Onko dopingin käyttö yleistä?

[Fordél]

Häh?

Käsitit nyt väärin mistä viestissäni oli kyse. Eli en yhtään epäile ettetkö tietäisi miten dopingaineet toimivat. Kyllä minäkin ne jutut päällisinpuolin tiedän. Koitin kuitenkin johdattelevasti kysyä, että tiedätkö sinä kuinka paljon porukka käyttää mömmöjä tai käyttääkö joku tietty urheilija.

 

[Tarinankertoja]

Käsitit nyt väärin mistä viestissäni oli kyse. Eli en yhtään epäile ettetkö tietäisi miten dopingaineet toimivat. Kyllä minäkin ne jutut päällisinpuolin tiedän. Koitin kuitenkin johdattelevasti kysyä, että tiedätkö sinä kuinka paljon porukka käyttää mömmöjä tai käyttääkö joku tietty urheilija.

Voimailijoita tiedän ja tunne jotka käyttää. Heistä tiedän myös sen, että mömmöillä joskus hankittu lihasmassa on "helppo" saada uudelleenkäyttöön vuosinekin jälkeen. siis kun vertaa mömmötöntä kaveria samoilla lähtökohdilla.

Muusta urheilu-urasta on niin kauan, että en tunne nykyurheilijoista ketään henk koht. Enkä omana aikana alle 16 v. koskaan törmännyt aineisiin yleisurheilun puolella, vaikka tuolloin ne ovat olleet laajemmin käytössä. Bodarit kyllä toi hormoneja ulkomitalta ihan avoimesti viä kaheskytluvun loppupuolella

 

[#76]

Onko se lapsenuskoa, jos pitää urheilijaa puhtaana siihen asti kunnes hän jää kiinni? Todennäköisesti osa huipuista käyttää dopingia, mutta kaikkien huippujen leimaaminen ei ole perusteltua.

Itselle puhtaus tai käyttö aika merkityksettömät tekijät. Käyttäessään urheilija vaarantaa oman terveytensä ja mahdollisesti aiheuttaa tulevaisuudessa kuluja valtionsa sairaanhoidolle.

En usko dopingista saatavan niin suurta hyötyä, että piirikunnallisen tason urheilijasta tulisi dopingin avulla maailman huippu. Kun huipulta eri lajeissa porukkaa narahtaa, niin vastaaviin tai parempiin tuloksiin pystyneiden kohdalle tulee minusta kysymysmerkki. Doping on yksi keino saada sitä ratkaisevaa etua yhtälailla harjoitteleviin ja vastaavia varusteita käyttäviin kanssakilpailijoihin.

Daegussa oli eräs mielenkiintoinen sivujuonne eli Pistorius tekojaloillaan. Mikäli hän saa etua proteeseistaan, niin kauanko menee, että nähdään ensimmäinen tarkoituksella amputoitu urheilija, joka hakee lisäetua siihen verrattuna mihin hän luonnostaan pystyisi? Jokunen vuosi sitten uutisoitiin kysely, missä urheilijoilta oli kysytty kuinka moni olisi valmis douppaamaan olympiakullan voittaakseen, mutta kuolisivat viiden vuoden päästä voitosta. Oliko kolmannes-neljännes, kun olisi valmiita douppaamaan. Voitonhinku on vaan niin kova.

 

[Fordél]

Voimailijoita tiedän ja tunne jotka käyttää. Heistä tiedän myös sen, että mömmöillä joskus hankittu lihasmassa on "helppo" saada uudelleenkäyttöön vuosinekin jälkeen. siis kun vertaa mömmötöntä kaveria samoilla lähtökohdilla.

Muusta urheilu-urasta on niin kauan, että en tunne nykyurheilijoista ketään henk koht. Enkä omana aikana alle 16 v. koskaan törmännyt aineisiin yleisurheilun puolella, vaikka tuolloin ne ovat olleet laajemmin käytössä. Bodarit kyllä toi hormoneja ulkomitalta ihan avoimesti viä kaheskytluvun loppupuolella

Ok eli sinulla (kuten ei minullakaan) ole kokonaiskästystä dopinginkäytön laajuudesta vaan vain yksittäisiä havaintoja sieltä täältä. Niiden perusteella on hyvin vaikea sanoa mitään yleistettävää, saati sitten vetää näistä vailinaisita yleistyksistä johtopäätöksiä siitä ketkä saattaisivat käyttää ja ketkä ei. Ja tällä en tarkoita nyt sinua vaan ylipäänsä tätä keskustelua.

 

[J.Grönvall]

Onko tuo vastaus tulkittava niin, että kun suomalaisia NHL-pelaajia oli kehissä Koivu, Ruutu, Joensuu, Salmela ja Lepistö niin näiden pelaajien ylle voi asettaa kysymysmerkin... tai sitten kuuluvat tuon "jossain määrin" ulkopuolelle. Entä mikä mahtaa olla pillerien väri esim. Venäjällä. Suomellahan oli KHL-pelaajia kisoissa mukana 8 (Vehanen, Kukkonen, Niskala, Pesonen, Immonen, Kapanen, Aaltonen, Kovarov?

Eikös tuo suomalaisten pelaajien muodonmuutos Atlantin yli lennettäessä ole jo legendaarinen tabu? Kaulat paksuuntuvat senttikaupalla ja entisestä narkomaanin näköisestä risu-ukosta on tullutkin testosteronia puhkuva kilpahevonen. No, nämä nyt ovat näitä kansan syvien rivien juttuja joissa ei välttämättä totuuspohjaa ole lainkaan mutta kyllä se kieltämättä jännältä näyttää, kun vertailee noita ennen ja jälkeen kuvia. Toisaalta, kyllä minäkin haluan uskoa, että Teemu Selänne ja Teppo Numminen ovat aina olleet puhtaita maitoa ja pähkinöitä syöviä rehellisiä lapin miehiä, enkä varmaankaan edes halua kuulla jos he olisivatkin jotain käyttäneet.

Luultavasti on kuitenkin naiivia ajatella, että Pohjois-Amerikassa aineita ei käytettäisi, tai, että NHL olisi jotenkin erilainen kuin vaikkapa pahamaineiset NFL ja MLB. Samanlaista lapsenuskoa tuntuu tosin olevan myös jenkkilän puolella tässä asiassa, vaikka samaan aikaan Euroopassa on "tiedetty" jo vuosia, että siellä rapakon takana tummat pojat ottavat nappia ja painavat touchdownia toisen perään.

Itse lukeudun myös inhorealistiksi huippu-urheilun dopingin suhteen ja olin myös lapsenuskoinen ennen Lahden joukkokäryä. Kuitenkin olen jälkikäteen ajatellut asian niin, että Mika Myllylän saavutukset ovat minulle edelleen samanarvoisia kuin aikanaan, vaikka yleisesti ne on painettu unholaan kansakunnan muistista. Miksikö? Siksi, että asia on tasan niin, että mikäli Myllylä joutui aineita käyttämään niin hän ei vuoren varmasti ollut ainoa. Johan Muehlegg sen tavallaan alleviivasi vähän myöhemmin. Suomessa ei myöskään ikinä muisteta venäläisten naisten joukkokäryä hieman aiemmin ja jos muistetaankin, niin se on vain niiden ryssien juttuja, kun Venäjällä kaikki nyt on vähän "tiäkkö sillain". Trondheimin kisojen Björn Dählie ja norjalaisten "ihmevoiteet" ovat myös yksi hauska yksityiskohta, jos kohta voikin olla niin, että Dählie nyt vain oli minuuttikaupalla Myllylää kovempi ja norjalaisten huoltojoukkue nyt vain osasi voidella niin maan mainiosti niissä kisoissa. Mitenkä on Lahden vuoden Thomas Alsgaard joka muistaakseni dominoi täysin kauden maailmancupeja kunnes mystisesti katosi kuvasta juuri MM-kisoissa, kaltaiseni propellihattu kysyykin tiesivätkö norjalaiset jotain mitä muut eivät tienneet?

Jari Hemmilä sanoi suorat sanat Aamulehdessä kestävyysjuoksun laman syistä mutta vaisuksi jäi sekin keskustelu, koska eihän se nyt paikkaansa voi pitää, eihän. Jälkikäteen on aivan mahdoton arvailla kuka aikansa huippu käytti ja mitä ja käyttikö mitään, eikä siinä tavallaan ole järkeäkään. Jos ajattelun perustaa siihen, että se huonoin urheilija onkin se tyhmin eli kärähtänyt urheilija, niin pääsee jo mielenrauhaan.

Pidän silti käsittämättönä, että useiden huippu-urheilijoiden käryämiset eivät siltikään aukaise ihmisten silmiä, ellei kyseessä ole espanjalainen hiihtäjä, joka yhtäkkiä dominoi maailmaa. Meillähän on tietysti nämä mahtavat testausjärjestelmät ja kaikki mutta meillä on myös raha ja ihmisluonto. Taas kerran kyynikko miettii, että onko todella niin mahdotonta, että tietyt urheilijat eivät jää koskaan kiinni ja väärän ihmisen suututtaneet revitään alas jalustoiltaan? On tässä maailmassa kummempaakin tapahtunut.

Kun miettii nykyistä yleisurheilun toimintaympäristöä niin sehän suorastaan kutsuu käyttämään suoritusta parantavia aineita. Timanttiliiga, Kultainen liiga, oli nimi mikä tahansa niin kyse on yhdestä asiasta: raha. Saadakseen rahaa on voitettava ja hätäiselle kansalle on tarjottava myös maailmanennätyksiä. Sellainen perinteinen kuka on kuka-kisailu on jäänyt taka-alalle, mitä nyt joskus arvokisoissa (eli olympialaisissa) oikeasti tuntuu olevan sitäkin henkeä. Kun ajattelee harjoittelua, niin eihän se riitä mihinkään, että rakennat sen yhden kuntohuipun jonnekin MM-kisoihin Daeguun. Nyt täytyisi olla huippukunnossa melkeinpä koko ajan, yleisö janoaa tuloksia ja niitä on saatava jotta Lausannen ja Zürichin lehterit täyttyvät jatkossakin.

NHL-kausi kestää 82 ottelua ja parhaimmillaan tahkotaan 28 playoff-ottelua. NFL-kausi on 16 ottelua ja siihen päälle maksimissaan neljä playoff-ottelua, MLB:ssä pelataan 162 ottelua jo pelkästään runkosarjassa, Englannin Valioliigassa pelataan 38 ottelua ja sen päälle parhaat vetävät eurocupeja ja maaotteluita. Miksi sitten juuri jenkkifutis on se jossa varmasti kaikki käyttävät? Koska näin on "opetettu" ja koska näin varmasti osittain myös on. Siellä on tuulennopeita laitahyökkääjiä ja keskushyökkääjiä, sekä hirviömäisiä tukimiehiä ja linjamiehiä kyllä, vedetään vehkeet päällä 60 metriä käsittämättömiin aikoihin. Baseballissa syöttäjät heittävät keskimäärin 80-90 mph syöttöjä, se on siis samaa luokkaa kuin naisten tennissyötön nopeus maailman huipulla. No varmaan on selvää, että sielläkin tarvitaan jotain jolla sitä palloa voi viskoa tuollaisia määriä, vai onko?

Miten jääkiekko ja jalkapallo ovat sitten puhtaita lajeja joissa kukaan ei käytä mitään? Voiko 110 ottelun kauden vetää läpi ilman dopingia? Ja miksi 20 ottelun kauteen tarvitaan silloin aineita? Futiksen vaatimustason tuntevat ymmärtänevät jotenkin sen rasituksen mitä tuo n. 60 ottelun kausi pelkästään huippujoukkueita vastaan. Ainiin, mutta taitoahan ei saa dopingilla. Jenkit ovat todellakin laiskoja ja tyhmiä, kun eivät viitsi ottaa selvää mitä Euroopassa ja jääkiekossa tehdään kun pelaajat pystyvät tuollaisiin määriin. Vai olikos se juuri Yhdysvallat, joka on läpitieteellinen kaikessa mitä se päättää tehdä kunnolla?

Olisi pelkästään hauskaa jos joskus kävisi niin, että kaikki maailman doping-kuplat puhkeaisivat samaan aikaan ja kaikki ikinä käyttäneet huippu-urheilijat tulisivat kerralla kaapista ulos (se olisi hauskaa kahdestakin syystä). Katseltaisiin sitten Jarmo Mäkelää ja Antti Pihlakoskea ja kuunneltaisiin kuinka harjoittelu sitä ja tätä ja välillä tuotakin.

PS. Arvoisa nimimerkki P.Sihvonen, rohkenen olla erimieltä väitteestäsi, että jääkiekko olisi vaatimuksiltaan edes maailman kovin pallopeli. Mainitsemillasi kriteereillä lasken jalkapallon ehdottomasti vaativammaksi lajiksi lähtien jo siitä, että kyseessä on parhaimmillaan 90-120 minuutin yhtäjaksoinen suoritus, joka sisältää juoksua n. 10-15 kilometriä vaihtelevalla intensiteetillä, vaatii tasapainoista ja voimakasta kroppaa kaksinkamppailuissa sekä ennenkaikkea juuri nopeutta ja urheilullisuutta.

 

[Tombe76]

J.Gronvallilta hyvää tekstiä ja aika monesta olen samaa mieltä. Itsekin uskon, että Amerikan sarjoissa mennään vähintään todella harmaalla alueella, joten miksi NHL poikkeaisi esim. NFL:stä tai MLB:stä? Silti en halua lähteä yleistämään. Vaikka lajissa 95% käyttäisi kiellettyjä aineita niin joukossa voi olla niitä jotka ei käytä, ja mielestäni olisi hölmöä sanoa, että ne kaverit ovat pelkästään 4-ketjun jarrumiehiä.

Entäpä sitten muut lajit? Tennis on yksi sellainen missä raha liikkuu ja jossa vuosittainen kalenteri on todella rankka. Federer, Nadal, Djokovic, Murray... Jos huipulle ei pääse ilman dopingia, niin pannaanko leima otsaan? Futiksessa meilläkin on ollut paljon huippumiehiä: Litmanen ja Hyypiä vaikka alkuun. Miehet pelanneet uskomattomat määrät pelejä per kausi. En rupeaisi leimaamaan näitäkään, saati muita maailman huippuja, vaikka esim. Juventuksen alaan liittyvistä paljastuksista olemme saaneet lukea. Tuossa nyt muutama esimerkki mainitakseni.

Talviurheilulajit... Mäkäräinen, Saarinen jne. Oliko Varis vain tyhmä jäädessään toisen kerran kiinni EPO:sta jos kerran kaikki muutkin huippu-urheilijat käyttävät? Miksi niitä käryä ei tule enemmän? Ja aivan turha antaa vastaukseksi Balco-laboratoriota. Tuo Design-tavara myös maksaa. Ja kun esim. Daegussa mitalimaiden joukossa oli jos jonkin näköistä urheilun "kääpiövaltiota", niin näillä kaikillako oli sellaiset sponsorit rinnalla, jotka rahoittivat sellaisten aineiden käytön ettei voi jäädä kiinni. Epäilen.

Kestävyysurheilusta. Kenian pojat ja tytöt pistivät haisemaan oikein urakalla, mutta johtuuko heidän ero suhteessa esim. suomalaisiin dopingista vai onko taustalla jotain muuta. Milloin muuten viimeksi joku joku noista on kärähtänyt?

Janne Holmen taisi joskus sanoa, että kun hän menee starttiviivalle niin hän tietää, että tuosta joukosta (vaikka 20 juoksijaa) voi käyttää vaikkapa 1-10. Ja sitten kun hän on juoksussa 5, hän tietää, että edellä saattoi olla 0-4 niitä jotka käyttää. Sen tarkempaa hän omien sanojensa mukaan ei voi tietää ja sen kanssa on elettävä. Itsestään tietysti Holmen ei ole sanonut mitään. Tämän palstan veikkojen mukaan Holmenkin kuuluu kaiketi riskiryhmään, kun on arvokisavoittaja?

Se, että aina otetaan argumentiksi "olisitko uskonut Harrista että se käytti" ei mielestäni vielä riitä. Oikeastaan tuo kertoo enemmän siitä että argumentit ovat vähissä.

 

[Palstalegenda]

Kuriositeetteja

Minulle ei ainakaan tullut minkäänlaisena yllätyksenä Lahden mieshiihtäjien käryt. Olin jo 1990-luvulla kuullut, että noiden miesten kesken leireillä käy kova supatus hotellihuoneessa ja eräiden alppien hotellien seinät ovat lähes paperia. Milla Jauhon käry yllätti. En muuten usko, että Pirjo Muranen (os. Manninen) on koskaan käyttänyt kiellettyjä aineita.

Afrikkalaiset tekivät monet ME:nsä 1990-luvulla. 1500 m:m ME on vuodelta 1998. 3000 m:n kivikova ME vuodelta 1996. Epon kulta-aikoina nuo. Ja tuskin kukaan tällä palstalla uskoo Michael Johnsonin ME:n 400 m:llä olevan ilman dopingia juostu. On siis selvää, että ainakin 1990-luku oli erittäin doping-pitoinen myös kestävyysjuoksuissa.

1980-luvulla Suomessa käytettiin dopingia kestävyysjuoksussa ihan kansallisella tasollakin. Testosteronia kuulemma käytti muuankin, kertoi asian minulle ihan itse. Palautuminen kuulemma nopeutui jonkin verran mutta ei se nyt niin ihmeitä kuulemma aiheuttanut.

Keihäänheitossa on mahdollista voittaa arvokisamestaruuksia (ainakin miesten puolella) ilman dopingia. Ehkäpä juuri siksi suomalaiset vielä ovatkin tässä lajissa menestyneet. Nimimerkki P.Sihvonen ei nyt ymmärrä, että miksi tämä on mahdollista, vaikka asia on jo selvitelty moneen kertaan.

Yksi tarina, jota en totuudeltaan varmaksi väitä, vaikka tämän tarinan valmentaja sen kertoi minulle ihan itse. Aikoinaan hän valmensi erästä voimailulajin urheilijaa. Tuo urheilija sitten kyseli valmentajaltaan aineita. Valmentaja oli jyrkästi vastaan mutta hommasi niitä aineita kuitenkin. Urheilija alkoi uskoa entistä enemmän itseensä ja voitti seuravalla kaudella jopa arvokisamestaruuden. Urheilija kehui valmentajalle, että hyviä aineitapa hommasit. Valmentaja sitten uran jälkeen kertoi, että ainoastaan kalkkitabletteja oli ostanut, plasebovaikutus oli ilmeisen kova!

 

[J.Grönvall]

Entäpä sitten muut lajit? Tennis on yksi sellainen missä raha liikkuu ja jossa vuosittainen kalenteri on todella rankka. Federer, Nadal, Djokovic, Murray... Jos huipulle ei pääse ilman dopingia, niin pannaanko leima otsaan? Futiksessa meilläkin on ollut paljon huippumiehiä: Litmanen ja Hyypiä vaikka alkuun. Miehet pelanneet uskomattomat määrät pelejä per kausi. En rupeaisi leimaamaan näitäkään, saati muita maailman huippuja, vaikka esim. Juventuksen alaan liittyvistä paljastuksista olemme saaneet lukea. Tuossa nyt muutama esimerkki mainitakseni.

Tuossa onkin mielenkiintoinen pointti myös. Doping-keskustelukin on käytännössä aina keskittynyt yleisurheilun lisäksi voimailulajeihin ja kestävyyslajeihin kuten pyöräily ja hiihto. Näistä kaikista onkin suuret määrät kärynneitä joten keskustelun suuntautuminenkin on ymmärrettävää.

Sitten tulee juurikin vaikkapa tennis ja jalkapallo joiden testauskäytännöistä ei ole edes selvää käsitystä(?). Johtuuko se siitä, että asiasta ei vain puhuta, lajeissa ei käytetä mitään vai urheilijoita ei vain haluta testata johtuen kolmannen osapuolen (sponsorit) intresseistä? Tennis kuuluu myöskin lajeihin jotka vaativat aivan mieletöntä fysiikkaa sekä myöskin henkisen puolen vahvuutta. Etenkin paljon pelaavat pelaajat voivat teoriassa ollakin käyttäjiä, mistä sitä tietää? Caroline Wozniacki pelaa aivan helvetisti ja voittaakin vielä suurimman osan peleistään, suurin vahvuus on juuri fysiikka. Onko 1+1 tässä tilanteessa kaksi? Voi olla, tai voi olla olematta. Sitten taas supertähdet kuten Roger Federer, Rafael Nadal, Novak Djokovic tai Serena Williams. Voidaanko kärjistetysti ajatella niin, että vaikka käyttäisivätkin niin miten se sopisi vaikkapa Niken intresseihin, että heidät leimattaisiin huijareiksi?

Kaikkia ei siis pidäkään leimata välittömästi dopingin käyttäjiksi, koska tokihan huiput ovat äärimmäisiä lahjakkuuksia, niin lajitaidoiltaan kuten fysiikaltaankin. Itse pidän maailman kaikkien aikojen parhaana urheilijana Michael Jordania jolla oli aivan mielettömät fyysiset ominaisuudet, loputon henkinen kapasiteetti ja täydelliset lajitaidot, toinen oma "idolini" on Sergei Bubka. Meistä kenestäkään ei tule koskaan Michael Jordania vaikka kuinka treenaisimme ja vetäisimme mömmöjä päälle, ei tietenkään, koska meillä ei ole sitä geneettistä lahjakkuutta. Tarkoitan tällä sitä, että geneettinen lahjakkuus sisältää myös sen asian, että keho kestää harjoittelumäärät huipputasolla.

Lähtisinkin siitä, että sitä käryämistä ei pitäisi silti pitää minään yllätyksenä kenenkään huippu-urheilijan kohdalla. Usko puhtaaseen urheiluun on myös hyvä olla olemassa vaikka se aika ylväs ajatus onkin. Silti, niinkin tyylikäs urheilija ja hieno pelaaja kuten Roger Federer olisi järkyttävää nähdä dopingin käyttäjänä ja se romuttaisi minun jo valmiiksi kyynistä kuvaa entisestään.

Tästäkin huolimatta AINA on olemassa se mahdollisuus. Nyt on vain niin, että joidenkin lajien kohdalla siitä ei puhuta. Niiden maine on puhdas ja ne edustavat "terveellisiä" urheilullisia arvoja. Doping voi olla hyvinkin elimellinen osa huipputason treenaamista jossa luonnollisesti ravinto on suuressa osassa, jos nyt sallitaan dopingin rinnastaminen ravintoon. Tottakai siis tarvitaan lahjakkuutta, erittäin raakaa työntekoa ja todellista omistautumista urheilulle ja se tulee aina olemaan se kaiken ydin, mutta suoritusta parantavat aineet voivat tuoda sen 5-10% tekee sen eron maailman huipulla, esimerkiksi kuten hiihdossa, että voidaan harjoitella tietyllä tasolla ja kroppa kestää sen.

Jalkapallo on myös hyvinkin otollinen maaperä aineille. Fyysiset vaatimukset ovat nykypäivänä mielettömät huippupelaajille. Pitää olla kestävä, nopea ja vahva ja ennenkaikkea pitää pelata korkealla tasolla jatkuvasti. Taas kerran jos ottaa esimerkiksi kaikkien jumaloiman Lionel Messin, niin onhan tietenkin selvää, että hän on kuin rakennettu futiksen pelaajaksi ja sen päälle hänellä mieletön jalkapallon pelaamisen taito, niin teknisesti kuin taktisestikin. Mutta, kun ajattelee miten paljon Messi pelaa, missä roolissa ja ketä vastaan niin olisiko se loppujen lopuksi niinkään suuri yllätys jos hän käyttäisi? Ehkä piristeitä tai jotain millä nopeutetaan palautumista. Jalkapallossa raha ei tasan varmasti ole ongelma. Ja Sevillan Antonio Puertan kuoleman yhteydessä nousikin jotain tämänsuuntaista keskustelua ja vihjailua doping-ohjelman suuntaan. Aivan kuten pyöräiijä Alberto Contadorin käryn jälkeen, kun Espanjan, oliko jopa valtionohjaama, doping-ohjelma paljastui.

Vaikken mikään villi salaliittoteoreetikko olekaan niin uskon vakaasti, että tuolla "kulisseissa" tapahtuu valtavasti asioita joista meillä ei ole hajuakaan, eikä niitä koskaan tulla meille paljastamaankaan, koska liian moni taho kärsii siitä. Se on vähän niin kuin Seppo Tiitinen totesi Tiitisen listasta sekä Supon kassakaapista, että siellä on sellaisia lappuja, että on parempi ettei niitä koskaan julkistetakaan :)

EDIT. Ja käyttäjiksi en epäilisi niinkään näitä absoluuttisesti parhaita luonnonoikkuja vaan juuri sitä ryhmää jolla ei ole geneettistä lahjakkuutta niin paljoa, että pystyisivät luomulla kilpailemaan samalla tasolla.

Ja pitää vielä sanoa vaikkapa Usain Boltista, että mielenkiinnolla odotan myös tieteellistä keskustelua siitä miten ihmisrodut sittenkin eroavat fyysisesti toisistaan ja esimerkiksi juuri Länsi-Afrikan ihmisilla on jostain syystä luontaisesti hyvät ominaisuudet pikajuoksuun ja jatkaen juuri Länsi-Afrikkalaisten orjien perillisiä ovat myös amerikkalaiset mustat. Tai näin on kerrottu :) Kuuluisa ylemmäs kiinnittyvä akillesjänne.

Yhden dokumentin aikanaan katsoin missä aihetta käsiteltiin ja juontajana taisi olla ex-maailmanennätysmies Colin Jackson. Siinä tultiin jotensakin siihen lopputulokseen, että Jamaikallakin pikajuoksu on vain siinä asemassa, että se tuottaa valtavasti huippuja.

 

[#76]

Se voiko huipulla olla ilman dopingia riippuu pitkälti siitä paljonko tuloksia voi doping-aineilla parantaa. Tätä taas on vaikea edes tutkia, koska ihmiset ovat erilaisia lähtökohdiltaan.

Daegussa särähti korvaan miesten keihäässä selostajan kommentti miten Kuuban härkä Martinez ilmestyy arvokisoihin heittämään. Aiemmin ihmetytti valkovenäläiset moukarimiehet, joiden kauteen taisi mahtua vain oman maan mestaruuskisat ja arvokisat. Hieman epäilen ettei kummassakaan maassa treenikauden testaus taida olla ihan toimivinta. Torinon kisojen alla muistaakseni NHL:n testaamisesta kerrottiin ettei yllätystestejä sallita.

 

[siffa]

Se voiko huipulla olla ilman dopingia riippuu pitkälti siitä paljonko tuloksia voi doping-aineilla parantaa. Tätä taas on vaikea edes tutkia, koska ihmiset ovat erilaisia lähtökohdiltaan.

Dopingaineiden vaikutusta urheilijoiden suorituskykyyn on tutkittu n. 150 vuotta. Ensimmäinen dokumentoitu dopingtapaus on vuodelta 1865, jolloin Amsterdamissa kanavauinnin pituusennätystä yrittänyt uimari jouduttiin toimittamaan sairaalahoitoon lääkkeiden yliannostuksen vuoksi. 1800-luvun viimeisellä kolmanneksella stimulanttien käyttö oli urheilijoiden piirissä yleistä, eikä käyttöä yritetty salata. Erogeenisia aineita ja niiden vaikutusta tutkittiin urheilijoiden suorituskykyyn Suomessa ensimmäistä kertaa 1903. Vuonna 1910 suoritettiin Venäjällä ensimmäinen dokumentoitu dopingtesti. Yleisesti urheilussa käytettyjä aineita 1900-luvun alkupuolella olivat kokaiini, alkoholi, stryktiini, kofeiini, nitroglyseriini ja niketamidia. Kansainvälinen yleisurheiluliitto päätti kieltää vuonna 1928 määrättyjen aineiden (lähinnä stimulantteja) käytön. Miessukupuolihormonin tutkimus oli vilkasta jo vuosisadan vaihteen molemmin puolin. Vuonna 1931 eristettiin ihmisen virtsasta ensimmäinen tunnistettu mieshormoni, androstenoni. Vuonna 1937 tuli amfetamiini lääkemarkkinoille reseptilääkkeenä. Anaboilisten steroidien järjestelmällisen käytön aloittivat neuvostoliittolaiset painonnostajat 1950-luvun alussa. USA:ssa painonnoston maajoukkueen lääkäri John Ziegler aloitti testosteronin tutkimustyön ja 1958 tuli markkinoille metandrostenoloni ja Zieglerin suojatit alkoivat kättää sitä voittaen mestaruuksia. Vuoteen 1968 mennessä anabolisten steroidien käyttö oli laajentunut voima- ja heittolajeista juoksijoiden pariin. 1970-luvulla veridoping yleistyi kestävyysurheilijoiden keskuudessa. Urheilijoiden omaa verta otettiin säilöön harjoituskaudella ja siirrettiin sitten takaisin ennen kilpailua, jolloin punasolumäärä ja täten hapenkulutus lisääntyi. 1960-luvulla DDR:ssä päätettiin Saksan demokraattisen tasavallan dopingohjelmasta, johon myös suomalaiset urheilulääkärit saivat perehtyä. Tämän jälkeen tähän päivään saakka dopingaineiden vaikutusten tutkimus kaikkien huippu-urheilulajien urheilijoiden suorituskykyjen nostamiseen on historiaa, mikä jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Vaikea on kuvitella toista tutkimuskohdetta, johon on käytetty niin valtavasti aikaa ja rahaa, kuin ihmisen suorituskyvyn nostaminen dopingaineilla. Esim. täällä esiin otettu tennis on urheiluji, jossa monipuolisella dopingainecoctaililla on merkittävä suoritusta vaikuttava teho. Palautumiset harjoituksissa, kilpailuissa ja kilpailujen välillä sekä keskittymiskyvyn nosto harjoituksissa ja kilpailuissa kohenevat dopingaineiden avulla, puhumattakaan erilaisten kesto- ja nopeusvoimien hankinnan harjoituksissa.

Lähteenäni on "LÄÄKKEET JA LISÄRAVINTEET URHEILUSSA" -suorituskyvyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet. Kirjan ovat toimittaneet Antti Alarotu, Juha Hulmi, Joonas Mikkonen, Jari Rossi ja Antti Mero

Edit: Fordel, en edelleenkään lähde viemään keskustelua dopingaineiden tutkimuksen ja käytön ytimistä, joita minun mielestäni edustavat yo. kirjoitukseni ja aiemmat lähdemateriaaleihini viittaamat kirjoitukseni.

 

[Fordél]

Edit: Fordel, en lähde nyt pyörittelemään tätä dopinkeskustelua asian ytimestä. Itse toki kirjoitin sen lauseen, johon nyt pyydät selvitystä.

Asian ytimestä? Jos kerran täällä keskustellaan dopingin käytön yleisyydestä niin kyllä sen ytimeen kuuluu ne syyt, joiden takia dopingia on mahdollisuus käyttää.

Sinä kirjoitit viestissäsi, että "Puhtaaseen huippu-urheiluun uskovat maailmanlaajuiset penkkiurheilijoiden massat mahdollistavat huippu-urheilujohtajien, huippu-urheilijoiden ja huippu-urheilun sponsoroiden epärehellisen toiminnan."

Mielestäni olet ehdottomasti selityksen velkaa, mitä tuolla lausunnollasi tarkoitat ja se sopii tämän ketjun aiheeseen kuin nakutettu. Jään siis odottamaan vastaustasi.

 

[Tarinankertoja]

Maastohiihtäjälegenda Eero Mäntyranta kärysi amfetamiinista Rukan olympiakatsauksessa 1972. Mäntyranta oli ensimmäinen kärynnyt urheilija Suomessa testaustoiminnan aloittamisen jälkeen. Mäntyranta sai liitolta varoituksen, mutta sai kuitenkin osallistua Sapporon olympialaisiin.

Mäntyrannan käryn jälkeen kiinni on jäänyt 78 suomalaista, osa pariinkin kertaan.
Dopingista on jäänyt kiinni (tai myöntänyt käytön) lähes 600 urheilijaa.

Lisäksi käryjä tiedetään pimitetyn. Pimityksiä on tehty joka puolella maailmaa, USA:ssa mm Carl Lewisin käry (100 muun pimitetyn joukossa).


Ja sitten huudetaan todisteita, että ”ketkä käyttää”. Niitähän saa vain ja ainoastaan siten, että joku jää kiinni tai joku myöntää käyttäneensä.

Jos nyt todistettavasti yli 700 urheilijaa on jäänyt kiinni 70 luvulta etiäppäin, ja kun tiedetään että kiinnijäämättömiä on taatusti olemassa.. ja tiedämme design steroidein olemassaolosta..

Miten ihmeessä tätä asiaa voi joku vähätellä ja olettaa että huippu-urheilussa doping ei olisi laajasti käytössä.. tai että juuri suomalaiset ovat ”rehellisempiä ja puhtaampia kuin muut”

 

[Fordél]

Miten ihmeessä tätä asiaa voi joku vähätellä ja olettaa että huippu-urheilussa doping ei olisi laajasti käytössä.. tai että juuri suomalaiset ovat ”rehellisempiä ja puhtaampia kuin muut”

Ei tätä kait juurikaan kukaan ole täällä vähätellyt. Kyllähän kyse on yhdestä suurimmista huippu-urheilun ongelmasta. Kyse oli siitä, että mitä näillä mutulausunnoilla tai "tiedolla" voidaan todeta ja kannattaa todeta eli esim. kuinka yksilöllisiin syytöksiin kannattaa mennä. Mielestäni ei kovinkaan yksilöllisiin jos faktista tietoa ei ole. Pelkkä mutu ei riitä siihen, että heitetään keihäänheittäjien päälle varjo dopingin käytöstä jne.

 

[Fordél]

Odotan vielä siffalta vastausta tähän kysymykseen:

Sinä kirjoitit viestissäsi, että "Puhtaaseen huippu-urheiluun uskovat maailmanlaajuiset penkkiurheilijoiden massat mahdollistavat huippu-urheilujohtajien, huippu-urheilijoiden ja huippu-urheilun sponsoroiden epärehellisen toiminnan."

Mielestäni olet ehdottomasti selityksen velkaa, mitä tuolla lausunnollasi tarkoitat ja se sopii tämän ketjun aiheeseen kuin nakutettu. Jään siis odottamaan vastaustasi.

 

[dana77]

Itse suhtaudun hyvin skeptisesti huippu-urheilun puhtauteen. Joitakin poikkeuksia tässä uskossani eli että on tietty joukko urheilijoita jotka ovat niin rehellisen ja fiksun oloisia että uskon heidän puhtauteensa. Rehellisyyden nimissä on tosin sanottava, että tilastollinen analyysi paljastaa, että nämä poikkeukselliset urheilijat ovat lähes säännönmukaisesti kansalaisuudeltaan suomalaisia, mikä asettaa kiusallisen jääviys-aspektin uskoni päälle.

Sitten tulee juurikin vaikkapa tennis ja jalkapallo joiden testauskäytännöistä ei ole edes selvää käsitystä(?). Johtuuko se siitä, että asiasta ei vain puhuta, lajeissa ei käytetä mitään vai urheilijoita ei vain haluta testata johtuen kolmannen osapuolen (sponsorit) intresseistä?

*köh* Juventus.

Onneksi Juven pojat olivat niin paljon muita lahjattomampia lähtökohtaisesti, että vaikka he käyttivät systemaattisesti aineita niin eivät mitenkään mielenkiintoa tappavan ylivertaisesti pärjänneet tässä huikeaa fysiikkaa vaativassa lajissa.

Kun aikaisemmin ketjussa oli puhetta seiväshyppääjistä, niin laji vaatii mieletöntä tekniikkaa, siitä ei kysymystäkään. Kuitenkin huippuhyppääjät ovat lihaskimppuja jotka juoksevat sataset lähes 10 sekuntiin ja se on aika kova juttu, noin vaatimattomasti muotoillen.

 

[Tombe76]

Jos nyt todistettavasti yli 700 urheilijaa on jäänyt kiinni 70 luvulta etiäppäin, ja kun tiedetään että kiinnijäämättömiä on taatusti olemassa.. ja tiedämme design steroidein olemassaolosta..

Tämähän on ihan selvä juttu. Totta kai kiinnijäämättömiä on olemassa ja paljon.

Miten ihmeessä tätä asiaa voi joku vähätellä ja olettaa että huippu-urheilussa doping ei olisi laajasti käytössä.. tai että juuri suomalaiset ovat ”rehellisempiä ja puhtaampia kuin muut”

Toisaalta, jos samalla 700:n kärynneen lukumäärällä argumentoidaan sitä että käyttäjiä on olemassa, niin se ei välttämättä toimi siihen, että se on laajalti käytössä. Ajattale nyt... 40v ja 700 käryä = 17,5 käryä per vuosi. Itse en ainakaan argumentoisi tuolla tätä jälkimmäistä.

Toki itse uskon, että tietyissä lajeissa dopingin käyttö on melkeimpä välttämättömyys huipulle pääsyyn ja että käyttäjiä on moninkertainen määrä noihin kärynneisiin (satakertainen...? )mutta että jokaisessa lajissa (huippu-urheilu)? Ei uppoa, eikä edes tuon lukeman (700) jälkeen.

Samantha Stosur voitti viime yönä naisten US Openin finaalissa Serena Williamsin ja kuittasi itselleen kahden viikon palkaksi 1,8 miljoonaa dollaria. Oli hyvä peli Stosurilta, käytti paikkansa ja ansaitsi voittonsa. Niin kauan kuin aussi ei pissaa purkkiin poreilevaa, uskon hänen saavuttaneen voittonsa laillisin keinoin... vaikka 700 muuta onkin todistetusti jäänyt kiinni 1970-luvulta lähtien muissa lajeissa.

 

[Tombe76]

*köh* Juventus.

Onneksi Juven pojat olivat niin paljon muita lahjattomampia lähtökohtaisesti, että vaikka he käyttivät systemaattisesti aineita niin eivät mitenkään mielenkiintoa tappavan ylivertaisesti pärjänneet tässä huikeaa fysiikkaa vaativassa lajissa..

Ei mitään tuoreempaa esimerkkiä ole? Tämä kuitenkin tapahtui suurinpiirtein 1990-luvun puolivälissä, jonka jälkeen pesää on puhdistettu (tai ainakin yritetty) aika monessakin lajissa. Fillarointi ja hiihto vaikka noin alkuun mainitakseni.

 

[dana77]

Ei mitään tuoreempaa esimerkkiä ole? Tämä kuitenkin tapahtui suurinpiirtein 1990-luvun puolivälissä, jonka jälkeen pesää on puhdistettu (tai ainakin yritetty) aika monessakin lajissa. Fillarointi ja hiihto vaikka noin alkuun mainitakseni.

1998 asti kesti.

Tekisi tuoreemmista esimerkeistä mieli sanoa vuoden 2002 MM-kisat ja Aasian poikien juoksukunto, mutta siitä ei ole juridisia todisteita. Ja tietenkin se että yksi pärjää ei ole todiste sille että kaikki käyttää.

 

[J.Grönvall]

Tällainen juttu sattui hauskasti silmään MTV3:n teksti-tv:ltä:

Valioliigapelaajalla huumeongelma

Saapa nähdä mitä dopingongelmia paljastuu ja syntyykö myrsky vesilasiin vai oikein avomerelle. Eikä Englannissa varmaankaan ole ihan ensimmäinen kerta, kun huumeita pyörii kehissä, olisiko kyseessä amfetamiini tai kokaiini, kun tuossa noista piristeistä puhutaan samaan aikaan?

Samantha Stosur ei toivottavasti ole doping-urheilija, koska olen iloinen hänen puolestaan ja siksi, että tykkään katsella Stosurin peliä ihan esteettisistäkin syistä. Enemmän sitä Serenaa voisi vainota mutta se ei myöskään tekisi oikeutta hänen loistaville pelitaidoilleen.

 

[Tarinankertoja]

Ei mitään tuoreempaa esimerkkiä ole?.

Manchester Cityn Kolo Toure jäi kiinni maaliskuussa dopingtestissä. Englannin jalkapalloliiton mukaan Touren käry johtui dieettipilleristä, eli hän ei tarkoituksellisesti pyrkinyt parantamaan suorituskykyään väärin keinoin (juu tosiaan, kuka uskoo?). Kolo Toure on saanut puolen vuoden pelikiellon.

2011 naisten MM-kisoissa viisi Pohjois-Korean pelaajaa ja Kolumbian maalivahti Yineth Varonin jäi kiinni dopingista

2011(edit vuoden lisäys) Mexikon maalivahti Guillermo Ochoa, puolustajat Francisco Rodriguez ja Edgar Duenas sekä keskikenttäpelaajat Sinha sekä Christian Bermudez jäivät kiinni urheilussa kielletyn klenbuterolin käytöstä Pohjois- ja Väli-Amerikan maiden mestaruusturnauksessa.

Milanin Marco Borriellon dopingkäry tammikuussa 2007

Azerbaidzhanin jalkapallomaajoukkueen puolustaja Sergei Sokolovin käry lokakuussa 2006.


2006 alle 21-vuotiaiden maajoukkueen Dmitri Nevmjvaka joutui vuoden kilpailukieltoon annettuaan positiivisen dopingnäytteen ikäluokan EM-kisoissa Portugalissa.


Jalkapallossa, kuten muissakin ammattilaissarjoissa testataan vähän ”näön vuoksi”. Tämän voi aika helposti päätellen siitä, että 16 ukrainalaista jalkapalloilijaa antoi 2006 positiivisen testinäytteen Ukrainan pääsarjan yllätystesteissä. Dopingaineita käyttäneet selviävät kuitenkin rangaistuksetta, koska testit tehtiin nimettöminä, eikä näytteitä rekisteröity niiden antajien mukaan ( Testaamisen tarkoituksena oli saada tieteellistä tietoa, ei rangaista pelaajia).

Tai lukemalla Valioliigan dopinohjeita
BBC SPORT | Football | Football's anti-doping flaws


Tässä juttu vuodelta 2003 Englannin jalkapallon doping-testauksesta. Käytännössä osaavissa käsissä ei siis ole oikeastaan minkäänlaista kiinnijäämisen riskiä


2000 EM-kisojen finaalipäivän Ranskan TV:n ennakkoshowssa kyseltiin Guy Roux'lta, miten italialaiset ovat ehtineet toipua välierästään, joka oli päivää Ranskan peliä myöhemmin ja jossa Italia pelasi 90 minuuttia alivoimalla. Roux vain naureskeli, että eivätköhän italialaiset palaudu, heillä on niin hyviä kivennäisvesiä.

Pari vuotta myöhemmin ranskalaispelaajat (mm. Petit) ihmettelivät MM-kisoja edeltävässä harjoituspelissä eteläkorealaisissa tapahtunutta fyysistä muodonmuutosta. Miten ne pikkumiehet, joista kesällä 2001 juostiin ohi ja jotka suorastaan lentelivät sivuun kun Vieira ja kumppanit kääntyilivät pallon kanssa, olivat yhtäkkiä muuttuneet väkivahvoiksi duracell-pupuiksi?


Espanjan jalkapallon mahtiseuroja Real Madridia ja Barcelonaa väitetään käyttäneen dopingia urheilijoille antaneen Espanjalaislääkäri Eufemiano Fuentesin palveluja… Fuentes on kadonnut kuvasta sen jälkeen, kun uhkasi paljastaa Espanjan EM ja MM kullan salaisuuden..


Osa huhuja, osa kiinnijäämisiä.


Kyllä sitä futista on ihan oikeutettua epäillä siinä kuin NFL: ja NHL:ääkin

 

[eagle]

Kyllä sitä futista on ihan oikeutettua epäillä siinä kuin NFL: ja NHL:ääkin

NFL:ssähän tehdään nykyisin random testejä. Ne tosin rajoittuvat aika vähäisiin aineisiin. NHL:ssä testit tiedetään etukäteen(vähän niinkuin jenkkien yliopistoissa) ja aineita mitä testataankin on vähän verrattuna esim. mitä jalkapallon puolella. Jokainen joka seuraa jääkiekkoa ymmärtää, että siinä lihasmassasta on varmasti enemmän hyötyä kuin jalkapallossa. Samoin peliohjelma on paljon tiukempi. Silti NHL:ssä on kärähtänyt alle 5 pelaajaa? Kuka siis oikeasti uskoo yhtään tuohon testaukseen. Itse en ainakaan. Fudiksessa uskon testaukseen siitä syystä jo enemmän että useissa maissa sen suorittaa liigan ulkopuolinen taho, ei liiga itse. Niissä missä liiga itse tekee testetejä, niin aina tuo haisee kauas.

Lyhyesti, en usko että on puhtaita lajeja juurikaan. Niissä missä voi hyötyä, niin jotkut varmasti hakevat sitä hyötyä. Sen sijaan uskon siihen että toisissa lajeissa oikeasti yritetään testata ja saada rikkojat kuriin(pyöräily esim. nykyisin) ja toisissa taas ei(esim. NHL ja jääkiekko, jenkkien yliopistourheilut, jne.). Jälkimmäisissä NHL, MLB:t jne. pitävät ihan vain pr-temppuna noita "testejä". Jos niissä jää kiinni 1 kaveri 5-10vuodessa ja rangaistuskin on silloin tyyliin "nuhtelu", niin jokainen ymmärtää ettei testausta todellisuudessa tehdä sen takia että saataisiin rikkoja kiinni.

 

[dana77]

Jos jalkapalloa ja jenkkien pääsarjalajeja verrataan niin onhan niissä kuitenkin sellainen iso ero, että jalkapallossa FIFA edes vähän yrittää kosmeettisesti olla väleissä WADAn kanssa kun taas jenkkien ammattilaisliigoja ei voisi vähempää kiinnostaa.

Hakusanoilla FIFA ja WADA löytyy silti googlettamalla aika kuvaavia artikkeleja.

 

[Tarinankertoja]

STT uutisoi, että käräjäoikeuksissa dopingrikosjuttujen määrä lähes nelinkertaistui vuosien 2003 ja 2009 välillä. Toissa vuonna langetettiin yhteensä 153 dopingtuomiota.

Valtaosa dopingrikoksista onn sakkotason juttuja. Vuosina 2005-2009 sakkoja sai 71 prosenttia tuomituista. Keskimääräiset rapsut olivat 27 päiväsakkoa. Joukossa oli kuitenkin tapauksia, joissa aineita oli enemmän kuin omaan käyttöön. Ehdollista vankeutta sai 18 prosenttia ja ehdotonta vankeutta 10 prosenttia tuomituista.

Yleisin aine olivat synteettiset anaboliset steroidit. Toiseksi eniten löytyi testosteronia.

Oikeusjuttujen perusteella näyttää siltä, että suurin osa käyttäjistä hankkii aineensa netistä itse. Optulan tutkija Heini Kainulainen ei kuitenkaan osaa sanoa, kuinka paljon aineita liikkuu kotimaan pimeillä markkinoilla.

 

[Tombe76]

Yleisin aine olivat synteettiset anaboliset steroidit. Toiseksi eniten löytyi testosteronia.

Kuinkahan moni oli ns. punttiveijareita? En usko, että harrastajatason hölkkääjät tai palloilijat viitsivät käyttää. Kestävyysurheilussa (harrastajataso) kun ei raha liiku niin miksi kusettaa itseään, kun tappelee vain itseään vastaan? Sen sijaan aktiivisella kuntosaliharjoittelulla + doping saa varmasti tuloksia nopeasti, jos rantakuntoa ajatellaan. Ja tytöt tykkää.

Jos taas ajatellaan huippu-urheilijoita, niin en oikein usko, että tilaavat aineita netistä. Tai sitten pitää olla harvinaisen hölmö sellainen.

 

[choose_life]

Kuinkahan moni oli ns. punttiveijareita? En usko, että harrastajatason hölkkääjät tai palloilijat viitsivät käyttää. Sen sijaan aktiivisella kuntosaliharjoittelulla + doping saa varmasti tuloksia nopeasti, jos rantakuntoa ajatellaan.
Jos taas ajatellaan huippu-urheilijoita, niin en oikein usko, että tilaavat aineita netistä. Tai sitten pitää olla harvinaisen hölmö sellainen.

Se menee juuri näin. Vanha juttu, mutta vähän infoa ja esimerkkitapaus aiheesta:

Perheenäiti hormonikuurilla | Apu

Valtaosa Suomessa syyteharkintaan ja/tai syytteeseen johtaneista dopingrikoksista on juuri näitä, joissa salityypit tilaavat, hakevat Suomen rajan (yleensä itä-) takaa tai muuten hommaavat aineita, joita sitten kauppaavat toisilleen/eteenpäin. Ja läheskään kaikki eivät edes kilpaile.