Tuolla pelin osa-alueella Heikkilä otti tosiaan ensimmäisessä pelissä niskalenkin Jalosesta. Löysi tavan jolla sai Leijonat hyökkäämään turhan paljon alivoimaisia hyökkäyksiä, kun kärkikarvaaja ajoi pakin pois maalintakaa ennen kuin viisikko ehti ryhmittäytyä ja lähinnä paremman yksilötaidon takia Suomi vei pelin hyvällä prosentilla Valko-Venäjän alueelle noissa alivoimaisissa hyökkäyksissä. Ei se silti sinänsä ole mikään viisasten kivi tuo 1-4 karvaus/trap. Nyt se toimi lähinnä sen takia, että viisikko ryhmittäytyi viivelähtöihin luvattoman hitaasti jolloin se kiekollinen pakki jätettiin vähän tekemättömään paikkaan.
Yksinkertainen ratkaisu tuohon on, että hyökkääjät tekevät niin sanotusti pienemmän lenkin ja pakki pikkusen hidastaen, mutta ei kuitenkaan pysähtyen maalintaakse tulee tolpalta ulos jolloin se kärkikarvaaja ei ehdi mukaan. Tällöin peliä vie eteenpäin se kiekollinen pakki eikä niinkuin nyt kärkikarvaaja, joka käytännössä määritteli milloin sen kiekollisen oli tultava maalintakaa pois. Tuo vain vaatii sitten viisikolta saumatonta yhteistyötä ja kiekolliselta pakilta pelisilmää jotta osuu se tolpalta ulostulon ajoitus kohdalleen.
Olen samoilla linjoilla. Minusta se on yleensäkin aika heikkoa pelaamista jos yhden pelaajan prässillä saa sekoitettua oman avauspelaamisen. Juju on siinä viisikon ajoituksissa ja ehkä eniten juuri sentterin ajoituksessa. Toki sekin on hyvä pointti mikä nostettiin esiin Urheilulehden otteluanalyysissa eli toinen pakki nousee myös tarjoamaan syöttöpaikkaa. Avauspelaamisessa sitä maalia voi kuitenkin myös hyödyntää karvaajaa vastaan joten yhden pelaajan voittaminen siinä tilanteessa pitäisi olla ihan helppoa.
Slovakia ei ajanut maalin taakse ainakaan ottelun alussa, toisen erän nukuin ja kolmannesta näin viimeiset kuusi minuuttia, joten en tiedä muuttivatko sitä pelin aikana. Kyllä se kuitenkin kertoo sen etteivät kaikki pidä sitä prässiä parhaana vaihtoehtona Suomea vastaan.
Se on sitten isompi haaste jos prässi tulee kahdella pelaajalla syvälle ja kolmas hyökkääjä on vielä alempana reagoimassa kakkosvaiheeseen. Silloin tosiaan myös puolustajien yksilötaito saa suuremman merkityksen, koska tulee tilanteita, että vastustaja on voitettava kiekollisena jotta pääsee avauksen antamaan.
Suomen ongelma voikin olla, että se pelaaja kontrollilähtönsä liian hitaasti mutta sen muuttaminen voi olla liian vaikeaa nopeassa turnauksessa. Ei siis muuteta avaustyyppiä, vaan lisätään tempoa ja pyritään kiekolla voittamaan se prässi, nopeita lyhyitä syöttöjä. Yritetään siis mahdollisimman paljon välttää tilanteita joissa puolustaja edes joutuu siihen tilanteeseen, että pitää harhauttaa vastustaja.
Muuten tähän mennessä näkemissäni otteluissa Suomella on ollut pelitapa ihan hyvin jo hanskassa ja pelaaminen on jotenkin harmonisen oloista, eli jokainen pelaaja tietää miten kussakin tilanteessa pelataan. Jälleen kerran ne yksilötason suoritukset ovat sitten ratkaisevia, kuten yksi Granlundin hasardisyöttö josta Chara pääsi laukomaan hyvästä paikasta. Onneksi Leijonilla on sen tason veskarit, että noistakin vielä selvitään useimmiten.
Hyökkäyspäässä joukkue on vaarallinen käytännössä aina kun se saa hyvän rintamahyökkäyksen ja pelaajat pääsevät käyttämään taitoaan vauhdissa. Filppula ja Koivu ovat loistavia kiekon kanssa ja nythän Granlundkin näytti jo sitä ekspertiisiään ottelun ainoassa maalissa. Harhautus oli jo hieno mutta se lättysyöttö ja sen ajoitus vasta olivatkin hienoja. Olen sitä pohtinutkin vähän, että juuri tuon kaltaisissa tilanteissa kyse on ihan jostain sekunnin osista, kun syöttö pitää laittaa. Pakithan osaavat sen kyllä periaatteessa aina lukea mutta se syöttö pitää antaa vähän "väärällä" hetkellä liikkeestä niin silloin se tila löytyy. Yksinkertaistettuna siis nopea ja yllättävä syöttö, siinä jopa lavan liike ratkaisee, pitää osata antaa se syöttö neppaamalla. Helppoa kuin heinänteko :)
No, kaiken kaikkiaan aloitus on ollut mukiinmenevä, vaikka ylivoima on vielä nollilla ja muutenkin maalinteon kanssa on ongelmia. Toinen asia on PAPP jossa Suomen pakeilla on ajoittain ongelmia, vaikka pääsääntöisesti peli pystytään pitämään laidoilla hyvin. Mutta jos vastustajan kudit jatkossakin tulevat noin avoimista paikoista niin Lehtonen, Vehanen ja Rämö napsivat niitä kuin kypsiä marjoja. Töitä kuitenkin riittää, että Leijonat pääsee sille tasolle millä voitetaan Ruotsi, Kanada, Tshekki tai Venäjä. Laadun pitää kauttaaltaan parantua kenttäpelissä.
