Opetustyö

[Evil]

Black Agnuksen.

Se on Angus. Kuten se kitaristi. Agnus on karitsa, Agnus Dei.

Tietysti, jos se g:n paikka on vaikea arpoa, niin jättää pois vaan surutta.

 

[McTorso]

Se on Angus. Kuten se kitaristi. Agnus on karitsa, Agnus Dei.

Tietysti, jos se g:n paikka on vaikea arpoa, niin jättää pois vaan surutta.

Opettajat eivät petä koskaan, yeah!

 

[Evil]

Opettajat eivät petä koskaan, yeah!

Pakko olla vähän natsi, sori. Ei vaan voi itselleen mitään.

Eikä liity opettajuuteen mitenkään. Opin lukemaan vuonna -76, kolmevuotiaana. Siitä asti olen ollut tällainen. Aina on ottanut silmään ja korvaan ja hypotalamukseen jos kielelliset asiat ovat hitusenkaan viistossa.

Olen ensiksi isä. Seuraavaksi olen aviomies. Sitten olen musadiggari, kirjallisuuden rakastaja, urheilumies, amatöörikokki jne jne… ja myöhemmin opettaja. Ammatti ei ole identiteettini, se on asia jota teen työkseni. Johnny Ramone ei koskaan vienyt kitaraa kotiin. Kirvesmies tuskin kantaa kirvestään olohuoneeseen työpäivän jälkeen. Enkä minä kanna karttakeppiä.

 

[sampio]

Juttelin taannoin erään entisen opettajatyökaverini kanssa alan vaihdosta somen kautta. Kyseli, että miten minä siinä onnistuin ja millaisia juttuja kannattaa nostaa esille, mistä hakea duunia yms. Ihan asiallista juttua ja fiksu tyyppi. Siinä jutustelun lomassa tuli ilmi, että on aika väsynyt siihen työmäärään, mitä tekee, ja ymmärrän sen kyllä hyvin.

Heitin huvikseni muutaman paikan esimerkkeinä, mihin hänen osaamisellaan voisi olla saumaa, mutta sain vastauksena, ettei tuolla palkalla kannata lähteä, kun saa enemmän opettajana + lomat. Kyseessä siis yli 4000 euron kk-palkan duunit. Vähän ihmettelin ensin, mutta heitin vastauksena, että sulla taitaa olla aika paljon ylitunteja - kyseessä siis peruskoulun aineenopettaja.

Sieltä tulikin sitten aikamoinen lista erinäisiä vastuutehtäviä alkaen ihan perus ylitunneista ja luokanvalvojuudesta erilaisiin koko kaupungin ainevastaavuuksiin ja kehittämistehtäviin saakka. Kyseessä on erittäin pätevä ja fiksu tyyppi, mutta mietin siinä itsekseni, että ei kai tuo ole mikään ihme jos vähän väsyttää pyörittää tuota myllyä.

Kävi ilmi, että palkkamme ovat aikalailla samoissa. Yritin jotenkin kohteliaasti muotoilla, että ei se yli 5000 euroa irtoa sormia pyörittelemällä yksityiselläkään puolella, ellei nyt ole jotenkin todella lahjakas tai kilpaillulla alalla. Tehtävistä riippuen itsenäisyyttä ja kalenteroinnin vapautta voi olla tietysti enemmän, ja joillekin jo se, että saa työskennellä aikuisten kesken, on se juttu. Tai syödä ruokansa rauhassa.

Mutta joka tapauksessa kun vähän vastaavanlaisia ajatuksia olen aiemminkin rivien välistä lukenut, jäin siinä kelailemaan, että mitähän sitä opettajien parissa nykyisellään pidetään hyvänä palkkana ja mihin omien kykyjen kuvitellaan kantavan. Fakta kuitenkin on se, että ellei jotain spessutaitoa tietylle alalle ole tai selkää ammattillista kovaa osaamista, harva työllistyy sinänsä hyvällä yleisosaamisella. Kyllä mullekin on ollut helvetisti hyötyä korrektista tavasta kirjoittaa Wilma-viestejä, kun asiakkaiden kanssa olen asioinut, ja huomaan kyllä sen, että olen järjestelmällinen, huolellinen sekä osaan pitää useita lankoja käsissäni ja reagoida joidenkin niiden katkeamiseen luovasti, se kun on opetuksen arkipäivää.

Edellisistä ei vain ole mitään hyötyä, kun asia viedään riittävän tekniseksi. Jos ei ymmärrä asiaa, ei kehällisistä taidoista ole apua. Kaiken oppii aikanaan, ja tämä pätee varmasti niin it-taloihin kuin mainostoimistoihinkin. Mutta sitten tullaan siihen, että varsinkaan pienillä yrityksillä ei ole kiinnostusta ottaa taidoiltaan junioria mutta palkkapyynniltään senioria opettajaa kasvamaan osaajaksi. Yleistaidot eivät paljon paina, jos niiden mukana tulee 1500 euroa isompi palkkapyyntö.

Mutta joo, siinä sitten pikkuhiljaa keskustelu hyytyi, ja toivottelin hänelle hakuonnea. Aivan varmasti kova osaaja, mutta vaatii vain sopivan tarpeen yritykseltä, johon päästä iskemään. Siis tuolla palkkatoiveella. Oma tilanteenihan oli sikäli ihanteellinen, että mulla oli juuri sitä kapean alan osaamista, mitä tietty lafka haki, ja olin tehnyt nimeä osaamisellani jo valmiiksi. Varsinaiset liike-elämässä toimimisen taidot ja kova tekninen osaaminen olivat kyllä aikalailla nollia omista luuloistani poiketen, ja tuo jälkimmäinen on sitä edelleen. Busineksesta ehkä jo himpan verran ymmärrän.

 

[kimbe66]

Mutta joka tapauksessa kun vähän vastaavanlaisia ajatuksia olen aiemminkin rivien välistä lukenut, jäin siinä kelailemaan, että mitähän sitä opettajien parissa nykyisellään pidetään hyvänä palkkana ja mihin omien kykyjen kuvitellaan kantavan.

Olen jo aikaisemmin kertonut, että itse saan noin 4500€/kk minimitunneilla iltalukiossa. Pidän sitä ihan kohtuullisena palkkana, en minä enempää tarvitsekaan. Aikaisemmin, kun olin peruskoulussa, niin tuli melko totaalinen burnout siihen työmäärään ja kävin kolme vuotta opiskelemassa insinööriksi energiatekniikkaan.

Minulla oli siihen aikaan 27 tuntia viikossa opetusta, luokanvalvojan, prosessinohjaajan ja kiva-tiimin tehtävät. Aikaa töihin meni varmasti 60 tuntia viikossa, eikä palkka silti ollut sen parempi kuin nykyäänkään. Tajusin kuitenkin, ettei ne insinöörihommat ole minun alaani ja palasin opettajaksi. Ja onneksi pääsen nykyään melko helpolla. Töihin menee noin 36 tuntia viikossa, eikä nyt kesällä tietysti yhtään.

Minulla ei ole mitään luuloja omista kyvyistäni, tiedän olevani kohtalainen matematiikan ja fysiikan opettaja, mutta muilla aloilla täysin aloittelija. Ja vaikka tuota energiatekniikkaa nyt osaisinkin jonkin verran ja varmaan pärjäisinkin niissä töissä, niin en minä jaksaisi päivät pitkät tuijotella monitoreja valvomossa. Nyt saa sentään olla ihmisten parissa.

 

[koukku]

Kävi ilmi, että palkkamme ovat aikalailla samoissa. Yritin jotenkin kohteliaasti muotoilla, että ei se yli 5000 euroa irtoa sormia pyörittelemällä yksityiselläkään puolella, ellei nyt ole jotenkin todella lahjakas tai kilpaillulla alalla. Tehtävistä riippuen itsenäisyyttä ja kalenteroinnin vapautta voi olla tietysti enemmän, ja joillekin jo se, että saa työskennellä aikuisten kesken, on se juttu. Tai syödä ruokansa rauhassa.

Mutta joka tapauksessa kun vähän vastaavanlaisia ajatuksia olen aiemminkin rivien välistä lukenut, jäin siinä kelailemaan, että mitähän sitä opettajien parissa nykyisellään pidetään hyvänä palkkana ja mihin omien kykyjen kuvitellaan kantavan.

Vähän yllä olevaa asiaa sivuten juttelin keväällä ex-kouluni oman aineryhmäni aineenopettajakollegan kanssa ja samalla tuli puhe palkoista. Tyyppi sai 24 opetustunnilla (+demot) noin 4800 euron kk-tulot, vaikka ikälisät eivät ole vielä lähelläkään maksimia. Hänellä oli LV-vastuun lisäksi muutama (käsienheiluttelu) resurssitunti viikossa ja muutamia palkallisia vastuutehtäviä. Itse sain vuosi sitten samassa koulussa vain hieman suuremman summan 29 opetustunnilla. Että kyllä ne jotkut vaan osaa pelata tätä peliä paremmin kuin muut. Olen lokeroinut kyseisen kollegan tyypiksi, joka ei koskaan tee mitään ylimääräistä ilman sovittua korvausta ja pakko myöntää, että tällainen nihilistinen eurojen kyttääminen sotii ainakin omaa ammattietiikkaa vastaan. Onneksi tuolla oli myös toisentyyppisiä kollegoja, joille jokainen ylimääräinen 10 minuutin opetustilaisuus ei ollut automaattisesti 30 minuutin tukiopetus.

Edit. Oma massiivinen 29 opetustuntia selittyy erään toisen kollegan ohareilla, tyyppi siis lähti virkavapaalle 2 viikkoa ennen koulujen alkua ja meidän muiden piti sitten jakaa keskenämme häneltä jääneet opetustunnit.

 

[BOL]

Toivottavasti en nyt loukkaa ketään, koska se ei ole tarkoitukseni, mutta olen toisinaan ihan aidosti ihmetellyt tiettyjen opettajien "järjenjuoksua" Wilma-viestien osalta. Oma lapseni sai joskus ala-asteella tuntimerkinnän musiikintunnilta, koska hänellä ei ollut kynää. Kynä oli penaalissa ja penaali kaapissa. Hän on luonteeltaan hyvin tunnollinen ja kaikki kouluasiat ovat olleet aina vähän liiankin tiptop ja tämäkin oli ensimmäinen (ja itse asiassa myös ainoa) kerta ikinä, kun hän sai Wilma-merkinnän puutteellisista työvälineistä. Kysyin sitten ihan uteliaisuuttani, että tarvittiinko tunnilla kynää ja vastaus oli, että ei tarvittu, koska sillä tunnilla vain laulettiin. Ja siitä oli kerrottu edellisellä musiikintunnilla, joten siksi hän ei kynää mukaansa ottanutkaan.

Silloin ajattelin, että jos Wilma-viestien lähettely on oikeasti tuolla tasolla monillakin opettajilla, niin turha ihmetellä, jos vie liikaa aikaa. Sen ymmärrän, että siitä ilmoitetaan, jos työvälineitä toistuvasti puuttuu, mutta että nyt yhdestä kerrasta. Kuulemma opettajien on pakko kirjata Wilmaan kaikki myöhästymiset ja muut vastaavat. Jos tämä pitää paikkaansa, niin mä varmaan saisin sitten potkut aika nopeasti, koska mulla ei ole mitään mielenkiintoa puuttua yksittäisiin unohduksiin tai myöhästymisiin. Se on sitten aivan eri asia, jos kyseessä on lyhyen ajan sisällä ja muutenkin toistuvat "tapahtumat". Elämässä nyt vain sattuu niin, että välillä bussi ihan oikeasti tulee myöhässä tai muuten vain on paska aamu tai tulee unohtaneeksi kirjat kotiin. Ei se maailma yksittäisiin tällaisiin tapahtumiin kaadu.

Meilläkin toinen lapsi oli nuorempana sellainen, että pelkäsi myöhästymistä ihan yli kaiken ja lähti aikaisemmalla bussilla kouluun kuin vanhempi sisaruksensa, ettei vain myöhästy. Myöhästymisen pelko aiheutti ihan turhaa stressiä ja kun me kotona opettelimme kovasti sinne omalle epämukavuusalueelle menemistä, niin joku myöhästymismerkintä olisi tällaisessa tapauksessa ollut aivan grande catastrophé. Eka myöhästyminen oli sitten ihan kunnon pommiin nukkuminen yläasteella ja se aiheutti suurta tuskaa. Totesin siihen vain, että mun puolesta voit olla vaikka koko päivän pois kotoa, koska tiesin, ettei siihen edes suostuisi. Mun tarkoitukseni oli vain osoittaa, että tällaista voi käydä huolellisillekin ihmisille ja kyllä se aurinko nousee seuraavanakin päivänä. Mutta tavaksi ei meidän perheessä myöhästellä. Se on huonoa käytöstä ja toisen ajankäytön tärkeyden aliarviointia.

Osaatteko arvon opettajat sanoa, kuinka paljon aikaa keskimääräisenä viikkona menee tuntimerkintöjen kirjaamiseen ja joidenkin tiettyjen oppilaiden vanhempien kanssa kommunikointiin? Kuinka paljon tästä kommunikaatiosta on aiheellista ja hyödyllistä ja kuinka paljon turhaa paskaa?

 

[Knap]

Silloin ajattelin, että jos Wilma-viestien lähettely on oikeasti tuolla tasolla monillakin opettajilla, niin turha ihmetellä, jos vie liikaa aikaa. Sen ymmärrän, että siitä ilmoitetaan, jos työvälineitä toistuvasti puuttuu, mutta että nyt yhdestä kerrasta. Kuulemma opettajien on pakko kirjata Wilmaan kaikki myöhästymiset ja muut vastaavat. Jos tämä pitää paikkaansa, niin mä varmaan saisin sitten potkut aika nopeasti, koska mulla ei ole mitään mielenkiintoa puuttua yksittäisiin unohduksiin tai myöhästymisiin. Se on sitten aivan eri asia, jos kyseessä on lyhyen ajan sisällä ja muutenkin toistuvat "tapahtumat". Elämässä nyt vain sattuu niin, että välillä bussi ihan oikeasti tulee myöhässä tai muuten vain on paska aamu tai tulee unohtaneeksi kirjat kotiin. Ei se maailma yksittäisiin tällaisiin tapahtumiin kaadu.


Osaatteko arvon opettajat sanoa, kuinka paljon aikaa keskimääräisenä viikkona menee tuntimerkintöjen kirjaamiseen ja joidenkin tiettyjen oppilaiden vanhempien kanssa kommunikointiin? Kuinka paljon tästä kommunikaatiosta on aiheellista ja hyödyllistä ja kuinka paljon turhaa paskaa?

Kun esim. poissaolot kirjataan heti tunnin alkuun, sillä voi olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi jos joku vanhempi tietää lapsensa lähteneen ajoissa kouluun, mutta poissaolomerkintä tulee silti, niin tietää jotain tapahtuneen. Onnettomuus tai ei muuten vain ole kiinostanut mennä kouluun. Onnettomuustilainteissa nämä ovat oikeasti tärkeitä merkintöjä reagoinnin kannalta. Mutta jos se lapsi saapuu sitten 15min myöhässä, niin sen poissaolomerkinnän voi vaan korvata sillä ja ns. selitys löytyy sille merkinnälle. Eipä noita pelkäksi kiusaksi ole suuniteltu. Unohtumisten merkitseminen on työväline opettajalle itselleen ja myös kotiväelle. Jos numeroa arvioidessa näitä on paljon ja se vaikuttaisi numeroon, niin ei voi ainakaan sanoa, että ei olisi ollut tiedossa ja näkee myös sen määrän paljon niitä on. Mutta onhan noissa merkinnöissäkin se "kommentti" mahdollisuus, esim. jos bussi myöhässä. Ei se silloin se vaikuta mihinkään vaikka se merkintä siellä olisikin, mutta jos syy on, että lähti liian myöhää kotoaan ja tämä on toistuvaa, niin silloinhan kyse on huolimattomuudesta.

Vaikka osa wilmamerkkinöistä näyttäytyy negatiivisessa valossa, niin eivät ne ole välttämättä kuin eräänlainen muistio. Olen myös kummastellut sitä, kun Twitterissä annetaan Wilma-viesteistä paljon kuraa. Jollekin olisi taas ongelma, jos Wilmassa ei kerrottaisi niin paljoa kaikkea mitä nykyään. Koittaa siinä sitten kaikkia miellyttää. Ehkä noihinkin pitäisi pystyä suhtautumaan tietynlaisella huolettomuudella, eikä tehdä kaikesta niin suurta ongelmaa. Tavallaan myös ikävää, että opettajien päälle langetetaan tuollaisista mitättömistä asioista niin paljon negaa, vaikka koettaa olla vain hyödyksi myös vanhemmille ja ylipäänsä tärkeän työn kautta.

 

[koukku]

Osaatteko arvon opettajat sanoa, kuinka paljon aikaa keskimääräisenä viikkona menee tuntimerkintöjen kirjaamiseen ja joidenkin tiettyjen oppilaiden vanhempien kanssa kommunikointiin? Kuinka paljon tästä kommunikaatiosta on aiheellista ja hyödyllistä ja kuinka paljon turhaa paskaa?

Mä olen jättänyt sen turhan paskan kokonaan pois. Silloin otetaan yhteyttä kun on oikeasti asiaa ja vaikka soitetaan suoraan kotiin ja sitten viestiä perään. Wilma-merkinnöistä laitoin/laitan edelleen myöhästymiset ja poissaolot, mutta näissäkin toimitaan tapauskohtaisesti. Nykyään toisen asteen oppilaitoksessa toimiessani kommunikointi on pääosin opiskelijan ja minun välillä, vaikka osa vanhemmista haluaisi edelleen tehdä kaiken lähes täysi-ikäisen nuoren puolesta. Vanhempien pitää siis selvittää alaikäisten huollettaviensa poissaolot, mutta osa ottaa yhteyttä todella pienissä asioissa. On maailma kyllä muuttunut melkoisesti.

Edit. Koepäivät/koealueet ja kokeiden arvosanat tuli myös tietysti merkittyä ja lisäksi arviointijutut ja tukisysteemit. Käsitin asian kuitenkin enemmän yhteydenpidolliseksi.

 

[kimbe66]

Aikanaan kun olin peruskoulun opettaja, laitoin kyllä merkinnät heti tunnin alussa. Poistin niitä sitten, jos oppilas saapui myöhässä jonkin hyvän syyn takia. Tunnin jälkeen laitoin sitten positiiviset merkinnät heille, jotka niitä ansaitsivat. Muutenhan wilmaan tuli merkittyä koepäivät ja niiden aiheet, kokeiden jälkeen koenumerot. Lisäksi piti täytellä erilaisia tukilomakkeita ja vastailla vanhempien joskus vihaisiinkiin viesteihin. Nämä vanhemmat sen yleensä tekivät aikaa vieväksi. Jostain syystä eivät millään käsittäneet, etten minä pysty heidän lastensa jokaikisellä tunnilla olemaan antamassa tukea, vaikka luokanvalvoja olinkin. Ja vaikka niitä tukilomakkeita täyttelinkin sekä vanhempien kanssa sovin tarvittavasta tuesta.

Eivät toki kaikki vanhemmat tällaisia olleet, mutta ne harvat ja valitut jaksoivat jatkuvasti pommittaa viesteillä. Jos olisin vastaamatta jättänyt, olisi luultavasti koko kaupungin opettajakunta kuulla kunniansa paikallislehden yleisönosastossa.

 

[Snakster]

Kun esim. poissaolot kirjataan heti tunnin alkuun, sillä voi olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi jos joku vanhempi tietää lapsensa lähteneen ajoissa kouluun, mutta poissaolomerkintä tulee silti, niin tietää jotain tapahtuneen. Onnettomuus tai ei muuten vain ole kiinostanut mennä kouluun. Onnettomuustilainteissa nämä ovat oikeasti tärkeitä merkintöjä reagoinnin kannalta. Mutta jos se lapsi saapuu sitten 15min myöhässä, niin sen poissaolomerkinnän voi vaan korvata sillä ja ns. selitys löytyy sille merkinnälle. Eipä noita pelkäksi kiusaksi ole suuniteltu. Unohtumisten merkitseminen on työväline opettajalle itselleen ja myös kotiväelle. Jos numeroa arvioidessa näitä on paljon ja se vaikuttaisi numeroon, niin ei voi ainakaan sanoa, että ei olisi ollut tiedossa ja näkee myös sen määrän paljon niitä on. Mutta onhan noissa merkinnöissäkin se "kommentti" mahdollisuus, esim. jos bussi myöhässä. Ei se silloin se vaikuta mihinkään vaikka se merkintä siellä olisikin, mutta jos syy on, että lähti liian myöhää kotoaan ja tämä on toistuvaa, niin silloinhan kyse on huolimattomuudesta.

Vaikka osa wilmamerkkinöistä näyttäytyy negatiivisessa valossa, niin eivät ne ole välttämättä kuin eräänlainen muistio. Olen myös kummastellut sitä, kun Twitterissä annetaan Wilma-viesteistä paljon kuraa. Jollekin olisi taas ongelma, jos Wilmassa ei kerrottaisi niin paljoa kaikkea mitä nykyään. Koittaa siinä sitten kaikkia miellyttää. Ehkä noihinkin pitäisi pystyä suhtautumaan tietynlaisella huolettomuudella, eikä tehdä kaikesta niin suurta ongelmaa. Tavallaan myös ikävää, että opettajien päälle langetetaan tuollaisista mitättömistä asioista niin paljon negaa, vaikka koettaa olla vain hyödyksi myös vanhemmille ja ylipäänsä tärkeän työn kautta.

Onkohan usein käynyt niin, että on sattunut onnettomuus ja pelastustyöt on päästy wilma-merkinnän ansiosta aloittamaan nopeammin kuin muuten olisi tapahtunut?

Noin muuten olen sitä mieltä, että satunnaiset ja tahattomat myöhästymiset ja sekoilut ovat opettajan ja oppilaan välisiä asioita ja pidän vähän ammattitaidon puutteenakin sitä, jos yksittäistä häiriköintiä ei pystytä koulussa hoitamaan ilman viestiä vanhemmille. Siinähän käy helposti myös niin, että kärpäsestä kasvaa härkänen ja samasta teosta tulee tuplasanktio, kun ensin opettaja laittaa ruotuun ja kotona sitten uusi kurinpalautus. Jos hämminkiä on enemmän tai usein, niin sitten ilman muuta merkinnät kehiin.

 

[TosiFani]

...Noin muuten olen sitä mieltä, että satunnaiset ja tahattomat myöhästymiset ja sekoilut ovat opettajan ja oppilaan välisiä asioita ja pidän vähän ammattitaidon puutteenakin sitä, jos yksittäistä häiriköintiä ei pystytä koulussa hoitamaan ilman viestiä vanhemmille...

Kannattaa miettiä myös opettajan vastuuta näissä tilanteissa. Myöhästymiset, poissaolot ja sekoilut saattavat vaarantaa oppilaan turvallisuutta, joten ne mielestäni tulee kirjata ylös. Jos vanhempi ei halua nähdä Wilma merkintöjä, hän voi pyytää "pimennyksen" opettajalta tai jättää Wilman kokonaan pois.

 

[Snakster]

Kannattaa miettiä myös opettajan vastuuta näissä tilanteissa. Myöhästymiset, poissaolot ja sekoilut saattavat vaarantaa oppilaan turvallisuutta, joten ne mielestäni tulee kirjata ylös. Jos vanhempi ei halua nähdä Wilma merkintöjä, hän voi pyytää "pimennyksen" opettajalta tai jättää Wilman kokonaan pois.

No myöhästymiset ja poissaolot on tietysti hyvä kirjata, mutta lähinnä tarkoitan näitä "jutteli kaverin kanssa tunnilla" -tyyppisiä merkintöjä. A.S. Neilliä siteeratakseni lapset kyllä osallistuvat opetukseen, jos se on tehty kiinnostavaksi. Tai sitten vaikka kuten Loris Malaguzzi totesi: "aikuinen ei saa tuhlata lapsen aikaa."

Ei kyllä saisi pulista tunnilla, mutta minusta on enemmän opettajan homma hoitaa asia kuntoon kuin minun.

 

[Jymäkkä]

No myöhästymiset ja poissaolot on tietysti hyvä kirjata, mutta lähinnä tarkoitan näitä "jutteli kaverin kanssa tunnilla" -tyyppisiä merkintöjä. A.S. Neilliä siteeratakseni lapset kyllä osallistuvat opetukseen, jos se on tehty kiinnostavaksi. Tai sitten vaikka kuten Loris Malaguzzi totesi: "aikuinen ei saa tuhlata lapsen aikaa."

Ei kyllä saisi pulista tunnilla, mutta minusta on enemmän opettajan homma hoitaa asia kuntoon kuin minun.

Näin varmasti on, että opettaja ensisijaisesti vastaa työrauhasta luokastaan. Mutta kyllä vastuuntuntoinen vanhempi myös ottaa käytöstavat lapsensa kanssa puheeksi, jos noita pulina- viestejä kilahtelee Wilmaan jatkuvasti. Yhteistyötähän tämä on.

Noin yleisesti opettajana välttäisin "liian aktiivista" Wilma- kirjailua. Jatkuvat merkinnät ja viestit kuormittavat opettajaa sekä huoltajia paljon saatavia hyötyjä enemmän. Poissaolot ja vastaavat on merkittävä, mutta muuten en itse merkkaile mitään, ja tarvittaessa sitten viesti/soitto suoraan huoltajalle, jos oppilas tuottaa jatkuvasti hämminkiä luokassa. Osaamisestaan oppilaat kyllä saavat palautetta ihan siinä tuntityöskentelyn lomassa, en koe tarvetta mitään hyvä- merkintöjäkään viljellä.

 

[Jymäkkä]

Vähän yllä olevaa asiaa sivuten juttelin keväällä ex-kouluni oman aineryhmäni aineenopettajakollegan kanssa ja samalla tuli puhe palkoista. Tyyppi sai 24 opetustunnilla (+demot) noin 4800 euron kk-tulot, vaikka ikälisät eivät ole vielä lähelläkään maksimia. Hänellä oli LV-vastuun lisäksi muutama (käsienheiluttelu) resurssitunti viikossa ja muutamia palkallisia vastuutehtäviä. Itse sain vuosi sitten samassa koulussa vain hieman suuremman summan 29 opetustunnilla. Että kyllä ne jotkut vaan osaa pelata tätä peliä paremmin kuin muut. Olen lokeroinut kyseisen kollegan tyypiksi, joka ei koskaan tee mitään ylimääräistä ilman sovittua korvausta ja pakko myöntää, että tällainen nihilistinen eurojen kyttääminen sotii ainakin omaa ammattietiikkaa vastaan. Onneksi tuolla oli myös toisentyyppisiä kollegoja, joille jokainen ylimääräinen 10 minuutin opetustilaisuus ei ollut automaattisesti 30 minuutin tukiopetus.

Edit. Oma massiivinen 29 opetustuntia selittyy erään toisen kollegan ohareilla, tyyppi siis lähti virkavapaalle 2 viikkoa ennen koulujen alkua ja meidän muiden piti sitten jakaa keskenämme häneltä jääneet opetustunnit.

Nämä on vähän kaksipiippuisia juttuja. En itsekään pidä/jaksa harrastaa jokaisen työtehtävän kirjailusta ja laskuttamisesta, mutta minusta hyvä työnantaja selkeästi nimeää ja jakaa nämä lisävastuut, joista sitten maksetaan sovittu korvaus. Ei sekään toimi tai ole reilua, että venyjät venyy ilmaiseksi.

Meillä tämä homma on onneksi kunnossa, aina tietysti hienosäätöä sen suhteen, mitä uusia tehtäviä tulee korvattavaksi ja mitä ehkä voidaan jo tiputtaa pois. Itselläkin noita on, ja kyllä tuonne viiteen tonniin pääsen näiden kanssa ihan perustuntien mukaisella opetusmäärällä. Ikälisät on täydet ja yksi henkilökohtainen lisä. Suhtaudun tuohon korvattavaan lisätyöhön niin, että en tunteja laske tai nillitä pilkuntarkasti mikä tuohon kuuluu. Totta kai järjellisissä rajoissa on korvattava lisätyökin pysyttävä, mutta tästä ei toistaiseksi ole ongelmaa tullut.

 

[clayman]

Näin varmasti on, että opettaja ensisijaisesti vastaa työrauhasta luokastaan. Mutta kyllä vastuuntuntoinen vanhempi myös ottaa käytöstavat lapsensa kanssa puheeksi, jos noita pulina- viestejä kilahtelee Wilmaan jatkuvasti. Yhteistyötähän tämä on.

On lisäksi opettajan hyödyksi tiedoittaa huoltajia, mikäli luokassa/opetustilanteessa oppilas häiritsee muita oppilaita/opetusta.

Ei kyllä saisi pulista tunnilla, mutta minusta on enemmän opettajan homma hoitaa asia kuntoon kuin minun.

Häiriköinnin voimistuessa saattaa huoltaja kysyä miksi käytöksestä ei olla ilmoitettu aiemmin. Yläkoulun puolella opettaja ei voi myöskään tietää, ketkä niitä merkintöjä toivovat ja ketkä ei. Osa huoltajista kun haluaa tietää, mitä koulussa tapahtuu.

Ongelmia saattaa nousta esiin myös siinä vaiheessa, kun tuntikäyttäytyminen heijastuu arvosanassa. Ilman merkintöjä, huoltaja voi kyseenalaistaa arvosanan. Jälleen sama asia - miksi asiasta ei olla ilmoitettu aiemmin?

Tuntimerkintöjä laitetaan myös siksi, että ne näkyvät luokanvalvojallekin. Ne eivät siis ole pelkästään viesti huoltajille.

Pääasiallinen kasvatusvastuu on aina huoltajalla. Siinä käy helposti niin, että jos huoltajaa ei kiinnosta, ei oppilastakaan ja se näkyy käytöksessä.

 

[sampio]

Tuohon lisätehtävien kirjaamiseen tai haalimiseen: ehdottoman hyvä, että ne pääosin ovat kirjattu selkeästi tehtyjen tuntien osalta, mutta kuten yllä on jo mainittu, en itse jaksaisi nillittää jokaisesta vartista, kun kuitenkin on niitä keissejä, joissa tunnin sovittuun juttuun menee kolme varttia jne. Johonkin raja on hyvä vetää, mutta yhtälailla välillä vitutti se, että oppilaiden hyväksi suunniteltu tempaus sai osakseen sitä kitinää ilmaisesta ylityöstä. Useimmiten juuri niiltä, jotka tekivät kaiken muutenkin minimillä ja jättivät kaikki yhteiset tyhyt sun muut väliin, jos vain mahdollista.

Wilma-merkintöihin: yksittäisiä kyniä tai vihkoja harvemmin jaksoin kirjata unohtuneeksi, mutta jos jollain oli tapana säätää joka tunti noiden kanssa, merkkasin saatteen kera ja jonkin ajan jälkeen sitten kotiin yhteys asiasta. Olen vähän periaatteellinen ja työllistin itseäni näillä, mutta ajattelen, että kyse on taidoista, joita työelämässäkin vaaditaan. Ja tämä on vahvasti oppilassidonnaista - joillain porukat ryyppää, isä on tappanut itsensä tai masennusjakson jälkeen tullaan tunnille, eikä silloin kynät paina missään. Ei myöskään silloin, jos joku ylitunnollinen on tyyliin ryöstetty koulumatkalla. Mutta tosiaan, jos taustalla on välinpitämättömyys, on mielestäni siitä muutaman huomautuksen jälkeen hyvä tietää säännöllisesti kotonakin.

Poissaolot kirjasin tietenkin, samoin selkeän huonon käytöksen. Mua ei todellakaan joku satunnainen kirosana haittaa, parempi saada herätettyä tunteita ja keskustelua, kunhan pysyttiin asiassa. "Eihän siinä ole vitunkaan järkeä, että..." ei todellakaan haitannut, mutta "vitun pakolaiset/homot/läski" haittasi.

Myöhästymisiä en aina kirjannut, jos tunti ei käytännössä ollut alkanut eikä häiriötä aiheutunut. Taas, jos se oli jatkuvaa tai häiritsi tuntia, kirjasin.

Wilmaan asioiden tarkka kirjaaminen saattaa olla myös huoltajien ja/tai lastensuojelun toive. Opettajan ja miksei myös lapsenkin oikeusturvaa se myös palvelee. Jos oppilaan käytöksestä on laajalti merkintöjä, on syytä huoltajajienkin kelailla, josko koulussa käytös poikkeaisikin kodin roolista. Tai toisin päin: jos merkintöjä tulee vain yhdeltä opettajalta, olisiko ehkä opettajan syytä tarkastella periaatteitaan.

 

[clayman]

Tuohon lisätehtävien kirjaamiseen tai haalimiseen: ehdottoman hyvä, että ne pääosin ovat kirjattu selkeästi tehtyjen tuntien osalta, mutta kuten yllä on jo mainittu, en itse jaksaisi nillittää jokaisesta vartista, kun kuitenkin on niitä keissejä, joissa tunnin sovittuun juttuun menee kolme varttia jne. Johonkin raja on hyvä vetää, mutta yhtälailla välillä vitutti se, että oppilaiden hyväksi suunniteltu tempaus sai osakseen sitä kitinää ilmaisesta ylityöstä. Useimmiten juuri niiltä, jotka tekivät kaiken muutenkin minimillä ja jättivät kaikki yhteiset tyhyt sun muut väliin, jos vain mahdollista.

Wilma-merkintöihin: yksittäisiä kyniä tai vihkoja harvemmin jaksoin kirjata unohtuneeksi, mutta jos jollain oli tapana säätää joka tunti noiden kanssa, merkkasin saatteen kera ja jonkin ajan jälkeen sitten kotiin yhteys asiasta. Olen vähän periaatteellinen ja työllistin itseäni näillä, mutta ajattelen, että kyse on taidoista, joita työelämässäkin vaaditaan. Ja tämä on vahvasti oppilassidonnaista - joillain porukat ryyppää, isä on tappanut itsensä tai masennusjakson jälkeen tullaan tunnille, eikä silloin kynät paina missään. Ei myöskään silloin, jos joku ylitunnollinen on tyyliin ryöstetty koulumatkalla. Mutta tosiaan, jos taustalla on välinpitämättömyys, on mielestäni siitä muutaman huomautuksen jälkeen hyvä tietää säännöllisesti kotonakin.

Poissaolot kirjasin tietenkin, samoin selkeän huonon käytöksen. Mua ei todellakaan joku satunnainen kirosana haittaa, parempi saada herätettyä tunteita ja keskustelua, kunhan pysyttiin asiassa. "Eihän siinä ole vitunkaan järkeä, että..." ei todellakaan haitannut, mutta "vitun pakolaiset/homot/läski" haittasi.

Myöhästymisiä en aina kirjannut, jos tunti ei käytännössä ollut alkanut eikä häiriötä aiheutunut. Taas, jos se oli jatkuvaa tai häiritsi tuntia, kirjasin.

Wilmaan asioiden tarkka kirjaaminen saattaa olla myös huoltajien ja/tai lastensuojelun toive. Opettajan ja miksei myös lapsenkin oikeusturvaa se myös palvelee. Jos oppilaan käytöksestä on laajalti merkintöjä, on syytä huoltajajienkin kelailla, josko koulussa käytös poikkeaisikin kodin roolista. Tai toisin päin: jos merkintöjä tulee vain yhdeltä opettajalta, olisiko ehkä opettajan syytä tarkastella periaatteitaan.

Allekirjoitan tämän kaiken. Tismalleen sama näkemys ja käytäntö. Varsinkin tuo oppilassidonnainen lähestymistapa. Kun opit tuntemaan oppilaat, pystyt tunnistamaan tilanteet esim. milloin ei ehkä kannata huomauttaa jostain pikku asiasta.

 

[Jymäkkä]

Tuohon lisätehtävien kirjaamiseen tai haalimiseen: ehdottoman hyvä, että ne pääosin ovat kirjattu selkeästi tehtyjen tuntien osalta, mutta kuten yllä on jo mainittu, en itse jaksaisi nillittää jokaisesta vartista, kun kuitenkin on niitä keissejä, joissa tunnin sovittuun juttuun menee kolme varttia jne. Johonkin raja on hyvä vetää, mutta yhtälailla välillä vitutti se, että oppilaiden hyväksi suunniteltu tempaus sai osakseen sitä kitinää ilmaisesta ylityöstä. Useimmiten juuri niiltä, jotka tekivät kaiken muutenkin minimillä ja jättivät kaikki yhteiset tyhyt sun muut väliin, jos vain mahdollista.

Meillä nämä menee niin, että vastuutehtävästä maksetaan, eikä tunteja tarvitse räknätä. No, jonkun mielestä tietysti joku saa joskus liikaa, mutta ei haittaa mua. Yksinkertainen ja helppo systeemi, joka toimii. Kehityskeskustelussa puhutaan, tarvitaanko tehtävää vielä ja onko korvaus ajantasalla.

Ja kyllä tavanomainen koulunpito minusta kuuluu siihen, että ei tarvitse erikseen korvata. Juuri jotkut tapahtumat esimerkiksi. Meilläkin aina abeille penkkarikeskiviikkona isompi show, johon aktiiviset käyttää helposti kaksinumeroisen tuntimäärän. Ei oo tullu mieleenkään pyytää rahaa tuosta. Samoin tyhy-tiimin puitteissa aika paljon ilmaistakin työtä. Ei ole pakotettua, vaan ihan itse innostutaan aina juttuja järjestämään, ja vaatiihan se toteutus aina aikaa enemmän kuin on yt-aikaa tähän varattu.

 

[BOL]

Kun esim. poissaolot kirjataan heti tunnin alkuun, sillä voi olla merkittävä vaikutus. Esimerkiksi jos joku vanhempi tietää lapsensa lähteneen ajoissa kouluun, mutta poissaolomerkintä tulee silti, niin tietää jotain tapahtuneen. Onnettomuus tai ei muuten vain ole kiinostanut mennä kouluun. Onnettomuustilainteissa nämä ovat oikeasti tärkeitä merkintöjä reagoinnin kannalta. Mutta jos se lapsi saapuu sitten 15min myöhässä, niin sen poissaolomerkinnän voi vaan korvata sillä ja ns. selitys löytyy sille merkinnälle. Eipä noita pelkäksi kiusaksi ole suuniteltu. Unohtumisten merkitseminen on työväline opettajalle itselleen ja myös kotiväelle. Jos numeroa arvioidessa näitä on paljon ja se vaikuttaisi numeroon, niin ei voi ainakaan sanoa, että ei olisi ollut tiedossa ja näkee myös sen määrän paljon niitä on. Mutta onhan noissa merkinnöissäkin se "kommentti" mahdollisuus, esim. jos bussi myöhässä. Ei se silloin se vaikuta mihinkään vaikka se merkintä siellä olisikin, mutta jos syy on, että lähti liian myöhää kotoaan ja tämä on toistuvaa, niin silloinhan kyse on huolimattomuudesta.

Vaikka osa wilmamerkkinöistä näyttäytyy negatiivisessa valossa, niin eivät ne ole välttämättä kuin eräänlainen muistio. Olen myös kummastellut sitä, kun Twitterissä annetaan Wilma-viesteistä paljon kuraa. Jollekin olisi taas ongelma, jos Wilmassa ei kerrottaisi niin paljoa kaikkea mitä nykyään. Koittaa siinä sitten kaikkia miellyttää. Ehkä noihinkin pitäisi pystyä suhtautumaan tietynlaisella huolettomuudella, eikä tehdä kaikesta niin suurta ongelmaa. Tavallaan myös ikävää, että opettajien päälle langetetaan tuollaisista mitättömistä asioista niin paljon negaa, vaikka koettaa olla vain hyödyksi myös vanhemmille ja ylipäänsä tärkeän työn kautta.

Tässä poissaolojen kirjaamisessakin on suuria opettajakohtaisia eroja. Toiset laittavat Wilma-merkinnät heti ja toiset vasta joskus iltapäivällä. Enkä missään nimessä ajattele niin, että merkintöjä tehtäisiin kenenkään kiusaksi

Tavallaan ymmärrän tämän "onnettomuusaspektin", mutta samalla se pitää sisällään oletuksen, että vanhemmilla olisi koko ajan mahdollisuus kytätä puhelinta ja Wilma-merkintöjä. Aika monessa ammatissa sellaiseen ei ole mahdollisuutta, koska duunissa ei voi hoitaa koko ajan omia henkilökohtaisia asioitaan. Osa voi, mutta osa ei todellakaan voi eikä oletus voi näin ollen olla, että Wilman viesteihin pystytään reagoimaan reaaliaikaisesti. Muutenkin tämä "jos tapahtuu onnettomuus" on vähän erikoinen ja äärimmäinen lähtökohta. Onko sinulla kokemuksia tällaisesta?

Toki, mä olen muutenkin sitä mieltä, että ennen oli asiat siinä mielessä paremmin, että vanhemmat eivät koko ajan tienneet ihan kaikkea. Itsekin voivottelin lapsilleni, että heiltä kyllä nyt jää yksi nuoruuden jännittävyys kokematta, eli lintsaaminen. Ja nimenomaan sellainen lintsaaminen, mistä ei jää kiinni. Itse muistelen lämmöllä niitä lukemattomia väärennettyjä poissaololappuja :D. Tokihan väärennös on rikos eikä lintsatakaan saa, mutta silti se oli osa rajojen kokeilua ja vieläpä harmitonta sellaista.

Ajatuksena Wilma on hyvä, mutta mun mielestäni siinä on myös sellaisia aspekteja, jotka eivät välttämättä ole oppilaalle itselleen hyväksi. Esimerkiksi läksyjen kirjaaminen Wilmaan. Toiset opettajat kirjaavat ne ja toiset eivät. Mitä tapahtui sille, että tunnilla kuunnellaan ja oppilas kirjaa itse läksyt ylös? Jos se jää tekemättä, kysytään kaverilta. On olemassa vanhempia, jotka kohtelevat esiteini-ikäisiä lapsia kuin ekaluokkalaisia. Nämä lapset eivät osaa kantaa itsestään vastuuta, koska heidän ei tarvitse. Opettaja merkitsee läksyt Wilmaan ja äiti sitten illalla katsoo, mitä tuli läksyksi ja ne tehdään sitten yhdessä, jotta menee varmasti oikein. Missä kohtaa se lapsi ottaa itse vastuuta? Ajatuksenahan se on oikein kiva, että läksyt tehdään yhdessä vanhemman kanssa, mutta eikö läksyt ole kuitenkin lapsen tehtäviä ja vastuulla? Lapsen tehtävä on itse etsiä kirjasta vastaukset ja jos menee väärin, niin se selviää sitten koulussa, kun tehtävät tarkastetaan yhdessä. Tällä mitataan kai sitä, että lapsi lukee kappaleen, osaa itse etsiä tietoa ja ymmärtää lukemaansa sekä vastata esitettyihin kysymyksiin. Mutta sitten on oppilaita, jotka luottavat siihen, että Wilmasta löytyy läksyt ja äiti tarkastaa kaikki läksyt illalla ja vähän täsmentää niitä lapsen antamia vastauksia. Ja sitten ihmetellään, kun lapsi onkin "vain kasin oppilas", vaikka läksyt tekee kyllä aina niin tunnollisesti ja hyvin. Vanhemmilla on todella aktiivinen rooli kaikessa ja perusteluna on se, että "hän tarvitsee tukea", vaikka todellisuudessa ei tiedetä, että tarvitseeko hän sitä ihan oikeasti. Entäpä, jos vanhemmat ovat tehneet hänestä sellaisen. Ja tällaiset lapset ovat sitten monessa asiassa vähän raskaita myös kavereilleen, kun eivät oikein osaa itse mitään. Kivoja tyyppejä, mutta kun jotain pitäisi tehdä tai hoitaa, ovat kovin passiivisia. Mä tiedän oikeasti useamman tällaisen tapauksen.

Olen aika varma, että näitä kuvaamani kaltaisia tapauksia on joka luokalla vähintään pari. Ja näiden kohdalla opettajakin saattaa mennä kokemuksesta riippuen mukaan siihen harhaan, että lapsi ikään kuin tarvitsisi enemmän tukea ja apua kuin todellisuudessa tarvitseekaan. Heihin käytetty aika on pois sitten niiltä, jotka ihan oikeasti tarvitsisivat opettajalta enemmän apua. Ja vähintään kuormittavat opettajia, jos opettajat ovat kilttejä ja tunnollisia. Ja tämä ei todellakaan ollut piikki opettajille, vaan näille helvetin uusavuttomia kasvattaville vanhemmille.

Mä olen jättänyt sen turhan paskan kokonaan pois. Silloin otetaan yhteyttä kun on oikeasti asiaa ja vaikka soitetaan suoraan kotiin ja sitten viestiä perään. Wilma-merkinnöistä laitoin/laitan edelleen myöhästymiset ja poissaolot, mutta näissäkin toimitaan tapauskohtaisesti. Nykyään toisen asteen oppilaitoksessa toimiessani kommunikointi on pääosin opiskelijan ja minun välillä, vaikka osa vanhemmista haluaisi edelleen tehdä kaiken lähes täysi-ikäisen nuoren puolesta. Vanhempien pitää siis selvittää alaikäisten huollettaviensa poissaolot, mutta osa ottaa yhteyttä todella pienissä asioissa. On maailma kyllä muuttunut melkoisesti.

Edit. Koepäivät/koealueet ja kokeiden arvosanat tuli myös tietysti merkittyä ja lisäksi arviointijutut ja tukisysteemit. Käsitin asian kuitenkin enemmän yhteydenpidolliseksi.

Tämä on mun mielestäni näin vanhemman näkökulmasta viisasta. Mä en henkilökohtaisesti halua tietää ihan jokaista lapsiini liittyvää asiaa, koska heidän tehtävänään on opetella kantamaan pikkuhiljaa itse vastuuta itsestään ja tekemään oikeita valintoja. Mun mielestäni koulu on tässä erinomainen apu, koska joka vuosi koulussa hommat vähän vaikeutuu ja odotukset kasvaa ja niihin pitää pystyä vastaamaan. Mutta siihenkin kasvetaan ja vanhempien tehtävä on olla tukena tässä kasvussa. Välillä voi tulla vähän takapakkiakin, koska nuoret nyt ovat vähän häilyväisiä, mutta sitten siihen puututaan. Mutta kyllä mun mielestäni lapsia pitää vastuuttaa itsestään vähän kerrallaan koko ajan.

Mulla on edelleen täysi-ikäisen lapsen Wilma-tunnarit, mutta ne toimii enemmänkin "muistutuksena". Poissaoloista olen kysynyt, mistä mahtaa olla kyse ja aina on selitys löytynyt. Yhtään luvatonta poissaoloa ei ole ollut, mutta pari kertaa on kysytty, saako jäädä kotiin nukkumaan, kun on ollut ihan loppu. Ja on saanut. Mutta tämäkin siksi, että tiedän hoitavan koulun supertunnollisesti. Nuoren itsensä tehtävä on huolehtia omista asioistaan ja niin on meillä onneksi tapahtunutkin. En ole ottanut mitään kantaa lukio- ja ainevalintoihin, koska en minä niillä tunneilla istu. Lukioiden osalta olen kehottanut valinnoissa huomioimaan, että keskiarvoraja määrittelee sen, minkä tasoisia muut oppilaat ovat ja sillä on vaikutusta. Yli ysin keskiarvoilla saattaa karusti sanottuna heittää omaa potentiaaliaan hukkaan, jos tunneilla on jengiä, joiden keskiarvo on piirun verran yli 7. Vastaavasti, jos alin keskiarvoraja on yli 9, tällöin kannattaa huomioida, että ei itse enää ole se "yksi luokan parhaista, ellei paras", vaan ihan perusoppilas ja siihen pitää sitten olla valmistautunut. Toinen asia, mitä olen pyytänyt miettimään, on koulumatkan pituus ja koulumatkan. Jos koulumatka on hankala ja/tai pitkä, se voi pidemmän päälle syödä motivaatiota ja vähintäänkin nyt jaksamista. Toki, jos kyseessä on joku tietty painotteisuus, tämä on se hinta, mikä on oltava valmis maksamaan. Mutta päätökset on jätetty lapsille, koska päätösten tekoakin pitää harjoitella. Sehän se on monen nykynuoren ongelma, kun vaihtoehtoja on monesti aivan liikaa, että valintoja ja päätöksiä ei oikein osata tehdä. Ja ainahan on olemassa sekin mahdollisuus, että jos valinta osoittautuu vääräksi, koulua voi vielä vaihtaa. Siinä vaiheessa asiaa helpottaa hyvä koulumenestys, joten läskiksi ei pidä lyödä, vaikka motivaatioa matalalla olisikin.

Itse muistelen muuten erityisen lämmöllä niitä opettajiani, jotka olivat tiukkoja, mutta oikeudenmukaisia. Mun mielestäni opettajuus on tietyllä tavalla kaikkein eniten ihmisjohtamista. En muista puoliakaan siitä, mitä opettajat opettivat, mutta muistan, että tunneilla oli työrauha ja opiskeluun piti panostaa, muuten sai kuulla kunniansa.

Hyvää kesää kaikille opettajille. Olette totisesti lomanne ansainneet :).

 

[kyykäärme]

Tässä poissaolojen kirjaamisessakin on suuria opettajakohtaisia eroja. Toiset laittavat Wilma-merkinnät heti ja toiset vasta joskus iltapäivällä. Enkä missään nimessä ajattele niin, että merkintöjä tehtäisiin kenenkään kiusaksi

Tavallaan ymmärrän tämän "onnettomuusaspektin", mutta samalla se pitää sisällään oletuksen, että vanhemmilla olisi koko ajan mahdollisuus kytätä puhelinta ja Wilma-merkintöjä. Aika monessa ammatissa sellaiseen ei ole mahdollisuutta, koska duunissa ei voi hoitaa koko ajan omia henkilökohtaisia asioitaan. Osa voi, mutta osa ei todellakaan voi eikä oletus voi näin ollen olla, että Wilman viesteihin pystytään reagoimaan reaaliaikaisesti. Muutenkin tämä "jos tapahtuu onnettomuus" on vähän erikoinen ja äärimmäinen lähtökohta. Onko sinulla kokemuksia tällaisesta?

Toki, mä olen muutenkin sitä mieltä, että ennen oli asiat siinä mielessä paremmin, että vanhemmat eivät koko ajan tienneet ihan kaikkea. Itsekin voivottelin lapsilleni, että heiltä kyllä nyt jää yksi nuoruuden jännittävyys kokematta, eli lintsaaminen. Ja nimenomaan sellainen lintsaaminen, mistä ei jää kiinni. Itse muistelen lämmöllä niitä lukemattomia väärennettyjä poissaololappuja :D. Tokihan väärennös on rikos eikä lintsatakaan saa, mutta silti se oli osa rajojen kokeilua ja vieläpä harmitonta sellaista.

Ajatuksena Wilma on hyvä, mutta mun mielestäni siinä on myös sellaisia aspekteja, jotka eivät välttämättä ole oppilaalle itselleen hyväksi. Esimerkiksi läksyjen kirjaaminen Wilmaan. Toiset opettajat kirjaavat ne ja toiset eivät. Mitä tapahtui sille, että tunnilla kuunnellaan ja oppilas kirjaa itse läksyt ylös? Jos se jää tekemättä, kysytään kaverilta. On olemassa vanhempia, jotka kohtelevat esiteini-ikäisiä lapsia kuin ekaluokkalaisia. Nämä lapset eivät osaa kantaa itsestään vastuuta, koska heidän ei tarvitse. Opettaja merkitsee läksyt Wilmaan ja äiti sitten illalla katsoo, mitä tuli läksyksi ja ne tehdään sitten yhdessä, jotta menee varmasti oikein. Missä kohtaa se lapsi ottaa itse vastuuta? Ajatuksenahan se on oikein kiva, että läksyt tehdään yhdessä vanhemman kanssa, mutta eikö läksyt ole kuitenkin lapsen tehtäviä ja vastuulla? Lapsen tehtävä on itse etsiä kirjasta vastaukset ja jos menee väärin, niin se selviää sitten koulussa, kun tehtävät tarkastetaan yhdessä. Tällä mitataan kai sitä, että lapsi lukee kappaleen, osaa itse etsiä tietoa ja ymmärtää lukemaansa sekä vastata esitettyihin kysymyksiin. Mutta sitten on oppilaita, jotka luottavat siihen, että Wilmasta löytyy läksyt ja äiti tarkastaa kaikki läksyt illalla ja vähän täsmentää niitä lapsen antamia vastauksia. Ja sitten ihmetellään, kun lapsi onkin "vain kasin oppilas", vaikka läksyt tekee kyllä aina niin tunnollisesti ja hyvin. Vanhemmilla on todella aktiivinen rooli kaikessa ja perusteluna on se, että "hän tarvitsee tukea", vaikka todellisuudessa ei tiedetä, että tarvitseeko hän sitä ihan oikeasti. Entäpä, jos vanhemmat ovat tehneet hänestä sellaisen. Ja tällaiset lapset ovat sitten monessa asiassa vähän raskaita myös kavereilleen, kun eivät oikein osaa itse mitään. Kivoja tyyppejä, mutta kun jotain pitäisi tehdä tai hoitaa, ovat kovin passiivisia. Mä tiedän oikeasti useamman tällaisen tapauksen.

Olen aika varma, että näitä kuvaamani kaltaisia tapauksia on joka luokalla vähintään pari. Ja näiden kohdalla opettajakin saattaa mennä kokemuksesta riippuen mukaan siihen harhaan, että lapsi ikään kuin tarvitsisi enemmän tukea ja apua kuin todellisuudessa tarvitseekaan. Heihin käytetty aika on pois sitten niiltä, jotka ihan oikeasti tarvitsisivat opettajalta enemmän apua. Ja vähintään kuormittavat opettajia, jos opettajat ovat kilttejä ja tunnollisia. Ja tämä ei todellakaan ollut piikki opettajille, vaan näille helvetin uusavuttomia kasvattaville vanhemmille.



Tämä on mun mielestäni näin vanhemman näkökulmasta viisasta. Mä en henkilökohtaisesti halua tietää ihan jokaista lapsiini liittyvää asiaa, koska heidän tehtävänään on opetella kantamaan pikkuhiljaa itse vastuuta itsestään ja tekemään oikeita valintoja. Mun mielestäni koulu on tässä erinomainen apu, koska joka vuosi koulussa hommat vähän vaikeutuu ja odotukset kasvaa ja niihin pitää pystyä vastaamaan. Mutta siihenkin kasvetaan ja vanhempien tehtävä on olla tukena tässä kasvussa. Välillä voi tulla vähän takapakkiakin, koska nuoret nyt ovat vähän häilyväisiä, mutta sitten siihen puututaan. Mutta kyllä mun mielestäni lapsia pitää vastuuttaa itsestään vähän kerrallaan koko ajan.

Mulla on edelleen täysi-ikäisen lapsen Wilma-tunnarit, mutta ne toimii enemmänkin "muistutuksena". Poissaoloista olen kysynyt, mistä mahtaa olla kyse ja aina on selitys löytynyt. Yhtään luvatonta poissaoloa ei ole ollut, mutta pari kertaa on kysytty, saako jäädä kotiin nukkumaan, kun on ollut ihan loppu. Ja on saanut. Mutta tämäkin siksi, että tiedän hoitavan koulun supertunnollisesti. Nuoren itsensä tehtävä on huolehtia omista asioistaan ja niin on meillä onneksi tapahtunutkin. En ole ottanut mitään kantaa lukio- ja ainevalintoihin, koska en minä niillä tunneilla istu. Lukioiden osalta olen kehottanut valinnoissa huomioimaan, että keskiarvoraja määrittelee sen, minkä tasoisia muut oppilaat ovat ja sillä on vaikutusta. Yli ysin keskiarvoilla saattaa karusti sanottuna heittää omaa potentiaaliaan hukkaan, jos tunneilla on jengiä, joiden keskiarvo on piirun verran yli 7. Vastaavasti, jos alin keskiarvoraja on yli 9, tällöin kannattaa huomioida, että ei itse enää ole se "yksi luokan parhaista, ellei paras", vaan ihan perusoppilas ja siihen pitää sitten olla valmistautunut. Toinen asia, mitä olen pyytänyt miettimään, on koulumatkan pituus ja koulumatkan. Jos koulumatka on hankala ja/tai pitkä, se voi pidemmän päälle syödä motivaatiota ja vähintäänkin nyt jaksamista. Toki, jos kyseessä on joku tietty painotteisuus, tämä on se hinta, mikä on oltava valmis maksamaan. Mutta päätökset on jätetty lapsille, koska päätösten tekoakin pitää harjoitella. Sehän se on monen nykynuoren ongelma, kun vaihtoehtoja on monesti aivan liikaa, että valintoja ja päätöksiä ei oikein osata tehdä. Ja ainahan on olemassa sekin mahdollisuus, että jos valinta osoittautuu vääräksi, koulua voi vielä vaihtaa. Siinä vaiheessa asiaa helpottaa hyvä koulumenestys, joten läskiksi ei pidä lyödä, vaikka motivaatioa matalalla olisikin.

Itse muistelen muuten erityisen lämmöllä niitä opettajiani, jotka olivat tiukkoja, mutta oikeudenmukaisia. Mun mielestäni opettajuus on tietyllä tavalla kaikkein eniten ihmisjohtamista. En muista puoliakaan siitä, mitä opettajat opettivat, mutta muistan, että tunneilla oli työrauha ja opiskeluun piti panostaa, muuten sai kuulla kunniansa.

Hyvää kesää kaikille opettajille. Olette totisesti lomanne ansainneet :).

Pitkä viesti, vastailen joihinkin.

- Jos poissaoloa ei merkitä, oppilas on ollut tunnilla. Sama myöhästymisen kanssa. Jälkeenpäin on vaikea muistella, milloin kukakin on tullut. Minä kirjaan minuutin tarkkuudella saapumisajan Wilmaan, koska oppilaat myöhästelevät ihan hemmetisti ja joidenkin oppilaiden ja varsinkin huoltajien kanssa tulee vääntöä siitä, milloin on tultu kouluun. Isolla prosentilla oppilaista on nykyään oppimissuunnitelma, ja siinä saattaa olla sovittu, että koti pyrkii tukemaan oppilasta pääsemään ajoissa kouluun. Pääsen itse vähemmällä, kun kaikki on dokumentoitu.

-Läksyjen merkitsemisestä on meillä koulun johto antanut määräyksen merkitä ne Wilmaan. Minä merkitsin jo aikaisemmin, samoin tunneilla tehdyt tehtävät. Taas on kyseessä se, että pääsen vähemmällä. Osa vanhemmista haluaa, että läksyt löytyvät Wilmasta.

-Oppilaista n. 1/3 on meillä nykyään tehostetussa tai erityisessä tuessa. Aika suuri prosentti ei kykene ottamaan minkäänlaista vastuuta omasta tekemisestään, mutta vanhemmat saattavat pakottaa tekemään, kun tehtävät löytyvät Wilmasta. Kaunis ajatus, että opetettaisiin vastuunottoa, mutta kun isoa osaa yläkoululaisista ei paskan vertaa kiinnosta opiskelu. Ei meillä opettajilla ole mitään keinoa pakottaa ketään tekemään, jos ei nappaa. Istutaan palaveria palaverin jälkeen, mutta mikään ei edisty. Tavoite on kuitenkin saada jokainen oppimaan jotain tai edes että antaisivat jonkinlaisen näytön osaamisestaan.

-En oikein hyvin osaa ottaa kantaa tuohon, että miten vanhempien rooli vaikuttaa esimurrosiässä. Oma tyttö on menossa kutoselle. Lukuaineiden keskiarvo oli 10,0. Ei ole tarvinnut ikinä pakottaa tekemään mitään ja en ole koskaan auttanut läksyissä. Sitten taas on luokkakavereita, jotka ilman vanhempien apua tai patistelua eivät varmasti tekisi mitään kouluhommia. Silloin minusta on hyvä, että vanhempi on lapsen mukana, kun tehdään tehtäviä.

-Muita unohduksia en merkitse. Silloin, kun on ollut tunnilla reilusti aikaa tehtäville, merkitsen positiivisen merkinnän niille, jotka ovat saaneet paljon aikaiseksi. Jos ei ole saanut tehtyä mitään, merkitsen tuntityöskentelyn laiminlyönnin.

-Jossain viestissä ihmettelit, miksi opettajilla on niin erilaisia käytänteitä. Aika suuri osa opettajista on nykyään epäpäteviä. He voivat olla taitavia opettajina, mutta koska eivät ole vakituisessa työsuhteessa, eivät samalla tavalla sitoudu koulun käytänteisiin kuin vakituiset. Vakituisissakin on pieni osa sellaisia, jotka tahallaan tai tahattomasti eivät toimi yhdessä sovittujen käytänteiden mukaan. Meillä on yhtenäiskoulussa 80 opettajaa, sinne mahtuu jo joukkoon jos minkälaista suharia ja säätäjää.

Sinä elät viestiesi perusteella vielä ajatuksissasi sellaista aikaa, milloin koulut toimivat järkevästi ja kunnollisilla resursseilla. Se aika on ainakin meillä perä-Vantaalla yläkoulussa jäänyt historiaan. Me taistelemme jatkuvasti huonoa käytöstä, tottelemattomuutta, välinpitämättömyyttä ja suoranaista väkivaltaa vastaan. Oppilasryhmien koko kasvaa jatkuvasti, samoin lisääntyy tukea tarvitsevien ja S2-oppilaiden, jotka antavat muille tasoitusta huonolla kielitaidollaan, määrä. Henkilökunta vaihtuu koko ajan ja oppilashuoltoon ei saada palkattua väkeä. Erityisopettajista suurin osa on epäpäteviä. Kaikille oppilaille silti yritetään saada oma polku ja mahdollisuus jatko-opiskeluun ja aika hyvin siinä on minusta kuitenkin onnistuttu.

 

[sampio]

Toki, mä olen muutenkin sitä mieltä, että ennen oli asiat siinä mielessä paremmin, että vanhemmat eivät koko ajan tienneet ihan kaikkea. Itsekin voivottelin lapsilleni, että heiltä kyllä nyt jää yksi nuoruuden jännittävyys kokematta, eli lintsaaminen. Ja nimenomaan sellainen lintsaaminen, mistä ei jää kiinni. Itse muistelen lämmöllä niitä lukemattomia väärennettyjä poissaololappuja :D. Tokihan väärennös on rikos eikä lintsatakaan saa, mutta silti se oli osa rajojen kokeilua ja vieläpä harmitonta sellaista.

Liian vakavasti ei toki parane ottaa jotain satunnaisia kusetuksia, mutta noin yleisesti varsinkin aineenopettajana opetuksessa on helposti 10-15 luokkaa, ja jos joka ryhmästä 1-2 yrittää kuukausittain harmittomasti jekutella opettajan kanssa, ongelma on opettajalle viikottainen. Siksi Wilma* on ihan helvetin hyvä väline, vaikka kodin suuntaan se välillä tuntuu ehkä siltä, että eipä ole opettajalla huumorintajua.

Ja välikommenttina, haluaisinpa nähdä sen huoltajan, joka syttyisi reissuviholle pidemmän päälle...

Ajatuksena Wilma on hyvä, mutta mun mielestäni siinä on myös sellaisia aspekteja, jotka eivät välttämättä ole oppilaalle itselleen hyväksi. Esimerkiksi läksyjen kirjaaminen Wilmaan. Toiset opettajat kirjaavat ne ja toiset eivät. Mitä tapahtui sille, että tunnilla kuunnellaan ja oppilas kirjaa itse läksyt ylös? Jos se jää tekemättä, kysytään kaverilta.

Läksyjen tekemisen vastuu jää edelleen oppilaalle. Lisäksi, kun opettaja kirjaa tunnilla käsitellyn asian Wilmaan, ne ovat poissaolleiden tiedossa sekä tarkistettavissa huoltajan kanssa, jos oppilaalla on aitoja ja tuettavia oman toiminnan ohjauksen tai oppimisen tarpeita.

Lisäksi itse käytin Wilmaa myös omiin tarpeiisiin. En näe erityistä syytä kirjata tekemisiäni useampaan paikkaan, joten kirjoitin joka tunnin jälkeen lyhyesti Wilman oppilaille ja huoltajillekin näkyvään päiväkirjaosioon, mitä tunnilla oli tehty, tyyliin "Suomi sodassa - talvisodan taustat ja syttyminen, oppikirjasta s. 35-38. Muistiinpanot ja uutiskatsaus Yle elävästä arkistosta, linkki Classroomissa muistiinpanojen kera." Sitten kotitehtävien kohdalle mahdolliset tehtävät.

Tämä siis sekä oppilaiden, huoltajien että itseni hyödyksi. En näe, että tuo varsinaisesti ohjaa ketään olemaan huolehtimatta itse asioistaa, vaan pikemminkin palvelee enemmistöä JA toisaalta on osa opettajan oikeusturvaa, kun niiden hankalimpien huoltajien kanssa aletaan mahdollisesti vääntää.

On olemassa vanhempia, jotka kohtelevat esiteini-ikäisiä lapsia kuin ekaluokkalaisia. Nämä lapset eivät osaa kantaa itsestään vastuuta, koska heidän ei tarvitse. Opettaja merkitsee läksyt Wilmaan ja äiti sitten illalla katsoo, mitä tuli läksyksi ja ne tehdään sitten yhdessä, jotta menee varmasti oikein. Missä kohtaa se lapsi ottaa itse vastuuta? Ajatuksenahan se on oikein kiva, että läksyt tehdään yhdessä vanhemman kanssa, mutta eikö läksyt ole kuitenkin lapsen tehtäviä ja vastuulla? Lapsen tehtävä on itse etsiä kirjasta vastaukset ja jos menee väärin, niin se selviää sitten koulussa, kun tehtävät tarkastetaan yhdessä. Tällä mitataan kai sitä, että lapsi lukee kappaleen, osaa itse etsiä tietoa ja ymmärtää lukemaansa sekä vastata esitettyihin kysymyksiin. Mutta sitten on oppilaita, jotka luottavat siihen, että Wilmasta löytyy läksyt ja äiti tarkastaa kaikki läksyt illalla ja vähän täsmentää niitä lapsen antamia vastauksia. Ja sitten ihmetellään, kun lapsi onkin "vain kasin oppilas", vaikka läksyt tekee kyllä aina niin tunnollisesti ja hyvin. Vanhemmilla on todella aktiivinen rooli kaikessa ja perusteluna on se, että "hän tarvitsee tukea", vaikka todellisuudessa ei tiedetä, että tarvitseeko hän sitä ihan oikeasti. Entäpä, jos vanhemmat ovat tehneet hänestä sellaisen. Ja tällaiset lapset ovat sitten monessa asiassa vähän raskaita myös kavereilleen, kun eivät oikein osaa itse mitään. Kivoja tyyppejä, mutta kun jotain pitäisi tehdä tai hoitaa, ovat kovin passiivisia. Mä tiedän oikeasti useamman tällaisen tapauksen.

Mä tiedän myös useita vanhempia ja opettajiakin, joilla ei ole tukea tarvitsevia lapsia lähipiirissään, eivätkä he näin ollen tajua sitä, millainen duuni tuossa oikeasti on. Ymmärrän pointin curlingvanhemmuudesta, mutta kun ei se sitä aina ole. Oppimisen vaikeudet ovat moninaisia. Tai ehkä henkisetkin vaikeudet. Mielestäni on pääosin helvetin hienoa ja upeaa, että vanhemmilla riittää aikaa käydä tehtäviä läpi kotona. Todennäköisesti siitä jotain jää mieleen kuitenkin, jos ei muuta niin se välittäminen, että huoltaja on antanut aikaansa hänelle, vaikka se tuossa hetkessä on todennäköisesti vain ahdistanut. Olisin huomattavasti enemmän huolissani silloin, jos lapsi tai nuori jätetään syvään päätyyn räpiköimään tai tehtävien tekemisestä ei välitettäisi ollenkaan.

Olen aika varma, että näitä kuvaamani kaltaisia tapauksia on joka luokalla vähintään pari. Ja näiden kohdalla opettajakin saattaa mennä kokemuksesta riippuen mukaan siihen harhaan, että lapsi ikään kuin tarvitsisi enemmän tukea ja apua kuin todellisuudessa tarvitseekaan. Heihin käytetty aika on pois sitten niiltä, jotka ihan oikeasti tarvitsisivat opettajalta enemmän apua. Ja vähintään kuormittavat opettajia, jos opettajat ovat kilttejä ja tunnollisia. Ja tämä ei todellakaan ollut piikki opettajille, vaan näille helvetin uusavuttomia kasvattaville vanhemmille.

Itse olen oppinut tässä vuosien varrella olemaan varovainen vetämään johtopäätöksiä muiden tavoista toimia vain päältä päin seuraamalla. En edes opettajana tiennyt täysin perheiden kuvioita, saati toisena huoltajana. Entäpä jos taustalla on ihan aito tuen tarve? Oman tyttäreni lukivaikeus todettiin vasta lukiossa. Yläkoulusta pääsi 9,2 tai 9,3 keskiarvolla, koska kompensoi tuntiaktiivisuudella ja yrittämisellä materiaalien ollessa vielä sopivan suppeita, mutta nyt jälkeenpäin on myöntänyt varsinkin matikassa roikkuneensa muissa kiinni ja olleensa varmaan aika rasittava, vaikka kävi tukiopetuksessa ja muistan itsekin aika monta tuntia kerranneeni hänen kanssaan kokeisiin. En tiedä sitten, millaisia tarinoita on muissa kodeissa kuultu hänen laiskuudestaan. Toisaalta kertoi olleensa kielissä taas usein se, johon matikassa paremmin pärjäävät olivat tukeutuneet, joten vuoroin vieraissa.

En väitä, etteikö laiskoja oppilaita olisi, ja etteikö lapsia ja nuoria pitäisi vastuuttaa. Todellakin on ja todellakin pitää. Lähinnä vain toivon näihin näkökulmiin ymmärrystä siitä moninaisuudesta, jota opettajat työssään kohtaavat ja toisaalta ymmärrystä niihin lähtökohtiin, mitkä eri perheissä vallitsevat. Vaikka onkin helvetin kliseistä sanoa, pitää silti paikkansa se, että useimmissa tapauksissa vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita (jos ovat siis suurin piirtein tolkuissaan), ja siksi ainakin itse opettajana otin lähtökohtaisesti varsin tosissani huolen vanhempien suunnalta.

Mä en henkilökohtaisesti halua tietää ihan jokaista lapsiini liittyvää asiaa, koska heidän tehtävänään on opetella kantamaan pikkuhiljaa itse vastuuta itsestään ja tekemään oikeita valintoja. Mun mielestäni koulu on tässä erinomainen apu, koska joka vuosi koulussa hommat vähän vaikeutuu ja odotukset kasvaa ja niihin pitää pystyä vastaamaan. Mutta siihenkin kasvetaan ja vanhempien tehtävä on olla tukena tässä kasvussa. Välillä voi tulla vähän takapakkiakin, koska nuoret nyt ovat vähän häilyväisiä, mutta sitten siihen puututaan. Mutta kyllä mun mielestäni lapsia pitää vastuuttaa itsestään vähän kerrallaan koko ajan.

Minä halusin aika tarkalleen tietää läksyt, risut ja kehut, jotka lasteni koulunkäyntiin liittyivät vielä reilu vuosi sitten. Poikani oppi lukemaan auttavasti vasta nelosluokalla, joten jokainen edistysaskel tähän liittyen oli rohkaisuksi myös meille, koska kyllä sitä aika paljon uurastettiin kotonakin. Lisäksi kun tuollainen suht normaali vilpertti on muutoin ja laaja kaveripiiri, huomioi tahtoi varsinkin alakoulussa hairahtua muuhun kuin oleelliseen. Näistäkin oli erittäin jees tietää. Ja tuosta oppimisvaikeudesta johtuen halusimme vääntää rutiiniksi hänelle myös läksyjen teon, minkä vuoksi läksyjen merkitseminen Wilmaan oli ehdottoman tärkeää.

Väännettiin aika helvetin paljon, mutta iloksemme kuluneen kasiluokan aikana tajusimme kerran vaimoni kanssa, että eipä olla muuten hetkeen edes kysytty, onko läksyjä tullut, eikä Wilmaankaan unohdusmerkkejä juuri tullut. Olen todella ylpeä siitä, että jaksoimme vääntää nuo alakoulun vuodet ja yläkoulun alunkin, kun rutiiniksi on muodostunut nyt läksyjen teko heti koiran ulkoiluttamisen ja välipalan jälkeen, ja pleikkari/kaverit tulee vasta sen jälkeen. Tämän asian kanssa on nimittäin tapeltu.

Se, mikä erityisemmin ponnistelematta 8-9 arvosanoja repivän oppilaan huoltajista voi tuntua tarpeettomalta paapomiselta, oli aivan oleellista informaationkulkua meille, jotta saimme (kop kop) junnun huolehtimaan asioistaan ja uskomaan itseensä tuon geenilotossa voittamansa ominaisuuden kera.

Itse muistelen muuten erityisen lämmöllä niitä opettajiani, jotka olivat tiukkoja, mutta oikeudenmukaisia. Mun mielestäni opettajuus on tietyllä tavalla kaikkein eniten ihmisjohtamista. En muista puoliakaan siitä, mitä opettajat opettivat, mutta muistan, että tunneilla oli työrauha ja opiskeluun piti panostaa, muuten sai kuulla kunniansa.

Sama jossain määrin täällä, ja tästä olen saanut itsekin usein sen palautteen, jota syksyllä luokkaan palatessani pyrin ammentamaan: selkeät rajat, työrauha, mutta varsinkin helvetisti itseironiaa ja huumoria. Toki itselläni varsinkin uran alkuvaiheessa tuo rooli rennosta kurinpitäjästä oli liian kovasti korvien välissä, ja kun se ei johonkin oppilaaseen uponnut, en osannut sitä kypsästi aina käsitellä. Tuosta on onneksi kasvettu elämän kolhujen myötä, mutta ikävä vain on todeta, että kyllä siellä opettajainhuoneessakin on kovien ammattilaisten lisäksi niitäkin, joilla on yllättävän iso ego ja pieni mieli, mitä tulee keskenkasvuisten nuorten kohtaamiseen.

Mutta näistä tuskin kovin kaukana olemme mielipiteinemme, koska ymmärrän pitkälti ajatuksesi taustalla ja olen periaatteessa niistä pitkälti samaa mieltäkin. Tulipahan tässä nyt kirjoiteltua kahvin valmistumista odotellassa näin entisenä ja tulevanakin opettajana - enkä edes aina ymmärrä, että mikä perkele sitä sai luokkaan palaamaan.

---
* Ja vastaavat alustat, Wilman osuus mielikuvamarkkinoista taitaa vain olla luokkaa heteka ja webasto, joten ymmärrettävää, että se näissä yhteyksissä useimmiten toistuu.

 

[sampio]

-Jossain viestissä ihmettelit, miksi opettajilla on niin erilaisia käytänteitä. Aika suuri osa opettajista on nykyään epäpäteviä. He voivat olla taitavia opettajina, mutta koska eivät ole vakituisessa työsuhteessa, eivät samalla tavalla sitoudu koulun käytänteisiin kuin vakituiset. Vakituisissakin on pieni osa sellaisia, jotka tahallaan tai tahattomasti eivät toimi yhdessä sovittujen käytänteiden mukaan. Meillä on yhtenäiskoulussa 80 opettajaa, sinne mahtuu jo joukkoon jos minkälaista suharia ja säätäjää.

Kaikissa kouluissa ei edes ole mitään velvoittavia käytänteitä esim. Wilma-merkintöjen osalta. Tiedän vanhassa työpaikassani olleen pari veteraaniopettajaa, jotka eivät avanneet Wilmaa lukuvuoden aikana kuin sen pari kertaa arvosanojen antamista ja oppimisen tuen dokumentaatiota varten.

Pätevyys ja sitä kautta sitoutuminen voi olla syynä käytänteiden kirjavuudelle, mutta näkisin tässä enemmän luonteen suuremmaksi syyksi. Joitakin ei vain samalla tavoin napostele vakkareinakaan, vaikka kuinka asiaa puitaisiin yhteisesti, koska mitäpä niille lopulta suojatyöpaikoissaan voi, jos hommat noin silmämääräisesti hoituvat.

 

[kyykäärme]

Kaikissa kouluissa ei edes ole mitään velvoittavia käytänteitä esim. Wilma-merkintöjen osalta. Tiedän vanhassa työpaikassani olleen pari veteraaniopettajaa, jotka eivät avanneet Wilmaa lukuvuoden aikana kuin sen pari kertaa arvosanojen antamista ja oppimisen tuen dokumentaatiota varten.

Pätevyys ja sitä kautta sitoutuminen voi olla syynä käytänteiden kirjavuudelle, mutta näkisin tässä enemmän luonteen suuremmaksi syyksi. Joitakin ei vain samalla tavoin napostele vakkareinakaan, vaikka kuinka asiaa puitaisiin yhteisesti, koska mitäpä niille lopulta suojatyöpaikoissaan voi, jos hommat noin silmämääräisesti hoituvat.

Oikeastaan en tarkoittanut sitä, että opettajan pätevyys itsessään tekisi kenestäkään paremman sitoutumaan koulun käytänteisiin, mutta kun työpaikka on yhdeksäksi kuukaudeksi kerrallaan, ei välttämättä pidä niin tärkeänä sitä, miten koulun käytänteet alkavat kehittyä ja miten koulu itsessään muutenkaan kehittyy.

 

[sampio]

Oikeastaan en tarkoittanut sitä, että opettajan pätevyys itsessään tekisi kenestäkään paremman sitoutumaan koulun käytänteisiin, mutta kun työpaikka on yhdeksäksi kuukaudeksi kerrallaan, ei välttämättä pidä niin tärkeänä sitä, miten koulun käytänteet alkavat kehittyä ja miten koulu itsessään muutenkaan kehittyy.

Jep, tuossa on ihan perää. Ei tarvitse olla erityisen välinpitämätön, vaan osaltaan tuo on ihan inhimillistäkin, mutta olet aivan oikeassa joka tapauksessa.