Pelitapakeskustelu

[Fordél]

Sitten vielä hitaista lähdöistä. Ei prk voi olla tavoite saada tietty määrä hitaita ja puolinopeita ja nopeita lähtöjä omista. On vain yksi tavoite: pelin voittaminen. Suomen olisi pitänyt organisoida jo Kanada-ottelun lopulla sekä puolustaminen että lähdöt omista uusiksi ja se olisi käynyt parhaiten NHL-tapaiseen aluepuolustamiseen siirtymällä. Silloin nopeat vastaiskut olisivat edes jossain määrin mahdollistuneet ja olisi saatu hyvä pohja alle USA-otteluun.

Ei kenelläkään ole tavoitteena saada tiettyä määrää eri lähtöjä. Vaikka peli organisoidaan niin, että siinä on mukana eri pelinrytmit niin silti ne on priorisoitu. Eli jos voidaan lähteä nopeaan vastaiskuun järjestöitymätöntä puolustusta vastaan niin se tehdään. Jos taas ei voida niin on parempi esim. tehdä tilaa kuin puskea alivoimaisena vastustajaa vastaan.

 

[choose_life]

Suomi lähti niin Kanadaa kuin USA:ta vastaan taktisesti kuin pystymetsästä.
...
Puolustetaan aluetta tai merkittävästi enemmän aluetta kuin Suomi teki. Tällä pelitavalla - kuuluu se sitten Meidän Peliin tai ei - luodaan tilanne, jossa vastustaja ei pääse samalla tavalla hyödyntämään kulmapeliä ja kulmista maalille ajamista kuin Kanada ja USA pääsivät. Samalla kun viisikko on tiiviimmin oman maalin edessä mahdollistetaan NHL-malliin nopea lähtö ylös vähintään tasavoimaisena.

On vain yksi tavoite: pelin voittaminen. Suomen olisi pitänyt organisoida jo Kanada-ottelun lopulla sekä puolustaminen että lähdöt omista uusiksi ja se olisi käynyt parhaiten NHL-tapaiseen aluepuolustamiseen siirtymällä. Silloin nopeat vastaiskut olisivat edes jossain määrin mahdollistuneet ja olisi saatu hyvä pohja alle USA-otteluun.

No näinpä. Ammattikielellä tätä kutsutaan pelin aikaiseksi reagoinniksi, tai ihan vaan jääkiekon pelaamiseksi. Ei toki helppoa tuon tason vastustajaa vastaan, mutta kuka on sanonut, että MM-tasolla pitäisi olla? Ja mitä vastustajan yksilötaitoon, reagointiin, fyysisyyteen jne. vs omat tulee: sitä saa edelleen, mitä tilaa.

Nyt tästä illasta lukien Jalosen olisi myönnettävä se, että puolivälierissä tulee vastaan USA:n muodossa hyvin organisoitu ja kiekkokontrolliin pystyvä NHL-laatujoukkue - ei mikään yöt rällästävä yliopistoryhmä.

Kevennys: näyttää tuo ylikävely onnistuvan krapulassakin:). Mutta eipä tästä ole kuin yksi suunta, ylöspäin. Se tosin vaatii tosiasioiden tunnustamista.

 

[Corkscrew]

Jos Leijonat ei tässä vaiheessa osaa pelata Jalosen pelikirjaa tarpeeksi hyvin niin vikaa on enemmän Jalosessa kuin pelaajissa. Pelikirjan tarkoitus on auttaa pelaajia erilaisissa tilanteissa joita kentällä tulee eteen mutta eilen siitä ei tuntunut löytyvän tukea kun USA ei antanut viisikolle tilaa ja aikaa ryhmittyä rauhassa oman pään hakuun. Sama nähtiin Ruotsin turnauksessa jo aiemmin keväällä kun Mårtsin apinanraivolla mutta samalla fiksusti karvannut joukkue ei antanut Leijona-pakeille tarpeeksi aikaa avaamiseen. Jalosella on ollut aikaa miettiä ja ratkaista ongelma, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että mitään muutosta ei olla saatu aikaan.

Toisaalta näytti siltä että kun alussa tuli isoja ongelmia, hukkui samalla tunne ja kamppailuhalukkuus. Ehkä jenkkien paine laittoi pelaajat ajattelemaan kentällä liikaa ja peli hidastui mikä sekoitti Leijonien peliä vain lisää. Koska vaikka täällä on usein painotettu kuinka Meidän peli edellyttää pelaajilta paljon älyä ja tilanteiden tunnistamista, niin liikaa kaukalossa ei ole aikaa miettiä.

Olisin toivonut eilen jotain radikaalia muutosta pelaamiseen. Miksei välillä yritettäisi vaikka tosiaan vaan heittää roikkukiekkoja keskialueelle ja sekoittaa USA:n karvausryhmitystä. Jos koko ajan pelataan lavasta lapaan huonolla itseluottamuksella, se ruokkii vain vastustajan pelaamista kun se pääsee katkoihin ja sitä kautta pitämään paineen Suomen alueella. Nyt studiossakin ihailtiin ettei Suomi lähde roiskimaan vaikka peli ei kulje, mutta miksei ongelmien tullessa yksinkertaistettaisi peliä ja yritettäisi jotain muuta kuin jääräpäistä syöttöpelaamista. Se huipputaito kiekollisena puolustuksesta kuitenkin puuttuu.

 

[Wäinö#16]

Mitään muuta syytä ei voi olla siihen, että Suomi lähti niin Kanadaa kuin USA:ta vastaan taktisesti kuin pystymetsästä. Otetaan ehkä ratkaisevin esimerkki: Suomen puolustuspeli perustui 1vs1 puolustamiseen. Tämä olisi jotenkin perusteltavissa jos Suomen joukkue olisi taitavampi ja isokokoisempi kuin Kanada tai USA. Kaikissa muissa tapauksissa valinta ei ole mitenkään perusteltu.

Jalosen maajoukkue on puolustanut tällä tavalla periaatteessa aina ja tästähän tuli jo iso polemiikki Vancouverissa, kun peli oli välillä aivan sekaisin ja pelaajatkin kritisoivat miespuolustamisen vaikeutta. Bratislavassa homma tosin toimi hyvin ja ehkäpä siellä pelattiin enemmän aluepainotteisesti. Toisaalta siellä ei kohdattu näitä isojen pelaajien joukkueita, jotka pystyvät pitkiin ja nopeisiin hyökkäysalueen pyörityksiin, jolloin miehet väkisin menevät välillä sekaisin. Näin ollen systeemin heikot osat eivät ehkä tulleet esille viime vuonna. Saa nähdä tehdäänkö niin radikaalia muutosta pelitapaan, että siirryttäisiin perinteiseen puolustusmalliin.

 

[Vellihousu]

Jos Leijonat ei tässä vaiheessa osaa pelata Jalosen pelikirjaa tarpeeksi hyvin niin vikaa on enemmän Jalosessa kuin pelaajissa.

Täysin samaa mieltä. Pidän absurdina valitusta siitä ettei Suomella olisi tarpeeksi nhl-tason pelinavaajia kun ei noita cobolin mainitsemia "yli 20 pisteen nhl-pakkeja" ei löydy suomalaisista kiekkoilijoista yhteensäkään kuin neljä eikä sellaista ihannetilannetta tulla näkemään että he kaikki pelaisivat mm-kisoissa. Enemmän kyse on siitä saadaanko olemassa olevasta materiaalista kaikki irti ja silloin katse kääntyy valmennukseen: tekeekö Jalonen todella tarpeeksi töitä pelaajiensa eteen? Osaako hän opettaa Meidän Pelin pelaajilleen niin että se on heillä selkäytimissä? Tekeekö hän kotiläksynsä valmentajana ja löytyykö pakista valmiuksia pelitavan tuunaamiseen vastustajan mukaan? Pelitavan muuttaminen kesken pelin on helvetin vaikeaa ja sitä suuremmalla syyllä mahdollisiin muutoksiin tulisi varautua jo etukäteen. Eilinen Usa-peli ei ollut ensimmäinen kerta kun Jalosen Suomi rimpuilee housut kintuissa housut jalassa pinkovaa vastustajaa vastaan eikä myöskään ensimmäinen peli jossa Suomen pelaajat yrittävät kolme erää paineen ulkoa opitun näköisiä ratkaisuja sen sijaan että pelaisivat vaistoillaan. Jalosen selitys tappiolle kuului " tämmöinen tulos on mahdollinen kun nyt ei ollut pakko voittaa". Minä sanon ettei perkele pitäisi olla mahdollista kun käytössä on Meidän Peliksi nimetty pelitapa ja valmentajana tämän pelitavan paras mahdollinen asiantuntija. Tappiot ovat aina mahdollisia mutta ei eilisen kaltainen rimanalitus.

Vähän hiipii taas mieleen epäilys siitä onko Jukka Jalonen sittenkään oikea henkilö Suomen maajoukkueen johtajaksi, so. ihmisten johtajaksi. Pelitapa kun ei auta mitään jos sitä ei osata soveltaa muuttuvissa tilanteissa. Jalonen ehtii vielä toteuttaa epäilykseni vääräksi, mutta ei eilisestä kyllä kauhean hyvää kuvaa mieleeni jäänyt.

 

[J.Grönvall]

Jos Leijonat ei tässä vaiheessa osaa pelata Jalosen pelikirjaa tarpeeksi hyvin niin vikaa on enemmän Jalosessa kuin pelaajissa. Pelikirjan tarkoitus on auttaa pelaajia erilaisissa tilanteissa joita kentällä tulee eteen mutta eilen siitä ei tuntunut löytyvän tukea kun USA ei antanut viisikolle tilaa ja aikaa ryhmittyä rauhassa oman pään hakuun.

Tämä on mielestäni vähän klassinen muna vastaan kana-tilanne. Yleensähän Suomessa annetaan voiton hetkellä kunnia pelaajille ja tappion hetkellä syy on valmentajan. On tietysti selvää, että jos tulee taktisesti tukkaan sata-nolla niin valmentaja on epäonnistunut, mutta se ongelma on siinä etteme läheskään aina tiedä mitä valmentaja on ohjeistanut, eli paljonko ongelmat johtuvat pelaajien huonoista suorituksista ja vääristä valinnoista jäällä.

Joitain merkkejä pelistä kyllä on aina nähtävissä, varsinkin juuri huonot syötöt ja selkeät pelinlukuvirheet näkyvät ja toisaalta se on taas valmentajan heikkoutta jos jääräpäisesti roikkuu omassa pelisuunnitelmassa, vaikka on nähtävissä ettei se toimi.

Tästä pääsen pienen aasinsillan kautta siihen peli-identiteettiin mikä löytyy Kanadalta, Ruotsilta ja miksei ajoittain myös Venäjältä. Eli aina on olemassa vaihtoehto B, jos se "hieno" suunnitelma ei onnistu. Suomellakin olisi olemassa 90-luvun jääkiekko joka edelleen lienee pelaajien selkäytimessä. Mutta kun Jalonen lähtee siitä, että peliä on rakennettava ennen kuin rikottava, niin pyrkimys kiekkokontrolliin tuntuisi menevän jopa liiallisuuteen ajoittain. Mutta ymmärrän kyllä toisenkin puolen, sillä pelisuunnitelman onnistunut muuttaminen kesken pelin on erittäin vaikeaa ja saattaa sekoittaa oman joukkueen peliä entisestään.

On ihan jännittävä ajatusleikki miettiä kuinka suuressa määrin Jalosen pelikirjaa voi toteuttaa juuri näitä kovia joukkueita vastaan, kun alkaa näkyä jatkuvasti enemmän merkkejä siitä, että sen pelin avaamiseen liittyvät variaatiot on saatu tukittua. Teoriatasolla kiekon hallussa pitäminen on edelleen mielestäni paras vaihtoehto jopa huomattavasti kovempia rostereita vastaan mutta siinäkin on se vaaramomentti, että osa pelaajista joutuu jo tilanteisiin joihin heidän taitotasonsa ei kertakaikkiaan riitä.

Puolustuspelin osalta myös P. Sihvonen ja partnerinsa Yrjänheikki ovat kritisoineet juuri tuota liiallista miesvartiointia jo useammassa ottelussa. Lähtökohta heillä on ollut se, että koska useampi pelaaja on selkä pelille niin ei ole mahdollisuutta päästä nopeisiin vastahyökkäyksiin rintamana tai useamman pelaajan voimin.

Cobol taas on mielestäni ytimessä juuri siinä, että se tökkii myös puolustussuuntaan, kuten nähtiin jo ottelussa Sveitsiä vastaan. Silloin jo oli odotettavissa ongelmia, kun nämä ensimmäiset todelliset testit tulevat vastaan. Samoin minusta koko Suomen puolustuspaketti on ollut hajallaan alkaen jo karvauspelaamisesta lähtien. Malttavatko pelaajat tarpeeksi keskittyä puolustamiseen, vai onko koko ajan mielessä vain seuraava hyökkäys?

Onneksi meille peli kentällä näyttää lopulta sen onko Jalonen onnistunut työssään ja ovatko pelaajat myös ottaneet opikseen. Nämä asiat nähdään viimeistään puolivälierässä, olisiko paikka yllättää ja luovuttaa kiekkoa enemmän vastustajalle, vai mennäänkö loppuun asti kiekkokontrolliperiaatteella, se on mielenkiintoista nähdä. Itse veikkaan jälkimmäistä ja jos ja kun näin tapahtuu, niin yksinkertaisesti pelaamisen laatu ratkaisee.

 

[choose_life]

Miesvartiointiin perustuva oman pään puolustussuunnitelma ei Suomen pelaajilla toimi kovista NHL-pelaajista koostuvia joukkueita vastaan. Nythän Suomi pelaa omissa ensisijaisesti mies miestä vastaan ja tuo tilannekohtaisesti mukaan aluepelaamisen elementtejä, joiden käyttäminen on täysin pelaajien oman pelinluvun varassa.

Ja kun tämä oma pelinluku on jotain, joka on jos nyt ei kielletty, niin ainakin lähdetty siitä, ettei siihen ole isossa kuvassa "tarvetta" (annamunkaikkikestää:) + taitotaso- ja kovuusero + paniikki = meekkönääeikumeenkömääeikueiehitäperkele. Ja mm. siksi oman pään peli näytti eilen vielä kauheammalta kuin oli, kun kaikki paska kumuloituu.

Joukkueelle pitäisi valmentaa hyvä valmius myös lähtökohtaisesti aluevartiointiin perustuvaan oman alueen puolustuspeliin. Tällöin lähdettäisiin alusta lähtien esimerkiksi Kanadaa ja USA:ta vastaan täyttämään aluetta keskustan kautta ja reagoitaisiin siitä eteenpäin peliin. Tämä takaisi viisikoille ja pelaajille suuremman itsevarmuuden ja luottamuksen tehdä päätöksiä, eikä pakka hajoaisi ensimmäiseen 1-1-tappioon kulmassa.

Joitain merkkejä pelistä kyllä on aina nähtävissä, varsinkin juuri huonot syötöt ja selkeät pelinlukuvirheet näkyvät ja toisaalta se on taas valmentajan heikkoutta, jos jääräpäisesti roikkuu omassa pelisuunnitelmassa, vaikka on nähtävissä ettei se toimi.

Tästä pääsen pienen aasinsillan kautta siihen peli-identiteettiin mikä löytyy Kanadalta, Ruotsilta ja miksei ajoittain myös Venäjältä. Eli aina on olemassa vaihtoehto B, jos se "hieno" suunnitelma ei onnistu.
Mutta kun Jalonen lähtee siitä, että peliä on rakennettava ennen kuin rikottava, niin pyrkimys kiekkokontrolliin tuntuisi menevän jopa liiallisuuteen ajoittain. Ymmärrän kyllä toisenkin puolen, sillä pelisuunnitelman onnistunut muuttaminen kesken pelin on erittäin vaikeaa ja saattaa sekoittaa oman joukkueen peliä entisestään.

Teoriatasolla kiekon hallussa pitäminen on edelleen mielestäni paras vaihtoehto jopa huomattavasti kovempia rostereita vastaan, mutta siinäkin on se vaaramomentti, että osa pelaajista joutuu jo tilanteisiin joihin heidän taitotasonsa ei kertakaikkiaan riitä.

Cobol taas on mielestäni ytimessä juuri siinä, että se tökkii myös puolustussuuntaan, kuten nähtiin jo ottelussa Sveitsiä vastaan. Silloin jo oli odotettavissa ongelmia, kun nämä ensimmäiset todelliset testit tulevat vastaan.

Nimenomaan; näihin ei ole paljon lisättävää.

 

[Johannes]

Viimeistään joulun alla pelatun Moskovan EHT-turnauksen jälkeen olisi kellojen pitänyt kilistä Jalosen taktisen puolen osalta. Itse kirjoitin 17.12.2011 Sihvonen-ketjuun, että ainakin Venäjä ja Ruotsi ovat löytäneet nyt pelitavan, jolla meidän pelin toteutus vaikeutuu erittäin paljon, kun maat pelaavat Suomea vastaan ja jotain uutta Jalosen pitää keksiä meidän peliin ennen kevään 2012 MM-kisoja. Nyt aikaperiodi on lyhentynyt 3 päivään ja jotain pitää keksiä tai palataan tutuille 5-8 sijoille, kun pelit loppuvat torstain otteluun.

Vielä on toivoa ja en ole menettänyt luottoani Jukka Jaloseen. Näytä nyt Jukka mistä sinut on tehty ja johda Suomi mitaleille myös v. 2012 MM-kisoissa.

 

[Sambody]

Jo monen suulla sanottu puolustusalueen puolustuspeli tuntuu nyt olevan se suurin kompastus kivi näissä karkeloissa. Sen jälkeen tulee tietenkin muita epäkohtia, kuten tuo pelinavaaminen mikä ei ota onnistuakseen edes vähää alusta fyysisiä amerikkalaisia vastaan. Mutta näistä nyt onkin analyysiä puskettu hyvät määrät eikä minulla ole juuri lisättävää, joten mennäänpäs vähän vähemmälle analysoinnille jääneeseen osa-alueeseen.

Suomella jatkuvia ongelmia tuottaa laadukkaita hyökkäyksiä nopeasti ja varsinkin puolinopeasti pelaamalla, kun taas esimerkiksi Kanada myllytti Suomea vastaan kolmannessa erässä nopeilla lähdöillä huomattavan siivun tasavoimaisia ja jopa ylivoimaisia(!!) hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan. Onko niin, että siinä missä Suomessa tunnutaan keskittyvän huikealla tarmolla omanpään lähtöihin, niin amerikkalaisilla taas on selvät askelmerkit siihen mitä tapahtuu, kun kiekko käännetään keskialueella tai heti puolustussinisen jälkeen? Käytännössä teesini on, että kummatkin pohjois-amerikkalaiset joukkueet kääntävät peliä laadukkaammin ja ennen kaikkea heillä löytyy sapluunoita millä organisoida hyökkäys nopeasti ja varsinkin puolinopeasti.

Tätä aloin miettimään jo aikanaan Justin Hodgmanin haastattelun jälkeen jossa mainitsi, että jopa AHL:ssä löytyy eri systeemejä eri tilanteisiin, kun taas SM-liigassa mennään enemmän yksipuolisesti. Lisää vettä myllyyn sain seuratessa kevään korvalla Pittsburgh Penquinsin purjehtiessa mukavassa myötätuulessa sillä he tekivät puolinopeasti kääntämisestä paikoitellen taidetta ja tätä käytiin osittain läpi amerikkalaisten asiantuntijoiden kesken läpi erätauoilla.

 

[Wäinö#16]

Suomella jatkuvia ongelmia tuottaa laadukkaita hyökkäyksiä nopeasti ja varsinkin puolinopeasti pelaamalla, kun taas esimerkiksi Kanada myllytti Suomea vastaan kolmannessa erässä nopeilla lähdöillä huomattavan siivun tasavoimaisia ja jopa ylivoimaisia(!!) hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan. Onko niin, että siinä missä Suomessa tunnutaan keskittyvän huikealla tarmolla omanpään lähtöihin, niin amerikkalaisilla taas on selvät askelmerkit siihen mitä tapahtuu, kun kiekko käännetään keskialueella tai heti puolustussinisen jälkeen? Käytännössä teesini on, että kummatkin pohjois-amerikkalaiset joukkueet kääntävät peliä laadukkaammin ja ennen kaikkea heillä löytyy sapluunoita millä organisoida hyökkäys nopeasti ja varsinkin puolinopeasti.

Tämä on erinomainen pointti ja erityisesti USA oli todella hyvä luomaan tilanteita pienessä tilassa. Näkisin, että avain tähän on pelirohkeus, voima ja tukitoimet kiekolliselle. Jenkkipelaajat pystyvät hyvään syöttöpeliin erityisesti hyökkäyssinisen tuntumassa, vaikka parikin pelaajaa olisi jo aivan iholla. Kiekko saadaan vielä hyvin pelattua omalle yleensä lähelle tulevalle pelaajalle. Näin USA pystyi tekemään jopa alivoimaisista hyökkäyksistä vaarallisia pyörityksiä ja maalitilanteita. Vähän liikaa tuntuu tällä hetkellä keskustelu keskittyvän hyökkäyksiin lähtöihin, kun hyökkäysten laatu on oikeastaan paljon ratkaisevampi tekijä pelissä.

 

[Cobol]

Vähän liikaa tuntuu tällä hetkellä keskustelu keskittyvän hyökkäyksiin lähtöihin, kun hyökkäysten laatu on oikeastaan paljon ratkaisevampi tekijä pelissä.

Toisaalta ymmärrän senkin että puhutaan liikaa hyökkäyksiin lähdöistä. Niillä kun on vaikutusta hyökkäysten laatuun. Alla on hyvä esimerkki hyökkäyksiin lähdöistä (3-2 Losille) kuin myös kokeneenkin puolustuksen tyypillisistä virheistä (Phx tasoittaa 2-2) NHL:stä viime yöltä ottelusta Phoenix-Los Angeles:

Kings versus Coyotes - Game Video - NHL Video Highlights - May 13 '12 - NHL VideoCenter

Tuo Losin 3-2 johtomaali lähtee omalta puolustusalueelta jossa pari lyhyttä syöttöä ja sen jälkeen Voynovin hyvä syöttö keskustaan josta Brown polkee ja tekee voittomaalin. Hyvä esimerkki siitä miten lyhysyöttöpelillä ja pelaamalla keskustan kautta Phoenix pudotetaan kyydistä olkoonkin että veto lähti hieman kaukaa.

Vaikka Jalonen kehuikin omaa Lehkosen kanssa kehittämäänsä systeemiään - ja miksi ei kehuisi, hyvähän se on - lähes ainutlaatuiseksi, ei se pidä paikkaansa mitä ainutlaatuisuuteen tulee. NHL:ssä Jalosen Meidän Pelistä nähdään 1.1 (1vs1) version sijasta 2.1 versio joka on sekoitus miestä ja aluetta vastaan puolustamista. Hyökkäysalueella Kanada ja USA näyttivät sitten Jaloselle aivan normaalin NHL-hyökkäystavan. Uutta tässä oli se, että ne pelasivat tehokasta kulmapeliä isossa kaukalossa. Kulmapelin merkitys hyökkäysalueella hyökkääjän silmin katsottuna on erittäin iso pienessä kaukalossa. Nyt nähtiin viiden erän oppitunti siitä miten se toimii isossa kaukalossa. Tähän kannattaisi kiinnittää jatkossa huomiota niin Jalosen kuin Sihvosenkin.

 

[Cobol]

PS-ketjussa keskustellaan siitä pelaako Suomi miestä vai aluetta. Kaiketi keskustelu kuuluu paremmin tähän ketjuun?

Suomi pelaa miestä siinä kuin NHL:ssä pelataan aluetta. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että niin Suomi kuin pohjois-amerikkalaiset joukkueet eivät pelaa puhtaasti jompaa kumpaa vaan aina jonkinlaista miksausta jossa eri joukkueilla on vielä omat mausteensa.

Suomi on pelannut Jalosen aikana miestä ja pelaa sitä edelleen. Tämä kävi hyvin selville kun suomalaispakeista KHL-pelaajat luistelivat puolustusalueella sekä Kanadan että USA:n hyökkääjien vierellä ja perässä. Tulos nähtiin sitten hetken päästä valotaululla.

Voisi sanoa että Suomi pelaa 70 prosenttisesti miestä kun NHL:ssä pelataan 70 prosenttisesti aluetta. Kannattaa katsoa NHL:n playoffeja vielä kun ne ovat käynnissä niin huomaa että kyllä sielläkin lähdetään välillä hanakasti pelaamaan miestä 5vs5 tilanteessa. Mutta määräävä puolustuspelitapa on Pohjois-Amerikassa alueen puolustaminen ja Jalosilla oman miehen pelaaminen.

 

[Osmo Rapeli]

Olen tuosta NHL-huomiosta aika lailla hyvin paljon samaa mieltä. Rangersin ja Capsin ottelusarja oli enimmäkseen sitä, että kentällinen valuu vetämään keskikaistan alueena umpeen. Pääpointtina ja tavoitteena on ohjata hyökkäykset pois parhaalta maalintekosektorilta. Tällä tavalla pelataan myös parilla kolmella pelaajalla esim. Ovetshkinin tavaramerkkileikkaus suht vaarattomaksi. Sitten kun kiekko viskataan päätyyn, tai se pyörii laidassa, on joukkueesta ja tilanteesta riippuen enemmän mies miestä vastaan painimista tai edelleen aluepuolustusta syöttölinjoja leikkaamalla.

Ja kyseistä keskikaistan sumppua on hyvin vaikea pelata auki. Sumppu on niin tiivis, että pakkien vedot viivalta blokataan järjestään pois, joskus eteen ehtii useampi pelaaja, tai usein. Luistelu maalin takaa voi pikkuisen repäistä sitten tilaa rohkeasti maalintekosektorille ajaville pelaajille, mutta tuossakin prosentit ovat hyvin paljon aluepuolustusta sumputtavan puolustavan joukkueen puolella.

 

[Cobol]

Tuosta miehen pelaamisesta vielä, että esimerkiksi Rangersillä siihen mennään käytännössä aina (poikkeustilanteita tietysti tulee) keskustan täyttämisen kautta - eli siirrytään alueesta mieheen, eikä toisin päin niin kuin Jalosen Suomi ja moni muu eurojoukkue tekee.

Kyllä. Ja tämä valinta on Jalosen aikana kaivellut useampaa NHL-pelaajaa koska he ovat oppineet siirtymään alueesta mieheen ja taas takaisin.

 

[siffa]

Kyllä. Ja tämä valinta on Jalosen aikana kaivellut useampaa NHL-pelaajaa koska he ovat oppineet siirtymään alueesta mieheen ja taas takaisin.

Näin oli IS Veikkajan mielestä juuri Vancouverissa. NHl-pelaajien olisi pitänyt ottaa asia esille joukkueen ja valmentajien palavereissa eikä arvostella sitä IS:n ja IL:n jääkiekkotoimittajille. Viime ja tänä keväänä johtavat NHL-pelaajat ovat pelanneet Jalosen pelitavan mukaan eikä mitään nurinaa ole kuulunut ja näkynyt sitten Vancouverin kisojen jälkeen. USA-ottelu paljasti sitten tuon kahden puolustajan ja sentterin yhtäaikaisen miesvartioinnin ongelman, kun miesvartiointi petti kulmassa ja jäkitilanteessa syntyi maali. Nyt on mielenkiintoista nähdä torstaina, jatkaako Jalonen tuon oman pään kulmapelaamisen puhtaalla miesvartioinnilla vai pelaavatko toinen pakki ja sentteri yhdistettyä alue/miesvartiointia.

 

[Cobol]

Nyt on mielenkiintoista nähdä torstaina, jatkaako Jalonen tuon oman pään kulmapelaamisen puhtaalla miesvartioinnilla vai pelaavatko toinen pakki ja sentteri yhdistettyä alue/miesvartiointia.

Olettaisi että ainakin pieniä muutoksia tulee - varsinkin jos USA tulee Suomea vastaan.

 

[Tarinankertoja]

Voisi sanoa että Suomi pelaa 70 prosenttisesti miestä kun NHL:ssä pelataan 70 prosenttisesti aluetta. Kannattaa katsoa NHL:n playoffeja vielä kun ne ovat käynnissä niin huomaa että kyllä sielläkin lähdetään välillä hanakasti pelaamaan miestä 5vs5 tilanteessa. Mutta määräävä puolustuspelitapa on Pohjois-Amerikassa alueen puolustaminen ja Jalosilla oman miehen pelaaminen.

On aikas turhaa hakea mallia 4m kapeamman kaukalon puolustusmuodostelemista. Aluepuolustus on NHL kaukalossa aivan eriasia kuin EU kaukalossa. NHL kaukalon kapeuden takia kolme rinnakkain ja oikein sijoittunutta pelaajaa hallitsee mailoinensa koko kaukalon leveyttä.

Tämä siis ei ole pointi siihen, että peluuttaako Jalonen puolustusmuodostelmaansa optimaalisesti, vaan siihen, että ”NHL leirin” ihmisillä tuppaa oleen vaikea käsittää pinta-alojen suhde-eroja. Puolustusalue on EU kaukalossa 15m syvä ja 30 leveä, kun se NHL:ssä on 17m syvä ja 26m leveä. Piirräppä ne ruutupaperille, niin hahmottuu miksi puolustusmuodostelmassa aluepuolustus on tehokkain tapa NHL:ssä (siis sen osuus) ja miksi se ei välttämättä toimi EU kaukalossa yhtä hyvin.

 

[Wäinö#16]

Hyvä pointti, muttei kumoa sitä tosiasiaa(?), että mies miestä vastaan -pelaamisella on erittäin vaikea - ellei mahdoton - saavuttaa etua, jos vastustajan pelaajat ovat huomattavasti isompia, vahvempia ja taitavampia kuin omat. Tämä kaukalon mittasuhteista riippumatta.

Minun taas on vaikea ymmärtää sitä etua mikä miespainoitteisella puolustuksella on saatavissa ylipäänsä missä tahansa kaukalossa, jossa ollaan luistimet jalassa. Alueella-miestä-puolustus on todella selkeä ja helppo järjestelmä omaksua ja siinä harvoin joudutaan tilanteeseen, jossa oma viisikko on aivan levällään omalla alueella ja kiekonriiston jälkeen jouduttaisiin roiskaisemaan vain purkukiekko.

 

[TosiFani]

Minun taas on vaikea ymmärtää sitä etua mikä miespainoitteisella puolustuksella on saatavissa ylipäänsä missä tahansa kaukalossa, jossa ollaan luistimet jalassa...

Pyrkiikö Suomi todella puolustamaan kuten Sihvonen väittää vai onko kyseessä pelitavan heikko toteutus? UL:n analyysivideossa tasavoimaiset maalitilanteet menivät muistaakseni yhden erolla, joten ei Suomen puolustus voinut täysin hukassa olla. Ja esimerkkinä käytetty 2 - 0 maalissa Koivu hukkasi miehensä huolimattomuuttaan/ väsymystään, sillä ei ollut merkitystä oliko kysymyksessä alue- tai miespuolustus.

USA sai aikaan hyviä pyörityksiä Suomen päässä ja sai kiekon usein takaisin, koska kiekon saanut pelaaja ei tehnyt selkeitä ratkaisuja. Mielestäni kysymys oli enemmänkin tilanteen tunnistamisesta kuin pelitavasta. Useasti peli pyörähti takaisin kun Suomen pelaa yritti neppisyöttöä viivanpäällä vaikka purku olisi ollut oikea ratkaisu.

 

[choose_life]

USA sai aikaan hyviä pyörityksiä Suomen päässä ja sai kiekon usein takaisin, koska kiekon saanut pelaaja ei tehnyt selkeitä ratkaisuja. Mielestäni kysymys oli enemmänkin tilanteen tunnistamisesta kuin pelitavasta. Useasti peli pyörähti takaisin, kun Suomen pelaaja yritti neppisyöttöä viivanpäällä, vaikka purku olisi ollut oikea ratkaisu.

Ja tällaista tapahtuu kerta toisensa jälkeen a)jos ja kun pelitapa on iskostettu ohjeistuksilla ja treeneissä liian isoksi itseisarvoksi b)valmennus ei halua, osaa tai ehdi säätää sitä riittävästi kesken turnauksen (vaikka mm. vastustajien leijonascouttauksesta johtuneet ongelmat ovat näkyneet pitkin kautta) c)pelaajien taitotaso ja sitä mukaa kyky tunnistaa ongelmatilanteet & reagoida niihin on yksilötasolla jo lähdössä reilusti vastustajaa perässä d)tämä tieto perässäolosta tömähtää puseroon kerta toisensa jälkeen helvetillisellä vauhdilla satakiloisen jenkin ja kiekonmenestyksen/takaiskun muodossa e)joukkueeseen on alun perinkin valittu pelaajia, joiden kyvyt pärjätä näissä tilanteissa ja näitä vastustajia vastaan eivät ole optimaalisinta luokkaa.

Valintoja, valintoja, joka päivä valintoja:). Mutta ei revitä pelihousuja, vaan katsotaan, mitä torstaiksi on saatu aikaan.

Kazakstan-matsin perusteella (mahdollinen) kivireki jää kyllä niin henkisesti kuin pelillisesti aika täysin Koivun ja Filppulan kiskottavaksi. Plus tietty Vehasen - mutta maalivahti ei tunnetusti voi tehdä peliä kenttäpelaajien puolesta, "vain" hoitaa oman osuutensa.

 

[Nwoke]

USA sai aikaan hyviä pyörityksiä Suomen päässä ja sai kiekon usein takaisin, koska kiekon saanut pelaaja ei tehnyt selkeitä ratkaisuja. Mielestäni kysymys oli enemmänkin tilanteen tunnistamisesta kuin pelitavasta. Useasti peli pyörähti takaisin kun Suomen pelaa yritti neppisyöttöä viivanpäällä vaikka purku olisi ollut oikea ratkaisu.

Kiekkokontrolli kun on noussut aika isoksi osaksi suomalaista jääkiekkokeskustelua, niin olen viime aikoina miettinyt - Onko oman alueen kiekkokontrollia mahdollista toteuttaa tilanteessa jossa vastustaja karvaa aktiivisesti, viisikkona ja tuoreilla jaloilla?

Jalkapallossa prässin voi purkaa helpommin yksilötaidolla, mutta kiekossa kun kontakti on sallittua, niin aika ja tila on liian vähissä "oikein" karvaavaa vastustajaa vastaan. Pidänkin kiekon pakkomielteistä kontrollointia aivan turhana sen hyötyyn nähden.

En suinkaan tarkoita, etteikö kiekkoa voisi ollenkaan kontrolloida omalla alueella, mutta valmennuksen täytyisi tunnistaa pelin eri tilanteet, jolloin paine/prässi on vain yksinkertaisesti liian kova. Harva joukkue karvaa koko ottelua yhtä aktiivisesti, jolloin myös oman alueen kontrollipelaamiselle löytyy omat hetkensä. Tilanteiden tunnistamista vaaditaan erityisesti pelaajilta jotka kaukalossa sohivat, mutta myös valmennuksen on oltava hereillä ja reagoitava vastustajan tekemiseen.


Mielenkiinnolla odotan, miten Suomi reagoi puolivälierässä USAn todennäköiseen karvauspeliin. On päivänselvää, että kun USA karvaa yhtä ylhäältä kuin viime pelissä, on Suomen päästävä nopeammin omalta alueelta pois, usein myös roiskien.

Mikäli omalle alueella jäädään taas nyhjäämään kiekon kanssa, niin USAn nopeat hyökkääjät pääsevät suorasta luistelusta Leijoniin kiinni ja luistelumatkat pysyvät lyhyinä ja ukot virkeinä. Jos Leijonat löisivät kiekon nöyrästi pois omalta alueelta, joutuisi Jenkkien kolmen hyökkääjän aalto kääntymään takaisin kohti omaa maalia ja viisikon tiiveys rakoilisi, myös rasitus lisääntyisi joka varmasti olisi pois amerikkalaisten karvauspelistä ottelun edetessä.

 

[J.Grönvall]

En suinkaan tarkoita, etteikö kiekkoa voisi ollenkaan kontrolloida omalla alueella, mutta valmennuksen täytyisi tunnistaa pelin eri tilanteet, jolloin paine/prässi on vain yksinkertaisesti liian kova. Harva joukkue karvaa koko ottelua yhtä aktiivisesti, jolloin myös oman alueen kontrollipelaamiselle löytyy omat hetkensä. Tilanteiden tunnistamista vaaditaan erityisesti pelaajilta jotka kaukalossa sohivat, mutta myös valmennuksen on oltava hereillä ja reagoitava vastustajan tekemiseen.

Mielenkiinnolla odotan, miten Suomi reagoi puolivälierässä USAn todennäköiseen karvauspeliin. On päivänselvää, että kun USA karvaa yhtä ylhäältä kuin viime pelissä, on Suomen päästävä nopeammin omalta alueelta pois, usein myös roiskien.

Mikäli omalle alueella jäädään taas nyhjäämään kiekon kanssa, niin USAn nopeat hyökkääjät pääsevät suorasta luistelusta Leijoniin kiinni ja luistelumatkat pysyvät lyhyinä ja ukot virkeinä. Jos Leijonat löisivät kiekon nöyrästi pois omalta alueelta, joutuisi Jenkkien kolmen hyökkääjän aalto kääntymään takaisin kohti omaa maalia ja viisikon tiiveys rakoilisi, myös rasitus lisääntyisi joka varmasti olisi pois amerikkalaisten karvauspelistä ottelun edetessä.

Kuten TosiFani lainauksessasi kirjoittaa on kyse nimenomaan PELAAJIEN kyvystä tunnistaa oikea pelitilanne ja sen jatkona sitten tehdä pelitavan mukainen ratkaisu. Toki kontrollilähtöä voi yrittää myös väärässä paikassa, ei todellakaan ole tarkoitus, että kaiken aikaa seistäisiin oman maalin takana.

USA-ottelussa valmentajien piikkiin voi helposti laittaa sen, ettei jenkkien prässikyhäelmää saati rikottua, vaikka vastustaja oli seisovin jaloin! Se voi kieliä joko puutteellisesta pelikirjasta, pelikirjan puutteellisesta valmentamisesta tai pelaajien väärästä pelinluvusta. Tavallaan aina kun kentällä pitää jäädä miettimään mitä seuraavaksi tapahtuu, niin jotain on pielessä koko viisikon pelaamisessa tai pelitavan opettamisessa/sisäistämisessä.

On tilanteita joissa nopea lähtö on paras ja välillä täytyy todellakin vain purkaa jos tilanne sitä vaatii. Toisaalta itse näen, että Leijonilla on selkeitä laadullisia ongelmia kontrollilähtöjen kanssa alkaen ihan syötöistä maalin takana. Ihmeellisiä laidan kautta jättöjä sun muita ihan typeriä kikkailuja, jotka eivät varmasti johda mihinkään. Siksi pelaamisen laatu on ehkä tärkein yksittäinen tekijä ohi pelikirjan ja sen taktisen ulottuvuuden.

Tuollaista USAn seisovaa karvausta vastaan pitäisi olla pokkaa ottaa itsekin se tempo kertakaikkiaan pois ja syötellä se rikki. Tuollaisessa tilanteessa tila löytyy keskeltä oman maalin edestä ja siitä on ainakin teoriassa jopa hyvin helppo purkaa tuo ryhmitys kahdella syötöllä. Tuossa on taas yksi asia jota voi matkia jopa salibandysta, jossa tuollaisia tilanteita nähdään useasti. Sentterin kierto on aivan keskeinen asia.

Siitä olen samaa mieltä, että Suomen on tarvittaessa vain vetäydyttävä nöyrään puolustuspeliin, etenkin jos alkaa näyttää siltä ettei omalla kiekonhallinnalla saada laadukkaita hyökkäyksiä ja vastustaja alkaa saada riistoja hyökkäyspäässä. Se on juuri sitä pelinaikaista reagointia jossa varsinkin kanadalaiset joukkueet ovat melkoisen hyviä. Mutta toisaalta he tuntevat sen oman pelikirjansa aivan läpi, koska käytännössä aina pelaavat "omaa" peliään.

 

[Sambody]

Mitä tulee tuohon USAn seisovaan ohjauspeli kyhäelmään niin Kazakit menivät tekemään melkoisen palveluksen Leijonille ryhmittyessään lähes identtiseen ohjauspeli ryhmitykseen. En jaksanut sitä peliä kuin ensimmäisen erän katsoa kunnolla ja loput sivusilmällä, mutta ainakin ensimmäisessä erässä Suomi pääsi harjoittelemaan tuon purkua ja se onnistuikin pääsääntöisesti hienosti.

 

[TosiFani]

...Toisaalta itse näen, että Leijonilla on selkeitä laadullisia ongelmia kontrollilähtöjen kanssa alkaen ihan syötöistä maalin takana. Ihmeellisiä laidan kautta jättöjä sun muita ihan typeriä kikkailuja, jotka eivät varmasti johda mihinkään...

Leijonien syöttöjen laatu on ollut käsittämättömän heikko läpi turnauksen. On tullut mieleen, että hitaiden lähtöjen seurauksena on tullut erikoisten neppisyöttöjen kulttuuri, kiekkokontrollista on tullut höntsäkiekkoa.

 

[choose_life]

Leijonien syöttöjen laatu on ollut käsittämättömän heikko läpi turnauksen. On tullut mieleen, että hitaiden lähtöjen seurauksena on tullut erikoisten neppisyöttöjen kulttuuri, kiekkokontrollista on tullut höntsäkiekkoa.

... jolloin tullaan taas siihen pelin ja lajin tosiasioiden unohtamiseen/kieltämiseen, teorian nostamiseen itsetarkoitukseksi, haluttomuuteen tai kyvyttömyyteen reagoida ja niin edelleen.
Toki kyse on myös pelaajien vääristä valinnoista ja rajallisista taidoista - mutta nämä jätkät sinne on valittu tasan tarkkaan tietäen, mitä osaavat ja mitä eivät (myös suhteessa vastustajaan, eikö niin?). Reality checkiä huomiseksi odotellessa.