Sateentekijä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Jääkiekon evoluutiosta puheen ollen...
erittäin mielenkiintoinen puheen aihe.
Aloitetaan siitä, että millä jääkiekko-ottelut voitetaan? Maaleilla.
Millä tavalla vastustajan kivinen keskialue ylitetään? Nerokkuudella... kysykää esimerkiksi Pavel Datsyukilta. Mutta tähän tarvitaan yhteistyötä... vakaata muurahaisten tukemista... jokainen tukee toinen toistaan... itseluottamus nousee... joukkueen henkinen tila on lyömätön.
Jääkiekon evoluutio olisi kiva muuttaa tällaiseksi mahdollisimman pian. Kaikkihan tässä maailmassa kehittyy. Mikä on paras tapa tehdä maaleja?
Niin kuin eräs Tomi Lämsä sanoi, että tämä on pääpointti ensi kauteen lähdettäessä.
Tärkeää olisi mielestäni se, että mitkä tavat ovat fiksuimpia ylittää keskialue ja saada kiekko vastustajan puolustusalueella haltuun.
Taas tullaan siihen kamppailupelaamiseen ja viekkauteen... pelisilmään.
Yllätyksellisyyden nostaisin parhaimmaksi jutuiksi ja monet eri variaatiot... vakoojista mallia... voittoon tarvitaan tulevaisuudessa monia eri-osatekijöitä.
Neuvostoliiton selkäydinjääkiekko oli tuhoisa ase... lähes voittamaton. Teknologia on ottanut ihan uskomattomia harppauksia, miksi ei myös jääkiekko.
Nyt tarvitaan viisaita valmentajia... sellaisia myyttien murtajia... sitten voidaan jääkiekostakin puhua kauniina pelinä...
jalkapallon taide on vain parempaa tällä hetkellä... toki kiekkokin on parhaimmillaan huikeaa (turha taas toki verrata kahta maailman hienointa pallopeliä)
Jääkiekon fyysisyys yhdistettynä taitoon... niin kyllä ainekset ovat erinomaiset.
---
Ennakointi ja yllätyksellisyys... kun kukaan ei odottanut... kuten esim. Miken ilmaveiviä... nuo adjektiivit ja superpelaajat ja henkinen voima, työn pitkäjänteisyys ja tasaisuus...
siinä niitä isoja ja tärkeitä juttuja... sanoina toki lyhyitä, mutta. Niin. Ihan kaikessa.
---
Toivottavasti tulevaisuudessa ymmärretään, että minkä tahansa pelikirjan syö (skouttaus kun on ollut jo käytössä pitkään) pelaajien kemia, selkäydinjääkiekko ja henkinen ylivertaisuus. Ja tietenkin yllätyksellisyys.
Helpostihan sitä kyllä luullaan, että parhaat pelaajat = mestaruus
Jännästi sitä on vain nämä dream teamit sortuneet... on sitä ollut Venäjällä ja Kandalla lätkähistorian aikana vaikka millaista superjoukkuetta... mutta ei ne nimet edelleenkään, jos yhteistyö on nolla ja ajatellaan varsin yleisesti LUULEMALLA, että kukaan ei voi meitä pysäyttää.
Mutta kyllä se saumaton yhteistyö, just like muurahaiset...
silloin joukkue on vahvimmillaan, kuten JYP osoitti tänä vuonna SM-liigassa.
erittäin mielenkiintoinen puheen aihe.
Aloitetaan siitä, että millä jääkiekko-ottelut voitetaan? Maaleilla.
Millä tavalla vastustajan kivinen keskialue ylitetään? Nerokkuudella... kysykää esimerkiksi Pavel Datsyukilta. Mutta tähän tarvitaan yhteistyötä... vakaata muurahaisten tukemista... jokainen tukee toinen toistaan... itseluottamus nousee... joukkueen henkinen tila on lyömätön.
Jääkiekon evoluutio olisi kiva muuttaa tällaiseksi mahdollisimman pian. Kaikkihan tässä maailmassa kehittyy. Mikä on paras tapa tehdä maaleja?
Niin kuin eräs Tomi Lämsä sanoi, että tämä on pääpointti ensi kauteen lähdettäessä.
Tärkeää olisi mielestäni se, että mitkä tavat ovat fiksuimpia ylittää keskialue ja saada kiekko vastustajan puolustusalueella haltuun.
Taas tullaan siihen kamppailupelaamiseen ja viekkauteen... pelisilmään.
Yllätyksellisyyden nostaisin parhaimmaksi jutuiksi ja monet eri variaatiot... vakoojista mallia... voittoon tarvitaan tulevaisuudessa monia eri-osatekijöitä.
Neuvostoliiton selkäydinjääkiekko oli tuhoisa ase... lähes voittamaton. Teknologia on ottanut ihan uskomattomia harppauksia, miksi ei myös jääkiekko.
Nyt tarvitaan viisaita valmentajia... sellaisia myyttien murtajia... sitten voidaan jääkiekostakin puhua kauniina pelinä...
jalkapallon taide on vain parempaa tällä hetkellä... toki kiekkokin on parhaimmillaan huikeaa (turha taas toki verrata kahta maailman hienointa pallopeliä)
Jääkiekon fyysisyys yhdistettynä taitoon... niin kyllä ainekset ovat erinomaiset.
---
Ennakointi ja yllätyksellisyys... kun kukaan ei odottanut... kuten esim. Miken ilmaveiviä... nuo adjektiivit ja superpelaajat ja henkinen voima, työn pitkäjänteisyys ja tasaisuus...
siinä niitä isoja ja tärkeitä juttuja... sanoina toki lyhyitä, mutta. Niin. Ihan kaikessa.
---
Toivottavasti tulevaisuudessa ymmärretään, että minkä tahansa pelikirjan syö (skouttaus kun on ollut jo käytössä pitkään) pelaajien kemia, selkäydinjääkiekko ja henkinen ylivertaisuus. Ja tietenkin yllätyksellisyys.
Helpostihan sitä kyllä luullaan, että parhaat pelaajat = mestaruus
Jännästi sitä on vain nämä dream teamit sortuneet... on sitä ollut Venäjällä ja Kandalla lätkähistorian aikana vaikka millaista superjoukkuetta... mutta ei ne nimet edelleenkään, jos yhteistyö on nolla ja ajatellaan varsin yleisesti LUULEMALLA, että kukaan ei voi meitä pysäyttää.
Mutta kyllä se saumaton yhteistyö, just like muurahaiset...
silloin joukkue on vahvimmillaan, kuten JYP osoitti tänä vuonna SM-liigassa.