Kukin voi henkilöidä ja painottaa menestystä miten näkee, mutta kyllähän tän Pekka Virralle suo. Muutenkin kuin viime kuukausien sairastelujen jäljiltä.
Päävalmentajaura Liigassa starttas korvaamalla Mika Pieniniemi heti kauden alussa 2006-07. Liigapaikka säilyi karsintojen kautta. 2009 ja 2010 KalPa-missio vol. 1 toi välieräpaikat ja pronssisen mitalin.
Kolmen läntisellä rannikolla valmennetun, melko maltillisesti menestystä, mutta kuitenkin yhdet potkut tuoneiden kausien jälkeen paluu pelitapalaboratorionsa ja prosessivalmentamisen alkulähteille, eli Kuopioon. KalPa-missio vol. 2 päättyi kolmannen vuoden finaalipaikkaan ja Kalevi Numminen Trophyyn.
Ja sitten ollaankin jo Raumalla. Kaikki käänteet tältä jaksolta on puitu moneen kertaan. Kevään 2018 syöksykierteestä seuraavan syksyn koviin ratkaisuihin pelaajapolitiikan suhteen.
Sellanen hieman veemäisen olonen murahtelija, joidenkin mukaan pidemmän päälle raskas pelaajistollekin, joka tuon toisen KalPa-mission aikana kyllä tuntui kypsyvän selkeästi valmentajana, kenties ihmisenäkin, ja samaa jatkumoa sitten Raumalla.
Ottaen huomioon kuinka on vuosien aikana lyönyt leimansa hiihdellen omanlaisiaan latuja pelitavallisesti, sittemmin toki tyylilajeja jalostanut ja Raumalla saanut laadukkaat palikatkin rakentaa, niin jotenkin senkin takia hälle suo. Ja olishan se ollut tragedia ja kohtalon ivaa mikäli liki puoltoista vuotta valtakunnan parasta jääkiekkoa pelannut joukkue, tai veteraanivalmentaja penkin takana, eivät olisi saaneet sitä kirkkainta.
Mutta nythän se on siinä. Lukolla tunnetusti 58 vuoden tauon jälkeen. Pekka Virta sai omansa heti 15. yrittämällä.