Onko tuo vastaus tulkittava niin, että kun suomalaisia NHL-pelaajia oli kehissä Koivu, Ruutu, Joensuu, Salmela ja Lepistö niin näiden pelaajien ylle voi asettaa kysymysmerkin... tai sitten kuuluvat tuon "jossain määrin" ulkopuolelle. Entä mikä mahtaa olla pillerien väri esim. Venäjällä. Suomellahan oli KHL-pelaajia kisoissa mukana 8 (Vehanen, Kukkonen, Niskala, Pesonen, Immonen, Kapanen, Aaltonen, Kovarov?
Eikös tuo suomalaisten pelaajien muodonmuutos Atlantin yli lennettäessä ole jo legendaarinen tabu? Kaulat paksuuntuvat senttikaupalla ja entisestä narkomaanin näköisestä risu-ukosta on tullutkin testosteronia puhkuva kilpahevonen. No, nämä nyt ovat näitä kansan syvien rivien juttuja joissa ei välttämättä totuuspohjaa ole lainkaan mutta kyllä se kieltämättä jännältä näyttää, kun vertailee noita ennen ja jälkeen kuvia. Toisaalta, kyllä minäkin haluan uskoa, että Teemu Selänne ja Teppo Numminen ovat aina olleet puhtaita maitoa ja pähkinöitä syöviä rehellisiä lapin miehiä, enkä varmaankaan edes halua kuulla jos he olisivatkin jotain käyttäneet.
Luultavasti on kuitenkin naiivia ajatella, että Pohjois-Amerikassa aineita ei käytettäisi, tai, että NHL olisi jotenkin erilainen kuin vaikkapa pahamaineiset NFL ja MLB. Samanlaista lapsenuskoa tuntuu tosin olevan myös jenkkilän puolella tässä asiassa, vaikka samaan aikaan Euroopassa on "tiedetty" jo vuosia, että siellä rapakon takana tummat pojat ottavat nappia ja painavat touchdownia toisen perään.
Itse lukeudun myös inhorealistiksi huippu-urheilun dopingin suhteen ja olin myös lapsenuskoinen ennen Lahden joukkokäryä. Kuitenkin olen jälkikäteen ajatellut asian niin, että Mika Myllylän saavutukset ovat minulle edelleen samanarvoisia kuin aikanaan, vaikka yleisesti ne on painettu unholaan kansakunnan muistista. Miksikö? Siksi, että asia on tasan niin, että mikäli Myllylä joutui aineita käyttämään niin hän ei vuoren varmasti ollut ainoa. Johan Muehlegg sen tavallaan alleviivasi vähän myöhemmin. Suomessa ei myöskään ikinä muisteta venäläisten naisten joukkokäryä hieman aiemmin ja jos muistetaankin, niin se on vain niiden ryssien juttuja, kun Venäjällä kaikki nyt on vähän "tiäkkö sillain". Trondheimin kisojen Björn Dählie ja norjalaisten "ihmevoiteet" ovat myös yksi hauska yksityiskohta, jos kohta voikin olla niin, että Dählie nyt vain oli minuuttikaupalla Myllylää kovempi ja norjalaisten huoltojoukkue nyt vain osasi voidella niin maan mainiosti niissä kisoissa. Mitenkä on Lahden vuoden Thomas Alsgaard joka muistaakseni dominoi täysin kauden maailmancupeja kunnes mystisesti katosi kuvasta juuri MM-kisoissa, kaltaiseni propellihattu kysyykin tiesivätkö norjalaiset jotain mitä muut eivät tienneet?
Jari Hemmilä sanoi suorat sanat Aamulehdessä kestävyysjuoksun laman syistä mutta vaisuksi jäi sekin keskustelu, koska eihän se nyt paikkaansa voi pitää, eihän. Jälkikäteen on aivan mahdoton arvailla kuka aikansa huippu käytti ja mitä ja käyttikö mitään, eikä siinä tavallaan ole järkeäkään. Jos ajattelun perustaa siihen, että se huonoin urheilija onkin se tyhmin eli kärähtänyt urheilija, niin pääsee jo mielenrauhaan.
Pidän silti käsittämättönä, että useiden huippu-urheilijoiden käryämiset eivät siltikään aukaise ihmisten silmiä, ellei kyseessä ole espanjalainen hiihtäjä, joka yhtäkkiä dominoi maailmaa. Meillähän on tietysti nämä mahtavat testausjärjestelmät ja kaikki mutta meillä on myös raha ja ihmisluonto. Taas kerran kyynikko miettii, että onko todella niin mahdotonta, että tietyt urheilijat eivät jää koskaan kiinni ja väärän ihmisen suututtaneet revitään alas jalustoiltaan? On tässä maailmassa kummempaakin tapahtunut.
Kun miettii nykyistä yleisurheilun toimintaympäristöä niin sehän suorastaan kutsuu käyttämään suoritusta parantavia aineita. Timanttiliiga, Kultainen liiga, oli nimi mikä tahansa niin kyse on yhdestä asiasta: raha. Saadakseen rahaa on voitettava ja hätäiselle kansalle on tarjottava myös maailmanennätyksiä. Sellainen perinteinen kuka on kuka-kisailu on jäänyt taka-alalle, mitä nyt joskus arvokisoissa (eli olympialaisissa) oikeasti tuntuu olevan sitäkin henkeä. Kun ajattelee harjoittelua, niin eihän se riitä mihinkään, että rakennat sen yhden kuntohuipun jonnekin MM-kisoihin Daeguun. Nyt täytyisi olla huippukunnossa melkeinpä koko ajan, yleisö janoaa tuloksia ja niitä on saatava jotta Lausannen ja Zürichin lehterit täyttyvät jatkossakin.
NHL-kausi kestää 82 ottelua ja parhaimmillaan tahkotaan 28 playoff-ottelua. NFL-kausi on 16 ottelua ja siihen päälle maksimissaan neljä playoff-ottelua, MLB:ssä pelataan 162 ottelua jo pelkästään runkosarjassa, Englannin Valioliigassa pelataan 38 ottelua ja sen päälle parhaat vetävät eurocupeja ja maaotteluita. Miksi sitten juuri jenkkifutis on se jossa varmasti kaikki käyttävät? Koska näin on "opetettu" ja koska näin varmasti osittain myös on. Siellä on tuulennopeita laitahyökkääjiä ja keskushyökkääjiä, sekä hirviömäisiä tukimiehiä ja linjamiehiä kyllä, vedetään vehkeet päällä 60 metriä käsittämättömiin aikoihin. Baseballissa syöttäjät heittävät keskimäärin 80-90 mph syöttöjä, se on siis samaa luokkaa kuin naisten tennissyötön nopeus maailman huipulla. No varmaan on selvää, että sielläkin tarvitaan jotain jolla sitä palloa voi viskoa tuollaisia määriä, vai onko?
Miten jääkiekko ja jalkapallo ovat sitten puhtaita lajeja joissa kukaan ei käytä mitään? Voiko 110 ottelun kauden vetää läpi ilman dopingia? Ja miksi 20 ottelun kauteen tarvitaan silloin aineita? Futiksen vaatimustason tuntevat ymmärtänevät jotenkin sen rasituksen mitä tuo n. 60 ottelun kausi pelkästään huippujoukkueita vastaan. Ainiin, mutta taitoahan ei saa dopingilla. Jenkit ovat todellakin laiskoja ja tyhmiä, kun eivät viitsi ottaa selvää mitä Euroopassa ja jääkiekossa tehdään kun pelaajat pystyvät tuollaisiin määriin. Vai olikos se juuri Yhdysvallat, joka on läpitieteellinen kaikessa mitä se päättää tehdä kunnolla?
Olisi pelkästään hauskaa jos joskus kävisi niin, että kaikki maailman doping-kuplat puhkeaisivat samaan aikaan ja kaikki ikinä käyttäneet huippu-urheilijat tulisivat kerralla kaapista ulos (se olisi hauskaa kahdestakin syystä). Katseltaisiin sitten Jarmo Mäkelää ja Antti Pihlakoskea ja kuunneltaisiin kuinka harjoittelu sitä ja tätä ja välillä tuotakin.
PS. Arvoisa nimimerkki P.Sihvonen, rohkenen olla erimieltä väitteestäsi, että jääkiekko olisi vaatimuksiltaan edes maailman kovin pallopeli. Mainitsemillasi kriteereillä lasken jalkapallon ehdottomasti vaativammaksi lajiksi lähtien jo siitä, että kyseessä on parhaimmillaan 90-120 minuutin yhtäjaksoinen suoritus, joka sisältää juoksua n. 10-15 kilometriä vaihtelevalla intensiteetillä, vaatii tasapainoista ja voimakasta kroppaa kaksinkamppailuissa sekä ennenkaikkea juuri nopeutta ja urheilullisuutta.