Pelitapakeskustelu

[Tarinankertoja]

Ihan mielenkiinnosta, mitä muita teknisiä ratkaisuja tuohon on nykyisin olemassa? Kamera kattoon ja videokuvasta pelaajien (ja kiekon) automaattinen seuraaminen? Teknisesti pitäisi olla toteuttavissa. Jääkiekkohan on käytännössä 2-ulotteinen peli, joten voi olla että nuo anturit on vähän turhaa toisin kun koripallossa tai jalkapallossa.

Hahmontunnistus ja konenäkösovellus, jep. Useampi hd kamera tai kallit 4k.t . Sitten pitäs pilotoida vielä fps tarvetta.. ja siitä saadun datan tietokannan mallintaminen pelitilanteiksi pitäs tietysti tehdä esim yhden joukkueen (vaiikka ajunnu) kanssa kauden aikana jne.

Kuulemma "vain ihminen voi ymmärtää pelitilanteet" = hyödytön, on asenneilmapiiri

 

[J.Grönvall]

Tänään oli tilanteita, jossa Jokerien hitaat lähdöt saatiin kokonaan hyydytettyä. Parhaimmillaan kaikki kentällä olevat kenttäpelaajat olivat seisovin jaloin Jokerien puolustusalueella, Ässien ollessa ryhmittyneenä jonkinlaiseen 1-2-2- ohjauspeliin, pakit alimpina siinä sinisen tuntumassa.

Jokerit nähdäkseni myös hakkasi tässä päätä seinään ja yritti silti väkisin lähteä oman maalin takaa ja/tai pakki-pakki syötöllä omalta alueelta. Välillä Ässät tuntui menevän myös tahallaan tähän Johtavan lanseeraamaan "ansaan" ja kiertävän kärkikarvaajalla narri-maalin taakse, pakottaen Jokeri- pakin avaamaan peliä itse haluamaansa suuntaan.

Itse en ole pelitapojen ammattilainen, niin asia on mielenkiintoinen.

Nämähän ovat aina vähän kahtalaisia juttuja. On vaikea ihan suorilta sanoa johtuuko juuri lähtöjen epäonnistuminen oman ketjun tekosista vaiko vastustajan hyvästä karvauksesta tai ohjauspelistä.

Mitä ansan käyttöön tulee, niin olen miettinyt sitä, että analyysimielessä se tulisi vielä purkaa pienempiin osiin. Nimittäin olen vähän sillä kannalla, että hajanaista viisikkoa vastaan kannattaa ajaa kärki maalin taakse ja "lyhentää" vastustajan kenttää, eli pakotetaan pakki liikkeeseen. Jos oma viisikko on hyvin ryhmittynyt niin teoriassa päästään hyviin riistotilanteisiin ajamalla vastaan ja pelaamalla siten tilaa (ja aikaa) pois.

Ansa on aina vähän kiinni siitä kumpi sitä "käyttää", voihan sillä tosiaan houkutella kärkikarvaajan ulos myös. Se vain vaatii onnistuakseen hyvät ajoitukset sentteriltä ja myös laitureilta. Muutenhan ajetaan vain itsensä ansaan.

Minä odottelen edelleen sitä alkaako joku joukkue käyttämään passiivista 1-2-2:ta vastaan enemmän pakkien jalalla nostoa, eli annetaan tavallaan suosiolla hyökkääjien karata ylös ja lyödään paine taustalta siten, että kiekko ammutaan syvälle. Aina ei siis väkisin haetakaan esim. pakki-pakki-sentteri jne. Oikein hyvät puolustajat voisivat jopa hetkellisesti vaihtaa paikkaa hyökkääjän kanssa ja mennä rohkeasti päätyyn pelaamaan, vastaavasti hyvä puolustava hyökkääjä voisi ottaa hetkellisesti puolustajan paikan.

Jos keskialueellakin pelataan aluetta niin eikö olisi viisasta pyrkiä ylimiehittämään tällä tavoin ja luoda hetkellisiä ylivoimatilanteita ja pakottaa vastustaja valitsemaan kumpaa pelaa?

Veikkaajan mukaan HIFK "nojaa oikeaoppisesti jääkiekon perusajatukseen; reagointiin, liian paksusti piirrettyjen systeemien sijaan".

Veikkaaja voisi tosiaan pikkuhiljaa ottaa kantaa siihen mikä joukkue maailmassa sitten ei nojaa reagointiin. Jotenkin nyt tuntuu, että ollaan kritisoivinaan jotain josta ei ymmärretä oikein tarkalleen mistä on kyse.

Tuohan on tavallaan vähän halpaa populismia yleensä erotella reagointipelaaminen ja pelisysteemit keskenään, eihän niitä voi koskaan erottaa.

Minun mielestäni esimerkiksi tähtipelaajat ovat kautta aikain reagoineet ja pelanneet epäpeliä ja juuri siksi he ovat tähtipelaajia ja pörssikärkiä. Ei se kuitenkaan poista pelisysteemin merkitystä tai ole siitä ole jotenkin erillinen asia.

Vesa Rantanenhan oli sitä mieltä, että jääkiekosta tulee niin nopeaa ettei pelikirjoja kohta tarvita enää. Minä siihen ihmettelemään, että on se perkele kun jenkkifutiksessa täytyy olla sitten metrin paksuinen pelikirja ja se vasta nopea peli onkin. Tyhmiä nuo jenkit, kuuntelisivat vain mitä Suomesta kerrotaan.

Samahan se on futiksessa, Leo Messi Barcelonan pelikirjassa ja Leo Messi Diego Maradonan Argentiinan pelikirjassa. Toisessa näkyy käsite automaatio, toisessa ei. Molemmissa kuitenkin reagoidaan ihan yhtä lailla. Kyse onkin siitä missä reagoidaan ja miten.

 

[Corkscrew]

Jenkkifutiksessa tilanne lähtee kuitenkin yleensä staattisesta asetelmasta, pelikatkolta jolloin pelaajien asettaminen ennakkoon suunnitelluille paikoille on helpompaa ja välttämätöntäkin. Jääkiekossa vastaava tilanne on aloitukset, joihin joukkueilla on paljon erilaisia kuvioita ja kikkoja joita harjoitellaan ja toteutetaan kuten jefussa. Mutta sen lisäksi jääkiekko-ottelu virtailee enemmän päästä päähän vähemmillä katkoilla, joten en usko lajista koskaan tulevan vastaavaa pelikirjalajia kuin jenkkifutiksesta. Siitä olen samaa mieltä että Veikkaaja haluaa mitätöidä kokonaan pelikirjojen merkityksen jonkinlaisena vastaiskuna UL:n linjalle. Turhaa nokittelua Rantaselta. Totta kai jääkiekko tulee aina olemaan reagointipelin lisäksi vahvasti pelitapoihin nojautuva laji, ei niitä pelaajien nopeutuminen ikinä tule poistamaan.

 

[steepler]

Jenkkifutiksessa tilanne lähtee kuitenkin yleensä staattisesta asetelmasta, pelikatkolta jolloin pelaajien asettaminen ennakkoon suunnitelluille paikoille on helpompaa ja välttämätöntäkin.

Toki näinkin, mutta tämä niin sanottu reagoiminen on itse asiassa huomattavasti tärkeämpi osa jenkkifutista kuin jääkiekkoa. Jenkkifutiksessa myös pelaajien alkuasetelmalla pyritään usein hämäämään vastustajaa, pyritään näyttämään jotain tiettyä muodostelmaa mutta pelin alkaessa tehdäänkin jotain toista ja variaatiota voi olla mieletön määrä, pelaajiakin on kentällä 22. Eli koko ajan pitää reagoida, eikä missään nimessä voi laskea sen varaan että kun pelaajat olivat asetelmassa x alussa niin tulisi pelikutsu y vaan se todellinen pelikutsu voi olla jotain ihan muuta.

Jääkiekossa kuitenkaan ei niitä variaatioita ihan niin hirvittävästi ole, tai on paljon vähemmän koska pelaajiakin on kentällä vähemmän, eli on paljon helpompi ennakoida mitä vastustaja tekee (ainakin pääpiirteittäin) jolloin reagoimisenkin merkitys vähenee.

Tosin on sitten ihan eri asia mitä tällä kuuluisalla reagoimisella tarkoitetaan, aivan mitään takataskusta vedettyä reagoimistahan tuskin jääkiekossa paljon tehdään. Kyllä kuitenkin tietyt toimintamallit on pelaajille pitkän harjoittelun myötä muodostuneet. Joskus tänne laitoin Urheilulehdessä olleita Mika-Matti Paatelaisen kommentteja joissa sanoi että Suomessa luotetaan ihan liikaa siihen että äidinmaidosta tulee eri asioita (mm. tätä reagoimista) eikä tarpeeksi harjoitella asioita.

 

[siffa]

SM-liigan pudotuspelit lähestyvät. Joukkueet ovat hioneet pelikirjojaan kevään ratkasuotteluita silmällä pitäen. Suurin ero pelitavoissa ja pelin virtauksessa syntyy siinä, miten lähdetään hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta. SM-liigajoukkueista minulla alkaa olla hyvä näkemys tästä yhdestä pelin osa-alueesta. Esim. aiemmin kaksi ääripään joukkuetta JYP ja KalPa ovat oman alueen hyökkäyksiinlähtöpelaamisessa lähentyneet toisiaa. JYP on lisännyt HVPA-hyökkäyksiään. KalPa on taas nopeuttanut omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjään. NHL-peleistä on löydettävissä kaikkia hyökkäyksiinlähtöjä (nopeita, puolinopeita sekä HVPA-lähtöjä) omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä, mutta mitään Meidän Pelin HVP-lähtömääriä ei siellä ole tullut vastaan. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten Pietarin SKA pelaa hyökkäyksiin lähtöjen rytmittämisen Jukka Jalosen alaisuudessa. Mestiksessä Mikkelin Jukurit eteni finaaleihin Jarno Pikkaraisen nopean pystysuunnan pelin pelikirjalla, jossa maalin taakse ei seisahdella eikä omalla puolustusalueella syötellä kuin korkeintaan kerran poikittain. KooKoo ja TuTo ratkaisevat toisen finaalipaikan. KooKoo on pelannut Meidän Peliä hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämisen suhteen, mutta en ole nähnyt viime aikoina sen pelejä. TuTo pelannee Tamin 60 minuutin, nopeaa pystysuunnan, painepeliä edelleen. Tänään MestisTV:stä näkisi joukkueiden pelitavat, mutta olen Oulussa seuraamassa Kärpät-Blues ottelua. Mikäli joku JA:n nimimerkki seuraisi tämän illan KooKoo-TuTo pelin, niin joukkueiden hyökkäyspelistä voisi kirjoittaa tänne.

 

[Osmo Rapeli]

Veikkaaja voisi tosiaan pikkuhiljaa ottaa kantaa siihen mikä joukkue maailmassa sitten ei nojaa reagointiin. Jotenkin nyt tuntuu, että ollaan kritisoivinaan jotain josta ei ymmärretä oikein tarkalleen mistä on kyse.

Tämän viikon Veikkaajassa (muilta osin ok hyvässä) loukkaantumisartikkelissa muuten syyllistettiin viivelähtöjä jo loukkaantumisten lisääntymisestäkin. Paitsi ettei puhuttu viivelähdöstä, vaan kierrettiin termistöä puhumalla "pelitavasta, jossa kiekko syötetään takaisin oman maalin taakse" tms. Onkohan siellä kielletty viivelähdöistä puhuminen?

*****

Siffalle terveisiä, että HPK:kin palautteli kiekkoa ihmeen paljon Tapparaa vastaan ottelun alkupuolella. Homma käpristyi vain hitauteen ja epävarmaan kiekonkäsittelyyn, ei siinä kovin erikoisesti luettu peliä kun kiekko pomppi ja poltteli lavassa, ts. toinen syöttö ja/tai kuljetus ei oikein onnistunut.

Jäi pari edellistä Kerho-matsia välistä, onkohan tuota nähty viime aikoina paljonkin?

 

[siffa]

Siffalle terveisiä, että HPK:kin palautteli kiekkoa ihmeen paljon Tapparaa vastaan ottelun alkupuolella. Homma käpristyi vain hitauteen ja epävarmaan kiekonkäsittelyyn, ei siinä kovin erikoisesti luettu peliä kun kiekko pomppi ja poltteli lavassa, ts. toinen syöttö ja/tai kuljetus ei oikein onnistunut.

Jäi pari edellistä Kerho-matsia välistä, onkohan tuota nähty viime aikoina paljonkin?

Urhon päälähetyksessä olikin sopivasti 26.2.2013 ottelu HPK-JYP. Odotin kahden nopean, pystysuunnan joukkueen ottelua, mutta Meidän Pelin hyökkäysten rytmittämistä HVP-lähdöillä nähtiin yllättävän paljon. HPK:n koko ottelun HVP-määrät olivat 2+12+10=24. JYP:n HVP-lähtömäärät olivat 3+10+16=29. Ottelussa oli 9x2min jäähyjä, joten 5vs5 peliä, josta HVP:t aina lasken, oli parin erän verran. Ottelun voitti JYP 2-1 voittomaalikisan jälkeen.

 

[tant gredulin]

Tämän viikon Veikkaajassa (muilta osin ok hyvässä) loukkaantumisartikkelissa muuten syyllistettiin viivelähtöjä jo loukkaantumisten lisääntymisestäkin.

Eikös Ville Nieminenkin puhunut siihen suuntaan Tulosruudun haastattelussa? 'Kiekottelun lisääntyminen' tjsp. mutta ei toki nimennyt viivelähtöä hänkään.

 

[TosiFani]

Tämän viikon Veikkaajassa (muilta osin ok hyvässä) loukkaantumisartikkelissa muuten syyllistettiin viivelähtöjä jo loukkaantumisten lisääntymisestäkin...

Tämä pitää varmasti paikkansa, kiekollisena olet taklattavana jatkuvasti. Mielestäni tämä ei ole kuitenkaan suurin pelillinen syy loukkaantumisiin vaan peli on nopeutunut selkeästi, aikaa ei enää ole. Tähän olisi helppo ratkaisu, kaukalon koon kasvattaminen. Kaukalon mitat on päätetty aikana jolloin pakki ehti keittämään kahvit hakiessaan kiekkoa kulmasta.

 

[Tarinankertoja]

Eikös Ville Nieminenkin puhunut siihen suuntaan Tulosruudun haastattelussa? 'Kiekottelun lisääntyminen' tjsp. mutta ei toki nimennyt viivelähtöä hänkään.

Ville Nieminen:
"Nykyinen pelityyli, ei taklata enää niin paljon. On asioita, kuten vauhti on noussut aivan hirveesti. Näin olen kun vauhti lisääntyy ja kiekotellaan enemmän, eli nää pelilliset jutut, syötetään enemmän, pysytään kiekossa, rakennetaan peliä, jopa uhkarohkeesti, ne altistaa pelaajat haavoittuivaiseen tilanteeseen ja kun viedään taklaus loppuun, tulee loukkaantumisia."

Ja muuta asiaan liittyvää. Kannattaa katsoa

Tulosruutu - Katsomo - Ohjelmat - Tulosruutu

 

[J.Grönvall]

Tämän viikon Veikkaajassa (muilta osin ok hyvässä) loukkaantumisartikkelissa muuten syyllistettiin viivelähtöjä jo loukkaantumisten lisääntymisestäkin. Paitsi ettei puhuttu viivelähdöstä, vaan kierrettiin termistöä puhumalla "pelitavasta, jossa kiekko syötetään takaisin oman maalin taakse" tms. Onkohan siellä kielletty viivelähdöistä puhuminen?

Niin no minä en syyttäisi viivelähtöjä/palautteluja kyllä lainkaan. Onhan se totta, että joissain tilanteissa se asettaa kiekollisen pelaajan taklausuhan alle mutta kysymys on taas siitä miten taklataan ja etenkin missä kohtaa. Kovin vähän niillä parilla viime aikaisella rumalla niitillä on ollut tämän asian kanssa tekemistä.

Kyllä sen tietysti voi ajatella niinkin, että jos pelataan alas esim. prässin alla ns. kaverisyöttö pakkiparille, niin tokihan se asettaa tämän vaaralliseen tilanteeseen. Tuossakin on minun mielestäni enemmän kyse taas pelinlukutaidosta kuin yhden rytmin tuomasta ongelmasta.

 

[MustatKortit]

Asia, mitä haluaisin kommentoida:

Ässien (ja toki mm JYPin) tehokkaana aseena on viime kuukausina ollut todella aggressiivinen ja organisoitu karvauspeli, jolla käydään kiinni vastustajan peliä rakentaviin pakkeihin jopa maalin takana.

Petteri Sihvosen lanseeraamasta "ansasta" on mielestäni turha tässä yhteydessä puhua, sillä tuskin on kovinkaan tehokas "ansa" kyseessä, jos tämä "ansa" onnistutaan toteuttamaan vain aniharvoin. Yleisempi lopputulema on joko hätäinen sutaisu pakkiparille/kiekko ränniin/tai kiekonriisto hyökkäävälle joukkueelle.

Petteri Sihvonen on jossain asiayhteydessä maininnut tämän korkean karvauksen "helpoksi" ratkaisuksi kiekon tarjoamista keskelle sentterille. Mielestäni tämä(kin) ratkaisu on varsin köykäinen, sillä peli itsessään on osoittanut tämän onnistuvan vain todella harvoin. Näin ollen tämä ratkaisu on joko a) liian riskialtis b) liian vaikea toteuttaa sm-liigan tasoisen sarjan kiekollisella osaamisella.

Sinällään on toissijaista miksi tämä ei toimi, sillä peli on osoittanut, että tämä ei yksinkertaisesti toimi.

Jos joku ei ymmärrä, mistä puhun ja kaipaa esimerkkekä, niin korkean karvauksen ansiosta avauspeli on laitettu täysin sekaisin Ässien toimesta ainakin otteluissa Jokerit - Ässät (12.2), Kärpät - Ässät (14.2) sekä Ässät-Jokerit (2.3). Näistä esimerkkiotteluista on löydettävissä useita tilanteita, joissa kaikki kenttäpelaajat ovat seisovin jaloin puolustusalueella, ilman kunnollisia syöttösuuntia.

Olisin toki voinut valita useita muitakin pelejä, mutta valitsin etenkin Jokereita vastaan pelatut ottelut alleviivatakseni pointtiani: lienee ensiksikin varsin selvää, että Jokereilla pitäisi olla liigatasolle erittäin laadukas materiaali, myös pelinavausta ajatellen.

Toisekseen (ja tämä on mielestäni se tärkeä asia) Jokerit oli tässä jälkimmäisessä kohtaamisessa satavarmasti tietoinen Ässien tavasta karvata. Kun ottaa huomioon myös sen, että Lämsä on varsin arvostettu pelitavallinen taktikko sm-liigan tasolle, on mielestäni huomionarvoista, ettei tähän jälkimmäiseen peliin saatu merkittävää parannusta tehtyä.

Näiden asioiden perusteella on syytä kyseenalaistaa Petteri Sihvosen näkemykset ja teoriat asiaa koskien. Mielestäni selitykseksi ei käy (tässä ketjussa paljon viljellyt) arviot siitä, että omaa pelitapaa "ei toteutettu tarpeeksi laadukkaasti". Kyse ei voi nimittäin olla pelitavan toteuttamisen laadusta, jos kerta toisensa jälkeen suorittaminen ei ole riittävän korkealla tasolla. Kaiken järjen mukaan tällaisessa tilanteessa omaa pelitapaa pitäisi muokata.

Toki on olemassa se mahdollisuus, että vastustajan karvaajat väsyvät, joka avaa syöttösuuntia paremmin, mutta mielestäni on tyhmää perustaa oma pelitapa toiveeseen siitä, että vastustajan suoritustaso laskee.

 

[Wäinö#16]

Petteri Sihvosen lanseeraamasta "ansasta" on mielestäni turha tässä yhteydessä puhua, sillä tuskin on kovinkaan tehokas "ansa" kyseessä, jos tämä "ansa" onnistutaan toteuttamaan vain aniharvoin. Yleisempi lopputulema on joko hätäinen sutaisu pakkiparille/kiekko ränniin/tai kiekonriisto hyökkäävälle joukkueelle.

Tämä "ansa" on ylipäänsä huono termi, koska se on liian arvolatautunut. Eli sehän pitää sisällään sen, että kiekollinen joukkue onnistuu houkuttelemaan karvaajan maalintaakse itse tästä hyötyäkseen. Mutta eihän se toki niin mene, vaan aika usein ansa on lauennut niin sanotusti käsille ja tuloksena on hätäinen roiskaisu tai kiekon menetys. Tässäkin on kyse paljolti ajoituksesta ja mitä ollaan harjoiteltu. Jos maalin taakse ajetaan hyvällä ajoituksella voidaan tällä parhaimmillaan sekoittaa avauspeli totaalisesti ja silloin on ihan turha puhua mistään ansasta.

Joka tapauksessa playoffit tulee olemaan mielenkiintoinen maailma myös pelitavallisesti sillä silloin joukkueet pystyvät keskittymään vain yhteen vastustajaan ja varmasti erilaisiin karvauksiin tullaan näkömään myös monipuolisempia lääkkeitä.

 

[Nwoke]

Niin no minä en syyttäisi viivelähtöjä/palautteluja kyllä lainkaan. Onhan se totta, että joissain tilanteissa se asettaa kiekollisen pelaajan taklausuhan alle mutta kysymys on taas siitä miten taklataan ja etenkin missä kohtaa. Kovin vähän niillä parilla viime aikaisella rumalla niitillä on ollut tämän asian kanssa tekemistä.

Kyllä sen tietysti voi ajatella niinkin, että jos pelataan alas esim. prässin alla ns. kaverisyöttö pakkiparille, niin tokihan se asettaa tämän vaaralliseen tilanteeseen. Tuossakin on minun mielestäni enemmän kyse taas pelinlukutaidosta kuin yhden rytmin tuomasta ongelmasta.

Tämä oman alueen kiekottelu ja alaspäin pelaaminen on mielestäni tuonut mukanaan sen, että etenkin puolustajat seisovat usein suorinjaloin, jolloin taklausten vastaanottaminen on aika vaikeaa, kun taklaaja tulee päälle useimmiten kovalla vauhdilla. Puhumattakaan sitten siitä, että taatusti taklaajan huomaaminen on haastavampaa kun joutuu omalla alueella tarkkaan miettimään mihin syöttää, jottei kohtalokasta kiekonmenetystä tulisi pahimmalla mahdollisella alueella.

Tämä Mäntymää-Pikkarainen tapaus on tästä täydellinen esimerkki, kun Mäntymää keskittyy liikaa kiekolliseen peliin ja on vielä täysin paikallaan vastaanottamassa taklausta. Vaikka Mäntymää olisi Pikkaraisen huomannutkin, niin ei se taklauksen vastaanottaminen kovin turvallista olisi siinä tilanteessa, kun itse olet suorinjaloin ja Pikkaraisen kokoinen mies on ajamassa päälle.

Hyökkäyspäässä tämä nykyajan ylikiekollisuus sitten usein näkyy tilanteissa, jossa kiekollinen pelaaja kääntää turhan myöhään selän suojatakseen kiekkoa päälle tulevalta puolustajalta.

 

[Nwoke]

Asia, mitä haluaisin kommentoida:

Ässien (ja toki mm JYPin) tehokkaana aseena on viime kuukausina ollut todella aggressiivinen ja organisoitu karvauspeli, jolla käydään kiinni vastustajan peliä rakentaviin pakkeihin jopa maalin takana.

Petteri Sihvosen lanseeraamasta "ansasta" on mielestäni turha tässä yhteydessä puhua, sillä tuskin on kovinkaan tehokas "ansa" kyseessä, jos tämä "ansa" onnistutaan toteuttamaan vain aniharvoin. Yleisempi lopputulema on joko hätäinen sutaisu pakkiparille/kiekko ränniin/tai kiekonriisto hyökkäävälle joukkueelle.

Petteri Sihvonen on jossain asiayhteydessä maininnut tämän korkean karvauksen "helpoksi" ratkaisuksi kiekon tarjoamista keskelle sentterille. Mielestäni tämä(kin) ratkaisu on varsin köykäinen, sillä peli itsessään on osoittanut tämän onnistuvan vain todella harvoin. Näin ollen tämä ratkaisu on joko a) liian riskialtis b) liian vaikea toteuttaa sm-liigan tasoisen sarjan kiekollisella osaamisella.

Sinällään on toissijaista miksi tämä ei toimi, sillä peli on osoittanut, että tämä ei yksinkertaisesti toimi.

Jos joku ei ymmärrä, mistä puhun ja kaipaa esimerkkekä, niin korkean karvauksen ansiosta avauspeli on laitettu täysin sekaisin Ässien toimesta ainakin otteluissa Jokerit - Ässät (12.2), Kärpät - Ässät (14.2) sekä Ässät-Jokerit (2.3). Näistä esimerkkiotteluista on löydettävissä useita tilanteita, joissa kaikki kenttäpelaajat ovat seisovin jaloin puolustusalueella, ilman kunnollisia syöttösuuntia.

Olisin toki voinut valita useita muitakin pelejä, mutta valitsin etenkin Jokereita vastaan pelatut ottelut alleviivatakseni pointtiani: lienee ensiksikin varsin selvää, että Jokereilla pitäisi olla liigatasolle erittäin laadukas materiaali, myös pelinavausta ajatellen.

Toisekseen (ja tämä on mielestäni se tärkeä asia) Jokerit oli tässä jälkimmäisessä kohtaamisessa satavarmasti tietoinen Ässien tavasta karvata. Kun ottaa huomioon myös sen, että Lämsä on varsin arvostettu pelitavallinen taktikko sm-liigan tasolle, on mielestäni huomionarvoista, ettei tähän jälkimmäiseen peliin saatu merkittävää parannusta tehtyä.

Näiden asioiden perusteella on syytä kyseenalaistaa Petteri Sihvosen näkemykset ja teoriat asiaa koskien. Mielestäni selitykseksi ei käy (tässä ketjussa paljon viljellyt) arviot siitä, että omaa pelitapaa "ei toteutettu tarpeeksi laadukkaasti". Kyse ei voi nimittäin olla pelitavan toteuttamisen laadusta, jos kerta toisensa jälkeen suorittaminen ei ole riittävän korkealla tasolla. Kaiken järjen mukaan tällaisessa tilanteessa omaa pelitapaa pitäisi muokata.

Toki on olemassa se mahdollisuus, että vastustajan karvaajat väsyvät, joka avaa syöttösuuntia paremmin, mutta mielestäni on tyhmää perustaa oma pelitapa toiveeseen siitä, että vastustajan suoritustaso laskee.

Ansaa voi käyttää mielestäni tilanteissa, jossa vastustaja on valmistautunut rauhassa hitaaseen lähtöön, jolloin kiekollinen pelaaja pakotetaan liian aikaisin maalin takaa pois ja muiden hyökkääjien ajoitus on tarkoitus rikkoa.

Mitä tulee Ässien ja JYPin kaltaisten loistavasti karvausta toteuttavien joukkueiden pelaamiseen, niin on selvää, että suorinjaloin, hitailla lähdöillä ja keskustan kautta pelaamisella tulee noutaja nopeammin kuin Suomelle USAa vastaan eräässä MM-kisojen ottelussa.

Hifk vastasi viime JYP-ottelussa kotijoukkueen kovaan alkupaineeseen todella nöyrällä kiekon ylöspäin roiskimisella, joka kyllä tappoi JYPin paineen lähes täydellisesti. Oman alueen kiekollisen pelaamisen aika tulee vasta silloin, kun vastustajan paras karvausterävyys alkaa hiipumaan ja se taatusti hiipuu tai rauhoittuu, jos vastustaja vain nöyrästi heittelee kiekkoa pois omalta alueelta. Vaikka karvauspelaaminen olisi täydellisesti organisoitu, niin tämä roiskiminen kyllä sekoittaa pahasti paineistavan joukkueen pelaamista, kun luistelumatkat ja viisikon etäisyydet kasvavat huomattavsti.

Sain tämän ehkä kuulostamaan liian helpolta kuinka JYPin tai Ässien peli tapetaan. Tietenkin tämä roiskiminenkin vaatii monia asioita, mutta pointti oli se että nöyrällä pelaamisella saadaan parempi lopputulos kuin paineen alle kiekotteluun jäämisellä.

Tärkeimpinä näistä voisi nyt mainita vaikka vastapaineen antamisen roiskaisun jälkeen, jolla pyritään riistoihin sekä myös siihen että seuraava hyökkäys prässäävältä joukkueelta olisi huonosti organisoitu ja aikaa tähän kiekotteluun saattaisi olla sillä kertaa enemmän - karvaajat olisivat jo heikommalla energialla paineistamassa ja todennäköisesti myös hiukan myöhässä.

 

[J.Grönvall]

Tämä Mäntymää-Pikkarainen tapaus on tästä täydellinen esimerkki, kun Mäntymää keskittyy liikaa kiekolliseen peliin ja on vielä täysin paikallaan vastaanottamassa taklausta. Vaikka Mäntymää olisi Pikkaraisen huomannutkin, niin ei se taklauksen vastaanottaminen kovin turvallista olisi siinä tilanteessa, kun itse olet suorinjaloin ja Pikkaraisen kokoinen mies on ajamassa päälle.

No jaa, minä en laittaisi tätäkään pelitavan piikkiin. On siellä maalin takana seisty iät ja ajat joten en oikein osta sitä suurimmaksi syyksi. Varmasti se voi mainittuja tilanteita jollain tavalla lisätäkin, mutta toisaalta viivelähdöt ja palautukset toteutetaan yleensä niin, ettei välitöntä painetta edes ole.

Asia, mitä haluaisin kommentoida:

Ässien (ja toki mm JYPin) tehokkaana aseena on viime kuukausina ollut todella aggressiivinen ja organisoitu karvauspeli, jolla käydään kiinni vastustajan peliä rakentaviin pakkeihin jopa maalin takana...

Niin, tässä tulee nyt ymmärtää kumpi hallitsee pelin virtausta. Ansaa ei todellakaan aleta käyttämään jos virtaus on oman joukkueen kannalta negatiivinen, juuri tuosta syystä, että vastustaja pääsee antamaan paineen. Jos virtaus on positiivinen niin ansa on hyvä tapa houkutella ylipelaavia kärkikarvaajia pelin ulkopuolelle.

Mitä tulee kovan paineen tai prässin alta lähtemiseen, niin todellakin se tila syntyy lähes poikkeuksetta oman alueen keskustaan jonne teoriassa on helppo pelata sentterille. Käytännön tilanteissahan on aina paljon muuttujia mutta lähtökohtana tuo kyllä toimii hyvin, päinvastoin kuin väität.

Paljon riippuu vastustajan prässistä tai karvauksesta. Kahden miehen prässi tai syvälle tuleva paine on jopa helppo purkaa yhdellä syötöllä keskelle. Kysymys onkin hyvin pitkälle pelinopeudesta ja pelirohkeudesta.

Jos viisikko ei ole ns. synkronissa niin silloin prässi tietenkin tuottaa suuria ongelmia ja sehän on taas prässäävän joukkueen hyvyyttä osata lukea oikea hetki tälle paineelle. Nimenomaan siihen perustuu koko prässäämisen tehokkuus, vastustajan rytmin hajottamiseen.

On muistettava selvä ero siinä, että tuleeko paine suoraan kohti kiekkoa (prässi), vai onko kyseessä enemmän ohjauspelin tyyppinen karvauspaine. Kiekollisen joukkueen kannalta ero on oleellinen.

Ja edelleen, et ottanut nyt kantaa siihen miten Ässät pelasi oman alueen ja keskialueen hyökkäyspeliään mainituissa otteluissa. Sehän vaikuttaa aivan keskeisesti siihen millaista painetta se yleensä voi antaa vastustajalle. On oletettavaa, että Ässät on hallinnut pelin virtausta (todennäköisesti jo rytmittämällä lähtöjään) ja saanut sitä kautta sekoitettua Jokereiden ja Kärppien pelaamista.

Väitteesi ovat sellaisia, että ne eivät yksinään päde, koska ne ovat lähinnä irrallisia elementtejä yksittäisistä peleistä. Toivoisin vielä hieman lisää perusteluita sille ettei esimerkiksi kentän keskustaa voi milloinkaan hyödyntää kun puretaan painetta.

Olen kovasti eri mieltä siitä, että peli olisi tämän näyttänyt.

 

[J.Grönvall]

Hifk vastasi viime JYP-ottelussa kotijoukkueen kovaan alkupaineeseen todella nöyrällä kiekon ylöspäin roiskimisella, joka kyllä tappoi JYPin paineen lähes täydellisesti. Oman alueen kiekollisen pelaamisen aika tulee vasta silloin, kun vastustajan paras karvausterävyys alkaa hiipumaan ja se taatusti hiipuu tai rauhoittuu, jos vastustaja vain nöyrästi heittelee kiekkoa pois omalta alueelta. Vaikka karvauspelaaminen olisi täydellisesti organisoitu, niin tämä roiskiminen kyllä sekoittaa pahasti paineistavan joukkueen pelaamista, kun luistelumatkat ja viisikon etäisyydet kasvavat huomattavsti.

Roiskiminen on nimenomaan se mihin vastustaja pitääkin saada. Tämän kertomasi perusteella kuulostaa enemmänkin siltä, että JYP pelasi typerästi karvauspelaamisensa.

 

[Nwoke]

Roiskiminen on nimenomaan se mihin vastustaja pitääkin saada. Tämän kertomasi perusteella kuulostaa enemmänkin siltä, että JYP pelasi typerästi karvauspelaamisensa.

JYP pelaa lähes aina päädyn kautta kun se pyrkii paineistamaan vastustajaa, mutta pelin rakenne ei ennen sitä ole missään nimessä optimaalinen. Se on kuitenkin riittävän hyvä, ettei vastustaja pääse rauhassa kiekottelemaan paineen alta pois, jonka seurauksena kiekon nöyrä ylöspäin pelaaminen on mielestäni järkevin ratkaisu.

JYPin ja Ässien huima vire on mielestäni enemmän seurausta siitä, että vastustajat pyrkivät pelaamaan sitä omaa peliää, eivätkä riittävästi reagoi tähän karvauspelaamiseen niin kuin siihen kannattaisi reagoida. Etenkin mainitut Jokerit ja Kärpät ovat juuri sellaisia joukkueita, jotka haluavat painottaa sitä omaa peliään tässä vaiheessa kautta. Runkosarjahan ei olekaan se paras paikka keskittyä vastustajaan, vaan vasta pudotuspeleissä nähdään kuinka vastustajat käsittelevät tämän paineistamisen.

JYP ei pelannut huonosti karvauspelaamistaan, vaan hyvän materiaalin omaava HIFK vastasi siihen niin kuin siihen kuuluu vastata. HIFK oli selkeästi keskittynyt JYPin pelitapaan ja pystyikin siihen vastaamaan todella kiitettävästi, jonka seurauksena nähtiin paljon tasaisempi ottelu kuin sarjataulukosta voisi päätellä.

 

[Nwoke]

SM-liiga on niin tasainen sarja, että joukkue joka onnistuu prässäämään hyvällä jalalla, koko viisikkona ja tarpeeksi nopeasti, saa suuren edun mikäli vastustaja yrittää purkaa paineen kiekottelemalla ja pelaamalla mahdollisesti sen keskustan kautta. Hyöty siinä kiekottelussa ei vain riitä kattamaan niitä riskejä, joita tämä "pelirohkeus" tuo mukanaan. Yleensä suurin paine hellittää jo ekan kympin jälkeen, mutta pelikohtaisesti ja joukkueissa on toki suuria eroja.

Tilanne muuttuu täysin, kun karvaava joukkue joutuukin luistelemaan pidempiä matkoja, edestakaisin ja viisikon etäisyydet alkavat pelin edetessä rakoilemaan. Silloin tämä kiekollinen peli ja keskustan käyttö nousee isoon osaan, josta osaava joukkue saa parhaimmillaan suuren hyödyn.

Näitä kovaa karvaavia joukkueita vastaan yksilöt ovat toki avainasemassa, mutt suuri vastuu on myös valmentajalla, jonka täytyy tunnistaa pelin edetessä kuinka hyvin vastustaja paineistaa ja miten siihen reagoidaan(roiskitaanko vai pyritäänkö pelaamaan).

 

[MustatKortit]

...Hifk vastasi viime JYP-ottelussa kotijoukkueen kovaan alkupaineeseen todella nöyrällä kiekon ylöspäin roiskimisella, joka kyllä tappoi JYPin paineen lähes täydellisesti...

Heh, olen viestistäsi kokonaisuudessaan pitkälti samaa mieltä, mutta haluan näin pienenä sivuhuomiona muistuttaa, että harvoin olen nähnyt yhtä surkeaa peliin tulemista JYPiltä viimeisen kolmen, neljän vuoden aikana. Varmaan turha mennä yksityiskohtaisesti tämän huonon valmistautumisen (?) syihin, mutta heikolta näytti tosiaan koko erä. Niilläkin hetkillä, kun kiekko oli rauhallisesti JYPin omassa hallinnassa, pomppivat syötöt ohi ja yli.

Surkeuden kruunasi pompotteleva ja epävarman oloinen Tarkki.

edit

...Mitä tulee kovan paineen tai prässin alta lähtemiseen, niin todellakin se tila syntyy lähes poikkeuksetta oman alueen keskustaan jonne teoriassa on helppo pelata sentterille. Käytännön tilanteissahan on aina paljon muuttujia mutta lähtökohtana tuo kyllä toimii hyvin, päinvastoin kuin väität.

...Ja edelleen, et ottanut nyt kantaa siihen miten Ässät pelasi oman alueen ja keskialueen hyökkäyspeliään mainituissa otteluissa. Sehän vaikuttaa aivan keskeisesti siihen millaista painetta se yleensä voi antaa vastustajalle....

...Väitteesi ovat sellaisia, että ne eivät yksinään päde, koska ne ovat lähinnä irrallisia elementtejä yksittäisistä peleistä. Toivoisin vielä hieman lisää perusteluita sille ettei esimerkiksi kentän keskustaa voi milloinkaan hyödyntää kun puretaan painetta...

Erehdyt, jos luulet minun yrittävän pönkittää jotain omaa, laajempaa pelitapa-ajatustani tällä edellisellä viestilläni, ainakin viestistäsi sai kokonaisuutena hieman sellaisen kuvan.

Olen kiinnostunut vain siitä, miten on mahdollista, että (mainitussa esimerkissä) Jokerit ei pystynyt lainkaan parantamaan avauspeliään edellisestä Ässien kohtaamisesta, vaikka karvaus on saletisti ollut etukäteen tiedossa.

Olen myös eri mieltä siitä, etteikö asioita voisi pilkkoa pienempiin osiin. On toki selvää, että JYPin tai Ässien tapaisen hyvän ja voimakkaan karvauksen taustalla on kokonaisvaltaisesti organisoitu viisikkopeli. Itse pystyn kuitenkin pohdinnoissani sivuuttamaan tämän, ikään kuin "luonnollisena" alkutilana ja siirtymään suoraan pohtimaan vain karvauspeliä hyökkäysalueella.

Fakta on, että Jokerit oli vaikeuksissa kautta linjan, myös täysin rauhallisissa avauspaikoissa, kun peliä oltiin lähdössä käynnistämään hitaasti.

Olen ihan tismalleen samaa mieltä kanssasi, että teoriassa (kuten omassa viestissäsikin asian ilmaiset) keskustaan pitäisi vapautua tilaa avaavalle syötölle. Käytännössä tämä ei kuitenkaan juuri ole esimerkkitapauksissani toiminut ja näitä esimerkkitapauksia voisin nimetä tukun lisää, joten siitä on turha saivarrella.

En myöskään ole väittänyt, ettei avaaminen onnistuisi milloinkaan keskelle, kuten viestissäsi kirjoitit. Toki avaaminen keskelle onnistuu, mutta jos näiden kertojen määrä on arviolta kaksi (2) kertaa 60 minuutin aikana, on syytä ihmetellä ratkaisun käytännöllisyyttä.

 

[J.Grönvall]

JYP ei pelannut huonosti karvauspelaamistaan, vaan hyvän materiaalin omaava HIFK vastasi siihen niin kuin siihen kuuluu vastata. HIFK oli selkeästi keskittynyt JYPin pelitapaan ja pystyikin siihen vastaamaan todella kiitettävästi, jonka seurauksena nähtiin paljon tasaisempi ottelu kuin sarjataulukosta voisi päätellä.

Minä en nähnyt tuosta ottelusta kuin loppua mutta yleensä JYPiä vastaan roiskimalla voittaa korkeintaan noin kaksi ottelua viidestä. Voi olla etten nyt oikein ymmärrä mitä haet mutta olen eri mieltä siitä miten tässä tapauksessa tulisi pyrkiä pelaamaan.

Tietenkin jos ajatuksena on yksittäisen ns. momentumin selvittäminen niin silloin on toki järkevää pelata välillä yksinkertaista tilaa voittavaa jääkiekkoa. Tässä kuitenkin saattaa piillä vaara, että oma hyökkäyspeli ei sitten otakaan sujuakseen, paljon riippuu joukkueen rutiinista pelitavan suhteen.

Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että pitkässä juoksussa tämä olisi oikea keino vaikkapa nyt JYPin tai Ässien tyyppistä joukkuetta vastaan, vaan avainasemassa on nimenomaan se, että saa ne juoksemaan kiekon perässä. Tällöin ne eivät pysty myöskään tuottamaan tehokasta painetta.

Kiekottelu sisältää, tiedostetut, riskinsä ja vaatii korkeatasoista pelaamista mutta on loppujen lopuksi paras keino. Olen myös eri mieltä siitä etteikö SM-Liigassa olisi riittävän taitavia pelaajia toteuttamaan tätä, tällä kaudella mm. Jokerit ja Tappara ovat olleet parhaimmillaan loistavia tässä asiassa.

Vaikka tällä palstalla alkaa olla kiellettyä puhua oman alueen hyökkäyspelistä niin itse palaan siihen aina, kun mietin miten joukkue onnistuu pelissään. Sillä ilman onnistunutta pelin avaamista ei ole hyvää keskialueen ylitystä eikä näin ollen myöskään hyvää hyökkäysalueen pelaamista.

JYPiä tai Ässiä vastaan palataan samaan lähtöasetelmaan myös vastustajan osalta. Mitä he tekivät väärin, jotta joutuivat tavallaan alistumaan tuolle paineelle. Ja kääntäen mikä mahdollisti hyvän paineen taas näiltä kahdelta. Miksi esimerkiksi Raimo Summanen on päätynyt siihen tulokseen, että HIFK suosiolla vain lyö kiekkoa ulos alueelta? Minä uskon, että syy on viime kädessä HIFK:n pelitavan toteutuksen puutteissa.

EDIT. Palatakseni vielä Ässiin niin esimerkiksi Pekka Virta on osoittanut toistuvasti Ässien kehityksen hyökkäyksiinlähdöissä, nimenomaan hyökkäysketjun osalta. Joukkue tulee parhammillaan alhaalta asti rintamassa ylös ja ajaa suoraviivaisesti hyökkäyksensä maalia kohti. Tuo on erittäin vaikea puolustaa mutta tässäkin tapauksessa kaikki lähtee jo omalta alueelta. Se on myös se paikka jossa Ässien kiihtyvä keskialue olisi pyrittävä rikkomaan.

 

[TosiFani]

...EDIT. Palatakseni vielä Ässiin niin esimerkiksi Pekka Virta on osoittanut toistuvasti Ässien kehityksen hyökkäyksiinlähdöissä, nimenomaan hyökkäysketjun osalta. Joukkue tulee parhammillaan alhaalta asti rintamassa ylös ja ajaa suoraviivaisesti hyökkäyksensä maalia kohti. Tuo on erittäin vaikea puolustaa mutta tässäkin tapauksessa kaikki lähtee jo omalta alueelta. Se on myös se paikka jossa Ässien kiihtyvä keskialue olisi pyrittävä rikkomaan.

Ässien suorittaminen on tällä hetkellä sellaisella tasolla, että sitä on erittäin vaikea puolustaa. Hyökkäyksiinlähdöissä ajotukset ovat olleet kunnossa ja tarpeen mukaan puretaankin, itseluottamus tilanteiden tunnistamisessa huippuluokkaa.

 

[J.Grönvall]

Ässien suorittaminen on tällä hetkellä sellaisella tasolla, että sitä on erittäin vaikea puolustaa. Hyökkäyksiinlähdöissä ajotukset ovat olleet kunnossa ja tarpeen mukaan puretaankin, itseluottamus tilanteiden tunnistamisessa huippuluokkaa.

Tämä on ihan luonnollinen seuraus, kun onnistumisia tulee. Suoritustaso on korkea ja asiat tapahtuvat parhaimmillaan automaationa. Tuo on hieno tilanne pelata mutta omalla tavallaan myös haastava, jos joukkueella ei ole sitä kuuluisaa voittamisen kulttuuria.

 

[Nwoke]

Minä en nähnyt tuosta ottelusta kuin loppua mutta yleensä JYPiä vastaan roiskimalla voittaa korkeintaan noin kaksi ottelua viidestä. Voi olla etten nyt oikein ymmärrä mitä haet mutta olen eri mieltä siitä miten tässä tapauksessa tulisi pyrkiä pelaamaan.

Tietenkin jos ajatuksena on yksittäisen ns. momentumin selvittäminen niin silloin on toki järkevää pelata välillä yksinkertaista tilaa voittavaa jääkiekkoa. Tässä kuitenkin saattaa piillä vaara, että oma hyökkäyspeli ei sitten otakaan sujuakseen, paljon riippuu joukkueen rutiinista pelitavan suhteen.

Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että pitkässä juoksussa tämä olisi oikea keino vaikkapa nyt JYPin tai Ässien tyyppistä joukkuetta vastaan, vaan avainasemassa on nimenomaan se, että saa ne juoksemaan kiekon perässä. Tällöin ne eivät pysty myöskään tuottamaan tehokasta painetta.

Kiekottelu sisältää, tiedostetut, riskinsä ja vaatii korkeatasoista pelaamista mutta on loppujen lopuksi paras keino. Olen myös eri mieltä siitä etteikö SM-Liigassa olisi riittävän taitavia pelaajia toteuttamaan tätä, tällä kaudella mm. Jokerit ja Tappara ovat olleet parhaimmillaan loistavia tässä asiassa.

Vaikka tällä palstalla alkaa olla kiellettyä puhua oman alueen hyökkäyspelistä niin itse palaan siihen aina, kun mietin miten joukkue onnistuu pelissään. Sillä ilman onnistunutta pelin avaamista ei ole hyvää keskialueen ylitystä eikä näin ollen myöskään hyvää hyökkäysalueen pelaamista.

JYPiä tai Ässiä vastaan palataan samaan lähtöasetelmaan myös vastustajan osalta. Mitä he tekivät väärin, jotta joutuivat tavallaan alistumaan tuolle paineelle. Ja kääntäen mikä mahdollisti hyvän paineen taas näiltä kahdelta. Miksi esimerkiksi Raimo Summanen on päätynyt siihen tulokseen, että HIFK suosiolla vain lyö kiekkoa ulos alueelta? Minä uskon, että syy on viime kädessä HIFK:n pelitavan toteutuksen puutteissa.

EDIT. Palatakseni vielä Ässiin niin esimerkiksi Pekka Virta on osoittanut toistuvasti Ässien kehityksen hyökkäyksiinlähdöissä, nimenomaan hyökkäysketjun osalta. Joukkue tulee parhammillaan alhaalta asti rintamassa ylös ja ajaa suoraviivaisesti hyökkäyksensä maalia kohti. Tuo on erittäin vaikea puolustaa mutta tässäkin tapauksessa kaikki lähtee jo omalta alueelta. Se on myös se paikka jossa Ässien kiihtyvä keskialue olisi pyrittävä rikkomaan.

Jos JYPiä vastaan pystyy roiskimalla voittamaan 2 ottelua viidestä vieraskentällä, niin ei taktiikka ihan väärä voi silloin olla. No joo, idea on juuri että osataan pelata yksinkertaisesti kuin on sen aika ja kiekotella sitten kuin siitä saa paremman hyödyn suhteessa riskiin.

Ihannemaailmassa joukkue juoksuttaa Ässiä kiekon perässä ja hullut porilaiset väsyttävät itsensä päättömään luisteluun. Mutta koska eletään ihan oikeaa elämää, täytyy miettiä eri pelitapojen hyötyjä suhteessa vastustajan harrastamaan pelitapaan. Tai niin ainakin minä tekisin jos olisin valmentaja ja teen myös nyt kun arvioin otteluiden todennäköisyyksiä ennen matseja. En tiedä kuinka paljon nämä "omaa peliä" hehkuttavat valmentajat nykyään keskitttyvät vastustajiin, mutta pudotuspeleissä se sitten yleensä viimeistään nähdään.

 

[J.Grönvall]

Jos JYPiä vastaan pystyy roiskimalla voittamaan 2 ottelua viidestä vieraskentällä, niin ei taktiikka ihan väärä voi silloin olla. No joo, idea on juuri että osataan pelata yksinkertaisesti kuin on sen aika ja kiekotella sitten kuin siitä saa paremman hyödyn suhteessa riskiin.

Ihannemaailmassa joukkue juoksuttaa Ässiä kiekon perässä ja hullut porilaiset väsyttävät itsensä päättömään luisteluun. Mutta koska eletään ihan oikeaa elämää, täytyy miettiä eri pelitapojen hyötyjä suhteessa vastustajan harrastamaan pelitapaan. Tai niin ainakin minä tekisin jos olisin valmentaja ja teen myös nyt kun arvioin otteluiden todennäköisyyksiä ennen matseja. En tiedä kuinka paljon nämä "omaa peliä" hehkuttavat valmentajat nykyään keskitttyvät vastustajiin, mutta pudotuspeleissä se sitten yleensä viimeistään nähdään.

Playoffeissa se ei riitä sarjan voittoon, joten siinä mielessä se on väärä. Ja kyllä se ihan tässä reaalimaailmassakin toimii, että kiekottelemalla puret sen paineen. Siinä on ajatuksena juuri se, että tapetaan se momentum ja varsinkin vieraskentällä sillä on aivan mieletön vaikutus molempien peliin.

Esimerkiksi JYP on ollut jo Risto Dufvan päivistä asti vaarallinen kääntämään peliä lyhyellä kentällä, eli kiekkoa ei tosiaan ehdoin tahdoin kannata luovuttaa puoleen kenttään. Ässiä vastaan tiivis ja tylsä keskialueen trap on ensimmäinen ase, sitten tulevat nämä perinteiset kaksinkamppailut ynnä muut itsestäänselvyydet.

Se on minun pelilogiikaani vastaan, että tämä roiskiminen väsyttäisi karvaavan joukkueen, minä näen asian juuri toisinpäin eli joukkue joka joutuu jatkuvasti reagoimaan väsyy nopeammin. Siksi aina sanotaan, että on tärkeää pystyä pelaamaan omaa peliä