Paistinpannu-ketju

[sampio]

Hiiliteräspannu on ollut ainakin kuusi vuotta käytössä, koska nykyiseen kämppään muuttaessa se oli jo jokusen aikaa ollut käytössä. En muista aloitusrituaaleja, mutta hyvin tuo pelittää ja siistinä pysyy, kun pääosin ilman kastikkeita tai marinadeja paistelee. Peruspaistamisten jälkeen pyyhkäisen talouspaperilla rasvat veke, mutta joskus kun sillä on turattu kastikkeita kiinni, joutuu vedellä huuhtelemaan, ellei lieden täydellä teholla ja puulastalla irtoa. Yleensä sekin riittää, kun heittää vähän rypsiöljyä ennen lastalla kaaputtelua. Jos tällaisen raa'an käsittelyn joutuu antamaan tai vettä käyttämään, teen rasvapolton perään. Jos unohtuu, on aamun kananmunat kiinni pannussa saletisti.

Mutta hyvin palvelee kyllä. Ei sitä voi käyttää teflonin tapaan munakkaiden tms. tekoon, mutta kaikki, joissa tarkoituksena on saada selkeä paistopinta, homma rokkaa. Kalat, lihat, munat, letut jne. Omasti valikoimasta löytyy valurautapannu, jonka tämä hiiliteräs syrjäytti, sitten tietysti em. hiilari. Lisäksi pikkulettupannu, jolla tulee vääräoppisesti tehtyä blinejäkin, sekä iso kannellinen kasari erilaisia isompia sooseja, muhennoksia ja vastaavia varten. Arkikäytössä ja kakkospannuna oli joku Lidlin halpisteflon, mutta se lähti kaatopaikalle taannoin. Pitäisi ostaa joku vastaava laadukkaampana tilalle, kun toisinaan tarttee kahta proteiinia tehdessä pannuja enemmänkin.

 

[smugu]

Päivitystä. Tänään tein vielä kaksi erää rasvapolttoa grillissä ja annoin pannun jäähtyä. En sitten tiedä, että otinko liian kunnianhimoisen tavoitteen mutta kokeilin tehdä lättyjä sillä. Lopputuloksena lähti n. 10 sekunnissa polttamaan lättyä keskeltä kiinni pannuun ja ei auttanut muu kuin viedä pannu pihalle, ennen kuin koko kämppä olisi täynnä savua.

Vähän on alkukankeutta meidän yhteisen elämän aloituksessa.

 

[V-G-]

Päivitystä. Tänään tein vielä kaksi erää rasvapolttoa grillissä ja annoin pannun jäähtyä. En sitten tiedä, että otinko liian kunnianhimoisen tavoitteen mutta kokeilin tehdä lättyjä sillä. Lopputuloksena lähti n. 10 sekunnissa polttamaan lättyä keskeltä kiinni pannuun ja ei auttanut muu kuin viedä pannu pihalle, ennen kuin koko kämppä olisi täynnä savua.

Vähän on alkukankeutta meidän yhteisen elämän aloituksessa.

Letut on aika kunnianhimoinen projekti sellaiselle hiiliteräspannulle, jossa tuo pinta ei ole aivan totaalisen non stick :D

Pari asiaa tuohon liittyen:
1. Rasvaa tulee käyttää joka tapauksessa vähän reilummin kuin jossain pinnoitetussa paistinpannussa tarvitsisi.
2. Hiiliteräs johtaa lämpöä todella tehokkaasti, joten lettuihin, kananmuniin yms. kannattaa käyttää paljon vähemmän tehoa hellasta kuin ensi alkuun luulisi. Sama juttu kuin vaikka rosterisen kasarin kanssa; 1-9 asteikolla toimivan hellan maksimi näille pannuille on tyyliin 7. Hiiliteräkselläkin isompaa asetusta tarvitsee vain eläinproteiinien kanssa.

Ja kyllä, kananmunia voi paistaa hiiliteräspannulla, mutta se vaatii opettelua. Mokaaminen on pakollista.

 

[TorstiMonivamma]

Ostin tokmannista halvimman paistinpannun mitä löysin, niin yllätyksekseni sillä pannulla saa tehtyä parhaat letut mitä oon maistanut, tulee rapsakat reunat ja paistopinta täydellinen. Tosin nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen se vetelee jo viimisiään.

 

[Rod Weary]

Mulla on joku Tefalin halvahko lettupannu lämpöindikaattorilla. Se tosin on tarpeeton, koska mä näen voin väristä, milloin pannu on letuille tarpeeksi kuuma. Priimaa pukkaa, vaikka hyvää yrittää.

 

[sampio]

1-9 asteikolla toimivan hellan maksimi näille pannuille on tyyliin 7. Hiiliteräkselläkin isompaa asetusta tarvitsee vain eläinproteiinien kanssa.

Tämäpä se. Tulee tehtyä itse usein esim. kananmunien kanssa aamuisin siten, että heitän levyn täysille ja nokareen voita. Sitten kun alkaa voi olla sula muttei savua, nakkaan munat pannulle ja lämpö 2/3:een. Pieni hetki noin, ja sitten lämpö pois kokonaan, jolloin munat säilyvät lämpiminä hetken siinä aamutoimia tehdessä mutta keltuainen ei hyydy tappiin.

Tämä siis toimii meidän liedellä ja pannulla, tatsi pitää hakea tapauskohtaisesti. Mutta ei tosiaan täysillä lämmöillä varsinkaan kananmunien ja lettujen kanssa. On jäänyt joskus pannu liedelle rasvan kera, ja aika nopeasti oppi sen, ettei ainakaan kananmunia siihen höyryävälle pannulle kannata laittaa.

 

[smugu]

Tämä siis toimii meidän liedellä ja pannulla, tatsi pitää hakea tapauskohtaisesti. Mutta ei tosiaan täysillä lämmöillä varsinkaan kananmunien ja lettujen kanssa.

Joo itselläni oli tänään keraaminen liesi 4/6 volyymilla. Heti se silti rupes palamaan ja ihan kunnolla. Kai sitä vois vaan hetken aikaa paistella kasviksia jne helppoja juttuja.

 

[444]

Hiiliteräspannua en muuhun enää vaihtaisi nyt kun makuun on päässyt. Ensimmäinen tuli taloon joskus reilu 10 vuotta sitten, jäi sittemmin eron myötä niille teilleen. Omaan kotiini ostin välittömästi uuden ja myöhemmin toisen vähän pienemmän. Muita pannuja ei ole. Noilla paistuu aivan kaikki mahdollinen. Alun perin tein rasvapolton silavaa ja uunia käyttäen. Eli kevyt kerros silavaa pintaan, uuni täysille ja pannu sinne muhimaan. Myöhemmin toinen samanlainen käsittely. Sen jälkeen tuolla on paistettu kaikkea munakkaasta bologneseen eikä juuri mikään tartu kiinni, joskin kastikkeiden jämiä saa muovilastalla vähän rapsia irti samalla kun kiehuttaa pannulla vettä. Käytön jälkeen silavaa tai rypsiöljyä pintaan talouspaperilla, ja jälleen odottaa hyvä pannu seuraavaa käyttöä.
Onhan tuossa enemmän huollettavaa kuin perus teflonpannussa, mutta käyttöikäkin mitataan kymmenissä vuosissa, kun vaan jaksaa huoltaa.

 

[Rod Weary]

En näköjään kuulu hiilitetäspannun kohderyhmään. Varmaan 80-90 % safkoista tomaatti- tai valkoviinipohjaisia sooseja.

 

[palle fontän]

Nähdäkseni tässä pannuskenessä on kaksi perusteltua lähestymistapaa. Ensimmäinen on se, että ostat viimeisen päälle vehkeet ja pidät niistä hyvää huolta. Aikaa ja vaivaa tähän tietysti menee, mutta ruuanlaittokokemus on nautittava. Toinen tapa on ostaa äärimmäisen halvat pinnoitetut pannut ja vaihtaa usein, kun pinnoite on mennyt.

Keskivälin meiningissä en oikein näe järkeä, kun pinnoitetut pannut ovat nopeasti entisiä, kun et pidä niitä kuin kukkaa kämmenellä. Pinnoittamattomien pannujen käytön pistän aikaa ja vaivaa -kategoriaan.

 

[Rod Weary]

Nähdäkseni tässä pannuskenessä on kaksi perusteltua lähestymistapaa. Ensimmäinen on se, että ostat viimeisen päälle vehkeet ja pidät niistä hyvää huolta. Aikaa ja vaivaa tähän tietysti menee, mutta ruuanlaittokokemus on nautittava. Toinen tapa on ostaa äärimmäisen halvat pinnoitetut pannut ja vaihtaa usein, kun pinnoite on mennyt.

Mä en allekirjoita kumpaakaan. Tarkoitan tällä tässä yhteydessä sitä, että mä tykkään ostaa laadukkaita tuotteita, mutta mä valitsen sen ostettavan tuotteen ihan puhtaasti käyttötarkoitus edellä. Siksi en lähde mukaan tähän hiiliteräsbuumiin, koska nuo sopivat lukemani perusteella kohtuullisen huonosti mun käyttötarpeisiin. Yksikään mun pannu ei ole viimeisen päälle, muttei halvinkaan. Kaikki ovat riittävän hyviä.

Käsitin viestisi siis niin, että joko ostaa viimeisen päälle vehkeen, oli siinä järkeä tai ei, tai sitten halvimman löytämänsä. Mun mielestä tuossa on se kolmas vaihtoehto, ns. järkevä valinta. Laatu vs. hinta vs. käyttötarkoitus.

 

[Tuamas]

Itse olen todennut, että Heirolin Steelsafe -sarja on paras kompromissi itselle noiden välissä, toki ovat vähän arvokkaampia, mutta eivät vaadi käytännössä mitään ylimääräistä huoltoa ja toistaiseksi ainakin ovat vielä kuin uusia ~neljän vuoden käytön jälkeen.

Toki aikalailla pannun kuin pannun saa paskaksi kuumentamalla sitä liikaa tyhjänä, pesemällä astianpesukoneessa tai muuten perseilemällä.

 

[smugu]

Tarkoitan tällä tässä yhteydessä sitä, että mä tykkään ostaa laadukkaita tuotteita, mutta mä valitsen sen ostettavan tuotteen ihan puhtaasti käyttötarkoitus edellä. Siksi en lähde mukaan tähän hiiliteräsbuumiin, koska nuo sopivat lukemani perusteella kohtuullisen huonosti mun käyttötarpeisiin

Itse yritän mennä terveys edellä. Käsittääkseni teflon (tai ylipäänsä) pinnoitteet eivät ole kovin terveellisiä kun irtoilee vähän kerrallaan ruuan sekaan. Hiiliteräspannulla pyrin välttämään tämän. Toki plussaa olisi myös jos sen saisi vähän kuumemmaksi kun nämä teflonit.

 

[Rod Weary]

Itse yritän mennä terveys edellä. Käsittääkseni teflon (tai ylipäänsä) pinnoitteet eivät ole kovin terveellisiä kun irtoilee vähän kerrallaan ruuan sekaan.

Tuosta kiistellään, mutta käsittääkseni urbaani legenda.

 

[Introexpertti]

Tuosta kiistellään, mutta käsittääkseni urbaani legenda.

Terveellisyydestä en tiedä, mutta tokihan tefloni irtoaa, siinä missä irtoaa "ansaittu" pinta hiiliteräksestäkin vääränlaisella käytöllä taikka huonon polton seurauksena.
Kyllähän tolla hiiliteräspannullani paistelee jo munatkin helposti, mikä liene aika hyvä mittari, mutta ei se yhessä yössä siihen suostunut kuten joku halpa tefloni ois varmaan tehnyt.

Teflonia en ole itse vuosiin omistanut enkä tule omistamaan. HT on ihan käypänen, mutta ei valurautaa vaan voita mikään.

 

[Jeffrey]

Itse olen todennut, että Heirolin Steelsafe -sarja on paras kompromissi itselle noiden välissä, toki ovat vähän arvokkaampia, mutta eivät vaadi käytännössä mitään ylimääräistä huoltoa ja toistaiseksi ainakin ovat vielä kuin uusia ~neljän vuoden käytön jälkeen.

Heirolin Steelsafe on kyllä jokaisen pennin arvoinen. Varsinkin lihan paistamisessa ihan ylivertainen tuote mihinkään aikaisempaan pannuun nähden. Jaksaa paistaa matalalla lämpötilalla ja lopputulos on siten lähes aina ihan täydellinen kunhan vaan malttaa pannun varressa. Tosin omani kesti lähes kuin uutena sen pari vuotta. Nyt siihen on jämähtänyt jotain vähän liiankin kanssa ja pitäisi yrittää jollain raskaammalla puhdistusaineella ennen kuin luopuu toivosta. Olisikohan tästä aineesta kenelläkään vinkkiä?

Heirolin Cerasafen taas ostin sitten munien ja ns. arkipaistoon. Tuokin pannu on aivan omaa luokkaansa kun aikaisemmat pinnoitetut pannut, ja vielä melkolailla huokea moneen muuhun merkkiin verrattuna.

 

[finnjewel]

Tefal- pannuja olen reilun 10 v käyttänyt. Paisto-ominaisuuksiin olen tyytyväinen, mutta en kestävyyteen. Hyvä jos yli vuoden kestävät, jokapäiväistä käyttöä. Sopivasti tuntuu olevan joka vuosi joku -50% kampanja.
Ainakaan Hackmanin pannut eivät olleet yhtään kestävämpiä.

 

[Rod Weary]

Kun te kehutte ja haukutte pannuja, kertokaa nyt ihmeessä, mikä teidän peruskäyttönne on. Mun pannu on Hackmanin kovanaama, jos en väärin muista. En paista sillä punaista lihaa. Ikinä. Teen sooseja, eli hauduttelen sipulit ja lisään viinin, tomaattimurskan tai molemmat. Tai sitten teen risoton. Valurautapannukin löytyy, mutta kun meillä ei paisteta pihvejä, sitä ei juurikaan tarvita. Letuille on oma pannu. Sen nimi on lettupannu.

 

[sampio]

Ei kai erityisemmin ole haukuttu mitään, lähinnä kehuttu omia.

Hiilari siis itselläni, käyttö sekalaista. Marinadeja ja tomaattipohjaisia kastikkeita vältän, kun jäävät kiinni, mutta muutoin aikalailla kaikkea muuta tulee tehtyä. Ja onnistuneesti.

Joissain tapauksissa tarvitsee rasvaa enemmän, jotkin taas paistellaan miedommalla lämmöllä, mutta yhtäkaikki, hyvin menee. Kerran kaveri innostui kokeilemaan tuota pannua, mutta munakokkelin se sillä onnistui sössimään. Munakkaat ja paistetut munat onnistuvat oikein jees. Oikeastaan kaikki, joissa otetaan pintaa hetki ennen heiluttelua.

Erityisemmin en koe olevani trendissä mukana. Aikoinaan piti hommata uusi pannu ja extempore päädyin jonkin somemainoksen myötä hiiliteräkseen. Nyt siis palvellut useamman vuoden satunnaisten rasvapolttojen avustamana kuin uusi.

 

[V-G-]

Tosin omani kesti lähes kuin uutena sen pari vuotta. Nyt siihen on jämähtänyt jotain vähän liiankin kanssa ja pitäisi yrittää jollain raskaammalla puhdistusaineella ennen kuin luopuu toivosta. Olisikohan tästä aineesta kenelläkään vinkkiä?

Sama ongelma melkeinpä jokaisen pinnoitetun pannun kanssa, vaikka olisi laadukaskin. Se on ongelma on, että kuumat lämpötilat vaurioittavat toistuessaan kaikkia pinnoitteita - etenkin tyhjinä kuumennettaessa. Mulla on elämäni aikana ollut käytössä arviolta sellaiset 40-50 pinnoitettua paistinpannua hintaluokissa 20-250 euroa, ja kaikissa on ollut ohjeena, että pannua ei saa ylikuumentaa tai kuumentaa tyhjänä jotta ns. tavoiteikä voidaan saavuttaa. Heirolkin puhuu "normaalista käytöstä".

Nämä ovat näitä; tosimaailman ruoanlaitossa pinnoitettu paistinpannu kestää hyvänä viisi vuotta jos ei tee mitään radikaalia perseilyä. Sen jälkeen harvassa pannussa on pinnoite enää entisellään ja kaikki vähänkään herkempi palaa kiinni, öljyä joutuu käyttämään enemmän kuin olisi lopputuloksen kannalta ideaalia tai paistotulos kärsii muutoin.

Se, mikä Heirolilla on parasta, on juuri tuo hilseilemättömän ja metallisilla työvälineillä käytettävän pinnoitteen patentti. Ei sekään ikuinen ole, tietenkään, mutta tekee kokkaamisesta todella paljon sujuvampaa. Itselläni ei noita ole, koska hinta on liian korkea, mutta olen käyttänyt steelsafeakin paljon, ja laadukas se merkki se on ilman mitään epäilystä. Silti on sanottava, että jos tuolla todella kuuman uunin / grillin kestolle ei ole tarvetta (kuten veikkaan, että harvalla kotikokilla on), niin kolmenkympin hiiliteräs pieksee parinsadan euron heirolin melkeinpä kaikessa. Siis jos jaksaa nähdä sen alkuvaivan ekan vuoden aikana.

 

[Ann Arbor]

Kai näin yleisesti paistinrasvasta tinkiminen on viimeisimpinen joukossa pyrkiessä terveelliseen elämäntapaan? Itse tykkään ruoanlaitossa kuullottaa sipulia/valkosipulia maltillisessa määrässä kasviöljyä vailla huonoa omaatuntoa ja lorauksen öljyä heitän usein myös esimerkiksi eineslihapullien sekaan kastikkeen aluksi. Toki Jauheliha-/kanakastike ei tarvitse lisättyä rasvaa. 15% ruokakermaa, loraus soijakastiketta, tomaattipyreetä ja mausteita. "Opiskelijabudjetin" illallinen valmis kun lisäät vielä mausteita maun mukaan.

 

[Jeffrey]

Silti on sanottava, että jos tuolla todella kuuman uunin / grillin kestolle ei ole tarvetta (kuten veikkaan, että harvalla kotikokilla on), niin kolmenkympin hiiliteräs pieksee parinsadan euron heirolin melkeinpä kaikessa. Siis jos jaksaa nähdä sen alkuvaivan ekan vuoden aikana.

Tämä on kyllä ihan totta. Ei tainnut oma pannu koskaan päästä uuniin, vaikka se kerta vuoteen se olisikin saattanut olla mahdollista sen ankanrinnan kanssa.

Arkipaistaminen on kuitenkin se käyttö missä pannu on 95% sen elinkaaresta. Oma tarve on sille, että pannu on kestävä ja jaksaa vaikka siinä on liian paljon tavaraa. Paistomielessä viikon hankalin osuus on kananrinta, joten varsinainen juhlapannu voisi olla erikseen. Toki kananrintaa kohdalla hyvällä pannulla ja malttavalla mielellä voi sitten naureskella näille souvide-kavereille.

Ei tässä nyt ihan akuuttia tarvetta ole pannulle, joten voisi olla ihan hyvä aika hankkia hiiliteräspannu marinoitumaan, tai melkeinpä kaksi kun saisi olla korkeammilla ja matalammilla reunoilla.

 

[444]

Ei kai erityisemmin ole haukuttu mitään, lähinnä kehuttu omia.

Hiilari siis itselläni, käyttö sekalaista. Marinadeja ja tomaattipohjaisia kastikkeita vältän, kun jäävät kiinni, mutta muutoin aikalailla kaikkea muuta tulee tehtyä. Ja onnistuneesti.

Joissain tapauksissa tarvitsee rasvaa enemmän, jotkin taas paistellaan miedommalla lämmöllä, mutta yhtäkaikki, hyvin menee. Kerran kaveri innostui kokeilemaan tuota pannua, mutta munakokkelin se sillä onnistui sössimään. Munakkaat ja paistetut munat onnistuvat oikein jees. Oikeastaan kaikki, joissa otetaan pintaa hetki ennen heiluttelua.

Erityisemmin en koe olevani trendissä mukana. Aikoinaan piti hommata uusi pannu ja extempore päädyin jonkin somemainoksen myötä hiiliteräkseen. Nyt siis palvellut useamman vuoden satunnaisten rasvapolttojen avustamana kuin uusi.

Toi kokkelin sössiminen on jännä. Yhdellä kaverilla on myös pannuja jos jonkinmoisia, ja sanoo, ettei enää koskaan yritä paistaa munia missään muodossa hiiliteräksellä, kun aina tarttuvat kiinni. On kuitenkin hyvin tarkka tuosta huollosta ja rasvapoltto on tehty samalla kaavalla kuin omani. Ja mä en ole vielä kertaakaan onnistunut polttamaan munia kiinni tuohon, en milloinkaan. Kumpikaan ei myöskään liiemmin rasvaa säästä paistaessaan.
Nyt tosiaan kun tätä n. 40€ investointia on käyttänyt useamman vuoden lähes kaikkeen paistamiseen, niin ei tulisi mielenkään vaihtaa mihinkään muuhun. Tietty jos tykkää shoppailla pannuja, niin kai noista pinnoitetuista jotain iloa saattaa olla.

Sen verran täytyy ottaa takaisin, että onhan mulla kolmaskin pannu. 60cm muurikka. Sillä paistuu letut, paellat ja vihannekset, toki useimmiten vain kesäisin, kun kermaperseenä en viitsi hytistä pakkasessa grillin ääressä.

 

[palle fontän]

Kun te kehutte ja haukutte pannuja, kertokaa nyt ihmeessä, mikä teidän peruskäyttönne on.

Lapset ja vaimo kärventää kaikkea ilman mitään käsitystä sopivasta lämpötilasta. Ruokaa poltetaan pohjaan pannusta riippumatta ja kaiken annetaan kivettyä pintaan kiinni viimeistään ruuan valmistuttua. Astianpesukoneeseen kaikki ilman tunnontuskia. Tällä menetelmällä ei mikään pinnoite kestä, joten ostan paistinpannut Ikeasta.

 

[2silmäinen kyklooppi]

Olen saanut muutamia vuosia sitten de Buyerin hiiliteräspannun joululahjaksi. Yritin muutaman kerran rasvanpolttoa, siinä onnistumatta. Vähän tummaa sain siihen ja luulin että se käytössä tummuu lisää. Aina muutaman käyttökerran jälkeen se kuitenkin irtosi.
Nyt hyviä vinkkejä miten se rasvanpoltto tehdään, että saan pannun käyttöön.

Vähän harmittaa, kun se on nyt käyttämättömänä hyllyssä.