Omaan silmään Tapparan peli on entistä enemmän miellyttänyt minua. Lukko ei nyt ollut ehkä aivan paras joukkue paineistamaan tamperelaispuolustusta, mutta olin tyytyväinen Tapparan viljelemien riskittömien purkukiekkojen määrään ja puolestaan riskillä tehtyjä oman alueen kiekollisia ratkaisuja, joista sitten seurasi menetys vaarallisessa paikassa, nähtiin Lukko- sarjassa todella vähän. Näkisin tämän selkeänä pelitapamuutoksena runkosarjaan nähden, jota jo hieman aiemminkin kaipasin. Toki ymmärrän täysin, että runkosarjassa virheiden merkitystä korostetaan vähemmän kuin pudotuspeleissä, etenkin kuin sitä kiekollista peliä halutaan mahdollisimman paljon harjoitella.
Aika näyttää kuinka Tappara tulee pelaamaan finaaleissa, kun vastustaja osannee aggressiivisen karvauspelin entistä paremmin. Aika varma olen, että Rautakorpea ei tarvitse arvostella siitä, että joukkue sortuisi omalla alueella liialliseen kiekotteluun paineen alla ja virheistä vastustaja pääsisi napauttelemaan ilmaisia maaleja. Yksilöitä katseltaessa, pieni pelko herää tähän asti loistavat pudotuspelit pelanneen T. Aallon kohdalla. Aivan täysin en ole vakuuttunut, että tilanteiden tunnistaminen on tällä miehellä sillä tasolla mitä se on muulla tapparapuolustuksella, no aika näyttää.
Muutoshan tapahtui jo syksyllä, jos ajatellaan isoja linjoja. Tätä nykyistä pelitapaa on siis hiottu jo pitkään uomiinsa ja nythän se tottavie tuottaa hedelmää.
Mitä tulee karvauspelaamiseen niin se on toissijaista, ennemminkin pitää ensin tarkastella miten se vastustaja hyökkää. Koko playoffeissa on ollut ainoastaan yksi erä jossa Tapparaa on päästy horjuttamaan kovilla taklauksilla ja se oli HIFK-sarjan neljännen ottelun avauserä. Siinäkin sarjassa muutos tapahtui nimenomaan HIFK:n omassa hyökkäyspelissä ja niissä parjatuissa hyökkäyksiinlähdöissä. Lukkohan ei taasen osannut organisoida hyökkäämistään kuin välttävästi, eikä sen vuoksi myöskään edes päässyt hyvillä ajoituksilla taklaamaan.
Etukäteen voisi kuvitella, että Ässät onkin se pahin kanto kaskessa juuri sen vuoksi, että olen nähnyt sen miten joukkue osaa hyökätä rintamana alhaalta asti. Ja juuri tuo on avainasia, jos Tapparaa haluaa haastaa aggressiivisella karvauksella. Tapparan puolustajien pelaaminen on juuri nyt niin korkeatasoista, että vähänkin heikoilla ajoituksilla homma menee kiville. No sitten on tietysti vielä JYP jota pidin vaikeimpana joukkueena aiemmin mutta nyt luotto Tapparaan on niin kova, että JYPin pitää tehdä muutakin kuin paiskoa pystysuuntaa, ei tule noilla pelaajilla onnistumaan enää.
Teemu Aallon nostamista tikunnokkaan en ymmärrä edelleenkään lainkaan ja sanonkin, että Juha Leimu on tosiasiassa se yksittäinen heikko lenkki, jos sellainen on pakko nostaa. Aallon peliajalla ja niitä ketjuja vastaan ei tehdä virheitä, varsinkaan sellaisia määriä kuin useasti tunnutaan vihjailevan.
Henkilökohtaisesti en ole tippaakaan huolissani yhdestäkään Tapparan puolustajasta, enkä edes hyökkääjästä. Miksi pitäisi olla? Joukkue on hävinnyt yhden ottelun koko keväänä. Tietysti joku tulee selittelemään, että toki kun on ollut vain säälijengejä vastassa mutta jos se SaiPa-sarjan HIFK olisi tullut heti vastaan niin ei olisi tarvinnut hävitä edes sitä yhtä, kyllä se niin huonosti silloin pelasi.
Fakta on kyllä se, ettei Tapparaa ole koeteltu äärirajoilleen vielä kertaakaan. Ässät voi sen tehdä mutta Ässät saa pelata myös mielettömän hyvin kaataakseen Tapparan. Porissa on tietenkin tulikuuma joukkue mutta oliko niin, että Tappara on hävinnyt vuoden 2013 aikana seitsemän ottelua? Seitsemän! Ja sitten jaksetaan keskustella jostain Joni Ortiosta ja Justin Azevedosta. Oletettavasti nytkin keskustelu kävisi kuumana siitä kuinka Antti Raanta sitä ja toisaalta Joel Armia tätä.
Sittenhän meillä on vielä tuo Umicevic joka pystyy höntsäilemään vielä välierien neljännessä pelissäkin. Ajatelkaa nyt niitä Lukko-pelaajien fiiliksiä, kun taistellaan tohkeissaan elämästä ja kuolemasta, niin samaan aikaan tämä yksi kaveri pystyy heittelemään jättösyöttöjä puolityhjästä maalista yms :)
No mutta, palatakseni asiaan, niin se keino ei ole välttämättä yrittää prässätä tai karvata aggressiivisesti (Tapparan viisikko on tiivis, joten vaikea riistonkaan jälkeen on maalipaikkoja luoda), vaan enemmänkin tukkia syöttölinjat keskialueella. Ja siinäkin on se ongelma, että se ei onnistu "staattisella" viisikolla, kuten Lukko-sarjassakin pari kertaa nähtiin.