Peliesitykset kaudella 2016–2017

[BigRedCat]

Hymyilytti kun Heiskanen kävi, oliko nyt kolmannessa erässä vai ekassa jatkoerässä, niittamassa oikein kunnolla Kallion seinälle. Ei se koko vaan miten sitä käyttää tai jotain...

Muutenkin Heiskanen pelasi kyllä hienon matsin! Tuon ikäinen kaveri tulee tauon jälkeen suoraan pudotuspeleihin peliin, jossa enemmän tai vähemmän pakkovoitto, ja esiintyy noin kypsästi eikä menetä itseluottamustaan edes omasta maalista. Aivan upea puolustaja!

 

[Apassi]

Niin - no, me annetaan paljon tasoitusta valmennuksen puolella joka kohdassa, ja tämäkin on yksi niistä. Eilen 5-3 YV, liki 2 minuuttia. Kentälle keskushyökkääjäksi laitetaan Malinen ja Hintz. No. 3 peräkkäistä aloitusta hyökkäyspäässä, jokainen hävitään. Ei muutoksia aloittajaan, ei tulosta.

Elkins pelasi HIFK hyökkääjistä ylivoimaisesti eniten ilman YV-aikaa. Hän selvästi pelasi hyvin paljon Perrinin ja Kallion kenttää vastaan ja etenkin ottelun loppua kohti jokaisessa oman pään aloituksessa. Ei Elkinsiä oikeastaan voi kuormittaa enempää. Lisäksi HIFK on vienyt aloituksia sekä Kärppiä, että TPS:ää vastaan tilastojen valossa ihan pystyyn. Eilen oli oikeastaan ensimmäinen peli, että TPS ryhdistäytyi aloituksissa ja silti HIFK Malista lukuunottamatta hoiti aloitukset kotiin. Malinen 40%, Hintz 50%, Elkins ja Leino +60%. Ongelma siinä YV:ssä on oikeastaan se, että hyökkäyspään aloituksissa Törmänen käyttää paljon esim. Raskia aloituksessa, kun haluaa suoraa laukaisuuhkaa aloitusvoittojen jälkeen. Etenkin ylivoimissa tämä on mielestäni turhaa ja Raskin aloitusprosentti eilen 0% ja 5 aloitusta. Ehkä se syy enempi niissä YV:n aloitustappioissa on tuossa.

Tuossa ylivoimassa ei ehkä ongelma ole niinkään ne pelaajat. Onhan HIFK ylivoimissa kierrättänyt pelaajia ja mikään ei muutu. Ei se ongelma ratkea sillä, että sinne heitetään joka YV:lle pientä variaatiota. Onhan siellä nytkin pyörinyt Kantolaa ja kumppanieta ja vielä hirveämmäksi menee. Kyllä ne YV-kentät pitäisi lukita. Tuosta materiaalista riittää kahteen YV-kenttään miehiä. Ongelma siinä on se, että se pelaaminen on liian staattista. TPS:llä on esim. ihan eri uhka viivassa, kun siellä on Heikkinen, jonka siniviivalaukaus jo itsessään on uhka ja pakko pelata pois. HIFK:lla Eronen on taitava, mutta ei hänen laukauksensa ole mikään uhka. TPS:n ylivoimassa toinen uhka on Kallio, joka on todella hyvä maalin edessä ja lisäksi hän pelaa itsensä ärsyttävästi kiekon kanssa siihen maalin kulmalle ja jo näillä kahdella pelaajalla HIFK:n alivoima joutuu juoksemaan. HIFK siirtelee kiekkoa ilman varsinaista vetouhkaa, koska esim. takakolmiosta siirto Aaltoselle ei luo vetopaikkaa vaikka sitä jauhaisi 20 kertaa edestakaisin.

Aaltosen ja Johanssonin YV:n voisi perustaa oman ylivoimansa samanlaiselle paikanvaihtopelille, kuin mitä tekivät 4 vs 4 pelissä maalinsa. Eivät he osaa pelata mitään staattista ylivoimaa. Siihen kolmenneksi Malinen ja selkeästi kaksi puolustajaa, koska se kiekonmenetyksen riski on aina olemassa näiden herrojen kanssa. Toinen ylivoima sitten Hintz, Rask, Puustinen ja selkeä ohje ampua paljon ja saada sitä kautta vastustajan ylivoima juoksemaan. Monesti ne vaarallisimmat tilanteet ylivoimilla syntyvät jopa siitä, kun laukaus reboundista menee irtokiekoksi ja alivoima pyrkii pääsemään siihen ja menee väkisin juoksemiseksi. HIFK:lta puuttuuvat vedot sekä ylivoiman kiihdyttäminen syötöillä.

 

[Katajanokan spanieli]

Kuten Apassi mainitsi, TPS paransi selvästi eilen aloituksiaan. Nyt ne olivat 53-47 ja TPS:n parannus oli lähes 10 %-yksikköä verrattuna edelliseen lauantain otteluun. Tarpempaa dataa ei ole käytössä siitä, että miten "tärkeitä" aloituksia voitettiin. Mutta eilinen melkein tasapeli kyllä oli pieni yllätys ainakin itselle ja kertoo siitä miten silmä ja mutu valehtelee.

Yksi unohdettu pelaaja HIFK:sta on mielestäni Saku Salmela, joka on vetänyt koko pleijari-kevään omasta mielestäni reilusti yläkanttiin omiin odotuksiin nähden. Miksi tämän jannun laukausta ei käytetä enempää? Eikö ehdi?

 

[JHag]

Yksi unohdettu pelaaja HIFK:sta on mielestäni Saku Salmela, joka on vetänyt koko pleijari-kevään omasta mielestäni reilusti yläkanttiin omiin odotuksiin nähden. Miksi tämän jannun laukausta ei käytetä enempää? Eikö ehdi?

Aivan samaa mieltä! Salmela on tullut käsittääkseni Taipaluksen paikalle ja on selkeä parannus tässäkin mielessä. Mulla ei ole käsitystä siitä, onko Salmelalla ylipäätään laukausta, jota voisi käyttää hyväkseen? Maaleja hän on tehnyt muistaakseni napakalla rannarilla.

 

[Neely]

Aivan samaa mieltä! Salmela on tullut käsittääkseni Taipaluksen paikalle ja on selkeä parannus tässäkin mielessä. Mulla ei ole käsitystä siitä, onko Salmelalla ylipäätään laukausta, jota voisi käyttää hyväkseen? Maaleja hän on tehnyt muistaakseni napakalla rannarilla.

Onetimerillahan Salmela kiskaisi G2:ssa HIFK:n avausmaalin. Salmela on muutenkin pelannut erittäin hyvin, harmi että joutui pelaamaan runkosarjassa niin paljon sentterinä. Luulen että ilman tätä olisi nyt vieläkin parempi pakin paikalla.

Erikoinen ja sitkeä "leima" jäänyt tällä palstalla kyseiseen pelaajaan. Alkukaudestahan Salmelaa haukuttiin kilpaa ja syyllistettiin kaikesta vaikka ei ollut saanut vielä edes reilua mahdollisuutta uudessa ympäristössä näyttää osaamistaan.

Salmelan yv-minuutit tuntuvat kyllä käsittämättömän pieniltä edelleen kun runkosarjan lopussa tuntui siltä että aina kun yv-maali onnistuttiin tekemään oli Salmela myös silloin kentällä. Jostain syystä edelleen hangataan nollatehoja ja otetaan av-maaleja omiin neljän hyökkääjän viritelmillä, olisiko aika palata kahden pakin peluuttamiseen noissa tilanteissa?

 

[Dragan Dabic]

Aaltosen ja Johanssonin YV:n voisi perustaa oman ylivoimansa samanlaiselle paikanvaihtopelille, kuin mitä tekivät 4 vs 4 pelissä maalinsa. Eivät he osaa pelata mitään staattista ylivoimaa. Siihen kolmenneksi Malinen ja selkeästi kaksi puolustajaa, koska se kiekonmenetyksen riski on aina olemassa näiden herrojen kanssa. Toinen ylivoima sitten Hintz, Rask, Puustinen ja selkeä ohje ampua paljon ja saada sitä kautta vastustajan ylivoima juoksemaan. Monesti ne vaarallisimmat tilanteet ylivoimilla syntyvät jopa siitä, kun laukaus reboundista menee irtokiekoksi ja alivoima pyrkii pääsemään siihen ja menee väkisin juoksemiseksi. HIFK:lta puuttuuvat vedot sekä ylivoiman kiihdyttäminen syötöillä.

Muuten hyvä mutta Hinztin YV:n pitäisi kyllä olla ykkös YV ohjeistuksella, että pelaatte vähintään minuutin ja ei haittaa jos menee koko YV.

Nythän Aaltosen YV on ollut selkeä ykkös YV niin, että sillä aloitetaan, jonka jälkeen Hinzit ja lopuksi mieluusti vielä Aaltoset takaisin. Ei mitään järkeä. Paitsi että YV-koostumukset pitää lukita, niin nokkimisjärjestys pitää myös muuttaa niin, että Hintzeillä on työrauha saada onnistumisia, koska niitä onnistumisia tulee paljon todennäköisemmin kuin Aaltosilla.

 

[Bafforosso]

Niin - no, me annetaan paljon tasoitusta valmennuksen puolella joka kohdassa, ja tämäkin on yksi niistä. Eilen 5-3 YV, liki 2 minuuttia. Kentälle keskushyökkääjäksi laitetaan Malinen ja Hintz. No. 3 peräkkäistä aloitusta hyökkäyspäässä, jokainen hävitään. Ei muutoksia aloittajaan, ei tulosta.

Jokainen juniorikoutsikin olisi joko laittanut heti noin tärkeässä ottelun naulaamisvaiheessa Elkinsin tietysti heti, tai sitten viimeistään jo ensimmäisen Malisen häviämän aloituksen jälkeen kentälle, mutta ei Törmänen, joka on tyhmä, mutta tilastoista päätellen onnekas valmentaja.

Aivan oikein todettu, varsinkin tuo viimeinen lause. Kiitos tuosta kommentista!
Muuten voisi sanoa, että TPS:llä oli molemmissa häviämissään peleissä roimasti epäonnea. Olisivat voittaneet sarjan jo, paremmalla onnella. Tämä ei poista sitä etteikö jotkut IFK:n pelaajat ole hieman ryhdistäytyneet ja ainakin taistelleet. Mutta kun ei ole mitään taktisia kuvioita peli näyttää edelleen sekavalta. Pitkää ja perään riittää joukkueelta. Onnistujat lähinnä: Lankinen (MVP), Elkins, Rask, Finley (osittain), Heiskanen (eilen) ja Salmela.
Muut tasaisen harmaata tai reilusti alisuorittavaa. Ja valmennukselle suurin miinusmerkki.

 

[Dragan Dabic]

Muuten voisi sanoa, että TPS:llä oli molemmissa häviämissään peleissä roimasti epäonnea. Olisivat voittaneet sarjan jo, paremmalla onnella.

Joo ja HIFK olisi myös voittanut sarjan paremmalla onnella eikä eilenkään olisi tarvinnut jatkoaikoja, kun peli olisi ekan erän jälkeen voinut olla 4 tai 5-0 myös monien turkulaisten mukaan. Lauantain pelin ekassa erässä maalipaikat HIFK:lle 6-2 sisältäen pari ylärimaa, mutta maalit TPS:lle 2-0. Paskaa tsägää meillä aina!

 

[Dragan Dabic]

Niin - no, me annetaan paljon tasoitusta valmennuksen puolella joka kohdassa, ja tämäkin on yksi niistä. Eilen 5-3 YV, liki 2 minuuttia. Kentälle keskushyökkääjäksi laitetaan Malinen ja Hintz. No. 3 peräkkäistä aloitusta hyökkäyspäässä, jokainen hävitään. Ei muutoksia aloittajaan, ei tulosta.

Jokainen juniorikoutsikin olisi joko laittanut heti noin tärkeässä ottelun naulaamisvaiheessa Elkinsin tietysti heti, tai sitten viimeistään jo ensimmäisen Malisen häviämän aloituksen jälkeen kentälle, mutta ei Törmänen, joka on tyhmä, mutta tilastoista päätellen onnekas valmentaja.

5-3 YV:llä se on tosiaan helvetin huonosti pelattu, että vastustaja voittaa aloituksen niin että pääsee purkamaan. Ja tämä tapahtui kolme kertaa peräkkäin. Mutta siihen ei pitäisi tarvita Elkinsiä, että pystyy tollaisessa tilanteessa kaivamaan aloituksen niin, että jos häviää, niin ei kuitenkaan ihan 100-0. Toki Elkinsiä olisi voinut muuten kokeilla. Olisi voinu tehdä vaikka maalin.

 

[KwutsNI]

Ajattelin eilen katsoa pelin, ja vähän niinkuin henkisesti jättää hyvästit raskaalle kaudelle. Avasin Ruutu-yhteyteni vähän kymmenen jälkeen Suomen aikaa, ja hämmästyksekseni sain nähdä loppuratkaisun suorana. Erityisen hämmästyttävän asiasta tekee se, että tyypillisesti olisi voinut odottaa TPS:n tekevän ratkaisun heti yhteyden auettua.

Toki pitäisi olla jo tottunut siihen, että Törmäsen IFK ei ole se tyypillinen IFK. Päinvastoin, Törmäsen IFK tuntuu pelaavan parhaat pelinsä keväällä ja voittaa jopa Jyväskylässä. Siksi alkaa se kauan sitten kaivoon viskattu kirves nostaa taas päätään, joskin tämä kielikuva taisi mennä hieman oudoksi. Joka tapauksessa, yhtäkkiä on taas kevättä rinnassa, ja siksipä olenkin yskinyt viimeiset viikot (täällä kevät on hieman pidemmällä kuin koto-Suomessa).

No, pitkä matka on edelleen sarjan voittamiseen. Sanoin ensimmäisen pelin jälkeen, että jotain dramaattista pitäisi tapahtua, jotta IFK sarjan kääntäisi, ja ainakaan vielä ei ole mitään sellaista näkynyt. Kotona on IFK ollut sen verran parempi kuin vieraissa, että tasatilanne ei ole mikään suuri yllätys. Ja tietenkin, jos ryöstö huomenna onnistuisi, se olisi itse asiassa paras mahdollinen paikka. Siitä pääsisi yrittämään kotona katkaisua. Toki se ottelupallo pitäisi sitten myös voittaa, muuten oltaisiin ongelmissa. Mutta jos olisin ennen sarjaa laatinut käsikirjoituksen, niin sen mukaan mentäisiin.

Käsikirjoitukset kuitenkin tuppaavat toistamaan samaa kaavaa. Ja käsikirjoitus, jonka nyt näen, on sama kuin kaksi vuotta sitten. Silloin tasoitettiin sarja 2-2:een Tapparaa vastaan, ja tuntui, että tämä kääntyy nyt meille. Mutta niin vain Tappara kaivoi kotonaan voiton, ja nousi sitten kahden maalin takaa jatkoaikavoittoon Nordiksella. Vastaavaa pidän edelleen todennäköisimpänä tuloksena, vaikka muutkaan eivät ole mahdottomia.

 

[BigRedCat]

Liitteenä @KwutsNI :n innoittamana alustavasti tämän kauden joukkueiden runkosarjasijoitukset ja top-5 pistemiesten ottelumäärä yhteenlaskettuna (huom. pisteet pitää olla tietenkin tehty ko. joukkueessa). HIFK on tässä tilastossa koko Liigan viimeinen, jopa Saipaa 10 ottelua heikompi. Mutta eihän se ilmeisesti arvon Stigun mielestä ole alkuunkaan järkisyy, että HIFK:n kärkiviisikko on pelannut yhteenlaskettuna 48 ottelua mediaanijoukkuetta vähemmän, peräti 60 ottelua 75%:n kvantiilia vähemmän ja siis tosiaan vähiten koko Liigassa.

Aivan käsittämätöntä logiikkaa että toisaalta nähdään materiaalilla merkitystä kovastikin, mutta loukkaantumisten vaikutus peliin ei ole "järkisyy". Toki olisihan tämä sangen ilmeinen selitys hieman tylsä ja vähentäisi varmaan mahdollisuuksia kirjoittaa hauskoja viestejä joissa haukutaan tyhmää koutsia. Otos on toki pieni, mutta aika selvältä vaikuttaa korrelaatio runkosarjasijoituksen (etenkin odotusarvoon suhteutetun) ja tuon ottelusumman välillä, joka nyt ei ihan järjelläkään mietittynä kovin kummalta tunnu... Minusta ainakaan siis.

Palataanpa tähän vielä. Tuli taas tehtyä nopea katsaus tilastoihin, ja verrattua joukkueiden top-5 pistemiesten ottelumääriä, mikä pitäisi olla ihan ok indikaattori avainpelaajien loukkaantumisille ja muille poissaoloille. Tueksi voisi soveltaa vielä esim. joukkueessa pelanneiden pelaajien määrää, mutta aika selviä ja intuition mukaisia tuloksia tässäkin tuli esiin.

Kuten sanottua, HIFK:n top-5 pistemiehet pelasivat runkosarjan aikana yhteensä 218 ottelua, mikä on huimasti alle keskiarvon ja vähiten koko Liigassa. HIFK:n viime kauden luku oli sen sijaan 264 ja viimeisen neljän kauden aikana yhdenkään kärkinelikkoon yltäneen joukkueen lukema ei ole ollut alle 261 (kärkinelikon keskiarvo 278,5). Käyttämässäni neljän kauden aineistossa vain kolmella joukkueella on ollut vähintään yhtä paljon kärkimiesten poissaoloja tällä mittarilla, ja niillä kertaa sijoitukset ovat olleet 12, 13 ja 14 (Pelicans 14/15, TPS 13/14 ja Kalpa 13/14).

Ylipäänsä tämäkin tarkastelu vahvistaa kuvaani siitä, että kun joukkuetta valmentaa ammattivalmentaja, menestyksen määrittää ylivoimaisella merkityksellä hyvät pelaajat ja loukkaantumistilanne, kun taas tarinoilleen merkitystä janoavat selittävät menestystä milloin milläkin pelikirjoilla ikään kuin muu ei suoritukseen vaikuttaisikaan. Samaan tapaan kuin toiset näkevät Jeesuksen paahtoleivässään, toiset näkevät valmentajan määrittävän joukkueen menestyksen ja peli-ilmeen. Hyvänä esimerkkinä "Stögö on paska" tämän kauden johdosta ja "Tapola on nero", vaikka molempien menestys (tai sen puute) selittyy jo poissaoloilla ilman mitään tarvetta valmennustaito-oletuksille. Vai miltä kuulostaa Tapparan top-5 pistemiesten pelaamat ottelut neljän kauden aikana: 278, 278, 297, 294. Koko tuon ajan keskiarvo Liigassa on siis 266,6 ja mediaani 273. Eihän sillä varmaan mitään vaikutusta tosiaan ole vaikkapa Tapparaan verrattuna, että IFK:n lukema oli 218...

Esimerkkejä on muutenkin vaikka kuinka:

-TPS:n menestys tällä kaudella vs. viime kaudella vs. sitä edellisellä kaudella? Kyllä, selittyy erittäin mahdollisesti loukkaantumisilla/poissaoloilla. Sijoitukset 2, 7, 13 ja pelimäärät kärjellä 266, 234, 227. Ei tarvitse olettaa että Selin on yhtäkkiä nero ja hänet kannattaa ehdottomasti palkata.

-Saipan neljä kautta. Suluissa kärjen ottelumäärä ko. kautena: 15. (228), 5. (296), 8. (279), 4. (280). Saipa on siis sijoittunut kolme kertaa selvästi budjettiinsa nähden yli "tasonsa", mutta joka kerta on myös kärkipelaajien ottelumäärä ollut keskimääräistä selvästi korkeampi.

- Kärppien menestyskaudet: Kärpätkään eivät ole kärsineet poikkeuksellisen paljon kärkipelaajien poissaoloista yhtenäkään kautena, edes tänä kautena jolloin Kärppien tulos näyttää alisuoritukselta.

-Pahimmat flopit: TPS 13/14 sijoitus 13. (202), Jokerit 13/14 sijoitus 7. (239), TPS 14/15 sijoitus 13. (227), Blues 14/15 sijoitus 15. (238), HIFK 16/17 sijoitus 9. (218), Kalpa 13/14 sijoitus 14. (201)...

-HIFK on tässä katsannossa alisuorittanut kärkipelaajien loukkaantumisiin nähden kausina 13/14 ja 14/15, mutta viime kaudella vastaavasti oltiin ylisuoriutujia ja tällä kaudella ihan linjassa siihen että odotusarvo oli kova, mutta loukkaantumiset hilasi sijoituksen heikoksi. Jos oltaisiin Saipa tai Sport, näillä loukkaantumisilla oltaisiin sijoituttu kahden viimeisen joukkoon.


Loukkaantumisten vaikutuksen arviointi on toki kimuranttia, eivätkä nämä kärkimiesten ottelumäärät kykene täysin kuvaamaan joukkueen loukkaantumistilannetta (esim. kauden alussa loukkaantunut Sandell ei näy Ilveksen tilastossa mitenkään), mutta voidaan jo päätellä että hyvin nämä luvut antavat suuntaa. Selvästi tämä on myös mitattavuudeltaan täysin ylivertainen tapa johonkin valmentajien pelikirjahöpötyksiin verrattuna. Väkisinkin tulee toki mieleen, että Tapparan panostus fysiikkavalmennukseen on kannattanut ja hyvän onnen avustuksella poikinut ehjinä pysyviä kärkipelaajia, joiden avustuksella on tasokkaan joukkueen enemmän tai vähemmän helppoa sijoittua tasaisesti hyvin. Tässä olisi IFK:lla todellakin panostuksen paikka ja uskoisin että paljon tärkeämpi sellainen kuin juosta jonkun mystifioidun "pelikirjan" perässä.

Loppukaneettina totean, että Lukko eikä oikein Kärpätkään voi tässä katsannossa mennä tämän kauden suorituksensa kanssa loukkaantumisten taakse. HIFK kyllä voi täysin häpeilemättä näin tehdä, ja muun väittäminen tuntuu lähinnä typerältä ja tarpeettomalta empiiristen tosiasioiden kiistämiseltä.


edit: Kuvassa näkyy joukkueen runkosarjasijoitus ja viiden parhaan pistemiehen yhteenlaskettu ottelumäärä.

 

[Cobol]

Lyhyt kommentti @BigRedCat :

1. HIFK:n rosteri on aina Liigan TOP-2 hinnaltaan, valmentaja samoin. Silti TOP-5 kolme kautta sitten 269 ottelua ja 281 toissa kaudella toivat jämäsijoja. Loukkaantumisilla on kuitenkin iso merkitys.

2. Liigan TOP-joukkueiden (TOP-2, TOP-4, TOP-6) järjestys korreloi vahvasti sen kanssa, miten ne ovat päästäneet maaleja. Tässä maalivahdin ja puolustajien sekä pelitavan merkitys on oleellinen. Mitä enemmän joukkue päästää maaleja, sitä vaikeampi sen on menestyä sijoittumalla korkealle runkosarjassa tai playoffeissa riippumatta siitä, paljonko otteluita TOP-5 pistemiehet pelaavat. Aivan huippumaalivahdilla saadaan niin otollinen päästettyjen maalien tilasto, että menestystä voidaan odottaa, vaikka hyökkäysvoima ja ottelumäärä TOP-5 ei keskimäärin riitäkään. HIFK teki 14/15 runkosarjassa eniten maaleja, mutta päästi myös selvästi enemmän kuin TOP-6 keskiarvo eikä päässyt kuin sääleihin. Hieman sama tilanne oli myös 13/14.

3. En muista joukkueista tiedä, mutta mainitsemasi esimerkki loukkaantumisista Jokerit 13/14 on siinä mielessä hieman outo, että TOP-5 pelaaja Nagy tuli seuraan vasta muistaakseni marraskuun lopussa. Joukkue siis vahvistui, eikä kyse ollut loukkaantumisesta, vaan Nagy yksinkertaisesti pelasi hyvin. Nagyn tulolla oli suora vaikutus TOP-5 pelaajien pelimäärään, tulihan hän noin puolivälissä kautta. Koska kyseessä oli viimeinen kausi Liigassa, uskon tietäväni faktana sen, että Jokerit ei suinkaan kaatunut loukkaantumisiin, vaan valmentajien kyvyttömyyteen pelitavallisesti ja muuten sekä yleiseen hajanaisuuteen tulevan edessä. Kenties muista seuroista löytyy samanlaisia faktoja numeroiden takaa.

En tästä aiheesta muuta, ei ole oikea ketju.

 

[Sammy]

Aivan samaa mieltä! Salmela on tullut käsittääkseni Taipaluksen paikalle ja on selkeä parannus tässäkin mielessä. Mulla ei ole käsitystä siitä, onko Salmelalla ylipäätään laukausta, jota voisi käyttää hyväkseen? Maaleja hän on tehnyt muistaakseni napakalla rannarilla.

Nyt muutamassa pelissä kun on tullut nähtyä, että Salmela laukaisee, niin uskallan väittää, että Salmelalla on joukkueen TOP3-laukaus. Lähtee erittäin kovaa ja nopeasti. Ja nimenomaan siis laukaus, ei rannari.

 

[BigRedCat]

Lyhyt kommentti @BigRedCat :

1. HIFK:n rosteri on aina Liigan TOP-2 hinnaltaan, valmentaja samoin. Silti TOP-5 kolme kautta sitten 269 ottelua ja 281 toissa kaudella toivat jämäsijoja. Loukkaantumisilla on kuitenkin iso merkitys.

Nämähän jo itsekin viestissäni mainitsin erikseen esimerkkeinä kausista, jolloin loukkaantumisten taakse ei voida mennä, vaan tällöin tässä katsannossa alisuoritettiin.

2. Liigan TOP-joukkueiden (TOP-2, TOP-4, TOP-6) järjestys korreloi vahvasti sen kanssa, miten ne ovat päästäneet maaleja. Tässä maalivahdin ja puolustajien sekä pelitavan merkitys on oleellinen. Mitä enemmän joukkue päästää maaleja, sitä vaikeampi sen on menestyä sijoittumalla korkealle runkosarjassa tai playoffeissa riippumatta siitä, paljonko otteluita TOP-5 pistemiehet pelaavat. Aivan huippumaalivahdilla saadaan niin otollinen päästettyjen maalien tilasto, että menestystä voidaan odottaa, vaikka hyökkäysvoima ja ottelumäärä TOP-5 ei keskimäärin riitäkään. HIFK teki 14/15 runkosarjassa eniten maaleja, mutta päästi myös selvästi enemmän kuin TOP-6 keskiarvo eikä päässyt kuin sääleihin. Hieman sama tilanne oli myös 13/14.

Ottaen huomioon, että jääkiekko on peli jossa yritetään tehdä vastustajaa enemmän maaleja, on itsestäänselvää että hyvin sijoittunut joukkue yleensä on päästänyt keskimääräistä vähemmän ja usein tehnyt keskimääräistä enemmän maaleja. Silti jos tuolla selitetään menestystä, on se vähän sama kuin sanoisi että hyvin menestyneet joukkueet ovat yleensä voittaneet paljon otteluita ja saaneet paljon pisteitä. Tietysti mielenkiinnolla otan vastaan jos sinulla on yksittäisiä anekdootteja enemmän dataa siitä, kuinka gaa on tärkeämpi kuin gfa runkosarjasijoitusta määriteltäessä.

3. En muista joukkueista tiedä, mutta mainitsemasi esimerkki loukkaantumisista Jokerit 13/14 on siinä mielessä hieman outo, että TOP-5 pelaaja Nagy tuli seuraan vasta muistaakseni marraskuun lopussa. Joukkue siis vahvistui, eikä kyse ollut loukkaantumisesta, vaan Nagy yksinkertaisesti pelasi hyvin. Nagyn tulolla oli suora vaikutus TOP-5 pelaajien pelimäärään, tulihan hän noin puolivälissä kautta. Koska kyseessä oli viimeinen kausi Liigassa, uskon tietäväni faktana sen, että Jokerit ei suinkaan kaatunut loukkaantumisiin, vaan valmentajien kyvyttömyyteen pelitavallisesti ja muuten sekä yleiseen hajanaisuuteen tulevan edessä. Kenties muista seuroista löytyy samanlaisia faktoja numeroiden takaa.

Varmasti löytyy paljonkin, mutta Jokereiden osalta et nyt kovin merkitsevää virhettä analyysistani löytynyt. Nagyn jälkeen pörssistä seuraavina tulee Lahti ja Moses, joilla molemmilla myös selvästi vajaa kausi. Valitaanpa kumpi vain Nagyn tilalle, on Jokerit silti alle keskiarvon tuossa ottelumäärässä. Ja kun tarkastelua laajennetaan pistekärjen ulkopuolelle, huomataan ettei Jokereilla ole juuri kukaan pelannut edes lähes täyttä kautta.

Mutta toki tämä indikaattori ei ole yksittäistapauksissa tarkka ja paljon jää lukujen taakse. Kuitenkin kun tarkastellaan koko Liigaa useammalta kaudelta, antaa se hyvän yleiskuvan enkä usko todellakaan sattumaksi ettei yksikään kärkijengi viimeisen neljän kauden aikana ole kärsinyt pahemmista poissaoloista kärkipelaajien osalta.

 

[Cobol]

Varmasti löytyy paljonkin, mutta Jokereiden osalta et nyt kovin merkitsevää virhettä analyysistani löytynyt. Nagyn jälkeen pörssistä seuraavina tulee Lahti ja Moses, joilla molemmilla myös selvästi vajaa kausi. Valitaanpa kumpi vain Nagyn tilalle, on Jokerit silti alle keskiarvon tuossa ottelumäärässä. Ja kun tarkastelua laajennetaan pistekärjen ulkopuolelle, huomataan ettei Jokereilla ole juuri kukaan pelannut edes lähes täyttä kautta.

Väärinkäsityksen välttämiseksi: en suinkaan hakenut numeroistasi virheitä, koska ne ovat numeroita ja sellaisenaan oikeita. Mutta toin sen esille, että numeroiden takana on mm. pelitavallisia tai pelaajakohtaisia (kuten maaivahti) tai monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi lopputulokseen. Mainio esimerkki tästä on Jokerit 2002, joka kuittasi mestaruuden, vaikka pistepörssin TOP-5 pelasi Jokereissa vain 193 ottelua. Keskimääräinen trendi toki on toinen: mitä enemmän TOP-5 pelaavat, sitä parempi. Aivan kuten päästettyjen maalienkin osalta poikkeus vahvistaa säännön.

Maalivahti, valmentaja, pelitapa, erikoistilanneosaaminen jne tulee sitten playoffeissa esille, kun vastakkain vaikkapa välieristä alkaen on joukkueet, joista toinen ei kärsi huippujen (sis. maalivahdit) loukkaantumisista. Ja jos kärsii, yleensä valmentajan osaaminen punnitaan.

 

[asiantuntija]

Loukkaantumisten vaikutuksen arviointi on toki kimuranttia, eivätkä nämä kärkimiesten ottelumäärät kykene täysin kuvaamaan joukkueen loukkaantumistilannetta (esim. kauden alussa loukkaantunut Sandell ei näy Ilveksen tilastossa mitenkään), mutta voidaan jo päätellä että hyvin nämä luvut antavat suuntaa.

Jos ottaisi top5 pistepörssin sijaan top5 korkeinta palkkaa saavien loukkaantumiset, niin saisi sekä Sandellin tapaiset tilanteet, että puolustajat ja maalivahdit mukaan? UTJ:n mielestä top5-palkatut lienee joukkueen tärkeimmät pelaajat. Toki tämän datan kokoaminen on haastavampaa.

 

[BigRedCat]

Väärinkäsityksen välttämiseksi: en suinkaan hakenut numeroistasi virheitä, koska ne ovat numeroita ja sellaisenaan oikeita. Mutta toin sen esille, että numeroiden takana on mm. pelitavallisia tai pelaajakohtaisia (kuten maaivahti) tai monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi lopputulokseen. Mainio esimerkki tästä on Jokerit 2002, joka kuittasi mestaruuden, vaikka pistepörssin TOP-5 pelasi Jokereissa vain 193 ottelua.

Niin, se vain että milloin ne "pelitavalliset erot" ovat oikeasti merkittäviä pelitavallisia eroja valmentajan aloitteesta ja milloin johtuvat esim. epäyhtenäisestä jengistä joka on loukkaantumisten tai muun turbulenssin takia kokenut paljon poissoloja. Tuo "mainio esimerkki" ei ole ollenkaan mainio kolmesta syystä:

1) Vertailu koskee runkosarjaa, jossa Jokerit sijoittui 2002 kolmanneksi, ei ensimmäiseksi. Kyllähän HIFK:nkin peli on vähitellen parantunut kun loukkaantumishuolet ovat vähentyneet, ja nyt ollaan kahden voiton päässä välieristä.

2) Pisteiden pitää olla tehty nimenomaan kyseisessä seurassa, joten Jokereiden top-5 pistemiesten ottelut eivät suinkaan ole 193 vaan 227.

3) Kaudella 2001-2002 runkosarjan pituus oli 56 ottelua 60 sijaan, jolloin oikein skaalattuna saadaan 243 ottelua, mikä lienee ihan hyvin linjassa sen kanssa että Jokerit lähti kauteen Liigan suurimmalla budjetilla ja odotusarvosijoitus oli aivan kärjessä.

Edelleen, kaikenlaisia yksittäisiä tapauksia voi toki löytyä joissa tämä kyseinen katsanto ei tilanteen kanssa ole suoraan sopusoinnussa, vaan muut selittävät tekijät dominoivat. Nyt kuitenkin Cobol toi jo kaksi "kumoavaa" esimerkkiä joista kumpikaan ei tällaiseksi sovi.

 

[BigRedCat]

Jos ottaisi top5 pistepörssin sijaan top5 korkeinta palkkaa saavien loukkaantumiset, niin saisi sekä Sandellin tapaiset tilanteet, että puolustajat ja maalivahdit mukaan? UTJ:n mielestä top5-palkatut lienee joukkueen tärkeimmät pelaajat. Toki tämän datan kokoaminen on haastavampaa.

Puhut ihan totta! Viimeinen lauseesi on sitten syy, miksi näin ei ole tehty. Hyvän kuvan voisi saada käyttämällä useampaa mittaria: pistepörssi, peliaika, kokoonpanossa käyneet pelaajat lukumäärältään, etukäteen esim. jatkoajan keskustelupalstan konsensusennusteissa joukkueen tärkeimmät pelaajat tms. muu harkintaan perustuva kriteeri. Tämä kriteeri tulisi kuitenkin olla sellainen jossa ei sorruta jälkiviisauteen.

edit: Tietysti alkukaudella tapahtuvat loukkaantumiset on myös mahdollista korvata hyvissä ajoin, joten niiden merkitys ei välttämättä ole niin suuri. Tämä puoltaisi nyt käyttämäni kaltaista tapaa liikaa kauden alkutilanteeseen painottuvan sijaan.

 

[Cobol]

Nyt kuitenkin Cobol toi jo kaksi "kumoavaa" esimerkkiä joista kumpikaan ei tällaiseksi sovi.

Jeps. Kirjoitin menestyksestä, en pelkästään runkosarjamenestyksestä, ja tarkastelin pelaajakohtaista pistemäärää seurasidonnaisesti (siksi kursivointi).

Jos nyt samalla heittäisi näkemyksen TPS-sarjasta, niin mun silmin HIFK on nousemassa kuskin paikalle. Eikä ole edes pakkovoiton edessä huomenna. Tässä poikkean monista muista, jotka näkevät HIFK:n edelleen helppona nakkina. Varsinkin kun TPS saa mahdollisen G7 Turkuun. Nähdäkseni HIFK:n puolustuspelaaminen on kokonaisuutena tällä hetkellä jo parempaa kuin TPS:n. Ja tämä tulee ratkaisemaan. Ylivoima on aivan perseestä, mutta ne jotka eilen katsoivat G4, näkivät että TPS oli ylivoimalla aivan tai lähes yhtä heikko. Myös tilastot tukevat tätä väitettä, aina runkosarjaa myöten. Toki ero on edelleen siinä, että HIFK siirtelee liikaa kiekkoa seisovin jaloin, mutta toisaalta HIFK blokkaa loistavasti TPS:n yv-vetoja.

HIFK teki sen virheen, että pyrki pelaamaan liikaa vähintään kolme, usein neljä pelaajaa kiekon alla, ja tämä söi toisen ja kolmannen erän hyökkäysvoimaa liiaksi. Korjattavissa, varsinkin koska HIFK pystyy lepuuttamaan ja kierrättämään pelaajia. Kun HIFK pelasi kaksi ottelua ensin, ja sai neljän päivän tauon, en usko että kuormituksen kanssa tulee ongelmia suhteessa TPS. Pikemminkin siellä tuntuu papparaisten osalta eiliset minuutit. Juuri nyt HIFK pelaa aika optimia lätkää sen suhteen, että se käyttää fyysisyyttä, mutta pyrkii sen avulla samalla edistämään pelin voittamista. Mitä on nähty G1-G3, Turun peleissäkin HIFK on ollut parempi kuin moni huomaa. Vaikkapa G3 oli osin HIFK:n ylärimoineen ottelun alussa, mutta erikoistilanteet tuottivat ikävät lukemat... Sanoisin, että sarjasta jatkaa se, jolla on parempi maalivahti. Hyviä ovat molemmat, mutta Lankinen on kuitenkin parempi.

 

[BigRedCat]

Jeps. Kirjoitin menestyksestä, en pelkästään runkosarjamenestyksestä, ja tarkastelin pelaajakohtaista pistemäärää seurasidonnaisesti (siksi kursivointi).

Nopeana kommenttina: Kun katsotaan vain runkosarjapoissaoloja, on mielekästä puhua vain runkosarjamenestyksestä. Jos halutaan laajentaa tarkastelu pudotuspeleihin, pitää tarkastella lisäksi vielä pelaajatilannetta pudotuspelien osalta. Esim. nyt IFK ei kärsi loukkaantumisista kuten runkosarjassa ja onkin kenties nousemassa kuskin paikalle, kuten itse toteat, TPS:ää vastaan joka puolestaan kärsii loukkaantumisista joista ei juuri runkosarjassa kärsinyt.

Kuitenkin pudotuspeleissä sarjat ovat niin lyhyitä ja tästä johtuen sattuman rooli niin suuri, että mielekkääseen tilastoihin perustuvaan arvioon tarvittaisiin paljon enemmän dataa. Siksi en tuolle tielle lähtenyt ollenkaan. En ole ihan varma onko Liigasta riittävästi sopivaa dataa edes saatavilla. Lisäksi jos käyttää käyttämääsi tarkastelua yhdelle joukkueelle, tulee se tehdä myös muille tai luvut eivät ole vertailukelpoisia.

 

[Cobol]

Nopeana kommenttina: Kun katsotaan vain runkosarjapoissaoloja, on mielekästä puhua vain runkosarjamenestyksestä. Jos halutaan laajentaa tarkastelu pudotuspeleihin, pitää tarkastella lisäksi vielä pelaajatilannetta pudotuspelien osalta.

Totta. Mielenkiintoinen tilasto. En olisi uskonut noin voimakasta riippuvuutta runkosarjan osalta.

 

[Lemieaux]

Ensinnäkin kiitos näistä tilastoista, olenkin kauan miettinyt miten suuri merkitys loukkaantumisilla on, mutta koska huonoa menestystä ei ole korrektia perustella loukkaantumisilla, olen pitänyt turpani kiinni. Yksi vähän ehkä turhamainen huomautus on kuitenkin pakko kirjoittaa:

Jos oltaisiin Saipa tai Sport, näillä loukkaantumisilla oltaisiin sijoituttu kahden viimeisen joukkoon.

Jos oltaisiin Saipa tai Sport, oltaisiin sijoituttu kahden viimeisen joukkoon joka tapauksessa. Saipa ja Sport sijoittuivat ihan tosiasiassakin, omilla loukkaantumismäärillään, kahden viimeisen joukkoon.

 

[Stigu]

Ylipäänsä tämäkin tarkastelu vahvistaa kuvaani siitä, että kun joukkuetta valmentaa ammattivalmentaja, menestyksen määrittää ylivoimaisella merkityksellä hyvät pelaajat ja loukkaantumistilanne, kun taas tarinoilleen merkitystä janoavat selittävät menestystä milloin milläkin pelikirjoilla ikään kuin muu ei suoritukseen vaikuttaisikaan.

Sulla on BRC hyviä ja mielenkiintoisia tilastoja, mutta noiden tilastojen analyysit ontuvat ainakin tuon valmentajan merkityksen osalta koska suljet sen pois olettamalla tuossa yllä, että joukkuetta valmentaa ammattivalmentaja. Vähän sama kuin sanoisi, että silloin kun vene on kuivalla maalla, yleisimmät syyt veneilijän hukkumiskuolemaan ovat oma tai jonkun muun oksennus.

No onhan loukkaantumisilla totta kai jotain merkitystä, mutta ei niiden taakse voi mennä IFK:n katastrofaalisen runkosarjasuorituksen osalta. Itse koen, että jääkiekko-ottelun ja IFK:n tulee tarjota runkosarjassa minulle elämyksiä, kyseessä on siis hyvin pitkälti ns. viihdetapahtuma. Siksi, enemmän kuin tuo yhdeksäs sija runkosarjassa minua ainakin vitutti se, että IFK:n pelit olivat viihteen osalta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aivan hirveätä paskaa, suurimmat syylliset olivat hyökkäyspelin ja ylivoimakuvioiden puuttuminen eikä se, keitä pelaajia kentällä oli (pl. Big Joe, jonka esitykset saivat AINA itseni hyvälle tuulelle).

Pelikirjan puuttumisen sijaan puhuisin peli-identiteetistä ja sen puuttumisesta. Peli-identiteetti on juuri sitä, että joukkue pelaa tietyn sapluunan mukaisesti (kaudesta toiseen) riippumatta siitä, ketkä pelaajat ovat kentällä. Luulisi, että Törmänen olisi kolmessa vuodessa saanut luotua hieman selkeämmän peli-identiteetin IFK:lle. Kannattaisi ottaa mallia vaikkpa JYPistä, jossa valmentajat ja pelaajat vaihtuvat, mutta joukkueessa ja sen pelissä on kaudesta toiseen punainen lanka.

No, runkkari on onneksi taakse jäänyttä elämää ja näissä pleijaripeleissä on sitten saatu viihdettä kyllä joka matsissa. Vaikka, kuten sanottu, pleijareissa ainoastaan voitolla on merkitystä. Mutta kyllähän eilinen peli oli myös viihteen osalta aika lähellä kymppiä. Eniten eilisessä matsissa ihmetytti, että IFK tuntui hyytyvän kahdessa viimeisessä erässä, mutta jatkoerissä taas tepsukoiden jalka alkoi selvästi painaa.

 

[BigRedCat]

Sulla on BRC hyviä ja mielenkiintoisia tilastoja, mutta noiden tilastojen analyysit ontuvat ainakin tuon valmentajan merkityksen osalta koska suljet sen pois olettamalla tuossa yllä, että joukkuetta valmentaa ammattivalmentaja. Vähän sama kuin sanoisi, että silloin kun vene on kuivalla maalla, yleisimmät syyt veneilijän hukkumiskuolemaan ovat oma tai jonkun muun oksennus.

Kun puhutaan jääkiekon Liigasta tms. ammattilaissarjasta, jossa valmentajat ovat (pääsääntöisesti) kokeneita ammattilaisia, on tämä analogiasi ontuva. Toki jos vaikka minä valmentaisin IFK:ta, olisi sillä varmasti suuri negatiivinen merkitys, mutta ei näyttäisi olevan mitään tarvetta olettaa esim. Törmäsen ja Tapolan valmennustaitojen tai pelikirjan välille merkittävää eroa, vähän kuten ei ole tarvis olettaa jumalan myötävaikutusta planeettojen liikkeisiin. En siis sulje valmentajan merkitystä pois, mutta pääosin se ei vaikuta olevan mikään suoritusta määrittävä tekijä. Joku Suikkanen voi voittaa mestaruuden ja olla totaalisen paska sen jälkeen, ja sama toisin päin.

Toki jos jotain näyttöä on tälle valmentajahypoteesille, niin kiitollisena otan vastaan. Jalkapallossahan asiaa on jonkin verran tutkittu ja todettu, että ammattilaisseuroissa päävalmentajat ovat lähinnä maskotteja joilla ei ole juurikaan osaa tai arpaa joukkueen menestymiseen.

Vasta-analogiana haluan heittää omalle kannallesi seuraavan: Vaikka vene vuotaa ja parhaat soutajat ovat sairaana, ei sen taakse voida mennä vaan jos naapurin huippu-urheilijoiden soutamaa uutuuttaan kiiltävää venhoa ei kevätsouduissa voiteta, on syy sen joka huutaa tahtia. Miksi se meni muuttamaan tempon yhtäkkiä 50 iskusta minuutissa 48:aan, vaikka 50 toimi kuitenkin viime kaudella kohtalaisesti ja oli virkistävä tuulahdus normaalisti keskimäärin 49:n iskun minuuttivauhdilla tahditetussa soutumaailmassa.

No onhan loukkaantumisilla totta kai jotain merkitystä, mutta ei niiden taakse voi mennä IFK:n katastrofaalisen runkosarjasuorituksen osalta.

Tätä vain hämmästelen, että miksi ei? Eikö huonon materiaalinkaan taakse voi mennä? Esim. jos IFK pelaisi loukkaantumisten vuoksi koko kauden Sportin tasoisella rosterilla, voisiko tällöin loukkaantumisten taakse mennä, vai eikö esim. Sportkaan voi mennä heikon materiaalinsa taakse vaan heidän olisi tullut yhtälailla olla mestaruuskahinoissa mukana? Miksi näihin pelaajiin upotetaan rahaa kun ei ole kuitenkaan väliä pelaako ne?

Ei tässä puhuta mistään normaaleista loukkaantumisista, vaan oikeasti isoista ja merkittävistä poissaoloista, jollaisia ei ole monelle jengille viime vuosina sattunut, ja ne joille on, ovat sijoittuneet sarjan hännille.

Pelikirjan puuttumisen sijaan puhuisin peli-identiteetistä ja sen puuttumisesta. Peli-identiteetti on juuri sitä, että joukkue pelaa tietyn sapluunan mukaisesti (kaudesta toiseen) riippumatta siitä, ketkä pelaajat ovat kentällä. Luulisi, että Törmänen olisi kolmessa vuodessa saanut luotua hieman selkeämmän peli-identiteetin IFK:lle. Kannattaisi ottaa mallia vaikkpa JYPistä, jossa valmentajat ja pelaajat vaihtuvat, mutta joukkueessa ja sen pelissä on kaudesta toiseen punainen lanka.

En nyt sinänsä ole tästä eri mieltä, mutta en ole ihan varma paljonko tästä peli-identiteetistä tulee siitä, että samat pelaajat pelaavat johdonmukaisesti yhdessä. Esimerkkinä käyttämäsi JYP:hän on nimenomaan kärkipelaajiensa osalta säästynyt poikkeuksellisen hyvin poissaoloilta tuon neljävuotiskauden aikana. Näkisin myös, että päävalmentajaa tärkeämpi on koko valmennustiimi yhteensä. Vähän aprikoinkin tuossa yllä että varmaan päävalmentajaa tärkeämpi satsaus olisi fysiikkapuolen valmennus samaten kuin henkinen valmennus.

No, runkkari on onneksi taakse jäänyttä elämää ja näissä pleijaripeleissä on sitten saatu viihdettä kyllä joka matsissa. Vaikka, kuten sanottu, pleijareissa ainoastaan voitolla on merkitystä. Mutta kyllähän eilinen peli oli myös viihteen osalta aika lähellä kymppiä.

Äläpä muuta virka! Toivottavasti viihteen osalta jatkuu sama meininki ja voittoprosentti kasvaa kevään kuluessa. Esim. Lennun uudelleensyntymistä vanhaksi taistelevaksi ja taklaavaksi itsekseen on saanut tervehtiä todella ilolla.

 

[Iso Paha]

Tuo umpipaska yv alkaa olemaan jo kamp-huumorin puolella. Muistaakseni Tappara peluutti jossain vaiheessa yv:tä kahdella maskimiehellä. Lennu, Luttinen ja kantola voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Maskimiehet pysyvät "rivissä", ja väistävät juuri ennen kuin laukaus lähtee niiden välistä.
Toinen asia on Juhis. Aaltosta vastaan ei ole mitään sinänsä mutta onko sille luvattu kiintiöpaikka yv:ssä? JMA on vaarallinen vain keskialueelta tulevan kiekon kuljetuksen kanssa, staattisessa yv:ssä ihan tavallinen kuolevainen. Halua ratkaista on, usein luulee olevansa Pate Laine mutta kun se ei nollakulmastai vain mene, paitsi rännistä ulos alueelta.