Mainos

Pelitapakeskustelu

  • 620 905
  • 4 198

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
en arvostele Sihvosta, vaan esitän vastaväitteitä ja erilaisia näkökulmia. Rikastan keskustelua, enkä vaienna sitä yhdentekeväksi samanmielisten hymistelyksi ja keskinäisen kehun kerhoksi. Pakotan vastakkaisen ajattelun kehittämään argumenttejaan paremmiksi ja ajattelemaan asioita vielä kerran uudestaan.

Saanko kysyä mitkä ovat ne kirjoituksesi, jotka ovat rikastaneet tätä keskustelua? Musta tuntuu, että et ole esittänyt yhtään mitään väitteitä, näkökulmia tai vastineita Sihvosen analyyseille. Et rikasta keskustelua, etkä pakota random huutelullasi muuta kuin järkevien ihmisten otsasuonia sykkimään. Jos haluat rakentavaa keskustelua niin esitä jotain vastaväitteitä ja perustele ne.

Tottakai voi vain itse katsoa pelin ja intuitiivisesti analysoida sen, ilman numeroita. Vaatii kokemusta, jota sinulta kai sitten puuttuu. Katsele enemmän pelejä kuin muiden tekemiä analyysejä, niin lopulta ymmärrät itsekin pelin. Intuitio syntyy lopulta ja silloin et tarvitse jonkun total-scoutingin numeraalista puolta tueksesi. Luota omiin silmiisi, siten lopulta viisastut, etkä ainoastaan papukaijana toistele perässä muiden mielipiteitä.

Tällaisten pätemisten jälkeen odottaisi jo jonkunlaista osoitusta teikäläisen pelinanalysointikyvyistä.

Siitä olen samaa mieltä, että kukaan ei halua lukea sellaisen apinalauman tekstejä, joka leikkii tietäjää pelkästään toistamalla Sihvosen analyysejä ymmärtämättä tai kyseenalaistamatta niitä. Se nyt vaan sattuu olemaan, että Yrjänheikki ja Sihvonen tekivät erinomaista työtä tutkiessaan ja avatessaan Leijonien peliä näin tarkasti. Mitä täällä muutamat ovat jo toivoneet niin jatkossa haluaisin itsekin nähdä enemmän analyysiä hyökkäyspään hyökkäyspelistä.
 

Fordél

Jäsen
Vastaan Fordel kysymykseesi tällä aiemmalla viestilläni. Spiriitti eli tunne on välttämätön pelaajan ominaisuus, että pystyy pelaamaan jääkiekkoa MM-tasolla. Olen korostanut sitä aina. Jokainen MM-kisojen pelaaja on seuloutunut tuhansista junioripelaajista MM-kisapelaajiksi sen takia, että nuo kaikki kolme tekijää ovat huipputasolla. MM-kisojen aikana pelaajien jo korkeata tunnetasoa pidetään yllä lähinnä harjoitusten avulla. Joukkueiden palaverit pitävät tunnetasoa myös korkealla. En näe tunne-eroja syntyvän esim. Suomen ja USA:n MM-tason pelaajien välillä. Jos missä, niin jääkiekon MM-kisoissa pelaajien tunne on korkealla, jopa maksimissaan, niinkuin kirjoitin. Kun toimittaja kysyi Suomen pronssitappion jälkeen joukkueen tunnetilasta, vastasivat Jussi Jokinen ja Mikko Koivu kumpikin, että henkinen valmiustila oli tarpeeksi kova ja riittävä.

Eli kaikki mitä kirjoitit suomalaisten ja muiden maalaisten pelaajien tunnetilasta, oli vain mutua eivätkä pidä välttämättä paikkaansa. Ei voida sanoa menikö kaikkien pelaajien tunnetila tasan. Jokinen ja Koivu sanoivat sen olevan tarpeeksi kova ja riittävä, kenties USA:lla oli maksimissaan ja vielä Suomeakin korkeampi ekassa pelissä, jonka se voitti. Tai sitten ei.

Kannattaa muuten kuunnella Tammisen haastattelua tänään Yle Puheessa, jossa häntä haastatellaan Suomalainen mies -ohjelmassa. Klippien mukaan Tamminen on väsynyt näihin yhden totuuden julistajiin, kuten sen miten peliä pitää pelata. Hänen mielestään on vain rikkaus, että peliä voidaan pelata eri tavalla ja menestyä. Hän nosti esille Bayern - Chelsea pelin, jossa CL:n finaaliin oli siis päässyt kaksi varsin eri tavalla pelistä ajattelevaa. Olen tässä asiassa Tamin kanssa tismalleen samaa mieltä ja kammoksun itsekin niitä, jotka julistavat pelaamisen suhteenkin yhtä totuutta.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Totta, mutta julistan omaa mielipidettäni. En ole surkea perässähiihtäjä, enkä Urhelulehden analyysien tahdoton markkinoija. Lisäksi en arvostele Sihvosta, vaan esitän vastaväitteitä ja erilaisia näkökulmia. Rikastan keskustelua, enkä vaienna sitä yhdentekeväksi samanmielisten hymistelyksi ja keskinäisen kehun kerhoksi. Pakotan vastakkaisen ajattelun kehittämään argumenttejaan paremmiksi ja ajattelemaan asioita vielä kerran uudestaan.

Jos luulet, että en arvosta Sihvosen analyysejä, voit itse kyllä tarkistaa vaan ihan omia mietteitäsi ja yrittää sen jälkeen uutta lähestymistapaa kirjoituksiini.

Sinähän nimenomaan et esitä yhtään mitään näkökulmia itse, vaan käyt täällä tökkimässä muita ja välillä valittamassa kuinka mainostetaan Urheilulehteä. Se ei ensinnäkään kuulu tähän ketjuun jossa olisi kaunis tarkoitus keskustella pelitavoista ja viime aikoina se on ymmärrettävästi keskittynyt Leijonien sellaiseen.

Luulet rikastavasi keskustelua sillä, että asetut "sihvosten" yläpuolelle ja osaat kuulemma analysoida pelit omalla tavallasi. No varmasti osaat mutta tänne et ole saanut riviäkään niistä vähään aikaan. Siksi kirjoituksesi ovat aivan turhia, vaikka kovasti yrität olla esillä haukkumalla vuorotellen kaikki.

Täytyy sanoa, että vuosikymmenten pelien katselu ei nähtävästi ole kehittänyt sinulle kovinkaan kummoista taitoa katsella tai "nähdä" pelejä, lähinnä olet kehittänyt jonkunlaisen suhteen Petteri Sihvoseen ja markkinoit itse häntä koko ajan haukkumalla kaiken mitä hän tekee.

Olet nyt pari kertaa jo pelkästään mainituista videoista myöntänyt, että niissä on asiaa, muuttaaksesi kantasi viiden minuutin kuluttua päinvastaiseksi. Sekö on rikastuttanut keskustelua? Alunperin väitteesi kuului, ettei niitä tarvitse katsoa, koska tiedät jo mitä ne sisältävät. Päästin hyväntahtoinen hymähdyksen mutta annoin sinulle mahdollisuuden. Sitten totesit, että sinun ei tarvitse kirjoittaa tänne analyyseja, koska et jaksa kirjoittaa pitkiä tekstejä ja kaikki on jo analysoitu mediassa. Mainitsit jopa, että jääkiekko kokonaisuudessaan on analysoitu puhki.

Mikäli väitteesi pitävät paikkansa niin ihmettelen miksi edelleen jaksat roikkua täällä perässähiihtäjien joukoissa. Kiinnostaa, vaikka ei kiinnosta. Toisaalta se ei varmasti suurinta osaa haittaa, koska ns. "teet sen ihan itse".

Vastavoimia on hyvä olla mutta väitteillesi täytyisi löytyä myös jotain kättä pidempää tai edes oma mielipide joskus. Muiden jutuilla ratsastaminen on raukkamaista ja todella helppoa.

Toivoisin, että jatkossa osallistut tähän keskusteluun kuten muutkin, vaikka joutuisit laskeutumaan norsunluutornistasi hetkeksi tänne maan pinnalle. Jos se ei onnistu, niin tuossahan on tuo Petteri Sihvonen-ketju jonne voi kirjoittaa ne Sihvosen haukkumiset, tämä on ketju on pelitavoille eikä Petteri Sihvonen liity kaikkiin pelitapoihin.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Ok, paras poistua kokonaan ja teen sen tällä viestillä lopullisesti. Ei ole mitään järkeä jatkaa yhden totuuden hyväksyvässä ketjussa. J. Grönvall ja kumppanit jatkaa rauhassa keskenään vaivoin naamioutua mainostyötään, sen uskon. Kutsukaa asiaa pelitapakeskusteluksi, jos haluatte.
 

Fordél

Jäsen
Ok, paras poistua kokonaan ja teen sen tällä viestillä lopullisesti. Ei ole mitään järkeä jatkaa yhden totuuden hyväksyvässä ketjussa. J. Grönvall ja kumppanit jatkaa rauhassa keskenään vaivoin naamioutua mainostyötään, sen uskon. Kutsukaa asiaa pelitapakeskusteluksi, jos haluatte.

Sen sijaan, että ottaa nokkiinsa ja häipyy takavasemmalle niin kannattaisi heittää enemmän omia ajatuksia ja analyyseja pelitavoista. Täällä sitä ovat tehneet monet nimimerkit ansiokkaasti kuten J.Grönvall, Tarinankertoja, siffa jne. Jokaisella on vähän oma näkemyksensä peliin eikä täällä ole mielestäni todellakaan vallalla mitään yhden totuuden linjaa vaikka osalla on hyvinkin vahvat näkemykset siitä miten peliä pitäisi pelata. Mielestäni kuitenkin kaikki mahtuu tänne oikein hyvin keskustelemaan jääkiekon pelitavoista. Toivottavasti myös teikäläinenkin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Peliä katselemella itse ei voi sinusta analysoida peliä, vaan pitää koko ajan peilata kirjoituksiaan johonkin vertailumateriaaliin

Totta kai käytätä itsekin kokoajan vertailumateriaalia.. Tosiin otteluihin, vastustajaan, edelliseen peliin, toisiin pelaajin, toisiin valmentajiin.

Mutta JOS analyysin tarkoitus on arvostella Jukka Jalosen pelitapaa, on tiedettävä mihin Jukka Jalonen pyrkii. Vasta tällöin tietää onnistuuko pyrkimys.

Peliä voi analysoija muiltakin vertailupohjilta, kuten teet. Mutta kategorinen ”en katso jos valmentaja itse selittää miten hän haluaa pelattavan” poistaa analysointivertailumateriaalista pelitapaa koskevan aikomusmateriaalin.

Näin voit siis arvostella miten Suomi pelasi ja miksi se voitti tai hävisi, mutta et sitä voittiko tai hävisikö se siksi, että se toteutti valmentajan pelitapaa vai ei. Pelistä voi päätellä, mihin pelitapaan pyritään, kyllä, mutta kai sen paremmin saa itselleen selvitettyä jos kuuntelee suoraan valmentajan kertomana mihin hän pyrkii?
 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
Itse mielelläni luen tästä keskustelusta analyysejä, mutta olisi toki miellyttävää, jos keskustelu käytäisiin siten, että lukija voi seurata sitä katsomatta jotain videoita. Viitatessa noihin ulkopuolisiin analyyseihin, voisi itse kukin hieman vaikkka referoida niitä. Tylsää on käyty väittely siitä katsoako jotain videota vai ei, mutta selvästi nuo referoimattomat viittaukset vaikeuttavat keskustelun seuraamista.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
No, minusta tänne ei mahdu muuta kuin Jukka Jalosen hymistely ja pitää lukea Urheilulehti ja katsoa total-scouting videot. Sen jälkeen saa kehua Jukka Jalosta ja meidän peliä, siis poistun, koska en kuulu valaistuneisiin. Tämä on oma näkökulmani, muut jatkakaa, jos kykenette.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Kannattaa muuten kuunnella Tammisen haastattelua tänään Yle Puheessa, jossa häntä haastatellaan Suomalainen mies -ohjelmassa. Klippien mukaan Tamminen on väsynyt näihin yhden totuuden julistajiin, kuten sen miten peliä pitää pelata. Hänen mielestään on vain rikkaus, että peliä voidaan pelata eri tavalla ja menestyä. Hän nosti esille Bayern - Chelsea pelin, jossa CL:n finaaliin oli siis päässyt kaksi varsin eri tavalla pelistä ajattelevaa. Olen tässä asiassa Tamin kanssa tismalleen samaa mieltä ja kammoksun itsekin niitä, jotka julistavat pelaamisen suhteenkin yhtä totuutta.

Ja kas kummaa Perhe Sihvonen käy Tammisen kimppuun: Sihvonen haukkuu Juhani Tammisen – â€Iljettävää†| Jääkiekko | Urheilulehti.fi
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Todella mielenkiintoista keskustelua "pelikirjan" syvimmästä olemuksesta. Humanistipuolen kiekkomiehenä pidän kuitenkin vaarallisena sitä, että jäädään liikaa pelisysteemin vangiksi. Peli-ilon kautta syntyy myös parempaa tulosta, kun pelaajat saavat jäällä vapauksia ja voivat pelata enemmän omilla vahvuuksillaan. Tämä on tietysti helpompaa silloin, kun valmentaja joukkuetta kasatessaan tietää kunkin pelaajan vahvuudet ja laatii pelitaktiikan sen mukaisesti tai vastaavasti hankkii pelaajat taktiikkansa mukaisesti. Pelaajien taito ja hyvä pelikäsitys ovat kaiken A ja O. Yleensä se joukkue, jossa on eniten taitoa, voittaa ottelun, oli pelisysteemi mikä tahansa. Yleensäkin juniorivalmennuksessa tulisi kiinnittää eniten huomiota pelaajien PELIKÄSITYKSEN kehittämiseen. Olennaisinta on lukea peliä siten, että pelaaja osaa ja kykenee pelaamaan kiekon parhaaseen vapaaseen tilaan maalinteon kannalta, ja sehän on täysin pelitilannesidonnainen asia. Kukaan ei voi taata sitä, että fläppitaululle tai pelikirjaan piirretty pelitilanne realisoituu jäällä.

Jos kuitenkin muutama sananen myös omasta pelifilosofiastani. Minulle jääkiekko perustuu hyvään pelinopeuteen, jossa jalat ja kiekko tekevät suurimman työn. Myös kaksinkamppailuissa on oltava väkeviä. Vaikken juuri seuraa NHL:ää, suosin pohjoisamerikkalaista suoraviivaista pelitapaa. Peruuttelu perusteettomine viivelähtöineen ei ole mun hokia. Puolustajien tehtävä on avata peliä nopeasti joko lyhyellä tai pitkällä syötöllä hyökkääjälle, joka edelleen tuo nopeasti kiekon hyökkäysalueelle (2-3 syötöllä). Koska keskikaistan tukkiminen on niin helppoa, on kiekko usein tuotava ylös laitojen kautta, jolloin laitureiden kyky "tehdä peliä" korostuu. Hyökkäysalueella jalkojen on edelleen tehtävä työtä ja vastustajan puolustusta on pyrittävä rohkeasti avaamaan hyvillä ja nopeilla poikittaissyötöillä (tai syötöllä taaksepäin pakeille), joista on aina pyrittävä mahdollisuuksien mukaan suoriin laukauksiin. On taisteltava päästäkseen parhaalle maalintekosektorille. Kannatan aloitteellista laukomista hienon kikkailun sijaan. Jokaisen hyökkäyksen tulisi päätyä laukaukseen. Yleisesti ajatellen en niinkään kiinnitä huomiota tietyn alueen tai miehen pelaamiseen, vaan pelataan sitä kiekkoa ja tapellaan siitä. Kun kiekko menetetään niin karvataan ylhäältä aggressiivisesti kahdella, kolmen vetäytyessä hieman alemmas. Kulmiin ei lähdetä painimaan, vaan luovutetaan siellä suosiolla aloite vastustajalle.

Tämä on kuluttavaa peliä, joka vaatii pelaajilta jalkoja, voimaa ja ratkaisukykyä päättää ne suorat hyökkäykset edes joskus myös maaliinkin. Minun silmissäni tämä on viihdyttävää coast to coast -kiekkoa. Vastaiskuilta ja puolustuspelaamisen aukoilta on tässä pelisysteemissä vaikea välttyä, mutta mikään systeemi ei ole täydellinen.

Ymmärrän kyllä, että oma pelifilosofiani toimii parhaiten tilanteessa, jossa pelaajat oikeasti ovat taitavia, eli ainakin toistaiseksi se on Suomi-kiekossa melkoista idealismia. Maalintekotaidon ollessa nykyistä tervanjuontia, on Suomen pelisysteemistä löydyttävä variaatioita eikä esimerkiksi viisikkopuolustamisen jaloa taitoa voida unohtaa, kun vastassa on Venäjän ja Kanadan tasoisia huippumaita. Meillä ei yksinkertaisesti pelilliset resurssit riitä lähteä pelaamaan heitä vastaan heidän omilla vahvuuksillaan.
 
Viimeksi muokattu:

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
Täällä nyt on täysi hulina päällä, mutta koitetaan tuoda yksi nykylätkän tärkeimmistä osa-alueista enemmän esille. Pelitavoissa kun on menty jo jopa liian syvälliseen ajatteluun ja välillä tuntuu että pelaajat ovat jopa liian "koneistettuja" siellä kaukalossa, niin eikö tähän konemaisuuteen kannattaisi PANOSTAA eniten tilanteissa joissa MEILLÄ on SELKEÄ ETU VASTUSTAJAAN.

Kyse on siis YLIVOIMAPELAAMISESTA.

Kenttätilanne, jossa meillä on yksi pelaaja enemmän kuin vastustajalla luulisi olevan eniten potentiaalia ratkaista ottelut pelikirjamaisilla harjoitelluilla kuvioilla. Alivoimapelissä neliön ratkaisut ovat todella tarkkaan harkittuja ja harjoiteltuja, mutta ylivoimapelissä jätetään mielestäni liian paljon tilaa luovuudelle ja luotetaan yksilöiden suorituksiin.

Ainakin osa valmentajista panostaa tähän pelin osa-alueeseen merkittävästi, mutta keskustelua siitä ei ainakaan minun silmiini ole kauheasti osunut. Ylivoimapelaamisessa tärkein yksittäinen asia lienee luovuus ja niin se tulee jatkossakin olemaan. Sovittuja ja harjoiteltuja kuvioitakin näkee aina silloin tällöin, mutta turhan vaikealta ylivoimapelaaminen välillä näyttää, etenkin kuin laukausten blokkaamisesta on tullut arkipäivää.

Kuinka ylivoimapelistä sitten saataisiin tehokkaampaa? Jos nyt ei puututa kiekon ylöstuontiin vaan ainoastaan hyökkäysalueen 5-4-ylivoimatilanteeseen.

Itsellä on ainakin yksi idea jota toki silloin tällöin käytetään, mutta näkisin siinä paljon kehittämisen varaa, mikäli kuvioita hiottaisiin entistä enemmän taktiikkataululla.

Mielestäni ylivoimapeliä kannattaisi enemmän pyörittää päätyviivan takana, jolloin vastustajan neliön pelaaminen on huomattavasti hankalampaa. Alivoimaneliön pelaajilla ja maalivahdilla on MAHDOTON tehtävä seurata VASTUSTAJIA JA KIEKKOA SAMANAIKAISESTI. Pakkien paikan vaihto, aktiivinen liikkuminen ja kätisyydet olisivat avainasemassa tässä kuviossa, joiden seurauksena päästäisiin ampumaan laadukkailta paikoilta suoraan syötöstä. Tämä olisi yksi vastalääke nykykiekon tehokkaaseen ja uhrautuvaan laukausten blokkauspeliin.

Pelicanssilta näin viime kaudelta muutaman harjoitellun kuvion, jossa kiekkoa leivottiin maalin takana ennen varsinaista maalintekoyritystä. Siinä pakit vaihtoivat juuri laukaisuhetkellä paikkaa ja onnistuessaan tässä alivoimaneliö oli todella sekaisin. Nykypäivänä tätä näkee lähinnä 5-3-ylivoimassa, mutta kovin tarkkaan harkituilta nämä kuviot eivät näytä, vaan kyse on enemmän siitä pelaajien henkilökohtaisesta luovuudesta.

Miksi tätä maalin takaa pelaamista ei enempää harrasteta? Eikö sillä saataisi parhaiten rikottua alivoimaneliön pelaamista? Annetaanko ylivoimassa jopa liikaa tilaa luovuudelle? Saataisiinko todella tarkkaan hiotuilla kuvioilla parempi lopputulos?
 

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
Kun aloin enemmän miettiin, niin Suomihan taisi ainakin muutaman kerran pelata ylivoimaa maalin takaa, mutta miltään harjoiteltulta tai sovitulta se ei tuntunut.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Kun aloin enemmän miettiin, niin Suomihan taisi ainakin muutaman kerran pelata ylivoimaa maalin takaa, mutta miltään harjoiteltulta tai sovitulta se ei tuntunut.

Sovittua tai ei niin kisoissa myös muutama muukin joukkue teki maaleja, missä syöttö lähti maalin takaa maalin edustalle nousseelle pelaajalle, kuten myös tasaviisikoin syntyneessä voittomaalissa USA:ta vastaan puolivälierässä. Onko tämä nyt sitten joku nouseva trendi? Väittäisin että saattaa hyvinkin olla. Hieno kuviohan se on, kun maalivahti ei oikein pysty täysin näkemään annetun syötön liikerataa.
 

Sambody

Jäsen
Anteeksi kaikki asianomaiset, mutta nyt Evgeni Malkin show'n nähneenä on pakko jälleen kaivaa yksi muinainen siffan kirjoitus esiin.
En usko, että Evgeni Malkinia hyödynsi NHL:n pudotuspelejä ja/tai Suomen MM-kisoja se ylivoimaisuus, mitä hän henkilökohtaisella taidollaan esitti NHL:n runkosarjapelissä. Malkin ja Aleksandr Ovetshkin juhlivat NHL:ssä pitkillä kuljetuksillaan, mutta kansainvälisissä turnauksissa esim. Jukka Jalosen Meidän Pelin tiiviin puolusviisikon läpi on mahdoton mennä, kun esim. Harri Pesosen ja Mikko Jokelan tasoiset pelaajat ovat trapissa.
Mikä meni vikaan, kun nämä kaksi tyhjäpunttia paukuttivat yhteensä neljä häkkiä Suomen verkkoon? Eikö EHT-pelit olleetkaan kovempia kuin NHL:n runkosarjapelit?
 
Viimeksi muokattu:

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Mikä meni vikaan, kun nämä kaksi tyhjäpunttia paukuttivat yhteensä neljä häkkiä Suomen verkkoon? Eikö EHT-pelit olleetkaan kovempia kuin NHL:n runkosarjapelit?

Mun mielestäni ei mennyt mikään vikaan, vaan pojat, varsinkin Ovie, on sisäistänyt sen mitä tarvitaan isossa kaukalossa. Pitää myös puolustaa. NHL-kaukalossa voi hieman lipsua omiin pelaamisessa, sillä pakilla on hieman vähemmän tilaa puolustettavana. Isossa kaukalossa puolustajat ovat enemmän kusessa, jos hyökkääjät eivät tee hommiaan. Ensimmäinen kerta 15-vuoteen, kun kaikki hyökkääjät Venäjän porukassa puolustivat joukkueena ja se liitettynä huikeaan henkilökohtaiseen osaamiseen tuotti omalla tavallaan murskajaiset näissä kisoissa. Kerta kaikkiaan ylivoimainen joukkue kaikilla mittareilla.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tuntuu että melkein kaikki ovat unohtaneet että Bykovin aloitettua valmentajana Venäjä oli yhtenäinen ja sitoutunut ryhmä, ihan kuten tänä vuonnakin. Mutta naama kuluu ja loppuaikoina Venäjä oli taas palannut lähtöruutuun eli joukkuepeliin sitoutuminen unohtui valtaosalta pelaajista. Ehkä Vancouverin murskatappio Kanadalle oli yksi sellainen kulminaatiopiste ettei Bykov saanut enää varauksetonta tukea kaikilta individualisteilta joita venäläisissä huippupelaajissa riittää. Tuli oikeastaan tämän kevään mestaruuden jälkeen mieleen että palkattiinko Bilyaletdinov liian aikaisin Sotshia ajatellen, sinne on vielä pitkä matka ja paljon ehtii tapahtua. Toivotaan ettei käy "bykoveja".
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Mun mielestäni ei mennyt mikään vikaan, vaan pojat, varsinkin Ovie, on sisäistänyt sen mitä tarvitaan isossa kaukalossa. Pitää myös puolustaa.

Malkin oli ennen draftiaan draftinsa parhaita, ellei paras kahden suunnan hyökkääjä. En usko siis että kaveri on kauheasti "oppinut" tuota, kun se on ollut vuosia kaverin vahvuuksia. Siis kokonaisvaltainen pelaaminen. Vertailu Ovien on täysin absurdi, kun toinen on koko uransa keskittynyt kyttäilemään keskialueella(kuten muuten eräs suomalainen junnu joka laukoo samalta puolelta...).

Ovie siis on tuota varmaan oppinutkin kantapään kautta, Malkin ei, vaan aina osannut.

Ja mielestäni tuolla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa tekemistä sen kannalta että miksi löytyi tehoja, vaan enemmänkin sen takia Venäjä ei päästänyt juuri maalejakaan.

Joukkuepelaaminen toki yleisesti tukee sitten hyökkäämistä paljon, mutta ei siinäkään Malkin ole mitenkään "nyt vasta oppinut", vaan päinvastoin kaveri kuitenkin ollut koko uransa ensin pelinrakentaja ja sitten vasta viimeistelijä. Ovie varmasti tässäkin toki oppinut viime vuosina paremmaksi.

Ja kyllä Malkin&Ovie siellä pitkiäkin kuljetuksia Suomea vastaan tekivät, eikä siinä "meidän peli" mitään pelastanut.
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Eaglelle sen verran takaisin, että sana pojat tarkoitti kyllä koko hyökkäysarsenaalia. Ei pelkästään noita kahta nimeltämainittua.
 

Karpat46

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Україна
Poimin pari lainausta tuolta P.Sihvonen -ketjusta. Jos vaikka täällä voisi puhua ihan vain itse pelistä.

Eikö Westerlund tälläisen tutkimuksen aikanaan tehnyt ja totesi jotain sen suuntaista että maali syntyy yleensä riiston jälkeen ja muutamalla omalla kosketuksella, voin olla väärässä mutta jotain tämän suuntaista todettiin. Siitä sitten kehitettiin pelitapaa jossa lähinnä lätkittiin kiekkoa vastustajille, yritettiin riistää ja hyökätä nopeasti.

Ei riistopeli ole tänä päivänäkään huono vaihtoehto, mikäli kentällinen toteuttaa sitä hyvällä ajoituksella ja kontroloidusti. Esimerkiksi Ässät pelasi viime kaudella usein kiekon vastustajan maalin läheisyyteen ja pyrki riistoihin.

NHL:n kaksi jäljellä olevaa joukkuetta pelaavat hyvin vahvaa riistopeliä. Toki muutkin osa-alueet ovat hyvässä kuosissa, jonka johdosta sitä on helpompi toteuttaa.

Jos ajattelee vaikka LA:n pelaamista tämän kauden pleijareissa, niin kyllähän siellä tullaan välillä jopa kolmella(!) karvaamaan. Tähän karvaustilanteeseen pyritään kuitenkin pääasiassa hallitsemalla pelivälinettä. Eli useimmiten nopean tai puolinopean (rintama)hyökkäyksen jälkeen tiiviillä viisikolla päästään antamaan vastustajan pakeille painetta. Ensimmäisessä finaalipelissä pari ensimmäistä erää LA puhkoi Devilsin karvauksen todella hienosti pakki-pakki-sentteri lähdöillä. Ykkösprioriteettinä tietenkin hyökätä loppuun asti pelivälinettä halliten, mutta jos tie menee tukkoon ennen vastustajan sinistä, niin heitetään perinteinen pitkä päätyyn ja perään. Palautuksia näiltä joukkueilta näkee lähinnä kun pyritään vaihtamaan, eikä olla liian väsyneitä. Jos SM-Liigaan vertaa, niin pelataan kuin rikkaan miehen robotti-JYP. Aika ja tila vastustajalta pois. Tehokasta ja tappaa vastustajan pelirytmin.

Huomionarvoista on, että Nashville pyyhki Detroitilla jäätä jo ensimmäisellä kierroksella. Detroit ei saanut missään vaiheessa omaa kiekollista peliään toimimaan jatkuvan paineen alla. Kohtuullista menestystä on Detroitillekin kuitenkin tullut viime vuosina tuolla kiekonhallintaan (johon sisältyy aimo annos palautuksia) perustuvalla pelisysteemillä. Tämän kevään joukkueista nähdäkseni Flyers pyrki myös palauttelemaan jos tie oli tukossa.

Ovatko entistä tehokkaammat prässit ja karvaussysteemit tuhoamassa nämä kiekonhallintaan perustuvat systeemit? Vaatiiko se kuitenkin erityisesti pienessä kaukalossa erityisen taitavan materiaalin, että pelivälineen täydelliseen hallintaan perustuva systeemi olisi toimiva? Liittyykö nollatoleranssista tapahtunut hienoinen lipsuminen tähän trendiin?

Tänä keväänä umpipuolustavat ja vastahyökkäävät Rangers ja Capitals pääsivät pidemmälle kuin vaikka mainitut Red Wings ja Flyers.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ovatko entistä tehokkaammat prässit ja karvaussysteemit tuhoamassa nämä kiekonhallintaan perustuvat systeemit? Vaatiiko se kuitenkin erityisesti pienessä kaukalossa erityisen taitavan materiaalin, että pelivälineen täydelliseen hallintaan perustuva systeemi olisi toimiva? Liittyykö nollatoleranssista tapahtunut hienoinen lipsuminen tähän trendiin?

Tänä keväänä umpipuolustavat ja vastahyökkäävät Rangers ja Capitals pääsivät pidemmälle kuin vaikka mainitut Red Wings ja Flyers.

Tuhoaminen voi olla vielä liian voimakas sana mutta kyllä vähän näyttäisi siltä, että prässääminen ja paineistaminen on kehittynyt, ja sitä kautta on päästy iskemään kiekkokontrollin tai kiekonhallintapelaamisen heikkoihin kohtiin. Yleisesti ottaen keinoja on kaksi eli tila ja aika pois tai keskusta tiiviiksi.

Osa on luonnollista pelin evoluutiota jossa aina puolustus ja rikkova pelaaminen peittoaa hetkeksi rakentavan ja kohta se on taas toisinpäin. Nyt on ehkä hiven taas siirrytty siihen rikkovaan peliin ja mainiot puolustusjoukkueet ovat pärjänneet, vaikkakin aina tietysti menestyvällä joukkuella on käytännössä myös paras puolustus.

Evoluution lisäksi on sitten tietenkin olemassa ihan pelaamisen laatu jolla taas viittaan siihen, että miten hyvin kiekkokontrollijoukkueet ja näistä eniten kontrollilähtöjä käyttävät joukkueet toteuttavat peliään. Eli paljonko heidän "konttaamisensa" johtuu vääristä pelitilannevalinnoista ja paljonko taas vastustajan kehittyneemmistä prässeistä.

Totuus lienee jossain noiden kahden välissä sikäli, että samalla kun karvauspeli yleensä kehittyy niin se tuo myös niitä laatuongelmia joukkueille jotka pelaavat paljon kontrollilähtöjä, sillä ne eivät osaa vielä pelata sitä omaa peliään noita prässejä vastaan.

Ensimmäinen askel oli oikeastaan se, että tajuttiin alkaa pelaamaan alaspäin jos tie eteenpäin oli tukossa. Sitten taas karvauspeli parani siten, että ymmärrettiin ettei enää kannata luistella tyhmänä matkaa tai juosta kiekon perässä kiekottelua vastaan. Nyt on palautettu pallo taas kiekkokontrollijoukkueille ja on heidän tehtävänsä löytää keinot miten lähdetään esim. nopeilla pakki-pakki-sentteri-syötöillä tarpeen vaatiessa. Pelaaminen on jatkuvaa sopeutumista myös pidemmällä aikavälillä kun aikakaudet ja ihmismieli muuttuvat.

Tietenkin, kolmen pelaajan prässiä vastaan ollaan jo suurissa ongelmissa mutta siinäkin voi kysyä, että miten toimii oma ohjauspeli jos vastustaja pääsee vyörymään kolmella äijällä kolmelta kaistalta. Ajetaanko jo liian syvään vai ajoitukset jotenkin muuten pielessä?

Itse katselin siitä Red Wingsin ja Predatorsin sarjasta muistaakseni kaksi ottelua ja ainakin niissä asetelma oli lähinnä Red Wings vastaan Pekka Rinne. Toisaalta sekin vain osoitti sen, että yksilöt edelleen ratkaisevat nämä ottelut hyvässä ja pahassa. Pelitapa ja taito toivat Detroitille paljon paikkoja mutta maalin asti kiekkoa ei saatu sitten millään, silloin ei voita, kun taas Predators oli välillä huipputehokas omissa paikoissaan.

SM-Liigassa kiekkokontrollijoukkueet notkahtivat, MM-kisoissa kultaa otettiin kovalla puolustuksella ja loistavilla yksilöillä mutta Kings taas pelaa kiekkokontrollijääkiekkoa, vaikka pelaakin enimmäkseen nopeilla ja puolinopeilla. Voisiko olla jopa niin, että jääkiekon kenttä alkaa laventua ja nyt vihdoin erilaisia pelityylejä alkaa olla isompi kirjo kuin aiemmin? Joku voittaa yhdellä tavalla ja toinen sitten taas toisella tavalla.

Suomessa pelaajamateriaali on huipun osalta melkoisen vaatimaton muutamat seuraavat vuodet joten täällä mentäneen edelleen pelikirja edellä vaikka heikoille jäille. Ei vain ole mahdollisuutta menestyä Venäjän tai Kanadan tyylillä, ei riitä yksinkertaisesti taso.

Uskon, että eräs tämän kevään opetus kiekkokontrollijoukkueille on noiden kontrollilähtöjen parempi hallitseminen niin, että niitä osataan käyttää jatkossa paremmin eikä suosiolla vetäydytä esim. maalin taakse. Jos pelin virtaus ja vastustaja vaatii sitä, että on pelattava nopeasti ja puolinopeasti niin silloin siihen on sopeuduttava.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Loistava kirjoitus J. Grönvall. Olet asian ytimessä ja en kykenisi kirjoittamaan samaa asiaa esiin yhtä hyvin kuin sinä, pakko tunnustaa. Nyt on taas menossa se vaihe, kun pelitavat ottavat oppia toisistaan tai sitten pitää kirkastaa omaa tekemistä entistä paremmaksi, kuten Suomen meidän peliä.
 

Karpat46

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Україна

Aika tyhjentävää tekstiä. Osaat kyllä kirjoittaa asiaa auki todella hienosti. Ensi kerralla voisit odottaa vaikka päivän ennen lähetä -napin painamista. Tuppaa loppumaan keskustelu alkuunsa tuollaisen paketin jälkeen. Tämä siis kehuna, mutta puolitosissaan.

Pitää poistua netin ääreltä, mutta katsotaan myöhemmin jos olisi jotain kommentoitavaa tekstisi osalta.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Ovatko entistä tehokkaammat prässit ja karvaussysteemit tuhoamassa nämä kiekonhallintaan perustuvat systeemit? Vaatiiko se kuitenkin erityisesti pienessä kaukalossa erityisen taitavan materiaalin, että pelivälineen täydelliseen hallintaan perustuva systeemi olisi toimiva?

En usko, tai varmasti tuhoavat huonosti tai välttävästi organisoidun kiekkokontrollin mutta uskon että hyvin organisoitu kiekkokontrolli on silti tehokasta. Pelataanko NHL:ssä sitten hyvin organisoitua kiekkokontrollia on eri asia? En ole kauheasti Detroitin pelaamista nähnyt joten vaikea sanoa, mutta mitä joukkueita olen nähnyt niin kovin hyvää se ei ole ollut, tai ei ainakaan briljanttia.

Esimerkiksi Rangers, joka pelasi viivelähtöjä kohtuullisen paljon, ei jaloslaista 7 per erä mutta noin 3-4 kuitenkin, tosin en tarkkaa tilastoa pitänyt mutta 3-4 per erä tuskin paljon heittää. Viiveitä ei kuitenkaan organisoitu jaloslaisesti vaan pelattiin pitkillä etäisyyksillä, yksi hyökkääjä haukena ja kaksi pyörivät jossain oman sinisen ja punaviivan välissä. Viiveet johtivatkin melkein aika pitkiin roiskaisuihin. Tämä on yksi juttu jota en NHL kiekossa ymmärrä, että miksi halutaan pelata niin pitkillä etäisyyksillä? Hitaassa lähdössä kyllä mielestäni pääsee pääsääntöisesti karvauksen ohittamaan, vaikka se olisikin agressiivista, jos koko kentällinen tulee alas, on hyvin organisoitu liikkuminen jossa on monta syöttösuuntaa ja peliasento pelaajilla kiekon saadessaan hyökkäyssuuntaan.

Juuri katselen tässä samalla uusintana ensimmäistä finaalia, pari kertaa esimerkiksi Devils on pelannut Kovalchukille alhaalta kiekon niin että hän luistelee omiin päin kiekkoa vastaan, eli kiekon saadessaan peliasento on omaa maalia päin. Mikä idea tässä on? Tätä samaa touhua näkyi kyllä Venäjän pelaamisessa MM-kisoissa.

Kings on ehkä joukkue joka pelaa pienemmillä etäisyyksillä, Kingsin pelejä en ole kovin montaa nähnyt. Tässä samalla kun peliä katsoin tuli tilanne missä Kings pelasi viivelähdön jossa koko kentällinen oli oman sinisen alla, harvinaisuus NHL kaukaloissa. Aika helposti ohitettiin Devilsin kaksi karvaajaa ja vastustajan sinisellä päästiin 2-2 tasavoimahyökkäykseen. No ei Kings paljon viivelähtöjä pelaa mutta kenttätasapaino tuntuisi olevan melko hyvää ja juuri välimatkat eivät ole mahdottoman pitkiä.

edit. Jatkoajalle oli yksi tilanne jossa hyökkäyksen alkaessa Kingsillä oli neljä pelaajaa aivan oman maaliviivan tuntumassa, siinä tuli sitten pieni flipperikiekkokin, mutta lopputulemana Kings sai 3-2 ylivoimahyökkäyksen.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Hyviä yhteenvetoja menneestä jääkiekkokaudesta. Tilastoin kaikista katsomistani tärkeistä otteluista omalta puolustusalueelta lähteneistä hyökkäyksistä kiekkokontrolliteot H+V+P. Yhteen kiekkokontrollihyökkäykseen sisältyneet erilliset H+V+P olen tilastoinut kaikki. Samaan kontrollilähtöön saattaa sisältyä kaikkia HVP-tekoja, lähinnä palautuksia voi olla useitakin samassa kontrollihyökkäyksessä. Joukkueiden HVP-määrät ovat vertailukelpoisia tällä helpolla tukkimiehen tilastoinnilla tehtyinä.

NHL:ssä nopean, pystysuunnan jääkiekko on tällä kaudella voittanut kiekkokontrollijääkiekon. Finaalissa pelaavat LAK ja NJD pelaavat molemmat omista nopeasti ja puolinopeasti ylöspäin ja kiekkontrolliteot ovat vähäisiä. LAK pelaa niitä enemmän, mutta NJD on lähes puhdas nopean pystysuunnan joukkue, joka ei vaihda kiekolla (palautukset ja viiveet) miehistöä vaan vaihdot tapahtuvat lennosta. LAK pelaa JYP-maiset määrät kontrollilähtöjä omista. Ensimmäisen finaaliottelun 31.5.2012 kaikki HVP-lukemat olivat: NJD 1+1+9=11, LAK 5+5+18=28.

MM-kisoissa omista kiekkokontrollilla peliään rytmittäneet joukkueet (Venäjä, Slovakia, Tshekki ja Suomi) etenivät mitaliotteluihin ja nopean pystysuunnan joukkueet (Kanada, Sveitsi) putosivat niistä ulos. USA pelasi välimaaston kiekkoa, mikä sisälsi jonkin verran HVP-lähtöjä. Esimerkkejä joukkueiden HVP-määristä: Venäjä loppuottelussa 8+16+25=49, Slovakian luvut loppuottelussa 9+10+11=30; Tshekki väleräottelussa Slovakiaa vastaan 13+15+28=56; Suomi pronssiottelussa Tshekkiä vastaan 7+23+24=54; Kanada alkulohkon ottelussa Suomea vastaan 0+2+2=5, Sveitsi alkulohkon ottelussa Valko-Venäjää vastaan 0+1+3=4.

SM-liigassa JYP oli Ahon alaisuudessa lisännyt kiekkokontrollilähtöjä Dufvan aikoihin verrattuna, mutta HVP-lähtöjen määrät jäivät huomattavasti alle jukkajalosmaisia määriä. Pelicans pelasi hyvin samanlaisesti omista ylös kuin JYP. Viidennen finaaliottelun HVP-määrät olivat: JYP 3+12+11=26 ja Pelicans 6+6+12=24.

Tilastoinnistani puuttuvat oman puolustusalueen nopeat ja puolinopeat (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähdöt, joita kaikilla joukkueilla on enemmän kuin HVP-lähtöjä. Tähän tilastointiin on saatu oivallinen apuväline eli TotalScounting, millä pystytään seuraamaan lisäksi pelin virtaus kaikilla kentän osa-alueilla. On tyydyttävä täällä JA:ssa jatkossakin omiin, yksinkertaisiin HVP-tilastointeihin. Olen yrittänyt yllyttää jotakuta nimimerkkiä tilastoimaan oman puolustusalueen nopeat ja puolinopeat hyökkäyksiinlähdöt, niin saataisiin täällä kokonaiskuva ja kuuluisat presenttiluvut nopeille+puolinopeille+HVP-lähdöille=100. Ehkäpä ensi kaudella se onnistuu?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Eniten pitäisi tuo Nashvillen ja Phoenixin sarja katsoa uudestaan. Nashvillellä tosiaan pitkin kautta tuo peli oli ihailtavan tiivistä ja lyhyitä etäisyyksiä, hyvin pelattuja kolmioita, kahta-kolmea suuntaa aina minne syöttää. Vaan niin vaan rymisteli siitä Phoenix ohi. En siis toisinsanoen oikein tiedä mikä se oli se pahin myrkky Nashvillelle, kun se sarja jäi liian vähälle huomiolle Caps-sarjoja valvoessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös