Onko täällä lääkäriä?

[Uleåborgir]

Koko päivän on tuntunut kuin yläselkä olisi jumissa, ja on ollut hankalaa olla muutenkin. Nyt menin äsken vuoteeseen lukemaan ja ihmettelin, että mitä vittua sydän oikein hommaa. Jos ajatellaan nuoteissa tätä, niin ensin sydän lyö yhden neljäsosanuotin, pitää koko nuotin tauon, ja tämän jälkeen lyö neljä kahdeksasosanuottia. Eli 1 + 0 + 1111 + 1 + 0 + 1111. Tuota jatkui pitkään. Jännittää! Kyllähän tässä progemiehiä ollaan, mutta pumppu voisi edelleen soittaa suoraa komppia jooko.

 

[Aatos]

Koko päivän on tuntunut kuin yläselkä olisi jumissa, ja on ollut hankalaa olla muutenkin. Nyt menin äsken vuoteeseen lukemaan ja ihmettelin, että mitä vittua sydän oikein hommaa. Jos ajatellaan nuoteissa tätä, niin ensin sydän lyö yhden neljäsosanuotin, pitää koko nuotin tauon, ja tämän jälkeen lyö neljä kahdeksasosanuottia. Eli 1 + 0 + 1111 + 1 + 0 + 1111. Tuota jatkui pitkään. Jännittää! Kyllähän tässä progemiehiä ollaan, mutta pumppu voisi edelleen soittaa suoraa komppia jooko.

Tuon tyyppiset ovat yleensä ns. kammiolisälyöteja jotka levossa huomaa parhaiten. Ne ovat vaarattomia mutta kiusallisia.

Muistelen että sä et ole ihan 20 v. enää joten toki muitakin mahdollisuuksia on.
Kuten vaikka flimmeri eli ns. eteisvärinä. Tuo ei muuten ole vaarallinen mutta sydämen lyötyä tehottomasti veritulppien riski kasvaa. Marevania tuohon käytetään, tämä estää tulpat.

Mutta vaihtoehtoja on paljon. Jos tulee hapennälkää, turvoksia jalkoihin, rohisevaa hengitystä, niin ainakin silloin suuntaa sydänflimin ottoon.

Sehän tuon paljastaa.

 

[Murskaaja]

Terve, sellaisella asialla ollaan liikkeellä, että minulle on nyt suurin piirtein viikon-parin välein paukahtanut kummallinen ihottuma. Nousee siis nopeasti hieman koholla olevaa ihottumaa käsivarsiin, yleensä ranteisiin ja kyynärvarteen kämmenpuolelle, joskus myös pohkeisiin ja reisiin. Histeciä olen ottanut aina vaivaan ja vaiva katoaa kuin pieru saharaan.

Sairastin rajun influenssan vähän yli kuukausi sitten, millekään ruoka-aineelle en ole allerginen, ja ensimmäiset ihottumakohtaukset tulivat ennen kasvien kiima-aikaa.

Menenkö jo katsastamaan sopivaa tammiarkkua?

 

[Aatos]

Menenkö jo katsastamaan sopivaa tammiarkkua?

Älä suotta.

Eiköhän tuo ns. urtikariaa.

Linkistä lisätietoa.

Nokkosihottuma - Allergia- ja astmaliitto

 

[Sistis]

Menenkö jo katsastamaan sopivaa tammiarkkua?

Selvitä ensin, ettet ole allerginen tammelle... auttaako muuten kortisonivoide noihin? Itse sain joskus vähän samalta kuulostavia oireita ulkomailla, kiitos luteiden. Onneksi en kantanut niitä reissultani mukana kotiin... toivottavasti tuosta ei ole kyse, vaan vain tuosta Aatoksen esittämästä vaivasta.

Vähän ohi aiheen: noista allergialääkkeistä voisin muuten suositella Telfastia. Sitä saa ihan ilman reseptiä apteekista, joskin reseptin kanssa saatu iso pakkaus tulee selvästi halvemmaksi. Itselläni nuo setiritsiinipohjaiset (Histec on käsittääkseni niitä) tuppaavat väsyttämään hemmetisti, mutta tuon Telfastin kanssa ei tätä ongelmaa ole. Pahimpaan allergia-aikaan joudun tosin ottamaan pseudoefedriiniä sisältävää Duactia, koska silloin Telfastin teho ei oikein riitä. Mutta tuo vaihe kestää yleensä sen viikon, tai maksimissaan kymmenen päivää, mitä Duactia saa yhtäjaksoisesti syödä.

 

[pettter]

Itse sain joskus vähän samalta kuulostavia oireita ulkomailla, kiitos luteiden. Onneksi en kantanut niitä reissultani mukana kotiin... toivottavasti tuosta ei ole kyse, vaan vain tuosta Aatoksen esittämästä vaivasta.

Mullakin on kokemuksia luteista. Pirullisia ötököitä ovat. Mulla niistä puremista jäi jäljet kun pakko oli raapia ne ruvelle, mutta muistaakseni se ei ihan tavalliselta ihottumalta vaikuttanut. Eri ihmiset tietenkin reagoivat niihin eri tavalla.

 

[Janiz80]

Tässä on viimeisen viikon aikana kolmeen kertaan ilmaantunut kovan treenin aikana erittäin ikävä oire. Viimeksi jäi treenit alkulämpöjen jälkeen kesken, kun alkoi kumpikin ohimo jyskyttää aivan helvetisti pulssin noustessa. Salilla neuvottiin venyttämään niskaa, epäilivät tuon johtuneen niskajumista. Pää kuitenkin liikkuu ihan normaalisti. Ainakin kolmeen eri otteeseen tuota on tullut, ja kipu on johtanut joko välittömään keskeytykseen tai sitten treeniä on pitänyt helpottaa ihan huolella.

Onko ideoita, miten tuosta pääsee eroon, vai kuolemako jo kolkuttelee? Pahin "kohtaus" iski maanantaina, kun kävin ekaa kertaa kokeilemassa Crossfitia. Siis mitä kovempi rasitus, sitä voimakkaammat oireet.

 

[TumE#16]

Kaverillani on ilmennyt aika omituinen vaiva. Kyseinen henkilö siis rupesi treenaamaan säännöllisesti ja nyt on kipeänä koko ajan. Flunssaa ja kuumetta ilmenee yleensä aina päivä tai kaksi treenin jälkeen. Tämän jälkeen kaveri pitää kyllä taukoa kunnolla ja sairastaa rauhassa taudin pois, mutta heti seuraavan treenin jälkeen sama homma, oli kyseessä sitten salitreeni tai hyvin kevyt lenkki. Herra on muuten kyllä hyvässä peruskunnossa ja omien sanojensa mukaan normaalisti ei muuten ole kipeänä kuin ehkä kerran vuoteen. Mikä voi moisen aiheuttaa?

 

[Snakster]

Mulla on nyt sellainen vaiva ilmeisestikin alkuvuoden tiukan juoksutreenin tuloksena, että sääriluussa tuntuu juostessa lievää kipua. Levossa ja kävellessä tuo on ihan ok, mutta ilmeisesti tuossa joku orasta rasitusmurtuma taitaa olla. Kuinkakohan pitkään tässä pitää nyt sitten tyytyä vesijuoksuun, cross-traineriin ja muihin vastaaviin hömpätyksiin?

Ja niin kipeä tuo ei ole, etteikö sillä juoksemaan pystyisi, mutta ilmeisesti ei just nyt älyttömästi kannata.

 

[Buddha]

Mulla on nyt ...

Mulla oli viime kesänä ja urheilupuolen lääkäri antoi 3 kk juoksukieltoa. Kertoi, että jos jatkan juoksua, niin levon pituudeksi tulee vuosi ja leikkaus, joten kannatan vaihtoehtoisia treenejä 3 kk:n ajaksi.

 

[Snakster]

Mulla oli viime kesänä ja urheilupuolen lääkäri antoi 3 kk juoksukieltoa. Kertoi, että jos jatkan juoksua, niin levon pituudeksi tulee vuosi ja leikkaus, joten kannatan vaihtoehtoisia treenejä 3 kk:n ajaksi.

Kuis pahaksi tuo sulla äityi ennen kuin kävit lääkärissä? Entä miten tuota tutkittiin, magneettikuvat, röntgenit...? Mulla siis ensimmäisen kerran tuntui reilu viikko sitten. Viime viikonloppuna juoksin kympin kisan ilman tuntemuksia ja nyt tämän viikon maanantaina kevyen lenkin loppupuolella alkoi jo ihan sattumaan ja sen jälkeen olenkin keskittynyt muihin juttuihin.

Taustana se, että jostain marraskuulta olen lisäillyt määriä tasaisesti. Ennen tätä juoksukilsat viikossa olivat keskimäärin 30-40, mutta nyt on alkuvuosi menty noin 60:llä viikkokilsalla. Vähän oudolta tuntuu, että usean vuoden säännöllisen juoksun jälkeen noinkin maltillinen lisäys olisi tuollaisen aiheuttanut, mutta onhan se kai mahdollista.

 

[änähaim]

Taustana se, että jostain marraskuulta olen lisäillyt määriä tasaisesti. Ennen tätä juoksukilsat viikossa olivat keskimäärin 30-40, mutta nyt on alkuvuosi menty noin 60:llä viikkokilsalla. Vähän oudolta tuntuu, että usean vuoden säännöllisen juoksun jälkeen noinkin maltillinen lisäys olisi tuollaisen aiheuttanut, mutta onhan se kai mahdollista.

Jos olet juoksun aloittanut syksyllä niin vois olla penikkatautia. Tosin oletan että tiedät mikä se on ja olet sulkenut pois vaihtoehdoista.

 

[Buddha]

Kuis pahaksi tuo sulla äityi ennen kuin kävit lääkärissä?

Mulla oli molemmissa säärissä samassa kohtaa ja lääkäri ei edes viitsinyt lähettää magneettikuvauksiin, eli siinä ne näkyy. Kävin siis ihan liikuntalääketieteiden lääkärillä ja hänellä oli itsellään ollut sama vaiva. Mulla meni niin pahaksi, että kipu alkoi välittömästi juoksun aloittamisesta.

Ja lääkäri halusi nähdä mun juoksutossut ja niiden pohjia katsomalla kertoi syyn olevan se, että astun kantapää edellä, mitä pitää muuttaa varsinkin kovalla alustalla.

 

[TweetyLeaf]

Pikkuvaiva mikä ärsyttää:

Pari viikkoa sitten avasin oven roskapussi kädessä niin, että jouduin oikean käden nimettömällä ja keskisormella kiskomaan ovea kahvasta kun ei yhdellä kädella aukea tuo lukko.

Nimettömään iski yllättävä kipu. Tuo sitten laimeni jonkun tunnin päästä. Ongelma on se, että nyt se kipuilee aina kun johonkin normielämässä sen törkkään vahingossa.

Kipua ei saa esiin painelemalla tai puristelemalla, mutta sen saa esiin niin, että yritän vetää itseäni kohti jotain vähän painavampaa sormenpäällä. Kipu tuntuu kämmenpohjan tietämissä, ei sormessa itsessään.

Paraneekohan tuo itsestään kun ei moisen pikkuvaivan takia viittisi lääkäriin lähteä ? Mikähän siellä on paskana ? En edes muuten kyselisi, mutta parissa viikossa kuvittelin moisen vaivan jo kadonneen.

 

[Snakster]

Jos olet juoksun aloittanut syksyllä niin vois olla penikkatautia. Tosin oletan että tiedät mikä se on ja olet sulkenut pois vaihtoehdoista.

Ei ole penikkatautia ja juostua on kyllä tullut jo jokunen tovi. Viimeisen viiden vuoden aikana vuosikilsat ovat pyörineet siellä 1000-1500 paikkeilla, mutta nyt tosiaan ollaan muutama kuukausi menty vielä vähän isommalla määrällä. Tänä vuonna tuli ennen kipuilua sellaiset 600 kilsaa kahdessa ja puolessa kuukaudessa, mikä sitten oli ehkä kuitenkin turhan raju määrän lisäys.

Juoksukenkiä on säännöllisessä kierrossa viidet ja kun vauhdit vaihtelevat ja radallakin tulee juostua piikkareilla, niin aika erilaista askellusta on tarjolla. Kaiken kaikkiaan vähän ihmetyttää.

 

[Nahkaparturi]

Teloin etusormeni 12 päivää sitten (viistomurtuma ensimmäisen ja toisen nivelen välissä sormen kärjestä). Siinä on alumiinilasta ja etusormi on sidottu keskisormeen.

Muutama päivä sitten se kuvattiin, eikä lääkäri todennut siinä olevan mitään poikkeavaa. Uudelleenlastoituksen jälkeen se tuntui jäävän hieman löysälle, oli toki kiinni keskisormessa, mutta tietyissä asennoissa, vaikkapa sängyssä kylkeä kääntäessä tuntui, että sormi olisi 'irti' murtumakohdasta. Tuntui sellainen vieno lonksahdus. Tästä tuli mieleeni, että onkohan normaalia, vai onko luutuminen alkanut ollenkaan?

Tänä aamuna avasin lastan ja vaihdoin siteet. Työnsin sormen ihan lastan päähän (taitettu U:n muotoiseksi) ja nyt se on tukeva eikä lonksu. Minkäänlaista särkyä ei ole ollut ensimmäistä iltaa lukuun ottamatta. Seuraava kontrollikuva on 7.4.

 

[Lico]

Anteeksi etukäteen jo, mikäli olen väärässä ketjussa.

Sain tänään kuulla musertavan tiedon, että kummisetäni on sairastunut imusolmukesyöpään. Olemme hänen kanssaan erittäin läheisissä väleissä, mutta vanhempani kielsivät puhumasta hänen kanssaan asiasta eikä kummisetäni ainakaan kuuleman mukaan ole itsekään halukas asiasta sen enempää meuhkaamaan.

En ole oikeastaan koskaan perehtynyt syöpiin yleisesti muuten kuin median kautta, esimerkiksi televisio-ohjelmien kautta ja joidenkin kuuluisien ihmisten sairastuttua kyseiseen tautiin. Siksi ajattelin täältä tulla kysymään, että kuinka kauan tässä sivussa joutuu jännittämään mitä kummisedälleni käy. Suvussamme ei ole sukupolviin esiintynyt yhtäkään syöpätapausta (ainakaan vanhempieni ja isoäitini mukaan), joten heiltä en voi esimerkkejäkään oikein kysyä. Tosin en myöskään viitsi, sillä en usko heidän haluavan jutella asiasta nyt, kun sen verran tuore tapaus kyseessä.

 

[ms.qvist]

Anteeksi etukäteen jo, mikäli olen väärässä ketjussa.

Sain tänään kuulla musertavan tiedon, että kummisetäni on sairastunut imusolmukesyöpään. Olemme hänen kanssaan erittäin läheisissä väleissä, mutta vanhempani kielsivät puhumasta hänen kanssaan asiasta eikä kummisetäni ainakaan kuuleman mukaan ole itsekään halukas asiasta sen enempää meuhkaamaan.

En ole oikeastaan koskaan perehtynyt syöpiin yleisesti muuten kuin median kautta, esimerkiksi televisio-ohjelmien kautta ja joidenkin kuuluisien ihmisten sairastuttua kyseiseen tautiin. Siksi ajattelin täältä tulla kysymään, että kuinka kauan tässä sivussa joutuu jännittämään mitä kummisedälleni käy.

Mikäli et ole vielä lukenut terveyskirjaston artikkelia imusolmukesyövistä (lymfoomat) niin se kannattaa ainakin lukea - antaa osaan kysymyksistä vastauksen. Ja luotettavana tietopakettina voi helpottaa oloasi.

Terveyskirjasto: Imusolmukesyöpä.

Mikäli kyseessä on Hodgkinin tauti (imusolmukesyöpä), ennuste on seuraava:

"Hoito tehoaa hyvin, sillä alle 60-vuotiaista tautiin kuolee kymmenen vuoden kuluessa vain kaksi kymmenestä. Hodgkin-lymfoomaan sairastuneista alle 65-vuotiaista potilaista 80 - 90 % on elossa viiden vuoden kuluessa toteamisesta." (lainaus: terveyskirjasto).

Jos taas kyseessä on non-Hodgkinin-lymfooma, ennuste on vaihtelevampi:

"Hoito tehoaa non-Hodgkin-lymfoomissakin hyvin. Ennuste riippuu paljon esimerkiksi syöpätyypistä ja taudin levinneisyydestä. Paikallisesta imusolmukesyövästä paranee kokonaan suurin osa ja levinneistäkin syöpämuodoista noin kolmasosa. Hoidot kehittyvät koko ajan ja samalla tulokset jatkuvasti paranevat." (lainaus: terveyskirjasto).

En siis ryhtyisi panikoimaan tässä tapauksessa vaikka syövästä onkin kyse ja syövällä on oma painolastinsa. Ennuste on kaikissa tapauksissa vähintäänkin kohtuullisen hyvä mutta aina on tietenkin huomioitava yksilöllisyys ja siksi mitään ehdotonta ennustetta ei voida antaa.

vlad.

 

[pernaveikko]

En siis ryhtyisi panikoimaan tässä tapauksessa vaikka syövästä onkin kyse ja syövällä on oma painolastinsa. Ennuste on kaikissa tapauksissa vähintäänkin kohtuullisen hyvä mutta aina on tietenkin huomioitava yksilöllisyys ja siksi mitään ehdotonta ennustetta ei voida antaa.

Paniikkiin ei tosiaan ole syytä. Useimmilla lienee lähipiirissä sekää syöpään menehtyneitä, että siitä selvinneitä. Joskus tietenkin tulee se ensimmäinenkin kerta.

Syövällä asiana on ikävä kaiku edelleen, vaikka kyseessä nykyään ihan faktisesti on usein vain tauti muiden joukossa. Toki niitä on mieletön määrä erilaisia ja aggressiivisuudeltaan erilaisia. Vaan niinpä on niitä muitakin tauteja erilaisia. En hirveästi kehottaisi ominpäin alkaa lukea jokaista vastaantulevaa saittia. Siinä sairastuu äkkiä oma pää niitä todennäköisyyksiä pyöritellessä. Lääkäri tai potilas itse kertoo sitten missä mennään, kun aika on.

Syöpä ei ole kuolemantuomio kuin erittäin harvoin.

 

[Tj]

Joku penteleen influenssa iskenyt. Inhottavaa limaista yskää (ja inhottavia ysköksiä) ja rasittavaa kuumeilua, iltaisin lämpö nousee, paleltaa niin helvetisti jä yöllä sellainen kylmä hiki että menee lakanat ja tyynyliinat vaihtoon. Nenäkin toki vuotaa.

Muutaman päivän jatkunut, täytyy varmaan vielä pari päivää seurailla jatkuuko jojo-kuume ja paraneeko olo yhtään.

 

[Sistis]

Syöpä ei ole kuolemantuomio kuin erittäin harvoin.

Ihan noin positiivisesti en kuitenkaan sanoisi, koska käsittääkseni nykyään sanotaan, että keskimäärin suunnilleen kolme neljästä syövästä paranisi. Tai ainakin tuollaista muistelisin lukeneeni. Joku terveydenhoidon ammattilainen voi toki korjata väittämän.

Mutta syövän kohdalla erot ovat niin suuret, että nuo yleistävät tilastot ovat oikeastaan sellaisia, että niitä ei kannata juurikaan tuijottaa. Jokainen tapaus on yksilönsä. Licolle sanoisin, että yleensä nuo imusolmukesyövät ovat sieltä kilteimmästä päästä, ja niistä joko pääsee kokonaan eroon, tai sitten niiden kanssa voi elää suhteellisen tervettä ja laadukasta elämää useitakin vuosia. Toki poikkeuksiakin on, ja muistelen valitettavasti lukeneeni, että tältäkin palstalta on yksi nuori kirjoittaja poistunut kyseisen taudin vuoksi. Joka tapauksessa tuosta taudista toipuneita jääkiekkoilijoitakin riittää... Mario Lemieux, Saku Koivu, Mika Oksa ja Eetu Pöysti tulevat nyt ensimmäisinä mieleen...

 

[ms.qvist]

En hirveästi kehottaisi ominpäin alkaa lukea jokaista vastaantulevaa saittia. Siinä sairastuu äkkiä oma pää niitä todennäköisyyksiä pyöritellessä. Lääkäri tai potilas itse kertoo sitten missä mennään, kun aika on.

Siksipä uskalsinkin antaa linkin terveyskirjastoon, koska siellä artikkeleiden ja katsausten kirjoittajat ovat alan ammattilaisia, jolloin ei pääse syntymään väärää käsitystä eikä turhia kauhukuvia maalailla ja toisaalta realiteetit tuodaan selkeästi esille.

Moni th-alan opiskelija turvautuu sivuihin tarvitessaan tiivistä pakettia jostain sairaudesta tai taudista. Toki pääsääntöisesti kaikilla oppilaitoksilla on hankittuna luvat ammattilaisille tarkoitettujen sivustojen käyttöön, mutta esim. kotioloissa terveyskirjasto on lähteenä oikein kelvollinen.

***

Vielä 70- ja 80-luvulla huomattavan moni syöpä oli käytännössä kuolemantuomio, kuolema tuli joko nopeasti tai hitaasti hivuttamalla vuosien kuluessa - kuten mummillani. Nyt niin hoidot kuin myös diagnosointi on olennaisesti parantunut, joten syöpään sairastuneen keskimääräinen elinaika useimmissa syövissä on kasvanut olennaisesti, aivan kuten elämänlaatu on parantunut. Mutta toki on edelleen olemassa syöpiä joihin sairastuneiden elinajanodote ei kovinkaan pitkä ole, haimasyövässä se taitaa keskimäärin olla vuoden parin luokkaa - kenties hiukan enemmän.

Ja aina jos mahdollista niin kannattaa kääntyä lääkärin puoleen asiassa, heiltä saa tarvittavan tiedon ja toivottavasti myös opastusta siitä mikä läheisen tila on. Licon tapauksessa omaisen puoleen ei ilmeisesti kannata kääntyä, joten ainoa mahdollisuus on alan ammattilainen - joka tosin ei voi konkreettista potilaskohtaista tietoa kertoa, koska vaitiolovelvollisuus asettaa selkeät rajat sille mitä voi puhua ja kenelle. Mutta uskoisin, että lääkäriltä voi tiedustella tietoa syövästä yleisellä tasolla.

vlad.

 

[Jaws]

Lääkärillä tuli tänään käytyä, ja totta mooses minulle määrättiin samaa lääkettä, josta tuli velipojalleni monia vuosia sitten todella pahoja sivuoireita (mielialaan ym. liittyen). Lekuri sanoi, että oireet ovat hyvin epätodennäköisiä, mutta silti ihan pieni jännitys on nielaista nyt tuollainen tabletti.

Verikokeeseen vielä kuukauden sisällä ja toukokuun alussa uusiksi samaiselle lääkärille. Ihotautien kanssa on nyt jo ihan tarpeeksi kohdallani pelleilty, kaksi antibioottikuuria eivät tehonneet kuin hetkellisesti.

 

[Ostoskassi]

On tullut nyt sunnuntaista lähtien yskittyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kurkku ei sinällään ole kipeänä, mutta välillä nieleminen sattuu ja hengittäminen ei ole sitä mitä se normaliisti on. Ei siis ahdista, mutta tuntuu ettei kaikki olisi kohdillaan. Jos tämä nyt maanantaihin jatkuu niin lääkärille menen, se on varmaa.

 

[Sistis]

On tullut nyt sunnuntaista lähtien yskittyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kurkku ei sinällään ole kipeänä, mutta välillä nieleminen sattuu ja hengittäminen ei ole sitä mitä se normaliisti on. Ei siis ahdista, mutta tuntuu ettei kaikki olisi kohdillaan. Jos tämä nyt maanantaihin jatkuu niin lääkärille menen, se on varmaa.

Voisiko olla katupölyn aiheuttama ärtyminen keuhkoissa tai joku siitepölyallergia? Sitä on meinaan hemmetisti liikkeellä...