Mainos

Paistinpannu-ketju

  • 44 742
  • 181

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Harvapa sitä haluaa vapaa-ajallaan omaan duuniin liittyvää asiaa fiilistellä. Muutama tuntemani kokki ei todellakaan ole panostanut kotikeittiöönsä. Monelle taas ruoanlaitto on harrastus ja nautinto, johon mielellään upottaa aikaa ja rahaa. Minulle on ollut hyvin miellyttävä kokemus siirtyä ns. kunnon pannuihin ja laadusta tykkäävänä pidän myös siitä, että uusi kalusto on lähes ikuista (omassa käytössä oleva Upon valurautapannu taitaa olla 50-luvulta).

Minä ajattelen taas asioista käytännönläheisesti. Mitään en osta hetken mielijohteesta, vaan jos koen tarvetta jollekin, hankin sen. Yleensä siinä kohdassa, kun hankinta tulee ajankohtaiseksi, puntaroin ensin vaihtoehtoja ja myös sitä, että mitkä ominaisuudet ovat oikeasti minulle tarpeellisia. Menen yleensä sillä, missä saan mielestäni sopivalla rahalla sopivan laadukkaan ja omaan käyttööni riittävän välineen. Hyvin harvoin se tarkoittaa kaikkein kalleimpia vaihtoehtoja.

Tämä paistinpannun hankinta oli ajankohtaista, ja kun täällä oli hyvää keskustelua asiasta, päädyin suositusten perusteella teräspannuun. Kun itsekin lueskelin asiasta, se tuntui sopivimmalta.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Usein myöskin hifistely on osa harrastusta. Okei, hifistely on hieman negatiivinen sana, mutta osalle harrastajista välinetuntemus ja vertailu on osa ruuanlaittoharrastusta. Itselläni on sama tilanne vaikkapa maastopyöräilyn kanssa.

Mitä taas tulee itse ruuanlaittoon, niin on se kivempaa, kun on kunnolliset suola- ja pippurimyllyt ym. välineet. Ei välttämättä ole eroa lopputuloksessa, mutta se riittää, kun välineistä tulee hyvä fiilis. Sama pätee luonnollisesti myös paistinpannuun. Toki paistinpannun osalta monilla on tällä hetkellä mielessä myös ekologisuus ja terveyteen liittyvät asiat. Hankitaan ns. ikuisia pannuja, eikä esim. haluta syödä teflonia ruuan seassa.
 

huhheijaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olen aina nauttinut ruonlaitosta, mutta viime aikoina alkanut vähän hifistelemään, mikä tarkoittaa lähinnä, että jääkaapissa ja ruokakaapissa on vähän erikoisempiakin valmistusaineita.

Tässä on nyt sit alkanut päivittämään vähän noita keittiövälineitäkin parempiin. Ostin tuossa juuri valurautapannun, vaikka noin teoriassa pihvejä tulee harvoin tehtyä. Ehkä osittain siksi, että pinnoitetulla tuntuu aika ikävältä tehdä. Eipä siinä varmaan tuota valurautaa tulee käytettyä muuhunkin, mutta noin muuten. Toki osasyy jonkun kalliimman pannun kanssa on se, että toivon vähän pidempää käyttöikää. Valurauta nyt on teoriassa ikuinen, mutta tarkoitus olisi ostaa myös joku teräspannu, jotka eivät kai ihan yhtä ikuisia. Vika voi toki olla käyttäjässä, mutta kun tulee melkein päivittäin pannua käytettyä, niin ei noi pinnoitetut tunnu kovin montaa vuotta kestävän. Vika toki käyttäjässäkin, vaikka omassa hellassa on useampikin lämpövaihtoehto kuin päällä ja pois, mutta aika kovaa käyttöä joutuvat kestämään. Toki osittain noista hienommista välineistä jaksaa vähän paremmin pitää huoltakin, mikä auttaa varmaan kestämisessä.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Tähän en voi olla suosittelematta tuota juuri saamaani 28-senttistä Heirolin Steelsafea. Ihan uskomaton pannu.

Tämä on kyllä ehkä paras yleispannu mitä olen käyttänyt. Tai ainakin meikäläisen induktioliedellä toimii loistavasti. Kuumenee nopeasti ja tasaisesti, lämmön säätely toimii tarkasti, ei puolessatoista vuodessa mitään käytön merkkejä vaikka lähes päivittäisessä käytössä ja pesut lähes aina tiskikoneessa. Mukavan painava, ei heilu ruuan mukana.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ostin nyt tuon Muurikan kasarin. Arvioin sen lopulta sopivan kokoiseksi meidän kahden hengen talouteen, vaikka toki isompikin olisi voinut olla ihan hyvä vaihtoehto. Mutta tuo oli sen verran hyvä tarjous, ettei voinut olla hyödyntämättä. Kokeilee tuolla päästä sinuiksi tuon pannutyypin kanssa. Jos osoittautuu toimivaksi, mutta liian pieneksi, niin hankitaan isompi ja viedään tuo mökille.

Muurikan kasari saapui, ja tänään otin sen käyttöön. Ensimmäinen koe tehtiin aikataulusyistä hyvinkin nopealla ruoalla, eli nakkikastikkeella. Tuon tekeminen on niin helppoa ja nopeaa, etteivät pannun ominaisuudet varmastikaan tulleet vielä esiin, eivätkä mahdolliset haasteet käytön opettelussa lävähtäneet silmille.

Tärkeimmät havainnot tähän asti ovat ne, että pannun koko on tähän talouteen hyvinkin riittävä. Ja kyllä tuo nuo nakit, sipulin ja maissinjyvät ruskistaa juuri sopivaksi.

Tämän varovaisen kokeilun perusteella sanoisin, ettei ollut huono ostos millään muotoa. Katsotaan, että miten mieli muuttuu sitten kun pannulla oikeasti kypsentää lihaa.
 

Jeffrey

Jäsen
Nykyisin wokkaan viikottain tällä:

Tuon ainoa huono puoli on koko. Kahdelle pystyy tekemään annokset kerralla, mutta koko perheelle ei. Silti, tuo pysyy hienosti kuumana myös reunoilta, käsittely on intuitiivista ja metallisia työvälineitä voi käyttää. Nypytetystä pohjasta erityisplussaa; mikään, edes galangal tai inkivääripyre ei ole tarttunut pohjaan kiinni. Eli tuota suosittelen.
Onkos kokemusta kestääkö tämä perinteistä valurautaa paremmin happamia? Vähän oli sellainen toive joskos saisi wok-pannun ja pastapannun yhdistettyä, mutta nuo italiaanojen alimiinipannut ei taida ihan wok-tason paistamista kestää?
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Onkos kokemusta kestääkö tämä perinteistä valurautaa paremmin happamia? Vähän oli sellainen toive joskos saisi wok-pannun ja pastapannun yhdistettyä, mutta nuo italiaanojen alimiinipannut ei taida ihan wok-tason paistamista kestää?
Kestää paremmin. Tuo keraaminen pinnoite jeesaa happojen kanssa. Itsekin olen muuten tehnyt carbonarat tuossa muutaman kerran. Se guancialen rasvojen emulsointi pastaveteen onnistuu niin kivasti.
 

Jeffrey

Jäsen
Kestää paremmin. Tuo keraaminen pinnoite jeesaa happojen kanssa. Itsekin olen muuten tehnyt carbonarat tuossa muutaman kerran. Se guancialen rasvojen emulsointi pastaveteen onnistuu niin kivasti.

Laitellaan tilaukseen. Kai tän saa edes verovähennyksiin, jos ne happamat kasvikset nyt sitten polttaakin sen reiän pannuun?
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: V-G-

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Laitellaan tilaukseen. Kai tän saa edes verovähennyksiin, jos ne happamat kasvikset nyt sitten polttaakin sen reiän pannuun?
Veikkaan että jos saat pikkelöidyn paprikan sulamaan tuon pohjasta läpi, niin kaikki iltapäivälehdet jonottavat kilpaa sun haastattelua.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Teräspannulla tuli tehtyä ensimmäinen kerta jauhelihaa. Kaksi paketillista tuli paistettua samalla kertaa. Muuten sujui hyvin, mutta toisen paketillisen kohdalla tuntui, että pannu alkoi viilentyä liikaa. Hetken kun antoi lämmitä tyhjänä, tai oikeammin, ilman lihaa, sillä pannulla oli tietysti paistamisesta tulleet rasvat, homma alkoi pelittää. Tomaattipohjainen kastike siihen kylkeen ja haudutus päälle, niin hyvä tuli. Ja pannu oli pohjastaan puhdas, eli mitään ei ollut jäänyt kiinni.

Todennäköisesti syy tuolle jäähtymiselle oli se, että jauheliha oli ollut liian vähän aikaa huoneenlämmössä. Tai sitten pudotin levyn lämpötilaa vain liikaa, eli jatkossa hieman pienempi pudotus, kun pannu on lämmennyt ensin valmiiksi.

Hyvä tuosta tulee kun oppii käyttämään. Hiiliteräspannun kun vielä hankkisi, niin noista peruspannuista voisi päästä eroon. Mutta täytyy tuota pohtia sitten erikseen.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Mielipiteitä joka sometuutista ainakin mulle tunkevasta Hexacladista?

Onko samaa paskaa eri tuutissa. Premium hinnat ainakin, reipasta satasta joka pannu.

Itsellä jos jonkinlaista pannua, hiiliterästä, halpaa pinnoitettua, keraamista, kiiltävää terästä ilman pinnoitusta. Mutta samaan hengenvetoon voi todeta että arkikäyttöön on jäänyt Le Creusetin pinnoitetut pannut. Pinnoite kestänyt ainakin induktiolla hyvin jo pari vuotta ja pannut käytössä käytännössä joka päivä.
Eli tämä kahdessa koossa https://www.lecreuset.fi/en_FI/p/toughened-non-stick-shallow-frying-pan/TN51112.html
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kun halvalla sai, niin ostin. Hiiliteräspannuja jokusen. Wokkipannu ja pari kappaletta normaalin mallista pannua, joista toisen vien mökille. Tuo pannu kun soveltuu grilliin ja vaikka ihan suoraan avotulelle.

Vaan pieni ihmetyksen aihe. Pannun ohjeessa on tosiaan maininta, että se soveltuu parhaiten grilleihin, uuniin ja avotulelle, mutta liedestä ei ole mitään mainintaa. Näin äkkiseltään tuntuisi aika erikoiselta, jos pannua ei voi liedelle laittaa. Mutta huomasin kyllä, että pohjassa on ikään kuin häviävän pieni renkaan muotoinen pullistuma ulospäin. Onko tässä se syy sitten tuohon?

No, kokeilemalla tuo selviää. Oma lieteni on vanhan liiton valurautalevyinen, eli tuossa ei luulisi olevan mitään ongelmaa käytössä. Vai mitä sanovat palstan paistinpannugurut?

Pannu oli tämä:

 

Tuamas

Jäsen
Gigantissa on tyylikkään näköiset ja muutaman kokkauksen perusteella laadukkaat Smegin italialaisvalmisteiset paistinpannut, wokki ja kattilat pyöreästi 60% poistotarjouksessa.


Itse ostin kermanvärisiä, kivaa vaihtelua.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Uusavuton kyselee tyhmiä...

Tuli tilattua vihdoin induktioliesi tähän talouteen. Koskaan en ole sellaista vielä käyttänyt. Sen nyrkkisääntö tuntuu olevan, että mitään paistinpannua ei saa laittaa tyhjänä levylle. Rosteripannujen nyrkkisääntö taas taitaa olla se, että pannun annetaan lämmetä kunnolla tyhjänä, ja vasta sitten laitetaan rasva pannulle.

Miten sitten rosteripannu induktioliedellä? Kummasta tingitään? Vai pidetäänkö pannu tyhjänä ja liesi pienellä teholla hetken aikaa, ja sitten vasta rasvat pannuun?

Olen ymmärtänyt, että induktioliesi yllättää aina nopeudellaan sitä ensi kertaa käyttävät.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Tuli tilattua vihdoin induktioliesi tähän talouteen. Koskaan en ole sellaista vielä käyttänyt. Sen nyrkkisääntö tuntuu olevan, että mitään paistinpannua ei saa laittaa tyhjänä levylle. Rosteripannujen nyrkkisääntö taas taitaa olla se, että pannun annetaan lämmetä kunnolla tyhjänä, ja vasta sitten laitetaan rasva pannulle.

Induktiolevy ei pysy päällä, jos siinä ei ole pannua. Levyä ei siis voi pitää tyhjänä. Veden kiehuttamiseen induktiolla voi tykittää täpöllä, paistinpannun kanssa turhan kovat tehot. Rosteripannulla paistelen itsekin.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Induktiolevy ei pysy päällä, jos siinä ei ole pannua. Levyä ei siis voi pitää tyhjänä. Veden kiehuttamiseen induktiolla voi tykittää täpöllä, paistinpannun kanssa turhan kovat tehot. Rosteripannulla paistelen itsekin.

Juu, tuon tiesin, että levyä ei voi pitää tyhjänä. Ilmaisin itseäni hieman epäselvästi. Ohjeissa, joita olen nähnyt, kielletään siis se, että levyllä on pelkkä pannu (ilman rasvaa tai vaikka vesitilkkaa). Rosteripannun ohjeissa taas pannua pidetään tyhjänä ja rasva lisätään vasta kun pannu on kuumentunut riittävästi.

Pidätkö siis pannua hetken tyhjänä, vai laitatko sen levylle heti alusta alkaen rasvan kanssa?
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kyllä minä pannua pidän niin kauan tyhjänä, että on reunat ylös asti tulikuumana.

Kiitos. Sillä menen siis itsekin. Pitää seuraavaksi opetella se, miten nopeasti ja millä tehoilla tuo tapahtuu. Eiköhän sitä liettä nuori keski-ikäinen vanhus vielä opi käyttämään.
 

Jeffrey

Jäsen
Miten sitten rosteripannu induktioliedellä? Kummasta tingitään? Vai pidetäänkö pannu tyhjänä ja liesi pienellä teholla hetken aikaa, ja sitten vasta rasvat pannuun?

Ensimmäinen ihka-aito teräspannu tuli tännekin hankittua, ja melkosta opettelua ollut tämän kanssa. Chez Mariusin myyjä vannotti, ettei pannua saisi käyttää induktiolieden 1-9 asteikolla yli 6 lämmöllä. Muutamia viikkoja yritin opetella pannun saloja tuolla matalammilla lämmöillä, kunnes sitten jossain kokkiohjelmassa joku meidän maskuliinisemmista kokeista neuvoi juurikin lämmittämään niin kuumaksi, että savu tulee korvista ja siitä sitten eteenpäin.

Toki nyt en ole fiinimpää ruokaa tehnyt hetkeen ja meal preppauksen yhteydessä pannuun lävähtää usein sellainen 1,5 kiloa lihaa kerralla. Ainakin tällä määrällä parhaaksi konstiksi on osoittautunut lämmittää 8 lämmöllä pannu korvia myöten kuumaksi kuten @palle fontän mainitsi, rasvat ja lihat pannuun ja ennen lihojen kääntelyä lämpö 9 ettei pannu sitten sörkkiessä liikaa viilene ja mene keittelyksi.

Opettelu vielä täällä käynnissä, mutta tämän hetken opeilla ja käytöllä pannu vaikuttaisi toimivan parhaiten antamalla sille kunnolla lämpöä. Pidätän kuitenkin oikeuden mielipiteeni muuttamiseen.
 

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Aika tasan vuosi sitten tuli ostettua ensimmäinen hiiliteräspannu, ja sen jälkeen en ole käytännössä ollenkaan pinnoitettuja pannuja. Tästä tulee jostain syystä erityisen hyvä fiilis. Tuntuu, että myös osaaminen keittiössä on noussut suhteessa paljon enemmän tänä vuonna, kuin aiempina.

Loppujen lopuksi tuo hiiliteräskin on jäänyt hieman taka-alalle, kun teen varmaan 80% kaikesta paistamisesta ihan vaan teräspannulla. Hiiliterästä käytän edelleen mieluusti, jos pihvi tai hampurilaispihvi pitää paistaa. Onnistuu myös teräksisellä, mutta hiiliteräs on nopeammin pestävissä. Lisäksi letut ja kananmunat paistan De Buyerin hiiliteräslettupannulla, jonka ostin kalustoon pari kuukautta sitten. Teräspannuksi ostin alkuvuodesta Heirolin Allsafe-pannun ja nyt sain lahjaksi graalin maljan, eli Demeyeren lippulaivamallin: Buy Demeyere Atlantis Frying pan | ZWILLING.COM

Tiukan internet-seulan perusteella parempaa pannua ei ole tehty, ja eiköhän tästä saa hamaan tulevaisuuteen käyttöpannun. Pitänee muutenkin alkaa keräillä Demeyere-kalustoa keittiöön, vaikka halpaa puuhaa ei olekaan.

Vahva suositus kaikille pannuhifistelyyn. Alun sekoilujen ja pohjaanpalamisten jälkeen oppimiskäyrä on ainakin minulla ollut todella jyrkkä. Paluuta ei ole. Vielä kun parempi puolisko saataisiin koulutettua tähän maailmaan, niin voisi viskata teflonit jätelavalle.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Kiitos. Sillä menen siis itsekin. Pitää seuraavaksi opetella se, miten nopeasti ja millä tehoilla tuo tapahtuu. Eiköhän sitä liettä nuori keski-ikäinen vanhus vielä opi käyttämään.
Omalla AEG:n (ja Electroluxin, sama asia) induktioliedellä 6 on mieto lämpö esim sipulin kuullotukseen, 7 normaali paistolämpö ruskistukseen ja 8 sitten kova lämpö esim pintojen glaseeraukseen. Tuo on aika hyvin pitänyt paikkansa kun muilla liesilläkin on tullut tehtyä. Tuo alkuperäinen kommenttisi siitä, että induktiolle ei saisi laittaa tyhjää pannua liittyy varmaan enemmänkin tuohon P-tehoon, joka melkein kaikista liesistä löytyy, jolla siis ei saa kuumentaa mitään muuta kun vettä (polttaa pohjaan käytännössä kaiken muun). Itse en ainakaan keksi että miten ihmeessä pannu kuumennetaan muuten kuin tyhjänä oikeaan paistolämpöön.

Mitä tulee paistinpannuihin, niin itse olen pärjännyt Ikean 365+ -sarjan pannuilla ja kattiloilla oikein hyvin. Ei ole ollut mitään haasteita kestävyyden kanssa ja toisaalta, jos se joskus rikki meneekin, niin uusikaan ei sitten paljoa maksa. Noissa on paksut pohjat ja pitävät lämmön hyvin.
 

smugu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Vahva suositus kaikille pannuhifistelyyn. Alun sekoilujen ja pohjaanpalamisten jälkeen oppimiskäyrä on ainakin minulla ollut todella jyrkkä. Paluuta ei ole. Vielä kun parempi puolisko saataisiin koulutettua tähän maailmaan, niin voisi viskata teflonit jätelavalle.
Tää on aina ajatuksena kiva, mutta sitten kun alkaa hiiliteräspannua käyttämään niin aina miettii että ”miksi???”. Hyötyä siitä ei ole tefloniin verrattuna ja kaikki palaa kiinni vaikka olisi litra öljyä pannulla.

Kokeiltu on rasvapoltot uunissa, grillissä, liedellä ja kaikissa moneen kertaan ja monin eri tekniikoin (youtube ja forumit apuna), mutta ikinä pinnasta ei ole non-stickkiä tullut. Lisäksi kokeiltu eri lämpötiloja kun ruokaa on pannulle laittanut. En vaan pääse kiinni tuohon hienouteen enkä oikein tiedä mitä hyötyä siitä olisi pinnoitettuun pannuun.

Oikeastaan ainut mikä siinä kiehtoo on se harrastuneisuus, kun tykkää hifistellä vähän kaikkea muutakin. Sitten taas esim pihvin paistossa valurautapannu toimii paremmin ja jostain syystä siihen ei pala kiinni niin helposti.
 

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tää on aina ajatuksena kiva, mutta sitten kun alkaa hiiliteräspannua käyttämään niin aina miettii että ”miksi???”. Hyötyä siitä ei ole tefloniin verrattuna ja kaikki palaa kiinni vaikka olisi litra öljyä pannulla.

Kokeiltu on rasvapoltot uunissa, grillissä, liedellä ja kaikissa moneen kertaan ja monin eri tekniikoin (youtube ja forumit apuna), mutta ikinä pinnasta ei ole non-stickkiä tullut. Lisäksi kokeiltu eri lämpötiloja kun ruokaa on pannulle laittanut. En vaan pääse kiinni tuohon hienouteen enkä oikein tiedä mitä hyötyä siitä olisi pinnoitettuun pannuun.

Oikeastaan ainut mikä siinä kiehtoo on se harrastuneisuus, kun tykkää hifistellä vähän kaikkea muutakin. Sitten taas esim pihvin paistossa valurautapannu toimii paremmin ja jostain syystä siihen ei pala kiinni niin helposti.
Mitään kummoista ohjetta en oikein osaa antaa, kyllähän tuossa aikansa meni, ennen kuin alkoi kunnolla sujumaan. Oikeassa olet siinä, että syystä tai toisesta valurauta on helpompi käyttää. Kaksi asiaa, jotka on mielestäni auttanut hiiliteräksen käytössä:

- Saippualla peseminen. Kun aloin puolisen vuotta sitten pesemään pannua fairyllä, pinnasta kehittyi paljon puhtaampi ja mielestäni vain se polymerisoitunut (helvetti mikä sana) pinta jää jäljelle. Ei siis sitä muuta skeidaa, mikä palaa kiinni. Fairyllä ainakaan ei saa sitä pintaa hangattua pois.

- Lämpötilan testaaminen vesipisaroilla. Tätä metodia tulee aina käytettyä:



Annetaan vielä bonuksena vinkki erinomaiseen paistilastaan: De Buyer FKOfficium joustava paistinlasta

Onhan se aina myös tasapainoittelua, kuinka paljon rasvaa käyttää. Jos vetää oikein urakalla öljyä ja voita, niin ei varmasti jää mikään kiinni. Pidemmän päälle se ei ole mikään terveellisin ratkaisu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös