Onko dopingin käyttö yleistä?

[Torsti]

Mielestäni kohtuullisen kyseenalaista lääkitä astmaatikkoa urheilijaa (Sundby) sellaisella määrällä salbutamolia, että sitä on veressä 25-kertainen määrä verrattuna astmaatikon kerta-annokseen ko. ainetta. Väittäisin, että tuosta astmaatikon kerta-annos jauheesta ei koko 200 mg:n satsi edes imeydy.

 

[IceWalker]

Pitää paikkansa, erilaiset joukkuelajit ja nykyään e-lajitkin syövät pohjaa yleisurheilulta ja ne muutamat fanaatikotkin jotka mukana sätkivät, eivät huipulle varmaan edes pääsisikään vaikka kuinka lääkittäisiin. Hieman epäeettisistä pohdiskelua, mutta kuitenkin. Ylipäätään Suomessa huippu-urheilu - uralle tähtääminen yksilölajeissa on aika kahjoa touhua monessa lajissa, kun rahaa ei ole, olosuhteitakaan ei tunnu aina olevan, valmennus, leirit, huolto ja kaikki maksaa niin perkeleesti, että homma loppuu hyvissä ajoin, kun Suomessa akateeminen kouluttautuminen sekä muu opiskelutarjonta on maailman luokkaa. Kukapa tässä sitten vielä riskeeraisi terveytensä tulevaisuudessa kielletyin ainein? Erittäin harva kuitenkin.

Niin, maailmanliiga yleisurheilun kestävyyslajeissa on suomalaiselle yhtä kaukana kuin Uranus Plutosta. Sinne pääseminen edellyttäisi jo aikamoista taustaa ja oikeastaan mielenvikaisuutta, patologisuutta, antautuneisuutta yhteen tavoitteeseen. Ja ketä loppujen lopuksi kiinnostaa? Suomessa on vielä meitä, jotka muistamme Virenin ym. juoksut, joten vähempi ei oikeastaan kiinnostakaan. Jaksaako kukaan innostua enää Arttu Vattulaisesta ja 14 minuutin alituksista, kun menneisyys on mitä on. Toisinsanoen, tavoite huipulle pääsemisestä kestävyysjuoksussa on niin järjetön ja täynnä pelkkiä esteitä, että siihen ei kukaan nykypäivänä rupea.

Jos ajattelen nuorta, joka on valmis tekemään työtä menestyäkseen, hän varmaan kuitenkin aika ajoin arvioi tavoitettaan uudelleen. On lohdullista tietää, että Viren juoksi 20-vuotiaana 5000m SM-kisoissa aikaan 15.20. Tämä on kannustavaa, mutta jos nuori seuraa Virenin metodeja ja aikaparannuksia, jossakin vaiheessa tulee seinä vastaan. Ja se seinä ulottuu maanpinnasta pilviin, yhtäkkiä vain tulosparannukset ovat aivan liian kovia seurattavaksi. Silloin nuori joutuu valitsemaan, uskooko hän virallista puutaheinää vai tekeekö hän johtopäätöksiä. Ja onko hän valmis seuraamaan Virenin tietä loppuun asti. (Minua ei Virenin mahdollinen doping kiinnosta, koska arvostan hänen saavutuksiaan aikana, jolloin doping oli vielä yleisempää ja kovempaa kuin nyt).

Janne Holmenin kulta oli toki erityistä, mutta samalla johtui erittäin poikkeuksellisista olosuhteista. Toki Holmen oli hyvässä kunnossa, mutta hänen irtiottonsa ei tuntunut kiinnostavan ketään. Ja onhan meillä esteissä Keskisalo, joka myöskin saavutti jotakin merkittävää. Kumpikaan ei kuitenkaan saavuttanut juoksuillaan kovin suurta taloudellista hyötyä. Näistäkin on taas aikaa yli 10 vuotta. Toinen puoli asiassa on raha: kestävyysjuoksuilla voisi tienata hyvin, jos olisi tarpeeksi hyvä. Valitettavasti kilpailua on paljon ja useimmat tulevat sellaisista kulttuureista, joissa riskinotto todellakin kannattaa. Mitä siitä, jos uran lopulla kärähtää: on tienattu jo tarpeeksi, sitten nostaa vain kytkintä ja katoaa julkisuudesta elämään jossakin takapajulassa suvun mahtimiehenä.

Väätäisen kaltaisia maanikkoja ei löydy ja miksi pitäisikään? Urheilla voi huomattavasti vähemmin uhrauksin ja ilman julkisuuden valokeilaa kriitikkoineen. Selvää on se, että vain huippulahjakkuus, joka on valmis erittäin kovaan työhön, voi hyötyä dopingista. Suomalaisessa ympäristössä doping on aika hankalaa, joten ainakin maisemanvaihto olisi paikallaan. Hassua, että monta kertaa erinäisten yleisurheilijaimme parhaat tulokset ovat syntyneet keväällä jossakin amerikoissa. Mutta myöhemmin kunto sitten vain katoaa jonnekin. Meiltä puuttuu nykyään todellinen kestävyysjuoksukulttuuri eikä sellaista varmaan enää synnykään, ei ole valmentajia, ei urheilijoita eikä lääkintähenkilöstöä. Tulee ikävä Vainiota ja mystistä talonmiestä piikkeineen.

Edit: lisätään tähän nyt vielä tilastopajan tietoa, Suomessa oli viime vuonna 17-vuotias kaveri, joka juoksi 5000m 14.44. Ja pari muuta vuoden vanhempaa lähes yhtä hyvää kaveria. Älkää te nyt lukeko tätä juttuani, uskokaa unelmiinne: ehkäpä lääketiede keksii teille sallitun keinon niistää ajoista 1.30 vähintään.

 

[dana77]

Ei kai urheilu voi nousta lain yläpuolelle? Eli sallittaisiin urheilussa jotain sellasta mikä laissa on kielletty.

Itse en usko tuohon että ajatukseen että doping pitäisi vapauttaa, koska on lain puolesta tuo on mahdoton ajatus. Vahvat lääkeaineethan luokitellaan siinä kohtaa huumeiksi jos sinulla ei ole niihin asiaan kuuluvaa reseptiä, eli ns. laillinen douppaus on minusta aika hankala toteutaa.

Näen samalla tavalla vaikeana ajatuksen, että olisi laji jossa kilpailtaisiin lakia rikkomalla. Aika vähän kun on laillisia doping-aineita (kofeiinillä ei Johaugia voiteta). Taitaa astmaläkkeet ja betasalpaajatkin olla laittomia ilman reseptiä myydä. Jenkeissä sitävastoin pseudoefedriinit ovat laillisia.

Sillä koko ajatusta olen ihmetellytkin. En tiedä sitten ovatko tuota ehdottaneet ajatelleet että tuo toteutettaisiin nimenomaan legalisoinnin kautta.

 

[Huppu]

Mielestäni kohtuullisen kyseenalaista lääkitä astmaatikkoa urheilijaa (Sundby) sellaisella määrällä salbutamolia, että sitä on veressä 25-kertainen määrä verrattuna astmaatikon kerta-annokseen ko. ainetta. Väittäisin, että tuosta astmaatikon kerta-annos jauheesta ei koko 200 mg:n satsi edes imeydy.

Näin astmaakkona ei niillä Sundbyn annoksilla ollut mitään tekemistä astman hoitamisen kanssa.

 

[Torsti]

Näin astmaakkona ei niillä Sundbyn annoksilla ollut mitään tekemistä astman hoitamisen kanssa.

Mukava kuulla, näin hieman epäilinkin, kun Ventoline-kiekkoani ihailin Sundbyn käryn jälkeen

 

[Lystikäs]

Ei pitäisikään sallia, mutta tämä sota on jo hävitty, niin jotain tarvitsisi tehdä. Oletko seurannut Meksikon huumesotaa, miten meni niin kuin noin omasta mielestä. Ja kannabiksen kanssa ei voi tehdä muuta kuin laillistaa.

En ole seurannut Meksikon huumesotaa, mutta ei tuohon tarvittaisi kuin päätös siitä, ettei poikkeuslupia mihinkään lääkeaineisiin enää myönnetä. Sen jälkeen ei tuolla lähtöviivalla tarvitsisi miettiä, kuinka monella kilpakumppanille on lääkärikontakti ja poikkeuslupa takataskussa, ja pitäisikö itsekin tasoittaa vähän kilpailua.

 

[maken veivi jr.]

Kowalczykillä on ihan hyvä pointti siinä, että jos sinulla niin paha astma, että et sovellu kilpahiihtäjäksi, niin keksi joku toinen harrastus. Se on vähän sama kun jos olet 160 cm pitkä niin ei sinusta sitten ehkä ole lentopallon keskitorjujaksi.

Lisätään vielä sen verran että Björgen oli jo top 10 tason urheilija ja huippusprintteri ennen poikkeuslupaansa ja sen saatuaan hetkessä ylivoimainen. Se että poikkeusluvalla tehdään valmiiksi erittäin hyvästä urheilijasta täysin ylivoimainen tuntuu erikoiselta ajatukselta.

 

[Taitopelaaja]

Lisätään vielä sen verran että Björgen oli jo top 10 tason urheilija ja huippusprintteri ennen poikkeuslupaansa ja sen saatuaan hetkessä ylivoimainen. Se että poikkeusluvalla tehdään valmiiksi erittäin hyvästä urheilijasta täysin ylivoimainen tuntuu erikoiselta ajatukselta.

Björgen oli nousemassa myös normaalimatkojen valtiaaksi tuossa 2004-2006 paikkeilla, mutta käsittääkseni Torinon jälkeen astmaoireet pahenivat huomattavasti. Kyllähän sen tuloksistakin huomaa, että Sapporossa ja Liberecissä Marit oli selkeästi huonommassa kunnossa kuin vaikkapa Oberstdorfissa 2005. Poikkeusluvan avulla hän ikääm kuin jatkoi siitä, mihin 2005 jäi. Se on sitten eri asia, pitäiskö tätä sallia vai ei, mutta tässä tapauksessa ainakin taustalla oli oikeasti oireileva astma.

Pärmäkoskihan oli myös tuossa vuosikymmenen alussa lähellä podium-kuntoa, mutta kyllähän se lopullinen tasonnosto tapahtui poikkeusluvan myötä. Niin kuin tuossa aiemmin linkattiin juttu Jauhojärvestä, niin kyllä sen astman kanssa on aika vaikea tällaista talvikestävyyslajia huipulla kilpailla. Ehkä sitten pitäisi vaihtaa lajia tai jatkaa nykyisellä käytännöllä.

 

[Sambody]

Dominik Baldaufin ja Max Hauken haastattelusta sitaatti:
"Riittää, että juo lasillisen suolavettä kisan jälkeen. Tämä laimentaa verta niin paljon, että arvot ovat normaalit. Jos jää kiinni veridopingista tavallisessa testissä, täytyy olla idiootti, Hauke sanoi."
-Iltalehti

 

[maken veivi jr.]

Se on sitten eri asia, pitäiskö tätä sallia vai ei, mutta tässä tapauksessa ainakin taustalla oli oikeasti oireileva astma.

Minua vaan hämmentää se ajatus, että jos kykenet ilman sitä tiettyä astmalääkettä hiihtämään normaalimatkalla podiumille, niin ei se hapenottokyky ihan kovin heikko voi olla.

 

[Hagi]

Dominik Baldaufin ja Max Hauken haastattelusta sitaatti:
"Riittää, että juo lasillisen suolavettä kisan jälkeen. Tämä laimentaa verta niin paljon, että arvot ovat normaalit. Jos jää kiinni veridopingista tavallisessa testissä, täytyy olla idiootti, Hauke sanoi."
-Iltalehti

Tuossa on siis kyse ollut mikrodopingista, jota varmasti lähes kaikki huiput käyttävät kestävyyslajeissa. Tankataan sopivasti omaa verta ja saadaan nostettua hieman omaa suorituskykyä. Samalla tietysti palatutuminen tehostuu, koska esim. raskaan kisa-tai treeniviikon aikana laskemaan päässyt hemoglobiini saadaan nostettua ylös. Sitä en osaa sanoa, kuinka suuria määriä verta uskalletaan pumpata suoneen ja miten laimennus puree. Jos tarkat testiajankohdat ovat tiedossa ja nesteytys ehditään tekemään aina varoajan puitteissa, niin varmasti mahdollisuus on tehdä isompia tankkauksia ja nostaa hyötyä. Suurimman hyödyn saavaat varmasti ne, kenellä on luonnostaan alhainen hemoglobiini.

 

[Pavlikovsky]

En osaa äänestystä laittaa pystyyn täällä JA:ssa, mutta jos joku osaa olisi mielenkiintoista saada näkemys JA:n porukoista dopingin suhteen lähinnä Venäjä (jäänyt kiinni), Norja (huulirasva). Olisi mielenkiintoista tietää miten jakautuu tämä doping keskustelu...

Periaatteessa tätä keskustelua voisi jatkaa tässä ketjussa. Keskustelua on riittänyt aiemminkin aiheen tiimoilta.

 

[Risa]

Periaatteessa tätä keskustelua voisi jatkaa tässä ketjussa. Keskustelua on riittänyt aiemminkin aiheen tiimoilta.

Tässä on vielä se ehkä yleisempi haaste, missä lajissa, miten kansainvälisesti levinneessä, “joku" uskoo puhtaisiin urheilijoihin? Kyseessä siis yksilöurheilijat...

 

[Risa]

...

Vastaan itselleni; Olympialaisissa/MM kisoissa en usko puhtaaseen urheilijaan, joka saavuttaa mitalisijan. IMHO!

 

[Huppu]

Vastaan itselleni; Olympialaisissa/MM kisoissa en usko puhtaaseen urheilijaan, joka saavuttaa mitalisijan. IMHO!

Riippuu ehkä lajin luonteesta. Tekniset lajit on teknisiä lajeja ja puhtaat fyysistä suorituskykyä mittaavat sitten taas dopingalttiinpia.

 

[Sambody]

Olen itse jo hyvän aikaa sitten hyväksynyt ettei kestävyyslajeissa maailman huipulle nousta luomuna eikä se estä minua nauttimasta kilpailuista. Eniten ottaa päähän tuossa koko dopingin käytössä vain se ettei urheilijat ole millään tasolla tasa-arvoisessa asemassa. Venäjällä rännitetään todistetusti valtiovetoisesti ja norjaakin tuollaisesta epäillään. Sitten kun näiden maiden(tai monen muun maan) urheilija jää kiinni sanotaan soo soo ja annetaan parista kuukaudesta pariin vuoteen kilpailukieltoa. Sitten taas jos satut olemaan esim itävaltalainen niin joudut enemmän tai vähemmän itse järjestelemään soosipuolen kuntoon ja jos jäät kiinni niin voi pahimmassa tapauksessa häkkiheilahtaa. Äkkiseltään ei lähdetä ihan samalta viivalta liikkeelle tuonkaan suhteen.

EDIT: Sinänsä olisi kyllä mielenkiintoista tietää esim miten järjestelmällistä toimintaa tuo on Suomen hiihtomaajoukkueessa vai joutuuko siellä Lahden haavojen jäljiltä jokainen hoitamaan omat kuurinsa kuntoon.

 

[Le Banner]

Vastaan itselleni; Olympialaisissa/MM kisoissa en usko puhtaaseen urheilijaan, joka saavuttaa mitalisijan. IMHO!

Voih, olisipa tuo lapsenusko meillä muillakin. Piirinmestaruuksiakin voitettu rouppiingilla, kuten pitkä-Jussi aina paasasi.

 

[El Gordo]

Lapsenusko kesti ihmeenomaisesti vielä Martti Vainion ja Ben Johnsonin käryt. Mutta kyllä Lahti 2001 ja sen jälkimainingit sen sitten vei.

Varsinkin se miten bisnes-as-usual tyyppisesti asianosaisten suhtautuminen paljastui olleen ja olevan... En osaa selittää, mutta urheiluväki ja media & suuri yleisö ei löytänyt oikein yhteistä kieltä. Toiset näki asian moraalisena kupruna ja hävettävänä asiana,ja ihmetteli mikä saa ihmisen lankeamaan moiseen. Toiset näki asian teknisenä virheenä, luultiin ettei tälle aineelle ole vielä testiä, ja nyt kävi näin.

Esimerkiksi soitto Norjan antidoping-johtajalle Lereimille, jolta huolettomasti kyseltiin, näkyykö hemohes jo testissä. Ei pitänyt näkyä. Joku ymmärsi väärin, tai asetettiin tahallaan ansa. Hiihtopiireissä tämä oli se suututtavin asia, että meille annettiin väärää tietoa. Taustalla on oletus, että kaikki mikä ei näy testissä on luonnollisesti käytettävissä ja käytetään.

Myöhemmin on toki tullut vielä paljon uusia skandaaleja, jotka vahvistaa tätä inhorealistista käsitystä. Marion Jonesin ja muiden amerikkalaisten salainen huippulaboratorio. Pyöräilyn epo-skandaalit, venäläisten jatkuvat skandaalit, ja muut järjestelmällistä dopingin käyttöä paljastaneet skandaalit. Jos joku vielä jaksaa uskoa puhtaaseen urheiluun, ja että douppaajat on mätiä yksittäistapauksia, niin lisää voimia hälle.

 

[Pavlikovsky]

Ketjun aloituksesta se 12-13 vuotta ja oma kanta on aika vahvasti kääntynyt sille puolelle, että absoluuttista ihmisen suorituskyvyn ominaisuutta mittaavassa lajissa on mahdotonta menestyä ilman farmakologista lisätehostetta. Pikajuoksu, kestävyyslajit juosten, hiihtäen, pyöräillen tai raakaa voimaa kysyvät lajit eli painonnosto, voimailulajit jne. kuuluvat tähän kategoriaan. Kilpailu on tasaista ja erot haetaan pitkälti vilpin kautta, kun tiukka paikka tulee.

Saattaahan näiden lajien arvokisoihin osallistua ja päästä puhdaskin urheilija, mutta he tulevat maaliin, kun voittajat jo ottavat selfietä katsomoon päin. Lajeissa, joissa jo taito tehdä urheilusuoritusta ennalta-arvaamattomasti, on tilanne edelleen eri ja dopingin hyötysuhde paljon pienempi.

 

[LiiAaa]

Mutta kyllä Lahti 2001 ja sen jälkimainingit sen sitten vei.

Itsellä aivan sama. Jotenkin sitä uskoi ennen Lahden 2001 käryjä siihen, että nimenomaan suomalaiset on puhtaita. Muut toki olivat douppaajia ja vilpillisin keinoin liikkeellä. Totuus oli sitten kuitenkin se, että ei niitä hiihdon mitaleita pelkästään suolla rämpimisellä ja alppimajassa istumalla saavutettu. Tämän jälkeen olen ottanut sen kannan, että jos et jää kiinni, niin olet silloin sääntöjen mukainen urheilija. Turhaa on miettiä sitä, että kuka käyttää ja kuka ei. Selitykseksi huonolle menestykselle haetaan aina tuota "muut käyttävät dopingia" fraasia. Mika Myllylän (R.I.P) sanoin "jos haluat olla kilpailussa mukana, niin on pystyttävä taidokkaasti liikkumaan harmaalla alueella" pitää edelleen paikkansa.

Huippu-urheilu on raakaa peliä. Tuskin kovin moni kuvittelee esim. afrikkalaisten olevan niin super lahjakkaita kestävyysjuoksussa, että heille ei enää kukaan muu pärjää. Tyson Gay tai Justin Gatlin juoksee kilpailukieltojen jälkeen ilman minkäänlaista lisäboostia 100m alle 10 sekunnin (Tyson Gay taisi enää mennä tasan 10 sekuntiin)? NHL:ään menee siloposkinen kaveri ja vuoden päästä leuka ja parta on kuin Juha Miedolla konsanaan.

Kyseessä on huippu-urheilu ja katsojat vaativat kovia tuloksia. Ei kukaan urheilun seuraaja tai sponsori halua nähdä sitä, että mies työtää kuulaa 16m tai 100m olympiakulta otetaan ajalla 11 sekuntia. Toki sitten käryn käydessä ollaan niin tuomitsevia ja soo soo sormea heiluttamassa, vaikka huipputuloksia halutaan nähdä. Näitä huipputuloksia ei vaan saa ilman jonkinlaista medikaalista lisää. Kukaan urheilija ei ole niin lahjakas tai treenaa niin paljon kovempaa, että maailman huipputason voi saavuttaa ilman mitään vippaskonstia. Tämä siis koskee pitkälti yksilöurheilun lajeja.

 

[Väärävaihto]

Ei johonkin esim. hiihdon maajoukkuerinkiin pääse tai edes oteta puhtain konstein. Kiellettyjen aineiden suhteen on kyse eri maiden välisestä kilpavarustelusta siinä, missä varusteidenkin kanssa. Ja kyllähän moni aineita käyttävä urheilija jää vielä maajoukkueen ulkopuolellekin. Itseasiassa en ymmärrä, miksi venäläisiä on rankaistu kovalla kädellä aineiden käytöstä, vaikka se olikin järjestelmällistä valtiotason touhua. Rankaisu on koskettanut isossa kuvassa venäläisurheilijoita, jotka eivät ole edes kärähtäneet. Aikamoista jeesustelua, sillä järjestelmällistä touhua se on muissakin maajoukkueissa toki valtio tuskin on mukana ainakaan suoraan. Norjassa touhu näyttäisi olevan kovalla tasolla ja rahaakin varmasti riittää. Mutta tämä kuuluu urheiluun ja joku on aina jollakin osa-alueella muita edellä. Näinhän se on ajateltava, että urheilija on puhdas, niin pitkään, kun ei ole jäänyt aineista kiinni.

Itse arvostan omalla tavalla urheilijoita, jotka nostavat käden reilusti pystyyn virheen merkiksi, kun käry käy. Nämä Jouhagin ja nyt vasta äskettäin Haralankin itkuiset selitykset ovat naurettavia. Oli huvittavaa seurata myös Lahden tapahtumia aikoinaan. Kun oli tiedossa, että tulee kerralla useampi käry, niin kaikki hiihtäjät hävisivät maan alle, kun ei vielä tiennyt kelle kaikille nakki napsahtaa. Sitten, kun käryt oli selvillä, niin osa puhtain paperein selvinneistä hiihtäjistä tuli esiin ja ihmettelivät kirkkain silmin, miten joku on käyttänyt aineita?

 

[LiiAaa]

Itse arvostan omalla tavalla urheilijoita, jotka nostavat käden reilusti pystyyn virheen merkiksi, kun käry käy

Näitä ei taida kovin montaa olla? Urheilu-uran jälkeisiä tunnustuksia sitten sitäkin enemmän. Näihin dopingkäryihin tulee urheilijalta aina joku selitys siitä, että enhän minä tiennyt mitä ainetta se oli ja miten se aine on joutunut minun elimistöön. Fakta lienee se, että jokainen urheilija on tiennyt asiasta. Ehkä Neuvostoliiton, DDR:n ja Kiinan urheillijoille syötettiin kaikkea dopaa heidän tietämättään. Selityksien kirjo on urheilijoilla aika laaja. Harva urheilija voi myöntää mitään dopingiin liittyvää, koska se vie heti heidän elantonsa ja nykyisin taitaa jopa joutua maksamaan takaisin esim. sponsorirahoja.

 

[juba]

Paras hyötysuhde saadaan junioreita douppaamalla kuten vaikka kanadan junioriliigassa. Uskoisin, että suomessakin A ja B junnuissa monessa lajissa on yllättävän paljon laittomia palautumista edistävia aineita käytössä ja jopa aineita mitä ei pääsarjatasolla uskalleta käyttää niin paljon. Jossaini hiihdossa täytyy olla lahjakas ja doupata. Joukkuelajissa kun on 300 parhaan joukossa niin saa kohtuulliset tulot.

 

[Snakster]

Näitä ei taida kovin montaa olla? Urheilu-uran jälkeisiä tunnustuksia sitten sitäkin enemmän. Näihin dopingkäryihin tulee urheilijalta aina joku selitys siitä, että enhän minä tiennyt mitä ainetta se oli ja miten se aine on joutunut minun elimistöön. Fakta lienee se, että jokainen urheilija on tiennyt asiasta. Ehkä Neuvostoliiton, DDR:n ja Kiinan urheillijoille syötettiin kaikkea dopaa heidän tietämättään. Selityksien kirjo on urheilijoilla aika laaja. Harva urheilija voi myöntää mitään dopingiin liittyvää, koska se vie heti heidän elantonsa ja nykyisin taitaa jopa joutua maksamaan takaisin esim. sponsorirahoja.

Ville Vakkurihan oli tällainen suoraselkäinen tapaus, joka myönsi heti kaiken ja palautti oma-aloitteisesti voittamansa mitalit. Ketään toista ei tosiaan tule mieleen.