Olen yleensä ja lähtökohtaisesti "yksisilmäisen" fanituksen kannnalla mitä tulee suomalaispelaajiin ja ärsyynnyn erilaisista tilastokatsauksista ja muista kaivamalla kaivetuista huomioista, joilla tärkeilevästi halutaan osoittaa omaa analysointikykyä ohi fanituksen.
Patien kohdalla täytyy olla kuitenkin sikäli rehellinen, että onhan sitä peliä ollut viime aikoina kauhea katsoa, jos ja kun motiivina on ihmejunnun ihmetekojen ihailu. Ei ole näkynyt.
Viimeisin peli oli vähän parempi mutta välissä oli muutama koitos, jossa jokaikinen Paten kiekonhallinta päättyi menetykseen. Joskus oli toki huonoa tuuriakin mut pääasiallinen tunne oli "pelko" aina kun hän sai kiekon, ja pelko nimenomaan siitä, että tulee taas vaisun ja ponnettoman näköinen suoritus. Kuten lähes poikkeuksetta kävi.
Pari kertaa ehti jo ilahtua, että nytpä oli sähäkkä käännähdys tai hyvä levitys, mutta silloinkin kyseessä olikin Wheeler, jonka numeron olin vain katsonut huolimattomasti. :)
Kaikki täällä sanottu pitää silti paikkansa ja junnaria on turha tyrmätä. Silti harmittaa, koska sitä ehti jo toivoa huikeaa tarinaa ja jatkuvaa viihdytystä Paten toimesta. Tuon tunnustaminen itselleen ei ole mielestäni verrattavissa "Urheilulehti-journalismiin", jossa väkisin kaivetaan negaa silloin kun konsensus on haltioissaan jostain ilmiöstä.