Pelitapakeskustelu

[Rannari]

Oli peli mitä oli ja pelitapa mitä oli, mutta Latviaa lukuunottamatta kaikki joukkueet veivät Suomea luistimilla ns 100-0 ja lisäksi suomalaiset hävisivät aivan uskomattoman määrän kaksinkamppailuja. Pelinopeus ja tilanteisiin reagointi varsinkin Sveitsillä ja Tsekillä oli aivan eri maailmasta ja paketti oli paljon tiiviimpi. Tuurilla pärjättiin Sveitsille, mutta Tsekille ei voitu mitään. Sveitsi kaikesta huolimatta yllätti valmennusjohdon ja pelaajat sukat jalassa huolimatta jo nähdyistä ongelmista Tsekki -pelissä. Molemmilla joukkueilla oli olemassa myös HVP-lähtöjä, mutta nekin pelattiin paljon nopeammin kuin Meidän pelin pojat vastaavissa tilanteissa.

Ilakointi ennen kisoja USA sekä Kanada voitoista oli hieman ennenaikaista, sillä molemmilla porukoilla oli jalat vielä ns lentokoneessa kaikesta huolimatta. Tuudittauduttiin hieman liian helppoon marssiin mitaleille ja karvasta kalkkia tuli.

Pelaamisen laadukkuus on ollut yksi argumentti Meidän pelin ylivoimaisena pelitavan toteuttamisen pohjana. Sitä samaa voi kyllä käyttää joka ainoan pelitavan perusteena ja aina ollaan siinä samassa tilanteessa eli riittävän laadukkaasti pelatessa kaikki pelitavat ovat ylivoimaisia toisiinsa nähden.

 

[MustatKortit]

Suomi sai luotua paljon enemmän hyviä maalipaikkoja Ruotsi-ottelussa, kuin Sveitsi tai Tshekki-ottelussa. Tämä tuskin on pelitavallisesti huono asia.

Pelivälineen pitämisestä on turha horista. Jokainen futista/säbää/lätkää tms pelannut tietää, mitä tapahtuu, jos se hieman heikommin syöttelevä ja hitaammin pelaava porukka yrittää väkisin pitää pelivälinettä itsellään.

Tappion isoin syy oli koko turnauksen jatkunut ihmeellinen puolustuspeli, jonka yksi näkyvimmistä ja erikoisimmista piirteistä oli omien pakkien "valuminen" veskarin syliin, jolloin peleissä tuli yhteensä tukuttain (!!!) maali- sekä vetopaikkoja. Ihan hirvittävät määrät. Kaikista erikoisinta oli se, että vastustajien hyökkäykset olivat tämän seikan takia vaarallisia jopa silloin, kun ne olivat tasa- tai alivoimaisia!?!

 

[Fordél]

Pelivälineen pitämisestä on turha horista. Jokainen futista/säbää/lätkää tms pelannut tietää, mitä tapahtuu, jos se hieman heikommin syöttelevä ja hitaammin pelaava porukka yrittää väkisin pitää pelivälinettä itsellään.

Jokainen pelannut tietää myös, että jos pelikaverit noudattaa ennalta sovittua pelitapaa ja kaverit löytyvät kentältä kulloinkin suurin piirtein niiltä paikoilta, joista pitääkin niin se syöttely onkin yhtäkkiä paljon helpompaa. Samalla myös oukkueen pelinopeuskin kasvaa ja peli etenee kun koko jengi reagoi yhtenäisesti.

 

[Rannari]

Jokainen pelannut tietää myös, että jos pelikaverit noudattaa ennalta sovittua pelitapaa ja kaverit löytyvät kentältä kulloinkin suurin piirtein niiltä paikoilta, joista pitääkin niin se syöttely onkin yhtäkkiä paljon helpompaa. Samalla myös oukkueen pelinopeuskin kasvaa ja peli etenee kun koko jengi reagoi yhtenäisesti.

Näissä aina jää huomioimatta se vastustajan osuus eli vaikka oman joukkueen väki tekisi tasan kaikki kuten on sovittu, niin se toinen osapuoli vaikuttaa siihen tekemiseen ja onnistuu sitä sovittua pelitapaa sotkemaan, kuten Suomelle kävi joka pelissä ja valmennus ei pystynyt/osannut reagoida näihin haasteisiin, vaan pitäydyttiin samassa pelitavassa. Ei onnistunut näillä pelaajilla tai sitten vastustajien pelitapa hakkasi Suomen pelitavan mennen tullen.

 

[MustatKortit]

Näissä aina jää huomioimatta se vastustajan osuus eli vaikka oman joukkueen väki tekisi tasan kaikki kuten on sovittu, niin se toinen osapuoli vaikuttaa siihen tekemiseen ja onnistuu sitä sovittua pelitapaa sotkemaan, kuten Suomelle kävi joka pelissä ja valmennus ei pystynyt/osannut reagoida näihin haasteisiin, vaan pitäydyttiin samassa pelitavassa. Ei onnistunut näillä pelaajilla tai sitten vastustajien pelitapa hakkasi Suomen pelitavan mennen tullen.

Veit sanat suustani. Tuntuu erikoiselta, että Suomen pelitapa perustui pitkälti olettaukseen, ettei vastustaja pysty sotkemaan suunnitelmia.

Tästä aiemmin mainitsemastani puolustuksen "valumisesta" olisin kiinnostunut puhumaan enemmänkin, koska oli isoin konkreettinen syy, miksi vastustaja sai hyviä maalipaikkoja jopa hyökätessään alivoimaisena 2vs3 tai 3vs4.

 

[J.Grönvall]

Ja niin saapuivat haaskalinnut raadolle :) Suomi on kyllä komea urheilukansa.

Suomihan oli kaikessa Ruotsia jäljessä, aivan kaikessa. Yksilötasolla erot olivat huimia henkilökohtaisessa taidossa, vaikka Suomella muutama loistava pelaaja onkin. Joel Armia näytti erikoisosaamistaan 1-3-maalissa ja myös Rasmus Ristolaisen veto oli hieno. Ruotsi näytti siinä avauserän yhdellä ylivoimalla kyllä sellaisen syöttömyllyn, että Korpisalo varmaan etsisi vieläkin eilistä päivää, jos kiekko olisi mennyt häkkiin.

Viisastelijat laittanevat tämän pelitavan piikkiin, nyt kun siihen on taas hyvä tilaisuus. Ehkä siinä olikin vikaa, ei Suomi tosiaan saanut tasaviisikoin tehtyä yhtään mitään. Muutenkin peli oli laadullisesti aika kehno ja usea pelaaja jäi parhaasta tasostaan. Mikähän piti olla esim. hehkutetun Olli Määtän vahvuus näissä peleissä?

No, yhdet kisat eivät nyt maailmaa kaada, kyllähän näitä uusia taas tulee. Sen sijaan on kiva nähdä se keskustelu mikä tästä jälkipyykistä tulee. Niinhän se menee, että Meidän peli on paskaa jne.

Tässä oli monta monessa ja hyvä, että Ruotsi näytti kaapin paikan osoitti aika karusti erot joukkue- ja yksilötasolla U20-ikäluokassa. Ei ollut tästä joukkueesta voittajiksi.

PS. Tarinankertojan kanssa täsmälleen samaa mieltä koripallo-esimerkistä. Jääkiekossa on aika lopettaa hölmö paskanjauhaminen siitä, ettei pelitapaa voi vaihtaa lennosta ja ruvettava katsomaan rohkeasti eteenpäin.

 

[erku]

Suomi sai luotua paljon enemmän hyviä maalipaikkoja Ruotsi-ottelussa, kuin Sveitsi tai Tshekki-ottelussa. Tämä tuskin on pelitavallisesti huono asia.

Ekassa erässä Suomella oli tasan yksi maalipaikka, muiden erien lukemia en muista. Selvää on se, että Suomi loi Ruotsia vastaan tasakentällisin äärimmäisen vähän maalipaikkoja, ylivoimalla niitä tuli toki paljon. Ja on varmaan ihan syytä muistaa, että Ruotsia vastaan myös vastustajalle annettiin jumalattomasti maalipaikkoja eli mitään oleellista parannusta on kokonaisuuden kannalta vaikeaa nähdä pystysuunnan kiekkoon siirtymisen seurauksena. Kuitenkin on järkevää muistaa, että Sveitsiä vastaan Suomi laukoi noin kaksi kertaa enemmän ottelun aikana kuin vastustaja eli siltä osin voinee sanoa Suomen olleen kokonaisuutena kuskin paikalla siinä ottelussa, Ruotsia vastaan nähdäkseni Suomi ei kokonaisuudessa mitenkään kuskin paikalla ottelussa, vaikka siirryttiinkiin siihen monen ihannoimaan antiviivelähtöjääkiekkoon.

 

[LaTe_Show]

Jääkiekossa on aika lopettaa hölmö paskanjauhaminen siitä, ettei pelitapaa voi vaihtaa lennosta ja ruvettava katsomaan rohkeasti eteenpäin.

En uskalla ottaa kantaa jauhoiko JJalonen paskaa, mutta ainakin hänelle (itsensä kertomana) tuntui olevan vaikeata vaihtaa pelitapaa/herättää joukkuetta/tehdä muutoksia kesken erän.

Ei sen puoleen, itsekin hieman ihmettelin tuota näkemystä.

 

[J.Grönvall]

En uskalla ottaa kantaa jauhoiko JJalonen paskaa, mutta ainakin hänelle (itsensä kertomana) tuntui olevan vaikeata vaihtaa pelitapaa/herättää joukkuetta/tehdä muutoksia kesken erän.

Ei sen puoleen, itsekin hieman ihmettelin tuota näkemystä.

Ei minulle tuottaisi vaikeuksia sanoa samaa Jukka Jaloselle henkilökohtaisesti. Pidän tätä hokemaa vanhana tottumuksena, joka olisi hyvä unohtaa ja alkaa miettiä uudella tavalla tätä peliä.

Vaikeaa se varmasti on kun siihen ei ole oikein totuttu mutta mahdotonta se ei todellakaan ole.

 

[J.Grönvall]

Unohdit pelaajien paapomisen. Ikinä ei ole sellaista ottelua pelattu, jossa jotain olisi mennyt pelaajien piikkiin, vaan liigassakin he ovat aina vain viattomia perheenisiä, jotka tekevät niinkuin sanotaan ja ovat palkkansa arvoisia. Ei ihme, että urheilijat ovat Suomessa liittymässä SAK:n jäseniksi. Koskaan ei ole nimittäin tosiaan niin käynyt, että olisi hävitty sen takia, että pelaajat pelasivat surkeasti tai eivät yrittäneet kunnolla. Tovereita pitää tukea pahaa valmentajaa ja Kummolaa vastaan.

Naulan kantaan!

 

[Fordél]

Näissä aina jää huomioimatta se vastustajan osuus eli vaikka oman joukkueen väki tekisi tasan kaikki kuten on sovittu, niin se toinen osapuoli vaikuttaa siihen tekemiseen ja onnistuu sitä sovittua pelitapaa sotkemaan, kuten Suomelle kävi joka pelissä ja valmennus ei pystynyt/osannut reagoida näihin haasteisiin, vaan pitäydyttiin samassa pelitavassa. Ei onnistunut näillä pelaajilla tai sitten vastustajien pelitapa hakkasi Suomen pelitavan mennen tullen.

Ei vaan juuri siitähän kaikesta on kyse eli viisikon yhtenäisestä reagoinnista = pelitapa, jota noudatetaan. Kun vaikka vastustajalle tulee kiekonmenetys keskialueella, reagoiko koko viisikko yhtenäisesti? Tai kun meidän kärkikarvaaja päättää antaa painetta, reagoiko koko viisikko yhtenäisesti? Tästähän tässä on kyse eikä siinä tietenkään jätetä huomioimatta vastustajaa.

 

[steepler]

Suomihan oli kaikessa Ruotsia jäljessä, aivan kaikessa.

No varmasti oli, mutta kyllä tuo Ruotsinkin peli oli melko huonoa, tai en minä ainakaan täysin ymmärrä tätä uutta ruotsalaista pelitapaa. Esimerkiksi siellä lähdettiin välillä ihan ihmeellisiin puskukuljetuksiin, jopa sellaisiin jossa muu porukka meni vaihtoon samalla (ehkä tämä kuuluu Ruotsin pelin kanadalaistamiseen, mutta tämän elementin jättäisin kyllä pois). Pelaamalla tietyissä paikoissa rauhallisia viivelähtöjä (ja muutenkin hidastamalla peliä) Ruotsi olisi tälläistä peliä voinut kontrolloida aivan 100-0 mutta halusivat tehdä erityisesti kolmannesta erästä melkein pelkkää koohotusta niin Suomi pysyi kuitenkin jollain tasolla mukana.

edit. no saa nähdä miten Ruotsi pelaa seuraavissa peleissä, ilmeisesti Venäjä-Sveitsi pelin voittajaa vastaan pelaa välierissä, eli todennäköisesti Venäjää.

Palatakseni keskusteluun tv-lähetyksistä, kun täällä oli sellaista ajatusta että MTV haluaa tehdä lähetyksistä pelkkää pukukeikarointia ja muuta hassuttelua karjalalippiksille niin ei se ihan niin kuitenkaan enää ole. Kyllä siellä on halua puhua jääkiekosta, ongelma on mielestäni se että touhun taso varioituu kun Suomen pelin konsanaan. Kun studiossa on Marjamäki niin puhutaan asiaa (puheessa vilahtelee painoton puoli, pelin puoli, kenttätasapaino, rintamahyökkäys, viivelähtö jne.jne). Marjamäen puhe ei ole karjalalippisjuttua. Sitten kun studiossa on Kekäläinen niin juttu on paljon vaatimattomampaa, ei ehkä sekään lippiskamaa, mutta selkeästi ylimalkaisempaa. Samoin Kortelaisen jutut on samaa tasoa. Tuntuu että se studiossa oleva asiantuntija (tai pelin aikainen kommentaattori) vie hommaa ja määrittelee pitkälti aiheita. Todennäköisesti johtuu tuotannon/juontajien/selostajien asiantuntemattomuudesta, heillä ei ole kykyä tai halua vaatia tiettyä standardia kommentaattorilta vaan taso on enemmän ehdollinen sille kuka on satuttu valitsemaan (tai halunnut tulla) studioon.

 

[Nwoke]

Meidän peli on Jukka Jalosen aivoissa niin laaja kokonaisuus, että itse ajattelutapaa on varmasti vaikea muuttaa etenkin kesken erän. Jalonenkin voi kuitenkin erien sisällä painottaa eri osa-alueita, joilla sitten saadaan muokattua pelitapaa tilanteesta riippuen.

Suurin ongelma tuossa pelitavassa edelleen on se, että tunnetilan löytäminen otteluiden avauseriin on edelleen liian vaikeaa, kun pelaajat yrittävät liian tarkasti noudattaa pelitapaa. Ja etenkin silloin ollaan ongelmissa, jos vastustaja osaa, uskaltaa ja jaksaa karvata rohkeasti - joka käytännössä taas automaattisesti nostaa tunnetilan ja sykkeen suomipoikia korkeammaksi.

Ja juuri tämä mielestäni oli suurin yksittäinen asia, mihin nuoret Leijonat lopulta kaatuivat. Ei sillä, etteikö yksilötaidossa olisi edelleen suuri ero etenkin ruotsalaisiin nähden.

 

[P.Sihvonen]

Medän Pelin vs. Pystysuunnan Jääkiekon taktiset variaatiot

Meidän peli on Jukka Jalosen aivoissa niin laaja kokonaisuus, että itse ajattelutapaa on varmasti vaikea muuttaa etenkin kesken erän. Jalonenkin voi kuitenkin erien sisällä painottaa eri osa-alueita, joilla sitten saadaan muokattua pelitapaa tilanteesta riippuen.

Meidän Peli on siitä nerokas pelitapa, että siinä pelitavan sisäiset muutokset ovat mahdollisia pelien välillä, erien välillä ja erän aikana. Voidaan valmennuksen puolelta viestittää, että pyritäänkö - jos pelitilanne suinkin mahdollistaa - hieman enemmän voittamaan tilaa (pelaamaan nopeammin pystyyn nopeilla ja puolinopeilla hyökkäyksillä) vai tekemään tilaa (pelaamaan kiekkokontollitekoja hidastamalla, viiveellä ja palauttamalla).

Mutta entäs sitten se toinen maailman jääkiekkoilussa vallitseva paradigma, Pystysuunnan Jääkiekko? Mitä taktisia variaatioita siinä on pelien välillä, erien välillä ja erän aikana?

Johtava

 

[Nwoke]

Jos mennään vielä syihin, miksi tuon pelitavan ja tunnetilan yhdistyminen ei suomalaispelaajalla niin helposti kohtaa, niin näkisin yhtenä merkittävänä asia tietyn pallosilmän ja peliymmärryksen, joka etenkin ruotsalaisilla on aivan eri luokkaa. Ajatellaan siis liikaa mitä nyt kuuluu pelitavan mukaisesti tehdä, eikä osata käyttää omia pelinlukutaitoja riittävästi.

Jos olen oikein ymmärtänyt niin koko Meidän pelin tarkoitus onkin kehittää nimenomaa pelaajinen henkilökohtaista pelinymmärrystä ja sitä kautta myös kiekollista- sekä yleistä pelirohkeutta. Se, että jokaisessa tilanteessa olisi mahdollisimman monta eria ratkaisuvaihtoehtoa ja niistä osattaisiin valita se paras mahdollinen. Ruotsalaisilla tämä tuntuu olevan äidinmaidossa, tai sitten vain paremmassa juniorivalmennuksessa.

 

[TosiFani]

Mikäli pelitapa on hyvin harjoiteltu ja tilanteiden tunnistaminen tulee selkärangasta, joukkue pystyy helposti muuttamaan pelitapaansa. Tosin kesken erän tehtävät muutokset ovat kohtuu vaikeita, koska pelaajan tunnetaso on korkea. Toisaalta pelaajien taitotaso ja kokeneisuus vaikuttavat pelin aikana tehtäviin muutoksiin. A-maajoukkue pystyy muuttamaan pelaamistaan helpommin kuin esimerkiksi SM-liigajoukkue.

Nuorten maajoukkueessa on paljon taitoa, mutta vähän kokemusta. Nuorten pelaajien kyky tällaiseen muutokseen ei ole välttämättä kovin hyvä, enemmänkin koohotetaan menemään.

 

[MustatKortit]

Kuten joku otteluseurannan puolella jo aiemmin totesikin: Raipen "pelakkaa poijjaat"- pelikirja viime vuodelta osoittautui ylivertaiseksi Valtosen tämän vuoden taktisiin kuvioihin verrattuna :)

 

[Nwoke]

Meidän Peli on siitä nerokas pelitapa, että siinä pelitavan sisäiset muutokset ovat mahdollisia pelien välillä, erien välillä ja erän aikana. Voidaan valmennuksen puolelta viestittää, että pyritäänkö - jos pelitilanne suinkin mahdollistaa - hieman enemmän voittamaan tilaa (pelaamaan nopeammin pystyyn nopeilla ja puolinopeilla hyökkäyksillä) vai tekemään tilaa (pelaamaan kiekkokontollitekoja hidastamalla, viiveellä ja palauttamalla).

Mutta entäs sitten se toinen maailman jääkiekkoilussa vallitseva paradigma, Pystysuunnan Jääkiekko? Mitä taktisia variaatioita siinä on pelien välillä, erien välillä ja erän aikana?

Johtava

En kannata pystysuunnan jääkiekkoa, enkä sitä siis puolustele.

Taktisesti se onkin hyvin köyhää, mutta niinhän sen ymmärtääkseni kuuluukin olla, koska pääidea on pelin riskittömyys.

Tilanteessa riippuen sitten johtoasemassa lyödään kiekko vastustajan päätyyn ja pelataan todella lyhyttä vaihtoa, tai sitten tappioasemassa paineistetaan vastustajaa täyden viisikon voimin, joka on toimiessaan myös nykykiekossa erittäin varteenotettava pelitapa kuten historia on opettanut.

Junioreilta pitäisi tämä pystysuunnan kiekko kokonaan kieltää, koska se ei taatusi parhaalla tavalla kehitä yksilöä, etenkään sen harjoittelu. Mutta ei sitä pelitapaa kannata mielestäni liikaa myöskään aliarvostaa huipputasolla, koska riskittömyytensä ansiosta se voi joissakin joukkueissa tai olosuhteissa olla se paraskin pelitapavaihtoehto.

 

[Nwoke]

Alussa Helminen muuten peluutti Ilveksessä kaikken yksinkertaisinta pystysuunnan kiekkoa mitä kuvitella saattaa. Eli pyrittiin paineistamaan vastustajaa jatkuvasti ja koko kolmen erän ajan, tilanteesta välittämättä. Eli "pelikirjasta" puuttui täysin johtoasemassa passivoituminen ja vaihtojen merkittävä lyhentäminen, jonka sijaan joukkue väsytettiin päättömällä luistelulla, joka sitten kaikista eniten näkyi oman alueen puolustuspelissä. Kovissa ottelutahdeissa tämä järjettömyys näkyi sitten parhaiten.

Tämä olikin suurin virhe, mitä Raipe lyhyellä valmennusurallaan on tehnyt. Itse pelitapa ei ole läheskään niin paha mitä moni kuvittelee, sen toteutus ei vain ole ollut valmennuksen hallussa. Nyt sitä on huomattavasti muutettu ja nykyään Helmisen pystysuunnan hoki on enemmän passiivista ja energioiden säästelemistä.

 

[Tarinankertoja]

Mitä taktisia variaatioita siinä on pelien välillä, erien välillä ja erän aikana?

Odotankin, että näitä molempia joku pystyisi käyttämään yhden erän aikana sekaisin. Eli yhdessä vaihdossa lähdettäisiinkin nopeaan pystysuunnankiekkoon (ei roiskimaan, vaan ihan harjoiteltua tiiviin viisikon pystykiakkoo) ja kun vastustaja sopeutuu siihen, mennäänkin taas kontrollin kautta jne. Eli isoja taktisia muutoksia pelin sisällä.

MP pitää sisällään hyvin variaatiomahdollisuuksia, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu. Mutta se kuitenkin lähtee opetetusta reagointitavasta. Tämä on tietty oleellista jos taitotaso ja reagointikyky on heikompaa kuin vastustajalla (kuten Maajoukkueen tilanne käytännössä Suomella aina on). Mutta kuten koriksessa ollaan nähty, pelitavan lyödessä päätä vastustajan seinään, sitä vaihdetaan. Jääkiekossakin toki johtoasemaansa puolustava sumpputtajaa vastaan aletaan käyttään päätykiekkoja, mutta tällöin mennään lähinnä ”tsempillä” kiekon perään ja tällä tavalla koitetaan raapia kiekkoja. Sellasta puhdasta ”KalPa” vaihtaa kesken erän ”JYP”iin (tai vice versa) ei ole näkynyt.

Välimuotojahan on paljon, mutta nekin pysyvät aika lähellä kokoajan sitä omaa välimuotoaan.

20 henkilön kouluttaminen tähän tietty vaatii valmennukselta aika paljon, kun onhan nähty kuinka hankala se yhdenkin tavan opiskelu joillekin pelaajille on ja kuinka puutteellisia valmentajien metodit viedä teorioita käytäntöön edelleen vaikuttas olevan.

Viljelen joskus teatteriesimerkkiä, joen miksi en tässäkin. Jos näyttelijällä voi olla pääsäänsä kolme eri näytelmää yhtä-aikaa ja heidän reagointinsa tapahtuu aina kulloinkin sovitun näytelmän mukaisena, voisiko näistä teatterimetodeista olla apua valmentaa lätkäpelaajia oppimaan ”kytkintä vaihtamalla” erilaisia reagointitapametodeja?

Valmentajan komentoon ”pysty” koko viisikko reagoi pystysuunnan lätkän tapaan, ”kontrolli” pelataankin saman tien MP:n reagointimalleilla ja vaikka ”sumppu” aletaan reagoimaan dummyträpiin johtavalla tavalla… tai mitä ne pelitavat sitten sattuisivatkin olemaan. Ja jos vaikka pelin alkuun olisi pelitavallinen kikka nostaa se tunnetaso, niin se tuskin himmaantuu siirryttäessä peruutteluun ym. taktisten kuvioiden mahdollisuus olisi isompi..


Onko tuo reaalisesti sitten liikaa vaadittu pelaajalta?

 

[Tarinankertoja]

Nyt sitä on huomattavasti muutettu ja nykyään Helmisen pystysuunnan hoki on enemmän passiivista ja energioiden säästelemistä.

Niinpä.. mutta tämä taas aiheuttaa sen, että sen hetkinen tilanne, kun Ilveksen luisteluvoima olisi tapissa (joka on parhaimmillaan erinomainen), sitä ei saadakaan juuri hyödynnettyä.

Se varioiminen näiden välillä pitäisi olla mahdollista pelin sisällä. Kevyenjalan päivänä pitäisi lähteä liikkeelle siitä väkevästä karvauksesta ja himmata kun se on maalin tuottanut. Toki pelaajarakennettakin on muutettu niin, että ton onnistuminen on vaikeaa.

No se Raipesta, mutta osittaa toki sen, että vaikka joku joukkue onnistuisi viemään pelitapavaihdot sisään joukkueeseen, tullaan toki aina vääjäämättä materiaalikysymyksen ääreen. Miten pelaajatyypit sopivat mihinkin pelitapaan.

eli pelitapavariaatioihin pitäisi siis kuulua erilaisten viisikoiden kasaaminen kesken pelin. Suunnitellusti, etukäteen harjoittaen (ei kokeiluna josko noilla nyt natsais). Eli kun lähettäs liikkeelle pystysuunnan kiakolla, niin ketjut ois muodossa A ja kun vaihdetaan kontrolliin, jää pelaaja b penkille ja ketjumuodostelma onkin C.

Menetetäänkö tässä sitten pelaajatyyppisynergioita? (tutkapareja jne joita toki on joukkueessa, niitä joiden ajatus tuntuu käyvän yhteen). Mahdollisesti, ja tämähän tekee asiasta vieläkin haasteellisempaa.. ja sitä kautta mielenkiintoisempaa ;-)

 

[Nwoke]

Niinpä.. mutta tämä taas aiheuttaa sen, että sen hetkinen tilanne, kun Ilveksen luisteluvoima olisi tapissa (joka on parhaimmillaan erinomainen), sitä ei saadakaan juuri hyödynnettyä.

Se varioiminen näiden välillä pitäisi olla mahdollista pelin sisällä. Kevyenjalan päivänä pitäisi lähteä liikkeelle siitä väkevästä karvauksesta ja himmata kun se on maalin tuottanut. Toki pelaajarakennettakin on muutettu niin, että ton onnistuminen on vaikeaa.

No se Raipesta, mutta osittaa toki sen, että vaikka joku joukkue onnistuisi viemään pelitapavaihdot sisään joukkueeseen, tullaan toki aina vääjäämättä materiaalikysymyksen ääreen. Miten pelaajatyypit sopivat mihinkin pelitapaan.

eli pelitapavariaatioihin pitäisi siis kuulua erilaisten viisikoiden kasaaminen kesken pelin. Suunnitellusti, etukäteen harjoittaen (ei kokeiluna josko noilla nyt natsais). Eli kun lähettäs liikkeelle pystysuunnan kiakolla, niin ketjut ois muodossa A ja kun vaihdetaan kontrolliin, jää pelaaja b penkille ja ketjumuodostelma onkin C.

Menetetäänkö tässä sitten pelaajatyyppisynergioita? (tutkapareja jne joita toki on joukkueessa, niitä joiden ajatus tuntuu käyvän yhteen). Mahdollisesti, ja tämähän tekee asiasta vieläkin haasteellisempaa.. ja sitä kautta mielenkiintoisempaa ;-)

Eiköhän MP vie suomalaista jääkiekkoa kohti entistä monipuolisempaa ja taktisempaa pelaamista, kunhan vain se pelaajien pelinymmärrys ja monipuolisuus saadaan nostettua ensin paremmalle tasolle.

Toisaalta tuskin ikinä löytyy sellaista urheilijaa ihmiskunnasta, joka pystyy pelaamaan pystysuunnan jääkiekkoa ja kiekollista peliä maksimaalisella tavalla samassa erässä, kun ne kuitenkin vaativat pelaajalta hieman eri ominaisuuksia.

 

[P.Sihvonen]

Totta tuo mitä tulee nuoriin pelaajiin

Mikäli pelitapa on hyvin harjoiteltu ja tilanteiden tunnistaminen tulee selkärangasta, joukkue pystyy helposti muuttamaan pelitapaansa. Tosin kesken erän tehtävät muutokset ovat kohtuu vaikeita, koska pelaajan tunnetaso on korkea. Toisaalta pelaajien taitotaso ja kokeneisuus vaikuttavat pelin aikana tehtäviin muutoksiin. A-maajoukkue pystyy muuttamaan pelaamistaan helpommin kuin esimerkiksi SM-liigajoukkue.

Nuorten maajoukkueessa on paljon taitoa, mutta vähän kokemusta. Nuorten pelaajien kyky tällaiseen muutokseen ei ole välttämättä kovin hyvä, enemmänkin koohotetaan menemään.

Hyvää pohdiskelua!

Vaan sanon sen, että minulla on toisenkin suuntainen kokemus asiasta. Että 15-17-vuotiaat pojat pystyivät toteuttamaan pelitavallisia muutoksia vaikkapa vain yhden peluutuskierroksen ajan eli ykkösviisikosta nelosviisikkoon neljän vaihdon ajan - vaikka saatoimme olla tiukassa paikassa tappiolla ja kausi olla katkolla pudotuspelisarjan viidennessä ja ratakaisevassa ottelussa, kun esimerkiksi olimme Mikael Kotkannmen ja Joel Armian Ässiä vastaan 2-0 tappiolla kahden erän jälkeen.

Mutta toki myönnän, että me saatoimme jumpata asiaa sata treeniä ja kymmeniä pelejä toisin kuin vaikkapa Nuorten Leijonien hektinen turnaustilanne mahdollistaa.

Johtava

PS. Tämän tähden olisikin tärkeää, että Meidän Pelistä tulisi kaikki seurat ja ikäluokat läpäisevä doktriini Suomessa. Siis jos tahdotaan sellaista pelaamisen yhtenäiskulttuuria ja omaa suomalaista peli-identiteettiä. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät halua (tai osaa) yhteistä pelitapaa maahamme.

 

[Fordél]

Viljelen joskus teatteriesimerkkiä, joen miksi en tässäkin. Jos näyttelijällä voi olla pääsäänsä kolme eri näytelmää yhtä-aikaa ja heidän reagointinsa tapahtuu aina kulloinkin sovitun näytelmän mukaisena, voisiko näistä teatterimetodeista olla apua valmentaa lätkäpelaajia oppimaan ”kytkintä vaihtamalla” erilaisia reagointitapametodeja?

Itsekin olen tätä asiaa pohtinut ja onhan mulla vähän tätä asiaa liippaava suuen sukseen saanut ketju, jossa pohdittiin ovatko pelaajat näyttelijöitä.

Jos ajatellaan, että pelaajat ovat näyttelijöitä niin ehkä tämän vertauksesi pitäisi mennä paremminkin niin, että näyttelijöillä on sovittu etukäteen kolme eri tyylilajia, jolla sama näytelmä viedään läpi. Tyylilajeja voidaan muuttaa vauhdissa kesken näytelmän ja kaikki näyttelijät reagoivat yhtenäisesti.

En tiesä onko teatterimaailmasta jotain ammettavaa jääkiekkoon tässä suhteessa. Ja kyllähän jo nytkin näkee, että jengit pelaavat pelin sisällä hyvin erilaisesti eri tilanteita eli variaatiota ja reagointia jo tapahtuu. Pari ekaa erää annetaan kovasti painetta kuin Tammisen 60 minsan paine -pelitavassa ja kolmannessa erässä otetaankin iisimmin, vetäydytään ja kiekotellaan enemmän kun ollaan kenties johdossa.

 

[J.Grönvall]

Lisäksi vielä pelinaikaiseen reagointiin puolustuspeli. En tiedä missä mitassa jääkiekossa on käytössä puolustuspelitavan muuttaminen, eli voitaisiin lennosta siirtyä aluepuolustuksesta miespuolustukseen tai käyttää välimallia, eli yhdistettyä alue-ja miespuolustusta.

Edelleen jatkaen koripallosta poimittuna myös pelaajien entistäkin vahvempi roolittaminen, samaan tyyliin kuin kentälle voidaan vaihtaa iso tai pieni viisikko. Eli jos on mahdollista saada vaikka tiettyä ketjua vastaan huomattavaa etua vaihtamalla hetkellisesti pelitapaa niin miksei sitä käytettäisi entistäkin enemmän?

Vaikka pelikirjoista puhutaan paljon ja osa on sitä mieltä, että ne ovat jopa liikaa esillä, on olemassa myös se ilmiö, että mennään helposti sen pelikirjan taakse. Pelitapa ei toiminut tai muuta vastaavaa. Kuten on tiedossa, niin jääkiekko ei rajoitu yhteen pelitapaan vaan niitä on useita ja sitten on vielä käytössä taktiikka ja peluutus, miksei jopa ryhmitystä voisi vaihtaa lennosta.