kuumat joukkueet nyt mutta on hieno nähdä miten playoff-maailma taas muuttaa asetelmia. KalPan pelistä Tapparaa vastaan ei saanut oikein mitään kuvaa, molemmat pelasivat avauserän jälkeen aika tasapaksua jääkiekkoa ja ottelua värittivät henkilökohtaiset virheet. Kuopiossa on kuitenkin yllätysvalmis joukkue jonka pelitapaan on helppo turhautua.

JYPin ja Ässien osalta minulle se suurin arvoitus on tunnepuoli, koska mielestäni nämä nojaavat siihen enemmän kuin päävastustajansa. KalPa puolestaan vähän eri tavalla sillä se ei oikein tunnu pääsevän pelin sisään, vaikka näennäisesti kiekko pitääkin hyvin.

Syyskauden pirteä yllättäjä HPK on ollut eksyksissä pelitapansa kanssa ja sen pelinopeus ei tällä hetkellä missään nimessä riitä sarjan parhaita vastaan. Vähän jäi Kerhosta sellainen olo, että se ei nyt itsekään tiedä onko se pystysuunnan joukkue, kiekkokontrollijoukkue vai Meidän pelin kaltaista hybridijääkiekkoa pelaava joukkue.

Muista joukkueista täytyy nostaa esiin SaiPa joka on yllätysvalmis. SaiPalla on toki puutteita ihan yksilötason laadussa verrattuna kärkijoukkueisiin mutta toisaalta se on hyvä esimerkki pelikirjan vaikutuksesta. SaiPaa vastaan pitää oikeasti onnistua hyvin. SaiPa pelaa tyylipuhdasta tilaa voittavaa jääkiekkoa ja on etenkin kotonaan hyvä kamppailujoukkue. SaiPaa vastaan juuri pelinopeus nousee tärkeäksi, jos haluaa lähteä pitämään pelivälinettä.

Ja sitten on se median lempilapsi HIFK josta ei oikein ikinä tiedä. Oletettavasti Summanen vanhana kettuna käyttää kaikki konstit playoffeissa, ihan pelisuunnitelmista lähtien mutta mihin stadilaiset peruspelaaminen riittää onkin eri asia. HIFK antaa tasoitusta etenkin sentteripuolella ja jotenkin tuntuisi, että se odotettu momentum jää näkemättä kuitenkin.

Jäljelle jäävistä Kärpät ja Lukko eivät aiheuta suuria väristyksiä. Kärpistä en ole koko kaudella saanut mitään otetta, lukenut olen paljon siitä, että se pelaa ihan oppikirjan mukaista lätkää mutta ainakin Tapparaa vastaan Kärpät on ollut juuri taktisesti suorastaan huono. Se ei ole pystynyt muuttamaan peliään ottelun aikana. Palikat Oulussa periaatteessa olisi olemassa.

Risto Dufva taas ei ole päässyt puusta pidemmälle Lukkonsa kanssa. Vähän häilyvä suoritus koko kautta ajatellen ja viisikkotasolla tullaan lujaa perässä kaikkia muita paitsi ehkä HIFK:ta ja tämän hetken Kerhoa. Lukko saa onnistua aivan mielettömän hyvin päästäkseen edes puolivälieriin asti.

 

[Nwoke]

Vielä sellaista lisäpohdiskelua, että kuinka paljon joukkue hyötyy suuresta kontrollilähtömäärästä jossakin erässä, jos lähtökohta erään on ollut kuitenkin vain oman pään puhtaana pysyminen/johtoaseman säilyttäminen? Eikös kontrollilähdöistä saada kuitenki iso hyöty myös omaan hyökkäyspeliin, mutta jos se hyökkäyspeli sitten näissä tilanteissa onkin hyvin varovaista, eikä sitä pyritä tekemään edes koko viisikon voimin, vaan pelirohkeus katoaakin puolen kentän tietämissä?

Uskon, että Jokereilla oli eilen esimerkiksi tarkoitus selvittää JYPin alkurynnistys ja pitää oma maali puhtaana avauserässä. Maalipaikkojahan Jokerit ei kovin montaa varmaan luonut vaikka oman pään lähtöjä oli kiitettävästi? Tulos 0-1 oli hyvä, mutta yksittäisessä erässä varianssi voi olla suurta kun tuijottaa numeroita.

Hieman pidempiaikaista näkemystä voitsi etsiä Tapparan pelaamisesta. Joukkue on pelannut kokonaisuutena vahvan runkosarjan, mutta täydellistä peli ei missään nimessä ole ollut. Kolmansiin eriin tamperelaiset ovat usein lähteneet passiivisemmin, mutta silti pelaamaan sitä hieman ylikiekollista peliä omassa päässä kohtuu korkealla riskitasolla. Ja sitten kun hyökkäyspelaamisesta on kuitenkin puuttunut se viimeinen rohkeus, niin ehkä siitä oman alueen riskien otosta ei ole hyödytty riittävästi, vaan omat jäähyt ja oman alueen menetykset ovat olleet suurempi paha kuin pelityylin tuomat käyttämättömät edut. Viime Saipa-peli oli lähes katastrofaalinen päätöserän osalta, vaikka joukkue lopulta pitkin johtoaseman ja siinä oli kysymys pitkälti juuri näistä asioista mistä ylempänä kirjoitin. Kaudelta löytyy myös muita vastaavia "sulamisia", mutta viime peli on ainakin oman katsontahistorian räikein esimerkkitapaus.

 

[J.Grönvall]

Vielä sellaista lisäpohdiskelua, että kuinka paljon joukkue hyötyy suuresta kontrollilähtömäärästä jossakin erässä, jos lähtökohta erään on ollut kuitenkin vain oman pään puhtaana pysyminen/johtoaseman säilyttäminen? Eikös kontrollilähdöistä saada kuitenki iso hyöty myös omaan hyökkäyspeliin, mutta jos se hyökkäyspeli sitten näissä tilanteissa onkin hyvin varovaista, eikä sitä pyritä tekemään edes koko viisikon voimin, vaan pelirohkeus katoaakin puolen kentän tietämissä?

Siis nimenomaan hyötyy ja paljon, sillä kiekottelun idea on pitää vastustaja pois kiekosta. Tietenkin aina pitää muistaa myös hyökätä sillä puoliksi pelaaminen on, no puoliksi pelaamista.

Hieman pidempiaikaista näkemystä voitsi etsiä Tapparan pelaamisesta. Joukkue on pelannut kokonaisuutena vahvan runkosarjan, mutta täydellistä peli ei missään nimessä ole ollut. Kolmansiin eriin tamperelaiset ovat usein lähteneet passiivisemmin, mutta silti pelaamaan sitä hieman ylikiekollista peliä omassa päässä kohtuu korkealla riskitasolla. Ja sitten kun hyökkäyspelaamisesta on kuitenkin puuttunut se viimeinen rohkeus, niin ehkä siitä oman alueen riskien otosta ei ole hyödytty riittävästi, vaan omat jäähyt ja oman alueen menetykset ovat olleet suurempi paha kuin pelityylin tuomat käyttämättömät edut. Viime Saipa-peli oli lähes katastrofaalinen päätöserän osalta, vaikka joukkue lopulta pitkin johtoaseman ja siinä oli kysymys pitkälti juuri näistä asioista mistä ylempänä kirjoitin. Kaudelta löytyy myös muita vastaavia "sulamisia", mutta viime peli on ainakin oman katsontahistorian räikein esimerkkitapaus.

Korostan sinulle vielä 58 ottelua nähneenä. Tappara on tämän sarjan ehdotonta eliittiä pelin rytmittämisessä. Hyökkäyspeli on nimenomaan rohkeaa ja yksilöt tukevat tätä pelikirjaa, sillä kärkiketjut pystyvät kaikki yllätyksellisiinkin ratkaisuihin kiekollisena.

Vaikka suoritustaso SaiPaa ja KalPaa vastaan on ollut kaukana parhaasta niin eikö se jo kerro jotain, että Tappara on nämäkin ottelut voittanut? Jukka Rautakorpi on toistanut jo syksystä lähtien, että kaikki nämä vaikeudet on osattava ottaa oppina playoffeihin ja minä pidän ehdottomana vahvuutena sitä, että tämä joukkue ei hätäile.

Tuo termi "ylikiekollisuus" joutaa mielestäni romukoppaan, olisi parempi puhua tilanteen tunnistamisesta sekä pelaamisen laadusta. Ylikiekollisuus kun ei oikein tarkoita mitään.

Olen myös täysin eri mieltä korkeasta riskitasosta, hyvin harjoiteltu viisikko auttaa tässä ihan samalla tavalla kuin muillakin pelitavoilla. Syntyy automaatiota joka vähentää myös riskiä ja virheiden määrää.

Minä olen sitä mieltä, että mestariksi noustaan pelaamalla rohkeinta jääkiekkoa, sillähän ne voittajat viime kädessä tehdään, että uskaltaa tehdä pelirohkeita ratkaisuja isoissa peleissä.

 

[Nwoke]

Sinä puhut nyt enemmän kokonaisuudesta ja siltä osin olen hyvin paljo samaa mieltä. Mutta aikasemmassa tekstissäni pohdin sitä, kuinka Tappara voisi niillä heikoimmilla hetkillä olla vielä vahvempi. Et varmaan täysin tyytyväinen ole Tapparan peliin päätöserissä ja johtoasemassa?

Kiekon pitäminen omalla joukkueella on tietenkin paras keino välttää takaiskumaali. Mutta kattaako esim viisi onnistunutta oman alueen kiekottelua, jotka johtavat hyökkäyksiin jota pakit eivät uskalla täysin tukea, taas sen toisen puolen että nämä kiekottelut omassa päässä voivat antaa vastustajalle herkemmin maalipaikkoja kiekonmenetyksistä, tai sitten jäähyjä?

Kokonaisuutena hyvässä kiekollisessa pelissä hyöty on riskiä suurempi, kun joukkue uskaltaa myös hyökätä rohkeasti loppuun asti, mutta hiukan epäilen että hyöty ei olekaan enää niin suuri, jos kuitenkin hieman riskipitoisen kiekottelun jälkeen lyödäänkin kiekko päätyyn ja mennään vaihtoon, eli ollaan hiukan passiivia kun puolustetaan vain johtoasemaa.

 

[MustatKortit]

...minulle juuri tuo Jokereiden voitto JYPistä oli mielenkiintoinen signaali. Se oli signaali siitä, että Jokerit on valmis pudotuspeleihin ja on saanut olla pelikirjansa puolesta tavallaan rauhassa...

Ihan mielenkiinnosta, katsoitko tuota ottelua lainkaan?

Olen niin päinvastaista mieltä tuon ottelun "signaaleista" kuin olla ja voi. Mielestäni JYP osoitti olevansa erinomaisen valmis pudotuspeleihin. Tuolla pelillä (mitä JYP eilen esitti) ei hävitä Jokereille (sille pelille mitä eilen esittivät) neljää kertaa seitsemästä.

Tämä ei oikeastaan mitään syväanalyysia Jokereista, sillä narrit pelasivat mielestäni ihan mukiinmenevää vieraskiekkoa ja tekivät sen mitä pystyivät. Kuitenkin jos mennään tuloksen taakse, niin tuolla JYPin myllytyksellä, minkä järjestivät, oli ihme, etteivät tehneet yhtä maalia enempää.

Osasyy tähän oli toki loistavasti pelannut Kilpeläinen, mutta isompana asiana näen JYPin tietynlaisen huolimattomuuden pelissä ja erityisesti maalipaikoissa. Olen nyt nähnyt kaikki JYPin tämän viikon ottelut ja selvästi heidän ajatuksensa - Perrin etunenässä - on jo muualla kuin runkosarjan päätöskierroksilla..

Mutta kuten sanottua, olemme ilmeisesti niin eri sivuilla tässä asiassa, että kovin hedelmällisillistä väittelyä ei välttämättä saa aikaiseksi. Makunsa ja veikkauksensa kullakin.

 

[Wäinö#16]

Olen niin päinvastaista mieltä tuon ottelun "signaaleista" kuin olla ja voi. Mielestäni JYP osoitti olevansa erinomaisen valmis pudotuspeleihin. Tuolla pelillä (mitä JYP eilen esitti) ei hävitä Jokereille (sille pelille mitä eilen esittivät) neljää kertaa seitsemästä.

Vaikka laukaukset menivätkin reilusti Jypille, niin mielestäni Jokerit pelasi silti erittäin tasapainoisen ottelun ja etenkin puolustus oli jälleen tutun tiivistä. Pelillisesti toinen erä etenkin alkupuoliskoltaan oli täysin Jokereiden eikä Jyp päässyt kunnolla edes hyökkäysalueelle. Toki marginaalit oli pienet, mutta ihan ansaittu voitto Jokereille tärkeään paikkaan. Jos Jyp ei tuon paremmin pääse vaarallisille maalipaikoille, niin vaikea on se neljä voittoa raapia.

 

[J.Grönvall]

Sinä puhut nyt enemmän kokonaisuudesta ja siltä osin olen hyvin paljo samaa mieltä. Mutta aikasemmassa tekstissäni pohdin sitä, kuinka Tappara voisi niillä heikoimmilla hetkillä olla vielä vahvempi. Et varmaan täysin tyytyväinen ole Tapparan peliin päätöserissä ja johtoasemassa?

Ei Tappara tietenkään täydellisesti ole pelannut, olet ihan oikeassa. Ja peli on ailahdellut otteluiden sisällä välillä suurestikin. Osa on ihan luonnollista ottelun sisäistä voimasuhteiden vaihtelua ja osa sitä pelikirjakurin heikkenemistä.

Se miksi Tappara sitten on tällä niinkin korkealla on taas enemmän se kyky selvitä noista vaikeuksista. Juuri tämä asia on mielenkiintoista nähdä playoffeissa.

Ihan näin harrastelija-analyytikkona ja valevalmentajana kuitenkin sanoisin, että yllättävän keskinkertaisellakin pelillä Tappara on kakkoseksi kiivennyt. Toisaalta se on parhaimmillaan murhaavan tehokas maalinteossa ja kuten todettua niin ne klassiset kivijalat maalivahtipeli ja tiivis viisikko ovat kohdillaan.

Tapparalla ääripäät tuntuisivat olevan kauempana toisistaan kuin vaikkapa Jokereilla, toisaalta sitten se paras onkin sitä tasoa, että edes Jokerit ei siihen välttämättä pääse.

No, tämän pitkän pohjustuksen tarkoitus oli vain sanoa, että minä edelleen peräänkuulutan enemmän pelikirjakuria ja tilanteen tunnistamista kuin varsinaisia taktisia muutoksia, ne eivät ole mielestäni juurisyy ailahteluun. Kyllähän Tapparakin sitten vain roiskii, jos ei kertakaikkiaan muuta osaa tehdä.

Kokonaisuutena hyvässä kiekollisessa pelissä hyöty on riskiä suurempi, kun joukkue uskaltaa myös hyökätä rohkeasti loppuun asti, mutta hiukan epäilen että hyöty ei olekaan enää niin suuri, jos kuitenkin hieman riskipitoisen kiekottelun jälkeen lyödäänkin kiekko päätyyn ja mennään vaihtoon, eli ollaan hiukan passiivia kun puolustetaan vain johtoasemaa.

Joo, tuo on mielenkiintoinen kysymys ja olen kanssasi samaa mieltä osittain. Juuri tämä asia voi pahimmillaan kääntää sen ottelun vastustajalle, jos pelin virtaus muuttuu negatiiviseksi oman joukkueen kannalta.

Ihan mielenkiinnosta, katsoitko tuota ottelua lainkaan?

Olen niin päinvastaista mieltä tuon ottelun "signaaleista" kuin olla ja voi. Mielestäni JYP osoitti olevansa erinomaisen valmis pudotuspeleihin. Tuolla pelillä (mitä JYP eilen esitti) ei hävitä Jokereille (sille pelille mitä eilen esittivät) neljää kertaa seitsemästä.

Tällä kertaa en nähnyt matsia, enkä mielestäni sen tapahtumia mitenkään kommentoinutkaan. Mutta minä näen, että tuo oli isompi asia Jokereille kuin yksi voitto. SM-Liigan vaikeimpia vieraskaukaloita, taatusti latautunut kotijoukkue ja ennakko-asetelmakin vielä jotenkin puolsi JYPin voittoa. Jokerit kuitenkin näytti kaapin paikan ja sen miksi se johtaa runkosarjaa, se on paras joukkue.

Varmasti myös JYP on kova luu playoffeissa. Tässä ottelussa sitä merkittävämpää oli kuitenkin kahden mestariehdokkaan asetelmien haku. Viime kaudella Jokerit oli jo lähellä tiputtaa JYPin ja nyt kun se kävi ryöstöretkellä Jyväskylässä niin se antoi myös samalla viestin.

Jokerit on edelleen paras joukkue jonka olen nähnyt tällä kaudella ja rohkenen pysyä kannassani vielä toistaiseksi, peli näyttää sitten jatkossa sen kuka on paras ja kuka toiseksi paras.