Matthews on tosiaan hyvä siinä mitä tekee, mutta todellisuudessa hän jos kukaan on yksipuolinen maalineduspelaaja, jolla ei ole pelinrakentamismentaliteettia. Hän on USA:laisuutensa takia ja myös Toronton pelaajana melkoisen hypetyksen kohteena. Toki puhtaan maalintekotaitonsa ja kaksinkamppailutaitojensakin takia onkin kyllä hypetyksen arvoinen, mutta muilta osin hän on kyllä melkoisen ylihypetetty. Varsinkin tuo puolustustaitojen ylistäminen huippuluokkaan on suorastaan absurdia huumoria.
Menee kyllä vahvasti ohi aiheen, mutta jos nyt lähdetään siitä että Lainetta täällä aliarvostetaan niin Matthewsin kohdalla ei voida puhua aliarvostuksesta, kun tämä menee jo alle kaiken aliarvostuksen. Onneksi sentään lopussa todetaan että mieheltä on katsottu kuitenkin 40 peliä, joten voidaan todeta ettei tämä ole mikään pelkkä tilastojen luoma harha. Jokaisen mielipidettä täytyy toki kunnioittaa ja olen Matthewsin osalta samaa mieltä kuin Laineen osalta. Annetaan seuraavan kauden ja kausien näyttää mihin suuntaan herrojen ura kehittyy. Itse olen suhteellisen luottavainen sen suhteen, että molemmat tulevat potentiaalinsa hyvin pitkälti lunastamaan. Olemme liene hieman eri mieltä siitä potentiaalin määrästä per pelaaja.
Debunkataan nyt kuitenkin tuo huono pelinrakennus, kun se pisti silmään ensimmäisenä. Matthews oli itse asiassa maaliskuun puolenvälin tienoilla suurennuslasin alla tuon asian suhteen ja Sportsnet kaiveli hieman tilastoja.
And yet, Matthews is second on the Maple Leafs in successful passes to the slot and successful passes off the rush per minute played at five-on-five. Those are the two types of passes that most strongly drive primary assists, and result in more high danger scoring chances. -Sporstnet
Paremman kuvan quoten lisäksi saa varmaan lukemalla artikkelin
Which Maple Leafs wingers are the best fit to play with Auston Matthews Artikkelissa käydään läpi tuota syöttöjen ja maalien epäsuhtaa. Isoin syyllinen tilanteeseen oli Zach Hyman, joka ei käytännössä saanut kiekkoa mistään paikasta verkon perukoille. Connor Brownin onnistuessa huomattavasti paremmin, eli syöttöjen laatu ei liene ollut se isoin ongelma.
Matthews myös vaihteli hieman pelityyliään riippuen ketjukavereista. Brownin ja Hymanin kanssa pelatassaan Matthews kuljetti kiekkoa enemmän, koska varsinkin Hyman käsitteli kiekkoa kuin käsikranaattia. Hymanin ratkaisu keski- ja puolustusalueella oli pääosin syöttö lähimmälle pelaajalle. Yleensä tuon vapaan lavan tarjosi Matthews, joka pyrki ajamaan kiekon keskialueen läpi ja ennen viivaa kiekko käy vielä monesti laiturilla. Karvauksessa Brown ja Hyman hoitivat pääosin päätypelin ja Matthewsin rooli oli enemmän varmistava. Riiston jälkeen Matthews pyrki paljon maalin edustalle, jonne laiturit pyrkivät kiekon nopeasti pelaamaan. Matthews osaa samalla tavalla tehdä liikkeellä itselleen tilaa kuin Laine ja pystyi yllättävän usein pelaamaan itsensä oikeaan aikaan vapaaksi.
Nylanderin kanssa pelatessaan Matthews taas kuljetti kiekkoa huomattavasti vähemmän. Pääosin kiekon toi alueelle Nylander jolle kiekko pelattiin oikeaan aikaan keskialueella tai joka toi kiekon itse hyökkäysalueelle. Päätypelissä Nylander ei ole Brownin tasoinen vääntäjä, joten Matthews oli enemmän kaivamassa kiekkoa päädystä ja kiekkoa pyrittiin Nylanderin kautta pelaamaan Matthewsille ratkaisupaikkoihin. Itse väittäisin että Nylander piti Matthewsin kanssa pelatessaan jopa hieman liian paljon kiekkoa, mutta tästä voi tietysti olla eri mieltä. Kiekkorohmuna en Matthewsia pitäisi kummassakaan tapauksessa.
Matthews pystyi kuitenkin sopeutumaan kummankin ketjun peliin erittäin hyvin ja Nylanderin kanssa pelatessa Matthews on luonnollisempi maalintekijä kuin Nylander. Hymanin ja Brownin kanssa rooli oli enemmän peliä rakentava, mutta Hymanin tehottomuus söi Matthewsin tehoja selvästi. Onkin ollut lievästi huvittavaa lukea arvostelua Ehlersin koohotuksesta, kun mietitään että Matthews pelasi kaikki pelit Zach Hyman laidallaan, joka toki on hyvä karvaajaa ja kiekonriistäjä. Avut ovat kuitenkin pääosin niissä asioissa.
Tästä päästään puolustuspeliin, joka ei ehkä ollut ihan hehkutetun kaltaista dominanssia. Toisaalta ensimmäisen kauden sentteriksi Matthews teki verrattain vähän virheitä ja sijoittuminen on pääosin kohdallaan. Puolustaminen NHL tasolla keskushyökkääjänä ei ole mikään helppo tehtävä ja sen opettelu vaatii aikaa. Matthewsilla on kaikki fyysiset ja tekniset avut tulla todella hyväksi puolustuspäässä. Kiekonriistäjänä Matthews on todella hyvä ja käyttää mailaa oikea aikaisesti. Osaa sijoittua päätypelissä erinomaisesti ja pystyy myös kropalla ottamaan helppoja riistoja.
Tärkeintä Matthewsin kannalta oli se että vaikka vastassa oli liigan kärkisenttereitä, niin pääosin Matthews pystyi kääntämään matchupit itselleen. Ensimmäisen ottelun jälkeen Matthews joutui jatkuvasti vastustajan vastakkain peluutuksen kohteeksi, eikä se vaikuttanut rookien pelaamiseen juuri millään tavalla. Aloittajana Matthews kehittyi selkeästi kauden aikana ja kun muistetaan että kyseessä on täysin opeteltava taito, niin en olisi huolissani playoffeissa Matthewsin aloitusprosentti oli 50%. Kauden alussa lukemat olivat jossain 43% tienoilla ja kauden loppua kohti ne nousivat 46,5%. Connor McDavidin aloitusprosentti kauden aikana oli 43,2% ja Mark Scheifelen 43,5%. En näe että heitäkään tarvitsee siirtää laitaan pelkästään tuon tilaston perusteella. Scheifelen kohdalla tuosta prosentista voi olla huolissaan koska pelattuja otteluja ja kokemusta on reippaasti enemmän kuin Matthewsilla.
Matthews tekee pääosin maalinsa läheltä maalia, mutta käytännössä mies ei siellä hirveästi aikaa vietä. Matthews luistelee pääosin pelin puolella lähellä laitaa hakien paikkaa riistoihin tai varmistaakseen. Kiekon siirtyessä Toronton haltuun Matthews ajaa oikea aikaisesti maalille ja pyrkii saamaan itselleen tilaa, jos tämä ei onnistu Matthews siirtyy pois ruuhka-alueelta. Matthews on jatkuvasti pienessä liikkeessä ja menee tilanteen mukaan pelaamaan päätypeliä tai hakemaan tilaa ylempää alueelta. Yleensä Matthews osaa tulla maalille juuri oikeaan aikaan oikeassa rytmissä, niin että lapa on vapaana. Yleensä mies seisoskelee maalin edessä, kun tilanne on hieman rikkonainen ja pakkien selustassa on tilaa.
Matthews on todellisen unelmapelaajan prototyyppi. Taitava, mutta ei kikkaile turhaan vaan haastaa säästeliäästi. Loistava laukaus, mutta malttaa katsoa myös syöttöpaikat. Ei rohmua kiekkoa vaan pelaa sitä eteenpäin ja hakee sen jälkeen tyhjään tilaan yleensä maalin eteen. Iso mutta riittävän nopea nyky NHL:n ja myös ketterä luistelija. Tunnollinen omassa päässä ja haluaa oppia hyväksi puolustuspäässä. Matthewsilla on kaikki eväät olla dominoiva oman aikakautensa tähtisentteri luokkaa Kopitar, mutta pistepotentiaali on jopa mahdollisesti Malkinin luokkaa. Sanoisin että tappava yhdistelmä, mutta en ala väittämään että mies haastaisi McDavidin NHL:n parhaana. Aika näyttää.
Matkaa on kummallakin ja eväät kehittyä NHL:n parhaaksi. Ensi kaudella nähdään riittääkö Laineelle yksi kesä fysiikan kuntoon laittamiseksi ja kuinka paljon se auttaa ensi kaudella. Kaksinkamppailut olivat mielestäni isoin ongelma Laineelle ja ne ovat osittain fysiikkaa, mutta osittain myös taitoa miten pelaaja käyttää kroppaa ja mailaa erottaakseen vastustajan kiekosta. Taitava hieman pienempikin pelaaja pystyy noita voittamaan, jos ajoitus on kunnossa. Laineen peliälyä on aliarvostettu, mutta kyllä tuo hypekone on samalla tavalla laulanut kuin Matthewsin kohdalla.
Itse en malta odottaa ensi kautta ja toivon että tästä Laine - Matthews vertailusta päästään pois. Verrokkina on nyt koko NHL ja toivotaan että molemmat haastavat siellä ihan kirkkaimmassa kärjessä. Laine on yksi suosikkipelaajiani, mutta mennään näytöt edellä. Enkä tässä sano että ne Matthewsilla olisivat välttämättä sen kovemmat. Erilaiset mutta matkaa on jäljellä ja puhutaan kahdesta loistavasta pelaajasta. Onneksi toinen niistä on vielä suomalainen ja onneksi toinen pelaa omassa suosikkijoukkueessa. Harvinaista herkkua.
Hienoa että aihe herättää keskustelua.
