Pelitapakeskustelu

  • 607 423
  • 4 170

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Tähän olisin minäkin kiinnostunut saamaan vastauksen. Jota tuskin saamme.

Luulen, että se todellinen valmentajapolku kaikille suomalaisille jääkiekkovalmentajille Meidän Peliin, on yksinkertaisesti se että tilaa Urheilulehden...
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Luulen, että se todellinen valmentajapolku kaikille suomalaisille jääkiekkovalmentajille Meidän Peliin, on yksinkertaisesti se että tilaa Urheilulehden...

No en tiedä tuosta, onhan se E-junnujenkin koutsaus jotain.

Jos vastaus tulee olemaan HPK:n B-junnut niin helpolla pääsee.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
No en tiedä tuosta, onhan se E-junnujenkin koutsaus jotain.

Jos vastaus tulee olemaan HPK:n B-junnut niin helpolla pääsee.

Ehkä näin, mutta ei anneta tosiasioiden haitata keskustelua varsinkin jos sillä halutaan tavoittaa lukua 100000...
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Eniten kiinnostaisi tietää, onko realistisesti mahdollista, että Suomi ehtii enää saada peliä kuosiin huomista matsia ajatellen? Olisiko syytä helpottaa omaa pelitapaa, kun tämä ei ole edes siinä Latvia-pelissä tominut ja vastustajan ylivoimahyökkäyksiä on joka erässä 3-5 kpl?

Vaikuttaa kyllä mahdottomalta, kun peli on niin sekaisin ja muistutetaan nyt vielä, että jatkoille pitäisi todennäköisesti ainakin päästä.

Mitä tarkoitat pelitavan helpottamisella? Siellä on harjoiteltu koko syksy todennäköisesti Valtosen johdolla Jokereissa erinomaisesti toiminutta Meidän Peliä, joten pelitavan muuttaminen tässä vaiheessa olisi melkoinen riski. Itse uskon, että Ruotsia vastaan lähdetään pelaamaan rohkeasti kiekkokontrollilla tiivein viisikoin. Nopea, pystysuunnan jääkiekko olisi mielestäni väärä ratkaisu Suomen pelillisiin ongelmiin, joita kieltämättä on ollut kaikissa aiemmissa peleissä. Tamin 60 minuutin painepelitapa vaatii vähintään 50 harjoitusta ja kymmeniä pelejä ennen kuin se alkaa toimia, niinkuin se toimi vihdoin SM-liigakarsinnoissa Sport-Ässät.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Mitä tarkoitat pelitavan helpottamisella? Siellä on harjoiteltu koko syksy todennäköisesti Valtosen johdolla Jokereissa erinomaisesti toiminutta Meidän Peliä, joten pelitavan muuttaminen tässä vaiheessa olisi melkoinen riski...

Tämähän on mielenkiintoista, miten Tomekin Jokereissa harjoituttama lätkä liittyy tähän U20- porukkaan?

Voisit tietysti perustella tätä siten, että kyseessä on "Valtosen joukkue", mutta voisin vaikka vannoa oppi-isäsi P.Sihvosen kirjoittaneen noin tunti sitten maajoukkue-puolelle, että kyseessä on vain ja ainoastaan Harri Rindellin joukkue. got you there.

En ole valmentaja, mutta Johtavan tähän ketjuun kirjoittamat prinsiipit siitä, miten viivelähdöt saataisiin toimimaan huomenna, vaikuttivat kyllä varsin suurilta (liian suurilta?) toimenpiteiltä sitä ajatellen, että peli Ruotsia vastaan on jo huomenna.

Ikävä toistaa vanhaa kliseetä, mutta peli on ollut koko turnauksen sekaisin kuin jokisen eväät. Olisi siis hauska tietää jo etukäteen, onko huomenna voitto=MeidänPelin ansiota tai tappio= johtuu muista asioista, kuin siitä, että pelitapa oli koko turnauksen täysin sekaisin :)
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Olisi siis hauska tietää jo etukäteen, onko huomenna voitto=MeidänPelin ansiota tai tappio= johtuu muista asioista, kuin siitä, että pelitapa oli koko turnauksen täysin sekaisin :)

Minä voin auttaa, eli:

- voitto = Meidän Peli
- tappio = Nuori Suomi.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Sinänsä Meidän pelissä ei ole mitään vikaa, hyvin toimiva pelitapa suurimmaksi osin, mutta kyllä tuossa Tshekki pelissä nähtiin, että siinä on myös puutteita. Ongelmia tuli oikeastaan heti kun lähdettiin sieltä oman maalin takaa ylöspäin. Osittain tämä johtui siitä, että lähdettiin liian usein jalalla hyökkäykseen, ei syötöillä. Tshekkien hyvä trappi napsi kaikki huonot syötöt pois ja antoi kovan paineen kiekolliselle pelaajalle, mistä syntyikin todella paljon vastahyökkäyksiä omiin päin.

Miten tätä olisi minun mielestäni sitten pitänyt korjata?

1) Nopeammat lähdöt.

-Kiekkoa ei olisi aina kannattanut viedä maalin taakse, vaan hakea nopeaa syöttöä laitaan/keskelle vapaalle, liikkuvalle miehelle, joka olisi voinut tilanteen mukaan viedä kiekon itse alueelle, tai vaihtoehtoisesti heittää punaisen jälkeen päätyyn. Tämä ehdottomasti Suomen 3. ja 4. ketjuille, joissa ei mielestäni ole tarpeeksi kiekollista osaamista hitaiden lähtöjen viljelemiseen. Paras tilanne tällaiseen lähtöön on heti purkukiekon jälkeen, kun puolustus ei ole vielä organisoitunut tai vaihto on kesken.

Edut:
+Saadaan kiekko nopeasti vastustajan hyökkäysalueelle
+Luodaan hyviä maalipaikkoja vastahyökkäyksien kautta

Haitat:
-Hyökkäys liian usein alivoimainen
-Riskit harhasyöttöihin ja katkoihin

2)Kiekko ylös syötöillä

-Toinen vaihtoehto olisi pelata kiekko nopeasti keskelle, ja lähteä tasaisena kolmen hyökkääjän rintamana kohti keskialuetta (+pakit tukemassa hyökkäystä). Tämän jälkeen sentteriltä syöttö laitaan, jättö pakille, tai omalla vauhdilla suoraan keskialueen yli. Systeemin pitäisi toimia erityisesti Suomen 1. ja 2. ketjuilla, sillä pelitapa on suunniteltu kiekollisille pelaajille, joita meillä riittää. Paras tilanne tällaiseen lähtöön on silloin kun oma joukkue vaihtaa, ja vastustaja on jo ehtinyt organisoitua keskialueelle.

Edut:
+Hyökkäykset organisoituja
+Useita syöttöpaikkoja ja vaihtoehtoja
+Koko viisikko on hyvässä liikkeessä

Haitat:
-Hyvän trapin murtaminen syötöillä voi olla vaikeaa
-Vastustaja ehtii organisoitua

En ole koskaan valmentanut, mutta pelaan itse jääkiekkoa tällä hetkellä harrastusmielessä, kuitenkin vielä jonkinlaisella kilpatasolla. Tunnen trappi kiekon kuitenkin todella hyvin, sillä oma joukkueeni pelasi sitä, hyvin ja huonoin tuloksin. Oma trappimme oli paljon passiivisempi kuin esim. Tshekillä Suomea vastaan, sillä taktiikkamme oli estää jokainen syöttöpaikka, ja antaa vastustajan puolustajan nousta lähes paineettomasti keskialueelle saakka. Pääperiaate oli sellainen, että laiturimme pitävät vastustajan joukkueen laiturit miesvartiossa ja seuraavat näitä aina omalle siniviivallemme asti. Sentteri estää vastustajan pakkien syötöt sentterille ja toinen puolustajamme tukee keskustaa pelaten hyvin korkealla, jolloin pakki pystyy paineistamaan välittömästi vastustajan sentteriä, mikäli kiekko onnistutaan pelaamaan tälle. Kovimpia joukkeita vastaan saatoimme vielä pudottaa toisen pakin omalla siniviivallemme, jolloin sentterimme piti vastustajan sentterin vartioinnissa, ja pakit saivat lähes paineettomasti nousta punaviivallemme asti. Viimeistään tässä vaiheessa sitten sentterimme antoi kovan prässin puolustajaan, joka joutui heittämään kiekon puolustusalueellemme, ja pakit pääsivät hakemaan kiekon kulmasta.

Kyseinen taktiikka toimi erityisen hyvin taitavampia ja kookkaampia joukkueita vastaan, sillä yleensä vastustaja pyrki väkisin syöttämään kiekon hyökkääjille, jolloin pystyimme nopeilla katkoilla saamaan useita vastahyökkäyksiä. Ongelmia tuli juurikin silloin kun a) emme ehtineet järjestäytyä puolustukseen, ja b) vastustajan kiekolliset puolustajat onnistuivat saamaan kiekon nopeasti sentterille, joka pääsi liian usein täydellä vauhdilla tuomaan kiekon ylös.

Tshekin trappi ei ollut yhtä passiivinen, mikä avaa enemmän tilaa laitureille, ja tekee nämä pelattavaksi. Silloin hyvät rintamahyökkäykset olisivat voineet avata keskialuetta, tai ainakin mahdollistaa sen, että mikäli joudutaan lyömään kiekkoa päätyyn, Suomella on aina ensimmäinen pelaaja poimimassa irtokiekon. Tämän mahdollisti myös se, että Tshekkin puolustajat eivät pääsääntöisesti valuneet kovin alas, jolloin päätykiekkojen pelaaminen olisi ollut mahdollista. Vaihtoehtoisesti myös mainitsemani nopeat lähdöt auttaisivat, mutta niiden toteuttaminen voi olla riskialtista, eikä aina mahdollista (vaihtojen suoritus yms.). En myöskään ole ihan varma soveltuuko "kiekko päätyyn ja perään" mentaliteetti Meidän pelin ideologiaan, mutta toisaalta pitäisi aina peilata vähän omaa pelaamista vastustajaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tämähän on mielenkiintoista, miten Tomekin Jokereissa harjoituttama lätkä liittyy tähän U20- porukkaan?

Voisit tietysti perustella tätä siten, että kyseessä on "Valtosen joukkue", mutta voisin vaikka vannoa oppi-isäsi P.Sihvosen kirjoittaneen noin tunti sitten maajoukkue-puolelle, että kyseessä on vain ja ainoastaan Harri Rindellin joukkue. got you there.

Olen seurannut ja tilastoinut Jokereiden peliä. Valtonen on apuvalmentajana niin Jokereissa kuin U20-maajoukkueessakin. Rindell päävalmentajana vastaa U20-maajoukkueen pelikirjasta, mutta käsitykseni mukaan Tomek Valtonen on Meidän Pelin tuntija, jota Rindell kuuntelee tarkkaan. Aivan sama tilanne on käsittääkseni Jokereissa ja uskon Lämsän luottaneen Valtosen kykyyn valmentaa Meidän Peliä. On luonnollista, että Jokereiden pelikirja liittyy hyvin olennaisesti U20-joukkueen pelikirjaan. Kun Espoon Blues nousi vähän yllättäen finaaliotteluihin SM-liigassa, sanottiin Lauri Marjamäen olleen pelitapamuutoksen, jonka Petri Matikainen päävalmentajana hyväksyi, takana. Espoon Blues oli Matikaisen joukkue ja U20 on Rindellin joukkue, siitä ei ole epäilystäkään.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Minä voin auttaa, eli:

- voitto = Meidän Peli
- tappio = Nuori Suomi.

Tätä juuri pelkään.

Hassua sinällään, kun ennen turnauksen alkua palstalla väännettiin HPK:n B-junnujen peluutuksesta ja pelaajista. Silloin en vielä tajunnut, että tällä viitattiin siihen, että HPK:n B- junnut tosiasiassa edustavat Suomea tässä turnauksessa. Tshekkiä vastaan oli pitkiä pätkiä, jolloin tosin luulin, että jäällä olivat HPK:n C-junnut
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Olen seurannut ja tilastoinut Jokereiden peliä. Valtonen on apuvalmentajana niin Jokereissa kuin U20-maajoukkueessakin. Rindell päävalmentajana vastaa U20-maajoukkueen pelikirjasta, mutta käsitykseni mukaan Tomek Valtonen on Meidän Pelin tuntija, jota Rindell kuuntelee tarkkaan. Aivan sama tilanne on käsittääkseni Jokereissa ja uskon Lämsän luottaneen Valtosen kykyyn valmentaa Meidän Peliä. On luonnollista, että Jokereiden pelikirja liittyy hyvin olennaisesti U20-joukkueen pelikirjaan...

Tämä tarkoittanee sitä, että olet P.Sihvosen kanssa eri mieltä siitä, "kenen" joukkue on kyseessä.

P.Sihvosen mukaan vain ja ainoastaan Harri Rindell on joukkueen valmentaja ja kantaa myös täyden vastuun joukkueen tekemisestä. Tämä siis P.Sihvosen kommentti väitteeseen, että kyseessä olisi Tomekin joukkue (kuten palstallakin on paljon joittenkin toimesta hoettu).

Ikävää, jos siis turnauksen menestys/menestyksettömyys on viestisi mukaan itse asiassa Valtosen ansiota/syytä, mutta Rindell kantaa tosipaikassa vastuun ikävistä asioista, tässä tapauksessa siitä, että peli on sekaisin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Eniten kiinnostaisi tietää, onko realistisesti mahdollista, että Suomi ehtii enää saada peliä kuosiin huomista matsia ajatellen? Olisiko syytä helpottaa omaa pelitapaa, kun tämä ei ole edes siinä Latvia-pelissä tominut ja vastustajan ylivoimahyökkäyksiä on joka erässä 3-5 kpl?

Kysyn uudestaan. Mitä tarkoitat oman pelitavan helpottamisella? Tähän olisi mielenkiintoista saada vastaus.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Espoon Blues oli Matikaisen joukkue ja U20 on Rindellin joukkue, siitä ei ole epäilystäkään.

MustatKortit. Miksi jätit tärkeän, viimeisen lauseeni lainaamatta? Vääristelit myös P.Sihvosen kirjoitusta tästä aiheesta. Kyse on päävalmentajan työn delegoimisesta, ei vastuun siirtämisetä apuvalmentajalle, kävi, miten kävi.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kysyn uudestaan. Mitä tarkoitat oman pelitavan helpottamisella? Tähän olisi mielenkiintoista saada vastaus.

Minä en ole pelitavallinen superasiantuntija, enkä ole mielestäni sellaisena koskaan täällä esiintynytkään. Olen erittäin tyytyväinen, jos pelitapa toimii huomenna, en siis missään nimessä toivo sen epäonnistuvan! Oletan ja toivon myös, että peliä ei alussa lähdetä muuttamaan lainkaan, vaan omalla pelillä lähdetään Ruotsin kaatoon.

Mutta jos P.Sihvonen kertoo asian kiikastavan näistä:

Nuorten Leijonien viivelähdössä pitää parantaa:
1) Hyökkääjien on tultava esiin täsmällisemmin yhtä aikaa oman päätyviivan takaa
2) Pakkien on astuttava oman maalin takaa esiin täsmällisemmin yhtä aikaa tolpiltaan
3) Kiekolliselle pakille täytyy olla paremmin tarjolla NELJÄ syöttöpaikkaa omille prioriteettijärjestyksessä: sentteri, ristipisto painottomaan laitaan, pakki-pakki-(sentteri/toisen laidan ristipisto), oman puolen laita.
4) Pakeilla on kätisyyksiä, joten oman maalin edessä pitää olla enemmän valmiutta syöttää pakki-pakki jalalla nostamisen sijaan

Johtava

, niin helposti huomaa, että aika isoista asioista on kysymys, kun puhutaan yhden päivän valmistautumisajasta kuolemanpeliin. Itse en usko, että tätä asiaa saadaan kuntoon, joten Suomen voitto (joka tosin on yhä mahdollinen ja riippuu myös Ruotsin esityksestä) tullee ratkeamaan lähinnä erikoistilanteiden, mv-pelin ja mahdollisten superyksilöiden toimesta (Armia, Teräväinen jne)

Oletan, että sinäkään et ole ollut tyytyväinen pelitapaan ja näin ollen on syytä kysyä, kuinka monta peliä on syytä vasta opetella pelitapaa? Siis turnauksessa, jossa pelataan max. seitsemän ottelua. Tähän mennessä on pelattu kolme matsia ilman, että peli on missään vaiheessa toiminut. Tänään lopussa superyksilöt ratkaisivat pelin, pelitavan kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä.

Tässä hieman edellä mainittua pohdintaa lyhyempi vastaus: toivon huomiselta kaiken jättämistä kentälle tamimaiseen "desperate hockey"- tyyliin, mikäli tappio-asemaan joudutaan jälleen kerran. Viimeistään päätöserässä kaikki peliin.

edit.
MustatKortit. Miksi jätit tärkeän, viimeisen lauseeni lainaamatta? Vääristelit myös P.Sihvosen kirjoitusta tästä aiheesta. Kyse on päävalmentajan työn delegoimisesta, ei vastuun siirtämisetä apuvalmentajalle, kävi, miten kävi.

Pahoittelut muuten tuosta, en tietenkään näin tökerösti tahallani jättänyt lainaamatta, kunhan yritin lyhentää lainausta. Ja ymmärsin myös pointtisi tältä osin. Tilanne vaan tuntuu Rindellin kannalta aika kohtuuttomalta, tappion tullessa katseet kääntyvät päävalmentajaan, voittoja otettaessa taas porukka supisee Tomekista ja hänen opeistaan. Noh, kai tätä on ennenkin nähty.
 
Viimeksi muokattu:

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
, niin helposti huomaa, että aika isoista asioista on kysymys, kun puhutaan yhden päivän valmistautumisajasta kuolemanpeliin. Itse en usko, että tätä asiaa saadaan kuntoon, joten Suomen voitto (joka tosin on yhä mahdollinen ja riippuu myös Ruotsin esityksestä) tullee ratkeamaan lähinnä erikoistilanteiden, mv-pelin ja mahdollisten superyksilöiden toimesta (Armia, Teräväinen jne)

Itse asiassa kyse ei ole isoista asioista JOS pelitapa on hyvin harjoiteltu etukäteen. Tällöin puhutaan lähinnä yksityiskohtien viilaamisesta kuntoon. Mikäli on niin, että Rindell ja Valtonen ovat saman pelikirjan sivuilla, niin uskon, että vastaavat huomiot on tehty ja niihin osataan puuttua. Viisikon saaminen rytmiin onnistui mm. aiemmin mainitsemaltani Tapparalta yhden erätauon aikana, joten ei tässä mistään rakettitieteestä puhuta.

Tässä on jälleen kerran kyse pelaamisen laadusta enemmän kuin varsinaisesta taktisesta virheestä. Myös HVP-lähdöt voi esim. ylipelata tai onko se nyt sitten alipelata, eli joko ei haeta oikeassa rytmissä tai syöttö ei lähde oikeaan aikaan.

Pelitavan yksinkertaistaminen on hyvä keino silloin jos vastustaja antaa siihen mahdollisuuden, kaikki tekeminen kun ei kuitenkaan ole aina omasta jengistä kiinni, niin kuin tälläkin palstalla olemme useasti saaneet kuulla.

Peli "kutsuu" aina tiettyjä tapahtumia ja kyse onkin useimmiten siitä miten kukin joukkue pystyy näitä toteuttamaan. Jos pääsee itse kuskin paikalle, hallitsemaan pelin virtausta niin pääsee myös jossain määrin päättämään mitä tapahtumia se peli kutsuu.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
käsitykseni mukaan Tomek Valtonen on Meidän Pelin tuntija, jota Rindell kuuntelee tarkkaan. Aivan sama tilanne on käsittääkseni Jokereissa ja uskon Lämsän luottaneen Valtosen kykyyn valmentaa Meidän Peliä.

Olen täysin eri mieltä. Tomi Lämsä on meidän pelin tuntija ja viime kaudella hän otti Jokereista pelillisen vastuun. Valtosen suurin vastuu peleissä on peluuttaminen ja antaa "vinkkejä" hyökkääjille miten pelata paremmin Lämsän valmentamaa pelitapaa. En millään jaksa uskoa, että todella nuori ja ensimmäistä kautta liigassa valmentava Valtonen on samantien hypännyt Jokereihin opastamaan miten peliä nimeltä jääkiekko tulisi pelata. Jokereiden hyvät otteet ovat jatkumoa viime kaudelta, jolloin jo nähtiin paljon sitä mitä tällä kaudella on nähty. Viime vuonna ennenkaikkea Jokereiden puolustus ei pystynyt kiekollisen siihen mihin se tällä kaudella on pystynyt. Jokerit on täysin Lämsän näköinen joukkue.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Olen seurannut ja tilastoinut Jokereiden peliä. Valtonen on apuvalmentajana niin Jokereissa kuin U20-maajoukkueessakin. Rindell päävalmentajana vastaa U20-maajoukkueen pelikirjasta, mutta käsitykseni mukaan Tomek Valtonen on Meidän Pelin tuntija, jota Rindell kuuntelee tarkkaan. Aivan sama tilanne on käsittääkseni Jokereissa ja uskon Lämsän luottaneen Valtosen kykyyn valmentaa Meidän Peliä. On luonnollista, että Jokereiden pelikirja liittyy hyvin olennaisesti U20-joukkueen pelikirjaan. Kun Espoon Blues nousi vähän yllättäen finaaliotteluihin SM-liigassa, sanottiin Lauri Marjamäen olleen pelitapamuutoksen, jonka Petri Matikainen päävalmentajana hyväksyi, takana. Espoon Blues oli Matikaisen joukkue ja U20 on Rindellin joukkue, siitä ei ole epäilystäkään.

Ai meinaat, että Lämsä ei ole ns. MP-valmentaja ja että Valtonen Jokereiden pelitavan takana? Tämä ei pidä kyllä alkuunsakaan paikkansa, vaan Lämsä on on jo pidemmän aikaa ollut ahkera pelin opiskelija ja kehittäjä ja jo viime kaudella Jokerit pelasi parhaimmillaan erinomaista kiekollista peliä Westerlundin ja Lämsän johdolla.

Ylipäänsä etenkin Sihvosella on mielestäni liian vahvana ajatusmalli siitä, että MP olisi jotenkin liian vaativa pelityyli, jonka pystyy hallitsemaan vain vuosikausien harjoittelulla, jos sittenkään ja jos kerran on ollut nopean kiekon valmentaja on siitä pääseminen jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Lämsä ja Valtonen ovat molemmat oikeastaan erittäin nuoria valmentajia ja ovat vasta valmentajan uransa alkutaipaleella ja ainakin he ovat osoittaneet, että kiekkokontrolliin perustuvan pelityylin voi ottaa haltuun ja alkaa sitä kehittämään, jos vain rohkeus ja kyvyt riittävät. Molemmat ovat sen tehneet oikeastaan parissa kaudessa. Avainsanoja ovat rohkeus, ennakkoluulottomuus ja vanhojen kaavojen unohtaminen. Joillain vanhoilla jäärillä tässä varmaankin voi olla vaikeuksia.

Samoin Sihvonen liian helposti kategorisesti leimaa esim. pelaajat lähes kauttaaltaan kyvyttömiksi keskustelemaan syvällisesti pelitavallisista asioista. Tämäkin on mielestäni käsittämätöntä yksilön aliarviointia. Ei kyse ole kuitenkaan niin monimutkaisista kokonaisuuksista, etteikö niistä voisi nyt ainakin keskustella mikäli kiinnostusta on ollut peliuran varrella. Valmennus voi olla eri asia, mutta siihenkin löytyy lukuisia poikkeuksia ja jotkut ovat monissa pallopeleissä olleet kovan luokan valmentajia jo alle kolmikymppisinä. Esim. Jari Litmasta Sihvosen mielestä ihan turhaan toivotaan Suomen jalkapalloon vaikuttajaksi, ilmeisesti siitä syystä, että valmennuskokemusta ei ole. Onhan se toki pieni kysymysmerkki, mutta jos Litmasta yhtään tuntee, niin kaveri on ollut läpi uransa intohimoinen pelin opiskelija, jopa siinä määrin, että maajoukkueessa huonetoverit ovat välillä olleet ihan kypsiä kun Jari koko ajan haluaa puhua vain pelistä. Voisi kuvitella, että Litmasella on paljonkin annettavaa Suomen jalkapallolle joka hetki ja monella saralla.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Itse asiassa kyse ei ole isoista asioista JOS pelitapa on hyvin harjoiteltu etukäteen...

...Tässä on jälleen kerran kyse pelaamisen laadusta enemmän kuin varsinaisesta taktisesta virheestä...

Tuosta jälkimmäisestä olen toki samaa mieltä. Ymmärrän kyllä, ettei kyse ole varsinaisesti isosta taktisesta virhesstä, vaan ennen kaikkea kentällä konkreettisesti tapahtuvista asioista. Kuten täällä(kin) on useaan kertaan toitotettu, niin kai se on tärkeintä, että joukkueella on joku pelitapa ylipäänsä olemassa.

Ensimmäisestä lainaamastani pätkästä jäin ihmettelemään, onko sitten harjoiteltu tarpeeksi ja kuinka monta peliä sinun mielestäsi voi (maksimissaan) seitsemän pelin turnauksessa "harjoitella" pelitapaa? Jos tänään harjoitellaan, niin turnaus päättyy ja sitten onkin aivan samantekevää, mitä pelitapaa on toteutettu.

On taivaan tosi, että nyt on kolme peliä jo pelattu ilman, että pelitapa olisi yhdessäkään ottelussa toiminut. Ei taktisesti ja tuloksellisestikin on asia vähän niin ja näin, vaikka sarjataulukossa vasta löyhässä hirressä roikutaankin.

Haluan vielä kerran loppuun sanoa, että toivon ehdottomasta tältä(kin) päivältä Suomelle onnistumisia, toivottavasti peli kulkee siis myös taktisella puolella.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Meidän Pelin sihvoslais-yrjänheikkiläinen tulkinta

Missä olet valmentanut "Meidän Peliä"? Minkä koulutuksen olet saanut Meidän Peliin vai onko kyseessä sinun omasta tulkinnasta muiden, (yhä ammattikseen harjoittavien valmentajien) ammattilaisten duunista?

Näin valmentajana kiinnostaisi tietää mikä on se valmentajapolku Meidän Peliin...

HPK:n B-junioreissa valmensin Meidän Peliä kaksi kautta (2009-2010 ja 2010-2011). Täsmällisemmin sanoen Meidän Pelin eräänlaista ääritulkintaa. Haaste oli siinä, että että Meidän Pelin ehkä tärkein osa-alue, pelitilanteisiin viisikkotasolla reagoiminen (tehdäänkö tilaa vai voitetaanko tilaa), on juttu, jolle ei ollut olemassa käytännössä olenkaan harjoitepankkia Suomessa. Loin yhdessä OP Yrjänheikin kanssa asia tiimoilta noin parikymmentä aivan uutta viisikkotason harjoitetta. Silloiset liiton vastaavast miehet Jukka Rautakorpi, Jukka Jalonen ja Jukka Lamminaho kävivät tutustumassa noihin harjoitteisiin ja niistä käytiin syvällistä keskustelua silloin. Lisäksi Suuren Seminaarin poikimassa ryhmätyöskentelyssä, jota veti Erkka Westerlund, esittelin eri tasoilla valmentaville kollegoille kyseisiä harjoitteita.
Teimme OP Yrhänheikin kanssa sellaista uraa uurtavaa työtä niin kovalla intensiteetillä, että jääharjoituksiamme kävi katsomassa monet johtavat suomalaiset jääkiekkovalmentajat. Eräs heistä jopa kuvasi harjoitteemme videokameralla.

Myönnän, että ilman noita kahta valmennuskautta minun olisi liki mahdoton ottaa syvällisesti kantaa Meidän Peliin.
Johtava

edit. PS. Se HPK:n junnuprojekti oli minulle eräänlainen koelaboratorio. En halunnut tehdä mitään niin kuin on ennen tehty. Siksi muun muassa harjoitteet olivat yhdeksän kymmenestä sellaisia, joita ei ollut aiemmin vedetty missään. Keksimme ja kehitimme ne itse. Koko ajan toki painimme sen dilemman kanssa, ettemme saa "laboratoriossa" liikaa ja pelkästään tutkia pelin uusia virtauksia, vaan olisi samalla jotenkin myös pärjättävä joukkueena ja kehitettävä yksilöitä. Kohtuullisen hyvin onnistuimme. Toki jälkikäteen ajateltuna tekisimme joitakin asioita ehkä toisin, mutta niinhän se ajatus aina menee jälkikäteen.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Ehkäpä oleellisin asia jää nyt huomioimatta. Suomen U20 maajoukkue koostuu hyvin erilaisen seura- ja seurapelitapakulttuurin pelaajista. Yksi esimerkki viime ottelusta: Barkov aloitti ottelun 1. vaihtonsa aktiivisella (kansainvälisesti katsoen vahvalla) mailahäirinnällä. Seurauksena oli rangaistujen aitio. Hieman myöhemmin Sveitsi menetti kiekon Suomen päässä ja Suomi lähti hyökkäykseen. Barkov jäi oikein hakemalla hakien painimaan sveitsiläisvastustajan kanssa Suomen päätyyn. Barkov tuskin mielsi tehneensä mitään väärin, pelasihan hän tapparalaisittain selkäytimestä... Vastaavia U20 tavoittelemaa pelitapaa sotkevia henkilökohtaisia virheitä voisi kirjoittaa jokaisesta kenttäpelaajista. Osasta jopa useita per erä.

Kysymys on siitä että muutamalla leiripäivällä ja turnauksella kauden aikana ei voida pyyhkiä pois sitä mitä seurajoukkueessa on 10 vuotta opetettu ja vaaditaan edelleen liigajoukkueen otteluissa. SM-liigan taso on niin huono, että suhteellisen voittavaa (voitetaan noin 50 prosenttia otteluista) jääkiekkoa voidaan pelata liigassa tuomareiden avustuksella vaikka millaisella pystypaini- ja pitkä päätyyn pelitavalla. Vastuu huonosti toteutetusta pelistä on pääasiassa seurajoukkueiden valmennuksen ja toisaalta myös SM-liigan johdon. Suomessa juniorit ja myös liigajoukkueen pelaajat pääsevät aivan liian helpolla. Valmentajat eivät joko osaa valmentaa oikein tai vaatia oikealla tavalla pelaajan henkilökohtaisten ja seuran harjoittelu- ja pelitavoitteiden täyttämistä. Iso osuus on myös amatöörituomareilla joiden linja kahvaamisen (= kaikki estämiset, koukkimiset, blokit ja aktiivinen mailahäirintä) suhteen on Suomessa vuosi vuodelta lepsumpi. Totta kai pelaajat ja seurat hyödyntävät tämän. Koska kahvalla voidaan estää vastustajan liikettä SM-liigassa lähes mielin määrin, nuorillekin pelaajilla tulee liian iso haaste esim Tsekin tai Kanadan U20 isojen ja luisteluvoimaisten taitopelaajien pysäyttämisestä. Ei osata eikä pysytä itse vauhdissa kun siihen ei ole SM-liigassakaan opittu. Tulevat Karlssonit pysäytetään täällä mailahäirinnällä.

Meidän Pelin tai minkä tahansa pelitavan kehittäminen lähtee SM-liigan seuroista ja niiden koko organisaation valmennuksesta. Aivan alhaalta aina edustukseen asti. Koska Suomella ei ole resursseja tasokkaisiin junioriliigoihin kuten Kanadalla ja USA:lla on, meidän pitäisi rakentaa oma pelitapa, jonka pohjalta edetään joukkueesta ja vuosi-ikäluokasta riippumatta. Suomen U20 joukkue on ollut heikoilla siinä, että viime vuosien valmentajat ovat olleet suoraan sanoen sivuraiteella nykyjääkiekon kehityksestä. Lisäksi valmentajat ja pelilliset tavoitteet ovat vaihtuneet valmentajien oman filosofian mukaan jatkuvasti joten mitään pysyvää kehitystä ei ole voitu nähdä.
Toivottavasti seuraavat vuodet tuovat U20 maajoukkueessa paremmat paremmat ajat. Se vaan vaatisi liitolta huomattavasti osaavampaa jääkiekkopolitiikkaa ja pätevämpiä valmentajia (ja päättäjiä) oikeastaan jokaisella portaalle.

Muuten ollaan vielä 10 vuodenkin jälkeen tilanteessa jossa P Sihvonen tai kuka tahansa voi luetella hävityn ottelun jälkeen 5-10 pelitapaan liittyvää kovin perusasiaaa jotka pitäisi tehdä paremmin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tuottajana itse lähtisin siitä, että ohjelmaa tehdään jääkiekkoihmisille, eikä karjalalippiksille. Kun se tehdään hyvin sille oikealle kohderyhmälle niin siitä saa innostumaan myös muut.

OT

No, MTV3:n intressi ei ole kasvattaa kiekkokuluttajien määrää, vaan käyttää nykyistä, muiden panostuksilla luotua kuluttajakuntaa.

SM-Liigalla ja Kiekkoliitolla olisi intresissä kasvataa lisää kiekkokuluttajia, ja se onnistuu nimenomaan esittämälläsi tavalla. Luomalla lisää HardCore faneja. Opettamalla katsomaan peliä niin, että siitä saa enemmän irti. Mitä enemmän on joukkueiden menestyksestä riippumatonta HC kannattajajoukkoa, sen korkeammat ovat keskikatsojaluvut ja sitä enemmän se HC fanien puskaradio tuo paikalle satunnaiskatsojia (enemmän puskardioita, HC faneja).

Siksipä Maikkarin poistunimen Liigan televisioinneista oli hyvä asia, karjalalipistason lähetyksillä kun ei lisälätkäihmisiä saada, sillä palveltiin vain satunnaiskatosjia (kun muistatte erätaukohhastatteluja Maikakrin aikna, julkkiskatsojilta kysttiin lempiväriä jne.).

YLE:n, URHO:n ja Nelosen huomattavasti lätkään keskittyneemmät lähetykset ovat luoneet paineita myös Maikkarille, joka näissä maajoukkueen studio-osuuksissa näkyy, mutta edelleeen Maikkarin tavoite on lypsää olemassaolevaa katsojakuntaa ilman tavoitetta luoda uutta. Niimpä aita on matalammalla.

Toivottavasti Nelosnen ensikaudesta lähtein keskittyy nimenomaan lätkän ytimeen pelien ohessa. JA ilmaisotteluita pitäsi olla, koska maksukanava rajaa katsojakuntaa merkittävästi.

OT
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Itse asiassa kyse ei ole isoista asioista JOS pelitapa on hyvin harjoiteltu etukäteen. Tällöin puhutaan lähinnä yksityiskohtien viilaamisesta kuntoon. Mikäli on niin, että Rindell ja Valtonen ovat saman pelikirjan sivuilla, niin uskon, että vastaavat huomiot on tehty ja niihin osataan puuttua. Viisikon saaminen rytmiin onnistui mm. aiemmin mainitsemaltani Tapparalta yhden erätauon aikana, joten ei tässä mistään rakettitieteestä puhuta.

Tässä on jälleen kerran kyse pelaamisen laadusta enemmän kuin varsinaisesta taktisesta virheestä...

Olen tästä samaa mieltä. Pelaajien yksilötason suorittaminen on ollut liian huolimatonta ja kuritonta tähän asti. Parhaiten tämä on näkynyt turhina kiekonmenetyksinä ja harhasyöttöinä. Mikäli joukkue keskittyy tänään omaan suorittamiseen ja tekee asiat huolella, Suomen pelitavassa ei ole ongelmaa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ensimmäisestä lainaamastani pätkästä jäin ihmettelemään, onko sitten harjoiteltu tarpeeksi ja kuinka monta peliä sinun mielestäsi voi (maksimissaan) seitsemän pelin turnauksessa "harjoitella" pelitapaa? Jos tänään harjoitellaan, niin turnaus päättyy ja sitten onkin aivan samantekevää, mitä pelitapaa on toteutettu.

Tuohon on tietysti vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, että onko harjoiteltu tarpeeksi, tai edes oikein. Siksi täytyy tyytyä siihen mitä peli näyttää kentällä.

Minun mielestäni pelitapaa voi "harjoitella" aina kuolemanotteluun saakka, se on sitten se paikka jossa niitetään sitä mitä kylvetään. Turnausmuotoisissa tapahtumissa kyse on aina siitä, että voittaa oikeat pelit ja on oikeaan aikaan parhaimmillaan. Toki tietysti niinkin, että jos otettaisiin heti käkeen kolme peliä niin eihän sekään hyvin mene.

Voitoistahan näissä pelataan aina ja toki on mahdollista viedä yksittäinen peli vielä yksilötason (esim. veskari) huippuonnistumisella, mutta se harvoin kantaa yhtä tai kahta peliä pidemmälle.

Joten kyllä tietysti perusasioiden pitäisi näkyä heti alusta asti, vaikkei peli laadullisesti vielä parhaimmillaan olisikaan. Tässähän vaikuttaa sitten taas mm. se henkinen puoli, eli laatukin usein paranee kun pelin tärkeys kasvaa.

Cobol otti kantaa tärkeään asiaan, eli siihen, että Meidän peli on vielä nuori käsite suomalaisessa kiekossa ja niin valmentajat kuin pelaajatkin vielä opettelevat sisäistämään sitä. Onhan se selvä, että jos vuosikausia on opetettu ettei alas saa syöttää, niin menee aikaa ennen kuin asian ymmärtää. Puhumattakaan siitä kun vastaan alkaa tulla näitä todella laadukkaita ja vahvan identiteetin omaavia maita kuten Kanada, USA, Ruotsi tai Tshekki.

Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla siinä, että SM-Liigan rooli on suuri. Vuosittain paljon pelejä katsovana voin kuitenkin sanoa, että muutos on jo tapahtunut mutta valmista toki ei ole vieläkään. Ja tietenkin liiton toiminta on tärkeää myös, ennen kaikkea siinä, että osataan kouluttaa valmentajia siihen valittuun peli-identiteettiin.

Sitten on tietysti omana lukunaan seurakohtaiset painotukset ja sellainen kilpaurheilun kunnioitus, mikä tuo variaatiota pelitapoihin. Itse näen asian niin, että valmentajan kuitenkin tulisi olla aina tietoinen esimerkiksi nyt Meidän pelistä, jotta hän yleensä voi lähteä hakemaan eroa taktisella puolella, ns. marginaaleista. Se on sitä substanssia jota haluan valmentajilta, sekä pelaajilta. Sekä medialta.

On siis tunnistettava sen pelin mahdolliset heikkoudet ja vahvuudet jotta niitä vastaan voi pelata.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
HPK:n B-junioreissa valmensin Meidän Peliä kaksi kautta (2009-2010 ja 2010-2011). Täsmällisemmin sanoen Meidän Pelin eräänlaista ääritulkintaa...

Pakko myöntää, että olin todella positiivisesti yllättynyt näin asiallisesta vastauksesta.

Antti Muurisen sanoin: EOM.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Jotta tuodaan keskusteluun nyt vähän konkretiaa (mielestäni hyvinkin tervetullut tuulahdus, kun täällä puhutaan HPK:n junnuista sun muista):

Noin tunnin päästä alkaa Suomen kuolemanottelu Ruotsia vastaan. Sveitsin venyttyä pisteille Tshekkiä vastaan, pitää Suomen näin ollen venyttää peli vähintään jatkoille. Vaikea tehtävä, mutta ei missään nimessä mahdoton.

Tappio on kuitenkin selvästi todennäköisempää, kuin voitto. Mielestäni tämän ketjun kannalta hyvinkin oleellinen asia on kysymys siitä, millaista keskustelua mahdollien tappio (ja koko turnauksesta TIPPUMINEN*) herättää.

Harri Rindellistä en koskaan ole liiemmin välittänyt, mutta toivottavasti hänestä ei tehdä syntipukkia tappion hetkellä. Ottaen siis huomioon se, että täällä on yhtä aikaa puhuttu Kiva-Harrista sekä "vastuun kantavana ja korvaansa Tomekille kallistavana vastuuvalmentajana", sekä lähes syyntakeettomana marionettina, narujen ollessa Valtosen osaavissa käsissä.

Suomen 5vs5- peli on ollut joka tapauksessa niin sekavaa, että voittoon tarvitaan huippuonnistumiset niin meidän huippuyksilöiltä kuin maalivahdiltakin. Yv- peli olisi tietty myös tärkeää voiton kannalta.

edit * toki karsintaläpsyttelyt olisi vielä edessä.
 

Fordél

Jäsen
Tappio on kuitenkin selvästi todennäköisempää, kuin voitto. Mielestäni tämän ketjun kannalta hyvinkin oleellinen asia on kysymys siitä, millaista keskustelua mahdollien tappio (ja koko turnauksesta TIPPUMINEN*) herättää.

Mielestäni tämän ketjun kannalta olennaisin keskustelu on millä pelitavalla nuoret leijonat lähtevät tähän kuoleman otteluun? Luotetaanko siihen mitä on tehty aikaisemminkin vai haetaanko nyt jotain ihan muuta tai uutta?

Suuntaisin itse keskustelun mahdollisen tappion jälkeen (ja jos ei ihan kummia tapahdu tässä kohta alkavassa ottelussa) edelleen junnujemme yksilöominaisuuksiin ja kykyyn toteuttaa tätä pelitapaa sen sijaan, että lähtisimme erityisen kovaan kritisoimaan heidän toteuttamaa pelitapaa.

Tämä siksi, että mielestäni tähän asti nuorten maajoukkueen suurin ongelma on siinä, että pelaajat eivät ole pystyneet toteuttamaan pelitapaa. On vaikea kritisoida erityisen kovaa valittua pelitapaa kun emme ole nähneet vielä tässä turnauksessa sen suhteen edes kelvollista toteutusta. Ilmeisesti harkkapeleissä (en nähnyt) toteutus toimi ja pari kovaa jengiä kaatui. Tuskin siis pelitavassa on erityisiä puutteita vaan toteutus on ollut tähän mennessä hyvin vailinaista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös