Nimenomaan pelkästään ottelutapahtumaa. Eli kuinka hyvin SM-liigapelaajat toteuttavat pelitapaa ilman ottelunajan paikalla olevaa päävalmentajan auktoriteettia? Kuinka kurinalaisia liigapelaajat ovat?
Valistunut arvaukseni on, että eniten vaikuttaa joukkueen "henki" ja yleinen vaatimustaso. Päävalmentajan läsnäolo yleensä tuo sen tietyn pakon pelaamiseen, eli pelaajat eivät lähde oikomaan pelitavasta pomon silmien alla. Jos koutsi ei ole paikalla ja vaatimustaso on vähän alhaisempi, niin herkästi käy siten, että joku tai jotkut pelaajat alkavat ottaa vapauksia vähän liikaakin.
Sellainen joukkue jossa vaatimustaso on kauttaaltaan korkea ja pelaajat ovat yhdessä sitoutuneet tavoitteeseen pelaa varmasti samalla tavalla myös ilman päävalmentajaa. Kukaan pelaaja ei halua ottaa sitä häpeää niskoilleen, että alkaisi löysäilemään tuollaisessa joukkueessa. Jos menettää jätkien luottamuksen niin se on melkeinpä pahinta mitä voi olla joukkueessa.
Näkisin kuitenkin, että päävalmentaja on aina sellainen auktoriteetti joka tuo sen ylimääräisen lisän keskittymiseen. Tuskin kuitenkaan voidaan yleisellä tasolla sanoa, että SM-liigapelaajat olisivat kurittomia ynnä muuta, vaan tilanne ennemminkin vaihtelee suuresti kulloisenkin joukkueen tilanteen mukaan. Toisissa joukkueissa toimii ja toisissa ei.
Pelikirjoista
Eilen saatiin framille Tappara ja Ilves sekä Jukka Rautakorven ja Raimo Helmisen pelikirjat. Yritin sitkeästi vielä katsoa Blues-HIFK-ottelun mutta ikävä kyllä nukkumatti voitti kamppailun selätyksellä.
Tapparan osalta ei yllätyksiä tarjoiltu. Joukkueen peli on jopa yllättävän harmonista tällä hetkellä ja jo nyt näkee, että pelitapaa on iskostettu alusta asti pelaajien selkärankaan. Rautakorpi on harjoituttanut joukkuetta ilmeisen hyvällä menestyksellä, sillä ottelussa ei näkynyt juurikaan hetkiä jolloin kiekollinen pelaaja ei olisi tiennyt mitä pitää tehdä, peli virtasi suorastaan upeasti ajoittain.
Alku vaikuttaa lupaavalta mutta toki olemme viisaampia tuolla 15-20 ottelun paikkeilla. Tappara pelaa puhdasta kiekkokontrollia jossa on käytössä kaikki viisi avausrytmiä. Se pyrkii pelaamaan kiekkoa keskustaan sekä keski- että hyökkäysalueella ja ajaa hyökkäykset maalia kohti.
Puolustusvalmius on koko ajan hyvä, vaikkakin eilen pelaajat myös ajoivat itseään ulos. Aika näyttää johtuiko se vain lopun höntsymäisestä luonteesta. Omalla alueella joukkue näytti pelaavan yhdistettyä mies- ja aluepuolustusta, jossa "ykkönen" antaa kovan paineen samalla kun kakkonen ja kolmonen pitävät muotoa yllä.
Vastustaja Ilves pelasi kiekkoa jota luonnehtisin kymmenvuotiaiden poikien konsolilätkäksi. Vuorotellen yksi pelaaja kuljetti kiekkoa ja muut koittivat arvailla mitä kaveri tekee. Peli oli Ilveksen lähtökohtiin ja haasteisiin nähden suorastaan kammottavassa kuosissa.
Oma odotukseni oli, että Ilves olisi hyvin organisoitu ja modernia jääkiekkoa toteuttava joukkue. Tämä sen vuoksi, että materiaalissa joukkue antaa paljon tasoitusta.
Suurin pettymys oli siinä ettei Raimo Helminen ole päivittänyt pelikirjaansa yhtään. Muutamalla yksilölle lankeaa nyt valtava vastuu ja muut ovat lähinnä jaloissa. Ville Koistinen ja Martti Järventie olivat katastrofaalisen huonoja ja mikäli sama jatkuu on molemmista päästävä eroon ensi töiksi. Tuon profiilin jätkät tuhoavat joukkuehengen sekunnissa, jos eivät pysty johtamaan esimerkillään. Ja sitä joukkuehenkeä Ilves tarvitsee enemmän kuin mitään.
Helmisen hyökkäyspelikirjalla kaudesta tulee ennätyspitkä ja myös pelikuri hajosi totaalisesti ottelun aikana. Ei ole tätä vuosituhatta, että avataan laitaan seisovalle pelaajalle tai odotellaan kun Koistinen tuo jalalla kiekkoa, kun ei muutakaan keksi.
Lisäksi Helmisen puheet siitä, että puolustuksessa pitää välttää virheitä ovat aivan pelkkää sanahelinää niin kauan kuin pelin rakenne on noin järkyttävässä kunnossa. Hänen ja Vesa Viitakosken tulee ymmärtää, että ne virheet ovat seuraus eivätkä syy.
EDIT. Lisään vielä, että Lauri Marjamäki on jälleen tehnyt hienoa työtä Bluesin peräsimessä.