Jos veskari ei saa siniviivalta ilman maskia tulevaa rannelaukausta kiinni niin ei se kyllä ole sellaista maalivahtipeliä millä ammattilaissarjassa voidaan menestyä.
Paitsi jos siniviivakutia edelsi Phillyn viivelähtö:)
Jos veskari ei saa siniviivalta ilman maskia tulevaa rannelaukausta kiinni niin ei se kyllä ole sellaista maalivahtipeliä millä ammattilaissarjassa voidaan menestyä.
Paitsi jos siniviivakutia edelsi Phillyn viivelähtö:)
Maalivahtien torjuntaprosentit ovat suoraan verrannollisia joukkueiden pelitapoihin pitkissä sarjoissa NHL:n tasoisessa liigassa. Tämä korostuu varsin selvästi nyt NHL:ssä meneillään olevissa pudotuspelisarjoissa.
Aina silloin tällöin tulee huippumaalivahdeillekin mustia hetkiä, mutta esim. Pittsburghin vastaanottamat maalit johtuivat pääosin sen pelitavasta, mikä ei tukenut Fleuryä riittävästi.
Väitit katsoneesi pelit. Fleury päästi ison kasan aivan naurettavia maaleja, ja teki niin etenkin kriittisissä vaiheissa otteluita romahduttaen joukkueensa uskon ja pelimoraalin. Niillä maaleilla ei ollut mitään tekemistä pelitavan kanssa. Fleuryn kantti ei vain tällä kertaa kestänyt. Niin on tapahtunut ennenkin - huipuillekin - ja tapahtuu myös jatkossa aina silloin tällöin.
Aina silloin tällöin tulee huippumaalivahdeillekin mustia hetkiä, mutta esim. Pittsburghin vastaanottamat maalit johtuivat pääosin sen pelitavasta, mikä ei tukenut Fleuryä riittävästi.
Noiden imurointien seurauksia ei voida pelkästään laskea maaleissa vaan tuollaiset virheet heijastuvat väistämättä myös kenttäpelaajien tekemiseen.
Katsoin neljä peliä. Väitän edelleen, että perusongelma oli Pittsburghin pelitavassa, mikä ei tukenut Fleuryä riittävästi. Esim. kahdessa ensimmäisessä ottelussa Pittsburgh johti jo 3-0 ja 3-1, mutta jatkoi nopealla pystysuunnan jääkiekolla, kun pelitavan muutoksella, laittamalla puolustuspeli kuntoon, nuo ottelut olisivat päättyneet Pittsburghin voitoiksi. Samanaikaisesti Boston-Washington pelasivat hyvää HVP-peliä tiivein viisikoin ja olivat puolustusvalmiina vastaanottamassa vastustajan hyökkäyksiä. Washingtonin uusi päävalmentaja Dale Hunter teki muutoksen pelitapaan, mikä perustuu nyt hyökkäyspelin rytmittämiseen ja siihen, että vastustajalle ei anneta ylivoimahyökkäyksiä. Pittsburgh-Philadelphia pelejä kehuttiin ja Boston-Washington peleja pidettiin edellisiin verrattuna pitkästyttävinä. Nyt pelattiin sarja paras seitsemästä. Bryzgaloville sattui myös huonoja hetkiä Philadelphian maalilla niinkuin Fleurylle Pittsburghin maalilla. Minun väittämäni on edelleen, että Dan Bylsman pelitapa ei tukenut riittävästi Fleuryä pitkässä sarjassa ja siihen sarja ratkesi Philadelphian eduksi. Kenttäpelaajisto oli minun mielestäni Pittsburghilla hieman parempi, kun se sai vielä Crosbyn mukaan runkosarjan loppupeleihin.
Tuossa kyllä täydellisesti tiivistetty se mihin Pens kaatui. Aivan yltiöpäistä pelaamista läpi ottelusarjan. On itsensä pettämistä väittää että Pittsburgh pelkästään maalivahtipeliin olisi kaatunut. Maalivahtipelin taso oli molemmissa päädyissä about samalla tasolla, joten todellinen ratkaisu nähtiin muualla. Flyers pelasi paljon paremmin johtoasemassa ja tarpeen vaatiessa rytmitti peliään aavistuksen verran paremmin.Katsoin neljä peliä. Väitän edelleen, että perusongelma oli Pittsburghin pelitavassa, mikä ei tukenut Fleuryä riittävästi. Esim. kahdessa ensimmäisessä ottelussa Pittsburgh johti jo 3-0 ja 3-1, mutta jatkoi nopealla pystysuunnan jääkiekolla, kun pelitavan muutoksella, laittamalla puolustuspeli kuntoon, nuo ottelut olisivat päättyneet Pittsburghin voitoiksi.
Mutta ehdottoman samaa mieltä olen itsekin tuosta, että torjuntaprosentit ovat osittain verrannollisia joukkueiden pelitavoista.
... Mutta ehdottoman samaa mieltä olen itsekin tuosta, että torjuntaprosentit ovat osittain verrannollisia joukkueiden pelitavoista...
Niin mutta millä tavalla ne ovat verrannollisia? Jotta tähän voitaisiin jotain todeta, täytyisi olla kattavaa tietoa aiheesta. Voin heittää itse yhtä kattavaa tietoa kuin siffa ja todeta, että ihan yhtä hyviä torjuntaprosentteja on ollut aikanaan kovaa pystysuunnan kiekkoa pelaavien RD:n JYP:n veskoilla kuin taas vahvaan kiekkokontrolliin nojaavan Virran ja Tuokkolan KalPan veskoilla. Ja siihen väliin mahtuu vaikka mitä pelitapojen välimuotoja jne. ja mahtuu myös niin hyviä kuin huonoja torjuntaprosentteja.
Jos Jalosen pelitapa kiinnostaa niin kannattaa katsoa viimeisin Sportmagasinet, joka löytynee Yle Areenasta.
Uskoisin, että avainsana on puolustuspeli.
Niin mutta millä tavalla ne ovat verrannollisia? Jotta tähän voitaisiin jotain todeta, täytyisi olla kattavaa tietoa aiheesta. Voin heittää itse yhtä kattavaa tietoa kuin siffa ja todeta, että ihan yhtä hyviä torjuntaprosentteja on ollut aikanaan kovaa pystysuunnan kiekkoa pelaavien RD:n JYP:n veskoilla kuin taas vahvaan kiekkokontrolliin nojaavan Virran ja Tuokkolan KalPan veskoilla. Ja siihen väliin mahtuu vaikka mitä pelitapojen välimuotoja jne. ja mahtuu myös niin hyviä kuin huonoja torjuntaprosentteja.
Olen sitä mieltä, että niin Sinuhe Wallinheimo kuin Pekka Tuokkolakin saavat kiittää oman kovan työnsä kohti huippumaalivahtia lisäksi Risto Dufvaa siitä, että pääsivät käväisemään KHL:ssä käärimässä sievoiset pelaajapalkkiot loppuelämän turvaksi.
Hyökkäyspään liikkuva kolmiokarvaus sisältää joka hetki puolustuselementin vastustajan saadessa kiekon riiston. JYP:ssä valmiit pääsarjatason maalivahdit ovat päässeet pelaamaan hyvin puolustavan viisikon takana. Tästä johtuen heistä on tullut huippumaalivahteja torjuntaprosenttien ollessa korkeat.
Vielä en ole kuullut, että kukaan veskoista olisi suunnannut johonkin tiettyyn jengiin tietyn pelitavan takia. Toki pelitapa ja osaava valmennus on osa "menestymisen mahdollisuuksia", joihin moni veskakin nojaa valintaa tehdessään.
Suomalaista maalivahtivalmennusta kehutaan korkeatasoiseksi. Vuonna 1986 ja sen jälkeen syntyneitä maalivahteja ei ole pelannut tällä kaudella NHL:ssä kuitenkaan suomalaisista tänä vuonna kuin Tuukka Rask ja Jussi Rynnäs.