Pelitapakeskustelu

[marakatti]

En edes yritä esittää asiantuntijaa, mutta...

Erinomaisesti kiteytetty!

Ja kaikille keskusteluun osallistuville tähän liittyen kotitehtävä. Confederations cupin loppuottelussa (jalkapallossa) Brasilia voitti Espanjan selvästi. Molemmat joukkueet ovat tietyssä mielessä saman koulukunnan edustajia mutta niin, että toinen on selkeästi pelikirjajoukkue ja toinen vähemmän organisoitu flow-joukkue. Kumpi tyyli mielestänne kantaa pitkässä juoksussa pidemmälle?

Brasiliahan pelasi pelin virtauksen kannalta usein "väärin" mutta kiitos loistavan yksilötaitonsa se oli juuri se ratkaiseva tekijä ja vastaavasti Espanja kaatui osaltaan liialliseen kaavamaisuuteen ja pelkkään pelin virtauksen ylläpitämiseen.

Jos nämä pelaavat sata kertaa vastakkain niin miten näette voittojen jakautuvan?

Oma vastaukseni tuohon olisi klassinen ensimmäisen maalin tehnyt voitti. En näe tuota pelikirja-asiana (pelikirja suhteutteutettuna peljaamateriaaliin kummallakin suurinpiirteein tasan [vrt. Bykovin valmentama Venajän maailmanmestaruus jääkiekossa]) vaan muut asiat ratkaisivat. Typerärä sinänsa sanoa, mutta Braiallilla oli nuori ja nälkäinen joukkue ja Espanjalla vanha ja janoinen, jos ymmärrät vertauksen. Eli avausmaali sytytti Brasilian hurmoksen vielä suurempaan liekkiin ja Espanjan liian voittamiseen rutinoitunut joukkue ei saannut sitä viimeistä prosenttia puristettua itsestään.

Tuo siis vastauksenä tuohon kyseiseen otteluun. Muuten en ote kantaa sinun erinomaiseen kysymykseen, koska tuo oli oikeastaan ensimmäinen ottelut mitään jalkapalloa jota katsoin sitten EM-finaalin pari vuotta sitten. Siis jonka Espanja voitti kun del B heitti staatseen asemasotaan jähmettyneesen peliin F Torresin, josta seurasi se että Espanja sai kerran murrettua kunnolla vastustajan (en rehellisesti sanottana muista mikä maa oli vastassa khhröh) puolustuksen ja siitä seurasi pelin ainoa maali. (En siis väitä että Torres olisi ollut ratkaisevan hyvä, vaan että hänen tulonsa kentälle sai vastustajan pelin pieneksi hetkeksi pois tasapainosta.)

Tai no, vähän PSihvosta mukaillen, Espanjan pelikirjalla tuon ottelun peliesityksen tasolla pelaava Brasilia veisi 99-1 (aina ja kaikille se tilastotappio tulee). En vaan jaksa uskoa että brassit joka ottelua tuossa hurmoksessa jaksaa pelata, joten eiköhän näissä nykyisissä asetelmissa Espanja veisi n. 60-40.

Huh, tulipa taas sekavaa tekstiä. Toivottavasti joku tuosta jotain ymmärtää...

 

[LaTe_Show]

Aivan, OTTELUN lopputulos.

Juuri näin, millään muuallahan ei ole merkitystä.

Näetkö, että nämä asiat ratkaisivat Leijonien kohtalon koko turnauksen mitassa?

"Koko turnauksen mitassa"? No ratkaisivat sen, että Suomi ei voittanut mestaruutta/kultamitalia, kukin voi sitten itse miettiä minkä painoarvon haluaa laittaa finaaliottelun voitto versus finaaliottelun tappio asetelmalle. Jos nuorisuomimaisesti hopea ei ole häpeä niin mikäs siinä sitten.

 

[Osmo Rapeli]

"Koko turnauksen mitassa"? No ratkaisivat sen, että Suomi ei voittanut mestaruutta/kultamitalia, kukin voi sitten itse miettiä minkä painoarvon haluaa laittaa finaaliottelun voitto versus finaaliottelun tappio asetelmalle. Jos nuorisuomimaisesti hopea ei ole häpeä niin mikäs siinä sitten.

Saku Koivun katkennut maila ei suonut Saku Koivu katkenneelle mailalle tilaisuutta katketa siinä mestaruuden lopulta ratkaisseessa ottelussa, jossa Saku Koivun maila katkesi.

Jääkiekon pelisysteemi on sellainen, että yksittäinen ottelu ratkaisee mestaruuden ja tästä syystä nuo yksittäiset tilanteet nousevat ratkaiseviksi.

Vai olisiko pelisysteemi sittenkin semmoinen, että on pelattava vähintään kelvollista kiekkoa päästäkseen niihin ratkaisupeleihin.

 

[LaTe_Show]

Vai olisiko pelisysteemi sittenkin semmoinen, että on pelattava vähintään kelvollista kiekkoa päästäkseen niihin ratkaisupeleihin.

Nimenomaan. Vähintään kelvollista kiekkoa... lopputuloksen kannalta.

 

[TosiFani]

...Vai olisiko pelisysteemi sittenkin semmoinen, että on pelattava vähintään kelvollista kiekkoa päästäkseen niihin ratkaisupeleihin.

Totta kai, ei kai tätä kukaan kyseenalaistanut? Keskustelu lähti liikkeelle P. Sihvosen väitteestä, että fysiikan suhteen ei tule eroja SM-liigassa.

Hyvä pelitapa on välttämättömyys mestaruuteen, mutta joskus yksittäiset tapahtumat tiukoissa väännöissä ovat ratkaisevia. Tänä keväänä Metsola kadotti kiekon yleisömereen, joskus katkesi Koivun maila.

 

[Osmo Rapeli]

Nimenomaan. Vähintään kelvollista kiekkoa... lopputuloksen kannalta.

Ja mitä epäkelvompi joukkue materiaaliltaan, sen kelvollisempi on pelitavan oltava. Hienoa, että olemme tästäkin niin samaa mieltä.

 

[LaTe_Show]

Ja mitä epäkelvompi joukkue materiaaliltaan, sen kelvollisempi on pelitavan oltava. Hienoa, että olemme tästäkin niin samaa mieltä.

Tietääkseni en ole sanonut etteikö pelitavalla(kin) olisi merkitystä kokonaisuudessa nimeltä jääkiekko.

Hyvä materiaali ja pelitapa oli ne tekijät mitkä veivät Edmonton Oilersin pudotuspeleihin, sen sijaan huono tuuri/karma/kuun asento oli mikä sai Steve Smithin ampumaan kiekon Grant Fuhrin kautta omaan maaliin.

Joskus se "kiekko vaan pompiii".

 

[LaTe_Show]

Lupaan toki kirjoittaa myös joukkuehengestä Urheilulehdessä, kunhan joku kertoo, miten siitä kirjoitetaan. Miten siihen päästään käsiksi.

En tiedä miten tuo Urheilulehti toimisi (lehti)mediana tämän aiheen käsittelyssä, ja kuten itsekin totesit, jotta tätä aihetta voidaan "hyvin" ja kokovaltaisesti käsitellä, niin materiaalia pitäisi kerätä pitemmältä ajanjaksolta (esim kauden ajan). Tämän vuoksi näitä ottelukohtaisia HMV-tilastoja on helpompi tehdä...

Mutta jääkiekon osalta voin suositella luettavaksi (lukuisten elämänkertojen lisäksi) mm Peter Gzowskin The Game of Our Lives. Peterillä oli ainulaatuinen mahdollisuus seurata Oilersia yhden kauden ajan, ja tässä on myös hyvä huomioida sekin että Peter ei ole urheilujournalisti taustaltaan.

Tämän lisäksi koripallon puolelta lukuisia Phil Jacksonin kirjoja missä käsitellään johtamista ja joukkuehenkeä jne.

 

[J.Grönvall]

Juuri näin, millään muuallahan ei ole merkitystä.

Sillä on miten yleensä päästään koko finaaliin. Silloin on kyse koko joukosta yksittäisiä otteluita jotka muodostavat pidemmän jatkumon -> prosessin. Ei voida myöskään lähteä siitä oletuksesta, että ratkaisu tulee aina mailan katkeamisella (mikä on sekin virhepäätelmä).

"Koko turnauksen mitassa"? No ratkaisivat sen, että Suomi ei voittanut mestaruutta/kultamitalia, kukin voi sitten itse miettiä minkä painoarvon haluaa laittaa finaaliottelun voitto versus finaaliottelun tappio asetelmalle. Jos nuorisuomimaisesti hopea ei ole häpeä niin mikäs siinä sitten.

Suomi hävisi tuon takia yhden vaihdon, ei edes kokonaista erää tai ottelua. Muuten vastauksesi oli väärinymmärrys, tahallinen tai tahaton.

Kyllähän me voisimme tässä halkoa hiuksia vaikka maailman tappiin, pyydetään Fordél vielä mukaan, ja olemmekin keksineet ikiliikkujan. Naurettavaa väittää, että turnaus ratkeaisi yhteen pelitilanteeseen. Onnella on osansa yksittäisissä otteluissa mutta ei turnausmuodossa.

 

[LaTe_Show]

Sillä on miten yleensä päästään koko finaaliin. Silloin on kyse koko joukosta yksittäisiä otteluita jotka muodostavat pidemmän jatkumon -> prosessin. Ei voida myöskään lähteä siitä oletuksesta, että ratkaisu tulee aina mailan katkeamisella (mikä on sekin virhepäätelmä).

Näin en väittänyt. Tuolla kertaa vaan sillä mailan katkeamisella oli (liian!) suuri merkitys ottelun lopputuloksen kannalta. Joskus voitetaan 6-0 ja joskus hävitään 0-5, ja joskus pienen marginaalin ottelut ratkeavat yhteen virheeseen tai tuuriin riippumatta miten hyvin on pelannut.

Onnella on osansa yksittäisissä otteluissa mutta ei turnausmuodossa.

Onnella on merkitystä yksittäisissä otteluissa ja turnausmuodossa (käytännössä ja kärjistetysti esim MM-kisoissa Suomella on "vain kaksi tärkeätä peliä" mitkä on ehdottomasti voitettava.

Sen sijaan paras-seitsemästä sarjassa aina parempi joukkue voittaa riippumatta Steve Smithistä.

 

[J.Grönvall]

Näin en väittänyt. Tuolla kertaa vaan sillä mailan katkeamisella oli (liian!) suuri merkitys ottelun lopputuloksen kannalta. Joskus voitetaan 6-0 ja joskus hävitään 0-5, ja joskus pienen marginaalin ottelut ratkeavat yhteen virheeseen tai tuuriin riippumatta miten hyvin on pelannut.

No jaa, aina voi yhtä hyvin sanoa, että Suomi hyökkäsi liian huonosti tms. Samoin Kurrin kampituksen lisäksi voitaisiin syyllisiksi listata aivan hyvin myös Veikko Nieminen, Jamo Myllys tai Bill Ranford.

Onnella on merkitystä yksittäisissä otteluissa ja turnausmuodossa (käytännössä ja kärjistetysti esim MM-kisoissa Suomella on "vain kaksi tärkeätä peliä" mitkä on ehdottomasti voitettava.

Sen sijaan paras-seitsemästä sarjassa aina parempi joukkue voittaa riippumatta Steve Smithistä.

MM-kisat on tietysti luonteeltaan vähän erilainen, kiitos näiden Kuubien ja Kamerunien osallistumisen mutta sama pätee kuitenkin, eli noita kahta ottelua varten pitää olla jo sen prosessin myötä tietyssä pisteessä (taistellakseen voitosta siis).

Mutta joo, läpä-läpä-lässyn-lää, oli taas tämä minunkin panokseni joten luovutan viestikapulan :)

 

[Swearengen]

No jaa, aina voi yhtä hyvin sanoa, että Suomi hyökkäsi liian huonosti tms. Samoin Kurrin kampituksen lisäksi voitaisiin syyllisiksi listata aivan hyvin myös Veikko Nieminen, Jamo Myllys tai Bill Ranford.

Suuri syyllinen Suomen Milanon rankkaritappiossa oli päävalmentaja Curt Lindström, kun laittoi jo kertaalleen epäonnistuneen Niemisen ampumaan ratkaisevaa vetoa, eikä esim. viileästi rannarilla upottanutta Kurria tai Mäkelää.

Toinen pääsyyllinen löytyy kun vilkaisee Kanadan rosteria '94-finaalissa.

 

[Osmo Rapeli]

Onnella on merkitystä yksittäisissä otteluissa ja turnausmuodossa (käytännössä ja kärjistetysti esim MM-kisoissa Suomella on "vain kaksi tärkeätä peliä" mitkä on ehdottomasti voitettava.

Sen sijaan paras-seitsemästä sarjassa aina parempi joukkue voittaa riippumatta Steve Smithistä.

Totta, paras seitsemästä ratkaisee jo huomattavasti "kattavammin".

Toisaalta...MM-kisojen "kahden matsin suhteen" sama pelitavan lainalaisuus pätee kyllä. Ts. jos keskinkertainen joukkue onnistuu fiksulla pelitavalla alkulohkossa, se voittaa lohkossa myös isompiaan ja saa todennäköisesti helpomman ohjelman jatkopeleihin --> niihin kahteen peliin. Jos taas pelitapa hioutuu vasta noihin kahteen peliin, sillä on saumat kaataa myös isompiaan (heikommin menneen alkulohkon jälkeen seuranneen kovemman puolivälierävastuksen). Vuosittain runsaasti vaihtuvat rosterit ja siten lyhyt otanta nyt ei mahdollista lopputulosten suhteen kovin kattavaa tilastollista tukea, mutta pelinhallintaa ja vastaavia tilastoja ne kyllä komistavat.

Otanta on joka tapauksessa pieni, mutta keskinkertainenkin joukkue voi parantaa todennäköisyyttään pärjätä jo tuossa otannassa.

Suuri syyllinen Suomen Milanon rankkaritappiossa oli päävalmentaja Curt Lindström, kun laittoi jo kertaalleen epäonnistuneen Niemisen ampumaan ratkaisevaa vetoa, eikä esim. viileästi rannarilla upottanutta Kurria tai Mäkelää.

Toinen pääsyyllinen löytyy kun vilkaisee Kanadan rosteria '94-finaalissa.

Minun muistaakseni tuossa PTV:n televisioimassa pelissä pelattiin myös varsinainen peliaika ja rankkarit. Voi olla, että muistini pettää. Oliko 90-luvulla varsinainen peliaika?

 

[P.Sihvonen]

Pelitapa, pojat ja tytöt, pelitapa. Se on tämän ketjun aihe. Miten pelataan.

Olen Turussa tupareissa, joiden puhetta johtaa entinen ministeri. Vaan sivusilmällä vilkuilen, pysytäänkö täällä asiassa.

Mielestäni pelitapa on kaikki kaikessa.

Johtava

 

[Tarinankertoja]

Pelitapa, pojat ja tytöt, pelitapa. Se on tämän ketjun aihe. Miten pelataan.

Kyllä, mutta miten pelataan määrittyy muutakin kautta kuin harjoitellusta pelitavasta. Urheilu on kuitenkin myös ihmisen, ja joukkueurheilu ihmisten, fysiikkaa.

Ääriesimerkkinä ABClla oli pahoja lihapullia, joukkueen mahat on sekasin eli fyysinen suoritusttaso heikko. Peli pitäisi kuitenkin voittaa, mutta pelitapa vaatisi paljon päätykiekoista taistelua.

Omasta mielestäni "dufa" olisi idiootti peluuttaessaan silti pelikirjansa mukaista kiekkoa "rautakorpea" vastaan. Toki onko matsi merkityksetön runkkarihöntsä vai tippuuko tappiolla, mutta kyllähän fyysinen vierystila on oltava kokoajan pelitavallisten ratkaisujen perustana, esim back to back matseissa.

Jep, miten pelataan ratkaisee edelleen, mutta väitän että varoimaton yhden idean kiekko on väistymässä (no jo meidän pelin myötä, mutta tarkotan isompia taktisia vaihtoehtoja valmentajilta pelin sisällä koriksen tapan).

Ja kyllähän tätä jo näkyykin. Ja oikeastaan kanadalainen "kuumat pelaajat" kentälle on tätä pelikohtaisen vireystilan huomioimista. Jotain, missä esom JJ:llä olisi opettelemista. Reagointeihin pitäisi pystyä erän sisällä, viime mömöm oli tässäsuhteessa JJn paras.

 

[perunii]

kootut faktat

1. Pelitapa on kaikki kaikessa
2. Meidän peli on paras pelitapa
3. Fysiikka on kaikissa joukkueissa vakio, kaikki pelaajat ovat yhtä voimakkaita ja hyvä kuntoisia lukuunottamatta paria poikkeusta
4. Pelaajamateriaali on myös vakio, muut sarjat vievät parhaat pelaajamme. Ei ole enää Raanta torjumassa jokavetoa eikä Azevedo tekemässä mitätahtoo.
5. Valmentajien johtamistyyleistä on mahdoton löytää eroja, ja vaikka löytäsikin niin ei ole väliä onko penkin takana Raipe vai Raato kunhan pelikirjasta löytyy optimaalinen määrä viivelähtöjä
6. Joukkuehenkeä ei ole olemassakaan, koska sitä ei voi tilastoida.
7. Tuurilla ei ola mitään vaikutusta ottelun lopputulokseen, vain yksittäiseen pelitapahtumaan

Enää pitäisi Siffan laskea kymmenen vuoden tilastoinnistaan mikä on se optimaalinen viivelähtöjen määrä niin saadaan päätös tälle väittelylle.

 

[siffa]

Tekikö kukaan tilastoja NHL:n ensimmäisestä finaalipelistä? Näytti silmämääräisesti, että Chicagon takaa-ajo olisi kolmannessa erässä perustunut rakenteellisesti pitkälti H+V+P -pelaamiselle.

Johtava

Tämä kevään pelitavallisesti tärkeä NHL:n finaalisarja jäi täällä käsittelemättä kokonaan. Odottelin, että jotkut hyviä ja massiivisia tilastointiesityksiä tänne kirjoittaneet nimimerkit, kuten perunii, olisivat vihdoinkin tehneet jotakin, eivätkä vain odota minulta tilastoja tänne. Tulee väkisin tunne, että pelintuntemus on monella sillä tasolla, että maailman nopeimmasta pelistä ei pysty yksityiskohtia havainnoimaan. Kertaan sen, että itselleni on avautunut jääkiekko pelinä aivan uudella tavalla, kun aloin tilastoida peleistä aina määrättyjä asioita.

Tuossa NHL:n 1. finaalisarjaottelussa kävi juuri noin, kun P.Sihvonen oli sen havainnoinut. Chicago oli 2. erän jälkeen tappiolla 1-2. Boston meni 3. erässä 1-3 johtoon. Chicago alkoi rytmittää hyökkäyksiään HVP-lähdöillä ja lukemat 3. erässä olivat 3+5+6=14. Boston jatkoi nopeaa avauspeliään ja HVP-lukemat olivat 0+0+1. Chicago sai hyökkäyspään karvauspelin toimimaan koko viisikon toimin ja Bostonin betonipuolustus joutui vaikeuksiin. Chicago tasoitti pelin 3. erässä 3-3 Bellandin ja Oduyan maaleilla. Ottelu eteni aina 3. jatkoerään ja ajassa 112,08 Shaw ratkaisi Chicagolle voiton.

Bostonin pelikirjaan kuului kova taklauspeli finaalisarjassa. Yksi selitys sille, että Chicagon voimaluistelijat, Patrick Kane parhaimpana esimerkkinä, nousivat finaalisarjan ratkaisijoiksi, voisi olla, että Bostonin taklauspeli hyydytti sen omia pelaajia loppusarjaa kohti ja voimat ehtyivät betonipuolustuksen ylläpitämiseen. Joukkueiden fyysiset valmiudet olivat tasan, mutta pelitapojen erilaisuus johti Bostonin pelaajien suurempaan väsymiseen. Toinen pelitavallinen ja fysiikkaan vaikuttava eroavuus oli siinä, että Boston pelasi finaalisarjassa selvästi enemmän päätykiekkoja ja kovalla luistelulla perään. Chicago pelasi enemmän suorilla hyökkäyksillä maalia kohti kuin Boston, vaikka yllättävän paljon Chicago pelasi myös päädyn kautta.

 

[Street Clinton]

Tämä kevään pelitavallisesti tärkeä NHL:n finaalisarja jäi täällä käsittelemättä kokonaan. Odottelin, että jotkut hyviä ja massiivisia tilastointiesityksiä tänne kirjoittaneet nimimerkit, kuten perunii, olisivat vihdoinkin tehneet jotakin, eivätkä vain odota minulta tilastoja tänne. Tulee väkisin tunne, että pelintuntemus on monella sillä tasolla, että maailman nopeimmasta pelistä ei pysty yksityiskohtia havainnoimaan.

Chicago pelasi enemmän suorilla hyökkäyksillä maalia kohti kuin Boston, vaikka yllättävän paljon Chicago pelasi myös päädyn kautta.

Olen käymässä Afganistanissa ja kirjoitan tässä tankin päällä kovassa luotisateessa. Talebanit on tosissaan sotaisaa porukkaa. Huomenna tapaan kuitenkin Afganistanin Presidentin ja pääsen esittelemään ehdotukseni maan olojen rauhoittamiseksi. Naton johto on myös paikalla. Näiden asioiden takia joudun kirjoittamaan lyhyesti.

Tiedät varmasti syyn miksi kukaan muu ei ole kirjoittanut tilastoja NHL:n finaaleista. Syy on se, että tuommoisten tilastojen tekeminen ei kiinnosta ketään, paria nimimerkiä lukuunottamatta.

Miten voit sanoa, että Chicago pelasi yllätän paljon päädyn kautta? Hehän pelasivat sitä juuri niin paljon kun valmentaja oli ohjeistanut.

 

[P.Sihvonen]

Nimimerkit jumalhämärässä pelitapojen suhteen

Olen käymässä Afganistanissa ja kirjoitan tässä tankin päällä kovassa luotisateessa. Talebanit on tosissaan sotaisaa porukkaa. Huomenna tapaan kuitenkin Afganistanin Presidentin ja pääsen esittelemään ehdotukseni maan olojen rauhoittamiseksi. Naton johto on myös paikalla. Näiden asioiden takia joudun kirjoittamaan lyhyesti.

Tiedät varmasti syyn miksi kukaan muu ei ole kirjoittanut tilastoja NHL:n finaaleista. Syy on se, että tuommoisten tilastojen tekeminen ei kiinnosta ketään, paria nimimerkiä lukuunottamatta.

Tämä on pelitapaketju. Täällä käyvät ansiokasta keskustelua jääkiekon pelitavoista monet nimimerkit. Vaan tuntuu, että sitten on lukuisa joukko nimimerkkejä, jotka roikkuvat ketjussa mukana, vaikka eivät ole kiinnostuneita pelitavoista ollenkaan. Vaatimattomaan maisterinjärkeeni ei pakottamatta mahdu, että miksi ihmiset, joita jokin aihe ei kiinnosta, viipyilevät ja tuhlaavat kallista aikaansa olemalla siellä, missä heidän ei pitäisi olla.

Toki olen alan ammattilaisena nähnyt sen, että jääkiekkoilu on Suomessa niin valtava ilmiö, että se imee puoleensa myös kaiken maailman suorapolvista viheltäjää. Sanotaan, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Jääkiekkoilu on asia, joka aiheuttaa parveiluja, ihmiset pääsevät ihmisten luokse, vaikka sitten keskustelupalstoilla. Jokin tällainen on se tekijä, että jaksetaan luoda itselle suurella vaivalla nimimerkki ja mennään mukaan höpöttelemään - vaikka itse aihe ei kiinnosta pätkääkään. Oman elämän hankkimisen sijaan maleksitaan sitten siellä joukon jatkona.

Toisaalta voidaan miettiä myös näin: Ateistillakin on tietynlainen jumalasuhde, kun hän kieltää jumalan. Uskontotieteilijät sanovat, että monet ateistit ovat eräänlaisessa jumalhämärän tilassa. Matka ateistista uskovaiseksi on näissä tapauksissa erittäin lyhyt. Voisiko olla niin, että jääkiekkoilun parissa pelikirjojen ja pelitapojen kieltäjät ja halveksijat ovat jumalhämärässä pelikirjojen ja pelitapojen suhteen?

Kehitys kehittyy. Kun käärin hihani keväällä 2004, erittäin monet nimimerkit Jatkoajassa olivat sillä kannalla, ettei jääkiekkoilussa ole mitään pelikirjoja. Samat tyypit olivat vieläkin varmempia, ettei jalkapallo ainakaan ole pelikirjapeli. Nyt, 2013, kaikki ovat sen verran lukeneet Urheilulehteänsä, ettei kovakalloisinkaan väitä, ettevätkö jääkiekko ja jalkapallo olisi pelikirjapelejä.

Johtava

 

[perunii]

Kehitys kehittyy. Kun käärin hihani keväällä 2004, erittäin monet nimimerkit Jatkoajassa olivat sillä kannalla, ettei jääkiekkoilussa ole mitään pelikirjoja. Samat tyypit olivat vieläkin varmempia, ettei jalkapallo ainakaan ole pelikirjapeli. Nyt, 2013, kaikki ovat sen verran lukeneet Urheilulehteänsä, ettei kovakalloisinkaan väitä, ettevätkö jääkiekko ja jalkapallo olisi pelikirjapelejä.

Johtava

Otappas urpo nyt pääsi hetkeksi pois sieltä siffan perseestä.

Eiköhän erilaisia taktiikoita jokaisessa urheilulajissa ole ollut olemassa tasan niin kauan kuin tätä lajia on alettu pelaamaan. Sinä se sitten esität viisasta keksimällä uusia nimiä vanhoille asioille.

Vai hyökättiinkö ennen rintamattomiahyökkäyksiä? Ja oliko ennen kentät kauheasti enemmän epätasapainossa? Hannu Virtako vasta keksi pelin virtauksen? Ennen laskettiin maalit, ja nykyään viivelähdöt.

Kehitys kehittyy näinhän se on nähtävä.

 

[Street Clinton]

Lopetin juuri puhelun Suomen Presidentin kanssa ja voin nyt jatkaa keskustelua täällä.

Nimimerkki P.Sihvonen elelee omissa maailmoissaan kuvitellessaan, että HVP-tilastointien tekeminen kiinnostaisi edes muutamaa Jatkoaikalaista. Vai miten muuten voit selittää sen, ettei niitä kukaan tehnyt vaikka sitä oikein anelit? Toivottavasti vastaat tähän kysymykseen.

Luetun ymmärtäminen ei taida kuulua sinun vahvuuksiisi. Kun kirjoitin pelkästään HVP-tilastoinnin tekemisen kiinnostavuudesta, laajensit sen kritiikiksi koko pelitapakeskustelua kohtaan. Jonkinlainen primitiivireaktio sinun puoleltasi?

 

[siffa]

Tiedät varmasti syyn miksi kukaan muu ei ole kirjoittanut tilastoja NHL:n finaaleista. Syy on se, että tuommoisten tilastojen tekeminen ei kiinnosta ketään, paria nimimerkiä lukuunottamatta.

Näinhän minä juuri kirjoitinkin. Tilastojen tekeminen ei kiinnosta. Kirjoitin myös, että hyvin monet nimimerkit, kuten esim. perunii, haluaisivat nähdä täällä hyvinkin laajoja tilastointeja peleistä. Ja perunii ei ole ainoa, jota kiinnostaisi toisten tekemät tilastot, mutta oma halu/kyky ei siihen riitä. Omalta osaltani tulen jatkamaan tilastointiani. Tuleva kausi on jääkiekon pelikirjamielessä yksi kiintoisimmista, kun NHL:n, KHL:n, SM-liigan ja Mestiksen lisäksi nähdään olympia- ja MM-kisajoukkueiden pelikirjojen sisältöä.

 

[Ribarista ylös!]

Tilastojen tekeminen on todella pitkäpiimäistä puuhaa ja epäilen vahvasti että niihin hommiin ei hirveästi vapaaehtoisia löydy. Mutta jos ja kun näitä tehdään niin mikä on se konkreettisin opetus, josta sille kokeneelle tai kokemattomalle valmentajapololle olisi että hän saisi edes jotain kättäpidempää? Itse olen tilastoinut satoja junnumatseja ja joka kerta valmentaja halusi matsin jälkeen ja/tai erien välillä vahvistuksen sille, että hän on nähnyt pelin samalla tavoin kuin tilastot sen jälkeenpäin kertovat. Erien loputtua pidettiin nopea palaveri ja jo näiden tilastojen perusteella hän pystyi koppiin mennessään kertomaan ja ohjamaan joukkueen peliä haluamaansa suuntaan. Siffahan on tämän HVP-analyysin keskeinen isä, herra ja hidalgo ja kysyisinkin, kuinka monelle valmentajalle lähetät tilastoimasi matsien statistiikat? Jos nimittäin teet tätä vain omaksi iloksesi ja muiden JA:n lukioiden viihdykkeeksi niin taitaa homma jäädä pahasti vaiheeseen. Kaikkia viestejä en ole lukenut mutta kukaan tällä palstalla ei ole vahvistanut että "me tehdään HVP:t ja niiden ansiosta meidän jengi voittaa".

Pelin tilastointi on aina historiaa eikä se vaadi muuta kuin että joku sanoo mitä kirjataan ylös. Tämän pystyy tekemään jokainen kotijään jäädyttäjä ja kyläkiekon 4. kentän laituri. Vaatimustaso on ihan toista kun itse valmentaa ja ohjaa pelaajia.

 

[Fordél]

Taas tää on tätä. Iänikuista vänkkäämistä pelikirjojen tai lähtöjen merkityksestä. Pari nimimerkkiä on samoja, mutta vastapuolella taitaa olla jo uusi sukupolvi vastassa? Edelliset vänkkääjät ovat siirtyneet jo eläkkeelle eivätkä jouda Kanariansaarilta ja golfin peluun lomasta enää kirjoittelemaan, mutta onneksi lasten lapset ovat löytäneet Jatkoajan keskustelupalstan.

 

[Osmo Rapeli]

Näinhän minä juuri kirjoitinkin. Tilastojen tekeminen ei kiinnosta.

Vielä se aika tulee. Reaalitilastojen eli esimerkiksi pelinhallintaan keskittyvän "fancystatsin" suosio on jo laajempi. Pohjois-Amerikassa se on vielä monille toimittajillekin hämärän peitossa (esimerkiksi ikiaikainen +/--tilaston tuijotus), mutta seuraajia riittää jo paljon ja tilastointia on hyvin kattavasti tehty jo pitkään. Lisäksi vaikutus tuloksiin on osoitettu määrätyllä luotettavuudella. Kaksi keskeistä sitä tukevaa juttua ovat siis kattava tilastointi ja johdannaisuus voittavaan jääkiekkoon.

Tämä on siis HVP-tilastoinnin heikkous, muttei sen vika. SM-liigassa pitäisi siis olla julkisena (liigan puolesta) kattava tilastointi kiekonhallinnasta (paljonko joukkue/pelaaja pitää kiekkoa ja millä alueella kenttää) sekä etenkin laukaisuhallinnasta (jossa lasketaan myös yritetyt laukaukset - ohi menneet sekä blokatut), jotta sen jälkeen HVP:ta voitaisiin tarkastella suhteessa laukaisuhallintaan - pitkällä aikavälillä.

NHL:n reaalitilastot osoittavat, että luotettavan suurella tarkkuudella laukaisutilastoja hallitseva joukkue voittaa enemmän otteluja. Ne ilmentävät myös sitä, kuinka paljon pelaaja saa aikaan, sillä perustilastoissa esimerkiksi hyvää puolustamista ei luotettavasti näe, missä päässä kenttää oltiin jne. HUOM. siis kaikkia laukauksia, ei vain niitä maalia kohti menneitä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun joukkue parantaa kyseistä tilastoa, se pitkässä juoksussa alkaa voittaa enemmän otteluja luotettavammin kuin vain laskettuja maalia kohti menneitä laukauksia tuijottamalla.

Tähän verraten voitaisiin siis myös saada laukaisutilastoja tietyn pelitavan taakse tai sitä vastaan. Ja sitä pelitapaa voitaisiin ilmentää yhdeltä osaltaan esimerkiksi HVP:lla. Eli esimerkiksi kuinka paljon Suomen laukaisuhallinta on parantunut kun joukkue on muokannut lähtöjään tiettyyn suuntaan, vai onko se huonontunut.