Kommentteja eilisen ottelun perusteella tapahtuneista kehitysaskeleista? Itse näin vain ottelun kolmannen erän ja sen perusteella Suomi oli tehnyt läksynsä USA:n seisoskelua vastaan ja nyt taas jenkit jäivät sormi suussa ihmettelemään, kun Leijonat tulivat heittämällä karvauksen alta pois.
Nyt oli myös pitkiä hyökkäyksiä ja pelattiin suoraviivaisesti kohti maalia ja tuloksena kolme maalia näistä hyökkäyksistä. Yksi suorasta hyökkäyksestä, toinen pitkästä kulmapelistä ja kolmas suoran hyökkäyksen reboundista.
USA:n toisessa maalissa nähtiin taas se laatutekijöiden vaikutus, kun Kukkonen antoi ensin huonon syötön, kiekko pomppasi tuomarin luistimeen ja sen perään oliko taas Kukkonen, joka koitti sitten tempaista jostain syystä kiekon ränniin. Myös Joonas Järvisen kanssa saa edelleen olla tarkkana, hänenkään syöttämisensä ei ole hyvää ja aiheuttaa välillä turhaa kiirettä kanssapelaajille.
Positiivista kuitenkin, että virheistä on opittu ja sekin on hyvä merkki, että johtavat pelaajat Koivu, Filppula ja Jokinen värkkäsivät kriittisen 2-2-maalin. Nämä ovat juuri niitä maaleja ja niitä hetkiä jolloin aina itse peräänkuulutan parhaiden pelaajien vastuuta, se on johtajuutta ja voittajan merkki.
Seuraava ottelu on valtava haaste jälleen, materiaaliltaan kisojen kovin hyökkäyskalusto saapuu Leijonien vähän kiikkerän puolustuksen eteen. Ossi Väänänen on aivan kuningasjätkä ja Suomen kevyesti paras pakki mutta miten muut pärjäävät Malkinin, Ovetshkinin, Datsjukin ja Seminin kyydissä jää nähtäväksi. Nyt jos koskaan pitää onnistua omassa kiekollisessa pelissä aivan täydellisesti ja pitää uskaltaa pelata rohkeasti, tärkeintä on pakottaa Venäjä alivoimaisiin hyökkäyksiin ja pitää oman pään kulmapelit mahdollisimman lyhyinä. Keskialue erittäin tiiviiksi ja koittaa saada tähdet kuljettelemaan kiekkoa yksin, silloin Leijonat pärjää helposti isojenkin starojen kanssa.
Suomi on taidollisesti jäljessä Venäjää joten lääkkenä vain todella suoraviivainen hyökkäyspeli jolla aiheutetaan jatkuva paineentunne Venäjän pelaajille maalin edessä sekä päädyssä. Ei roiskimalla joka paikasta mutta tuottamalla laadukkaita laukauksia ja siten, että jokainen suora hyökkäys päätetään hyvään laukaukseen. Mahdolliset jatkokulmapelit sitten pyritään pitämään pitkinä ja päädyn kautta luomaan tilanteita maalin eteen. Ennen kaikkea on varottava huonoja syöttöjä ja laukauksia hyökkäysalueen keskelle joista Venäjä pääsisi nopeasti kääntämään vastaiskuja ja luistelemaan isolla jäällä meidän pakkejamme vastaan.
Omalla alueella toivoisin täälläkin mainittua yhdistettyä mies- ja aluepuolustusta siten, että ykkönen prässää todella voimakkaasti muiden pyrkiessä enemmän säilyttämään "muotoa" omalla alueella. Pointtina on pakottaa Venäjä laukomaan parhaimmillaan viivasta ja tällöinkin Leijonilla olisi kroppia välissä aina. Keskusta on pidettävä vesitiiviinä ja ykkösjuttu on, ettei kuljettamalla päästetä viisikon keskelle ketään. Ykkönen pelaa tällöin puhtaasti miestä muiden pelatessa ns. kiekkoa. Ja Petri Vehaselta tietenkin tarvitaan päällä seisonnan Suomen ennätys mutta olen varma, että Vehaseen Leijonat ei kaadu. Siinä on kova luu.