- Se on valitettavaa, mutta totta, että käytännössä missään huippu-urheilussa ei voi päästä absoluuttiselle maailman huipulle ilman aineita. Joka muuta luulee, on yhtä naivi kuin suomalaiset urheilutoimittajat ennen Lahden vuotta 2001.
Tämä on lahjattoman ja laiskan ihmisen puhetta. Okei, on ihan totta, että monessa lajissa käytetään dopingia.
On nyt kuitenkin otettava huomioon, että minkään lajin absoluuttiselle huipulle ei pääse ilman valtavaa luontaista lahjakkuutta ja äärimmäisen kovaa työtä ja elämäntavan sovittamista tavoitteidensa eteen. Dopingin taakse meneminen on narsistista. Onko vaikea hyväksyä sitä, että joku vain on lahjakkaampi kuin sinä ja teki enemmän töitä tavoitteidensa eteen kuin sinä. Ei -en päässyt huipulle koska en käyttänyt aineita. Sehän se yleisin syy on.
Varmasti maailman doupatuin laji kehonrakennus on myös lahjakkuudesta ja harjoittelun määrästä kiinni. Ei siellä paras ole se joka douppaa eniten. Okei doupingista on varmasti hyötyä tietyllä tasolla ja tiettyyn tasoon asti, mutta sen antama hyöty on kuitenkin jopa marginaalinen. Menestymisen kannalta tärkeämpiä asioita ovat ainakin lahjakkuus, harjoittelu, ravinto, lepo, elämäntavat, tekniikka ja psyykkiset asiat. Doping vaikuttajana tulee aikaisintaan näiden jälkeen.
Suomalaisen urheilijan menestyksettömyys on pitkälti siitä, että harjoittelun ja ravinnon merkitystä ei korosteta tarpeeksi, sekä kansallisluonteisesti alkoholin vaikutusta vähätellään.
Olen harjoitellut ja harjoituttanut useata suomalaista kansainvälisen tason ja jopa mm-mitalistien kanssa. Kaikkia leimaa sama kyvyttömyys harjoittelussa. Jos joku ei ole heitä ohjeistamassa, he eivät tiedä mitä tehdä. Eli ns. omatoiminen harjoittelu on erittäin tehotonta. Se ei vaan riitä, että mennään vetämään vähän penkkiä ja haukkaa kun nyt on kesäkin tulossa. Lisäksi huippu-urheilijalle ei riitä se, että syödään kaksi kertaa päivässä lautasellinen pastaa ja välissä vähän leipää ja makeisia.
Kolmas asia on lepo ja alkoholi. Suomalainen urheilija lähtee kilpailutauolla vetämään kännit. Esim. EHT-tauot menee pelaajilla kännätessä eikä levätessä. Lepo on urheilijan yksi tärkeimmistä elementeistä. Kunnon kännit vetää kropasta suolat ja kivennäisaineet puutteelliselle tasolle pitkäksi aikaa. Kännin jälkeen elimistöltä kestää viikko tai kaksi ennen kuin se on taas kykeneväinen ottamaan vastaan rasitusta, ja etenkin palautumaan siitä. Alkoholin pahin negatiivinen asia on se, että se tuhoaa hivenainevarastot joita elimistö tarvitsee palautumiseen. Seuratkaapa ensikaudella jos törmäätte viihteellä kiekkoilijaan. Hänellä luistin kulkee tiistain pelissä vielä hyvin. Mahdollisessa torstain pelissä luistin jo tökkii ja jos viikonloppuna vielä on peli niin pelaamisesta ei tule mitään ja lehdistö jakelee lampaanperseitä. Tuleeko sitä pelaajana edes ajateltua, että huonon pelin syynä oli viikko sitten tirvastu känni, tuskinpa.
