Pelitapakeskustelu

[TosiFani]

... mutta nämä jätkät sinne on valittu tasan tarkkaan tietäen, mitä ne osaavat ja mitä eivät (myös suhteessa vastustajaan, eikö niin?). Reality checkiä huomiseksi odotellessa.

Ja tasan tarkkaan nämä pelaajat osaavat antaa kovan syötön. Tuntuu, että tällä hetkellä pelaajilla on väärä käsitys hitaiden lähtöjen pelaamisesta, hitaus on tarttunut myös suorituksiin.

 

[choose_life]

Ja tasan tarkkaan nämä pelaajat osaavat antaa kovan syötön. Tuntuu, että tällä hetkellä pelaajilla on väärä käsitys hitaiden lähtöjen pelaamisesta, hitaus on tarttunut myös suorituksiin.

Todennäköisesti, koska teoria über alles, ajattelu kielletty ja niin edelleen:).

No joo, herja oli, mutta esimerkki: vähemmän yllättäen vähiten kusessa on ollut pakkipari, joka ei pelaajaprofiilinsa, kokonsa, liikkumisensa ja historiansa vuoksi yksinkertaisesti pysty unohtamaan niitä peruslainalaisuuksia eli Väänänen-Järvinen.

 

[J.Grönvall]

Kommentteja eilisen ottelun perusteella tapahtuneista kehitysaskeleista? Itse näin vain ottelun kolmannen erän ja sen perusteella Suomi oli tehnyt läksynsä USA:n seisoskelua vastaan ja nyt taas jenkit jäivät sormi suussa ihmettelemään, kun Leijonat tulivat heittämällä karvauksen alta pois.

Nyt oli myös pitkiä hyökkäyksiä ja pelattiin suoraviivaisesti kohti maalia ja tuloksena kolme maalia näistä hyökkäyksistä. Yksi suorasta hyökkäyksestä, toinen pitkästä kulmapelistä ja kolmas suoran hyökkäyksen reboundista.

USA:n toisessa maalissa nähtiin taas se laatutekijöiden vaikutus, kun Kukkonen antoi ensin huonon syötön, kiekko pomppasi tuomarin luistimeen ja sen perään oliko taas Kukkonen, joka koitti sitten tempaista jostain syystä kiekon ränniin. Myös Joonas Järvisen kanssa saa edelleen olla tarkkana, hänenkään syöttämisensä ei ole hyvää ja aiheuttaa välillä turhaa kiirettä kanssapelaajille.

Positiivista kuitenkin, että virheistä on opittu ja sekin on hyvä merkki, että johtavat pelaajat Koivu, Filppula ja Jokinen värkkäsivät kriittisen 2-2-maalin. Nämä ovat juuri niitä maaleja ja niitä hetkiä jolloin aina itse peräänkuulutan parhaiden pelaajien vastuuta, se on johtajuutta ja voittajan merkki.

Seuraava ottelu on valtava haaste jälleen, materiaaliltaan kisojen kovin hyökkäyskalusto saapuu Leijonien vähän kiikkerän puolustuksen eteen. Ossi Väänänen on aivan kuningasjätkä ja Suomen kevyesti paras pakki mutta miten muut pärjäävät Malkinin, Ovetshkinin, Datsjukin ja Seminin kyydissä jää nähtäväksi. Nyt jos koskaan pitää onnistua omassa kiekollisessa pelissä aivan täydellisesti ja pitää uskaltaa pelata rohkeasti, tärkeintä on pakottaa Venäjä alivoimaisiin hyökkäyksiin ja pitää oman pään kulmapelit mahdollisimman lyhyinä. Keskialue erittäin tiiviiksi ja koittaa saada tähdet kuljettelemaan kiekkoa yksin, silloin Leijonat pärjää helposti isojenkin starojen kanssa.

Suomi on taidollisesti jäljessä Venäjää joten lääkkenä vain todella suoraviivainen hyökkäyspeli jolla aiheutetaan jatkuva paineentunne Venäjän pelaajille maalin edessä sekä päädyssä. Ei roiskimalla joka paikasta mutta tuottamalla laadukkaita laukauksia ja siten, että jokainen suora hyökkäys päätetään hyvään laukaukseen. Mahdolliset jatkokulmapelit sitten pyritään pitämään pitkinä ja päädyn kautta luomaan tilanteita maalin eteen. Ennen kaikkea on varottava huonoja syöttöjä ja laukauksia hyökkäysalueen keskelle joista Venäjä pääsisi nopeasti kääntämään vastaiskuja ja luistelemaan isolla jäällä meidän pakkejamme vastaan.

Omalla alueella toivoisin täälläkin mainittua yhdistettyä mies- ja aluepuolustusta siten, että ykkönen prässää todella voimakkaasti muiden pyrkiessä enemmän säilyttämään "muotoa" omalla alueella. Pointtina on pakottaa Venäjä laukomaan parhaimmillaan viivasta ja tällöinkin Leijonilla olisi kroppia välissä aina. Keskusta on pidettävä vesitiiviinä ja ykkösjuttu on, ettei kuljettamalla päästetä viisikon keskelle ketään. Ykkönen pelaa tällöin puhtaasti miestä muiden pelatessa ns. kiekkoa. Ja Petri Vehaselta tietenkin tarvitaan päällä seisonnan Suomen ennätys mutta olen varma, että Vehaseen Leijonat ei kaadu. Siinä on kova luu.

 

[Axbor Nocturne]

Kommentteja eilisen ottelun perusteella tapahtuneista kehitysaskeleista? Itse näin vain ottelun kolmannen erän ja sen perusteella Suomi oli tehnyt läksynsä USA:n seisoskelua vastaan ja nyt taas jenkit jäivät sormi suussa ihmettelemään, kun Leijonat tulivat heittämällä karvauksen alta pois.

Näit sen erän, missä Suomi pääsi aikas helposti toteuttamaan pelitapaansa, kun Jenkeiltä loppui jostain syystä bensa kesken ottelun. Kahdessa ekassa erässä ei pitkiä hyökkäyksiä nähty, mutta avauspelaaminen onnistui kuitenkin kohtuullisesti. Suomi oli kuitenkin lirissä omissa aika useinkin ja Jenkeillä useita kertoja pitkiä pyörityksiä.

 

[siffa]

Kommentteja eilisen ottelun perusteella tapahtuneista kehitysaskeleista? Itse näin vain ottelun kolmannen erän ja sen perusteella Suomi oli tehnyt läksynsä USA:n seisoskelua vastaan ja nyt taas jenkit jäivät sormi suussa ihmettelemään, kun Leijonat tulivat heittämällä karvauksen alta pois.

Kerrasta-poikki ottelu oli itselleni niin jännittävä loppuun saakka, että tarkempaa analyysia pelistä on vaikea tehdä. Otteluhan tulee uusintana pian klo 10.10 Canal+MM-kanavalta. Se on selvää, että edellistä peliä oli tutkittu tarkoin molempien valmentajien toimesta. Jukka Jalonen muutti Suomen peliä enemmän kuin Scott Gordon USA:n peliä ja siinä oli syy siihen, että pelistä tuli tasaisempi kuin ensimmäisestä yhteenotosta. Jos on mahdollista katsoa uusinta, niin sieltä ne pelitavalliset uudistukset, mitkä olivat Meidän Pelin pelikirjan mukaisia, selviävät.

 

[Swearengen]

Jukka Jalonen muutti Suomen peliä enemmän kuin Scott Gordon USA:n peliä ja siinä oli syy siihen, että pelistä tuli tasaisempi kuin ensimmäisestä yhteenotosta.

Kerrankin samaa mieltä siffan kanssa. Hyvä summaus.

 

[Corkscrew]

Jalosen kommentti "tunne ohjaa pelitapaa" kiteyttää hyvin eilisen pelin. Edellisen USA-pelin jälkeen Mikko Koivu sanoi heti ettei lataus ollut riittävä pelin alkuun, ja silloin Suomi ei pysty noin kovia joukkueita haastamaan. Tämä peli ratkesi todella pieniin asioihin, Suomi sai lopussa koko ajan enemmän voimaa hyvin kannustaneesta kotiyleisöstä ja pystyi kääntämään pienet marginaalit edukseen. Mutta vaikka oltaisiin hävitty, niin silti eilinen oli upea tasonnosto joukkueelta ja viime pelien aneemisuudesta ei näkynyt jälkeäkään. Loistava osoitus Jalosen ja muun valmennusryhmän taidosta valmistaa joukkue pudotuspeleihin ja toisaalta myös joukkueen henkisestä kantista.

En osaa sanoa muuttiko Jalonen pelitapaa miten paljon tähän otteluun, mutta nyt syöttäminen oli huolellisempaa kautta linjan. Edellisessä USA-pelissä oli puolustusalueen tilanteita jotka pelattiin periaatteessa täysin oikein, mutta vähän epätarkka syöttö tai huolimaton vastaanotto piti paineen omalla alueella. Toki nytkin nähtiin USA:n painostusjaksoja syvällä Suomen alueella, mutta se on luonnollista ja täysin odotettavissa noin kovaa joukkuetta vastaan. Tärkeämpää on ettei maalille kävelty enää vaan vastustaja pystyttiin pitämään pois parhaalta maalintekoalueelta. Järvisen ote maalin edessä heti pelin alussa jenkkihyökkääjää vastaan nosti varmasti koko joukkueen henkeä, osoitti heti että nyt ollaan eri pelissä kuin viimeksi.

 

[Nwoke]

Täysin auringontarkkoja analyysejä on tosiaan hieman hankala vetää, sen verran korkealla tunnetaso oli myös kotikatsomossa.

Ottelun ensimmäinen kymppi näytti Suomen kannalta todella pahalta, sillä USA sai jatkuvasti painopisteen Suomen hyökkäyspäätyyn ja Suomella oli suuria vaikeuksia puolustaa, puhumattakaan omasta hyökkäyspelistä, jota ei ollut. USA viljeli paljon rännikiekkoja, joihin he vielä poikkeuksetta ehtivät ensimmäisenä. Vaikea sanoa mistä tämä johtui, oliko Jenkkien kiekollinen peli sitten niin hyvää joka mahdollisti sen, en siihenkään täysin usko. Peli tasottui tuon alun jälkeen ja loppua kohden kääntyi jopa selkeästi Suomelle. USA tuntui hiukan väsyvän, joka helpotti Suomen omaa peliä oleellisesti.

Ottelun alkupuolella oli huolestuttavaa, että aivan liian moni suomalaispelaaja hävisi kaksinkamppailut vaikka olisi ehtinyt kiekkoonkin ensimmäisenä. Jenkkipelaaja kun puolestaan sai kiekon kulmissa, oli sitä lähes mahdoton ottaa pois. Ottelun kuluessa tämäkin sitten tasoittui, Suomi taisi saada tunnetason ylemmäs ja tosiaan jenkkipoikakin taisi väsähtää.

Näihin kuuluisiin hitaisiin lähtöihin ei ottelun alussa juurikaan ollut mahdollisuuksia ja mikä hienointa, Suomi osasi lyödä kiekkoa pois omalta alueelta silloin kun siihen oli aihetta. Itse kaipaisin suoraviivaisuutta vieläkin enemmän kun vastustaja karvaa noin kovaa. Liikaa näki tilanteita kun suomalaispakki ehti niukasti ennen jenkkipoikaa kiekkoon, mutta ei lyönyt kunnon rännipurkua vaan yritti siirtää lähimmälle pelaajalle(yleensä toinen pakki) jolla oli edessä mahdoton tehtävä karvaajan ollessa niskassa ja välillä karvaaja pääsi kiekkoon kiinni näiden "turhien" siirtojen seurauksena.

Tämä on sitä tilanteiden tunnistamista pelaajilta. Valmennus voisi osittain helpottaa pelaajien tehtävää, mikäli peliä yksinkertaistettaisiin vielä huomattavasti näissä pelin tilanteissa, kun näkee vastustajan karvaavan todella korkealta ja liian hyvällä jalalla.

Niin loistava maalivahti kuin Petri Vehanen onkin, niin juuri tämän kaltaista vastustajaa vastaan rännikiekkojen hakuun pystyä ja paremman mailapelin omaava maalivahti olisi ollut Suomelle suuri etu. Ottelussa nähtiin useampi tilanne jossa Vehasella olisi ollut mahdollista pysäyttää kiekko ja laittaa se ränniin. No kaikkea ei voi saada ja Vehasta parempaa maalivahtia ei muutenkaan montaa tältä pallolta löydy.

 

[Viltsu]

Ja nyt on Jukka Jalosenkin suulla todettu se, että tunne tulee aina ensin, ennen minkäänlaisia taktiikoita ja pelikirjoja. Tärkeitä nekin ovat, mutta eivät merkkaa hevonpaskaakaan, jos tunne ja halu kamppailla voitosta puuttuu.

 

[choose_life]

Itse näin vain ottelun kolmannen erän ja sen perusteella Suomi oli tehnyt läksynsä USA:n seisoskelua vastaan ja nyt taas jenkit jäivät sormi suussa ihmettelemään, kun Leijonat tulivat heittämällä karvauksen alta pois.

Nyt pelattiin suoraviivaisesti kohti maalia ja tuloksena kolme maalia näistä hyökkäyksistä. Yksi suorasta hyökkäyksestä, toinen pitkästä kulmapelistä ja kolmas suoran hyökkäyksen reboundista.

USA:n toisessa maalissa nähtiin taas se laatutekijöiden vaikutus, kun Kukkonen antoi ensin huonon syötön, kiekko pomppasi tuomarin luistimeen ja sen perään oliko taas Kukkonen, joka koitti sitten tempaista jostain syystä kiekon ränniin. Myös Joonas Järvisen kanssa saa edelleen olla tarkkana, hänenkään syöttämisensä ei ole hyvää ja aiheuttaa välillä turhaa kiirettä kanssapelaajille.

Positiivista kuitenkin, että virheistä on opittu ja sekin on hyvä merkki, että johtavat pelaajat Koivu, Filppula ja Jokinen värkkäsivät kriittisen 2-2-maalin. Se on johtajuutta ja voittajan merkki.

Suomi on taidollisesti jäljessä Venäjää, joten lääkkenä vain todella suoraviivainen hyökkäyspeli jolla aiheutetaan jatkuva paineentunne Venäjän pelaajille maalin edessä sekä päädyssä. Ei roiskimalla joka paikasta mutta tuottamalla laadukkaita laukauksia ja siten, että jokainen suora hyökkäys päätetään hyvään laukaukseen. Ennen kaikkea on varottava huonoja syöttöjä ja laukauksia hyökkäysalueen keskelle joista Venäjä pääsisi nopeasti kääntämään vastaiskuja ja luistelemaan isolla jäällä meidän pakkejamme vastaan.

Omalla alueella toivoisin täälläkin mainittua yhdistettyä mies- ja aluepuolustusta siten, että ykkönen prässää todella voimakkaasti muiden pyrkiessä enemmän säilyttämään "muotoa" omalla alueella.Ja Petri Vehaselta tietenkin tarvitaan päälläseisonnan Suomen ennätys mutta olen varma, että Vehaseen Leijonat ei kaadu. Siinä on kova luu.

Jep, ekan kympin nysväilyn jälkeen ilahduttavan suoraviivaista tekemistä. Etenkin ykkönen ja kolmonen tulivat monta kertaa heittämällä kolmella kovalla syötöllä & vauhdilla omista hyökkäysalueelle asti. Yksi pakollinen maalintakananysväily-maali piti antaa, toki siinä oli huonoa tuuriakin kun tuomari oli jaloissa, mutta muuten läksyt luettu oikein hyvin.

Veikkaan, että Järvisen - joka on tähän asti ollut odotuksiin nähden joukkueen parhaimmistoa - pieneen huolimattomuuteen alkaa nyt vaikuttaa tiivis pelitahti, iso vastuu ja raskastekoisuus yhdistettynä tiettyyn kokemattomuuteen tämän tason peleistä ja vauhdista. Väänänenhän pärjää kyllä aina.

Vehanen on kyllä uskomaton. OK, ei mikään aktiivisin torjuja tai mailapeli-ihme, mutta eipä tule yhtään turhaa liikettä tai hosumistakaan. Jätkän oma kommentti: "Ai hermoja? Ei mulla kentällä ole, mä jätän ne ja kaiken välittämisen koppiin. Jään ulkopuolella hiiltyy sitten vaikka mistä." Uskokoon ken tahtoo:).

 

[steepler]

Ja nyt on Jukka Jalosenkin suulla todettu se, että tunne tulee aina ensin, ennen minkäänlaisia taktiikoita ja pelikirjoja. Tärkeitä nekin ovat, mutta eivät merkkaa hevonpaskaakaan, jos tunne ja halu kamppailla voitosta puuttuu.

No tuo on mielestäni enemmän sellaista valmentajapuhetta. Ongelma tietyllä tavalla on se että kukaan ei ikinä määrittele tarkasti termiä tunne vaan se on aika epämääräinen käsite.

Siis tottahan se on että jos ihminen on täysin lamaantunut, vaikka kärsii vaikeasta masennuksesta, niin kyllä silloin ei taktiikalla ole merkitystä kun ihminen ei ole toimintakykyinen. Toisaalta voisin myös todeta että tunteella ei ole hevonpaskan merkitystä jos sitä ei ole johonkin järkevään taktiikkaan yhdistetty. Jos kaukaloon vain heitetään pelaajia tunnetilassa x ilman mitään struktuuria pelin pelaamisen suhteen niin tuskin siitäkään mitään kovin hyvää syntyy.

Eli jos/kun tarvitaan molempia niin en ihan ymmärrä miten tehdään järjestys kumpi on ensisijainen ja kumpi toisisijainen. Voihan jotain sellaistakin todeta, jos haluaa ja pitää myös paikkansa, että jos pelaajilla ei ole toimivia luistimia millä luistella niin taktiikoilla tai tunteella ei ole hevonpaskan merkitystä. Kuinka relevantti joku tälläinen toteamus on niin se on asia erikseen?

 

[Keltainen Jaffa]

No suurimmat muutokset edellisiin peleihin verrattuna tapahtuivat valmennusryhmässä pelin sisäisessä reagoinnissa. Kuuden puolustajaparin kokoonpanojen jatkuva ruletti (Kukkonen-Väänänen, Hietanen-Jaakola, villi kortti Niskala jne.), sekä kakkosketjun viltittäminen viimeisiksi 10 minuutiksi. Permanentti rikottiin usein, ja kuumimmat pelasivat lopussa. Merkityksettömissä alkusarjan otteluissa puolestaan junnattiin tasaisesti neljällä ketjulla.

Karvaus ja keskialue pyrittiin voittamaan muuten aika usein oikealla laiturilla. Pakit (ja ehkä sentteri) syöttelivät muutaman kerran nopeasti omalla alueella ja parhaassa paikassa ollut syötti helpon oikealle laiturille, joka polki ilman suurta paineistusta keskialueen yli.

Eräs nimeltä mainitsematon pelikirjakunta on painottanut useissa analyyseissaan, että nykykiekossa pitää syöttää keskustaan avaussyöttö lähdöissä. Nämä yleistykset saisivat jo loppua.

Edit. Niin ja näihin analyyseihin krapula, väsy ja leijonien fanitus -muuttuja mukaan. En ole kyllä missään vaiheessa edes yrittänyt mitään suurta tutkimista näissä peleissä harrastaa, sillä Suomen peleissä objektiivisuuteen en vain yksinkertaisesti pysty MM-kisojen aikaan.

 

[TosiFani]

Kommentteja eilisen ottelun perusteella tapahtuneista kehitysaskeleista? Itse näin vain ottelun kolmannen erän ja sen perusteella Suomi oli tehnyt läksynsä USA:n seisoskelua vastaan ja nyt taas jenkit jäivät sormi suussa ihmettelemään, kun Leijonat tulivat heittämällä karvauksen alta pois...

Mielestäni tekemisen terävyys ja huolellisuus oli suurin kehitysaskel. Nyt hyökkääjät tarjosivat syöttöpaikkaa ja puolustajat antoivat sen nopean ensimmäisen syötön. Tällä tavalla saatiin USA juoksemaan ja tämä näkyi toisesta erästä eteenpäin luistelun hiipumisena.

Ensimmäisessä erässä Suomi oli ahtaalla, koska USA liike riitti karvaamaan, mutta kun liike hyytyi Suomella ei ollut hätää.

 

[Swearengen]

Ensimmäisessä erässä Suomi oli ahtaalla, koska USA liike riitti karvaamaan, mutta kun liike hyytyi Suomella ei ollut hätää.

USA ei tosiaan jaksanut samaan tyliin enää prässätä Suomen pakkeja, mutta "ei hätää" on turhaa vastustajan aliarviointia. USA oli lähellä pudottaa Suomen jatkosta ennen Koivun ja Joensuun yksilötahdon ja voiman suomia maalille ajoja.

 

[Fordél]

No tuo on mielesätni enemmän sellaista valmentajapuhetta. Ongelma tietyllä tavalla on se että kukaan ei ikinä määrittele tarkasti termiä tunne vaan se on aika epämääräinen käsite.

Miksiköhän se menee monesti niin, että jos valmentaja korostaa tunnelatauksen merkitystä ja ehkä jopa pikkasen pelitavan kustannuksella, se on vain "valmentajapuhetta". Sen sijaan jos valmentaja korostaa pelitapaa muiden kustannuksella, ollaan silloin täysin asian ytimessä.

Itse uskon, että Jukka Jalosen puheella on ihan selkeä merkitys ja se perustuu hänen omakohtaiseen havaintoon tästä ja muista joukkueista, joita hän on valmentanut. Jos pelaajien asenteessa on vähänkin ongelmia niin ilman muuta se vaikuttaa pelaamiseen eli pelitavan toteuttamiseen. Konkreettisesti tämä voi näkyä esim. siinä, että et ole valmis ajamaan maalille vaan menetkin kulmaukseen tai et luistelekaan ihan täysillä takaisin ja suorita takakarvausta jne.

Nämä tunnepuolen jutut näyttäytyy tottakai helposti sellaisina helppoina valmentajan selityksinä, mutta itse en tällaiseen aina usko. Varsinkin kun nekin on purettavissa konkreettisiksi teoiksi tai tekemättä jättämisiksi kaukalossa, jotka näkyvät tällaiselle amatöörillekin.

Hyvä esimerkki tästä on Suomen kaksi kohtaamista USA:ta vastaan, jossa oli selkeä ero tunnelatauksessa. Ekassa matsissa se kusi ja hävittiin, tokassa oli kohdillaan heti alusta alkaen ja näin ollen tappelimme tasapäisesti voitosta loppuun asti kääntäen matsin lopulta itsellemme. En sano, että tunnepuolella välttämättä voitettiin ottelua, mutta tällä kertaa ei ainakaan hävitty vaan hyvä tunnelataus mahdollisti nyt sen, että jokainen jätkä antoi kaukalossa kaikkensa ja uskalsitoteuttaa pelitapaa viimekertaista paremmin.

 

[Vellihousu]

No tuo on mielestäni enemmän sellaista valmentajapuhetta. Ongelma tietyllä tavalla on se että kukaan ei ikinä määrittele tarkasti termiä tunne vaan se on aika epämääräinen käsite.

Nimenomaan näin. Vaikka pelikirjakeskusteluissa on rasittavatkin puolensa, pidän pohjimmiltaan tervetulleena ilmiönä sitä että keskustellaan pelin sisällöstä ja siihen vaikuttavista tekijöistä kansalliskiihkoisen melskaamisen sijaan. Samoin pidän oikeana suuntausta jossa maajoukkuetta valmennetaan pelitapa edellä vaikka siinäkin on rasittavat piirtensä; takavuosinahan Leijonia yritettiin psyykata voittoihin ties millaisilla jipoilla. Pohjimmiltaan tuo on kuitenkin ajanhukkaa, sillä tunne on loppujen lopuksi aika yksilöllinen asia. Jotkut näyttävät kaukalossa jäätävän rauhallisilta vaikka kuohuisivat sisällä, toiset vetävät suu vaahdossa, mutta tekevät silti pelin kannalta järkeviä ja perusteltuja ratkaisuja. Nämä eivät ole niin yksinkertaisia juttuja kuin pinnalta katsoen näyttäisi.

Mielestäni Suomi ei eilenkään voittanut paremman tunnetason ansiosta vaan siksi että joukkue oli valmistautunut peliin edellistä Usa-koitosta paremmin ja tuunannut pelitapaa yksinkertaisempaan suuntaan. Tällaisen päälle on sitten helpompi rakentaa myös oikeanlaista tunnetilaa. Vastaavasti pelkkä psyykkaus ei olisi auttanut mitään jos joukkueella ei olisi ollut lääkkeitä Usa:n pelaamiseen.

Eikä tarkoitus siis ole vähätellä tunteen merkitystä, mutta tuon Jalosen lausunnon voi tosiaan tulkita monella tapaa. Ilman tunnetta ei pelitapa toimi, mutta tunnetta ei myöskään synny jos pelitapa ei ole toimiva. Saman asian kaksi puolta, kuten totesitkin.

 

[Wäinö#16]

Loistavaan paikkaan tosiaan Suomi pelasi myös pelitavallisesti ehjimmän ottelunsa ja melkein yhtä hyvään paikkaan tuli Kontiolan kisojen ensimmäinen tehopiste. Suomi oli muuttanut pelinavaustaan ja viivelähdöt oli nyt paremmassa kuosissa kuin kertaakaan tässä turnauksessa. On siellä vieläkin parantamisen varaa toki ja muutenkin hyökkäyspeli oli pitkälle ykkösketjun varassa, mutta joka tapauksessa tuolla materiaalilla loistava esitys. USA oli toki myös erinomainen edelleen ja mielestäni edelleen paras joukkue tässä Suomen lohkossa, tällä kertaa peli vain kääntyi näin. Ihan yhtä hyvin USA ei päässyt tällä kertaa pitämään kiekkoa hyökkäysalueella ja pyöritykset jäivät nyt lyhyemmiksi kuin alkusarjan pelissä.

Osaako joku muuten sanoa kuinka määritellään Sihvosen käyttämä Jalosen Total Hockey, joka sitten lienee meidän pelin alalaji? Tuntuu jälleen vähän turhalta kikkailulta koko termi ja lanseeraus. Toisaalta meidän pelikin on rasittavankin laaja määritelmä, joten ehkä sitä on hyvä vähän rajoittaa.

 

[George Parros]

Kuten Jalonenkin totesi, niin tunnepuolella ei saa ainakaan antaa tasoistusta vastustajalle, kuten tapahtui ensimmäisessä Usa-pelissä osin ymmärrettävistä syistä.

Kun tunteet sitten ovat tasan ottelun panoksen ollessa molemmille sama, niin merkitys painottuu takaisin pelillisiin ja pelitavallisiin asiohin.


Jaloselta hyvä kuittaus Kortelaisen tuttuun johdattelevaan kysymykseen.

Kölli: "Oliks tää enemmänkin uskon voitto?"
Jukka: "No ehkä uskonkin, mutta varmaan jenkitkin usko voittoonsa yhtä lailla. Ennen kaikkea pelillisesti nostettiin tasoa loppua kohti.

 

[Tarinankertoja]

Eräs nimeltä mainitsematon pelikirjakunta on painottanut useissa analyyseissaan, että nykykiekossa pitää syöttää keskustaan avaussyöttö lähdöissä. Nämä yleistykset saisivat jo loppua.

Oli yksi selkeä muutos pelitapaohjeistuksessa, että ei avata keskelle keskialueella. Niissä mutamassa keskelle avaamisessa oli Jenkki aina paikalla ja hyökkäys jäi siihen. Nythän avattiin oman sinisen jälkeen monesti kokokentän poikki ala Venäjä Kanadassa. Maalin takaa pakki pakki annettiin toisesta erästä lähtien kerran ja siitä e enää palautettu. Ekassa erässä palautettiin ja Jenkki oli aina iholla. Jaloselta reagointia siis pelin sisällä. Laidassa Jenkki oli parempi. Suomi yritti liimata ensimmäisen kiekollisen Jenkin aina laitaan, mutta huonolla menestyksellä. Jenkki yleensä voitti ja sit juostiin perässä. Voittomaalissa Jenkkipakki teki oman pelisuunnitelmansa vastasen reagoinnin eikä lähtenyt Kontiolan perään maalintaakse painimaan, vaan jäi maalin kulmalle. Joensuun puoleinen pakki reagoi tähän j lähtee paikkaan, eli pelaan Kontiolaa laitaan, joka jättää Jessen vapaaksi ja Kontiolan syöttö lähtee ennen Jenkkipakin ehtimistä mieheen.. piänistä pelinsisäsistä reagoinneista on kiinni asiat tasasissa peleissä. Mahtava matsi molemmilta…

 

[siffa]

Eräs nimeltä mainitsematon pelikirjakunta on painottanut useissa analyyseissaan, että nykykiekossa pitää syöttää keskustaan avaussyöttö lähdöissä. Nämä yleistykset saisivat jo loppua.

Hienosti oli Jukka Jalonen ottanut tämän nimeltä mainitsemattoman pelikirjakunnan neuvoista vaarin tai oli muuttanut viivelähtöjen pelaamista tuon pelikirjakunnan esittämään suuntaan. Suomi lähti viiveellä (maalin taakse seisahtaen) USA-ottelussa aina, kun se oli järkevää eli yhteensä koko ottelussa 11 kertaa. Edellisessä ottelussahan USA oli sekoittanut Suomen viivelähtöpelin pistämällä kärkikarvaajan seisomaan Suomen maalin kulmalle ja toinen karvaaja esti syötöt senttereille. Sillä ei ole mitään tekemistä täällä mainostetun tunteen kanssa (mikä on aina oltava korkealla MM-kisoissa molemmilla joukkueilla, kuten se oli nytkin USA:lla ja Suomella), että Suomi oli scoutannut USA:n viivelähtöjen estämispelin tarkasti ja tehnyt aivan uuden suunnitelman viivelähtöjen onnistumiseksi. Suomi seisahtui maalin taakse ja USA:n kärkikarvaaja seisahtui maalin kulmalle, Suomen toinen puolustaja tai pari kertaa laituri tekivät screenin tälle maalin kulmalla seisovalle kärkikarvaajalle ja sentterit hakivat syöttöpaikan maalin edestä KESKELTÄ ja muutaman kerran avaus sentterin kautta onnistuikin hienosti. Suomen tunnetila ei ollut muuttunut vaan viivelähdön pelitapa oli muutettu murtamaan USA:n edellisessä ottelussa Suomen yllättäneen karvaustavan. Tässä oli yksi peliin tehty muutos ja jopa kulminaatio sille, että päästiin USA:n karvauksen alta viivelähtötilanteissa ylöspäin.

Joensuun molemmat maalit syntyivät oman puolustusalueen kontrollilähtöjen jälkeen. Kontiola voitti oman pään aloituksen Joensuulle, jolla oli mahdollisuus Meidän Pelin mukaisesti tehdä nopea hyökkäys heti ylöspäin, mutta Joensuu teki toisen Meidän Pelin mukaisen ratkaisun eli palautti (P) kiekon maalin taakse Kukkoselle, joka syötti pienen viiveen jälkeen Pihlströmille vasempaan laitaan, Pihlström syötti laidallaan ylöspäin nousseelle Joensuulle, joka ampui suoraan luistelusta hienon maalin. Maali oli suoraan Jalosen Meidän Pelin pelikirjan mukainen ja pelaajien (Kontiola, Joensuu, Kukkonen, Pihlström, Joensuu) tunnetila ei mennyt yli vaan pelattiin sovitun pelitavan mukaisesti ja tehtiin jopa maali. Joensuun toinen maali lähti Mäenpään rauhallisesta luistelusta oman maalin taakse (P), josta syötti vasempaan laitaan Pihlströmille, joka syötti oikeassa laidassa etenevälle Kontiolalle, joka vei kiekon hyökkäysalueelle, kiekko ajautui maalin taakse ja Kontiola syötti sen maalin eteen vartiomattomaksi jätetylle Joensuulle, joka ratkaisi pelin Suomella. Kaikki lähti Mäenpään rauhallisesta oman pään kiekkokontrollipelaamisesta, jossa tunne oli juuri sopiva, että Mäenpää pystyi järkevään hyökkäyksen avaamiseen. Pihlströmiltä ja Kontiolta oikeat ratkaisut ja Joensuun maalin eteen meno synnyttivät Meidän Pelin mukaisen ratkaisumaalin. Koivun maali syntyi, kun Mäenpää katkaisi Koivun ketjun hyökkäyspään pyörityksen purkaneen USA:n pelaajan purkukiekon. Mäenpää hallitsi taas kiekon rauhallisesti ja pisti sen Filppulalle vasempaan laitaan ja uudelleen alkaneen pyörityksen jälkeen Filppula-Jokinen-Koivu tekivät hyökkäyspään tahtomaalin.

Meidän Pelissä on aina lähdetty omista eniten pelikirjan mukaisesti nopeasti ja puolinopeasti (pakki-pakki) ylöspäin, kun on järkevää lähteä kontrollilla (HVP), niin silloin tehdään niin. USA-Suomi peli oli pääosin nopeaa, mutta myös puolinopeaa peliä, jossa molemmat joukkueet rytmittivät hyökkäyksiään myös HVP-lähdöillä. Pelkän nopean pystysuunnan jääkiekon joukkueita MM-kisoissa olivat etukäteen asiantuntijoidenkin mainostamat Kanada ja Sveitsi. Sveitsi ei edennyt puolivälieriin ja Slovakian pelitapa pudotti Kanadan mitaliotteluista. Näissä kisoissa hyökkäyksiään HVP-lähdöillä rytmittävät joukkueet löivät nopean pystysuunnan pelitavan joukkueet.

 

[Kiekoton]

Suomen tunnetila ei ollut muuttunut vaan viivelähdön pelitapa oli muutettu murtamaan USA:n edellisessä ottelussa Suomen yllättäneen karvaustavan.

Kaikki paitsi pelikirjan sokaisemat näkivät, että Suomen tunnetila oli muuttunut.

Olisin kovin huolissani, jos joukkue ei kykenisi tunnetilaansa parantamaan ratkaisuotteluihin, verrattuna runkosarjahöntsään. Ei siinä silloin auttaisi pelikirjan käänteleyt ja vääntelyt, jotka tosin oli nyt hyvin tehty.

 

[siffa]

Kaikki paitsi pelikirjan sokaisemat näkivät, että Suomen tunnetila oli muuttunut.

Millä tavalla lainaamassasi viivelähtöpelaamisessa Suomen tunnetila oli muuttunut? Sen näki pelistä, että Suomi oli muuttanut viivelähtöpelaamistaan. Ensimmäiseen yhteenottoon oli USA scoutannut Suomen viivelähtöpelaamisen ja sotki sen totaalisesti scouttauksensa ansiosta. Sitten oli Suomi scoutannut USA:n viivelähtöjen estämispelaamisen onnistuneesti. Toisessa ottelussa Suomi pystyi pelaamaan viivelähdöt paremmin sen takia, että se oli muuttanut sitä scouttauksensa jälkeen. Tunnetilassa en pystynyt näkemään mitään muutoksia näissä viivelähtötilanteissa, sen sijaan pelikirjaan oli tehty olennaiset muutokset.

 

[Kiekoton]

Millä tavalla lainaamassasi viivelähtöpelaamisessa Suomen tunnetila oli muuttunut?

No ei se nyt missään viivelähtöpelaamisessa muutu. Älä sotke tunnetilaan viivelähtöjä, kun et niitä tuossa aluksikaan sotkenut. Lue se lainaus.

Suomen tunnetila ei ollut muuttunut vaan viivelähdön pelitapa oli muutettu murtamaan USA:n edellisessä ottelussa Suomen yllättäneen karvaustavan.

Jos olet ottelun nähnyt, niin pitäisi asian olla selvä. Tunnetila oli eri tasolla. Asiat tehtiin huolellisen keskittyneesti ja monet pelaajat puristivat itsestään enemmän irti mm. kaksinkamppailuissa. Tunnetila vaikutti koko pelaamiseen ja varmaan niissä viivelähdöissäkin. Turpiin olisi tullut, jos olisi menty samalla tunnetasolla kuin alkusarjan USA-pelissä.

 

[basswood]

Jos olet ottelun nähnyt, niin pitäisi asian olla selvä. Tunnetila oli eri tasolla. Asiat tehtiin huolellisen keskittyneesti ja monet pelaajat puristivat itsestään enemmän irti mm. kaksinkamppailuissa. Tunnetila vaikutti koko pelaamiseen ja varmaan niissä viivelähdöissäkin. Turpiin olisi tullut, jos olisi menty samalla tunnetasolla kuin alkusarjan USA-pelissä.

..jonka myös Jukka Jalonen tässä Ylen uutisessa varsin selväsanaisesti vahvistaa.

Jalonen kertoo myös näin:

"- Vastustaja on taas erilainen ja pelaa erilaista jääkiekkoa. Sitähän tämä Meidän Peli tarkoittaa - tämä on sellaista ameebalätkää. Kun tulee eri joukkue, pelaamme vähän eri tavalla. Pystymme pelaamaan millaista lätkää vaan ketä vastaan vaan. Kuinka nopeasti pystymme reagoimaan - se on se iso haaste aina, Jalonen muistuttaa."

Eli jälleen kerran, ei ole mikään meidän pelin itseisarvo pelata tiettyjä määriä HVP-lähtöjä.

Lisäksi USA-pelissähän Suomi jätti viivelähdöissä pakki-pakki syötöt lähes poikkeuksetta pois, kun kiekoton puolustaja pelasi maalin edessä korostetun vahvasti kärkikarvaajaa pois.

 

[msg]

Niin kumpaako uskoa tässä asiassa, Jukka Jalosta vai jotain anonyymiä nettinimerkkiä? Vaikka en mailanmittaajan fani olekaan, niin kaipa joukkueen valmentaja on joukkueensa asioissa näistä kahdesta se uskottavampi asiantuntija?