Näkijältä hyvä huomio siitä kuinka käsittämättömästi ihmiset tuntuvat valitsevan suosikin, jonka puolta pidetään kuin paikalliskamppailuissa konsanaan. Pätee muuteen moneen muuhunkin ketjuun täällä Vapaan keskustelun puolella. YK lienee tässä metaforassa se raitapaitainen puusilmä...
Vlad nosti järkevästi esille Israelin vastuun järjestäytyneenä valtiona - vieläpä demokraattisena sellaisena! Tällöin kollektiivisen syyllisyyden taakka on suurempi kuin rajan toisella puolella, jossa aktiiviset Hizbollahin terroristit, sen tukijat, sympatisoijat ja mahdolliset vastustajat sekottuvat väistämättä massaksi, josta Israel ei tunnu haluavankaan ottaa selvää. Kollektiivisella syyllisyydella en tarkoita, että se millään tasolla oikeuttaisi raketti- tai itsemurhaiskut siviilejä kohtaan, mutta ainakin vastuullisten osoitteleminen on helpompaa organisoituneella puolella. Vastuu on saman tyyppinen kuin polisiilla, joka rikollista jahdatessaan ei saa tarpeettomasti vaarantaa viattomia sivullisia - ei vaikka se tarkoittaisi rikollisen pääsemistä karkuun.
Israelin tehokkaalta armeijalta voidaan vaatia parempaa osumatarkkuutta, jos se haluaa edes yrittää selittää toimintaansa itsepuolustuksella. Kyllä minä hyväksyn sotatoimet, jotka on suunnattu "kirurgisen tarkasti" terroristeja kohtaan. Voin jopa ymmärtää terroristijohtajien eliminoimisen, vaikka he eivät henkilökohtaisesti olisi ketään tappaneet. Kuitenkin kaikki se havaintomateriaali mitä itse olen nähnyt puhuu sen puolesta, että Israel ei edes vakavasti yritä välttää sivullisia uhreja!
En ole pystynyt seuraamaan koko keskustelua mitä täällä on käyty, joten en tiedä onko täällä käsitelty Israelin sotataktiikkaa? Ovatko hävittäjät pomittaessaan YK:ta tai siviilikohteita puhtaasti erehtyneet kohteista oman harkintansa perusteella vai ovatko he kenties saaneen väärää tiedustelutietoa? Lähettääkö Israel koneita ilmaan etsimään kohteita puhtaasti lentäjän havaintoihin perustuen, vai suunnitellaanko hyökkäyskohteet erikseen?
Jos Israel käyttää ensimainittua taktiikkaa, on se vakavaa sivullisten henkien aliarvioimista. Toisaalta näinhän avoimessa sodassa yleensä toimitaan. Ja jos kyse on avoimesta sodasta, lisää se omalla tavallaa myös Hizbollahin toimien laillisuutta; rakettien ampuminen israelilaisiin kaupunkeihin on joka tapauksessa tuomittavaa terrorismia, mutta sen sijaan taisteleminen Israelin asevoimia vastaan muuttuu jo hyväksyttävämmäksi kahden osapuolen väliseksi sodaksi.
Israelin toiminta taas tuntuisi oikeutetummalta, jos se todella pommittaa vain tiedustelutietojen perusteella tunnistettuja Hizbollahin kohteita. Tosin jos Israel todella yrittää nodattaa tällaista taktiikkaa, ihmetyttää heidän huono osumatarkkuutensa, koska YK:n tukikohdan tai eilisen kaltaisen siiviilikohteen pommittaminen kertoo todella huonosti toteutetuista operaatioista. Koko konfliktin oikeutuksen kannalta em. pohdiskelulla tuskin on suurta merkitystä, mutta jotain se kertoisi kuitenkin Israelin todellisista tarkoitusperistä ja halusta välttää siviiluhreja.
Aiemmin epäilin, että Israel tekee strategisen virheen toiminnallaan. Tämän päivän Hesarissa toimittaja tekee saman suuntaisia havaintoja paikan päällä: Israelin hyökkäys lisää Hizbollahin suosiota, koska se kääntää monen neutraalin ihmisen sympatiat "hessujen" puolelle. Ja näitä neutraaleja Libanonissa riittää, koska shiat ovat kuitenkin maassa vähemmistössä kristittyihin ja sunneihin verrattuna.
Vielä pieni yhteenveto omista ajatuksistani: Israelilla on oikeus puolustaa aluettaan terroristeja vastaan, mutta siviiliuhrien määrä on jo niin suuri, että mistään oikeutetusta itsepuolustuksesta on enää turha puhua. Järjestelmällinen piittaamattomuus siviileista lähentelee jo valtioterrorismin veteenpiirrettyjä rajoja. Hizbollahin rakettihyökkäykset ovat yksiselitteistä terrorismia. Hizbollah pitäisi riisua aseista, ja se että Syyria ja Iran sitä tukevat, on ehdottomasti tuomittavaa. Koska molemmat osapuolet syyllistyvät ehdottomasti tuomittaviin tekoihin, ainoa oikea ratkaisu oli, että molemmat lopettavat hyökkäyksensä ilman, että odottavat toisen osapuolen lopettavan omat hyökkäyksensä ensin. En kuitenkaan usko näin tapahtuvan. Luultavasti taistelut laantuvat pikkuhiljaa molempien julistaessa voittoaan: Israel kertoo heikentäneensä Hizbollahia pysyvästi. Hizbollah vähättelee kärsimiään menetyksiä ja korostaa ettei Israel kyennyt sitä tuhoamaan. Koko Lähi-idän kriisin ratkaisu on sellaisen rauhan saaminen Israelin ja palestiinalaisten välille, mihin molemmat osapuolet voivat aidosti olla tyytyväisiä. En usko että sitä tulee tapahtumaan. Niinpä tappaminen tulee jatkumaan.