Onko dopingin käyttö yleistä?

[Fordél]

Kyse ei ole kenenkään leimaamisesta vaan siitä ymmärryksestä, miten katsoo ja ottaa haltuun huippu-urheilun.

Paradoksaalisesti lapsenuskoisesti ja romanttisesti urheiluun suhtautuvat - eli tietyllä tapaa urheilun aidot rakastajat - ovat este sille, että dopingia saataisiin kitkettyä pois.

Juridisesti tokikaan kukaan ei ole käyttäjä, jos ei ole jäänyt kiinni.

Penkkiurheilijoiden tulisi kuitenkin syvällisesti pohtia sitä, että esimerkiksi Mika Myllylä oli käyttäjä jo kauan aikaa ennen kuin hän jäi kiinni. Pointtini on siinä, että kansan syvien rivien silmissä Myllylän piti olla viimeinen mies, joka turvautuu härskiin vilppiin - ja katsoo vieläpä taivaaseen, kun tulee maaliin...

Ei ole syylistäminen kuitenkaan esimerkiksi yksin Myllylää. Ongelma on ennemminkin koko urheilujärjestelmässä. Ja tietyllä tapaa Myllylän (symbolisia) rikoskumppaneita olivat ne, jotka lapsenuskoisesti uskoivat meatarihiihtäjän puhtauteen.

Onneksi 2011 enää vähemmistö, näin uskon, uskoo huippu-urheilun terävimmän kärjen puhtauteen. Eli toivo elää, urheilu voi puhdistua.

Ja: Dopingin eräs syy on siinä, että monet tämänkin palstan kirjoittajat toivoivat Suomen ja Suomen keihäänheiton ja vaikkapa Pitkämäen menestyvän MM-kisoissa. Menestystoive sokaisee katsojien silmät ja aiheuttaa lapsenuskoisuutta.

Oma johtopäätökseni on ollut jo kauan, ettei urheilulta pidä toivoa mitään. Se kyllä tekee tehtävänsä eli näyttää osallistujien paremmuuden. Ei pidä toivoa jonkun maan tai yksilön menestystä. Näin urheilu pysyy urheiluna. Se ei sekoitu vaikkapa nationalismiin tai synnytä tähti- ja sankarikulttia, joka taas johtaa lapsenuskoiseen silmien ummistumiseen esimerkiksi dopingin osalta.

Aikamoista tuubaa johtavalta, anteeksi vaan. Onko siis mun tavallisen penkkiurheilija asenteella, jossa hutkitaan vasta kun on hutkittavaa, jotain merkitystä urheilijoiden dopingin käyttöön? Jos on niin toivottavasti selvität sen syy-seuraus-suhteen vähän kattavammin kuin mitä tässä teet, koska mulle se ei ainakaan aukea.

Sun logiikka on, että kun fanitat jotain maata, seuraa tai urheiljaa, syntyy tähtikultti, joka taas johtaa silmien ummistamiseen dopingilta. Ootas nyt arvon johtava, kenen vastuulla se dopingin käytön estäminen nyt onkaan? Jotta logiikkasi pitäisi paikkaansa, täytyisi urheilun johtavilla palleilla (esim. antidopingtyössä) istua näitä mainitsemisia "lapsen uskoisia", mutta juurihan totesit kuinka kv. olympikomiteakin on todennut dopingin käytön olevan suuri ongelma.

Avaappas nyt johtava tämä logiikkasi kun ei tossa tunnu olevan päätä eikä häntää.

 

[Rafael]

Oma johtopäätökseni on ollut jo kauan, ettei urheilulta pidä toivoa mitään. Se kyllä tekee tehtävänsä eli näyttää osallistujien paremmuuden. Ei pidä toivoa jonkun maan tai yksilön menestystä. Näin urheilu pysyy urheiluna. Se ei sekoitu vaikkapa nationalismiin tai synnytä tähti- ja sankarikulttia, joka taas johtaa lapsenuskoiseen silmien ummistumiseen esimerkiksi dopingin osalta.

Allekirjoittanut taas tarkastelisi ensimmäisenä rahan ja dopingin käytön suhdetta. Kuinka moni ihminen riskeeraisi tietoisesti terveyttään, jos vaakakupissa olisi ainoastaan oma terveys vs. sankarin viitta? Sankarin viitan lisäksi kun kuppiin laitetaan mahdollisesti jopa loppuelämän kattavat tienestit, niin ihmisen ahneus pääsee tässäkin asiassa taas esiin.

Olisihan esim. jalkapallokin lajina helvetin tylsä, jos yksikään katsoja ei toivoisi oman joukkueen menestymistä ja joukkueet olisivat satunnaisesti arvottuja porukoita ilman mitään perinteitä.

 

[Delter]

Tämähän menee ihan kaavan mukaan. Sama kahjo nimeltämainitsematon parivaljakko ottaa taas elämäntehtäväkseen sekoittaa pakkaa jollain käsittämättömällä näkökulmalla. HVP-analysoinnin sijaan nyt siis pohditaan mitä Teron kusinäyte sisältää tai mitä sen pitäisi sisältää. Itse lajia, tässä tapauksessa siis keihäänheittoa, kumpikaan ei näemmä pysty käsittelemään lainkaan. Toinen sankareista kaivaa jostain suomi-doping-suomi-sanakirjasta suoran lainauksen eri lääkkeistä mitä urheilijat mahdollisesti käyttävät. Ja tämä koko sitaatti ihan tosiaan copypastella, ja uskallan epäillä että asianosaisen kirjoittajan tuntemus kyseisistä dropeista rajoittuu juuri siihen miten ne kirjoitetaan. Mutta kiva kun rikastutit(te) keskustelua.

PS. Jokohan johtavan yleisurheiluanalyytikon kannukset on jaettu?

 

[P.Sihvonen]

Aikamoista tuubaa johtavalta, anteeksi vaan. Onko siis mun tavallisen penkkiurheilija asenteella, jossa hutkitaan vasta kun on hutkittavaa, jotain merkitystä urheilijoiden dopingin käyttöön? Jos on niin toivottavasti selvität sen syy-seuraus-suhteen vähän kattavammin kuin mitä tässä teet, koska mulle se ei ainakaan aukea.

Sun logiikka on, että kun fanitat jotain maata, seuraa tai urheiljaa, syntyy tähtikultti, joka taas johtaa silmien ummistamiseen dopingilta. Ootas nyt arvon johtava, kenen vastuulla se dopingin käytön estäminen nyt onkaan? Jotta logiikkasi pitäisi paikkaansa, täytyisi urheilun johtavilla palleilla (esim. antidopingtyössä) istua näitä mainitsemisia "lapsen uskoisia", mutta juurihan totesit kuinka kv. olympikomiteakin on todennut dopingin käytön olevan suuri ongelma.

Avaappas nyt johtava tämä logiikkasi kun ei tossa tunnu olevan päätä eikä häntää.

Joko olemme puhuneet aivan eri asiasta, tai sitten vain hämmennät, Fordel.

Juridisesti olet oikeassa, että voi hutkia vasta sitten, kun on ensin tutkittu (käry käynyt).

Mutta sinä edustat sitä osastoa (nimimerkki), jonka hutkimisella ei ole edes juridisesti sitä vaaraa, että tapahtuisi oikeusmurha. Ja, vaikka minä kirjoitan Urheilulehteen, ei sekään ole juridisesti mikään riski, jos sanon hyvin yleisellä tasolla mutta täsmällisesti, että huippu-urheilu on mennyt niin kovaksi, ettei arvokisoissa voi nousta (muuta kuin marginaalitapauksissa ja niistä ei kannata edes puhua) palkiontopallille tai edes sen läheisyyteen ilman kiellettyjä aineita.

Kyse ei ole juridisesta ongelmatiikasta.

Kyse on keskustelusta, jota käymme huippu-urheilun vallitsevasta eetoksesta.

Nyt tiedän juridisen kantasi.

Vaan voitko ottaa kantaa siihen, miten ounastelet asian olevan huippu-urheilun eetoksen kannalta: Uskotko, että esimerkiksi keihäänheitossa voi nousta MM-kisoissa mitalipallille ilman kiellettyjen aineiden käyttöä? Kuinka todennäköistä on, että niin tapahtuisi?

Ja mitä doping-asioiden ymmärrykseesi järjestelmän tasolla tulee, niin olet kyllä melkoisen pihalla. Kirjoitat, "[j]otta logiikkasi pitäisi paikkaansa, täytyisi urheilun johtavilla palleilla (esim. antidopingtyössä) istua näitä mainitsemisia "lapsen uskoisia", mutta juurihan totesit kuinka kv. olympikomiteakin on todennut dopingin käytön olevan suuri ongelma". - Kai tiedät, miksi antidopingtyö laahaa perässä!? Ei lapsenuskoisuuden takia vaan siksi, että laboratorioissa ensin kehitetään aineet ja vasta sitten niille yritetään kehittää testit.

Sen sanon vielä, että jos katsot doping-ongelmaa vain juridisesti eli siitä näkökulmasta, ketkä on jo saatu kiinni, kuulut niihin, jotka ummistavat silmänsä ongelmalta.

Ehkä ajattelet myös, että niin sanottua harmaata taloutta on tasan sen verran, missä määrin on kiinnijääneitä?

Ja tämä vielä tähtikultista: Mikä Myllylän kohdalla kansan - ja markkinakoneiston - viljelemä sankari- ja tähtikultti aiheutti nimenomaan sen, että Myllylän ajateltiin olevan puhdas. "Eihän meidän Mika ainakaan sellaista, sieltä se suolta trenaa ja ponnistaa", ajateltiin.

 

[Fordél]

Mutta sinä edustat sitä osastoa (nimimerkki), jonka hutkimisella ei ole edes juridisesti sitä vaaraa, että tapahtuisi oikeusmurha. Ja, vaikka minä kirjoitan Urheilulehteen, ei sekään ole juridisesti mikään riski, jos sanon hyvin yleisellä tasolla mutta täsmällisesti, että huippu-urheilu on mennyt niin kovaksi, ettei arvokisoissa voi nousta (muuta kuin marginaalitapauksissa ja niistä ei kannata edes puhua) palkiontopallille tai edes sen läheisyyteen ilman kiellettyjä aineita.

Kyse ei ole juridisesta ongelmatiikasta.

Kyse on keskustelusta, jota käymme huippu-urheilun vallitsevasta eetoksesta.

Nyt tiedän juridisen kantasi.

Vaan voitko ottaa kantaa siihen, miten ounastelet asian olevan huippu-urheilun eetoksen kannalta: Uskotko, että esimerkiksi keihäänheitossa voi nousta MM-kisoissa mitalipallille ilman kiellettyjen aineiden käyttöä? Kuinka todennäköistä on, että niin tapahtuisi?

Kuinka todennäköistä se on? Luuletko, että tuohon kysymykseen pystyy kukaan vastaamaan? Entä onko se mahdollista? Kuten itse toteat niin on.

Sekin on mielenkiintoinen logiikka sulla, että et voi luotettavasti arvella kuinka moni menestyjistä käyttää aineita, mutta silti vedät näitä kovia johtopäätöksiä. Mutta kun sulla tota tietoa näyttää olevan niin mainitsetko ne marginaaliset tapaukset, joissa arvokisoissa voi nousta palkintopallille, kiitos! Onko kyse taas näistä niin sanotusti säkällä palkintopalleille päässeistä?

Ja mitä doping-asioiden ymmärrykseesi järjestelmän tasolla tulee, niin olet kyllä melkoisen pihalla. Kirjoitat, "[j]otta logiikkasi pitäisi paikkaansa, täytyisi urheilun johtavilla palleilla (esim. antidopingtyössä) istua näitä mainitsemisia "lapsen uskoisia", mutta juurihan totesit kuinka kv. olympikomiteakin on todennut dopingin käytön olevan suuri ongelma". - Kai tiedät, miksi antidopingtyö laahaa perässä!? Ei lapsenuskoisuuden takia vaan siksi, että laboratorioissa ensin kehitetään aineet ja vasta sitten niille yritetään kehittää testit.

Pihalla? Juurihan tossa itsekin toteat, että johtavilla palleilla ei ole lapsenuskoisia. Se oli minunkin ainoa väite. En minä ole täällä väittänytkään mitään syitä sille miksi antidopingtyö laahaa perässä. Se on sinun ihan oma hajatelmasi ja kompastut tässä siihen, että laitat sanoja mun suuhun.

Sen sanon vielä, että jos katsot doping-ongelmaa vain juridisesti eli siitä näkökulmasta, ketkä on jo saatu kiinni, kuulut niihin, jotka ummistavat silmänsä ongelmalta.

P.Sihvonen hyvä, maailma ei ole mustavalkoinen vaan näkökulmia on monia. Tämä juridinen on vain yksi, josta katselen tätä dopingongelmaakin.

Ehkä ajattelet myös, että niin sanottua harmaata taloutta on tasan sen verran, missä määrin on kiinnijääneitä?

Juuri tämä vertauksesi osoittaa sen, että et ymmärrä mitä olen täällä yrittänyt sanoa. En ole missään kiistänyt sitä, etteikä dopingia käytettäisi huippu-urheilussa. Jos tällaisen viestin löydät multa niin laita ihmeessä tänne.

 

[Pascal Lemoix]

Sanokaas nyt sitten, asiantuntijat, lopettiko Tero Pitkämäki dopingin käytön kesken kauden, kun alkukaudesta meni kasivitonen ja loppukaudesta enää 78-79 metriä? Ja minkä aineen käytön Tero lopetti? Päivämäärän saa sanoa myös, jos on tiedossa.

 

[P.Sihvonen]

Jos puhtaalla urheilulla ei menestystä tule niin antaa sitten olla (tosin onhan sitä menestystä myös tullut Keskisalo, Evilä, Pitkämäki jne.). Muut urheilkoot sitten epärehellisin keinoin ja viekööt mitallit.

Mitä tämä tarkoittaa? Mistä tiedät, etteivät...

Tosin en minäkään tiedä, että ovatko...

Vaan kyse on siitä, että esiintyykö täällä keskustelupalstalla lapsenuskoisena fanina, jonka silmin suomalaiset sankarit ovat niitä puhtoisia pulmusia ja muut pahiksia.

Toinen tapa on katsoa urheilua urheiluna.

Kolmas tapa on ymmärtää se, että siellä missä on menestystä, on varmemmin dopingia ja siellä missä ei ole menestystä, mennään puhtailla.

 

[mixu]

Joko olemme puhuneet aivan eri asiasta, tai sitten vain hämmennät, Fordel.

Juridisesti olet oikeassa, että voi hutkia vasta sitten, kun on ensin tutkittu (käry käynyt).

Mutta sinä edustat sitä osastoa (nimimerkki), jonka hutkimisella ei ole edes juridisesti sitä vaaraa, että tapahtuisi oikeusmurha. Ja, vaikka minä kirjoitan Urheilulehteen, ei sekään ole juridisesti mikään riski, jos sanon hyvin yleisellä tasolla mutta täsmällisesti, että huippu-urheilu on mennyt niin kovaksi, ettei arvokisoissa voi nousta (muuta kuin marginaalitapauksissa ja niistä ei kannata edes puhua) palkiontopallille tai edes sen läheisyyteen ilman kiellettyjä aineita.

Tuliko viime kevään jääkiekon mm-kulta myös osittain dobingin avulla vai lasketko jääkiekkoa ollenkaan huippuurheiluksi?

 

[P.Sihvonen]

Paikoitellen jääkiekko on huippu-urheilua

Tuliko viime kevään jääkiekon mm-kulta myös osittain dobingin avulla vai lasketko jääkiekkoa ollenkaan huippuurheiluksi?

Valistunut veikkaukseni on, että doping ei ole ongelma SM-liigassa, mutta jossain määrin se on NHL:ssä.

Tämä on vastaukseni Slovakian MM-kisojenkin suhteen.

Yksi tyhmimpiä ikinä kuulemiani väitteitä on, ettei dopingista ole hyötyä jääkiekossa, koska sillä ei saa lisää pelisilmää ja taitoa. Voin nimittäin tässä kertoa, että fyysisesti katsoen jääkiekkoilu on maailman kolmanneksi haastavin laji, edelle pääsevät vain judo ja paini.

Jääkiekkoilussa pitää olla YHTÄ AIKAA nopea, kestävä, anaerobisesti kestävä, vahva, kimmoisa, ketterä - ja samalla taitava. Yhtälö on haastavista haastavin.

 

[Nick Neim]

Tuliko viime kevään jääkiekon mm-kulta myös osittain dobingin avulla vai lasketko jääkiekkoa ollenkaan huippuurheiluksi?

Eihän noita naurettavia mömmöm-kisoja (hetkinen, mömmökisoja?) voi laskea huippu-urheiluksi. Siellä ne pelikirjat jyllää, kun stigaukot - toisin sanoen yhtä paskoja kaikki - käyvät kääntymässä kaukalossa. Seuraako joku oikeasti noita? Olympialaisia varten vedetäänkin sitten kunnon kuuri isäsiffan mainitsemia aineita. Todennäköisesti Kummola copypastettaa yhtä taitavasti aineiden nimet Jaloselle sähköpostiin kuin siffa tänne palstalle. Jutilalla on jo varmaankin steroidikuuri päällä, mutta raukka parka ei tajua sitä, että tarvitaan myös lihasharjoituksia. Nesteet kerääntyvät kehoon, kuten tuloksista huomataan.

Kun mielelläni lukisin siitä suomalaisesta keihäänheitosta, enkä mistään tetrahydrogestrinonioista tai desoksimetyylitestosteroneista, jatketaan siis keihäänheiton linjalla. Naisten puolella tilanne näyttää synkältä, enkä uskalla odottaa Utriaiselta tai Sormuselta yhtikäs mitään tulevaisuudessakaan. Miesten puolelta vuosi oli synkkä, eikä paljoa positiivista jäänyt muisteltavaksi. Valintasotkut, Pitkämäen sairastelut (douppasi siis liikaa), Mannion "floppaaminen" (eli käytännössä yltäminen normaalitasolle) ja niin edelleen. Lehtolan ämmämäinen kiukuttelu on myös naurettavaa, kun SUL olisi juuri hänet sinne kisoihin halunnut lähettää. No, tehköön miten haluaa. Joka tapauksessa miesten puolelta uskon tilanteen "normalisoituvan" jo ensi vuonna. Erityisesti TKH tuntuu tietävän mistä puhuu, ja lupaavia nuoria (kait pääosin -94 ikäluokasta?) on tulossa. Eli mistään katastrofeista en puhuisi.

 

[Fordél]

Mitä tämä tarkoittaa? Mistä tiedät, etteivät...

Tosin en minäkään tiedä, että ovatko...

Niin en tiedäkään...Etkä sinäkään tiedä, että ovatko...Juridinen näkökulmani on, että eivät ole. Samaan aikaan mutuni on, että osa urheilijoista käytää dopingia. Tässä on se yhtälö, johon en kuitenkaan pysty laittamaan yhä kuin -merkkiä, joten jätän kaikenlaisen spekuloinnin suosiolla tekemättä. Urheilijoilla on näet oikeusturva ja kunnioitan sitä, koska parempaa tietoa ei minulla ole. Eikä edes Johtavalla.

Vaan kyse on siitä, että esiintyykö täällä keskustelupalstalla lapsenuskoisena fanina, jonka silmin suomalaiset sankarit ovat niitä puhtoisia pulmusia ja muut pahiksia.

Eivät muut ole pahiksia. Eivät elleivät ole kärähtäneet dopingista. Sovellan samoja periaatteita niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiin urheilijoihin.

Kolmas tapa on ymmärtää se, että siellä missä on menestystä, on varmemmin dopingia ja siellä missä ei ole menestystä, mennään puhtailla.

Kyllähän sen lähes kaikki ymmärtää, mutta missä se raja menee, on täysin mahdonta sanoa, joten siksi en viitsi edes spekuloida ja profiloida sen tarkemmin niitä, jotka ovat mahdollisia käyttäjiä. Jos sinä haluat ja kykenet sen tekemään (olethan Johtava) niin anna mennä. Kumma kyllä, tyydyt samaan kuin minäkin.

 

[Jeffrey]

Juuri tästä on kysymys! Laji kuin laji, maa kuin maa, niin kaikki douppaa jollain tavalla. Tämä on aivan selvää. Katsokaa nyt esim. naissprinntereiden lihaksia (habat,ojentajat ym), ei sellaisia saa millään salilla pelkästään rautaa pumppaamalla. Uskokaa jo!

Kuinkas monta naissprintteriä olet nähnyt ja kuinka läheltä? TV-kuva vääristää jne. Ja mikä nyt on vahvan ojentajan määritelmä. Tiedän satavarmasti puhtaita ihmisiä jotka vetää esim. penkistä tai kyykkää enemmän kuin Usain Bolt.

Ennen kuin me Suomessa lähdemme syyttämään urheilijoiden puhtautta menestyksettömyydestä. Meidän tulisi laittaa sallitut asiat kuntoon. Harjoittelu, ruokavalio, valmennus, elämäntavat ja psyykkinen valmennus noin alkuun. Katotaan sitä douppausta sitten myöhemmin.

Sillä vaan ei mennä enää maailman huipulle, että oma raksamies isä alkaa valmentamaan keihäänheittoa. Tai P.Sihvonen jääkiekkoa.

Edit:

Ylläoleva väite esiintyy julkisuudessa lähes aina, kun Suomi ei ole pärjännyt jossakin lajissa, tällä kertaa yleisurheilussa. Nappaan ihan tuosta vaan muutaman maan, jotka ovat pienempiä kuin Suomi ja jotka pärjäsivät nyt meitä paremmin mitali/pistetaulukossa (suluissa asukasluvut) : St.Kitts & Nevis (49.000), Grenada (107.000), Bahama (307.000), Trinitad & Tobago (1,2 milj.), Viro (1,2), Botswana (1,5), Slovenia (2 milj), Latvia (2,2), Jamaika (2,8), Liettua (3,2), Moldova (4,1), Kroatia (4,4), Norja (4,5)...

Pannaan vastapalloon maita, jotka ovat suurempia kuin Suomi ja menestyi kisoissa huonommin kuin Suomi. Suluissa väkiluku: Intia (1 210 193 422), Indonesia (242 968 342), Pakistan (170 047 500), Bangladesh (158 065 84), Nigeria (152 217 341), Meksiko (112 468 855), Filippiinit (99 900 177), Vietnam (89 571 130) tai vaikkapa Egypti (78 755 820). Koskakohan me pääsisimme kansanluonteestamme irti?

Voin nimittäin tässä kertoa, että fyysisesti katsoen jääkiekkoilu on maailman kolmanneksi haastavin laji, edelle pääsevät vain judo ja paini.
.

Jaa. Maailma urheilujournalistit ja myös urheilijat nimeävät sulkapallon fyysisesti maailman vaativimmaksi urheilulajiksi. Suomalaisen "huippu" journalismin listalle laji ei edes pääse. No, mutta suomalainen urheilujournalismi ei pärjää ilman dopingia. On lapsellista edes kuvitella, että maailman huippulle pääsisi ilman dopingia.

 

[siffa]

Toinen sankareista kaivaa jostain suomi-doping-suomi-sanakirjasta suoran lainauksen eri lääkkeistä mitä urheilijat mahdollisesti käyttävät. Ja tämä koko sitaatti ihan tosiaan copypastella, ja uskallan epäillä että asianosaisen kirjoittajan tuntemus kyseisistä dropeista rajoittuu juuri siihen miten ne kirjoitetaan. Mutta kiva kun rikastutit(te) keskustelua.

Mikäli sinua kiinnostaa, niin voin antaa tästä pöydältäni pari lähdettä. Voit aloittaa lukemalla Antti Alarannan, Juha Hulmin, Joonas Mikkosen, Jari Rossin ja Antti Meron toimittaman kirjan "LÄÄKKEET JA LISÄRAVINTEET URHEILUSSA" - suorituskykyyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet, Copyright:NutriMed Oy ja toimituskunta, Jyväskylä 2007. Toinen kirja tuossa pöydällä on jonkin verran vanhempi, mutta asiaa on paljon urheilussa käytetyistä aineista "OPTIMUM SPORTS NUTRITION" Your Competitive Edge, Dr Michael Colgan New York 1993. Erityisen kiinnostavaa on sivulta 408 alkava erittäin kiinnostava ja opettava kappale: "Why Drug Tests Don´t Work". Vuosien 1993 ja 2007 väliin mahtuu monta kansiollista lehtiartikkeleita urheilun dopingista. Tähän aiheeseen olen paneutunut suhteellisen perusteellisesti. Heikki Kankaan moukarikaaret akoivat ylittää yhtäkkiä 70 metriä, Pentti Kahman kiekko lensi pitkästi yli 60 metrin. Pauli Nevala heitti 90 metrin keihäskaaria omassa lentokorkeudessaan. Raikka Vilen yritti samoissa kisoissa monta kertaa alittaa 10 sekuntia 100 metrillä siinä kuitenkaan onnistumatta. Jarmo Kunnas siirsi kuulantyönnön ennätyksen yli 17.5 metrin. Moni lopettamassa ollut yleisurheilija sai roiman parannuksen tuloksiinsa ja ura jatkui aivan uudella tulostasolla vielä vuosia. En usko hetkeäkään, että vuosi 2011 olisi poikkeus urheilun dopingin maailmanlaajuisessa käytössä, kun rahaakin dopinglääketehtaiden toimintaan on urheilijoiden kautta käytettävissä yhä enemmän. Suomalaiset ovat nyt yleisurheilussa omalla pohjallaan, josta nousu vielä alkaa ja dopingaineiden kehittelijät ja valmistajat saavat myös osuutensa Suomesta vuoren varmasti. Suomessa ei tule olemaan kansallista DDR-tyyppistä dopingohjelmaa vaan homma hoidetaan urheilijoiden/valmentajien suoralla yhteistyöllä lääkäreiden kanssa. Yleisurheilussa vain huiput pääsevät hyödyntämään dopingaineiden tuloksia parantavasta vaikutuksesta. Suuri joukko hyvin lähelläkin lajia olevina harrastajina tai valmentajina ei tietenkään tule tietämään näistä asioista mitään, puhumattakaan urheilua seuraavista laajoista massoista.

Dopingtestauksesta vielä sen verran, että testeissä etsitään vain niitä aineita, joille on testi olemassa. Muut käytössä olevat dopingaineet on ensin löydettävä ja sitten kehitettävä niille dopingtesti. On täysin selvää se, niinkuin nurmolainen olympiavoittaja Jouko Salomäki jo vuosia sitten kertoi suorassa tv-lähetyksessä, että testaajat tulevat aina peräs.

 

[opelix]

Kyllähän Suomessa dopingkulttuurin muutos näkyy räikeimmin kuulantyönnössä. Vuosituhannen vaihteessa oli 20 metrin miehiä reippaasti ja Kalevan kisojenkin tulostaso kautta linjan kova.

Eivät Tiisanoja ja kumppanit niin paljon lahjakkaampia olleet jotta taso tulee 2-3 metriä alaspäin. Jotenkin en ymmärrä miten tätä yhtälöä joku ei näe. Muissa lajeissa on samankaltaisia ilmiöitä Suomessa nähty.

Jääkiekossa dopingista olisi eniten hyötyä kesän perustreeneissä kun voimaa hankitaan. Pelikaudella piristeet lienevät niitä joista on suurin hyöty. En usko että kotoisessa liigassa oltaisiin valmiita ottamaan näitä riskejä joitain yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta. NHL on oma lukunsa. Takuulla käytetään kaikkea mikä suorituskykyä parantaa koska rahaakin on käytössä eri malliin. Kunnon aineet eivät ole SM-liigan keskipalkkaisten ostettavissa.

 

[steepler]

Jääkiekossa dopingista olisi eniten hyötyä kesän perustreeneissä kun voimaa hankitaan. Pelikaudella piristeet lienevät niitä joista on suurin hyöty.

No jaa, palautumista auttavista aineista on pelikauden aikana merkittävä hyöty, väittäisin että paljon suurempi kuin piristeistä. Piristeillä saadaan ehkä jotain piikkejä, mutta pitkässä juoksu jos palaudut hyvin niin saa suuremman hyödyn kuin piristeitä käyttämällä joiden käyttö on varmaankin aika kuluttavaa myös. Esimerkiksi EPO:n käytöstä kauden aikana varmasti jääkiekkoilija saa merkittävän hyödyn.

 

[sidney]

Jääkiekossa dopingista olisi eniten hyötyä kesän perustreeneissä kun voimaa hankitaan. Pelikaudella piristeet lienevät niitä joista on suurin hyöty..

Tuli tuosta lainauksesta mieleen sellainen seikka omilta pelivuosilta, kun polviani hoidettiin siedettävään kuntoon kesken kauden. Silloin lääkärin hoitokeinona oli pistoksia (kortisoni??) sekä nesteiden poistaminen. Tällaisia hoitokertoja oli muistini mukaan useita, kunnes kys. lääkäri hätääntyneenä juoksi minut kaupassa kiinni ja kysyi olenko testeihin joutunut viimeaikoina. Vastattuani etten, lääkäri huokaisi syvään ja kiitteli onneani kovasti. Kuulemma purkista olisi pohja sulanut. Ja että hänen moka. No, eipä olisi kauheasti lämmittänyt jos "käry" olisi käynyt. Näin jo sieluni silmin uutisen "jääkiekkoilija selittelee syyttömyyttään".
Eli jostakin syystä joskus ihan pikkuisen uskon näihin vahingossa kärynneisiin urheilijoihin. Ihan pikkuisen. Näkyy kuitenkin sellainenkin olevan mahdollista.

 

[aquanqua]

Varmasti on yleistä. Ne rahasummat, joita monen lajin parissa voi nykyaikana saavuttaa ovat niin suuria, että varmasti iso osa urheilijoista käyttää suorituskykyä parantavia aineita. Moni ihminen olisi valmis tappamaan todella paljon pienemmistäkin rahasummista.

Kilpailu on raakaa ja etua haetaan kaikkialta. Jos et huijaa, et halua tosissasi pärjätä.

 

[PJx]

Allekirjoittanut taas tarkastelisi ensimmäisenä rahan ja dopingin käytön suhdetta. Kuinka moni ihminen riskeeraisi tietoisesti terveyttään, jos vaakakupissa olisi ainoastaan oma terveys vs. sankarin viitta?

Tästä asiasta löytynee tutkimustietoakin. Sitä en osaa sanoa mistä, mutta jonkun referaatin kuulin joskus TV:stä/radiosta. Aika karua kertomaa oli.

Kysymyksen asettelu oli tyyliin (tarkat luvut päässet unohtumaan, lukuihin ei kannata tarttua):
Jos sinulle tarjottaisiin doping-ainetta, joka takaisi Olynpiavoiton ilman käryn mahdollisuutta, mutta jojtaisi varmaan kuolemaan 5v olympivoiton jälkeen, niin käyttäisitkö kyseistä ainetta?

Yllättäen tällaisella aineella olisi kyselyn mukaan ollut hyvin suuri suosio.

Kannattaa pitää mielessä, ettei urheilijoiden psyyke (siis ainakaan uran ollessa päällä) ole rakennettu keskimäärin lähellekkään samalla tavalla kuin tavallisen kadun tallaajan. Näitä asioita on siis aivan turha lähteä pohtimaan omaan todellisuuteen peilaamalla. Näiden kavereiden motivaatiotekijät (ainakin länsimaissa) on rakennettu pään sisään. Ulkoisten tekijöiden merkitys on vähempiarvoisempi.

 

[Tombe76]

Mielenkiintoista keskustelua. Tosin tuohon Pascal Lemoixin kysymyksiin olisi vielä mukava saada vastaukset palstan johtavilta dopingguruilta. Eli:

Sanokaas nyt sitten, asiantuntijat, lopettiko Tero Pitkämäki dopingin käytön kesken kauden, kun alkukaudesta meni kasivitonen ja loppukaudesta enää 78-79 metriä? Ja minkä aineen käytön Tero lopetti? Päivämäärän saa sanoa myös, jos on tiedossa.

P.Sihvonen vastasi doping ja mm-kulta-kysymykseen siten, että hänen nähdäkseen "doping ei ole ongelma SM-liigassa, mutta jossain määrin se on NHL:ssä."

Onko tuo vastaus tulkittava niin, että kun suomalaisia NHL-pelaajia oli kehissä Koivu, Ruutu, Joensuu, Salmela ja Lepistö niin näiden pelaajien ylle voi asettaa kysymysmerkin... tai sitten kuuluvat tuon "jossain määrin" ulkopuolelle. Entä mikä mahtaa olla pillerien väri esim. Venäjällä. Suomellahan oli KHL-pelaajia kisoissa mukana 8 (Vehanen, Kukkonen, Niskala, Pesonen, Immonen, Kapanen, Aaltonen, Kovarov?

Itse olen niin lapsenuskoinen etten kyseenalaista suomalaisten touhuja, toki ymmärrän piristeiden merkityksen sekä sen kuinka paljon eri tuotteilla voi parantaa esim. palautumista, joka on varmasti oleellinen asia kun pelataan lähemmäs sata matsia per kausi. Tietysti on olemassa noihin touhuihin myös ns. laillista materiaalia, mutta...

Eli tuliko se mm-kulta osittain dopingin avulla? Kai nyt huippu-urheiluksi lasketaan laji, joka on olympialaisissakin ollut mukana kohta sata vuotta.

 

[Tarinankertoja]

Mielenkiintoista keskustelua. Tosin tuohon Pascal Lemoixin kysymyksiin olisi vielä mukava saada vastaukset palstan johtavilta dopingguruilta. Eli:

Sanokaas nyt sitten, asiantuntijat, lopettiko Tero Pitkämäki dopingin käytön kesken kauden, kun alkukaudesta meni kasivitonen ja loppukaudesta enää 78-79 metriä? Ja minkä aineen käytön Tero lopetti? Päivämäärän saa sanoa myös, jos on tiedossa.

Kysymyshän on täysin typerä.

Kuka tahansa urheilua harrastanut sen tietää. Ei dopingaineet ole mikään Maailman vahvimman Nallen jymyhunaja tai Akvaitixin taikajuoma. Ne on harjoitusten yhteydessä käytettäviä harjoituksen tehoja nostavia aineita. Suorituksen aikana käytettäviä suoritusta parantavista aineista jää kiinni aika nopsaan, ellei mitään design piristetä ole kehitetty…

Vainiokin käytti siis harjoituskaudella ja jäi kisoissa kiinni siksi, että harjoituskaudella otettua verta pistettiin veritankkauksessa mieheen takasin.

. . enkä siis tarkoita väittää Pitkämäen käyttävän yhtään mitään. . .

 

[Fordél]

Kysymyshän on täysin typerä.

Kuka tahansa urheilua harrastanut sen tietää.

En minä ainakaan tiedä. Mistä sinä sen tiedät? Oletko nähnyt kun porukka vetää mömmöjä napaan? Jos olet niin voidaanko tästä "tiedosta" vetää johtopäätös, että kaikki urheiljat vetää tai sitten osa vetää ja osa ei? Jos päädytään siihen, että osa vetää ja osa ei niin kannattaako heittää puolivillaisia vihjauksia siihen suuntaan, että eräs uhreilija xxxx saattaa käyttää dopingia vaikka siitä ei olisi itsellään mitään havaintoa tai tietoa?

Ja tällä en viittaa lainattun nimimerkkin viestiin vaikka siinä olevasta Pitkämäki-viittauksesta ei oikein saa tolkkua, mitä sillä tarkoitetaan.

Se mitä yritän tassä sanoa on, että tästä asiasta keskustelu kannattaa käydä yleisellä tasolla ilman mitään viittauksia tiettyihin urheilijoihin ellei sitten ko urheilija ole kärähtänyt tai myöntänyt dopingin käytön. Muutenkin dopingkeskustelua tuntuu leimaavan aika paljon tämä oma mutu ilman, että taustalla olisi selkeää faktatietoa. En sano, että mullakaan sitä olisi, mutta juuri siksi jätän asian mieluusti vähemmälle käsittelylle, mikä puolestaan ei tarkoita etteikö dopingongelmaa ole olemassa.

 

[siffa]

Nyt tiedetään, että nykykonsteilla keihäs ei lennä, vaikka kuinka harjoitellaan. Valmennustietous Suomessa on olemassa. On tunnustettava tosiasiat ja otettava käyttöön myös lääketieteen apu. Kuulantyöntö putosi jo Suomessa sille tasolle, mille ilman lääketieteen kiellettyä apua voidaan päästä. Keihäässä lääketieteen kielletty apu on vähintään se Pauli Nevalan ilmoittama 7 metriä ja miesten kuulassa 2-3 metriä. Saksalaiset heittäjät ja työntäjät ovat nyt vuorostaan kovassa vireessä niin miehissä kuin naisissakin. Uusimmille dopingaineille ei testiä olla vielä päästy kehittämään, joten mitään hätää ei toistaiseksi ole.

Tällä viestillä käynnistin tämän viimeisimmän dopingkeskustelun. Tarkensin sitä sitten, että, jos vaaditaan parempaa menestystä Suomen yleisurheilussa, on palattava niihin lääketieteen antamiin apuihin, joilla keihäs on Suomessa lentänyt kansainvälisissä kisoissa mitali- ja pistesijoille Pauli Nevalan ajoista alkaen. Kuulantyöntö, kiekko ja moukarikin ovat tulostasoltaan romahtaneet Suomessa. Valmennustietous on Suomessa huipputasoa kaikissa em. lajeissa. Sen osoittavat aiemmin tehdyt tulokset. Hemingway oli kirjoituksissaan täysin selvillä siitä, mitä tarkoitin aloitusviestilläni. Itse olen jyrkästi vastustanut dopingin käyttöä urheilussa aina. Olen käyttänyt aikaani enemmän kuin kukaan muu kertoakseni innokkaille penkkiurheilijoille käsitykseni siitä, että kansainvälisten urheilulajien huipputulokset ja -menestykset on saavutettu vuosikymmenien ajan dopingaineiden avulla. Tämä on ollut shokeerava väite lähes kaikille keskustelukumppaneille. Ihmisten usko puhtaaseen urheiluun oli ja on niin luja, että sitä ei muuta mikään. Jotkin urheiluun sinisilmäisesti suhtautuneet penkkiurheilijat epäilivät dopingia käyttäneiden urheilijoiden omia kertomuksia douppaamisesta. Hiihtäjien douppaus oli selviö siitä lähtien, kun selvisi, että kestävyyslajeissa (juoksut, pyöräily) dopingaineilla oli ratkaiseva vaikutus menestykseen. Sain keskustelukumppaneiltani mm. kahvitauoilla rankkoja ryöpytyksiä, kun puhtaimmista puhtain ja yksi rehellisimmistä suomalaisista hiihtäjistä, Mika Myllylä, sokaisi koko urheilua seuraavan kansan huipputuloksillaan. Ei auttanut jo 1990-luvulla ollut tieto siitä, että hiihtäjien veriarvot oli nostettu epo-hormoonin avulla järkyttävän korkeiksi. Pekka Vähäsöyrinki todisti siitä monta kertaa graafisten esitysten avulla, mutta hänen väitteensä koskivat 1990-luvulla norjalaisten veriarvojen huimaa nousua. Minulle todettiin, että testeissä ei kukaan jäänyt eposta eikä kasvuhormonista kiinni. Se ei mennyt millään perille, kun kerroin heille, että dopingtestiä näille aineille ei ollut. Vaikka testattiin kymmeniä kertoja uran aikana, niin määrättyjä dopingaineita ei tietenkään testeissä näkynyt.

Dopingin hyväksyminen on monella tapaa epäoikeudenmukaista. Tunnen henkilön, joka oli juniorina 100 metrin juoksussa Markku Kukkoahoa muutaman metrin parempi 100 metrin juoksussa. Tilanne muuttui dramaattisesti Kukkoahan paremmuudeksi yhden vuoden aikana. Tiedän veljessarjan, joka oli Suomen huippua junioreiden moukarinheitossa. Veljeksistä nuorin ja ruipeloin otti ratkaisevan askeleen ja hänestä tuli Suomen huippu moukarin heitossa. Dopingin käyttö on väärin toisia kilpakumppaneita kohtaan. Puhtaaseen huippu-urheiluun uskovat maailmanlaajuiset penkkiurheilijoiden massat mahdollistavat huippu-urheilujohtajien, huippu-urheilijoiden ja huippu-urheilun sponsoroiden epärehellisen toiminnan.

Palaan tarvittaessa keihäänheiton vaatiman nopeusvoiman (räjähtävä ja pikavoima) harjoitusmenetelmiin. Voimantuotannon kohottaminen on välttämätöntä koko keihäänheiton "jousessa" nilkasta ranteeseen. Lajiharjoittelulla ei keihäänheitossa saada aikaan riittävää voimantuotantoa, vaan se on hankittava erittäin monipuolisella ja rankalla saliharjoittelulla. Hyvä palautuskyky ja 100%:n keskittyminen ovat ehtona sille, että huippukeihäänheittäjä voi suoriutua kovasta harjoitusrääkistä väsymättä. Keihäänheiton pikavoimaharjoituksia ei saa tehdä väsyneenä, koska se johtaa suoritustason laskuun. Pikavoima erottaa kansainvälisen tason ja kansallisen tason keihäänheittäjät toisistaan. Ilman herkän lajin oikeaa tekniikkaa ei keihäs lennä, mutta tekniikkaominaisuudet eivät eroa niin ratkaisevasti kuin voimantuotanto-ominaisuudet.

Edit: Fordel, en lähde nyt pyörittelemään tätä dopinkeskustelua asian ytimestä. Itse toki kirjoitin sen lauseen, johon nyt pyydät selvitystä. Tarinankertoja kertoi olennaisen asian eli sen, että dopingaineiden laajamittainen käyttö huippu-urheilussa ajoittuu harjoituskaudelle. Keihäänheitossa pikavoiman ja räjähtävän voiman tuotannon hankkiminen on harjoituskauden tärkein asia, tekniikkaa unohtamatta. Palaan tarvittaessa esimerkin avulla pikavoiman harjoitteluun, koska siinä dopingaineista on suuri hyöty.

 

[Fordél]

Puhtaaseen huippu-urheiluun uskovat maailmanlaajuiset penkkiurheilijoiden massat mahdollistavat huippu-urheilujohtajien, huippu-urheilijoiden ja huippu-urheilun sponsoroiden epärehellisen toiminnan.

Avaatko vielä logiikan tämän ajatuksen takaa, kun se ei oikein P. Sihvoselta luonnistunut.

 

[Tarinankertoja]

En minä ainakaan tiedä. Mistä sinä sen tiedät?

Häh? Oletko urheillut?

Jos olet, tiedät miten reenaaminen vaikuttaa...

Jos tiedät miten reenaaminen kroppasi vaikuttaa, voit päätellä hyvin helposti, mitä esimerkiksi palautumista nopeuttava nappi tarkoittasi harjoittelussasi.. tai lihasmassan kasvattamista auttava piikki.


Ei niitä täydy olla käyttänyt ymmärtääkseen miten ne toimivat.

Ei ole Akvavitixin taikajuomapataa, josta saa ihmeelliset voimat siitä kulhon juotuaan. Eli ei myöskään tuloksiin vaikuta se, että lopettaa mömmöjen käytön.. vaikutus on pidempi. Sama kun jos lopetat reenaamisen, ei kuntosi romahda sinä päivänä kun lopetat, vaan taantuu pikku hiljaa.


Joten kysymys, jossa kysellään, että missähän välissä joku urheilija lopetti aineet, kun tuloskunto heilahtaa muutamassa kuukaudessa on t y p e r ä.

simple

 

[Tombe76]

Häh? Oletko urheillut?

Mä olen myös urheillut, tai ainakin vähän puuhastellut.

Jos olet, tiedät miten reenaaminen vaikuttaa...

Toki tiedän miten treenaaminen vaikuttaa

Jos tiedät miten reenaaminen kroppasi vaikuttaa, voit päätellä hyvin helposti, mitä esimerkiksi palautumista nopeuttava nappi tarkoittasi harjoittelussasi.. tai lihasmassan kasvattamista auttava piikki.

No enpä osaa päätellä. Mutta kerrotko sen minulle. Jos juoksen esim. 120km viikossa, niin pystyisinkö juoksemaan 200km viikossa jos ottaisin vihreän napin. Entä pystyisinkö juoksemaan 300km viikossa jos ottaisin punaisen napin?

Ei niitä täydy olla käyttänyt ymmärtääkseen miten ne toimivat.

No kyllä varmasti täytyy olla ja vaikka olsikin käyttänyt niin ei välttämättä edes tiedä miten ne toimivat.

Ei ole Akvavitixin taikajuomapataa, josta saa ihmeelliset voimat siitä kulhon juotuaan. Eli ei myöskään tuloksiin vaikuta se, että lopettaa mömmöjen käytön.. vaikutus on pidempi. Sama kun jos lopetat reenaamisen, ei kuntosi romahda sinä päivänä kun lopetat, vaan taantuu pikku hiljaa.

Joten kysymys, jossa kysellään, että missähän välissä joku urheilija lopetti aineet, kun tuloskunto heilahtaa muutamassa kuukaudessa on t y p e r ä.

simple

No Shit? Luuletko, että tässä tosissaan kysyttiin mihin päivänaikaan urheilija x mahdollisesti lopetti nappien ottamisen kun tulokset romahtivat. Se, että otti tuon todesta vasta mielestäni onkin t y p e r ä ä.

Mä vaan en millään usko siihen, että huipulle ei ole mahdollista nousta kovalla työllä. Toki se voi joissain lajeissa olla harvinaista (esim. pikajuoksu tai pyöräily tai vaikkapa painonnostao), mutta varmasti maailmasta löytyy oman lajinsa (huippu-urheilu) parhaita, jotka ovat siellä puhtailla eväillä.