Oletko sinäkin yksi niistä joka "en jaksanut lukea ketjua läpi, en edes vähän lopusta"? Lainaan itseäni:Nytkö, kun meitä on "vain" 300.000, niin on aika päättää ruotsinkielisten oikeudet? Se on niin vähän että menkööt koko suomenruotsalainen kulttuuri? En jaksa ymmärtää... Voihan sitä vaatia ettei savoa saa enää puhua, hävitetään heidänkin kulttuuri samalla.
Miettisin sinuna
hyvin tarkkaan ennen kuin heittäisin ensimmäisen kiven lukutaidon suhteen. En lähde tähän alatyyliseen ilmaisuun mukaan.
Vastaa sinä, Vekurinen, kysymykseen jonka esitin jussi_j:lle, kun häntä ei näköjään kiinnosta.
Niin, minä en ole päättämässä kenenkään ihmisen oikeuksia, jotka eivät kohtuuttomasti loukkaa toisen ihmisen oikeuksia. Eikä liioin ole kysymys myöskään kulttuurin hävittämisestä. Savo on suomen kielen dialekti ja on aivan järjetöntä vetää sitä tähän keskusteluun mukaan.
Ja kyllä, suomenruotsalaiset ovat olleet mukana sodissa yms. meidän suomalaisten kannalta aivan tuikitärkeissä hankkeissa. Siitä ei epäilystäkään. Tästä huolimatta, miksi suomenruotsalaisten on sallittava nauttia esim. julkisista palveluista (korkeakoulut, TV) suhteessa valtaväestöä enemmän? Olivathan suomalaisetkin sodassa? Edelleen, onko nyt todella niin, että suomenruotsalainen X on oiketettu tiettyihin privilegioihin, koska hänen isovanhempansa taisteli aseellisesti itsenäisen Suomen puolesta? Kuulostaa aika ontolta, mutta kieltämättä veteraanikortti on aina tunteisiin vetoava. Lisäksi, verrattuna muihin kielivähemmistöihin em. argumetointi kalskahtaa kyllä hyvin voimakkaasti sille, että tiettyihin privilegioihin kohdistuvat oikeudet saadaan syntymän kautta, mikä ei oikein natsaa, jos halutaan vakavasti puhua sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tähtäävästä yhteiskunnasta.
Ehkä lähempänä modernin sivistysvaltion ajatuksia olisi se, että kaikille kansalaisille tarjottaisiin julkisia palveluita ylivoimaisella enemmistökielellä, ja valtio pidättyisi puuttumasta siihen, minkälaisia kulttuurisia ambitioita ihmisillä nyt sattuu olemaan (Rikoslain rajoissa tietenkin).
Lyhyemmin, on kaksi aivan eri asiaa promotoida valtion passiivista ja suvaitsevaa roolia kielipolitiikassa kuin tietyn kielivähemmistön järjestelmällistä sortamista.
Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, ei Suomen harjoittama kielipolitiikka ole edes Euroopan tasolla mitenkään pääsääntöistä, itse asiassa se on hyvin poikkeuksellista. Jos joitakin yhtymäkohtia esimerkiksi pakkoruotsin kanssa haluaa etsiä, niin ehkä Apartheidin kielipolitiikassa afrikaanistamispyrkimyksineen on jotain samaa. Tosin afrikaansia puhuvia buureja oli suhteessa edes jonkin verran enemmän kuin suomenruotsalaisia. Että tällaisessa seurassa. Avainasia on se, ettei mistään voida johtaa mitään "ylempää", luonnonoikeudellista perustaa kohtuuttomalle erityiskohtelulle.
dodi kirjoitti:
Ruotsinkielen osaaminen on muutenkin mennyt monesti työnantajilla yli. Työntekijää haetttaessa monesti korostetaan ruotsinkielen taitoa, mutta käytännön työssä siihen voi törmätä kerran kymmenessä vuodessa. Aikanaan suureen tilintarkastustoimistoon hakiessani ehdoton edellytys oli ruotsinkielen taito. En ole tähän mennessä tarvinut kieltä kertaakaan, enkä varmasti osaisi edes ruotsinkielellä tarjota palvelua, sillä sen verran paljon asiasanastoa minunkin työni sisältää. Ruotsia sinällään osaan puhua edelleen jonkin verran, mutta vaikeata olisi ruotsinkielellä asiakkaita palvella.
Olen työskennellyt ruotsalaisessa konsernissa, ja sielläkin kysymys on enimmäkseen asenteesta. Kun pidetään erikielisten kanssa miitinkiä, lähden siitä, että kieli on englanti. Se on lingua franca ja oletus on, että jokainen paikalla oleva sitä osaa.
zaluun kirjoitti:
Helsingissä ruotsinkieli niin luonnollinen asia, että välillä oikein hämmästelee suhtautumista suomenruotsalaisiin muilla paikkakunnilla. Eli pakkoruotsi pois, mutta oikeus ruotsinkielen käyttöön, koulutukseen jne kuitenkin säilytettävä. Kaksikielisyyden pitäisi olla enemmänkin rikkaus, kuin joku välttämätön paha, joka on eliminoitava.
En keksi äkkiseltään yhtään esimerkkiä siitä, miten kaksikielisyys on minun elämääni rikastuttanut. Ehkä niitä löytyisi hetken päästä. Ehkä sinulle tai jollekin muulle tulee heti mieleen useita, se on minun puolestani ihan fine. Näiden latteuksien sijasta voisi nyt kuitenkin vihdoin uhrata edes yhden ajatuksen sille, että kaksikielisyys nykyisessä muodossaan on toiselle rikkautta ja toiselle epäoikeudenmukaisuutta.