Opiskelijaketju – opiskelua vai pelkkää hauskanpitoa?

[Nännimäinen]

Suoritin yhden opintojakson valtio-oppia, mutta oli niin tylsää, että vaihdoin noista vähiten epämiellyttävään, eli sosiologiaan, vaikka se ehkä vähiten mua pätevöittää duuniini.

Tulevan duunin kannalta on aika yhdentekevää, mitä noista lueskelet. Sosiologia ei yläkoulun/lukion kurssisisällöt huomioiden ole lainkaan pöllömpi vaihtoehto. Poliittinen historia taas men(n)ee sellaisissa sfääreissä, että käytännön lisäarvo on loppupeleissä aika vähäinen.

 

[Gwai Lo]

Taidan olla vähän nirso jatkokoulusta ajatellen. Lukion päättyessä jonnekin pitäisi päästä ja tänään postilootaan putosi Valmennuskeskuksen hakuopas. Tästä paksuhkosta nivaskasta oikeasti vain yksi(!) aihepiiri oli jotenkin kiinnostava, eli viestintä. Siitäkin kokonainen sivu tekstiä tuossa. Olisi varmasti hyvä ratkaisu opiskella yliopistossa, mutta ideat ovat kovin vähissä yhä edelleen, vaikka kevään kirjoitukset lähestyvät vinhaa vauhtia. Pitäisi olla varmaan syytä huoleen.

Älä huoli, et varmasti ole yksin ongelmasi kanssa. Harva sitä alle kaksikymppisenä tietää kovin selvästi, mitä haluaa tehdä elämällään. Ja ne jotka luulee tietävänsä, monesti tulevat toisiin aatoksiin tukikuukausien kuluessa.

Jos tuntuu siltä, ettei mikään ala juuri nyt puhuttele sinua, eikä havaintoa oikein muutenkaan mitä haluaisit tehdä, niin suosittelen ihan vain välivuotta. Useimmat asevelvolliset suorittavat palveluksensa tuona aikana muutenkin, ja monet ei-velvollisetkin pitelee välivuosiaan, joten ei se maailma kaadu siihen. Elämä nyt ei muutenkaan mikään kilpajuoksu ole.

Parempi vähän hakea suuntia ja sitten fokuksen kanssa keskittyä siihen tavoitteeseen, kuin viiden yliopistovuoden jälkeen maisterintutkintoa koostaessa kysyä amanuenssilta, että "Mitäs minusta tulee isona?" - tätäkin kuulemma sattuu.

 

[MikGo]

Keväällä sitä pitäisi valmistua insinööriksi. Muutama rästikurssi on vielä, mutta ne saadaan todennäköisesti sovitettua viimeiseen jaksoon. Sillä jaksolla meillä ei ole enää muita kursseja vaan se on pyhitetty opinnäytetyön tekemiseen ja rästikurssien suorittamiseen.

Nopeasti mennyt tähän asti reilut kolme vuotta. Viimeisen rysäyksen kun tässä jaksaa painaa niin palkinto sitten keväällä odottaa. Työpaikka on periaatteessa jo takataskussa, joten paperit ulos ja töihin. Hieman ehkä kutkuttelee DI paperit tulevaisuudessa, mutta varmasti töissä nyt ensin pari vuotta ja katsotaan sitten uudelleen.

Tänään vietetäänkin perinteisin menoin opiskelijan keskiviikkoa.

 

[Nume]

Taidan olla vähän nirso jatkokoulusta ajatellen. Lukion päättyessä jonnekin pitäisi päästä ja tänään postilootaan putosi Valmennuskeskuksen hakuopas. Tästä paksuhkosta nivaskasta oikeasti vain yksi(!) aihepiiri oli jotenkin kiinnostava, eli viestintä. Siitäkin kokonainen sivu tekstiä tuossa. Olisi varmasti hyvä ratkaisu opiskella yliopistossa, mutta ideat ovat kovin vähissä yhä edelleen, vaikka kevään kirjoitukset lähestyvät vinhaa vauhtia. Pitäisi olla varmaan syytä huoleen.

Tänään on julkaistu ainakin Tampereen yliopiston valintaopas, luulisin että myös muut yliopistot ja ammattikorkeakoulut julkaisevat valintaoppaansa lähiaikoina. Minä löysin aikanaan kaikista helpoimmin oman alani juurikin valintaoppaita selailemalla, koska oponi ei osannut oikein auttaa, vaikka nyt kun mietin omaa alaani niin tämä olisi ollut hyvinkin helposti neuvottavissa, koska tämä ala kohtaa mielenkiinnon kohteitteni kanssa erinomaisesti. Onhan se ymmärrettävää, ettei opinto-ohjaaja voi kaikkia Suomen opintomahdollisuuksia tietää, joten siksi on hyvä etsiä paljon tietoa itsellä valintaoppaista sekä myöskin netistä.

Muistelisin lukeneeni, että sinua kiinnostaa toimittajan hommat? AMK:n viestinnästä toki voit päästä toimittajaksi, mutta ehkä kuitenkin kaikista parhaiten sinua valmistaisi sille uralle journalistiikka ja viestintä yliopistosta. Tässä linkki siihen. Yliopisto-opiskelijana arvostan yliopisto-opinnoissa oman ajattelun kehittämistä laajempaan suuntaan ja se, että oppii kriittiseksi ihmiseksi kaikkea tietotulvaa kohtaan. Toimittajalle se lienee itsestäänselvyys, ettei kaikkiin lähteisiin voi luottaa. Myös asioiden ja koko tämän meitä ympäröivän yhteiskunnan katsontakulma muuttuu tai ainakin laajentuu. Ammattikorkeakouluista ja niiden opettajista riippuen voit saada samoja taitoja, mutta silti uskaltaisin väittää, että yliopistossa saat laajemman tietopohjan kuin AMK:ssa, mitenkään AMK:a vähättelemättä. On vain itsestäänselvää, että vuoden tai puolentoista vuoden pitempi koulutus on laajempi. AMK-opiskelu taas sopii joillekin ihmisille paremmin, kun kouluun liittyviä töitä tehdään enemmän koulussa istumalla ja yliopistossa itsenäisen opiskelun vastuu ja raa'an lukemisen sekä tekstien tuottamisen määrä on erittäin suuri.

Tampereen yliopistossa opiskellessani tiedän parhaiten vain Tampereen yliopiston asioista, joten lue tätä sillä silmällä, mutta meillä on se hyvä juttu että voit lukea sivuaineena ihan mitä vaan yliopistossa opetetaan. Sieltä vain pläräilemään mitä kaikkea voitkaan ottaa journalistiikan ja viestinnän kaveriksi, jos Jaws on parempi kuin pääsykokeet. Ellen aivan väärässä ole niin esimerkiksi Esko Seppänen ja Antti Mäkinen ovat valmistuneet Tampereen yliopistosta journalistiikan puolelta, joten pelkästään Hesarin kulttuuritoimittajia tuolta ei valmistu.

Vielä yhtenä vaihtoehtona olisivat suomen kielen opinnot. Se valmistaa sinua myös journalistiksi, vaikkakin varmasti jonkin verran journalistiikan opiskelijat ovat velvoitettujakin lukemaan suomen kielen opintoja ja mahdollisesti myös toisinkin päin. Mitä paremmin osaat toimittajan apuvälinettä eli kieltä käyttää, sitä paremmat lähtökohdat sinulla on kehittyä hyväksi toimittajaksi.

Eiköhän täällä palstaa lue myös kyseisten alan opiskelijat, joten he voivat varmasti korjata kirjoituksiani ja vastata mahdollisiin lisäkysymyksiin ja minäkin autan muissa asioissa, mitkä askarruttaa. Veljeni opiskelee viestintää AMK:ssa, mutten tiedä silti tarkalleen mitä ne opinnot sisältävät, joten siksi keskityin pääasiassa yliopistoon.

 

[Jaws]

Muistelisin lukeneeni, että sinua kiinnostaa toimittajan hommat? AMK:n viestinnästä toki voit päästä toimittajaksi, mutta ehkä kuitenkin kaikista parhaiten sinua valmistaisi sille uralle journalistiikka ja viestintä yliopistosta.

Pitää paikkansa, tekstiä olisi mukava tuottaa ja mikäli valita saa, niin tietenkin urheilusta. Olen miettinyt eri vaihtoehtoja, Turun AMK:ssa ilmeisesti pystyy tämänsuuntaista opiskelemaan - vaikka yliopisto onkin ensisijainen tavoite. Se vain, että missä ja milloin. Kovin kauas ei viitsisi lähteä, mutta esimerkiksi Tampere voisi olla sopivan lähellä. Luen mielelläni suosituksia sekä ehdotuksia ja neuvoja otan avosylin vastaan. Palstalla lienee paljon kirjoittajia, joilla on tarjota omakohtaista kokemusta ylipäänsä yliopisto-opiskelusta ja journalistiikkaan liittyvistä asioista. Kiitokset vinkeistä Numelle.

 

[Ektar]

Kannaattaa myös ottaa huomioon, että AMK:ssa on työharjottelu (oletan, että joka alalla on), jonka kautta pääsee tutustumaan ja tekemään työhön/työtä. Ja luultavasti AMK:n jälkeen voi halutessaan jatkaa opintoja ja saada sen yliopistotutkinnon. Ainakin liiketalouden puolella voi jatkaa maisteriksi AMK:n jälkeen.

Yliopisto-opiskelijana arvostan yliopisto-opinnoissa oman ajattelun kehittämistä laajempaan suuntaan ja se, että oppii kriittiseksi ihmiseksi kaikkea tietotulvaa kohtaan. Toimittajalle se lienee itsestäänselvyys, ettei kaikkiin lähteisiin voi luottaa. Myös asioiden ja koko tämän meitä ympäröivän yhteiskunnan katsontakulma muuttuu tai ainakin laajentuu. Ammattikorkeakouluista ja niiden opettajista riippuen voit saada samoja taitoja, mutta silti uskaltaisin väittää, että yliopistossa saat laajemman tietopohjan kuin AMK:ssa, mitenkään AMK:a vähättelemättä. On vain itsestäänselvää, että vuoden tai puolentoista vuoden pitempi koulutus on laajempi. AMK-opiskelu taas sopii joillekin ihmisille paremmin, kun kouluun liittyviä töitä tehdään enemmän koulussa istumalla ja yliopistossa itsenäisen opiskelun vastuu ja raa'an lukemisen sekä tekstien tuottamisen määrä on erittäin suuri.

Numelta hyviä pointteja. Itse olen juuri AMK puolella huomannut, että monen kurssin laatu riippuu paljon opettajasta. Itse ehkä olen vähän erilaisessa asemassa, kun opiskelen kansainvälisellä linjalla vieraalla kielellä, joten meillä panostetaan esimerkiksi eri kulttuurien näkökulmiin ja ryhmätöihin eri kulttuurista tulleiden ihmisten kanssa. Vaikka meillä on myös itsenäistä opiskelua koulun ulkopuolella, niin uskon sitä olevan yliopistossa paljon enemmän, kuten Nume tuossa totesi.

 

[pikkusikaa]

Pitää paikkansa, tekstiä olisi mukava tuottaa ja mikäli valita saa, niin tietenkin urheilusta. Olen miettinyt eri vaihtoehtoja, Turun AMK:ssa ilmeisesti pystyy tämänsuuntaista opiskelemaan - vaikka yliopisto onkin ensisijainen tavoite. Se vain, että missä ja milloin. Kovin kauas ei viitsisi lähteä, mutta esimerkiksi Tampere voisi olla sopivan lähellä. Luen mielelläni suosituksia sekä ehdotuksia ja neuvoja otan avosylin vastaan. Palstalla lienee paljon kirjoittajia, joilla on tarjota omakohtaista kokemusta ylipäänsä yliopisto-opiskelusta ja journalistiikkaan liittyvistä asioista. Kiitokset vinkeistä Numelle.

Itse journalismia AMK:ssa opiskelevana pidän AMK:n työlähtöisestä oppimisesta. En ole itse esimerkiksi hyvä valokuvaajana tai videokuvaajana, mutta AMK:ssa on "pakko" opetella sitäkin. tuotamme monimediaa jo ensimmäisen vuoden keväästä saakka, joten videokuvauksen salat oppii väkisinkin noiden neljän vuoden aikana.

Tämä siis lisää mahdollisuuksia tulevassa työelämässä, kun voi päätyä töihin kameran taakse tai editoimaan videoita. Ja antaahan tuo valmiudet myös radiotyöskentelyyn.

 

[sampio]

Tulevan duunin kannalta on aika yhdentekevää, mitä noista lueskelet. Sosiologia ei yläkoulun/lukion kurssisisällöt huomioiden ole lainkaan pöllömpi vaihtoehto. Poliittinen historia taas men(n)ee sellaisissa sfääreissä, että käytännön lisäarvo on loppupeleissä aika vähäinen.

Jep, ei yläkoulun tasolle varsinkaan ole hirveästi perusopinnoista hyötyä, toki jotain yksittäisiä juttuja aina pompsahtaa mieleen kirjoista ja luennoilta, joita on toisinaan tullut heiteltyä knoppeina lahjakkaammille. Perusjutut kuitenkin on pääasiassa yleissivistystä tai normaalijärkisen haettavissa netistä. Pakko kyllä myöntää, ettei mulla hirveästi ole noihin pakollisiin sivuaineisiin kunnianhimoakaan. Hissa on sitten erikseen, vaikka siinäkin pärjää harrastuneisuudella, siitä kuitenkin haluan saada hyviä arvosanoja ihan periaatteen vuoksi.

Ja kävi myös niin, että tein yhden sosiologian tentin, ja päätin sitten kuitenkin ottaa valtio-opin kokonaisuuteen mukaan. Pedagogiset siirsin suosiolla ensi vuoteen.

 

[Musta Nuoli]

Pitää paikkansa, tekstiä olisi mukava tuottaa ja mikäli valita saa, niin tietenkin urheilusta. Olen miettinyt eri vaihtoehtoja, Turun AMK:ssa ilmeisesti pystyy tämänsuuntaista opiskelemaan - vaikka yliopisto onkin ensisijainen tavoite. Se vain, että missä ja milloin. Kovin kauas ei viitsisi lähteä, mutta esimerkiksi Tampere voisi olla sopivan lähellä. Luen mielelläni suosituksia sekä ehdotuksia ja neuvoja otan avosylin vastaan. Palstalla lienee paljon kirjoittajia, joilla on tarjota omakohtaista kokemusta ylipäänsä yliopisto-opiskelusta ja journalistiikkaan liittyvistä asioista. Kiitokset vinkeistä Numelle.

Jos yliopisto-opiskelu Turussa kiinnostaa, niin kannattaa muistaa myös mediatutkimus. Se on himpun verran teoreettisempaa kuin AMK-opiskelu, mutta toisaalta antaa huomattavasti laajemman koulutuspohjan ja teoreettisen tason valmiudet, jota ei ammattikorkeasta saa, vaikka siellä kuinka jotain editointi- tai videointikurssia väkertäisi. Ei tietysti AMK- tai opistotason koulutuksessakaan mitään vikaa ole, työelämän perusvalmiudet sielläkin varmasti oppii, vaikkakin laajemman (akateemisen) ymmärryksen kustannuksella.

Tampereen yliopiston viestintäala ei siis suinkaan ole ainoa mahdollisuus, mediatutkimuksen laitokselta valmistuneet työskentelevät yhtä lailla toimittajina, tiedottajina ja muissa alan hommissa. Toki työllistyminen ja lisävalmiuksien saaminen (kuten käytännön harjoittelu) on omissa käsissä, mutta niin se on kaikkialla muuallakin.

Yliopistossa voi ottaa sivuaineiksi aineita, jotka tukevat pääainetta, ja Turun yliopiston yksi vahva valtti on muun muassa luova kirjoittaminen, jossa kirjailijat ja ammattikirjoittajat opettavat ja neuvovat erilaisten tekstien tuottamisessa aina tiedekirjoittamisesta ja asiatekstin tuottamisesta fiktiivisempään tekstiin. Ja aina voi ottaa esimerkiksi kauppakorkean kursseja ja opintoja päälle. Tai esimerkiksi kulttuurihistoriaa, siinähän voi keskittyä halutessaan vaikka urheiluhistoriaan, onhan urheilukin nimen omaan kulttuuria.

Lisäksi Turun yliopiston etu on se, että se on Turussa eikä missään muualla. Ei tarvitse vanhoja kuvioita ja kavereita menettää eikä vaihtaa kaupunkia heikompaan. Mikä tahansa Turkua nuorempi suomalaiskaupunkihan on automaattisesti askel huonompaan.

 

[Kirjoittelija]

Tampereen yliopiston viestintäala ei siis suinkaan ole ainoa mahdollisuus, mediatutkimuksen laitokselta valmistuneet työskentelevät yhtä lailla toimittajina, tiedottajina ja muissa alan hommissa. Toki työllistyminen ja lisävalmiuksien saaminen (kuten käytännön harjoittelu) on omissa käsissä, mutta niin se on kaikkialla muuallakin.

Onko Turussa yliopiston viestinnän alan koulutus hengeltään yhtä vahvasti taantumuksellisten voimien vastaista kuin Tampereella?

 

[pernaveikko]

Kovin kauas ei viitsisi lähteä, mutta esimerkiksi Tampere voisi olla sopivan lähellä.

Nyt on kyllä melkoisen erikoinen ajattelumaailma, mutta ehkä sinulla on siihen joku syy. Tai sitten vain luulet ajattelevasi noin, kehottaisin vielä harkitsemaan tuota.

Etkä ainakaan mieti, että ei sen niin väliä mihin menee, kunhan se on lähellä.

 

[Musta Nuoli]

Onko Turussa yliopiston viestinnän alan koulutus hengeltään yhtä vahvasti taantumuksellisten voimien vastaista kuin Tampereella?

Eikös se Tampere ole se punainen yliopisto? Turussa tosin on mediatutkimuksessa yhtenä professorina nykyisin joku feministi, ja feministi-naistutkijat ovat aina taantumuksellisia voimia.

 

[sampio]

Tai esimerkiksi kulttuurihistoriaa, siinähän voi keskittyä halutessaan vaikka urheiluhistoriaan, onhan urheilukin nimen omaan kulttuuria.

Viime vuonna suoritin juuri Suomen urheilun historiaa käsitelleen verkkokurssin. Oli mielenkiintoinen kaikkinensa, ja siellä olisi ollut futiksen historiaakin valittavissa. En tiedä vaihtoehdoista paikan päällä, mutta verkkokurssien järjestäjä oli turkulainen, joten varmasti mielenkiintoisia opintojaksoja on tarjolla. Kyl määki yliopiston valitsisin.

 

[Victorious Secret]

Taidan olla vähän nirso jatkokoulusta ajatellen. Lukion päättyessä jonnekin pitäisi päästä ja tänään postilootaan putosi Valmennuskeskuksen hakuopas. Tästä paksuhkosta nivaskasta oikeasti vain yksi(!) aihepiiri oli jotenkin kiinnostava, eli viestintä. Siitäkin kokonainen sivu tekstiä tuossa. Olisi varmasti hyvä ratkaisu opiskella yliopistossa, mutta ideat ovat kovin vähissä yhä edelleen, vaikka kevään kirjoitukset lähestyvät vinhaa vauhtia. Pitäisi olla varmaan syytä huoleen.

Jos rahkeet riittävät ja halua löytyy niin hakeudu ihmeessä opiskelemaan ulkomaille! Opiskelun lisäksi tulet oppimaan älyttömän paljon itsestäsi, ymmärrät paremmin omia vahvuuksiasi sekä luot uskomattoman laajan ja kansainvälisen verkoston, josta on hyötyä tulevaisuudessa. Eikä erilaisen kulttuurin opettelukaan ole yhtään hassumpi asia. Itse ainakin arvostan Suomea tällä hetkellä paljon enemmän kuin ennen ulkomaille lähtöä.

Moni ajattelee, että jos ulkomaille lähdetään opiskelemaan niin sitten mennään mahdollisimman kauas. Näin sen ei kuitenkaan aina tarvitse olla (vaikka itse eksyinkin Yhdysvaltoihin). Esimerkiksi Euroopasta löytyy monia yliopistoja, joihin hakuprosessi on suhteellisen selkeä ja helppo verrattuna Suomessa olevaan järjettömään pääsykokeeseen pänttäämiseen (so oldschool). Ja mikä parasta, Euroopan Unionin kansalaisena sinun tulisi saada kaikki samat hyödyt ja tuet mitä paikalliset opiskelijat saavat (aka usein suhteellisen halpa/ilmainen koulutus).

Itse en ole ulkomaille opiskelemaan lähtöä katunut päivääkään!

 

[Steegil]

Taidan olla vähän nirso jatkokoulusta ajatellen. Lukion päättyessä jonnekin pitäisi päästä ja tänään postilootaan putosi Valmennuskeskuksen hakuopas. Tästä paksuhkosta nivaskasta oikeasti vain yksi(!) aihepiiri oli jotenkin kiinnostava, eli viestintä. Siitäkin kokonainen sivu tekstiä tuossa. Olisi varmasti hyvä ratkaisu opiskella yliopistossa, mutta ideat ovat kovin vähissä yhä edelleen, vaikka kevään kirjoitukset lähestyvät vinhaa vauhtia. Pitäisi olla varmaan syytä huoleen.

No jos armeijaan menet niin sen jälkeen maistuu useimmille lähes mikä tahansa opiskelupaikka. Muutenkin on turha stressata, vaikka ensi yrittämällä et löytäisikään sitä oikeaa linjaa.

 

[FourForty]

Pitää paikkansa, tekstiä olisi mukava tuottaa ja mikäli valita saa, niin tietenkin urheilusta. Olen miettinyt eri vaihtoehtoja, Turun AMK:ssa ilmeisesti pystyy tämänsuuntaista opiskelemaan - vaikka yliopisto onkin ensisijainen tavoite. Se vain, että missä ja milloin. Kovin kauas ei viitsisi lähteä, mutta esimerkiksi Tampere voisi olla sopivan lähellä. Luen mielelläni suosituksia sekä ehdotuksia ja neuvoja otan avosylin vastaan. Palstalla lienee paljon kirjoittajia, joilla on tarjota omakohtaista kokemusta ylipäänsä yliopisto-opiskelusta ja journalistiikkaan liittyvistä asioista. Kiitokset vinkeistä Numelle.

Turun AMK on ihan hyvä vaihtoehto, mutta yliopistoissa Tampereella ja Jyväskylässä on opintoihin kuuluva harjoittelu tiedotusopissa/journalistiikassa, joten ihan omillaan ei niissäkään tarvitse lähteä hakemaan ekaa alan työpaikkaa. Jos tiukasti rajattuna pelkkä urheilutoimittaminen kiinnostaa niin myös Laajasalon opisto on ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa nopeasti töihin. Toisaalta jos mieli muuttuu tai suhdanteet muuttuvat, niin en usko että Laajasalon opiston papereilla pääsee juuri muihin kuin urheilutoimittajan töihin. Olettaisin että tämä on myös AMK:n huono puoli eli koska tutkinnossa opiskellaan vain sitä mihin ammattiin se valmistaa niin tutkinto ei tarjoa mitään suunnitelma b:tä toisin kuin yliopisto, jossa voi opiskella itselleen sivuaineiden kautta jonkun toisen pätevyyden, jos se pääaine lakkaa kiinnostamasta tai siltä alalta ei löydy järkeviä töitä. Jyväskylässä esim. liikuntatieteellisen sivuaineista saattaisi löytyä jotain, jos urheilu kiinnostaa.

Toimittajakoulutukseen on todella kova tungos eikä siltikään sieltä valmistuneille meinaa löytyä töitä, joten jos olet varman ja vakituisen työpaikan perään niin ota myös tämä puoli huomioon. Opiskelija löytää kyllä keikkatöitä alalta mutta sen jälkeen voikin olla hiljaisempaa, jos huvittaisi saada esim. pitkä määräaikaisuus tai jopa vakinainen työpaikka. Parhaille toki liikenee niitä vakipaikkoja, mutta on myös aika paljon niitä joille niitä ei riitä.

 

[Pausima]

Kovin kauas ei viitsisi lähteä, mutta esimerkiksi Tampere voisi olla sopivan lähellä.

Tämä nyt ei ole juuri sinulle suunnattu, sillä en vaikuttimistasi tiedä, mutta joidenkin kavereideni kohdalla juuri tämä ajattelu ihmetytti. Tamperelaisia tyyppejä, jotka eivät voineet muuta kaupunkia ajatellakkaan kuin Tamperetta. Sillä ei niin väliä, että saman koulutuksen olisi saanut jossain muualla paremmin tai päässyt sisään helpommin. Ihan samahan se on, missä sen opiskelunsa hoitaa, samoja maistereita niistä tulee, varsinkin kun suomessa ei tehdä pahemmin jakoa oletko valmistunut Turun kauppakorkeasta vai Vaasan vastaavasta jne. Ja kyllähän opiskelemaan lähtevän ihmisen pitää pärjätä kauempanakin omista vanhemmista yms. Mutta kuten aluksi sanoin, niin sinulle tämä osa ei ollut suunnattu, koska en sinusta mitään tiedä.


Sen sijaan tämä on sinulle Jaws, ei kannata hirveästi murehtia sillä kyllä se oma ala löytyy ennemmin tai myöhemmin. Toki yliopistohaun muutokset, joista en ihan täysin perillä ole itse, vaikeuttavat esimerkiksi alan vaihtoa. Itsehän olin yläasteesta lukioon täysin luonnontieteilijä, fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa ja biologiaa. Intin jälkeen menin sitten yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa, yhden periodin jälkeen totesin, että ei tämä ole minun juttuni ja nyt opiskelen Turussa kauppatieteitä. Hirveästi yhtymäkohtia näillä aloilla ei ole, eikä lukiossa olisi tullut kauppatieteiden opiskelu edes mieleen. Lääkäri minusta piti tulla. Tämän tarinan pointti taisi olla se, että ei kannata ressata, jos et vielä tiedä mitä haluaisit opiskella.

 

[Kumielvis]

Ollaan tässä nyt luokkakavereiden kanssa herätty melko pelottavaan todellisuuteen. Koko syksy on mennyt saatanan nopeasti ja nyt on sit ensimmäinen pitempi harkka edessä. Lähden suorittamaan sitä vielä ulkomaille niin olen vähän pitempään siellä. No, harkka kun loppuu niin on n 1½kk kesälomaan. Eli mulla on vajaa 2 kk koulua jäljellä kavereitten kanssa ennen ensi syksyä. Hullun pelottava ajatus. Sitten on kaksi vuotta takana ja alkaa olla yhteinen aika kortilla, opinnot erikoistuvat, toinen pitkä harkkajakso ja sit onkin kohta vaan opparin vääntöä. Pelottava, pelottava ajatus. Kolme päivää koulua jäljellä ennen tammikuussa alkavaa harkkavaihtoa, se se vasta onkin pelottavaa.
Vaihto se vasta onkin ollut säätöä. Kämppää meillä ei ole vieläkään, se hieman huolettaa, ja käytännössä kaikesta on pitänyt säätää ihan hulluna. Emme mene mihinkään koulun aiempaan yhteistyökumppaniin vaan itse etsimäämme ja hommaamaamme paikkaan joten mikään kouluasuntola tms ratkaisukaan ei ole nyt avuksi. Kaikesta huolimatta olen helvetin innoissani tuosta koko hommasta, siitä tulee varmasti huikea kokemus!

 

[sampio]

Toissapäivänä oli kesän eka ja ainoa tentti, mutta kunnianhimoisesti ajattelin vielä muutaman esseen raapustella ennen lomamoodia eli heinäkuuta. Voi olla, että jää haaveeksi, mutta yritän nyt kuitenkin itseäni siihen pakottaa. Jotenkin vain tuppaa karkaamaan ajatus ja surffilauta, kun netistä käy jotain asiaa tsekkaamassa. Huomaa kummasti katsoneensa Jatkiksen, sähköpostit, uutiset, Facebookin, uudestaan Jatkoajan jne. ennen kuin taas palaan opintojen pariin. Lievästi siis meinaa olla vaikeuksia saada tätä hommelia eteenpäin, kun ei varsinaista aikataulua ole vrt. tentti.

Tämä vuosi meni hiukan hiljaisemmalla tahdilla kuin viime vuosi, jolloin kasasin ~90 pinnaa. Nyt jäädään 40-50 välille riippuen ihan tästä parin viikon sessiostani ja tässä siis kesä mukana. Pakko silti todeta, että tämä on ollut varmasti elämäni raskain vuosi työnteon suhteen, nimittäin palkkatyössä oli meno päällä monessa mielessä. Oli pakko karsia opinnoista, jotta ehti vielä perheenkin kanssa jotain tekemään ja hiukan siinä samalla harrastamaan itsekin jotain. Ihan hyvä ratkaisu lopulta, koska aika piipussa muutamaan kertaan olin ja kroppakin alkoi viestitellä, että morjensta vaan jätkä.

Ensi vuonna olisi tarkoitus kuitenkin rykäistä taas kunnolla. Ainakin pedagogiset 60 pinnaa, sivuaineet loppuun sekä jonkin verran pääaineopintoja siihen päälle. Se olisi kolmas vuosi, neljäntenä toivottavasti loput pääainepinnat kasaan sekä gradu purkkiin viimeistään kesällä. Valmiiksi sitten 2016 jossain vaiheessa vuotta.

Mutta opiskelkaa lapset ajallanne. On tämä tässä elämänvaiheessa aika perseestä, vaikka itse pääaine kiinnostaa kovastikin.

 

[Vesku]

Nyt on kulunut puolisen vuotta valmistumisestani. Opiskelin yliopistolla 8,5 vuotta, jonka ensimmäinen puolisko kului oman opiskelualan löytymiseen. Päällimmäinen tunne on helpotus, että se vaihe elämästä on ohi. Työelämään siirryin täysipainoisesti jo puoli vuotta ennen valmistumista, ja olen viihtynyt.

Muutaman asian tekisin toisin aka "Vinkkejä Nykyopiskelijoille":

1) Olisin voinut arvostaa kaikenlaisia töitä ja työkokemusta aidosti enemmän. Niin olisin ehkä löytänyt paremmin vahvuuteni, kehittänyt itseäni ja tienannut samassa syssyssä lisärahaa. Ennen kaikkea sopiva työnteko pitää opiskelijan aivot virkeänä ja jalan työelämässä. Työelämäähän varten ensisijaisesti opiskellaan. Jälkikäteen ajateltuna opiskelijana jonninjoutavaa luppoaikaa oli aivan liikaa.

2) Suuri virhe on, että opettajat ja kanssaopiskelijat varsinkin yliopistolla koulivat opiskelijoita ylenkatsoviksi perustyötä kohtaan. Harvalla alalla pääsee heti oman alan töihin, varsinkaan tosimukaviin töihin! Oppirahat on joskus maksettava, ja esim. fyysinen duunarityö voi olla oikeasti mukavaa vastapainoa opiskelun aivotyölle.

3) On normaalia, että opiskelijaelämä on tasapainoilua työn ja huvin välillä. Ota ilo irti opiskelijaelämästä, mutta kanna vastuusi muustakin elämästä. Siis hanki kavereita, kokeile uusia asioita ja nauti, mutta pidä huolta opiskelusta, töistä, terveydestäsi ja mahdollisesta parisuhteestasi. Alkoholisoitunut työtön ikiopiskelija ei ole voittaja, mutta niitä Suomesta kyllä aika paljon löytyy!

4) Aito kiinnostus kursseihin tuottaa hyvää. Kun tein gradua ja kävin vapaaehtoisesti yhden gradualueeseen liittyvän syventävän kurssin, huomasin todella toimivani niin kuin mun pitäisi. Kyselin asiantuntijoilta aiheesta ja seurasin muutenkin intensiivisesti luentoa. Helevetti, siellä on alojen asiantuntijoita välillä luennoimassa - käytä ihmeessä hyödyksesi heidän tietotaitonsa! Samaan rahaan luennot kuluvat kuin siivillä! Asia erikseen on, että toki on olemassa pakollisia tylsiä kursseja, joita luennoivat epäkompetentit suojatyöpaikkalaiset.

Lopuksi toivotan hyvää opiskelijaelämää kaikille opiskelijoille. Jokaisella on oma yksilöllinen tarinansa.

 

[Maddog]

Olis tarkotus hakea avoimeen yliopistoon opiskelemaan ensi syksynä lähinnä sillä mielellä, että saisi inttiä lykättyä joka pitäisi aloittaa 2015 tammikuussa. Ens vuonna haluaisin pyrkiä kauppikseen myös, joten kysyisin että voiko tehdä, sillä tavalla, että vastaanottaa paikan, muttei mene ja saa lykättyä inttiä sen avulla puolella vuodella? Toinen mahdollisuus olisi aloittaa opiskelut siellä, mutta kerkeekö sen ohella lukea kauppikseen?

 

[Apmp-]

Olis tarkotus hakea avoimeen yliopistoon opiskelemaan ensi syksynä lähinnä sillä mielellä, että saisi inttiä lykättyä joka pitäisi aloittaa 2015 tammikuussa. Ens vuonna haluaisin pyrkiä kauppikseen myös, joten kysyisin että voiko tehdä, sillä tavalla, että vastaanottaa paikan, muttei mene ja saa lykättyä inttiä sen avulla puolella vuodella? Toinen mahdollisuus olisi aloittaa opiskelut siellä, mutta kerkeekö sen ohella lukea kauppikseen?

Minkä kaupungin kauppikseen meinasit hakea? Turussa opiskelee aika monta kaveriani ja sinne ei ainakaan mitenkään helposti sisälle mennä. Helsinki ja Tampere on varmaan aika sama asia, että jos sisälle haluaa mennä niin muutama kuukausi kannattaa pyhittää ihan pelkästään lukemiselle. Esim. intti ja lukeminen kauppikseen on ihan mahdoton yhtälö. Inttiä saa lykättyä ihan millä verukkeella vaan, joten ei siitä kannata stressata. Suosittelen sen silti käymään pois mahdollisimman nopeasti. Jos 19-vuotiaana se jo tuntui siltä ettei siinä ole mitään järkeä niin en halua edes tietää mitä jonkun 25-vuotiaan päässä siellä mahtaa liikkua.

 

[Maddog]

Minkä kaupungin kauppikseen meinasit hakea? Turussa opiskelee aika monta kaveriani ja sinne ei ainakaan mitenkään helposti sisälle mennä. Helsinki ja Tampere on varmaan aika sama asia, että jos sisälle haluaa mennä niin muutama kuukausi kannattaa pyhittää ihan pelkästään lukemiselle. Esim. intti ja lukeminen kauppikseen on ihan mahdoton yhtälö. Inttiä saa lykättyä ihan millä verukkeella vaan, joten ei siitä kannata stressata. Suosittelen sen silti käymään pois mahdollisimman nopeasti. Jos 19-vuotiaana se jo tuntui siltä ettei siinä ole mitään järkeä niin en halua edes tietää mitä jonkun 25-vuotiaan päässä siellä mahtaa liikkua.

Vaasan kauppikseen olisi tarkoitus päästä. Miten helposti noihi avoimiin yliopistoihin pääsee ja onko se itsestään kiinni monta kurssia siellä jaksaa käydä? Soitin tossa puolustusvoimiin ja sieltä tuli vastaus, että ilman opiskelupaikkaa ei saa lykättyä inttiä.

 

[MikGo]

Täytyy sanoa, että nyt kun opiskelut on ohitse niin olihan se mukavaa aikaa. Ainoastaan tämä viimeinen lukuvuosi tuntui erityisen raskaalle, ehkä senkin takia, että oli lykännyt viimeiselle puolelle vuodelle rästikursseja, projektiopintoja ja vielä opinnäytetyön. Kaikesta kuitenkin selvittiin.

Välillä tuntui aika raskaalta kun oli rahat loppu ja hommat ei edenneet. Näin jälkeenpäin ei kylläkään kaduta yhtään, että lähdin varmasta duunipaikasta opiskelemaan. Kyllä tässä neljän vuoden aikana on tullut monta kokemusta rikkaammaksi ja tavannut uusia ihmisiä. Toivottavaskin myös pääkoppaan on tarttunut joitakin tiedonjyväsiä.

Pirun nopeastinhan nämä neljä vuotta menivät. Opiskelukekkereissä tuli ihan riittäämiin käytyä ja onhan niissäkin omanlaisensa meininki. Suosittelen kaikille.

 

[KiVi]

Gradu pitäis kuulemma tehdä. Työelämä oheislysteineen hakkaa opiskelun oheislysteineen selvästi. Kyllähän kolme-nelikymppisten kanssa on hauskempi kupittaa kuin kaksikymppisten kanssa.