Olisitko valmis kuolemaan Suomen puolesta?

  • 49 317
  • 426

Olisitko valmis kuolemaan Suomen puolesta sodassa?

  • Kyllä, sen olen velkaa

    Ääniä: 131 40,2%
  • En, sota ei ole sen arvoinen

    Ääniä: 196 60,1%

  • Äänestäjiä
    326
  • Poll closed .

Savon Detroit

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, Sabres
Vanhan kansa umpi-isänmaallisena jääränä : EHDOTTOMASTI!
Lisäksi ukin haamu vaatii palauttamaan karjalaan viipurin kaupungin viipurintie 38 huoneisto G 79 makuuhuoneen piirongin laatikon välipohjan alle jääneet Penthouse 1939-vuosikerran lehdet takaisin kotimaan poikamiesveljeskuntakierrätykseen ynnä lopuksi oikeaan kotimaiseen lehtikeräykseen : Z
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Näinä aikoina kun Venäjä käy yhä arvaamattomammaksi tulee väkisinkin välillä mietittyä sitä, että olisinko valmis sotaan Suomen puolesta...

Minä olisin valmis kuolemaan Suomen puolesta. Loppuviimeksihän kyse on omasta perheestä ja läheisistä. Lähialueiltamme löytyy varoittavia esimerkkejä, mitä itänaapurin ikeen alla tapahtuu, tämä riittää mielestäni perusteluksi.
 

Anonyymi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, FC Barcelona
No en helvetissä olisi valmis kuolemaan Suomen puolesta... Läheisteni puolesta olisin valmis kuolemaan koska tahansa. Jopa täysin tuntemattomien puolesta olen valmis kuolemaan, jos en muuta vaihtoehtoa näe, mutta en varsinaisesti Suomea tai suomalaisuutta arvosta pätkääkään
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
No en helvetissä olisi valmis kuolemaan Suomen puolesta... Läheisteni puolesta olisin valmis kuolemaan koska tahansa. Jopa täysin tuntemattomien puolesta olen valmis kuolemaan, jos en muuta vaihtoehtoa näe, mutta en varsinaisesti Suomea tai suomalaisuutta arvosta pätkääkään

Kuten jo yllä totesin, niin minun nähdäkseni Suomen puolustamisessa on lopulta kyse juuri siitä läheisten ja oman perheen puolustamisesta.

Eriävä mielipide myös tuohon seuraavaan kohtaan, jos miettii vaihtoehtoja maailmalla, niin Suomea ja suomalaisuutta on pakko arvostaa, mekin voimme rauhassa itkeä ja valittaa yhteiskunnan epäkohdista, toisin oli mm. virolaisilla vielä hetki sitten.

Sanalla sanoen, suomalainen yhteiskunta ja elämäntapa on taistelemisen arvoinen.
 

Anonyymi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, FC Barcelona
Joo en siis missään tapauksessa sitä tarkoita, ettenkö olisi valmis sotaan lähtemään Suomen puolesta. Tottakai! Pointtini oli se, että en varsinaisesti "Suomen puolesta" ole valmis kuolemaan, niinkuin otsikko sanoo. Lähinnä omaisten puolesta olen valmis kuolemaan, mutta aivan yhtälailla olen valmis ulkomaalaistenkin puolesta, jos tarve niin vaatii. Tällä en siis tarkoita esim. Rauhanturvaajiin liittymistä yms. Vain jos pakko olisi...
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että jos Venäjä hyökkää Suomeen, niin olen ensimmäisten joukossa Suomea puolustamassa. Tässä kuitenkin muutamana viime vuotena ja varsinkin Venäjän karhun heräillessä on tullut mietittyä, että mikä se Suomi on, mitä pitäisi puolustaa? Yksi EU:n osavaltio? Itsenäisyys sanan varsinaisessa merkityksessä on menetetty jo ajat sitten, siinäkään ei ole mitään aseellista puolustettavaa. Tai ei sitä mitään menetetty ole, ihan sulassa sovussa se annettiin pois.

Tunnenko Suomea enää sen arvoiseksi, että sen puolustaminen olisi henkeni arvoista? Valitettavasti täytyy sanoa, että todennäköisesti se ei olisi sen arvoista, enkä ehkä laittaisi tikkua ristiin estääkseni Venäjää valloittamasta Suomea. Jotenkin kyllä harmittaa, että Suomi ei minusta tunnu enää olevan sen arvoinen, että sitä sietäisi puolustaa. Tai tarkemmin sanoen iso osa (joskus tuntuu että valtaosa) täällä asuvista ihmisistä ei ole sen arvoisia, joiden puolesta minä viitsisin itseni uhrata puhumattakaan että heidän takiaan muita ihmisiä tappaisin. En näe mitään syytä moiseen. Suomi sinänsä on luonnoltaan, kulttuuriltaan, jne. maana hieno paikka asua, mutta ei valtiona, sillä valitettavasti ihmiset pystyvät nykyään pilaamaan kaiken.

Jos sota nyt kuitenkin syttyisi, niin toki läheisiäni puolustaisin viimeiseen asti, mutta sillä taas ei varsinaisesti ole mitään tekemistä Suomen eikä edes sodan kanssa. Puolustaisin lähimmäisiäni myös siinä tapauksessa, että joku toinen suomalainen hyökkäisi heidän kimppuunsa kadulla.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Eihän sitä kehtaisi mennä enää inttitapaamisiin sodan jälkeen, jos luikkisi Ruotsiin liikekannallepanoa karkuun.

Ihan oikeasti painavin syy lähteä sotimaan kutsun käydessä olisi se, ettei ilkeäisi olla menemättä.

edit: Jos Venäjän kanssa ruvettaisiin tosissaan rähisemään seuraavan viiden vuoden sisällä, minä en siltä rintamalta hengissä palaisi. Saa ottaa talteen.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Kyllä, olisin valmis kuolemaan vaikka en olekaan mitään velkaa. En ole tehnyt tietoisesti päätöstä syntyä tänne.
Lähinnä siis olisin valmis kuolemaan, siihen ei liity mitään ongelmaa. Itseasiassa mahdollinen nopea kuolema olisi jopa keino säästyä kuukausien kitumiselta länsimaiseen, sivistyneeseen tapaan. Kokeiltu on.

Raajan, näkökyvyn tai psyykkisen tasapainon menettämisen riski sodassa pelottaisi paljon enemmän.
 

Unkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC
Jos sota syttyisi, vaikka Ruotsin kanssa, ei siinä tilanteessa kysyttäisi tällaisia. Kaikki kynnelle, tai paremminkin aseisiin kykenevät, sotaan mars! Tuskin tuosta kansanäänestystä järjestettäisiin. Myös sellaiset, jotka nyt eivät ole valmiit kuolemaan Suomen puolesta, voisivat menettää taistelun melskeessä henkensä. Sota on raakaa peliä.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Lapsekas kysely.

Rintamalla, kun vaihtoehdot ovat hieman vähissä, niin olisihan se kunniakasta.
Nyt, en, voi nimittäin kysyä mitä se Suomi on? Oikeutta uuteen Guggenheimiin?
 

Boulerice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boogaard(R.I.P) ja Twist
Läheisteni puolesta olisin valmis sotaan ja puolustamaan siten Suomea. Mutta onhan tuo ihan järjetömän huono vaihtoehto ,koska todennäköisesti ilman ulkopuolista apua turpaan tulisi ennemmin tai myöhemmin ja löytäisin itseni haudasta tai vankileiriltä.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Itseasiassa mahdollinen nopea kuolema olisi jopa keino säästyä kuukausien kitumiselta länsimaiseen, sivistyneeseen tapaan.


Tämä on kyllä toisaalta erittäin hyvä pointti.

Jos sota syttyisi, vaikka Ruotsin kanssa, ei siinä tilanteessa kysyttäisi tällaisia. Kaikki kynnelle, tai paremminkin aseisiin kykenevät, sotaan mars! Tuskin tuosta kansanäänestystä järjestettäisiin. Myös sellaiset, jotka nyt eivät ole valmiit kuolemaan Suomen puolesta, voisivat menettää taistelun melskeessä henkensä. Sota on raakaa peliä.

Näin se kyllä saattaisi olla, että vaikka kuka sanoisi mitä, niin tosipaikan tullen kaikki siellä rintamalla kuitenkin olisi. Ei ilkeäisi olla menemättä tai mieluummin sotisi ja ottaisi mahdolisuuden säilyä hengissä, kuin varman kuoleman joukkohautaan rintamakarkurina. Mutta olen silti sitä mieltä, että tällä hetkellä en Suomen puolesta kuolisi.

Rintamalla, kun vaihtoehdot ovat hieman vähissä, niin olisihan se kunniakasta.
Nyt, en, voi nimittäin kysyä mitä se Suomi on? Oikeutta uuteen Guggenheimiin?

Niin, mikä olisi se Suomi jonka puolesta nyt kuolla? Erittäin hyvä kysymys. Nykyinen Suomi se ei ainakaan ole. Silloin kun edellisen kerran rytisi, niin ymmärrän hyvin että kaikki kynnelle kykenevät selväpäiset ihmiset rintamalle lähtivät. Toinen vaihtoehto olisi ollut liian karu, ja Suomi oli sotimisen arvoinen asia.
 

Petri1981

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, NFL, NBA, Valioliiga, UCL
En missään nimessä. En keksi yhtään järkevää perustetta miksi olisin valmis kuolemaan Suomen valtion puolesta. Jos kaikki ihmiset ja varsinkin läheiseni saisi pois täältä rahdattua vaikka Yhdysvaltoihin niin vallatkoon Venäjä koko paskan.

Mutta siis tosiaan jos tuo "Suomi" käsittää myös Suomen kansan niin tottakai olisin valmis. Mutta ketjun avaaja puhuu olisitko valmis kuolemaan "isänmaan" puolesta (mitä tuo nyt tarkalleen tarkoittaa?), eli itse ymmärrän niin että Suomen ihmiset eivät tässä ole sisällytetty, joten vastaus on edelleen: En Missään nimessä.
 

Unkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC
En missään nimessä. En keksi yhtään järkevää perustetta miksi olisin valmis kuolemaan Suomen valtion puolesta. Jos kaikki ihmiset ja varsinkin läheiseni saisi pois täältä rahdattua vaikka Yhdysvaltoihin niin vallatkoon Venäjä koko paskan.

Entä jos ve vihulainen perhana hyökkää Yhdysvaltoihin, ja valloittaa senkin? Olisitko valmis siellä panemaan pikkaisen hanttiin?
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Jos sota syttyisi niin olisi helpompi tie kuolla sodassa pois kuin elää maailmassa jossa on mahdollisuus joutua henkensä uhalla tappamaan muita vaikka samaan aikaan opetetaan että ihmishenki on arvokkainta maailmassa eikä sitä voi edes rahassa mitata. Noh, toivotaan että sotiminen on aina satojen-tuhansien ihmishenkien menetyksen arvoista.

Ihmisiä on maapallolla yli 7 miljardia mutta silti maapallolla on edelleen sen verran tilaa, että jokaiselle löytyy se oma reviiri. Miksi siis esimerkiksi unelmoidaan vuosikymmenten takaisesta suur-Venäjästä?
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Eilen julkistetun tutkimuksen mukaan 84% suomalaisista aikoo ottaa osaa maanpuolustukseen, jos tänne hyökätään. Mukana luvussa ovat myös naiset. Kova prosentti, kun naisista suurin osa ei edes ole saanut maanpuolustuskoulutusta. On sitten eriasia, että onko valmis kuolemaan maamme puolesta. Omalla kohdallani voin sanoa, että toki, mutta tarkoitus olisi ennemminkin kääntää tämä niin, että hyökkääjä ja hyökkääjän omaiset pohtivat onko homma vaivan arvoista.

Sinällään, jotkut nimerkit palstallahan ovat jo väläytelleet, että sota voisi tehdä hyvää kasvavan vastuuttomuuden ja itsekkyyden vastustamiseksi. Epäilemättä näin olisi, mutta kannatan kuitenkin vielä muiden keinojen kokeilua.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...

Sinällään, jotkut nimerkit palstallahan ovat jo väläytelleet, että sota voisi tehdä hyvää kasvavan vastuuttomuuden ja itsekkyyden vastustamiseksi. Epäilemättä näin olisi, mutta kannatan kuitenkin vielä muiden keinojen kokeilua.

Ensimmäisenä osuman soisi osuvan Twitterin toimistolle, jotta saataisiin ainakin Valavuori pois langoilta. Jo tuossa on tarpeeksi syytä käydä sotaan.

Sotahan on vuosisatojen (vuosituhansien) ajan ollut keino murtaa ja muuttaa yhteiskuntaa, luoda uutta. Sota voidaan nähdä varsin hedelmällisenä yhteiskunnan ja ihmiskunnan kehittäjänä, lainatakseni Risto Marjomaan "Sodan historia"-kurssin asiasisältöä. Itse ajattelen sodan ikään kuin kaskeamisena, eihän se miellyttävää ole kenellekään ja varmaan jättäisin mielelläni itse osallistumatta, mutta ihmiskunnan taivalta ajatellen näitä murroskohtia tulee välillä pakostikin.

Toivotaan, että vältymme omana elinaikanamme vielä tältä kaskeamisprosessilta, mutta onhan se selvää, että sota ja konflikti hiipii aikanaan myös vanhalle mantereelle, rauhan aika on ollut jo epäilyttävän pitkä. Muualla maailmassahan ei tässä väliaikana ole levätty laakereilla, vaan aina puukko-iskuista ohjuksiin sohitaan eri maailman kolkissa.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Sotahan on vuosisatojen (vuosituhansien) ajan ollut keino murtaa ja muuttaa yhteiskuntaa, luoda uutta. Sota voidaan nähdä varsin hedelmällisenä yhteiskunnan ja ihmiskunnan kehittäjänä, lainatakseni Risto Marjomaan "Sodan historia"-kurssin asiasisältöä. Itse ajattelen sodan ikään kuin kaskeamisena, eihän se miellyttävää ole kenellekään ja varmaan jättäisin mielelläni itse osallistumatta, mutta ihmiskunnan taivalta ajatellen näitä murroskohtia tulee välillä pakostikin.

Tokkiinsa ennen joukkotuhoaseita sota oli hyvinkin yhteiskuntaa uudistavaa. Esim Amerikan sisällisota otti (pienen)askeleen kohti tasa-arvoista ihmisten kohtelua. Toinen maailmansota taas lopetti tieteellisen rasismin ja sivutuotteena poisti koloniasaation oikeutuksen, joka johti mm. Afrikan dekoloniasaatioon ja rasismin vastustamiseen lopulta nykyisessä laajuudessaan. Ja rauhan kannalta postiivisena nähtäköön vielä EU, jonka myötä sen jäsenet eivät enään sodi keskenään (uskoakseni).

Sitä en osaa sanoa, kuinka raikastavaa sota Euroopassa olisi. Joukkotuhoaseiden takia voisi epäillä, että ei olisi kovin kivaa. Toki Venäjä saattaisi sodan seurauksena saada lopultakin demokratian ja Viipurin linna siniristilipun, mutta olisiko homma vaivan arvoista? Ei kai?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Sitä en osaa sanoa, kuinka raikastavaa sota Euroopassa olisi. Joukkotuhoaseiden takia voisi epäillä, että ei olisi kovin kivaa. Toki Venäjä saattaisi sodan seurauksena saada lopultakin demokratian ja Viipurin linna siniristilipun, mutta olisiko homma vaivan arvoista? Ei kai?

Niin, oletuksena, että joukkotuhoaseita (ydinaseita) lähdettäisiin tosissaan käyttämään. Minä en ehkä tähän ihan usko, kauhun tasapaino on tältä osin yhä voimissaan.

Viipuria en enää haikaile, kuten joku sotaveteraani YLEn itsenäisyyspäivälähetyksessä vuosia sitten totesi, niin jos Viipurin (ja Karjalan) venäläiset meille ojentavat, niin heidän pitäisi myös maksaa meille siitä: Suomen tehtävä olisi alkaa korjata venäläisten alueelle aiheuttamia massiivisia tuhoja.

Viipuri muuten pisti kyllä mieleni matalaksi, kun noin vuosi sitten kävin tutustumassa Sanomatalossa "Muistojen Viipuri"-valokuvanäyttelyyn... kyllä oli kaunis ja hieno kaupunki, varmaan olisi Suomen kirkkain kruunu tänäkin päivänä, jos sallimus ja Stalin olisivat sen meille jättäneet.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kenen puolesta ns normaalioloissa nyt sitten kuollaan? Koko ikä koitetaan olla ihmisiksi, pidetään läheisistä huolta, tehdään työtä ja maksetaan veroja ja lopulta sitten kuollaan pois. Laki, järjestys, läheiset ja yhteiskunta, sitä kai se Suomi on, eli tarkoitus tässä nytkin olisi kuolla sen puolesta. Toivottavasti ei väkivaltaisesti, mutta tarvittaessa kyllä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Eihän sitä kehtaisi mennä enää inttitapaamisiin sodan jälkeen, jos luikkisi Ruotsiin liikekannallepanoa karkuun.

Ihan oikeasti painavin syy lähteä sotimaan kutsun käydessä olisi se, ettei ilkeäisi olla menemättä.
..

Tässä humoristisvivahteisessa (?) viestissä on mielestäni ihan pointtia. Kyllä minä tälläkin hetkellä näitä sotaskenarioita miettiessä olen fundeerannut, että tietty sosiaalinen paine ja omanarvontunto on varmasti merkittävä tekijä.

Jos käytännön esimerkkejä otetaan, niin Talvisotaan lähtivät niin punikin pojat, kuin lahtaritkin varsin sopuisissa merkeissä, varmasti Isänmaa ei käsitteenä ollut kaikille se prioriteetti nro yksi, sen sijaan huoli ja velvollisuus painoi monia.

Ja jos miettii Ukrainan tapahtumia, niin kansana ukrainalaiset ovat niin etnisesti kuin kulttuurisestikin ihan helvetin lähellä venäläisiä, mutta siitä huolimatta suurimmassa osassa maata isänmaallisuus ja velvollisuudentunto nostivat valtavan buumin itänaapurin aloittaessa sotatoimet.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ihmisiä on maapallolla yli 7 miljardia mutta silti maapallolla on edelleen sen verran tilaa, että jokaiselle löytyy se oma reviiri. Miksi siis esimerkiksi unelmoidaan vuosikymmenten takaisesta suur-Venäjästä?


Suur-Venäjän haikailusta en tiedä, mutta kyllähän tulevaisuudessa sotia tullaan käymään ihan vain niiden perustarvikkeiden takia. Siis jos kehitys jatkuu tämmöisenä kuin on. Kun se viimeinenkin puu on jossakin valtiossa kaadettu, vesitippa juotu ja eläin syöty, niin kyllä siinä vaiheessa ihmiset alkavat katsella naapurimaihin, että siellä vielä on. Ei kukaan suostu vain tyytymään kohtaloonsa ja kuolemaan pois, jos on mahdollista elää vielä viikko tappamalla naapuri ja syömällä sen ruoat ja juomalla sen juomat. Raadollistahan tuo on, mutta valitettavasti mikään ei oikein kerro päinvastaisesta.

Tai jos ajatellaan vaikkapa jotain Kiinan kyliä. Kun tehtaat ovat ihan lopullisesti saastuttaneet joidenkin kylien/kaupunkien joet ja pohjavedet ja riisikään ei enää pellolla myrkkyjen takia kasva eikä lehmä laidunna, niin silloin otetaan suunnaksi naapurikylä ja mennään sinne vaikka ne ei haluaisikaan.
 

charger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Se Puree!
Tottahan toki.

Mieluummin päätän itse missä ja milloin, kuin että päästän naapurin tänne huseeraamaan. Henki siinä lähtee joka tapauksessa.
 

Fordél

Jäsen
Jos saisin valita, en olisi valmis kuolemaan Suomen puolesta. Äärimmäisellä pakolla olisi valmis laittamaan itseni hengenvaaraan. Tosin en tiedä olisinko tällöin Riitaojan tyylinen pelkuri vai Rahikaisen tapainen rimaa hipoen sotatoimet hoitava pinnari vai kenties Määtän kaltainen mukisematta ja hyvin hommat hoitava eleetön puurtaja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös