Pelitapakeskustelu

[asloser]

Niinkuin Johtava on meitä opettanut voimiaansa säästämättä jo 8 vuoden ajan, niin peli näyttää kaiken. Ei tarvitse kertailla valmentajien sanomisia tai sanomatta jättämisiä, riittää, kun katsoo peliä.

Kun "Johtava" vielä itse malttaisi elää niinkuin opettaa.

 

[Keltainen Jaffa]

Niinkuin Johtava on meitä opettanut voimiaansa säästämättä jo 8 vuoden ajan...

Niin kuin jo vuodesta 1996 Suomen paras jääkiekkotoimittaja Vesa Rantanen on meille nöyrille lukijoilleen opettanut, niin jääkiekko on sekä pelaajien että valmentajien peli. Odotankin mielenkiinnolla laadukasta HIFK-Jokerit paikallistaistoa, jossa saamme nauttia todella upeasta tilaisuudesta seurata, kuinka pelaajisto itse toteuttaa pelitapaa ja pitää huolen kenttätapahtumista, ilman että päävalmentajat huohottavat vaihtoaitiossa niskaan. Näemme, kuinka pelaajat pelaavat jääkiekkoa!

Jokerithan ovat Veikkaajan loistavassa kausiennakossa (saatavilla nyt) piikkipaikalla, ja HIFK niinkin korkealla kuin 8. sija, joten pelaajiston taso varmasti riittää tarjoamaan mahtipontista pelitavan suorittamista ilman päävalmentajien ottelunaikaista vaikuttamismahdollisuutta tapahtumiin.

Vesa Rantanen, hieno mies.

 

[Bruins]

Totta, my bad ! Luetun ymmärtäminen on joskus vaikeata...Pyydän anteeksi. Porilaisen nöyrästi.

 

[MustatKortit]

Olen hämmentynyt.

Tietyissä kausiennakoissa on puhetta ja analyysia Ässien ja Karri Kiven kiekollisesta pelistä ja (ihan oikeutettuakin) pohdintaa siitä, riittääkö Ässien pakkikalusto tämän kiekollisen pelitavan toteuttamiseen.

Eilen taas Iltalehden 10 sivun ennakkopaketissa Ässät oli sijoitettu asteikolla äärimmäinen kiekkokontrolli <--> pystysuunnan kiekko varsin pitkälle pystysuunnan peliä pelaavaksi joukkueeksi.

Mikä siis on totuus Ässien pelistä? Ovatko silmäni valehdelleet, kun olen katsonut Ässien pyrkivän pitämään itsekin kiekkoa (toiminut tosin paremmin vieraissa, kotona liikaa tunnetta)?

Vai onko kaikki vain suhteellista (?)

KalPa oli - ja varmasti on oikeastikin -IL:n analyysissa kiekollisin joukkue ja Sopan Hifk taas vahvin "kiekko päätyyn ja perään"- joukkue...

Olisi hauska löytää esim Johtavan listaus tällaisesta järjestyksestä.

 

[J.Grönvall]

Jokerithan ovat Veikkaajan loistavassa kausiennakossa (saatavilla nyt) piikkipaikalla, ja HIFK niinkin korkealla kuin 8. sija, joten pelaajiston taso varmasti riittää tarjoamaan mahtipontista pelitavan suorittamista ilman päävalmentajien ottelunaikaista vaikuttamismahdollisuutta tapahtumiin.

Niin näytti tekevän tosiaan.

Alkukauden mielenkiintoisimmat joukkueet ovat varmasti KalPa ja tietyssä mielessä JYP. KalPa nyt ihan selkeästi sen vuoksi, että Jari Laukkanen on ihan outo tapaus liigatason koutsina ja JYPillä taas Jyrki Ahon taidot mitataan nyt ihan tosissaan.

Molemmissa joukkueissa piilee se vaara, että pelaajat alkavat liikaa määrätä mitä tehdään ja se sotkee sitten koko paletin. Aho teki hyvää työtä viime kaudella mutta täytyy muistaa, että hän oikeastaan vain keräsi Dufvan hedelmiä, nyt se duuni on tehty alusta asti itse ja myös joukkue on muuttunut rajusti.

Varmaankin selvimmät sävelet ovat heti alkuun Tapparassa, Bluesissa, Kärpissä ja TPS:ssä, ja todennäköisesti myös A-P Selinin HPK saa pelinsä käyntiin varsin aikaisessa vaiheessa.

Isoja kysymysmerkkejä ovat HIFK, Ilves ja SaiPa, joista ei tiedä vielä oikein yhtään mitä sieltä tulee. Kahden ensimmäisen kohdalla ennakko-oletukset ovat hyvin vahvat ja mikäli ne pitävät kutinsa niin molemmat pelaavat huonon kauden.

Muutosvalmentamisen tiellä on ainakin Ässät ja veikkaan, että myös Risto Dufvan Lukko. Molemmilla päävalmentajilla on tilanne, että on pakko uusiutua ja päivittää pelikirjaansa. Pelicansin Kai Suikkanen on saanut analysoitua viime kauden finaalisarjan ja alkava kausi näyttää tuoko hän lisää rakennetta lahtelaisten peliin. Jokereiden Tomi Lämsä on entistä kovemman paikan edessä tämän sirkuksen jälkeen, kun jo lähteissä tilanne oli haastava. Jokerit kuitenkin pelasi ihan asiallisen oloisesti ET:n aikana, joten kyllä Lämsällä ilmeisesti joku ajatus on.

 

[Keltainen Jaffa]

Niin näytti tekevän tosiaan.

Sarkasmi voi joskus viiltää todella syvät haavat, ettäs tiedät... hymiö.

Eilisestä vielä sen verran, että HIFK pelasi oikeasti ihan jees omaa pelitapaansa, yksinkertaista ja kovaa, suoraan maalille pari junnupakkia tönäisten pois alta. Ei mikään teknisesti hieno pelitapa, mutta pelitapa kumminkin.

Jokerit suli, mutta noilla ottelunaikaisilla loukkaantumisilla, pelikielloilla ja sairaslomilla en vetäisi suuria päätöksiä siitä, miten surkea/hyvä pelitapa on tulevaisuudessa.

Vaikka aikaisempi viestini olikin hieman hassutteleva, niin ihan oikeasti olisi hyvä idea verrata, miten pelitapa toimii ilman päävalmentajaa ja päävalmentajan kanssa HIFK:lla ja Jokereilla. Saataisiin hyvää tietoa, miten hyviä SM-liigapelaajat ovat kurinalaisuudessa ja pelitavallisesti. Mielestäni se olisi hedelmällisempää toimintaa, kuin jatkuvasti viivelähtöjä laskemalla todistaa, että esim. Kalpa pelaa kiekkokontrollia ja Jyp pystysuuntaa.

Edit. äärimmäisen syvät, todella totiset haavat...

 

[J.Grönvall]

Sarkasmi voi joskus viiltää todella syvät haavat, ettäs tiedät... hymiö.

Joo, ei kannata aina ottaa kaikkea niin tosissaan.

 

[steepler]

Vaikka aikaisempi viestini olikin hieman hassutteleva, niin ihan oikeasti olisi hyvä idea verrata, miten pelitapa toimii ilman päävalmentajaa ja päävalmentajan kanssa HIFK:lla ja Jokereilla. Saataisiin hyvää tietoa, miten hyviä SM-liigapelaajat ovat kurinalaisuudessa ja pelitavallisesti.

Mitä tarkoitat ilman päävalmetajaa ja päävalmentajan kanssa? Siis pelkästään ottelutapahtumaako? Harjoituksissa valmentajat ovat kuitenkin paikalla.

En tiedä kertooko se juuri mitään koska päasiassa pelitapa tuotetaan harjoituksissa ei niinkään ottelussa. Toki sielläkin pelaamista johdetaan jne. mutta jos valmentaja on tarpeeksi hyvin harjoituttanut pelitavan niin kyllähän pelaajat osaavat sitä pelissä toteuttaa perjaatteessa ilman valmentajaakin.

 

[TosiFani]

...Muutosvalmentamisen tiellä on ainakin Ässät...

Kolmen pelin perusteella muutos on kohti pystysuunnan kiekkoa. Eilen tuli vähän kontrollihyökkäyksiä, peli käännettiin nopeasti ja kiekko pelattiin hyökkäyksissä heitoilla Lukon maalin lähelle. Rännikiekot ja ykkösellä ulos omista olivat myös lisääntyneet. Karvaus oli agressiivisempaa, varsinkin nelosen ollessa kentällä, vastustaja ajettiin useaan otteeseen pois oman maalin takaa. En tiedä on kyse joukkueen pelaajamateriaalin muutoksen aiheuttamasta tilanteesta vai tietoisesta valinnasta.

 

[Keltainen Jaffa]

Mitä tarkoitat ilman päävalmetajaa ja päävalmentajan kanssa? Siis pelkästään ottelutapahtumaako? Harjoituksissa valmentajat ovat kuitenkin paikalla.

Nimenomaan pelkästään ottelutapahtumaa. Eli kuinka hyvin SM-liigapelaajat toteuttavat pelitapaa ilman ottelunajan paikalla olevaa päävalmentajan auktoriteettia? Kuinka kurinalaisia liigapelaajat ovat?

Aika moni on esim. lehdistössä kyseenalaistanut Jokereiden Lämsän auktoriteetin ja johtamiskyvyt, joten jos pelaajat alkavat nyt sooloilla omiaan huomattavan paljon, ja pelitapa muuttuu selvästi kun Lämsä palaa penkin taakse, niin eikös se kerro aika paljon mm. Lämsän osaamisesta ja pelaajien sitoutuneisuudesta? Samat sanat HIFK:n osalta.

Totta kai pelaajiston pitäisi "periaatteessa" pystyä toteuttamaan pelitapaa ns. yksin kentällä harjoituksissa saatujen pohjien avulla, mutta nyt saataisiin tietoa siitä, onko se tosiaan näin SM-liigatasolla.

Edit. Myönnän, että aliarvioin tässä Jokereitten Virtaa ja häntä, kuka lienee HIFK:llä nyt Sormusen tilalla otteluissa penkin takana, mutta en nyt muutenkaan usko mihinkään käänteentekevään tietoon törmääväni, jos seuraan tilannetta.

 

[J.Grönvall]

Nimenomaan pelkästään ottelutapahtumaa. Eli kuinka hyvin SM-liigapelaajat toteuttavat pelitapaa ilman ottelunajan paikalla olevaa päävalmentajan auktoriteettia? Kuinka kurinalaisia liigapelaajat ovat?

Valistunut arvaukseni on, että eniten vaikuttaa joukkueen "henki" ja yleinen vaatimustaso. Päävalmentajan läsnäolo yleensä tuo sen tietyn pakon pelaamiseen, eli pelaajat eivät lähde oikomaan pelitavasta pomon silmien alla. Jos koutsi ei ole paikalla ja vaatimustaso on vähän alhaisempi, niin herkästi käy siten, että joku tai jotkut pelaajat alkavat ottaa vapauksia vähän liikaakin.

Sellainen joukkue jossa vaatimustaso on kauttaaltaan korkea ja pelaajat ovat yhdessä sitoutuneet tavoitteeseen pelaa varmasti samalla tavalla myös ilman päävalmentajaa. Kukaan pelaaja ei halua ottaa sitä häpeää niskoilleen, että alkaisi löysäilemään tuollaisessa joukkueessa. Jos menettää jätkien luottamuksen niin se on melkeinpä pahinta mitä voi olla joukkueessa.

Näkisin kuitenkin, että päävalmentaja on aina sellainen auktoriteetti joka tuo sen ylimääräisen lisän keskittymiseen. Tuskin kuitenkaan voidaan yleisellä tasolla sanoa, että SM-liigapelaajat olisivat kurittomia ynnä muuta, vaan tilanne ennemminkin vaihtelee suuresti kulloisenkin joukkueen tilanteen mukaan. Toisissa joukkueissa toimii ja toisissa ei.

Pelikirjoista

Eilen saatiin framille Tappara ja Ilves sekä Jukka Rautakorven ja Raimo Helmisen pelikirjat. Yritin sitkeästi vielä katsoa Blues-HIFK-ottelun mutta ikävä kyllä nukkumatti voitti kamppailun selätyksellä.

Tapparan osalta ei yllätyksiä tarjoiltu. Joukkueen peli on jopa yllättävän harmonista tällä hetkellä ja jo nyt näkee, että pelitapaa on iskostettu alusta asti pelaajien selkärankaan. Rautakorpi on harjoituttanut joukkuetta ilmeisen hyvällä menestyksellä, sillä ottelussa ei näkynyt juurikaan hetkiä jolloin kiekollinen pelaaja ei olisi tiennyt mitä pitää tehdä, peli virtasi suorastaan upeasti ajoittain.

Alku vaikuttaa lupaavalta mutta toki olemme viisaampia tuolla 15-20 ottelun paikkeilla. Tappara pelaa puhdasta kiekkokontrollia jossa on käytössä kaikki viisi avausrytmiä. Se pyrkii pelaamaan kiekkoa keskustaan sekä keski- että hyökkäysalueella ja ajaa hyökkäykset maalia kohti.

Puolustusvalmius on koko ajan hyvä, vaikkakin eilen pelaajat myös ajoivat itseään ulos. Aika näyttää johtuiko se vain lopun höntsymäisestä luonteesta. Omalla alueella joukkue näytti pelaavan yhdistettyä mies- ja aluepuolustusta, jossa "ykkönen" antaa kovan paineen samalla kun kakkonen ja kolmonen pitävät muotoa yllä.

Vastustaja Ilves pelasi kiekkoa jota luonnehtisin kymmenvuotiaiden poikien konsolilätkäksi. Vuorotellen yksi pelaaja kuljetti kiekkoa ja muut koittivat arvailla mitä kaveri tekee. Peli oli Ilveksen lähtökohtiin ja haasteisiin nähden suorastaan kammottavassa kuosissa.

Oma odotukseni oli, että Ilves olisi hyvin organisoitu ja modernia jääkiekkoa toteuttava joukkue. Tämä sen vuoksi, että materiaalissa joukkue antaa paljon tasoitusta.

Suurin pettymys oli siinä ettei Raimo Helminen ole päivittänyt pelikirjaansa yhtään. Muutamalla yksilölle lankeaa nyt valtava vastuu ja muut ovat lähinnä jaloissa. Ville Koistinen ja Martti Järventie olivat katastrofaalisen huonoja ja mikäli sama jatkuu on molemmista päästävä eroon ensi töiksi. Tuon profiilin jätkät tuhoavat joukkuehengen sekunnissa, jos eivät pysty johtamaan esimerkillään. Ja sitä joukkuehenkeä Ilves tarvitsee enemmän kuin mitään.

Helmisen hyökkäyspelikirjalla kaudesta tulee ennätyspitkä ja myös pelikuri hajosi totaalisesti ottelun aikana. Ei ole tätä vuosituhatta, että avataan laitaan seisovalle pelaajalle tai odotellaan kun Koistinen tuo jalalla kiekkoa, kun ei muutakaan keksi.

Lisäksi Helmisen puheet siitä, että puolustuksessa pitää välttää virheitä ovat aivan pelkkää sanahelinää niin kauan kuin pelin rakenne on noin järkyttävässä kunnossa. Hänen ja Vesa Viitakosken tulee ymmärtää, että ne virheet ovat seuraus eivätkä syy.

EDIT. Lisään vielä, että Lauri Marjamäki on jälleen tehnyt hienoa työtä Bluesin peräsimessä.

 

[Saint]

Ei hitto miten tuo JYPin pelitapa on muuttunut. Toissa vuonna robottia, viime vuonna hybridiä ja nyt jo täyttä kiekkokontrollia. Eilen Kuopiossa pelattiin vielä hieman varovaisemmin, ns. JYPin normaalia vieraskiekkoa; joko keskialueen ohjauspeliä, välillä otettiin rohkeasti ylhäältä jopa kolmella ja omista vaan purettiin, jos oli pakko. Eli aika pitkälle sitä pystysuunnan +-kiekkoa, johon ollaan totuttu. Tänään kotona ei puolestaan yhden ainoaa paniikkiroiskaisua koko pelissä. Ei, vaikka oli minkälainen prässi. Kehitys kehittyy, kiinnittäkääpä huomiota.

 

[Osmo Rapeli]

Edit. Myönnän, että aliarvioin tässä Jokereitten Virtaa ja häntä, kuka lienee HIFK:llä nyt Sormusen tilalla otteluissa penkin takana, mutta en nyt muutenkaan usko mihinkään käänteentekevään tietoon törmääväni, jos seuraan tilannetta.

Juu Pennasta ei pidä aliarvioida. On selkeästi Kerho-organisaation kusema lupaus, teräväpäinen ja lupaava valmentajanalku. Itseasiassa näkisin hänet 5-10 vuoden päästä paljon pidemmällä kuin Sormusen.

 

[steepler]

Aika moni on esim. lehdistössä kyseenalaistanut Jokereiden Lämsän auktoriteetin ja johtamiskyvyt, joten jos pelaajat alkavat nyt sooloilla omiaan huomattavan paljon, ja pelitapa muuttuu selvästi kun Lämsä palaa penkin taakse, niin eikös se kerro aika paljon mm. Lämsän osaamisesta ja pelaajien sitoutuneisuudesta? Samat sanat HIFK:n osalta.

En tiedä voiko kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä suuntaan tai toiseen. Päävalmentaja kuitenkin näkee pelit ja on harjoituksissa joten eivät pelaajat ikään kuin piiloo häntä pääse ja päävalmentaja on myös tulossa aika pian takaisin peleihinkin. Muutenkin tiettyä epätasaisuutta saattaa peleissä olla joka tapauksessa, varsinkin kun puhutaan uudesta päävalmentajasta ja SM-liigan tyyppisestä sarjasta jossa pelataan aika paljon pelejä joissa kaikissa ei kuitenkaan valtava panos ole.

 

[eagle]

Hienoa että päästy eteenpäin siitä kun pelkästään pelinavaamisella selitettiin koko pelitapa. Nyt mukavampi lukea ketjuakin, kun selvästi keskitytään muihinkin asioihin kuin vain ja ainoastaan siihen että lasketaan avaamiset.

 

[Fordél]

Laitetaas tännekin raporttia kun merkkailin tänään ottelusta Ilves - Pelicans ylös maalipaikkoja ja hyökkäyksiinlähtöjä.

Kuten otteluketjun puolelle kirjoitin, Ilves pelasi 5vs5 -pelissä kahden ensimmäisen erän aikana vähintään 2/3 hyökkäyksistä nopeasti ylös päin. Muutama viivelähtö nähtiin ja toisessa erässä tykkäsin kun pakitkin syöttelivät keskenään joitain kertoja hakien hyökkäyksille tilaa. No kolmannessa erässä ei sitten nähty oikeastaan muuta kuin nopeita hyökkäyksiinlähtöjä laitojen kautta. Lopputulemana tästä lähes koko ajan laitojen kautta ylöspäin puskemisesta oli järjestään alivoimahyökkäyksiä. Montaakaan kolmen kaistan rintamahyökkäystä ei nähty silloin kun lähdettiin omista liikkeelle. Sen sijaan kun Pelicansin hyökkäys saatiin poikki keskialueella, päästiin siitä kääntämään nopeasti kolmella hyökkääjällä.

Ilveksen pelaamiseen vahvuus näyttää olevan tälläkin kaudella vastustajan hyökkäyspäässä. Vaikka Ilveksellä ei ole paperilla kummoinen hyökkäys, mutta luistelun ollessa kuosissa se saa hyvin painetta vastustajan pakeille ja pääsee sitä kautta tekopaikoille. Tänäänkin valtaosa maalipaikoista syntyi riistoista tai nopeahkosta kulmapelistä. Myös maaleista kaksi syntyi riistosta ja kaksi kulmapelin voitosta. Hyvät suorat hyökkäykset olivat aika kortilla. Niihin päästiin oikeastaan vain silloin kun Pelsujen hyökkäys saatiin katki keskialueella tai kun lopussa Pelsut joutui pelaamaan rohkeammin ja Ilves meinasi päästä rokottamaan tästä.

Pelicansin pelaaminen perustui Ilvestä enemmän kiekkokontrolliin. Pelicans lähti hyökkäyksiin aika tasaisesti joko pakki-pakki syötöillä peliä levittäen tai sitten pelaten nopeasti ylöspäin ja iskien nopeasti vastaan. Pelicansin hyökkäyksiinlähdöt olivat Ilvestä monipuolisempia ja koko kentän leveyttä käytettiin paremmin hyödyksi, mutta mitään Meidän pelin neljän lähdön rytmitystä ei juurikaan nähty 5vs5-pelissä.

Pelicans hyökkäyspelaaminen oli muutenkin suikkasmaiseen tapaan totutun simppeliä ja suoraviivaista vaikkakaan tänään ei missään nimessä ollut Pelsujen paras päivä. Pelicans eteni nopeasti hyökkäysalueelle eikä juuri pyörittänyt kulmapeliä vaan pelasi lähes järjestään suoria hyökkäyksiä kohti maalia. Ero Ilvekseen tulee siinä, että vaikka Pelicans pelasi myös paljon nopeasti ylös, se pystyi hyödyntämään paremmin kolmea kaistaa ja ajamaan vauhdilla suoraan kohti maalia. Pelicansin hyökkääminen ei siis mennyt samalla tavalla vajaalla puskemiseksi kuin Ilveksellä.

Eli vaikka tänään Ilves oli Pelsuja parempi niin kyllä pitkässä juoksussa Pelsuille on helpompi luvata parempaa ja ennen kaikkea helpompaa runkosarjaa. Toki Pelsuilla on selkeesti parempi materiaalikin, mutta on sen pelikin organisoitu mielestäni Ilvestä paremmin.

 

[siffa]

Sarjat ovat hyvässä vauhdissa ja joukkueiden pelitavat ovat nähtävissä peleistä. Suurimmat erot pelitavoissa ovat edelleen oman pään hyökkäyksiinlähdöissä ja niistä onkin saatu jo mielenkiintoisia kokemuksia.

Jokerit-TPS ottelu 21.9.2012 oli erityisen kiinnostava, kun Hannu Virta ja Pekka Virta olivat joukkueidensa päävalmentajina. Ennen ottelua Hannu Virta ja studiossa A-J Niemi puhuivat siitä, että Jokerit tulevat otteluun suurella tunteella. Peli osoitti, mihin tuo tunteen korostaminen perustui. Jokerit pelasi oman pään hyökkäyksiinlähdöissä tänä syksynä näkemistäni peleistä parhaiten Meidän Peliä. Jokereiden pakit seisoivat kukin vuorollaan pitkiä aikoja maalin takana itsevarmoin elein (V=viivelähtöjä). Hidastamisia (H) pakki-pakki-pakki.. oli myös riittävästi. Palautuksia Jokerit pelasi oikeissa pelitilanteissa ja pyrki pitämään kiekon itsellä. Pekka Virran pelitapa on tullut tunnetuksi jo KalPan ajoilta, mutta oman pään kiekkokontrollitekojen määrissä Pekka jäi nyt Hannun taakse. Koko ottelun HVP-määrät olivat: Jokerit 12+14+24=50 ja TPS 11+9+19=39. HVP-määrät lasken vain 5vs5-pelistä, joten ottelun vähäinen jäähymäärä 8x2min mahdollisti suurehkot HVP-määrät. Ottelun voitti Jokerit 5-1.

Toinen mielenkiintoni kohde oli ottelu KalPa-Lukko 22.9.2012. KalPan omistaja/kapteeni Sami Kapanen oli loukkaantumisen vuoksi studiossa asiantuntijana ja nousi heti siinäkin roolissa Suomen kärkijoukkoon. Sami kertoi ennen ottelua KalPan pelitavasta, jonka Pekka Virta oli sille luonut. Kiekkokontrollin puolestajapuhujana Samin puheenvuoro oli yksi parhaista, mitä olen kuullut. Pelaajat KalPaan valitaan sen perusteella, miten hyvin he pystyvät toteuttamaan KalPan pelitapaa. Ottelussa oli paljon jäähyjä (16x2min), joten oman pään hyökkäysten lähtöjen kiekkokontrollitekojen määrä jäi luonnollisesti normaalia vähäisemmiksi. Joukkueiden pelitavat oman pään hyökkäyksissä tulivat kuitenkin selviksi. KalPan koko ottelun HVP:t olivat 4+6+23=33 ja Lukon 4+2+5=12. Kalpa voitti ottelun 5-3.

 

[Fordél]

Osaatko sanoa siffa kuinka moni noista otteluiden viivelähdöistä liittyi kentän vaihtamiseen?

Esimerkiksi SaiPa-Blues -ottelun ensimmäisessä merkkasin SaiPalle 4 viivelähtöä ja niistä kolme liittyi viisikon vaihtamiseen.

 

[siffa]

Osaatko sanoa siffa kuinka moni noista otteluiden viivelähdöistä liittyi kentän vaihtamiseen?
Esimerkiksi SaiPa-Blues -ottelun ensimmäisessä merkkasin SaiPalle 4 viivelähtöä ja niistä kolme liittyi viisikon vaihtamiseen.

Hyvä kysymys, mutta en merkannut niitä ylös. Viime kaudellahan noita alettiin seurata erikseen, kun viivelähtö tapahtui kentällisten vaihtojen yhteydessä. Pitääkin merkata jatkossa nämä tilastoihin lisäksi.

Minä sain SaiPa-Blues -ottelussa SaiPalle 5 viivelähtöä (1+2+3). Saipa pelasi 1. erän lähes puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa ja lisäsi hieman kiekkokontrollia pelin edetessä. Molempien joukkueiden koko ottelun HVP:t olivat: Saipa 0+5+7=12 ja Blues 9+11+19=39. Jäähyjä oli 11x2min. Ottelun voitti Blues 5-1.

 

[Fordél]

Hyvä kysymys, mutta en merkannut niitä ylös. Viime kaudellahan noita alettiin seurata erikseen, kun viivelähtö tapahtui kentällisten vaihtojen yhteydessä. Pitääkin merkata jatkossa nämä tilastoihin lisäksi.

Minä sain SaiPa-Blues -ottelussa SaiPalle 5 viivelähtöä (1+2+3). Saipa pelasi 1. erän lähes puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa ja lisäsi hieman kiekkokontrollia pelin edetessä. Molempien joukkueiden koko ottelun HVP:t olivat: Saipa 0+5+7=12 ja Blues 9+11+19=39. Jäähyjä oli 11x2min. Ottelun voitti Blues 5-1.

Otetaas vähän takaisin edellisestä viestistä, sillä katsoin noita tilastojani väärin. Eli se oli siis Blues, jolle merkkasin ekassa erässä neljä viivelähtöä ja niistä kolme tapahtui vaihtojen yhteydessä. SaiPalla ei tosiaan ollut munkaan tilastoissa kuin yksi viivelähtö ekassa erässä. SaiPa lähti lähes järjestään lähti nopeilla lähdöillä. Bluesilla lähdöt jakautuivat tasaisemmin vaikka toki sekin lähti eniten nopeilla.

Lähtöjen tilastoinnista tekee vaikean se, että välillä tulee ikään kuin monta lähtöä. Lähdetään vaikka nopealla, mutta huomataan, että tie on tukossa, jolloin palautetaan, saatetaan vähän kiekotella pakkien kesken, mutta lopulta päädytään maalin taakse ja pysähdytään sekä suoritetaan vaihto. Monesti siis juuri palautusta seuraa viivelähtö vaikka toki siitä voidaan kierrättää kiekko paineettomalle puolelle ja lähteä sitä kautta uudestaan etenemään.

 

[Keltainen Jaffa]

Jokerit pelasi oman pään hyökkäyksiinlähdöissä tänä syksynä näkemistäni peleistä parhaiten Meidän Peliä.

Hieman särähti korvaan tämä kohta, vaikka vain "kausi on alussa" -korttikin riittäisi perusteluksi. Jokerit-TPS -ottelun toinen erä oli kyllä niin kamalaa peliä Jokereilta, että en ihan noin lujaa hyppisi ilosta paperilla suurista hitaiden hyökkäyksiinlähtöjen määrästä.

Toisessa erässä useat hyökkäyksiinlähdöt olivat huonossa mielessä todella, todella hitaita Jokeripelaajien häsläyksen vuoksi, mikä aiheutti vaaratilanteita omassa päässä. Onneksi Kilpeläinen ja TPS-pelaajien syväjäätyminen maalintekotilanteissa pelasti pari "varmaa" maalia, vaikka eihän niillä mitään väliä olisi ollut ottelun lopputuloksen kannalta.

Olihan siellä toisessa erässä muuallakin sekoilua kuin hyökkäyksiinlähdöissä, joka johtui taas siitä, että Jokereilla on ollut tapana veltostua kun on päästy selvään johtoon ensimmäisen erän jälkeen, kuten mm. A-J Niemi studiossa totesi.

Lisäksi pisteet siitä valmennustiimille, että eivät ole muuttaneet pelitapaa helpommaksi, vaikka junnupainotteisesti ollaan menty ja Virtakin on aikamoinen kysymysmerkki.

 

[Fordél]

Oon miettinyt hyökkäyksiinlähtöistä, että onko neljää rytmiä ja palautusta olemassa? Palautushan on seuraus jostain tapahtumasta ja reagointia eikä sitä itsessään haeta. Palautus syntyy jos joukkue saa keskialueella riistettyä kiekon ja on vaikka selin hyökkäyspäätä kohden, jolloin on luonnollista pelata kiekkoa alaspäin pakeille (ellei sitten käännä nopeasti ylös). Toinen vaihtoehto pelata palautus on oman lähdön epäonnistuessa (esim. laita tukkeessa tai ajoitukset ei toimi), jolloin kiekkoa ei haluta lätkäistä vastustajan päähän vaan mielummin palautetaan omiin.

Syntyi palautus kummasta tilanteesta vaan, palautuksesta seuraa aina uusi lähtö, joka voidaan tehdä nopeana pelaten kiekko heti takaisin ylös, puolinopeana pakki-pakkina tai viivelähtönä peruuttamalla maalin taakse. Näin ollen pitäisikö puhua todellisuudessa vain kolmesta rytmistä?

Toki jos hyökkäyksiinlähtö nähdään alkavan jo kiekon riistosta keskialueella tai epäonnistuneesta hyökkäyksestä, jolloin hyökkäykseen lähdetään palauttamalla kiekko, voidaan se kait nähdä neljäntenä rytminä.

 

[siffa]

Oon miettinyt hyökkäyksiinlähtöistä, että onko neljää rytmiä ja palautusta olemassa? Palautushan on seuraus jostain tapahtumasta ja reagointia eikä sitä itsessään haeta. Palautus syntyy jos joukkue saa keskialueella riistettyä kiekon ja on vaikka selin hyökkäyspäätä kohden, jolloin on luonnollista pelata kiekkoa alaspäin pakeille (ellei sitten käännä nopeasti ylös). Toinen vaihtoehto pelata palautus on oman lähdön epäonnistuessa (esim. laita tukkeessa tai ajoitukset ei toimi), jolloin kiekkoa ei haluta lätkäistä vastustajan päähän vaan mielummin palautetaan omiin.

Syntyi palautus kummasta tilanteesta vaan, palautuksesta seuraa aina uusi lähtö, joka voidaan tehdä nopeana pelaten kiekko heti takaisin ylös, puolinopeana pakki-pakkina tai viivelähtönä peruuttamalla maalin taakse. Näin ollen pitäisikö puhua todellisuudessa vain kolmesta rytmistä?

Toki jos hyökkäyksiinlähtö nähdään alkavan jo kiekon riistosta keskialueella tai epäonnistuneesta hyökkäyksestä, jolloin hyökkäykseen lähdetään palauttamalla kiekko, voidaan se kait nähdä neljäntenä rytminä.

Fordél, tässä on hyvää pohdiskelua oman pään hyökkäyksiinlähdöistä. Palaan tähän paremmalla ajalla. Sen verran kuitenkin nyt, että 1990-luvulla Jursinov toi Suomeen pelitavan, jossa ei saanut palauttaa kiekkoa takaisin omalle puolustusalueelle missään pelitilanteessa. Palauttelu ei ollut luvattua myöskään omalla puolustusalueella. Tinke Peltomaa sanoi pari vuotta sitten jääkiekkostudiossa tärkeät sanat:"Jääkiekossa ei saa koskaan palauttaa kiekkoa taaksepäin". Nykyään palauttelu on niin kuin kirjoitat luonnollista pelaamista määrätyissä pelitilanteissa. Näin ei ole aina ollut eikä nopean pystysuunnan pelikirjajoukkueet paljon palauttelu, kun annetaan jatkuvaa painetta vastustajalle. Näkemissni SM-liigaotteluissa SaiPa, HPK ja Lukko eivät ole juurikaan palautelleet kiekkoa, kun taas Jokerien, Bluesin, KalPan, TPS:n, Tapparan, Ilveksen ja Kärppien pelikirjoihin palauttelut ovat kuuluneet.

 

[Fordél]

Tänään oli SaiPa - HPK-pelissä hyvä seurata mitä eroja on kahden pystysuunnan kiekkoa pelaavan jengin pelitavassa. Molemmat pyrkivät pääsääntöisesti kääntämään peliä nopeasti ylös. HPK oli vielä astetta SaiPaa hanakampi pelaamaan ekaa syöttöä ylöspäin. Toisaalta vastapainoksi HPK käytti SaiPaa enemmän viivelähtöjä. SaiPa kuitenkin pyrki pikkasen enemmän kiekottelemaan vaikka se ei juuri käyttänyt viivelähtöjä.

Ehkä tämä pikkasen suurempi kiekottelu on juuri se ero mikä on tämän vuoden Tirkkosen johtamalla SaiPalla ja edellisten vuosien SaiPalla, jota johti siis tämäniltaisen vastustajan valmentaja Selin. Nyt ei pusketa ihan niin nopeasti ylös mikäli tähän ei ole selvää paikkaa. Erätauon haastattelussa SaiPan toimitusjohtaja Kallioniemikin totesi, että tällä kaudella jengiin on haettu vähän enemmän kiekollista osaamista uuden valmennuksen myötä ja se tuntui siis näkyvän myös SaiPan pelaamisessa.

HPK:n tavoitteena oli selvästi kääntää peli nopeasti SaiPan päähän ja saada sinne paine, koska SaiPan heikkous oli eittämättä puolustuksessa. HPK saikin mielestäni ihan mukavasti riistoja ja kulmapelejä käyntiin. SaiPa kuitenkin puolusti etenkin ekassa erässä hyvin keskustan eikä HPK päässyt tekopaikoille.

Koitin myös seurailla sitä hyökkäsivätkö jengit alivoimaisina, tasavoimaisina vai ylivoimaisina. Ratkaisevaa oli miehitys siinä vaiheessa kun hyökkäävä jengi ylitti siniviivan. Ihan tarkkoja lukuja en saanut, mutta sen voi todeta, että ylivoimahyökkäykset olivat kortilla ja HPK hyökkäsi/joutui hyökkäämään enemmän alivoimaisena kuin SaiPa. Tämä havainto käy tietysti yksiin tilastoihin pelin nopeasta kääntämisestä. Maalipaikkoihin pääsyyn tämä tosin ei vaikuttanut, sillä ne menivät tasan.

No lopulta peli ratkesi SaiPan karkeisiin yksilövirheisiin kun Ullberg ja pakit sössi pelin.
​

 

[Osmo Rapeli]

HPK:n tavoitteena oli selvästi kääntää peli nopeasti SaiPan päähän ja saada sinne paine, koska SaiPan heikkous oli eittämättä puolustuksessa. HPK saikin mielestäni ihan mukavasti riistoja ja kulmapelejä käyntiin.

Hyvä huomio ja ilahdutti lukea Kerhon pelistä analyysi, jonka nyt kolme kauden Kerho-peliä nähtyäni voisin allekirjoittaa.

Tuo keskialueen peli on mielestäni osa-alue, mitä pitää korostaa pelitapakeskustelussakin. Ja pitäisi alkaa purkaa sitä enemmän osiin. Vaikka Kerhon peli on nopeaa pystyyn pelaamista, ja harppuunamaisia alivoimakärkihyökkäyksiä, ei pidä sekoittaa tätä mihinkään "pitkä päätyyn ja perään" -meininkiin tai pelkkään seinää vastaan puskemiseen.

HPK:lla esimerkiksi tämä nopea kääntäminen ja tiivis keskialueen peli saa aikaan mielestäni hyvin kontrolloituja tilanteita, ja noissa kulmapeleissä myös ylivoimatilanteita alueellisesti. Ts. vaikka Kerho ensinnäkin saisi vastahyökkäyksen yhdellä miehellä, alivoimaisena, on iso ero lähteekö hyökkäys omalta siniseltä vai vastustajan sininsen tuntumasta. Ja se, kuinka takana tulevat omat miehet pelaavat tilanteen. Tuo keskialueen tiivis peli kun saa usein juuri rikottua ja riistettyä kiekon niin ylhäältä, että vastustajan hyökkääjät ovat menossa toiseen suuntaan ja pakit aika seisovilla jaloilla myös.