Onko se lapsenuskoa, jos pitää urheilijaa puhtaana siihen asti kunnes hän jää kiinni? Todennäköisesti osa huipuista käyttää dopingia, mutta kaikkien huippujen leimaaminen ei ole perusteltua.
Kyse ei ole kenenkään leimaamisesta vaan siitä ymmärryksestä, miten katsoo ja ottaa haltuun huippu-urheilun.
Paradoksaalisesti lapsenuskoisesti ja romanttisesti urheiluun suhtautuvat - eli tietyllä tapaa urheilun aidot rakastajat - ovat este sille, että dopingia saataisiin kitkettyä pois.
Juridisesti tokikaan kukaan ei ole käyttäjä, jos ei ole jäänyt kiinni.
Penkkiurheilijoiden tulisi kuitenkin syvällisesti pohtia sitä, että esimerkiksi Mika Myllylä oli käyttäjä jo kauan aikaa ennen kuin hän jäi kiinni. Pointtini on siinä, että kansan syvien rivien silmissä Myllylän piti olla viimeinen mies, joka turvautuu härskiin vilppiin - ja katsoo vieläpä taivaaseen, kun tulee maaliin...
Ei ole syylistäminen kuitenkaan esimerkiksi yksin Myllylää. Ongelma on ennemminkin koko urheilujärjestelmässä. Ja tietyllä tapaa Myllylän (symbolisia) rikoskumppaneita olivat ne, jotka lapsenuskoisesti uskoivat meatarihiihtäjän puhtauteen.
Onneksi 2011 enää vähemmistö, näin uskon, uskoo huippu-urheilun terävimmän kärjen puhtauteen. Eli toivo elää, urheilu voi puhdistua.
Ja: Dopingin eräs syy on siinä, että monet tämänkin palstan kirjoittajat toivoivat Suomen ja Suomen keihäänheiton ja vaikkapa Pitkämäen menestyvän MM-kisoissa. Menestystoive sokaisee katsojien silmät ja aiheuttaa lapsenuskoisuutta.
Oma johtopäätökseni on ollut jo kauan, ettei urheilulta pidä toivoa mitään. Se kyllä tekee tehtävänsä eli näyttää osallistujien paremmuuden. Ei pidä toivoa jonkun maan tai yksilön menestystä. Näin urheilu pysyy urheiluna. Se ei sekoitu vaikkapa nationalismiin tai synnytä tähti- ja sankarikulttia, joka taas johtaa lapsenuskoiseen silmien ummistumiseen esimerkiksi dopingin osalta.