dali kirjoitti:
voihan sitä Saksaa lukea käsittääkseni jo nyt viidenneltä luokalta eteenpäin (korjatkaa, jos sen voi aloittaa jo aiemmin). Mielestäni ruotsin perusteet on hyvä oppia ennen kuin aloittaa saksan, koska saksassa menee jonkin aikaa, ennen kuin artikkelisäännöt ja verbien taivutukset avautuvat. Ruotsin taidot auttavat ainakin sanavaraston kehittymisessä.
Riippunee paljon koulusta. Ja kyse ei ole siitä, että lukeako saksaa ruotsin ohella, vaan siitä että miksi lukea ruotsia ylipäätänsä.
Miksei toisinpäin, saksa ensin ruotsia?
Totta kai tässä kyse on myös arvotuskysymyksestä, eli ruotsi on se perinteinen kakkoskieli, ja saksa, ranska, venäjä, viro yms. tulevat sitten myöhemmin valinnaisena.
Arvotus vai vaihtoehtojen puute?
Miten moni ottaisi ruotsin kakkoskieleksi, jos sen sijaan olisi mahdollista ottaa saksaa heti ala-asteelta lähtien ja ruotsia sitten vasta yläasteella, jos huvittaa (kuten nykyään tehdään saksan/ranskan yms. kanssa).
Ja viimein vastaus kysymykseesi: Siinä mielessä, mitä sinä ajat takaa, niin saksa on ihan yhtä käyttökelpoinen kieli tukemaan englannin opiskelua. Mutta tämä ei ole ollut pointtini. ja taisinpa viestissäni puhua sekä ruotsin että saksan hyödyistä.
Tehdään tämä nyt yksinkertaisesti:
Ihmisten kielitaidot ja kieliin panostettava aika on rajallista, miksi opetella ruotsia esim. saksan tai ranskan sijaan.
Eikö toisaalta voisi ajatella niin, että olisi järkevintä opetella englantia ja ranskaa, koska jokainen voisi sitten englannin pohjalta opetella helposti ruotsia/saksaa ja samalla omata "erilaisen kielen" ranskan pohja.
Ettei nyt vain olisi turhaa kainostelua? Whopperin tilaamisesta on hyvä aloittaa.
Ei kyse ole kainostelusta vaan siitä, että en pystyisi ilmaisemaan ruotsiksi itseäni sillä tasolla mihin pystyn suomeksi/englanniksi. Ja sama ongelma on luultavasti suurimmalla osalla korkeasti koulutetuista, jotka ovat suorittaneet pääosan opinnoistaan joko englanniksi tai suomeksi, mutta varmastikaan eivät ruotsiksi. Olen pyörinyt puolijohdeteknologian kanssa nyt jo kohtalaisen laajasti, mutta minulla ei ole hajuakaan mikä on puolijohde ruotsiksi (ellei se ole suora anglismi semiconductor). Juuri tämän takia on kyseenalaista puhua kielen tarpeesta, jos käytännössä parhaiten selviää yhteisellä kielellä, englannilla.
Saksassa ja Ranskassa taas helpottaisi suunnattomasti ko. kielten osaaminen (tai no saksaa osaan jossain määrin, joskin lukiossa saksa kuoli pakollisen ruotsin alla, kun kielioppisäännöt menivät täysin sekaisin), koska ihmiset eivät välttämättä puhukaan englantia, edes akateemisella tasolla erityisen hyvin.
Jep, mutta kielen tarve ei poistu mihinkään, vaikka asiat hoidettaisiin vaihtoehtoisilla tavoilla.
Mutta miten sitten saksan/ranskan, EU:n virallisten kielten kanssa?
Mun ymmärtääkseni toisen kieltä puhuva henkilö ei aseta itseään alempiarvoiseen asemaan. Päinvastoin, esimerkiksi saksalaiset ja venäläiset ovat otettuja, mikäli he kuulevat jonkun puhuvan heidän kieltään ja kenties tämä henkilö tuntee myös heidän tapojaan.
Alempiarvoiseen siinä määrin, että henkilö ei pysty ilmaisemaan asiaansa niillä nyansseilla, mihin hän kykenisi toisilla kielillä. Tämän takia kansainvälisissä sopimuksissa yms. monesti käytetäänkin tulkkeja, jottei virheitä syntyisi sen takia että sopimusosapuolet ovat mahdollisesti käyttäneet virheellisiä sanamuotoja ihan vain siksi, etteivät hallitse kieltä (oli se sitten englanti, saksa, ranska tai vast.) täydellisesti.
Kun puhutaan aikuisten oikeasti niin ei ketään kiinnosta miten hyvin tunnet vastapuolen kulttuuria, vaan se kiinnostaa mitä sanot. Jos sanoma hukkuu "öö, tota jag heter öö"-muminaan, niin kyllä sillä voisi kuvitella olevan jonkinlaisia vaikutuksia lopputulokseen. Tämän olen havainnut ihan jo englanninkin kohdalla joutuessani keskustelemaan itä-euroopasta/Intiasta tulevien ihmisten kanssa (intialaisten kohdalla lähinnä sen takia, että puhuvat englantia niin tajuttoman nopeasti ja lausuvat "intialaistyylillä").
Jos kerran asenteesi kielen opetteluun on ollut heikko, niin se tuskin on yksin järjestelmän tai tiukkapipoisen opettajan vika.
Ei minulla sinänsä ollut mitään heikkoa asennetta, mutta pakollinen ruotsinkieli kestämättömin perustein ei erityisesti nostanut motivaatiota, enkä todellakaan ole ainoa. Yliopiston pakollinen ruotsinkurssi ei kuulu niihin yliopiston suosituimpiin kursseihin ja hupaisinta on että ruotsalaiset (yliopistossa opiskelevat/valmistuneet) itse naureskelevat tällaiselle pakolle.
Ja tämän vuoksi suomen ja ruotsin kielen asemaa on puolustettava. Kieli on ensimmäisenä uhanalaisena, kun maailma globalisoituu. Suomeen tunkee vierasperäisiä sanoja (virkamieskieli, tiedekieli, talouskieli) ja ne leviävät hiljalleen arkikieleen. Populaarikulttuuri ja media tukevat tätä kehitystä.
Eikö Ruotsi pysty puolustamaan ruotsin kieltä ihan tarpeeksi, miksi meidän tarvitsee käyttää resurssejamme siihen?
Vaikka RKP tai muut tahot kovasti väittävätkin vastaan, niin ei ruotsin kieli ole _niin_ tiukasti osa suomalaista identiteettiä, että sen katoaminen johtaisi identiteettikriisiin.
Suomi taas on valtaväestön äidinkieli ja sen kohdalla tilanne on eri.
Ei asiaa pidä ajatella niin, että ruotsi on maailman tärkein oppiaine. Sen sijaan meikäläinen laaja koulusivistys syntyy pienistä palasista, ja tämän vuoksi olen puolustanut ruotsin asemaa pakollisena oppiaineena.
Perustelematta mitenkään sitä miksi ruotsia ei oikeastaan voisi korvata saksalla, koska me olemme nykyään EU:n jäseniä, emme Ruotsin maakunta.
Yhtä hyvin voidaan kysyä, mitä teemme kuvaamataidolla tai musiikilla tai fysiikalla? En osaa piirtää, soittaa, enkä laulaa (selvinpäin) ja olen kehno laskemaan kitkakertoimia tai kappaleiden kiihtyvyyttä. Kuitenkin näistä aineista on ollut hyötyä, koska tunneilla on päässyt tekemään erilaisia asioita ja tutustunut maailmaan ihan uusista näkökulmista. Näin kliseisesti sanottuna siis.
Taiteellisen ilmaisun opettelemisesta on kiistatta hyötyä monessa asiassa ja fysiikalla taas annetaan pohja niille, jotka jatkavat alalle.
Jos et olisi niin kärkkäästi tekemässä olkiukkoja, jaksaisit miettiä edes hetken, montako pakollista fysiikan kurssia esim. lukiossa on verrattuna ruotsiin.
Niin, eikö olekin hauskaa, että ainetta mikä käsittelee koko maailmankaikkeuden asioita pienimmistä alkeishiukkasista galakseihin, opetetaan kokonaista 1 pakollinen kurssi, mutta yhden naapurivaltiomme kieltä opetetaan peräti 4 vai viiden pakollisen kurssin verran...ihmekös ettei suhteellisuusteoria yleensä uppoa maallikoille, men lyckligtvis kan dom i alla fall prata svenska.