Olisitko valmis kuolemaan Suomen puolesta?

[Syöttöpiste]

Olen sellaisen kasvatuksen saanut, että jos jotain lupaat niin siitä sitten kanssa pidetään hyvin tiukasti kiinni. Vaadin tätä itseltäni ja tietysti myös joltain toiselta jos on minulle jotain luvannut tai olemme jotain sopineet. Pitää aika vahvat perusteet olla jos täytyy sanojaan mennä syömään. Näillä argumenteilla olen joskus saanut muutaman puolittaista huijaustakin yrittäneet kauppiaat (vast.) pitämään puheensa vaikka aikomus on ollut ehkä toinen.

Olen semmoisen lupauksen antanut, jossa en pistä omaa etua yhteisen edun edelle.

"Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun."

Suomalainen sotilas on sen verran hyvin koulutettu ja muutenkin fiksu että kyllä se kaikin keinoin etsii sen vaihtoehdon jossa vihollinen kuolee oman maansa puolesta. Elokuvassa Patton, kenraali Pattonia esittävä, George C. Scott toteaa eräässä puheessaan:

"I want you to remember that no bastard ever won a war by dying for his country. He won it by making the other poor, dumb bastard die for his country. "

Aika hyvin kiteyttää sen, että ei se tasitelukentälle menon tarkoituksena suinkaan ole päästä itse hengestään. Jos oma henki lähtee, niin se on sitten vain huonoa tuuria tai sitten omaa kädettömyyttä. En minä kehtaisi sanani syöneenä kotinurkkiin jäädä mikäli tehtäväni olisi jotain aivan muuta.

 

[Midnight Rambler]

En ole koskaan mitään valaa vannonut, joten minulla tod. ei ole velvollisuutta edes kusta Suomen suuntaan, ellen niin itse halua. Sodan kaltaisen poikkeustilanteen iskiessä päälle jokainen on vastuussa omasta hipiästään ja minähän en ota siihen naarmuakaan tämän koillisen EU-provinssin (tai minkään muunkaan tahon) vuoksi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En ole koskaan mitään valaa vannonut, joten minulla tod. ei ole velvollisuutta edes kusta Suomen suuntaan, ellen niin itse halua. Sodan kaltaisen poikkeustilanteen iskiessä päälle jokainen on vastuussa omasta hipiästään ja minähän en ota siihen naarmuakaan tämän koillisen EU-provinssin (tai minkään muunkaan tahon) vuoksi.

Sodan aikana ovat voimassa poikkeuslait. Valtiolla on tuolloin rauhan ajasta poikkeavia odotuksia ja jopa vaatimuksia omia kansalaisiaan kohtaan. Myös ainakin osaa niitä kohtaan, jotka eivät ole suorittaneet varusmiespalvelusta. On tietysti niitäkin jotka on "vapautettu asepalveluksesta sekä sodan että rauhan aikana", mutta tavallisesti tuo määritelmä asetetaan koskemaan vain sodan aikaa.

Se on sitten eri asia mitä itse kukin pyrkisi tekemään mahdollisen sotatilan uhatessa ja poikkeuslakien tullessa voimaan. Ihan varmasti olisi heitä jotka aikoisivat kiireen vilkkaa maasta pois, tai vetäytyisivät käpykaartilaisten isoisiensä lailla johonkin korpeen. Kukin miettiköön keskenään sitä, onko tuo tarkoituksenmukaista tai kunniallista tms. Aina on tietty sitä porukkaa joka on kaksin käsin vaatimassa fyrkkaa ja muiden kustantamia etuisuuksia valtiolta. Sitten kun tulee aika laittaa jotakin yhteiseen kekoon, niin silloin paetaan vähin äänin vuorille.

 

[Toejoen Veikko]

En ole koskaan mitään valaa vannonut, joten minulla tod. ei ole velvollisuutta edes kusta Suomen suuntaan, ellen niin itse halua.

Jokainen suomalainen on maanpuolustusvelvollinen. Oli sitten vannonut valoja tai ei, halusipa tai ei.

 

[Steegil]

Riippuu hallituksesta. Nykyisen hallituksen puolesta en kyllä olisi valmis kuolemaan, enemmin vaikka liittyisin vihollisten leiriin.

 

[ernestipotsi]

Jokainen suomalainen on maanpuolustusvelvollinen. Oli sitten vannonut valoja tai ei, halusipa tai ei.

Ja jokainen ihminen tulee käännyttää muslimiksi/kristityksi/jne, halusipa tai ei.

Kannattaa muuten lukea Blaine Hardenin Leiri 14. Siinä nössö-vässykkä pakeni velvollisuuksiaan ja raukkamaisesti karkasi rakkaasta isänmaastaan pahan kriisin keskellä. Sen sijaan että päähenkilö Shin olisi jäänyt kuolemaan tuonne jokaisen militaristi-patriootin unelmavaltioon, hän valitsi toisin.

 

[Aunt Wang]

Isoisäni isältä kuoli sodassa kuusi veljeä. Hän pääsi sitten kotiin rintamalta, koska kuulema jokaisella perheellä on oikeus pitää edes yksi lapsistaan. Ja kuten arvata saattaa, niin eihän se mielenterveydelle ainakaan hyvää tehnyt, kun mielessä pyöri kysymys: "Miksi minä?" Itsellänikin kun noita veljiä on, niin ennemminkin taistelisin sen puolesta ettei kukaan meistä päätyisi rintamalle.

 

[SamSal]

En usko, että minusta olisi sotilaaksi ja veikkaisin että perhe mukana paettaisiin pois Suomesta.
Mahdoton tietenkin sanoa tälläisenä aikana jolloin ei ole mitään realista uhkaa sodalle ja ikääkin on jo lähemmäs neljää kun kolmeakymmentä, niin tuskin tulee ajankohtaiseksi minulle ja hyvä niin.

 

[Stonewall]

Tosiaan vähän harhaanjohtava kysely. Oikeastihan sitä lähinnä tuotettaisiin sankarvainajia toiselle puolelle. Vaikeaa uskoa, että oikeasti kovin moni olisi valmis antamaan periksi maahantunkeutujalle, vaan suurin osa haluaisi pistää hanttiin. Sellainen on ihmisen luonto. Veikkaan, että vaikka rauhan aikana joku kuvittelisikin ottavansa Ritolat, niin tosi paikassa vastarinta tuntuisi lopulta mielekkäämmältä.

 

[Nebula]

Intin jälkeen olen tasaisin väliajoin halunnut päästä rynkyllä ampumaan uudelleen ja, kun eivät tunnu kertauksiin kutsuvan, niin sota varmaan tulee ennen, kuin pääsen kertaamaan, joten tottakai lähtisin sotaan! Mutten ensisijaisesti kuolemaan.

Niin ja tarkennetaan sen verran, että Suomi edustaa minulle kotia ja läheisiä ja heidän puolestaan olen valmis kuolemaan, mutta en todellakaan Jyrki Kataisten tai kumppanien takia. Ennemmin pelastan asetoverin ryssän pistimeltä, kuin jonkun poliitikon ilmapommitukselta.

 

[Uleåborgir]

Sotimaanhan sitä olisi lähdettävä, jos käsky kävisi. Rintamalla yrittäisin tietenkin olla kuolematta. Hiljaista poikaa siinä olisi tietenkin moni, mutta minulle asevelvollisuudesta luistaminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto kuten niin valitettavan monelle tuntuu nykyään olevan.

Minä arvostan sellaisia ihmisiä, jotka elämässään laittavat oman edun ja mukavuudenhalun hetkeksi syrjään, ja kunnioittavat yhteisöään tekemällä sille palveluksen. Suomessa yksi keino tehdä tämä on suorittaa normaalisti ase- tai siviilipalvelus. Ikävä kyllä asevelvollisuudesta on tullut velvollisuuden sijaan vaihtoehto.

 

[Kapo]

Sairaudesta johtuen minua ei enää rintamalle kelpuutettaisi mutta olisin kyllä valmis laittamaan henkeni laudalle esimerkiksi pommitusten aiheuttamien raunioiden siivoamisessa tai tulipalojen sammuttamisessa. Enkä muuten kokisi laittavani henkeä laudalle Kataisen ja Urpilaisen puolesta vaan Suomalaisen yhteiskunnan, joka on about maailman paras lähimmäisilleni olla ja elää.

 

[Freddie Freeloader]

En ole koskaan mitään valaa vannonut, joten minulla tod. ei ole velvollisuutta edes kusta Suomen suuntaan, ellen niin itse halua. Sodan kaltaisen poikkeustilanteen iskiessä päälle jokainen on vastuussa omasta hipiästään ja minähän en ota siihen naarmuakaan tämän koillisen EU-provinssin (tai minkään muunkaan tahon) vuoksi.

Saunan takana on vielä hyvin tilaa. Tosin nykymenolla taitaa olla kohta tungosta sielläkin.

No ei siin mitn. Jos oikein hommiin ruvetaan, niin kuollut käpykaartilainen on ehkä vähemmän haitaksi meille muille kuin elävä käpykaartilainen.

 

[HJL]

Saunan takana on vielä hyvin tilaa. Tosin nykymenolla taitaa olla kohta tungosta sielläkin.

No ei siin mitn. Jos oikein hommiin ruvetaan, niin kuollut käpykaartilainen on ehkä vähemmän haitaksi meille muille kuin elävä käpykaartilainen.

Voi kehveli, kun keksitkin oikein hullunkurisen sutkautuksen.

 

[Midnight Rambler]

Jokainen suomalainen on maanpuolustusvelvollinen. Oli sitten vannonut valoja tai ei, halusipa tai ei.

Vitut ole. En valinnut syntyä tänne, joten ei yhteiskunnalla ole oikeutta vaatia minua vaarantamaan terveyttäni sen puolesta. Maksan kiltisti veroni ja elän kaikkien rauhanajan lakien mukaan, mutta siihen minun lojaalisuuteeni loppuu.

Saunan takana on vielä hyvin tilaa. Tosin nykymenolla taitaa olla kohta tungosta sielläkin.

No ei siin mitn. Jos oikein hommiin ruvetaan, niin kuollut käpykaartilainen on ehkä vähemmän haitaksi meille muille kuin elävä käpykaartilainen.

Taas tätä perisuomalaista logiikkaa, että jonka mukaan kukaan ei saisi jättää uppoavaa venettä, vaan mieluummin jopa ammutaan, kuin lasketaan menemään. Mitä sillä voitetaan, jos saa kysyä? Jos kuuluisa "maanpuolustustahto", josta niin paljon puhutaan, perustuukin lopulta merkittäviltä osin pelkoon tulla omien teloittamaksi, niin tokkopa tämä paikka niin kovin puolustamisen arvoinen edes on.

 

[Freddie Freeloader]

Tässä maailmassa, jossa elämme, on olemassa ainoastaan yksi asia, jota kannattaa puolustaa henkensä uhalla. Sen nimi on "Spaceship Earth".

Kokonaan toinen juttu on, kuinka sitä puolustetaan, mutta ei ainakaan vasemmistologiikalla ja juoksemalla karkuun tosiasioita.

 

[BigRedBob]

Mä en tekisi Suomen puolesta yhtään mitään. Ok, veroja maksan. Omaa perhettä ja kotia sen sijaan olen joka päivä valmis puolustamaan tarvittaessa äärimmäisin keinoin. Tähän maahan en ole kiintynyt niin paljon, että jos mahdollista, niin sen kodin osoite voisi olla jossain muussakin maassa.

 

[puuha-pete]

Tämä on siitä hauska ketju, kuin monet muutkin asiaa liippaavat, että niin moni käsittää asian eri tavalla. Itse lähtisin rintamalle varmaankin, mikäli kyseessä olisi "vain" Suomi. Siellä nyt sattuu olemaan aivan kaikki läheiset sekä koko elämä, joten totta helvetissä sitä puolustan oman henkeni kaupalla. Aivan kuin joka päivä, jos joku narkkari uhkaisi läheisiäni, tekisin kaikkeni estääkseni tämän.

Näin tekisi varmasti kaikki ja itse rinnastan tämän kysymyksen ylläoleviin seikkoihin.

 

[finnjewel]

Yllättävän monet uskovat olevansa tervetulleita "johonkin toiseen" maahan, jos Suomessa sotatila uhkaisi. Kuinka todennäköistä sitten olisi, että ainoa uhattu valtio sellaisessa tilanteessa olisi juuri Suomi? Monenko miljoonan muun pakolaisen kanssa uutta elämää kilpaa rakennettaisiin?

Itse tosin kelpaisin tuskin edes reserviin, sisähommiin ehkä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Yllättävän monet uskovat olevansa tervetulleita "johonkin toiseen" maahan, jos Suomessa sotatila uhkaisi. Kuinka todennäköistä sitten olisi, että ainoa uhattu valtio sellaisessa tilanteessa olisi juuri Suomi? Monenko miljoonan muun pakolaisen kanssa uutta elämää kilpaa rakennettaisiin?

Suomi on tunnetusti ainoa maa jossa esiintyy semmoisia ikäviä vihapuheisia rasisteja, joilla ei riitä ymmärrystä turvattomista oloista saapuville muukalaisille. Muualla sen sijaan ovat mannermaisen sivistyneitä ja avarakatseisia. Siellä muualla varmasti riittää ymmärrystä omassa maassa käytävää puolustussotaa pakoon livahtaneelle individualistiselle läskipäiselle suomalaisvasurille. Heti ekaksi taluttavat höyryävien lihapatojen äärelle. Päälle antavat terapiat ja toimeentulotuet ynnä ryhtyvät kotouttamaan.

Kyllä varmasti on niin hyvä olla siellä muualla. Tulisi jo kiireesti sota niin pääsisi sinne muualle löhöämään. Saisi kirjavoittaa sikäläistä kulttuuriakin.

 

[ms.qvist]

Kyllä varmasti on niin hyvä olla siellä muualla. Tulisi jo kiireesti sota niin pääsisi sinne muualle löhöämään. Saisi kirjavoittaa sikäläistä kulttuuriakin.

Kenties oikeaan osunut olettamus ja minä kuuluisin siihen pieneen vähemmistöön, mutta jos nyt se sodan uhka ilmaantuisi Suomen ylle ja minulla olisi aikaa pakenemiseen, niin mieleeni ei tulisi ryhtyä velttoilemaan maassa, joka minut suostuisi ottamaan vastaan vaan leipäni työllä tulisin ansaitsemaan. Ja olipa työ sitten ihan mitä tahansa...

Kenties tässä kohdin joku kysyy, että miksi en sitten jää Suomea puolustamaan jos pakolaisenakin mikä tahansa työ kelpaa. Vastaisinpa vaan, että en koe Suomea isänmaakseni ja maaksi jonka puolesta haluaisin henkeni heittää - tästähän kysymyksessä perimmältään on kyse.

Joku toinen maa, toinen tilanne, minulle tärkeiden arvojen katoaminen - olisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä valmis viimekädessä tarttumaan aseeseen ja vaikkapa antamaan henkeni sen puolesta. Niin pasifisti en kuitenkaan ole ettenkö olisi valmis tappamaan minulle tärkeiden asioiden puolesta toista ihmistä.

vlad.

 

[Squit]

Yllättävän monet uskovat olevansa tervetulleita "johonkin toiseen" maahan, jos Suomessa sotatila uhkaisi. Kuinka todennäköistä sitten olisi, että ainoa uhattu valtio sellaisessa tilanteessa olisi juuri Suomi? Monenko miljoonan muun pakolaisen kanssa uutta elämää kilpaa rakennettaisiin?

Itse tosin kelpaisin tuskin edes reserviin, sisähommiin ehkä.

Niin luulisi kun sota syttyy niin lyödään poikkeustila tulille ja rajat kiinni ja epäilen ettei asevelvollisia miehiä ihan tuosta noin vaan päästetä menemään. Luultavasti pakotetaan aseisiin tai sitten jotain tuomiota iskee päälle, mutta tietenkin jos osaa ennakoida hyvin ja pääsee sluibaamaan, niin ei siinä mitään. Jokainen on oman onnensa seppä, mutta takasin ei ole tulemista jälkeenpäin (jos edes Suomea on olemassa). Tai ehkä voisi Suomi käyttää kansainvälisiä yhteyksiään ja huntata nämä sluibarit kärsimään tuomionsa ja julkista häpeää kantamaan.

Itse lähtisin, en mielelläni, mutta kait se on pakko lähteä. Kotimaa kun on kyseessä niin silloin on pakko. Nyt asustan toistaiseksi ulkomailla, mutta kyllä täältäkin lähtisin jos kauniisti pyydetään.

 

[Musta Nuoli]

Lähti se sotaan aikoinaan isoisänikin, joka oli Talvisodan syttyessä yli 30-vuotias usean lapsen perheenisä. Sodassa hän sitten olikin aina Jatkosodan ja vielä bonuksena Lapin sodankin ajan, välillä syntyi pari lasta lisää, muun muassa oma isäni v. 1944. Luotiakin tuli papalle nahkaan ja toipumisen aikana hän oli jonkin aikaa mm. sotavankien vartijana, mutta sitten tuli taas lähtö rintamalle, vaikka hän ei enää mikään nuori mies ollut. Ilman hänen ja hänen kaltaistensa panosta ei itsenäistä Suomea olisi.

Ei sitä viitsisi vähempään tyytyä, eli lähtisin sotareissuun jos vaadittaisiin. Lähtökohtaisesti haluaisin ennemmin pistää hyökkääjät kuolemaan Suomen puolesta ja omasta puolestani, eli ideana on tietysti selviytyä itse niin pitkään kuin mahdollista, vaikka sitten sissisodan ja terrorismin merkeissä jos/kun avoin hyökkäyssota päättyisi kehnosti.

En minäkään henkeäni antaisi Kataisen "paremminvointivaltion" edestä, enkä taistelisi björnwahlroosien vittuilevan hymynkareen säilyttämiseksi sekuntiakaan, mutta taistelisin ensisijaisesti läheisieni, ystävieni, lemmikkieläimieni ja vapauteni puolesta sekä laajemmin ajateltuna suomen kielen, kulttuurin ja kansan säilymisen puolesta. Ruotsin kielen säilymisestä ei niin väliä, se säilynee Ruotsissakin.

Mahtipontisen kuuloista kun sen noin kirjoittaa, eikä sitä tietysti tositilanteessa noin yleviä tulisi pohdittuakaan. Yksi motiivi isänmaan puolustamiseen olisi tietysti silkka vitutus ja vihansekainen katkeruus väkivaltaisia, aseellisia tunkeutujia kohtaan, jotka tulisivat voimalla ottamaan asioita, jotka eivät heille kuulu. Ei tartte, saatana, väkisin.

Kuolema voisi tietysti kohdalle sattua, mutta luultavasti sitä muutenkin odottaa surkean raihnainen ja sairas vanhuus jossain vanhainkodin vaippaosastolla ilman yhtään ystävää, sukulaista tai omaista, niin samapa se sitten, vaikka lähtö tulisi nopeasti ja etuajassa sodassakin. Ei se tietysti mikään mukava ajatus ole, mutta eipä ole toisaalta ajatus vanhuudestakaan.

Sitten kun "Red Dawn" valkenisi, niin etulinjaan minua ei otettaisi eikä varmaan kaivattaisikaan. Ikää kun on sen verran, että olen jo aktiivireservi-iän ohittanut, ja aikoinaan sain huonon fyysisen terveyden takia muutenkin vapautuksen asepalveluksesta oltuani siellä aikani (armeijaan siis luonnollisesti menin, mutta ei sitten astmainen fysiikka kestänyt).

Toivottavasti joku muu käyttö sodan aikana siis löytyisi. Liipaisimen painamiseen ei tietysti tarvita mitään ultimaalista fyysistä kuntoa, joten aina sitä voisi päästää päiviltä vaikkapa erilaisia vihollismielisiä desantteja, vai dosenttejako ne nykyisin ovat. Jokaiselle varmasti jokin tehtävä löytyisi, kotirintaman toimet ovat tärkeitä nekin, kunhan ei uppoavaa laivaa heti jätä rotan lailla.

Sitten tietysti lähtisin, jos Venäjä jostain syystä nakkaisi ydinpläjäyksen Helsinkiin ja säteily uhkaisi Turkua. Turha sitä "taistella" säteilyä vastaan, siitä ei yleensä muutu vihreäihoiseksi raivoavaksi supersankarijätiksi vaan siitä saa kuolettavan syövän.

 

[sampio]

Enpä jaksa uskoa, että 70 vuotta sitten sen enempää Tannerin, Kallion, Rytin, Manskun tai kumppaneiden puolesta kovin moni taisteli, kun vielä kansakaan ei erityisen yhtenäinen ollut kymmenen ja 20 vuoden takaisten tapahtumien johdosta. Tuolloin kansaa yhdisti kummasti se, että joku päätti tänne tunkea nokkansa väkisin, enkä minä usko, että tuollainen vihasta kumpuava reaktio olisi mahdoton nykyäänkään.

En muista, mitä aiemmin vastasin, enkä jaksa etsiä sitä. Nyt voisin olla sitä mieltä, että en minäkään tapattamaan huvin vuoksi itseäni menisi, mutta aseettomana olisin valmis tekemään vaadittavan, jotta kotini ja mahdollisimman monen suomalaisen koti säilyisi koskemattomana, jos iivana yrittäisi tänne tulla. Ja jos tilanne oikein konkretisoituisi, niin en ihmettelisi vaikka jotain käpyjä kovempia lopulta nakkelisin miehittäjäjoukkojen niskaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kenties oikeaan osunut olettamus ja minä kuuluisin siihen pieneen vähemmistöön, mutta jos nyt se sodan uhka ilmaantuisi Suomen ylle ja minulla olisi aikaa pakenemiseen, niin mieleeni ei tulisi ryhtyä velttoilemaan maassa, joka minut suostuisi ottamaan vastaan vaan leipäni työllä tulisin ansaitsemaan. Ja olipa työ sitten ihan mitä tahansa...

En kommentoinut edellä sinua, lähinnä yleisesti pakinoitsin. Tämä oli kenties itsestään selvää, mutta tulipa tarkennettua.

Useimmat varmaan toimisivat emigroituessaan kuvaamallasi tavalla, ainakin ne jotka muutenkin elättävät itsensä omalla työllään. Näin riippumatta siitä, tapahtuuko ulkomaille muutto rauhan aikana mistä tahansa syystä, vaiko sodan alta poistuttaessa.

Sitten ovat erikseen nämä tyypit jotka laistavat kategorisesti kaikesta mikä ei miellytä. Oikeudet tunnetaan vähän helvetin tarkkaan, mutta velvollisuuksien kanssa menetellään kuin niistä ei olisi koskaan kuultukaan. Mielestäni asia on suht selkeä. Jos nauttii suomalaisena verorahoilla maksetusta koulutuksesta, terveydenhuollosta ja infraan kuuluvista muista palveluista ja eduista, on moraalisesti velvollinen noudattamaan maan lakeja myös siltä osin, mitä lait sanovat maanpuolustusvelvoitteesta.