Pelitapakeskustelu

[Osmo Rapeli]

Viitaten vielä edelliseen keskusteluun tilastoista, jotka tukisivat myös pelitapakeskustelua, NHL:n PDO-lukemat huhtikuun lopulta.

http://nhlnumbers.com/2013/4/22/pdo-numbers-by-nhl-team-april-22

Kuudestatoista pudotuspeleihin selvinneestä joukkueesta vain neljällä oli runkosarjassa negatiivinen kiekonhallinta (Fenwick), eli joukkue piti kiekkoa alle 50 % otteluista. Kyseiset joukkueet olivat Toronto, Anaheim, Washington ja Minnesota. Hauskaa sinällään, että tänä vuonna nekin tippuivat vielä ensimmäisellä kierroksella. Yleensä yli 50 % joukkueet selviävät pudotuspeleihin etenkin 82 ottelun runkosarjan pituudella.

Toronton ja Anaheimin selviäminen tänä vuonna selittyy osittain sitten myös toisella artikkelissa olevalla tilastolla, PDO:lla, joka laskee joukkueen torjuntaprosentin ja laukausten onnistumisprosentilla. Ne olivat molemmilla yläkanttiin etenkin kiekonhallintaan nähden. Tämä ennustaa etenkin Torontolle vaikeuksia ensi kaudella, ellei kiekonhallinta parane. Tilastoista selkeimmin ennustettavaa on selkeästi keskiarvoa paremman laukaisujen onnistumisprosentin putoaminen.

Chicagon Fenwick oli NHL:n toiseksi paras, PDO neljänneksi paras. Paras Fenwick oli konferenssifinaalin vastustajaksi selvinneellä Kingsillä. Bostonin lukemat olivat Fenwickin suhteen erittäin hyvät, laukaisuprosentti oli Chicagoa vaisumpi.

 

[siffa]

Vielä se aika tulee.

Tarkoitin sitä, kun täällä on tehty mittavia tilastointiesityksiä monien nimimerkkien toimesta, mutta mitään ei ole tehty asian eteen. Tänne JA:n keskusteluun riittää minusta, kun pienin askelin tilastoitaisiin valmentajien pelikirjojen sisältöjä. Kattavamman tilastoinnin kehittely ja toteuttaminen on jo sitten aivan eri luokan juttu. Nythän esim. HVP-tilastoinnilla voidaan osoittaa mm. se, pelaavatko joukkueet nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa vai rytmitetäänkö hyökkäyksiä myös hitailla HVP-lähdöillä. Esim. KHL:ssä neljä parasta joukkuetta rytmittivät hyökkäyksiään HVP-lähdöillä jopa enemmän kuin missään muissa sarjoissa tai kansainvälisissä kisoissa olen nähnyt tehtävän.

 

[Osmo Rapeli]

Tarkoitin sitä, kun täällä on tehty mittavia tilastointiesityksiä monien nimimerkkien toimesta, mutta mitään ei ole tehty asian eteen. Tänne JA:n keskusteluun riittää minusta, kun pienin askelin tilastoitaisiin valmentajien pelikirjojen sisältöjä.

Kyllä, samaa mieltä. Jo tänne voitaisiin toteuttaa tilastoja, jotka ilmentäisivät esimerkiksi liigassa tapahtuvaa valmennusta pelitapojen osalta. Ja peilata sitä joukkueen menestykseen sarjassa kauden sekä kausien aikana.

Otin lähinnä kantaa siihen, että kattavampi tilastointi laukaisu- ja pelinhallinnan suhteen auttaisi osoittamaan myös kyseisten pelitapojen toimivuutta entistä luotettavammin - periaatteessa aika yksinkertaisella tavalla. Nyt ollaan sen suhteen kuitenkin vielä yhtä lailla satunnaisen maalipaikkojen laskeskelun varassa. Väitän, että nuo tilastot pehmentäisivät esimerkiksi sitä myyttiä, että Ässien kohdalla oli menestyksessä kyse vain "palasten loksahtamisesta kohdalleen", huikeasta maalivahtipelistä tai muusta sisuuntumishöpinästä.

 

[TosiFani]

Palaan vielä tuohon fysiikkakeskusteluun.

Ei kyllä ollut pelkästään instrumettien epäsopivuutta viime kauden mahalasku. Kyllä saa Kaitsu ottaa osan ihan omalle kontolleen, sillä älytön rääkki vei vemppaosastolle kauden aikana lähes koko porukan vuorotellen. Paljon kertoo että alkukauden onnistujat Pelicansista olivat ne herrat, jotka eivät Kaitsun rääkkiin kesällä osallistuneet. Heillä jalka liikkui, muilla nivuset tohjona. Joulutauolla lopetettiin rääkki ja heti alkoi jalka liikkua ja peli parantua, tosin liian myöhään.

Fysiikkavalmennus meni Kaitsun johdolla viimekaudella siis ihan vituralleen. Ei ole Kaitsun vahvimpia puolia ja jos ei homma muutu, niin aika moni kaveri on klesana myös tepsin ringistä kaudella 14-15, osa jo nyt syyskaudella.

Lainaus SM-liiga 2013-14 voimasuhde-ketjusta, kirjoittajana nimimerkki Kaani.

Voiko Kaanin kirjoituksessa olla perää? Voisiko SM-liigavalmentaja epäonnistua näin pahasti fysiikkavalmennuksessa?

 

[Cobol]

(...) Tilastojen tekeminen ei kiinnosta. (...)Omalta osaltani tulen jatkamaan tilastointiani. Tuleva kausi on jääkiekon pelikirjamielessä yksi kiintoisimmista, kun NHL:n, KHL:n, SM-liigan ja Mestiksen lisäksi nähdään olympia- ja MM-kisajoukkueiden pelikirjojen sisältöä.

Teen NHL:stä ja osin SM-liigasta aika tarkkoja omia tilastoja pyrkimyksenäni selvittää se, miten peli on muuttunut ja ennen kaikkea se, miten peli on muuttumassa. Pyrin hakemaan vastausta kysymyksiin miten 5vs5 maaleja parhaiten tehdään ja estetään nykykiekossa ja millainen hyökkäys- ja puolutuspelaaminen olisi parasta juuri tällä hetkellä. Tässä on useita tilastoitavia asioita ja niistä yli puolet liittyy 5vs5 pelissä keski- ja hyökkäysalueeseen. Osa datasta tulee julkisilta nettisivuilta, mutta osa pitää naputella itse ja se vie aikaa kun ottelusta tulisi nähdä vähintäänkin kattava tiivistelmä.

Samalla tässä on oppinut kantapään kautta kunnioittamaan siffan tekemää tilastointia. Siitä on paljon apua itsellenikin ja samalla se on auttanut avaamaan joukkueen pelitapoja laajemminkin. Voin sanoa että mitä enemmän tähän perehtyy sitä kiinnostavampaa se on ja sitä enemmän tilastoista saa myös itse irti. Ajan myötä näkee yhä selvemmin pelitapojen vaikutuksen otteluiden ja ottelusarjojen tuloksiin vaikka yksittäisiä voittoja saadaankin sattuman ansioista.

Jostain syystä Jatkoajassa palataan aina samaan inttämiseen siitä, onko pelitavalla merkitystä vai onko esimerkiksi spiritti tai kuten nyt, fysiikka tai sen puute se tekijä joka tekee joukkueesta voittajan ja toisesta häviäjän. Silloin unohdetaan se, että nämä tekijät eivät ole yhteismitallisia eikä niistä pitäisi puhua samaan aikaan. Riittävä fysiikka ja riittävä maalivahtipeli on edellytys sille, että joukkue voi ylipäätään voittaa SM-liigassa, NHL:ssä ja kansainvälisissä otteluissa. Kun nämä tekijät ovat kunnnossa, voittajat ja häviäjät jaetaan paremman materiaalin ja paremman pelitavan suhteessa. Tämän voi myös ilmaista niin, että hyvällä pelitavalla voidaan korvata paljon materiaalisia puutteita ja jos aiemmin mainitut fysiikka ja maalivahtipeli ovat kunnossa ja materiaali suhteellisen samaa tasoa vastustajan kanssa, pelitapa ratkaisee nykykiekossa todella paljon. Joskus se toki tekee sattuma (tolppa sisään, tolppa ulos) mutta pelitapa ratkaisee paljon useammin voittajan.

 

[TosiFani]

...Jostain syystä Jatkoajassa palataan aina samaan inttämiseen siitä, onko pelitavalla merkitystä vai onko esimerkiksi spiritti tai kuten nyt, fysiikka tai sen puute se tekijä joka tekee joukkueesta voittajan ja toisesta häviäjän...

Fysiikkakeskustelu lähti liikkeelle P. Sihvosen väittämästä, ettei SM-liigaseurojen välillä ole eroja fysiikassa. Kukaan ei käsittääkseni ole väittänyt, että fysiikka olisi se ratkaiseva tekijä voittamisessa.

 

[Cobol]

Fysiikkakeskustelu lähti liikkeelle P. Sihvosen väittämästä, ettei SM-liigaseurojen välillä ole eroja fysiikassa. Kukaan ei käsittääkseni ole väittänyt, että fysiikka olisi se ratkaiseva tekijä voittamisessa.

Jos puhutaan SM-liigan TOP-6 tai TOP-8 seuroista eli niistä jotka pääsevät joko suoraan playoffeihin tai saavat edes sääleissä kotiedun, fysiikassa ei ole enää merkittäviä eroja. Vuosittain SM-liigassa 0-2 joukkuetta hoitaa huonosti fysiikkansa. Usein siksi, että valmennus näissä joukkueissa vaihtuu kerran tai useamman kerran kesken kauden tai joukkueilla ei ole osaavaa valmennusta lainkaan ja harjoittelun jokainen osa-alue kärsii.

Siitä nyt ei vaan pääse mihinkään, että pelitavan kehitys ja sen merkitys jääkiekossa on ollut huimaa viime vuodet. Olen seurannut NHL-kiekkoa yli 20 vuotta, samoin SM-liigaa ja kansainvälistä jääkiekkoa. NHL kun on lähimpänä sydäntä niin pelitapamielessä ero on lähes käsittämätön kun verrataan playoffeja jostain 1980-1990-luvulta 2010-2013 vuosiin. Sama kehitys näkyy SM-liigassakin.

Tosiaan. Ehkä vielä 1990-luvulla riitti kun valmentaja sanoi pelkästään että menkää ja pelatkaa kuin miehet, ootte niin kovassa kunnossa että voisitte pelata 110 lasissa vielä heinäkuussakin. Tällöin pelattiin fysiikalla + yksilötaidolla. Nykyään on jo pitempään pelattu, voitettu ja hävitty joukkueina ja kuhunkin aikakauteen ja jääkiekon kehitykseen soveltuvasta, parhaasta pelitavasta ja sen noudattamisesta on tullut tärkeä tai jopa tärkein osa kokonaisuutta. (Samalla lihashuollon ja vammoista toipumisen ja niiden välttämiseen tähtäävä kokonaisuus on myös noussut merkittäväksi tekijäksi).

 

[Rannari]

Jostain syystä Jatkoajassa palataan aina samaan inttämiseen siitä, onko pelitavalla merkitystä vai onko esimerkiksi spiritti tai kuten nyt, fysiikka tai sen puute se tekijä joka tekee joukkueesta voittajan ja toisesta häviäjän. Silloin unohdetaan se, että nämä tekijät eivät ole yhteismitallisia eikä niistä pitäisi puhua samaan aikaan. Riittävä fysiikka ja riittävä maalivahtipeli on edellytys sille, että joukkue voi ylipäätään voittaa SM-liigassa, NHL:ssä ja kansainvälisissä otteluissa. Kun nämä tekijät ovat kunnnossa, voittajat ja häviäjät jaetaan paremman materiaalin ja paremman pelitavan suhteessa. Tämän voi myös ilmaista niin, että hyvällä pelitavalla voidaan korvata paljon materiaalisia puutteita ja jos aiemmin mainitut fysiikka ja maalivahtipeli ovat kunnossa ja materiaali suhteellisen samaa tasoa vastustajan kanssa, pelitapa ratkaisee nykykiekossa todella paljon. Joskus se toki tekee sattuma (tolppa sisään, tolppa ulos) mutta pelitapa ratkaisee paljon useammin voittajan.

Minä olen ehkä hieman eri mieltä sun kirjoituksestasi. Olen sitä mieltä, että pelitapa ei ole välttämättä se mikä ratkaisee voittajan vaan se on ratkaisevaa, miten joukkue sitä pelitapaa pystyy toteuttamaan. Vain se ratkaisee. Jos kentällisen yksi pelaaja vetelee omia linjojaan ei neljän muun pelaamisesta tule mitään on se valittu pelitapa sitten mitä lystää kaikkien nopeasti pystyyn, hidastuksien, viiveiden tai aivan jonkun muun mukaista pelitapaa.

Se mitä kirjoitit tuossa, että heikommalla materiaalilla voi pärjätä paremmalle
joukkueelle paremmalla pelitavalla, ei edusta kyllä meikäläisen ajatusmaailmaa myöskään. Jos joukkue osaa pelata parempaa pelitapaa ja voittaa sillä ei se joukkue ole silloin húonompi, vaan he ovat silloin parempia pelitapapelaajia eivätkä välttämättä tällöin ole huonompia pelaajia tai huonompi joukkue vaan yksinkertaisesti parempi joukkue. Yksilötaidoilla ei ole mitään merkitystä jos joukkue eli yksilöt eivät pelaa niinkuin on sovittu.

 

[Cobol]

Olen sitä mieltä, että pelitapa ei ole välttämättä se mikä ratkaisee voittajan vaan se on ratkaisevaa, miten joukkue sitä pelitapaa pystyy toteuttamaan.

Kuuluu luokkaan itsestäänselvyydet.

Kun puhutaan yleisesti pelitavasta pitäisi lähtökohta keskustelulle se, että pelitapaa noudatetaan ja pystytään noudattamaan suunnilleen samassa suhteessa, fysiikka ja avainpelaajien loukkaantumiset ovat samaa tasoa eikä tuurikaan tai esim huono maalivahtipeli suosi merkittävästi toista joukkuetta toisen kustannuksella.

 

[J.Grönvall]

Minä olen ehkä hieman eri mieltä sun kirjoituksestasi. Olen sitä mieltä, että pelitapa ei ole välttämättä se mikä ratkaisee voittajan vaan se on ratkaisevaa, miten joukkue sitä pelitapaa pystyy toteuttamaan. Vain se ratkaisee. Jos kentällisen yksi pelaaja vetelee omia linjojaan ei neljän muun pelaamisesta tule mitään on se valittu pelitapa sitten mitä lystää kaikkien nopeasti pystyyn, hidastuksien, viiveiden tai aivan jonkun muun mukaista pelitapaa.

Minusta taas tämäkin on turhaa hiusten halkomista tässä ketjussa, jossa keskustellaan pelitavoista. Kuten fysiikka ja henkinen puoli, myös tämä pelaamisen laatu josta puhut on reunaehto. Ilman mitään näistä ei voi voittaa.

Mielestäni pelitapakeskustelussa, jossa puhutaan pelitavoista, nämä asiat pitää osata ottaa oletuksena. Tämä siis silloin jos vertaillaan pelitapoja. Ne eivät kuulu edes siihen keskusteluun mikä tekee pelitavasta voittavan kontra toinen pelitapa.

Pelitapakeskusteluun ei kuulu välttämättä edes se, onko joku pelitapa hyvä vai ei. Vaan siinä tulisi vain tarkastella pelitapoja ja toki sitä miten pelitapa sopii tai ei sovi joukkueelle X.

Sen minä otan ilolla vastaan, jos Jatkoajasta löytyy voimakkaita eri tyylien, tai pelitapojen, puolesta puhujia. Koska pelifilosofiaa voi lähestyä kahdelta kantilta, joko dogmaattisesti, tai pragmaattisesti. Jälkimmäiseen lasken ne valmentajat (ja pelaajat) jotka muuttuvat vuosien varrella pelin evoluution mukana.

Joten toiveena olisi varsinkin tässä ketjussa se, että keskustelu sentään 90% ajasta pysyisi pelitavoissa ja joukkueiden toteutuksessa, ei siinä mikä tekee lopulta voittavan joukkueen kenenkäkin mielestä. Se on ihan eri keskustelua se.

Ilman pelitapaa ei ole mitään.

 

[TosiFani]

Jos puhutaan SM-liigan TOP-6 tai TOP-8 seuroista eli niistä jotka pääsevät joko suoraan playoffeihin tai saavat edes sääleissä kotiedun, fysiikassa ei ole enää merkittäviä eroja. Vuosittain SM-liigassa 0-2 joukkuetta hoitaa huonosti fysiikkansa. Usein siksi, että valmennus näissä joukkueissa vaihtuu kerran tai useamman kerran kesken kauden tai joukkueilla ei ole osaavaa valmennusta lainkaan ja harjoittelun jokainen osa-alue kärsii...

Fysiikassa on useasti eroja, sen myönsi jopa P. Sihvonen kevään U-studiossa. Hänen mukaansa Tappara vie mestaruuden, koska Jyp ja Ässät väsyttää itsensä amokjuoksu-kiekolla. Hän oli väärässä eli hänen mukaansa Ässien kuntopohja oli Tapparaa parempi.

Väite, ettei fysiikassa ei ole SM-liigassa eroja, on väärä. Totta kai fysiikassa on eroja, johtuen erilaisista asioista; perusharjoittelusta, palautuksista, mahdollisuudesta fysiikan harjoitelluun kauden aikana, peliohjelmasta jne. On esimerkiksi aivan eriasia, jos pystyt rytmittämään fysiikkaharjottelua optimilla tavalla kauden aikana kun se, että joudut tappelemaan jokaisesta pisteestä.

Pelikirja on tärkeä osa jääkiekkoa, mutta voittamiseen vaikuttavat muutkin asiat.

 

[Cobol]

Väite, ettei fysiikassa ei ole SM-liigassa eroja, on väärä. Totta kai fysiikassa on eroja

Samanlaista jankkaamista kuin aina ennenkin. Jos kirjoitan että fysiikassa ei ole merkittäviä eroja TOP-6 kesken niin se tarkoittaa suomennettuna sitä, että fysiikkasta ei löydy sellaisia eroja joilla mestaruus ratkaistaan. Se ei tarkoita sitä, että fysiikassa ei ole eroja eikä sitä, että jos toinen joukkue pelaa playoffit säälien kautta ja seuraavalla kierroksella seitsemän ottelun sarjan, sitä vastaan tuleva joukkue joka ei pelannut säälejä ja voitti vastustajan suoraan voitoin 4-0. ei saisi fyysistä etua.

 

[TosiFani]

Samanlaista jankkaamista kuin aina ennenkin. Jos kirjoitan että fysiikassa ei ole merkittäviä eroja TOP-6 kesken niin se tarkoittaa suomennettuna sitä, että fysiikkasta ei löydy sellaisia eroja joilla mestaruus ratkaistaan. Se ei tarkoita sitä, että fysiikassa ei ole eroja eikä sitä, että jos toinen joukkue pelaa playoffit säälien kautta ja seuraavalla kierroksella seitsemän ottelun sarjan, sitä vastaan tuleva joukkue joka ei pelannut säälejä ja voitti vastustajan suoraan voitoin 4-0. ei saisi fyysistä etua.

Edelleen väitteesi on liian ehdoton, fysiikka saattaa olla se ratkaiseva ero mestaruuden kannalta. Minusta tuollainen väite on urheilussa suorastaan naurettava, jolla väheksytään aika pahasti valmentajien ja pelaajien osaamista.

Ja tänä vuonna Ässät voitti mestaruuden paremman fysiikan vuoksi, koska pystyivät voittamaan amokjuoksu-kiekolla Tapparan paremman pelikirjan. Tämä siis, mikäli uskomme P. Sihvosta.

Minusta pelikirjakeskustelu voisi sujua, mikäli kunnioitettaisiin peliä ja sen osa-alueita.

 

[P.Sihvonen]

Peli näyttää kaiken

Ja tänä vuonna Ässät voitti mestaruuden paremman fysiikan vuoksi, koska pystyivät voittamaan amokjuoksu-kiekolla Tapparan paremman pelikirjan. Tämä siis, mikäli uskomme P. Sihvosta.

Minusta pelikirjakeskustelu voisi sujua, mikäli kunnioitettaisiin peliä ja sen osa-alueita.

Pelitapakeskusteluissa nimenomaan pitäisi kunnioittaa peliä, sitä TosiFani ei nyt tee.

Kevään journalismissani käsite amok-juoksu koski lähinnä kahta ensimmäistä finaalisarjan ottelua. Ja syy amok-juoksuun oli lähinnä Tappara, joka oli nopeuttanut (sic!) pelaamistaan runkosarjan loppua kohti ja pelasi ensimmäiset finaalisarjan matsit melkoisen rivakasti pystyyn.

Mitä pidemmälle sarja eteni, sitä enemmän kuvaan astui puolin ja toisin kiekkokontrollijääkiekko. Nähdäkseni Rautakorpi tajusi, että Ässät ei ole lyötävissä, jos pelataan vuorotellen liian nopeasti pystyyn. Ässät vastasi aina Tapparan taktisiin peliliikkeisiin nokittamalla astelmaa viisaammin.

Fysiikalla ei ollut mitään tekoa sen suhteen, kumpi voitti mestaruuden.

Arvelen, että siffan ehtymättömästä piironginlaatikosta löytyy lukemat, jotka kuvaavat sitä, miten pelitavat liukuivat sarjan mittaan amok-juoksusta kohti kiekkokontrollijääkiekkoa.

Ne ajat ovat ohi, jolloin pelejä, sarjoja, runkosarjoja, saati mestaruuksia voitettiin tahi hävittiin fysiikan puolella.

Johtava

 

[mirasane]

Ne ajat ovat ohi, jolloin pelejä, sarjoja, runkosarjoja, saati mestaruuksia voitettiin tahi hävittiin fysiikan puolella.

Lukon painajainen liittyy siihen, että jos joukkue jää ulos kuuden parhaan joukosta, sen kellontarkasti ajoitettu fysiikka ei ole välttämättä vielä iskussa play off -pelien keräilyeräkierroksella.

En tiedä olenko väärässä, mutta näyttää sille, että Tapparan fysiikka kestäisi keskimäärin paremmin näitä vääntöjä näillä pelisuunnitelmilla ja peluutuksilla.

Ensi kaudeksi hän voi laittaa joukkueen taktiikan, psyyken ja fysiikan kuntoon.

Olenko ainoa, joka näkee ristiriitaa?

 

[TosiFani]

Pelitapakeskusteluissa nimenomaan pitäisi kunnioittaa peliä, sitä TosiFani ei nyt tee...

Minä nimenomaan kunnioitan peliä ja sen tekijöitä, enkä käytä sitä itsekkäästi hyväkseni. Fysiikka ja sen erot kuuluvat jääkiekkoon ja voi ratkaista mestaruuksia.

 

[dana77]

Voiko Kaanin kirjoituksessa olla perää? Voisiko SM-liigavalmentaja epäonnistua näin pahasti fysiikkavalmennuksessa?

Omana mielipiteenäni sanoisin, että ehdottomasti voi. Tunnettu tosiasia on, että väsyneenä tapahtuu loukkaantumisia merkittävästi enemmän ja äärimmäisen kovan harjoittelun ja tarvittavan levon välisen rajan löytäminen on vaativaa.
Mitä olen asiasta asioiden parissa työskenteleviltä huhupuheina kuullut, niin jos hommaa haluttaan viedä huipputasolle, niin se vaatisi jatkuvaa mittaamista ja harkoituksien säätämistä. Tämä maksaa ja vaatii resursseja.

Lisäksi olen hyvinkin taipuvainen uskomaan, että sm-liigan ammattijääkiekkoilijat eivät ole läheskään koko laajuudessaan huippu-urheilijoita siinä missä yksilöurheilun huippuyksilöt, että koko elämä olisi askeettista harjoittelua, vaan pelaajat pyörivät kesän baareissa ja vetävät makkaraa. Ja kauden aikana syödään valkoista leipää yms.

 

[J.Grönvall]

Sihvonen: vastaako jossain SM-Liiga-seurassa YKKÖSVALMENTAJA fysiikkavalmennuksesta?

Kuulostaa kyllä aika hurjalta jos näin on...

 

[TosiFani]

Sihvonen: vastaako jossain SM-Liiga-seurassa YKKÖSVALMENTAJA fysiikkavalmennuksesta?

Kuulostaa kyllä aika hurjalta jos näin on...

Ässien viime kauden fysiikkavalmennuksesta vastasi Karri Kivi.

 

[Cobol]

Edelleen väitteesi on liian ehdoton, fysiikka saattaa olla se ratkaiseva ero mestaruuden kannalta.

En tiedä finaalisarjaa (SM-liiga, NHL) missä nimenomaan fysiikka ratkaisi voittajan. Äläkä nosta esimerkiksi taannoista Kärpät-Blues sarjaa koska se on juuri niitä erityistapauksia, joita tarkoitin säälien vaikutuksella + pitkillä ottelusarjoilla sen perään (Blues) ja lopulta vastaan tulee levännyt vastustaja (Kärpät).

Kävin erikseen läpi jokaisen NHL:n finaalisarjan 2000-luvulta. Löysin useamman sarjan jossa voittaja joko väsytti ainakin jossain määrin merkittävästi vastustajansa pelaamalla fiksummin tai hävinnyt vastustaja pelasi pelitavalla jolla se ei voinut fyysisesti vetää koko sarjaa loppuun. Ihan uusimmista finaaleista löytyy viime vuoden LA Kings vs New Jersey ja tämän kauden Chicago vs Boston. Näissä kummassakin ero syntyi pelitavassa, jonka tuloksena saatiin myös fyysistä eroa.

Pelitavalla ja taktiikalla on iso merkitys fyysiseen jaksamiseen. Pitkän runkosarjan jälkeen voidaan ajatella että joukkueiden perusjaksaminen on suunnilleen samaa tasoa ja jos ei isoja eroja ole loukkaantumisissa ja maalivahtipelissä, etua saadaan mm. siten että vastustaja ohjataan pelitavalla pelaamaan fyysisesti rasittavampaa peliä kuin oma joukkue pelaa.

Mun näkemys siis on se, että pelitapa (jonkin yksittäisen pelitilanteen ohje) tai pelikirja (ohjeisto kaikkiin yksittäisiin pelitilanteisiin) tuo nykykiekossa hyvän mahdollisuuden fysiikan hyödyntämiseen halutulla tavalla vaikka erot olivat ennen ottelusarjaa hyvin pienet. Edellisestä voikin johtaa myös päätelmän jossa pelkällä fysiikalla ei mestaruutta ratkaista nykypäivän SM-liigassa ja NHL:ssä.

Tästä ei osaltani enempää koska en näe toistolla olevan vaikutusta :)

 

[P.Sihvonen]

Pelitavalla ja taktiikalla on iso merkitys fyysiseen jaksamiseen. Pitkän runkosarjan jälkeen voidaan ajatella että joukkueiden perusjaksaminen on suunnilleen samaa tasoa ja jos ei isoja eroja ole loukkaantumisissa ja maalivahtipelissä, etua saadaan mm. siten että vastustaja ohjataan pelitavalla pelaamaan fyysisesti rasittavampaa peliä kuin oma joukkue pelaa.

Tuo tuossa edellä lainaamani on tärkeä pointti. Asia on juuri noin. Kun sanon, ettei nykyään enää eroa tehdä fysiikalla, tarkoitan sitä, että keskimäärin joukkueet ovat fysiikkaharjoittelun jäljiltä suurin piirtein samassa iskussa. Mutta toki jokin pelitapa on raskaampi pelata kuin jokin toinen. Kenttätasapainoon ja syöttämiseen pelinsä perustava joukkue, joka vieläpä pelaa paljon keskialueen ohjauspeliä ja sen päälle omassa päässä aluepainotteista PAPP:ia ei väsy niin paljoa kuin joukkue, joka synnyttää hyökätessään paljon irtokiekkoja ja pelaa puolustaessaan tilaa ja aikaa aktiivisesti pois. Myös suhde taklaamiseen vaikuttaa, kuten kaikki tiedämme. Ja niin päin, että paljon taklaava joukkue väsyy lähinnä itse, koska taklaaminen on raskasta puuhaa. Paljon taklaavan joukkueen valmentajat ajattelevat, että mainittu energiahukka kannattaa maksaa, jos sillä saadaan toivottua vaikutusta pelin virtaukseen ja/tai saadaan henkistä yliotetta vastustajasta.

 

[TosiFani]

No niin, nyt kun P. Sihvonen itse myöntää "fyysikka ei ratkaise" -väitteensä vääräksi, voimme lopettaa väittelyn tästä. Mestaruuden voi voittaa erilaisilla pelitavoilla, joista toiset ovat fyysisesti raskaampia kuin toiset.

 

[P.Sihvonen]

Eroa ei tehdä enää fysiikkaharjoittelulla

No niin, nyt kun P. Sihvonen itse myöntää "fyysikka ei ratkaise" -väitteensä vääräksi, voimme lopettaa väittelyn tästä. Mestaruuden voi voittaa erilaisilla pelitavoilla, joista toiset ovat fyysisesti raskaampia kuin toiset.

TosiFani, onkohan nimimerkkisi joutunut vuosien saatossa täällä niin kovin riepoteltavaksi sen jäljiltä, kun olet esittänyt poskettomia väitteitä (johtuen siitä, että pelinymmärryksesi on niin vajavainen) ja sitten nimimerkkiäsi on kurmootettu miehissä - ja sen tähden näet väittelyä siellä, missä väittelyä ei olekaan ja kinastelet, vaikka ei ole kinasteltavaa.

En muista ensimmäistä muotoiluani puheena olevasta aiheesta, mutta ehkä olen ollut huolimaton, enkä ole käyttänyt sanamuotoa niin kuin olisi pitänyt. Olen koko ajan tarkoittanut näin: nykyään ei enää eroa tehdä fysiikkaharjoittelulla.

Lähinnä olen yrittänyt erottaa jääkiekkoilun nykyvaiheen Suomessa siitä vaiheesta, kun sisään aikoinaan tuli uusi päävalmentaja, joka ensi töikseen lähes poikkeuksetta ilmoitti, että joukkue on huonossa kunnossa edellisen valmentajan jäljiltä. Sitten alettiin hullu kesätreeni. Tai ensin otettiin keväällä testit, sitten hikoiltiin, otettiin ennen jäälle menemistä testit - joissa oli nähtävissä hirmuinen parannus. Ja suurin piirtein nuo kaksi testiä ja niissä näkyvä joukkueen kehitys oli se ainoa dokumentti, jonka perusteella seurajohto sitten ajatteli, että nyt on palkattu kehiin entistä parempi valmentaja. (Eikä tietty huomattu, että näin oli tultu ajatelleeksi myös edellisen, sitä edellisen ja sitä edellisen ja sitä edellisen jne. valmentajan kohdalla.) Sellaisen dokumentin perään kuin p e l i k i r j a ei tuohon aikaan kyselty ollenkaan. Seuroissa ajateltiin, että on vain kaksi tapaa tuottaa menestystä: kova fysiikkatreeni ja taitavien pelaajien hankkiminen.

Edellä kuvattuun vanhaan suomalaisen jääkiekkoilun ajattelutapaan minä sitten kiskaisin johtavana analyytikkona tänne pelitapaketjuun sen, että nykyään enää eroa ei tehdä fysiikkaharjoittelulla.

Johtava

Post Scriptum. Löysin tuolta alunperin käyttäneeni ilmaisua "nykyään eroa ei enää synny fysiikkaharjoittelun kautta". Eli en ole - tietenkään - sanallakaan viitannut siihen, etteivät eri pelitavat olisi erilaisia fyysisiltä vaatimuksiltaan. On valitettavaa, että TosiFani sotket uudelleen ja uudelleen asioita tässä pelitapaketjussa.

 

[Bigmouth]

TosiFani, onkohan nimimerkkisi joutunut vuosien saatossa täällä niin kovin riepoteltavaksi sen jäljiltä, kun olet esittänyt poskettomia väitteitä (johtuen siitä, että pelinymmärryksesi on niin vajavainen) ja sitten nimimerkkiäsi on kurmootettu miehissä - ja sen tähden näet väittelyä siellä, missä väittelyä ei olekaan ja kinastelet, vaikka ei ole kinasteltavaa.

Tämä ei nyt liity aiheeseen, mutta olipa - jälleen kerran - ala-arvoinen ja naurettava hyökkäys toista nimimerkkiä kohtaan. Varsinkin kun kyseessä on uusinta vanhasta klassikkohyökkäyksestä, jonka pohja-oletus oli lähtökohtaisestikin virheellinen.

Muilta osin tämä on kyllä hauska keskustelu. Fysiikalla ei tehdä eroja liigajoukkueiden välillä. Paitsi silloin kun tehdään. Ja sitten kun tehdään, ei ero silti ole fysiikassa, joten simsalabim: fysiikalla ei tehdäkään eroja.

 

[Cobol]

Muilta osin tämä on kyllä hauska keskustelu. Fysiikalla ei tehdä eroja liigajoukkueiden välillä. Paitsi silloin kun tehdään. Ja sitten kun tehdään, ei ero silti ole fysiikassa, joten simsalabim: fysiikalla ei tehdäkään eroja.

Fiksuimmat ymmärtävät kyllä mistä on kysymys. SM-liigan parhaat joukkueet pelaavat harjoituspeleineen, -turnauksineen ja playoffeineen sellaiset 80 tai yli ottelua elo-huhtikuussa ja harjoittelevat ja matkustavat. Tähän päälle parhaiden EHT:t yms ja huomataan, että huippujoukkueiden parhaat pelaajat pelaavat 100 ottelua per kausi. NHL:ssä mennään 82 ottelua runkosarjassa + harkkapelit + playoffit joten 100 ottelua tulee sielläkin täyteen. Jos fysiikka ei ole kunnossa tässä rääkissä, ei ole yksinkertaisesti mitään asiaa parhaiden joukkoon eivätkä nämä joukkueet taistele mestaruudesta. On helppo sanoa että tällä rasitustasolla mestaruudesta (SM-liiga ja NHL) ei edes pääse pelaamaan jos perusfysiikka ei ole kunnossa.

Siksi pelitapakeskustelussa lähtökohtana voi hyvin pitää sitä, että kun analysoidaan parhaiden joukkueiden ja parhaiden pelaajien pelaamista otteluittain ja ottelusarjoittain, näiden joukkueiden ja terveiden pelaajien fysiikka on suunnilleen vakio. Tällöin voidaan keskittyä itse asiaan eli joukkueiden pelitapaa eikä lillukanvarsiin - johon suuntaan tätä keskustelua viedään syystä tai toisesta aina kun mahdollista.

Mä voisin kertoa Jokerien fysiikkatestit yhdeltä kaikkein pahimmalta floppikaudelta. Näin siinä käy kun treenataan päin vittua tai ei treenata oikeita asioita ollenkaan. Otteluohjelman vaativuus aiheuttaa sen että joskus joulu-tammikuussa ei ole enää mitään tehtävissä. Silloin on ihan sama millä pelitavalla mennään. Liigan peliohjelma karsii kuitenkin tällaiset amatöörit ja sinäkin vuonna mestaruudesta pelasivat joukkueet joiden fyysinen kunto siihen riitti.