Ovatko entistä tehokkaammat prässit ja karvaussysteemit tuhoamassa nämä kiekonhallintaan perustuvat systeemit? Vaatiiko se kuitenkin erityisesti pienessä kaukalossa erityisen taitavan materiaalin, että pelivälineen täydelliseen hallintaan perustuva systeemi olisi toimiva? Liittyykö nollatoleranssista tapahtunut hienoinen lipsuminen tähän trendiin?
Tänä keväänä umpipuolustavat ja vastahyökkäävät Rangers ja Capitals pääsivät pidemmälle kuin vaikka mainitut Red Wings ja Flyers.
Tuhoaminen voi olla vielä liian voimakas sana mutta kyllä vähän näyttäisi siltä, että prässääminen ja paineistaminen on kehittynyt, ja sitä kautta on päästy iskemään kiekkokontrollin tai kiekonhallintapelaamisen heikkoihin kohtiin. Yleisesti ottaen keinoja on kaksi eli tila ja aika pois tai keskusta tiiviiksi.
Osa on luonnollista pelin evoluutiota jossa aina puolustus ja rikkova pelaaminen peittoaa hetkeksi rakentavan ja kohta se on taas toisinpäin. Nyt on ehkä hiven taas siirrytty siihen rikkovaan peliin ja mainiot puolustusjoukkueet ovat pärjänneet, vaikkakin aina tietysti menestyvällä joukkuella on käytännössä myös paras puolustus.
Evoluution lisäksi on sitten tietenkin olemassa ihan pelaamisen laatu jolla taas viittaan siihen, että miten hyvin kiekkokontrollijoukkueet ja näistä eniten kontrollilähtöjä käyttävät joukkueet toteuttavat peliään. Eli paljonko heidän "konttaamisensa" johtuu vääristä pelitilannevalinnoista ja paljonko taas vastustajan kehittyneemmistä prässeistä.
Totuus lienee jossain noiden kahden välissä sikäli, että samalla kun karvauspeli yleensä kehittyy niin se tuo myös niitä laatuongelmia joukkueille jotka pelaavat paljon kontrollilähtöjä, sillä ne eivät osaa vielä pelata sitä omaa peliään noita prässejä vastaan.
Ensimmäinen askel oli oikeastaan se, että tajuttiin alkaa pelaamaan alaspäin jos tie eteenpäin oli tukossa. Sitten taas karvauspeli parani siten, että ymmärrettiin ettei enää kannata luistella tyhmänä matkaa tai juosta kiekon perässä kiekottelua vastaan. Nyt on palautettu pallo taas kiekkokontrollijoukkueille ja on heidän tehtävänsä löytää keinot miten lähdetään esim. nopeilla pakki-pakki-sentteri-syötöillä tarpeen vaatiessa. Pelaaminen on jatkuvaa sopeutumista myös pidemmällä aikavälillä kun aikakaudet ja ihmismieli muuttuvat.
Tietenkin, kolmen pelaajan prässiä vastaan ollaan jo suurissa ongelmissa mutta siinäkin voi kysyä, että miten toimii oma ohjauspeli jos vastustaja pääsee vyörymään kolmella äijällä kolmelta kaistalta. Ajetaanko jo liian syvään vai ajoitukset jotenkin muuten pielessä?
Itse katselin siitä Red Wingsin ja Predatorsin sarjasta muistaakseni kaksi ottelua ja ainakin niissä asetelma oli lähinnä Red Wings vastaan Pekka Rinne. Toisaalta sekin vain osoitti sen, että yksilöt edelleen ratkaisevat nämä ottelut hyvässä ja pahassa. Pelitapa ja taito toivat Detroitille paljon paikkoja mutta maalin asti kiekkoa ei saatu sitten millään, silloin ei voita, kun taas Predators oli välillä huipputehokas omissa paikoissaan.
SM-Liigassa kiekkokontrollijoukkueet notkahtivat, MM-kisoissa kultaa otettiin kovalla puolustuksella ja loistavilla yksilöillä mutta Kings taas pelaa kiekkokontrollijääkiekkoa, vaikka pelaakin enimmäkseen nopeilla ja puolinopeilla. Voisiko olla jopa niin, että jääkiekon kenttä alkaa laventua ja nyt vihdoin erilaisia pelityylejä alkaa olla isompi kirjo kuin aiemmin? Joku voittaa yhdellä tavalla ja toinen sitten taas toisella tavalla.
Suomessa pelaajamateriaali on huipun osalta melkoisen vaatimaton muutamat seuraavat vuodet joten täällä mentäneen edelleen pelikirja edellä vaikka heikoille jäille. Ei vain ole mahdollisuutta menestyä Venäjän tai Kanadan tyylillä, ei riitä yksinkertaisesti taso.
Uskon, että eräs tämän kevään opetus kiekkokontrollijoukkueille on noiden kontrollilähtöjen parempi hallitseminen niin, että niitä osataan käyttää jatkossa paremmin eikä suosiolla vetäydytä esim. maalin taakse. Jos pelin virtaus ja vastustaja vaatii sitä, että on pelattava nopeasti ja puolinopeasti niin silloin siihen on sopeuduttava.