Se vain mietityttää että oletko sitä mieltä että kaikki työ on kilpailutettava.
Korkeakoulutetut työttömät valittavat, että työllisyysviranomaiset eivät ymmärrä heidän tilannettaan. He kaipaavat enemmän tukea työllistyäkseen. Akateemiset työttömät ovat uusi ongelma, jota ei vielä poliittisesti tunnusteta. Se olisi vastoin mantraa, jonka mukaan koulutus kannattaa ja jonka mukaan Suomen tulevaisuus perustuu osaamiseen. Osa työvoimaviranomaisista kylläkin uskaltaa epäillä jo julkisestikin koulutuksen järkevyyttä, koska heillä on näkemys käytännön tilanteesta.
Töissä käyvät akateemiset taas valittavat, että "sossuloiset" passivoituvat kotona. "Sossuloisille" ehdotetaan käpyjen keräämistä sun muuta "kuntouttavaa toimintaa".
Samat akateemiset kuitenkin pitävät yllä rakenteita, jotka ehkäisevät kilpailua ja työn kierrättämistä ja pätkimistä. He eivät ole valmiita palkkakilpailuun koulutettujen "sossuloisien" kanssa, vaan rakentavat ympärilleen suojamuureja.
Mielestäni tähän tilanteeseen mielekäs ratkaisu on palkkakilpailu. Se lisää koulutettujen työttömien mahdollisuuksia saada edes väliaikaista työtä. Samalla se pienentää veronmaksajien taakkaa.
Joten kyllä, olen sitä mieltä, että on parempi avata palkkakilpailu kuin kouluttaa ihmisiä ylijäämäksi ja järjestää heille näennäistyötä, jonka pyörittäminen itsessään kuluttaa turhaan rahaa.
Opettajien toiminnassa ilmenee silkkaa härskiyttä. Koulutuksen arvoon ja lasten oikeuksiin vedotaan, mutta ennen kaikkea taustalla vaikuttaa oma perse niin kuin ihmisillä yleensä.
"Sarjan toisessa jaksossa kokenut ja pätevä sijaisopettaja Petri Rahko on saanut tarpeekseen riistosta. Hän on kyllästynyt siihen, että vuodesta toiseen hän saa sijaisena huonompaa palkkaa sen vuoksi, että
virassa oleva opettaja palaa vapailtaan nostamaan kesäajan palkat tekemättä päivääkään töitä."
Oikeutta sijaisopettajalle | yle.fi | Arkistoitu