Rasvapatti tai nivustyrä. Saako sen "painettua sisään"? Jos saa, niin voisi olla nivustyrä.
En oikein osaa sanoa tarkkaan, mutta Kyllä se hieman ehkä joustaa kun painaa.
Rasvapatti tai nivustyrä. Saako sen "painettua sisään"? Jos saa, niin voisi olla nivustyrä.
En oikein osaa sanoa tarkkaan, mutta Kyllä se hieman ehkä joustaa kun painaa.
Nivusissa herneen kokoinen patti. Ihon alla. Ei kipeä ollenkaan.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisista?
Verenpaine?Ollu pää jo aika kauan kipee, lääkärit niin kunnalliset kuin yksityiset eivät ole huolissaan...
Verenpaine?
Onko ne ehdottanut pään kuvausta, CT-kuvaa? En vähättele sun pääkipuas, mut kunnon pääkipu pistää vuoteen pohjalle. Nyt kuulostaa, ettei juurikaan vaikuta sun normielämään. Tuskin siis kannattaa olla huolissaan ja luottaa lääkäreiden arvioihin.Ollu pää jo aika kauan kipee, lääkärit niin kunnalliset kuin yksityiset eivät ole huolissaan.
Ollu pää jo aika kauan kipee, lääkärit niin kunnalliset kuin yksityiset eivät ole huolissaan. Oon käynny fysiolla ja niskat on jumissa kuulemma. Mutta nyt kipu on ehkä aavistuksen siirtynyt pää etuosaan, ennen se on ollut takaraivossa. En oo varma kuvittelenko vai onko tasapainon kanssa ongelmia? Luistelen kyllä jäällä päivittäin, ja muutenki käyn kyllä töissä. Onko tämä menny jo sille asteelle että ajattelen asiaa liikaa enkä näin pääse tästä eroon, vai onko mulla kasvain vai missä vika.
Lisäksi kannattaa tarkistaa hammaslääkärillä purenta-asiat ja silmälääkärillä mahdolliset taittoviat. Virhepurennat ja taittoviat voivat joskus myötävaikuttaa päänsäryn syntyyn ja pitkittymiseen.
Olkapääni alkoi menemään toistuvasti sijoiltaan 9/12 jääkiekko-ottelussa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Olkapäähän tehtiin bankart-leikkaus helmikuussa kuluvaa vuotta, jossa korjattiin etuosan bankart-vaurio ja kupin reunan rustossa oleva vaurio. Biceps-jänne ja AC-nivel eivät olleet vaurioituneet. Käsi on kuntoutettu kesällä fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti.
Nyt olkapäästä on alkanut kuulumaan nariseva ääni. Ääni ei kuulu jatkuvasti, mutta ajoittain se palaa. Naristessaan olkapään etuosasta tuntee selvästi "tärinää", joka aiheuttaa tuon äänen. Samantyylisesti kuin esimerkiksi ranteessa jännetupentulehduksen aikana, mutta kipua se ei kuitenkaan aiheuta juuri ollenkaan, joten tulehdukseen en jaksa uskoa. Tämän kumoaa mielestäni myös se, että narina on vain ajoittaista. Narinan lisäksi oireena on kyynärpäähän asti säteilevä kipu ajoittain ojentajan puolella.
Joten lyhyesti, mikä mahtaa tuon ajoittaisen narinan aiheuttaa? Täytyykö tässä alkaa todella pelkäämään että jotain leikkauksessa korjattua on hajonnut uudestaan?
Tuli kirjoitettua mitä sattuu, ajatuskatko. Varsinainen kuntoutus aloitettiin siis heti kun mitellan sai poistaa, eli 2-3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Sitä ennen fysioterapeutin määräämiä liikeharjoituksia ohjeiden mukaan.Aloititko olkapään kuntoutuksen tosiaan vasta 9-10 kk leikkaukse jälkeen? Joka tapauksessa kuntoutuksessa apuna ollut fysioterapeutti osaa varmaan auttaa/neuvoa parhaiten.
Kun on vielä alle vuosi leikkauksesta kannattaa kysäistä olisko mahdollista saada uutta kontrolliaikaa leikanneelle lääkärille, osaa varmasti vastata kaikista parhaiten.Joten lyhyesti, mikä mahtaa tuon ajoittaisen narinan aiheuttaa? Täytyykö tässä alkaa todella pelkäämään että jotain leikkauksessa korjattua on hajonnut uudestaan?
Itse en ole lääkäri, mutta kuulostaa jossain määrin ylireagoinnilta.
Tuo Tension neck helposti oireilee päänsärkynä, tasapainohäiriöinä ja jopa näköongelmina. Osta pari todella pientä painoa 1.5-2.5 kg. Pidä kädet suorina ja nosta olkapäät ylös ja kierrä olkapäät takakautta alas pitäen kädet koko ajan suorina. Toista 25-35 kertaa kerran päivässä näin alkuun. Ideaalisesti paino olisi sellainen että vain pientä lievää väsymystä olisi havaittavissa liikkeen jälkeen. Mielummin liian pienet kuin liian suuret painot!!!! Tuo on yllättävän tehokas keino pitää ongelmat poissa.Tuo Tension neck kuullosti kyllä aika lailla sellaselta mitä vois lääkärille ehdottaa. Ei tämä pääkipu ole sellasta etteikö tämän kanssa vois elää, mutta ärsyttävää kun sellanen pieni jatkuva paineentunne on koko ajan läsnä. Olenko tulossa hulluks? Vai olenko jo.
Täältäkään ei löydy lääkärinpapereita, sen sijaan runsain mitoin kokemusta pahoista lapsuusajan allergioista ja "maakunnan pahimmasta" astmasta.Eli siis ollaan erottu tyttären äidin kanssa ja viime aikoina on tullut riitaa/keskustelua koira-allergisen tyttären epäsuorasta altistuksesta koiralle. Vanhemmillani on Jack Russellin terrieri ja mennessämme kylään tytär altistuu epäsuorasti koiran hilseelle, vaikkakin pyydän aina äitiäni puunaamaan paikat kun menemme. Koira itse pidetään poissa kosketuksista. Suoria oireita tyttäreni ei ole ikinä saanut vanhempieni luona, mutta exä väittää kiven kovaan että vaikkei oireita tulisikaan niin vähäaikainenkin epäsuora altistuminen saattaa johtaa ties mihin kuolemantauteihin yms tulevaisuudessa.
Siis 70-80 luvulla vannottiin siedätyksen nimeen sitten välttämisen. Nyt ollaan taas siedätyslinjalla.Yhtä ja oikeaa vastausta tähän kysymykseen ei varmasti ole, vaan tilanteet riippuvat ihmisistä. Kokonaisuutena allergioiden hoidon painopiste on viimeisen parin vuosikymmenen aikana heilahtanut nolla-altistuksesta aika paljon siedätyksen suuntaan.
Nykyään siedätetään myös hengenvaarallisten allergioiden kohdalla, tosin luonnollisesti lääkärin valvonnassa.Ratkaisevaa onkin mielestäni oireiden voimakkuus. Jos, kuten sanot, tyttäresi ei ole saanut suoria oireita (onko sitten saanut "epäsuoria" oireita?), tuntuisi parhaalta ratkaisulta nimenomaan jatkaa altistusta. Kuitenkin, jos oireita tulee, niin erityisesti lapsella tilanne voi aika nopeasti lähteä pahenemaankin.
Tässä ei kyllä ole kysymys allergiasta vaan luulotautisesta äidistä. Kiukku ei ole allerginen oireLisäpointtina se, että lapsen tapauksessa oireita voi olla joskus vaikea havaita. Se ei vielä riitä, ettei nenä ala vuotaa ja silmät punoittaa silloin kun altistusta tulee. Omalta kohdalta muistuu mieleen, että joskus ala-asteella äiti oli ihmetellyt kun olin ollut kuulemma pitkään väsyneen ja kiukkuisen oloinen. Soitolla kouluun selvisi, että naapuriluokkaan oli hankittu papukaija. Tämän siis halusin erikseen todeta siltä varalta, että asut tyttäresi kanssa esim. vain viikonloppuisin.
Tämä kertoo lähinnä siitä ettet koskaa ole ollut erittäin allerginen millekkään ruoka-aineelle. Lapsuusajan allergioiden häviäminen/vähentyminen on tyypillistä murroiän jälkeen. Kivi on erittäin allergisoiva aine ja monille jää pähkinä/manteli allergia voimakkaana myös myöhemmällä iällä.Minulla näin aikuisena lähes kaikki lapsuusajan allergiat ovat kadonneet, mutta edelleen on paljon esim. ruoka-aineita joiden kanssa joudun noudattamaan annostelua. Yhden kiivin voi syödä kuussa, toisesta tulisi oireita. Yhden mantelin tai pähkinän voi syödä ruokailun aikana, toista ei kannata ottaa.
Toista sataa ruoka-aine allergiaa - saanen olettaan diagnosoitiin brick testeillä. Tuskin todellisuudessa olisit saanuit oikeasti oireita (vihaisuutta viereisessä luokasaa olevia papukaijoja kohtaan ei lasketa) jos olit hiemankaan vanhempana tai ainakin moneen noista olisi ollut erittäin helppo siedättyä - jos kuitenkin vanhemmiten olet käytännössä vapaa allergioista. Maakuntien allergiadiagnoosit ovat tunnetusti aika surkealla tasolla. Mitähän tuo voimakas astma tarkoittaa? Oletkos ollut siis kuukausitolkulla sairaalassa osastolla vai mitä? Tällöin varmaankin olet noin 160 cm pitkä jatkuvien kortisoonikuurien seurauksena?Ilmeni sitten, että isoveljeni oli jonkin verran allerginen, ja oireiden vuoksi talo jouduttiin pitämään varsin puhtaana. Siihen tilanteeseen synnyin minä. Yhdistettiin putipuhdas ympäristö ja varmaankin geneettinen alttius, ja lopputuloksena oli maakunnan ennätysmies: toista sataa ruoka-aine- ja eläinallergiaa, voimakas astma, kuukausitolkulla sairaalahoitoja ja liuta lääkityksiä.
Höpö höpö. Kyse oli siitä, että "kunnon altistuksista" sain niin voimakkaita oireita, että äitini osasi yhdistää tällaisen lievemmänkin kombinaation. Ja joo, allergia ei aiheuta suoraan kiukkua ja väsymystä, sen sijaan välillisesti näin voi käydä.Tässä ei kyllä ole kysymys allergiasta vaan luulotautisesta äidistä. Kiukku ei ole allerginen oire
Kas, tämä onkin minulle uusi määritelmä, että oikeaksi allergiaksi kelpaa vain se, jos aikuisenakin on allerginen. Voidaan sopia niin.Tämä kertoo lähinnä siitä ettet koskaa ole ollut erittäin allerginen millekkään ruoka-aineelle.
Siedättymällä ja isommaksi kasvamalla noista varmaan eroon päästiinkin, lopulta. Äitini kokeilutti ihan säännöllisesti noita oireita aiheuttaneita juttuja, varsinkin jos oireet eivät olleet aivan älyttömiä, näin vaikka useiden kasvisten ja hedelmien kanssa. Sitten taas vaikkapa kalasta reaktiot olivat niin voimakkaita, etten itse enää suostunut kokeilemaan sen jälkeen, kun 8-vuotiaana pelkkä kielellä lipaisu vei jalat alta.Toista sataa ruoka-aine allergiaa - saanen olettaan diagnosoitiin brick testeillä. Tuskin todellisuudessa olisit saanuit oikeasti oireita (vihaisuutta viereisessä luokasaa olevia papukaijoja kohtaan ei lasketa) jos olit hiemankaan vanhempana tai ainakin moneen noista olisi ollut erittäin helppo siedättyä - jos kuitenkin vanhemmiten olet käytännössä vapaa allergioista.
Tarkoittaa juuri sitä, että olin yhteensä useita kuukausia sairaalahoidossa pikkulapsena pahimmissa vaiheissa. Pisin jakso oli n. kuukauden mittainen. Iän karttuessa visiitit lyhenivät, jostain about 5-6-vuotiaasta eteenpäin ei enää useamman päivän jaksoja ollut, ja viimeinen yön yli kestänyt sairaalareissu taisi olla joskus 10-vuotiaana. Pituuskasvussa olin pitkään ikäryhmääni ja ennusteita jäljessä (ja jouduinpa mm. käymään psykiatrilla arvioitavana voinko aloittaa koulun ikäisteni kanssa), mutta hieman yllättäen kuroin pahimmat erot kiinni 10:n ikävuoden jälkeen, päätyen nykyiseen miehekkääseen 176 cm:n mittaani.Mitähän tuo voimakas astma tarkoittaa? Oletkos ollut siis kuukausitolkulla sairaalassa osastolla vai mitä? Tällöin varmaankin olet noin 160 cm pitkä jatkuvien kortisoonikuurien seurauksena?
Vanhemmillani on Jack Russellin terrieri ja mennessämme kylään tytär altistuu epäsuorasti koiran hilseelle, vaikkakin pyydän aina äitiäni puunaamaan paikat kun menemme. Koira itse pidetään poissa kosketuksista. Suoria oireita tyttäreni ei ole ikinä saanut vanhempieni luona, mutta exä väittää kiven kovaan että vaikkei oireita tulisikaan niin vähäaikainenkin epäsuora altistuminen saattaa johtaa ties mihin kuolemantauteihin yms tulevaisuudessa.